Låt varje dag vara Nordens dag

/0 Comments/in , , , /by

För 64 år sedan, den 23 mars 1962, undertecknades Helsingforsavtalet – det avtal som gav det nordiska samarbetet dess ramar. Dagen firar vi som Nordens dag, för att påminna oss om den unika gemenskap vi delar.

Under årens lopp har samarbetet prövats. Migrationen och pandemin satte det under press, och förhoppningsvis har vi också tagit lärdom av det. I dag är det nordiska samarbetet mångfacetterat: våra regeringar samverkar inom Nordiska ministerrådet och våra parlament inom Nordiska rådet. De senaste årens säkerhetspolitiska förändringar har dessutom fördjupat samarbetet ytterligare – genom vårt gemensamma Natomedlemskap och ett tätare samarbete kring till exempel krisberedskap. De senaste tidernas diskussion kring kärnvapen är också en del av en harmonisering av vår lagstiftning – om än kring ett bistert tema. 

För många är det ändå de vardagliga kontakterna som binder oss samman. Särskilt vi finländare rör på oss – i Sverige bor i dag över 120 000 personer födda i Finland. Det ska vara enkelt att röra sig i Norden. Det ska kännas lika naturligt att studera i Århus eller Lund som i Åbo. Vi berikas när människor rör sig i alla riktningar – och här finns det mycket att göra.

I en allt mer komplex värld är det avgörande att ha vänner och allierade. Var för sig är de nordiska länderna små, men tillsammans utgör vi en kraft som är större än summan av våra delar. Få regioner i världen har ett lika starkt varumärke som Norden. Det blev vi åter påminda om när World Happiness Report nyligen publicerades: alla fem nordiska länder placerade sig bland de sex främsta, med Finland i topp.

Samtidigt har våra samhällen utvecklats på olika sätt. Den danska socialdemokratins syn på invandring har förståeligt nog väckt förvånade reaktioner i andra nordiska länder. I Finland har det varit svårt för vissa att förhålla sig till de svenska socialdemokraternas skattepolitiska reformer, som avskaffandet av arvsskatten. Det är viktigt att förstå varje lands särskilda förutsättningar – men också att vara öppen för att goda lösningar kan fungera på fler håll.

Alla nordiska länder behöver tillväxt. Våra välfärdssamhällen måste vara långsiktigt hållbara. Genom ett tätt samarbete har vi i Norden alla förutsättningar att lyckas ännu bättre.

Under denna regeringsperiod har samarbetet varit ovanligt nära och konkret. Det svensk-finska regeringsmötet 2024 är ett tydligt exempel. På EU-nivå är vår koordinering starkare än tidigare, och i takt med att säkerhetsfrågorna fått större tyngd har också Norden blivit mer synligt.

Det är också nödvändigt. När frihandel, rättsstat, jämställdhet, hållbarhet och säkerhet utmanas globalt kan de nordiska länderna bidra med erfarenheter och lösningar som behövs – inte bara inom EU utan i världen i stort. Finland behöver ett starkare Norden, EU behöver mer nordiskt inflytande, och världen behöver ett mer nordiskt EU.

De nordiska statsministrarna har slagit fast målet: Norden ska vara världens mest integrerade region år 2030. Tiden går snabbt, och vi behöver aktivt fördjupa samarbetet för att nå dit. Det formella samarbetet har sina verktyg – som Gränshinderrådet, där Finlands representant Astrid Thors arbetar med att identifiera hinder och föreslå lösningar. Men ansvaret ligger också hos oss alla. Genom våra egna val kan vi stärka den nordiska gemenskapen i vardagen.

Nordens dag firas en gång om året.

Men vi som lever i Norden har anledning att fira betydligt oftare än så.

Rannikkokunnat saavat nyt verotuloja merituulivoimasta

/0 Comments/in , , , , /by

Valtioneuvosto on tänään hyväksynyt lakiesityksen merituulivoiman kiinteistöverosta talousvyöhykkeellä eduskunnan käsiteltäväksi. Ehdotuksen mukaan jopa viidesosa verotuloista ohjattaisiin niille rannikkokunnille, jotka sijaitsevat lähimpänä tuulivoimapuistoja. RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz on tyytyväinen siihen, että puolueen työ merituulivoiman pelisääntöjen selkeyttämiseksi talousvyöhykkeellä tuottaa tulosta.

– On vain oikeudenmukaista, että ne kunnat, joihin merituulivoima vaikuttaa, saavat myös korvausta verotulojen muodossa. Siksi RKP on hallituksessa tehnyt töitä varmistaakseen, että tämä toteutuu uudessa lainsäädännössä, Adlercreutz sanoo.

Talousvyöhyke alkaa noin 22 kilometrin (12 merimailin) päässä rannikosta, mutta alueet eivät kuulu yksittäisille kunnille. Suomi voi hyödyntää merialueen luonnonvaroja, mutta tähän asti ei ole ollut lainsäädäntöä, joka mahdollistaisi talousvyöhykkeelle rakennettavan merituulivoiman verottamisen.

– RKP on jo pitkään peräänkuuluttanut selkeitä sääntöjä merituulivoimalle, mukaan lukien verotulojen jakamiseen liittyen. Ne linjaukset, jotka RKP laati energiapoliittisessa ohjelmassaan, saatiin myöhemmin mukaan hallitusohjelmaan. Vaikka ensimmäisten hankkeiden toteutumiseen voi kestää jopa kymmenen vuotta, on tärkeää, että meillä on nyt selkeät pelisäännöt, jotka sekä mahdollistavat investointeja että ohjaavat kohtuullisen korvauksen niille rannikkokunnille, joihin kohdistuu eniten vaikutuksia.

– On keskeistä, että paikalliset asukkaat hyötyvät, kun merituulivoimaa rakennetaan lähialueiden merialueille. Kun hankkeet tuottavat paikallista hyötyä, kunnat myös edistävät investointeja – näin yhteiskunta kehittyy, Adlercreutz sanoo.

Tasa-arvoinen Suomi on vahvempi Suomi

/0 Comments/in , , , /by

Tasa-arvoinen yhteiskunta on vahvempi yhteiskunta, painottaa RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz Minna Canthin päivänä.

Vaikka Suomi sijoittuu kansainvälisissä vertailuissa suhteellisen hyvin tasa-arvoon liittyvissä kysymyksissä, työtä on edelleen paljon jäljellä. Miesten naisiin kohdistama väkivalta on Suomessa tavallisempaa kuin miltei missään muussa EU-maassa. Sen ehkäiseminen on RKP:lle keskeinen tavoite.

– Naiselle vaarallisin paikka on edelleen koti, eikä näin voi jatkua. Samalla näemme huolestuttavaa kehitystä, jossa myös nuoret tytöt kokevat väkivaltaa parisuhteissaan ja ovat erityisen alttiita häirinnälle, etenkin sosiaalisessa mediassa, Adlercreutz sanoo.

Suomen työmarkkinat ovat myös voimakkaasti sukupuolittuneet verrattuna muuhun Eurooppaan. Tämä näkyy jo koulussa siinä, miten tytöt ja pojat valitsevat eri koulutuspolkuja peruskoulun jälkeen, tekevät erilaisia valintoja ammatillisessa koulutuksessa sekä ylioppilaskirjoitusten ainevalinnoissa. Tämä vaikuttaa heidän tuleviin opinto- ja urapolkuihinsa.

– Kenenkään ei pitäisi kokea, että tietyt opinnot tai ammatit eivät ole mahdollisia oman sukupuolen takia. Muuten menetämme osaamista ja potentiaalia. Koululla on tässä keskeinen rooli: sen tulee avata ovia ja kannustaa oppilaita löytämään omat kiinnostuksenkohteensa ja vahvuutensa. Viime vuonna julkaisimme koulutuksen yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon kehittämisohjelman, joka sisältää keskeisiä toimenpiteitä tämän edistämiseen, Adlercreutz sanoo.

Myös perhevapaiden jakautumisella on suora vaikutus tasa-arvoon sekä työelämässä että kotona. Siksi RKP on ollut mukana ajamassa uudistuksia, jotka helpottavat vastuun tasaisempaa jakamista ja antavat isille paremmat mahdollisuudet olla pidempään kotona lastensa kanssa. Vuoden 2022 uudistuksen tulokset näkyvät jo: isien käyttämien vanhempainrahapäivien määrä on lähes kaksinkertaistunut.

– Tasaisempi perhevapaiden jakautuminen on tärkeää, jotta voimme vahvistaa paitsi tasa-arvoa työmarkkinoilla, myös perheiden hyvinvointia. Kaikki voittavat, Adlercreutz sanoo.

Barn är viktigare än strukturer

/0 Comments/in , , , , /by

Senaste vecka uppdagades det att svenskspråkiga barn inom småbarnspedagogiken i Kyrkslätt i praktiken saknar tillgång till psykologstöd på sitt eget språk. I stället erbjuds stöd i form av finskspråkig konsultation. Det här är oacceptabelt. 

När Kyrkslätt rekryterade psykologtjänster inom småbarnspedagogiken prioriterades inte kunskaper i svenska. Språkkunskaper sågs i rekryteringen bara som en merit, och inte som ett krav. Resultatet blev att svenskspråkiga barns behov inte beaktades.

Jag beklagar att vi inte kände till den här processen medan den pågick. Det här verkar inte heller ha varit helt klart för alla i kommunledningen. Här behöver både vi politiker och tjänsteinnehavare klara av att göra bättre. Nu blev konsekvensen att svenskspråkiga barn inte får stöd på sitt eget språk.

Kommunens egna utredningar visar att psykolog- och kuratorstjänster spelar en viktig roll för barns välbefinnande. Tjänsterna bidrar till att problem upptäcks i tid, de ger stöd till personal och familjer och förebygger svårigheter längre fram. Det är alltså helt avgörande att stödet fungerar i praktiken.

För små barn är språket inte bara ett kommunikationsmedel. Det ger trygghet och skapar den kontakt barnen har till vuxna. Barn som behöver psykologiskt stöd befinner sig ofta i en situation där känslor är svåra att sätta ord på redan från början. Om stödet dessutom ges på ett annat språk än barnets modersmål blir tröskeln ännu högre.

Att erbjuda stöd på barnets eget språk är därför inte en detaljfråga, eller någonting som bara är trevligt att ha. Språket är en förutsättning för att stödet ska fungera.

Det här är självklart överallt, men i en tvåspråkig kommun som Kyrkslätt ska det här inte ens behöva diskuteras. Det ska vara helt självklart. Det ska vara självklart för både politiker och tjänsteinnehavare. 

Rekrytering av psykologer och andra specialister kan vara utmanande. Många kommuner konkurrerar om samma yrkesgrupper. Men just därför är det viktigt vilka signaler kommunen skickar. Språkkunskaper måste tydligt framgå. De är helt centrala för att man ska kunna sköta uppdraget. 

Språkservice uppstår inte av sig själv. Den måste planeras.

Kyrkslätt är en tvåspråkig kommun där en betydande del av invånarna har svenska som modersmål. Det innebär också ett ansvar att säkerställa att kommunens tjänster fungerar på båda språken i praktiken – inte bara i teorin.

För familjer med barn i svensk småbarnspedagogik handlar frågan ytterst om trygghet och förtroende. Föräldrar ska kunna lita på att deras barn får stöd när det behövs och att stödet ges på ett språk barnet förstår.

Det är därför viktigt att kommunen ser över hur stödtjänsterna inom småbarnspedagogiken organiseras. Om nuvarande strukturer inte fungerar behöver man hitta lösningar som fungerar bättre.

När det gäller små barns välbefinnande ska utgångspunkten vara klar. Strukturer och organisationsmodeller får aldrig vara viktigare än barnens behov.

Us­kon­non mer­ki­tys maail­mam­me ym­mär­tä­mi­ses­sä kasvaa jat­ku­vas­ti – us­kon­non­ope­tuk­sen uu­dis­tus ei vä­hät­te­le kris­til­lis­tä his­to­riaa

/0 Comments/in , , , /by

Opetusministerinä olen lukemattomista asiantuntijoiden kanssa käydyistä keskusteluista saanut monia syitä pohtia, miten koulu voi, mitä meidän tulisi painottaa ja miten oppimista tulisi kehittää. Yksi näistä on uskonnonopetus.

Ilmoitin jokin aika sitten, että ministeriöni käynnistää selvityksen sen arvioimiseksi, voisimmeko luoda uuden, kaikille yhteisen uskonnonopetuksen ja elämänkatsomustiedon yhdistävän oppiaineen. Tämä herättää luonnollisesti erilaisia reaktioita, ja ymmärrän sen hyvin. Siksi asiaa on välttämätöntä käsitellä harkiten ja vuoropuhelussa eri uskonnollisten yhteisöjen kanssa. Selvitystyön tuloksena tavoitteena on kehittää malli, jota voidaan sen jälkeen arvioida ja käsitellä avoimesti.

Maamme historia, kansamme historia ja kulttuurinen identiteettimme ovat vahvasti kristillisen uskon ja kirkon historian muovaamia. Tämä on tärkeää tuntea ja tunnistaa. Oma usko on sen sijaan asia, johon jokaisen on itse otettava kantaa. Koulun tehtävänä on puolestaan antaa edellytykset syvälliselle ymmärrykselle historiastamme sekä tarjota välineitä kohdata maailma oman kodin, lähipiirin ja maan ulkopuolella.

Perusopetuksessa meillä on nykyisin eriytetty uskonnonopetus, jossa oppilaat saavat opetusta sen mukaan, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan perhe kuuluu.

”Selvitystyön tuloksena tavoitteena on kehittää malli, jota voidaan sen jälkeen arvioida ja käsitellä avoimesti.”

Evankelis-luterilaisen kirkon jäsenet opiskelevat evankelis-luterilaista uskontoa, kirkkoon kuulumattomilla on mahdollisuus valita elämänkatsomustieto, ja jos kunnassa kolme tai useampi oppilas kuuluu muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan, heillä on oikeus oman uskontonsa opetukseen. Usein tämä toimii hyvin, mutta näemme myös yhä useammin tilanteita, joissa lukujärjestyksen toimivuuden vuoksi joudutaan muodostamaan kokonaisia luokkia uskonnollisen taustan perusteella. Joissakin kouluissa esimerkiksi muslimioppilaat sijoitetaan omiin luokkiin, jotta heidän uskonnonopetuksensa saadaan sovitettua lukujärjestykseen. Usein opetusta annetaan koulun ulkopuolella, ja usein opettajalla ei ole muodollista pätevyyttä. Tällaisen kehityksen ongelmat ovat ilmeisiä.

Kaikille yhteisen uuden oppiaineen luominen ei tarkoita millään tavoin kristillisen historiamme tai kulttuurisen perintömme vähättelyä, vaan pikemminkin sen selkeyttämistä. Kaikkien suomalaisen koulun oppilaiden on tärkeää tietää, miksi vietämme pitkäperjantaita vapaapäivänä, miksi koulun joulujuhla on täysin luonteva osa koulukulttuuria ja miten esimerkiksi vuorisaarna on vaikuttanut käsitykseemme oikeasta ja väärästä – sekä miten kaikki tämä on muokannut maamme ja kulttuurimme kehitystä.

Lähes vuosittain toistuu keskustelu siitä, voidaanko kevätjuhlassa laulaa Suvivirsi tai joulujuhlissa Enkeli taivaan, tai voidaanko ylipäätään järjestää joulujuhla. Vastaus on selvä: totta kai voidaan. Meidän tulee ilman muuta vaalia niitä perinteitä, joiden varaan maamme on rakentunut. Näin voidaan tehdä tunnistamalla näiden elementtien olevan osa kulttuurihistoriaamme. Yhteinen oppiaine helpottaisi myös tämän ymmärtämistä, yhteisesti.

Toivon, että keskustelua tästä kysymyksestä käydään kunnioittavassa hengessä. Monille vähemmistöuskonnoille oman uskonnon opetus on erittäin tärkeää, ja ymmärrän sen hyvin. Samalla meillä on vastuu siitä, että kaikille annetaan samat valmiudet ymmärtää itseään ja muita, yhteiskuntaamme ja maailmaa.

Turun piispa Mari Leppänen avasi omasta puolestaan keskustelun tammikuussa Helsingin Sanomissa, jossa hän antoi tukensa uudistukseen ja totesi, että “Koulu on yhteiskunnan keskeisin sivistysinstituutio. Sen tehtävä on antaa kaikille lapsille ja nuorille valmiudet ymmärtää maailmaa, jossa uskonnolla ja katsomuksilla on edelleen suuri merkitys.” Olen samaa mieltä.

Kouluissa on 20 vuoden kuluttua lähes 100 000 lasta vähemmän

/0 Comments/in , , , , , , , /by

Suomi kohtaa suuria haasteita väestörakenteen muuttuessa. Tämä kävi selväksi, kun RKP:n puheenjohtaja ja opetusministeri Anders Adlercreutz vastaanotti 12. maaliskuuta ensimmäisen kattavan raportin väestökehityksestä ja sen vaikutuksista perusopetukseen.

Vuosien 2023 ja 2040 välillä peruskouluikäisten lasten määrän arvioidaan vähenevän lähes 100 000 lapsella. Kehitys merkitsee kunnille suurta haastetta, sillä niiden on tarkasteltava, miten perusopetus tulevaisuudessa järjestetään.

– Kun oppilasmäärä vähenee näin voimakkaasti, jokainen kunta ei pysty ratkaisemaan tilannetta yksin. Meidän on ajateltava uudella tavalla, vahvistettava kuntien välistä yhteistyötä ja varmistettava, että kaikilla lapsilla on myös tulevaisuudessa pääsy korkeatasoiseen peruskouluun, Adlercreutz sanoo.

Kehitys näyttää kuitenkin hyvin erilaiselta eri puolilla maata. Monissa kunnissa oppilasmäärä vähenee, kun taas joissakin kunnissa se kasvaa, muun muassa maahanmuuton seurauksena.

Raportti esittää useita toimenpiteitä muutokseen vastaamiseksi. Keskeinen teema on kuntien välisen yhteistyön lisääminen sekä koulun rakenteiden tarkastelu. Yhtenä vaihtoehtona esiin nostetaan myös yhteinen katsomusaine, joka voisi vapauttaa resursseja.

– Tärkeintä on, että pieneneviä ikäluokkia ei käytetä perusteena rahoituksen vähentämiselle. Lasten määrän väheneminen ei automaattisesti tarkoita pienempiä kustannuksia. Päinvastoin kustannukset oppilasta kohden voivat kasvaa, erityisesti kunnissa, joissa oppilasmäärä vähenee mutta joissa tarvitaan edelleen tiloja, opettajia ja koulukuljetuksia, Adlercreutz sanoo.

Raportissa käsitellään myös ruotsinkielistä koulutusta. Muutokset vaikuttavat usein voimakkaammin pienempiin kieliryhmiin, ja siksi oikeus ruotsinkieliseen opetukseen on turvattava myös tulevaisuudessa.

– Ruotsinkielinen koulutus on haavoittuvainen tilanteessa, jossa oppilaspohja pienenee ja etäisyydet ovat pitkiä. Siksi meidän on varmistettava, että ruotsiksi tarjottava koulutus säilyy korkeatasoisena, että rahoitus huomioi kaksikielisyyden lisäkustannukset ja että saatavilla on sekä oppimateriaaleja että pätevää henkilökuntaa, Adlercreutz sanoo.

Arbetet för en fungerande vård och omsorg fortsätter

/0 Comments/in , , , , /by

Arbetet med att stärka vården pågår i hela Finland. Samtidigt som det finns mycket inom vården som behöver utvecklas och utmaningar vi inte kan blunda för, finns det också flera ljusglimtar, konstaterar SFP:s ordförande, undervisningsminister Anders Adlercreutz.

– Det behövs nu åtgärder för att man i alla välfärdsområden ska uppleva att det finns tillförsikt och framtidstro. Samtidigt som välfärdsområdena som helhet gör ett överskott är vi medvetna om att den ekonomiska verkligheten i områdena varierar. Därför är det viktigt att regeringen gett ett lagförslag om att tilläggstid kan beviljas för att täcka det ekonomiska underskottet. Inom SFP har vi också arbetat för att det ska tillsättas en parlamentarisk arbetsgrupp som ska granska hur finansieringen av områdena borde se ut i framtiden, och vi är nöjda över att detta nu kommer att ske, berättar Adlercreutz. 

Adlercreutz lyfter fram behovet av satsningar på kontinuitet i vården och gläds över de framsteg som gjorts gällande egenläkarmodellerna, något som SFP länge har arbetat för.

– SFP:s politik stärker en modern och fungerande vård. Kontinuiteten i vården är avgörande. När läkaren känner sin patient och patientens sjukdomshistoria blir vården både bättre, mer effektiv och mer hållbar i längden.

Också terapigarantin för barn och unga är betydelsefull åtgärd. Garantin som snart har varit i kraft i ett år innebär att barn och unga under 23 år ska få tillgång till psykiskt stöd inom en månad.

– Det är ett viktigt steg i rätt riktning. Samtidigt behöver stödet utvecklas vidare, bland annat genom att på sikt höja åldersgränsen till 30 år. Vården måste kunna ge hjälp i tid, innan problemen blir ännu svårare och samtidigt dyrare att hantera, säger Adlercreutz.

Teknologins utveckling har på många områden gjort vårt samhälle mer effektivt och samma utveckling syns också inom vården. 

– Vi vill att personalens tid i så hög utsträckning som möjligt används för klient- och patientarbete, inte för administration. Därför är det viktigt att utnyttja teknologi och artificiell intelligens. På flera hälsostationer har man börjat använda artificiell intelligens för att skriva utkast till anteckningar som personalen sedan granskar och godkänner. Under denna regeringsperiod är avsikten även att möjliggöra teknologistödd bedömning av vårdbehov, säger Adlercreutz.

Työ elävien kansalliskielten puolustamiseksi ei ole symbolipolitiikkaa

/0 Comments/in , , , , , /by

Kansalliskielemme muodostavat perustan identiteetillemme, historiallemme ja kulttuurillemme. Kielen kautta siirrämme tietoa ja tulevaisuudenuskoa seuraavalle sukupolvelle, painottaa RKP:n puheenjohtaja ja opetusministeri Anders Adlercreutz.

Kotimaisten kielten keskuksen 50-vuotisjuhlaseminaarissa tiistaina 3. maaliskuuta Adlercreutz esitti valtioneuvoston tervehdyksen ja korosti kielen roolia demokratian toteutumissa sekä keskuksen tärkeää työtä kansalliskielten vahvistamisessa ja kehittämisessä.

– Polarisaation ja yksinkertaistavien vastausten ajassa meidän on vahvistettava kykyämme käydä aidosti rakentavia keskusteluja – emme saa puhua toistemme ohi, Adlercreutz sanoo.

RKP:lle on itsestään selvää vaalia ja vahvistaa molempia kansalliskieliämme. Kielelliset oikeudet eivät ole symbolipolitiikkaa, vaan tasa-arvoa käytännössä. Yhä globalisoituvammassa maailmassa, jossa esimerkiksi englannin kieli vahvistaa asemaansa monilla aloilla, on tärkeää, ettemme unohda kansalliskieltemme merkitystä.

– Elävien kansalliskielten puolesta työskenteleminen ei ole symbolipolitiikkaa. Kyse on oikeudesta käydä koulua omalla äidinkielellä, tulla ymmärretyksi terveydenhuollossa ja käyttää omaa kieltään viranomaisasioinnissa – asuinpaikasta riippumatta, Adlercreutz sanoo.

Verklighetsförankrade lösningar

/0 Comments/in , , , , , , , /by

I en färsk doktorsavhandling slår forskaren Jon Järvinen fast att Svenska folkpartiet är Finlands minst populistiska parti. Det kanske ligger oss litet i fatet under valkampanjer, då populistiska budskap ju har visat sig fungera. Samtidigt passar populism SFP, och mig, väldigt dåligt. Våra lösningar är inte förenklade, vi fortsätter med en verklighetsförankrad retorik och politik.

Ett färskt exempel på populism är debatten om arbetslösheten bland utrikes födda som gått het de senaste dagarna. Arbetslösheten i vårt land ska förstås tas på allvar, och vi ska analysera den, för att bättre kunna förstå vilka åtgärder som behövs. 

Finland har i dag omkring 350 000 arbetslösa. Av dem är cirka 50 000 födda utomlands. Det betyder att knappt 15 procent av de arbetslösa är invandrare. Det är en betydande andel, men det är inte hela bilden – och det är inte förklaringen till vår svaga ekonomi.

Den mycket större och mer oroande framtidsfrågan är ungdomsarbetslösheten. I slutet av förra året var nästan 90 000 personer under 30 år arbetslösa. Att få det första jobbet har blivit allt svårare. Och ju längre man står utanför arbetslivet, desto svårare blir det att ta sig in.

När konjunkturen försämras är det alltid de med svagast förankring i arbetslivet som drabbas först. De som nyligen etablerat sig på arbetsmarknaden – unga och invandrare – löper större risk att bli uppsagda. Det betyder inte att de skulle orsaka arbetslösheten i sig. Det betyder att de är mer sårbara när ekonomin går sämre.

Och för tydlighetens skull: hög arbetslöshet är inte orsaken till vår svaga ekonomi. Det är den svaga ekonomin som är orsaken till den höga arbetslösheten.

Det behövs naturligtvis kraftfulla åtgärder för att få fart på tillväxten och för att sänka tröskeln till arbetslivet. Regeringens sysselsättningssedel för unga, som ger arbetsgivare en 50 procents lönesubvention vid nyanställning, är ett steg. På den satsas 30 miljoner euro. Också andra åtgärder behövs: mer incentiv för företag att anställa unga, bättre möjligheter att arbeta under studierna och en starkare koppling mellan studier och näringslivet. Företagande borde också uppmuntras tidigare.

Samtidigt ska vi också tala klarspråk när det gäller hindren för nyanlända. Forskning visar att namn och etnicitet påverkar möjligheterna att få jobb. Språkkunskaper är en annan tröskel. Lösningarna är inte enkla – men skuldbeläggning är definitivt fel väg.

Det är också värt att minnas att en stor del av sysselsättningsökningen under 2000-talet har skett genom invandring. Utan invandring skulle vår ekonomiska tillväxt ha varit ännu svagare.

Finlands styrka har alltid varit ett jämlikt samhälle. När alla människors kompetens tas till vara stärks hela samhället. Att leta syndabockar bara försvagar oss.

Sysselsättningen är en gemensam utmaning. Den kräver breda reformer, saklig analys och en politik som bygger broar snarare än murar. Att skuldbelägga den som saknar arbete är inte bara dumt, det är dessutom struntprat.

Saamelaisten kansallispäivää

/0 Comments/in , , , , , , /by

Saamelaisten kansallispäivää vietetään 6. helmikuuta ensimmäisen saamelaisen yleiskokouksen muistoksi, joka pidettiin Trondheimissa vuonna 1917. Tänä vuonna juhlallisuuksien yhteydessä Inarissa huomioitiin myös uusi saamelaiskäräjälaki, joka astui voimaan viime vuonna. Inarissa sijaitsee Saamelaiskäräjien istuntosali. RKP oli tilaisuudessa vahvasti edustettuna puolueen puheenjohtajan ja opetusministerin Anders Adlercreutzin, europarlamentaarikko Anna-Maja Henrikssonin sekä kansanedustaja Eva Biaudet’n osallistuessa tapahtumaan.

Opetusministeri Anders Adlercreutz toi tilaisuudessa valtiovallan tervehdyksen. Adlercreutz korosti saamelaisten perustuslaillista oikeutta säilyttää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä nosti esiin sen pitkäjänteisen työn, jonka Saamelaiskäräjät, saamelaisyhteisöt ja muut toimijat ovat tehneet saamelaiskäräjälain edistämiseksi.

– Olen iloinen ja ylpeä siitä, että onnistuimme lopulta siinä, mihin edellinen eduskunta ei pystynyt, ja että uusi saamelaiskäräjälaki voitiin hyväksyä viime vuonna. Uusi laki luo aiempaa vahvemmat puitteet saamelaisten itsehallinnolle omaa kieltä ja kulttuuria koskevissa kysymyksissä Suomessa, Adlercreutz sanoo.

Samalla Adlercreutz painotti, ettei pelkkä lainsäädäntö riitä –  aktiivisia toimia tarvitaan jatkossakin.

– Pelkkä lain uudistaminen ei ole tarpeeksi. Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio tekee myös erittäin tärkeää työtä tuomalla esiin historiallisia vääryyksiä ja samalla lisäämällä ymmärrystä saamelaisesta identiteetistä ja kulttuurista suomalaisessa yhteiskunnassa.

– Yhteistyö Saamelaiskäräjien kanssa on ollut täysin ratkaisevaa sekä uuden lain valmistelussa että sen käytännön toimeenpanossa, Adlercreutz toteaa.

Europarlamentaarikko Anna-Maja Henriksson toimi edellisessä hallituksessa oikeusministerinä ja oli se ministeri, joka vastasi saamelaiskäräjälain valmistelusta.

– Tuntuu valtavan hyvältä olla tänään täällä Saamelaiskäräjillä Inarissa saamelaisten kansallispäivänä juhlimassa sitä, että vuosien sitkeä työ saamelaisten itsehallinnon vahvistamiseksi on kantanut hedelmää. Entisenä oikeusministerinä uusi saamelaiskäräjälaki on minulle vahvin todiste siitä, ettei alkuperäiskansojen ja muiden vähemmistöjen oikeuksien edistämisessä saa koskaan luovuttaa, vaikka tie olisi pitkä ja mutkainen, Henriksson sanoo.

Henriksson toimi RKP:n puheenjohtajana hallitusneuvottelujen aikaan eduskuntavaalien 2023 jälkeen.

– Viime vuonna eduskunnan hyväksymä uusi saamelaiskäräjälaki syntyi ajoittain hyvin dramaattisen, yli kymmenen vuotta kestäneen prosessin tuloksena. On myös selvää, että ilman RKP:n määrätietoista työtä ja sitä, että teimme lain uudistamisesta ehdon hallitukseen osallistumiselle Petteri Orpon hallituksessa, meillä ei tänään olisi eduskunnan ja Saamelaiskäräjien hyväksymää uutta saamelaiskäräjälakia, Henriksson painottaa.

Puheessaan Henriksson nosti esiin saamelaisten aseman Euroopan ainoana alkuperäiskansana ja korosti, että työtä saamelaisten oikeuksien vahvistamiseksi on jatkettava myös eurooppalaisella tasolla.

– Euroopassa näemme, että Arktiksen merkitys geopoliittisesti on keskeinen. Yhteisessä pyrkimyksessämme vahvistaa alueen turvallisuutta on välttämätöntä ottaa mukaan myös saamelaiset, heidän osaamisensa ja näkemyksensä. Saamelaisten äänen on kuuluttava paremmin myös Euroopan parlamentissa. Siksi haluan työskennellä sen eteen, että saamelaisilla olisi pysyvä edustus Brysselissä, Henriksson sanoo.

Kansanedustaja Eva Biaudet, joka on toiminut Saamelaisten totuus- ja sovintokomission seurantaryhmän jäsenenä, korostaa sovintotyön johtamista konkreettisiin toimiin.

– Todellinen sovinto edellyttää, että valtio tunnustaa saamelaisten kokemat historialliset vääryydet ja toimii aktiivisesti korjatakseen saamelaisiin kohdistuneen syrjivän politiikan kielteiset seuraukset, Biaudet sanoo.

Myös Biaudet muistuttaa RKP:n pitkäjänteisestä työstä saamelaiskäräjälain uudistamiseksi.

– RKP on tehnyt työtä saamelaiskäräjälain päivittämiseksi vuosikymmenten ajan. Se, että eduskunta pystyi hyväksymään lain viime vuonna suurella enemmistöllä, on tärkeä muistutus siitä, että arvoistaan kannattaa pitää kiinni myös aikoina, jolloin ihmisoikeuskysymykset muuten kohtaavat vastatuulta. Työ ei kuitenkaan ole ohi. Seuraava askel on varmistaa, että laki pannaan täytäntöön ja sitä sovelletaan johdonmukaisesti käytännössä, Biaudet toteaa.

Biaudet nostaa esiin myös totuus- ja sovintokomission suositukset.

– Totuus- ja sovintokomission viesti on selvä: tie sovintoon alkaa tunnustamisesta ja vastuunkannosta. Nyt suositukset on vietävä konkreettisiksi teoiksi. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että alkuperäiskansojen oikeudet huomioidaan järjestelmällisesti lainsäädännössä ja viranomaistoiminnassa, saamen kielten ja kulttuurin suojelua vahvistetaan sekä perinteisten elinkeinojen ja elinympäristöjen edellytykset turvataan. Se tarkoittaa myös, että Suomi etenee pohjoismaisen saamelaissopimuksen edistämisessä ja ratifioi ILO-yleissopimuksen, Biaudet sanoo.