Adlercreutz budjettiriihestä: monia kasvua vahvistavia toimia

/0 Comments/in , , , /by

Hallituksen budjettiriihi päättyi tiistai-iltana 3. syyskuuta. Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz on monista vaikeista päätöksistä huolimatta tyytyväinen lopputulokseen.

– Toteutamme nyt ne säästötoimenpiteet, joista päätimme kevään kehysriihessä. Vaikka taloustilanne on haastava, olen tyytyväinen siihen, että pystyimme välttämään lisäsopeutuksia ja että onnistuimme säätämään osaa sopeutumistoimista parempaan suuntaan, Adlercreutz sanoo.

– Meillä on edelleen suuria rakenteellisia ongelmia valtiontalouden ja kasvavien julkisten menojen kanssa. 12,2 miljardin euron alijäämä on todella suuri, mutta ilman kevään päätöksiä se olisi 4 miljardia euroa suurempi.

Talousarviossa keskityttiin kasvutoimenpiteiden löytämiseen.

– Nyt hallitus keskittyy vahvistamaan kasvun edellytyksiä hyvinvointiyhteiskuntamme turvaamiseksi. Esimerkiksi hallituksen työllisyystoimien odotetaan pitkällä aikavälillä luovan 80 000 työpaikkaa ja vahvistavan kansantaloutta 1,8 miljardilla eurolla, Adlercreutz sanoo.

Adlercreutz korostaa, että koulutukseen tehdään merkittäviä lisäpanostuksia.

– Ensi syksystä alkaen alakoulussa on kolme vuosiviikkotuntia lisää äidinkielen, kirjallisuuden ja matematiikan opetusta. Uudistamme oppimisen tukea ala- ja yläkouluissa. Kyseessä on noin 100 miljoonan euron investointi, ja opetusministerinä olen tästä iloinen, Adlercreutz sanoo.

Hallitus on aiemmin sitoutunut lisäämään rahoitusta tutkimus- ja kehittämistoimintaan 1,2 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

– Rahoitus tutkimukseen ja kehittämistoimintaan kasvaa nyt 280 miljoonalla eurolla 2,9 miljardiin euroon vuonna 2025 – tämä on merkittävä panostus, ja se vie meidät lähemmäksi tavoitettamme. Hallituksen sopima verohyvitys suurille vihreän siirtymän teollisille investoinneille tulee myös pian voimaan ja myös luvitusprosesseja tullaan nopeuttamaan. Tällä tavoin helpotamme yritysten mahdollisuuksia investoida ja kasvaa, Adlercreutz sanoo.

Hallitus vahvistaa kasvun edellytyksiä myös huomattavilla investoinneilla infrastruktuuriin. 484 miljoonaa euroa käytetään uusiin teihin ja rautateihin. Rantarataan panostetaan 50 miljoonalla eurolla, ja lisäksi tehdään merkittäviä investointeja valtatie 8:aan ja muihin tärkeisiin liikenneväyliin.

Ruotsalaisen kansanpuolueen jälki valtion talousarviossa näkyy myös monella muulla tavalla.

– Onnistuimme minimoimaan useiden kansalaisjärjestöjen valtionrahoitukseen suunnitellut leikkaukset. Kolmannen sektorin järjestöt ovat tärkeä osa kansalaisyhteiskuntaa ja tekevät merkityksellistä työtä, Adlercreutz sanoo.

– Olen myös tyytyväinen siihen, että onnistuimme varmistamaan rahoituksen vientiä ja kansainvälistymistä tukeville järjestöille. Näillä järjestöillä on tärkeä rooli kasvumme edistämisessä, ja olen tyytyväinen, että Suomalais-ruotsalaisen kauppakamarin ja Viexpon rahoitusta nyt voidaan vahvistaa, Adlercreutz sanoo.

Rasismin vastaisen työn tulee yhdistää, ei erottaa

/0 Comments/in , , , , /by

Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat menestyvän ja turvalliseen maan keskeisiä arvoja. 

Tätä arvopohjaa vasten on luonnollista, että kun yhteiskunnassa tunnistetaan ihmisten yhdenvertaisuutta kyseenalaistavaa käytöstä, kuten rasismia, reagoimme asiaan. Kyse ei ole politikoinnista, provokaatioista tai mistään valko, pinkki tai muustakaan pesusta, vaan puolueemme ydinideologiasta.

Jokainen puolue vastaa hallituksessakin omasta toiminnastaan. Itse ajattelen, että rasismitiedonanto ja siihen liittyvä kampanja onnistuvat tavoitteissaan, kun rasismista käydään ahkeraa ja rakentavaa  keskustelua koko yhteiskunnassa. Niin puolueissa, kodeissa, työpaikoissa kuin kouluissakin.  On hyvä, että myös kaikki puolueet joutuvat aidosti ja syvällisesti pohtimaan, mikä heidän suhteensa on rasismiin ja sitä, miten rasismin taustalla vaikuttavia  pelkoja on mahdollista oman toiminnan ja omien tekojen kautta hallita ja lieventää. 

RKP on vuosikymmenien ajan pärjännyt erilaisissa hallituskoalitioissa ja ajanut niissä sitkeästi ja päämäärätietoisesti omia arvojaan ja omaa ohjelmaansa. Aina ihmiset eivät ihan hahmota RKP:n roolia lopputuloksessa, mutta voin sanoa, ettei se ole vähäinen tässäkään hallituskokoonpanossa. 

Rasismin vastainen työ on käynnistynyt RKP:n aloitteesta ja pidän sitä erittäin tärkeänä yksittäisenä saavutuksena tämänhetkisessä varsin kovien arvojen sävyttämässä maailmassa.

Samaan aikaan on tunnustettava, että keskeinen syy siihen, että tämä työ nyt on ajankohtaista, ovat  ne kirjoitukset ja asenteet, joista kävimme koko maan tasolla keskustelua vuoden 2023 kesänä. 

Liberaalina keskustaoikeistopuolueena RKP:tä kiinnostavat niin humaanit arvot kuin taloudenpitokin. Tästä seuraa se, että olimmepa oikeistohallituksessa tai vasemmistohallituksessa eteemme tulee asioita ja tilanteita, joissa meidän on yritettävä ymmärtää kanssamme eri tavalla maailmaa tarkastelevien ihmisten toimintaa ilman, että syntyy repivää vastakkainasettelua.

Kyky tehdä yhteistyötä erilaisten puolueiden kanssa on mielestäni iso vahvuus tässä polarisaation ajassa. Me haluamme olla sillanrakentajapuolue ja olemme ylpeitä tästä roolista. 

Samaan aikaan on selvää, että ”it takes four to tango”. 

Toivon, ettei rasisminvastaisesta kampanjasta tehdä poliittista keppihevosta – ei hallituksen, eikä opposition keskuudessa.  

Tämä on kampanja, jota tarvitsemme, joka on perusteltu ja joka vie asioita parempaan suuntaan, kiistatta. Siihen sitoutuminen osoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan halua edistää  ihmisten yhdenvertaisuutta – riippumatta siitä, mitä ajattelee hallitusohjelmasta tai hallituspuolueista. Kampanjassa  on kyse päivänpolitiikkaa tärkeämmästä asiasta.  

Pelko ei vie meitä maana ja kansana eteenpäin. Kehittyminen ja kasvu lähtevät  ihmisten itsetunnon ja ihmisten välisen  luottamuksen vahvistamisesta ja siitä kumpuavasta rohkeudesta. Erilaisuus ei ole uhka, vaan mahdollisuus. Me olemme kaikki putkahtaneet maailmaan samasta paikasta, muttemme välttämättä samaan paikkaan. Se, minne synnymme, miltä näytämme, missä uskonnollisessa yhteisössä kasvamme tai miltä kuulostamme, ei ole meidän valittavissamme.

Se, pyrimmekö elämässämme hyvään vai pahaan ei riipu ihonväristä, kielestä tai uskonnosta, vaan pitkälti siitä, miten tulemme kohdelluiksi ja kohdatuiksi muiden ihmisten toimesta syntymämme jälkeen. Juuri siitä tässä kampanjassa on kyse: Miten kohtelemme ihmisiä ympärillämme riippumatta heidän taustoistaan?

Ja kyllä, tällä keskustelulla on myös taloudellinen ulottuvuus: Yhteiskunta, jossa kaikkien kyvyt eivät ole täydessä käytössä, koska  ihmisiä ajetaan rasistisilla asenteilla marginaaliin, ei voi kukoistaa. 

Kaikkien puolueiden pitäisi sekä inhimillisiä seikkoja että Suomen tulevaisuutta ajatellen  pystyä tukemaan rasismin vastaista työtä ja siihen kytkeytyvää kampanjaa.


Missioni opetusministerinä

/4 Comments/in , , /by

Tänään 5.7. 2024 aloitan uuden työni opetusministerinä. Matka ensimmäisestä koulupäivästä tähän päivään on ollut pitkä ja samalla niin lyhyt. Tuo päivä on piirtynyt mieleeni tarkasti: Muistan, miltä äitini tuona erityisenä aamuna minulle aamiaiseksi tarjoama appelsiinimehu maistui. Muistan, miltä Intersportista ostamassani vihreässä olkalaukussa ollut penaali tuoksui. Muistan, miltä tuntui katsella uusia koulukavereitani pitkälippaisen lippiksen lipan alta. Muistan, mitä tuntui vastata Asta-opettajani esittämään kysymykseen ja sen, miltä tuntui lukea ensimmäisen oman koulukirjani ensimmäisiä lauseita.

Tänä päivänä ajattelen lämmöllä kaikkia koulu-urani varrelle mahtuneita opettajiani. Ja kun ajattelen heitä, en ajattele tehokkaasti läpi vietyjä opetussuunnitelmia. Sen sijaan ajattelen kaikkea sitä, mitä he ihmisinä edustivat. Sitä, mitä he antoivat meille itsestään. Sitä, millaisia persoonia he olivat. Sitä, miten he jaksoivat meitä villejä lapsia ja täysin mahdottomia teinejä. 

Meistä melkein kaikilla on omakohtaisia kokemuksia koulusta. Tästä pitää huolen perusopetuslain säätämä oppivelvollisuus. Toivon, että omakohtaisuus näkyy kiinnostuksena opetusministerin ja opetusministeriön työtä kohtaan.   

Kokemusten muovaama missio

Jokaisella opetusministerillä on selässään omien elämänkokemustensa täyttämä reppu. Nämä kokemukset vaikuttavat siihen, mitä asioita hän omalla ministerikaudellaan painottaa. Itse olen saanut peruskoulun ja lukion jälkeen nauttia Teknillisessä korkeakoulussa korkealaatuisesta opetuksesta arkkitehtuurin laitoksella. Arkkitehdin koulutuksesta erityislaatuisen tekee se, että se on hyvin vahva sekoitus teoriaa ja käytäntöä. Viimeistään arkkitehtiosastolla opiskellessani ymmärsin, miten arvokasta on oppia rinta rinnan abstraktia ajattelua ja käsillä tekemistä. 

Suomalaisessa peruskoulussa on aina opetettu lukuaineiden lisäksi myös käsillä tekemisen taitoja, mikä on maailmanlaajuisestikin tarkasteltuna aika ainutlaatuista. Uskon, että tästä yhdistelmästä on syytä pitää tiukasti kiinni, sillä uskon, että opetuksen monipuolisuus ja monialaisuus ovat omiaan ruokkimaan luovuutta.

Haluankin opetusministerinä puhua luovuudesta yhteiskunnan hyvinvoinnin polttoaineena.

Mistä puhun, kun puhun luovuudesta?

Luovuus näyttäytyy erilaisilla ihmisillä erilaisina asioina: siinä, missä yksi osaa ratkaista luovasti matemaattisia yhtälöitä, toinen muotoilee kampauksia, jotka saavat ihmiset haukkomaan henkeään. 

En usko erillisiin ”luoviin aloihin”. Minulle kaikki alat ovat luovia. 

Luovuudessa kysymys on kyvystä ratkaista asioita valmiista malleista ja kaavoista vapaana. Luova ihminen kysyy itseltään, mitä voisin tehdä toisin. Hän yhdistelee asioita ennakkoluulottomasti toisiinsa, eikä pelkää epäonnistumista.

Opetusministerinä tehtäväni on kysyä: Miten varmistamme, että lapsistamme ja nuoristamme kasvaa itsetunnoltaan terveitä kokeilijoita? Miten rohkaisemme heitä hyödyntämään aktiivisesti omia vahvuuksiaan ja kokemaan onnistumisia, jotka ruokkivat kokeilunhalua? Miten kasvatamme heistä sosiaalisesti kyvykkäitä niin, että he saavat muut ratkaisemaan vaikeitakin yhtälöitä kanssaan? Miten kannustamme heitä säilyttämään leikkimielisyytensä niin, ettei kyynistyminen pääse kiilaamaan luovan mielen ja kokeilunhalun väliin? Miten vahvistamme eri sukupolvien välistä suhdetta niin, että innovoinnille tärkeä hiljainen tieto virtaa esteettömästi niiden välillä?

Miksi luovuuden ruokkiminen on yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta niin olennaista?

Luovuus on yhteiskunnallisesti kriittinen menestystekijä siksi, että – Herakleitosta lainakakseni – muutoksen maailmassa yksi asia on muuttumaton: taukoamaton muuttuminen. Tarvitsemme jokaisessa ajan hetkessä uusia oivalluksia ja uusia ratkaisuja uusiin ongelmiin. Historiaa ja juuriamme luonnollisesti unohtamatta. 

Luovuus on positiivinen voima. Se linkittyy kokemukseen, jonka saamme lapsuudessa leikkiessämme. Leikki on vapaata ja rajoittamatonta. Se ammentaa mielikuvituksesta, jota ei rajoita mikään tai kukaan. Meissä asuu ”Homo sapiensin” rinnalla ”Homo ludens” eli leikkivä ihminen. Koulun tehtävä on nähdä nämä ihmisen molemmat puolet.

Yhteiskunnallisen päätöksenteon ei pidä muuttua normatiiviseksi tavalla, joka rajoittaa luovuutta. Tämä koskee niin oppilaiden oppimista, opettajien työtä, opetussuunnitelmaa kuin sen toimeenpanoakin. 

Minulla on omakohtaiset kokemukseni niin omalta koulutaipaleeltani kuin viiden lapseni koulutaipaleelta. Minulla ei kuitenkaan ole kokemusta peruskoulun tai toisen asteen oppilaitoksen opettajana, eikä näin ollen valmiita vastauksia siihen, miten oppilaiden ja opettajien luovuutta parhaiten vaalitaan kouluarjessa. Siksi tulen tapaamaan uudessa työssäni säännöllisesti opettajia. Oma ja ministeriöni tehtävä on arvioida, miten pystymme parhaiten tukemaan opetushenkilökuntaa heidän työssään niin, että missio toteutuu. 

 

 

 

 

 

 

 


Adlercreutz valittu RKP:n uudeksi puheenjohtajaksi

/0 Comments/in , , , /by

Eurooppa- ja omistajaohjausministeri ja kolmannen kauden kansanedustaja Anders Adlercreutz on 183 äänellä valittu Ruotsalaisen kansanpuolueen uudeksi puheenjohtajaksi puoluekokouksessa Helsingissä.

– Olen äärimmäisen iloinen ja kiitollinen siitä suuresta tuesta ja luottamuksesta, jonka olen tänään puoluekokoukselta saanut, RKP:n vastavalittu puheenjohtaja Anders Adlercreutz sanoo.

– Lämpimät kiitokset kaikille, jotka ovat tukeneet minua puheenjohtajakampanjassani ja erityiskiitos myös perheelleni kaikesta tuesta.

– RKP:n politiikalle on nyt tilausta. Muiden puolueiden ajautuessa enemmän vasemmalle ja oikealle meillä on pelikenttä auki. Jotta me myös vastaisuudessa voimme edistää RKP:lle tärkeitä asioita – avointa ja suvaitsevaista yhteiskuntaa ja kaksikielistä Suomea – tarvitsemme vahvan mandaatin äänestäjiltämme, ja tätä tulemme tavoittelemaan. Työ ensi vuoden kuntavaaleja ja aluevaaleja varten alkaa nyt.

Puheessaan Adlercreutz kiitti kanssaehdokkaitaan Otto Anderssonia ja Henrik Wickströmiä hyvästä kampanjasta ja väistyvää puheenjohtajaa sekä RKP:n tuoretta EU-parlamentaarikkoa Anna-Maja Henrikssonia hänen kahdeksan vuoden puheenjohtajataipaleestaan.

RKP:n varapuheenjohtajiksi valittiin Ramieza Mahdi, Silja Borgarsdóttir Sandelin ja Sandra Bergqvist. 

Lisätietoja: Erityisavustaja Crista Grönroos, 050 441 4257

Puhe RKP:n puoluekokouksessa 2024

/0 Comments/in , , , , , /by

Bästa partidag, bästa SFP:are, bästa vänner,

Vad är det som får en SFP:are att gång på gång gräva fram tältet ur garaget, ladda in det i bilens baklucka och åka iväg till närmaste butik för att igen möta människor och berätta vad det är som SFP vill göra för det allmänna bästa?

Inte är det alltid tacken. För vi alla här i salen vet att man inte alltid får ett tack.

Det är något annat.

Det är en vilja att bära ansvar.

En vilja att göra livet lite bättre för dem man har runtomkring sig.

Frivillig aktivism är en mystisk kraft.

Det är grunden till all politisk verksamhet. Det är orsaken till att vi sitter här idag. Att vi använder ett alldeles utmärkt sommarveckoslut till att sitta inne i en mötessal och diskutera politik.

För vi vill bära ansvar. Vi vill bära ansvar för det gemensamma.

Det har inte varit ett lätt år. Regeringssamarbetet har prövat oss och jag vet att det här i salen finns åsikter både för och emot. Det ska vi inte vara rädda för det att vi kan, och vågar, vara av olika åsikter är också en del av det som gör oss till SFP.

Det som varit avgörande, är frågan om var vi kan ha mest inflytande. Var kan vi bäst bära ansvar för Finland, var hörs vår röst bäst.

Bästa vänner,

Vi har alla olika vägar i livet och in i politiken. Somliga av oss har varit med sen tonåren. Andra, som jag, har kommit med senare.

Starten för mitt politiska engagemang kom under en tågresa i september 2012, när Annika från partikansliet frågade om jag ville ställa upp i kommunalvalet.

När jag kom med i politiken arbetade jag som företagare och arkitekt. Arbetet vid ritbordet och i fullmäktigesalen är mer lika än man skulle kunna tro.

Som arkitekt tar man fram lösningar. Man ska sälja sin idé och få alla med på en gemensam vision. Det handlar om att förstå hur människor fungerar och vad som behövs i vardagen. Om att förhandla, och finna sig i att målet kanske inte nås om ett år, utan om fem eller tio. Och det handlar om att bära ansvar för slutresultatet, för det gemensamma.

Jag njuter av diskussioner med dem som tycker annorlunda. Det ger mig alltid nya perspektiv och insikter – och har lärt mig att förstå andra bättre.

Det är också det vi behöver nu. Vi behöver lära oss av varandra. Vi måste bli mycket bättre på att utnyttja de styrkor och all den kunskap vi har i vår rörelse. Vi ska inte blunda för utmaningarna, men vi ska framförallt se möjligheterna.

Kära vänner,

SFP är mitt parti för här får jag bära ansvar på, och för, mitt eget språk. SFP är mitt parti för att jag är företagare, för att jag tror på en ansvarsfull ekonomisk politik, för att jag vill värna om skolan, för att jag tror på närservice, jämställdhet och demokrati.

SFP är mitt parti eftersom vi inte drar en skiljelinje mellan säkerhet och medmänsklighet. Eftersom vi förstår att det finns nyanser, att allt inte är svart eller vitt.

Haluni lähteä mukaan politiikkaan kasvoi yhteiskunnallisen polarisoitumisen lisääntyessä. Halusin olla vastavoima. Halusin edustaa ratkaisukeskeistä ja ihmiskeskeistä politiikkaa. Ja tätä haluan myös RKP:n politiikan edustavan. Mahdollisuuksia ja yhteisöllisyyttä.

Det som började år 2012 har lett till att jag nu står här. Under årens lopp har jag gång på gång inspirerats av er och det vi gjort tillsammans. Jag vet att vi, tillsammans, kan göra Finlands mest framgångsrika politik.

Bästa vänner,

Under den här ordförandekampanjen har jag haft möjlighet att träffa de flesta av er som sitter här idag. Jag har hört om oro och problem, men också om framtidstro och lösningar.

Jag har hört om hur en kommun med 2 000 invånare visst kan klara sig hur bra som helst, fast räknenissarna säger att det inte ska vara möjligt. Jag har hört om företag som började med att tillverka en enkel liten produkt och som nu är globala ledare – för att man ville och vågade. Jag har träffat lärare som brinner för sin skola och ger allt för sina elever,  människor som öppnat sina hem för folk som flytt kriget. Växthusodlare som tagit fram lösningar som sparar både energi och pengar, och anställda inom äldrevården som ser till att alla får den vård de är värda.

Vi inte bara talar om bildning, skola, vård, omsorg, företagsamhet, medmänsklighet och ansvar. Vi SFP:are runt om i Finland lever ut våra värderingar i vårt dagliga liv. Det är just det här som är Svenska folkpartiet. Det är precis det här Finland behöver.

Min farmor brukade säga att vi ska göra det som är rätt, och inte det som är lätt. Det här kunde lika bra vara SFP:s valspråk.

Hyvät ystävät: Politiikan pitää olla mahdollisuuksiin tarttumista, ei pelkoihin takertumista. Suomalaiset eivät kaipaa lisää vastakkainasettelua, vaan tulevaisuuskestäviä ratkaisuja. Me tarvitsemme positiivista viisautta. Juuri tämä on RKP:n ydin. Tämä on se syy miksi RKP:tä tarvitaan.

This is also why I stand here today. Because I know that our politics are tried and tested. I know that we have answers to the problems we face in today’s world.

För att veta vart man är på väg, måste man veta varifrån man kommer.

Och vi vet.

Det är bara Svenska folkpartiet som i alla lägen står upp för ett tvåspråkigt Finland, för den svenska servicen. Det är bara SFP som i alla lägen värnar om våra livsviktiga institutioner. Det här sitter i vårt DNA, det är en bestående del av oss.

För att också i fortsättningen kunna försvara allt det här måste vi ha ett starkt mandat. Ju starkare vi är, desto bättre kan vi försvara våra värderingar och vår kärna: Ett öppet, tolerant samhälle och ett tvåspråkigt Finland. Det här är en positiv och inspirerande utmaning.

Orsaken till att vi som parti inte känner oss riktigt bekväma idag är att övriga partier åkt ut mot kanterna. Här har vi vår möjlighet – för vår spelplan är plötsligt öppen.

Vårt jobb, och här behövs vi alla, är att kunna berätta om vår politik, vår vision, våra värderingar. Många säger att de kunde tänka sig att rösta på oss. I mätning efter mätning är vi ett av de mest populära alternativen för väljare.

Vi har det bästa utgångsläget ett politiskt parti kan ha. Vi behöver inte ändra på våra värderingar eller vårt innehåll. Vi måste göra vår politik synlig.

Bästa partidag,

Jag tar avstånd från en sådan politik som vill bygga en motsättning mellan stad och landsbygd.

SFP är representerat både i kommunstyrelsen i Korsnäs och i stadsstyrelsen i Helsingfors. Och så ska det vara.

Jag ser framför mig ett SFP som är modigare än vi är idag. Som tar plats. Som alltid står emot populism och polarisering. Som är speciellt bra på att ta hand om alla som är med i vårt parti och som får nyfinländare att känna sig hemma. Som leder via sitt exempel och som kan förnya sättet man gör politik på. Ett SFP där vi arbetar för varandras regioner. Ett parti som har flera mandat i flera valkretsar.

Vi ska vara ett parti som påverkar på riktigt, ett parti som på bästa sätt bevakar våra intressen och värderingar.

Hyvät ystävät: Pelikentän muuttuminen tarjoaa RKP:lle mahdollisuuden. Muiden puolueiden ajautuessa ulos reunoille me olemme Suomen ainoa, uskottavasti liberaali keskustaoikeistolainen puolue.

Bästa vänner,

Anna-Maja har lett partiet framgångsrikt under 8 år, i två regeringar och under utmanande omständigheter. Anna-Maja, ett stort tack för allt du gjort för partiet.

Under den här ordförandekampanjen har Henrik, Otto och jag rest runt och träffat en mängd engagerade SFP:are. Den framtidstro och det engagemang ni visat, det har imponerat. Kampanjen har gjort gott för partiet, och stämningen har varit god.

Jag vill passa på att tacka mina medkandidater och er alla för det.

Nu står jag här och ber om ert förtroende att leda vår folkrörelse.

Bästa vänner: Dagen gryr. Tältet grävs fram igen och packas ner i bilen. SFP är som vanligt först av alla på plats på kampanjfältet.

För sådana är vi. Vi vill bära ansvar.

Svenskfinland behöver er. SFP behöver er. Och Finland behöver ett starkt SFP.

Tack.

SFP behöver inte välja antingen eller

/0 Comments/in , , , /by

Kenneth Myntti skriver i en helsidesartikel den 2 april i ÖT/VBL om svenskan och SFP:s speciella uppgift. Jag håller helt med Myntti om uppgiften, och att det idag är viktigare än någonsin att försvara svenskan i ett alltmer utmanande språkklimat.

Samtidigt vill jag betona det jag skrev i min insändare i ÖT/VBL den 19 mars: Vi behöver inte välja antingen eller. Det finns ingen situation där vi skulle behöva eller borde göra avkall på vår kärnuppgift.

När det verkligen gäller finns det bara ett parti som kommer att försvara det svenska och att man kan leva på svenska i Finland. Det finns bara ett parti för vilket det här är en kärnfråga. Ingen som behöver utbildning eller vård på svenska ska behöva fundera på vilket parti det är som jobbar för att du ska få det.

Kittet i Svenskfinland är språket. När vi kommer från olika delar av landet, från landsbygden eller staden, med olika intressen och väldigt varierande bakgrunder så är det vårt svenska modersmål som binder oss samman. Behoven av service och vård, vikten av att kunna göra sig förstådd i livets utsatta situationer, rätten att tala sitt modersmål med myndigheter, våra minnen och traditioner, på vårt eget språk.

Det här är frågor som är helt centrala för mig – Svenskfinland utgör den mylla som jag står stadigt i. Jag vill se och höra Svenskfinlands alla hörn.

Samtidigt är det viktigt för mig att betona att vi har en enorm potential i vårt parti. Det finns en beställning på de värderingar som SFP står för. Det här är en möjlighet för oss, men det är också ett imperativ: något vi måste se och ta vara på, uttryckligen för att vi ser försvaret av ett tvåspråkigt Finland som vår grunduppgift.

Hur ser då världen ut idag? De som inte talar svenska eller finska som modersmål växer i antal. Den språkliga identiteten hos finlandssvenska ungdomar är inte längre lika stark som förr. Språket är viktigt, men det är inte allt. Samtidigt kan vi inte bortse från det faktum att alltför många finlandssvenska ungdomar ser Stockholm som mer attraktivt än Helsingfors.

Det här är verkligheter som ett parti som SFP inte kan blunda för.

Vi måste bevara våra livsviktiga institutioner, som är helt avgörande för att man i Finland ska kunna födas, studera, arbeta, leva och dö på svenska.

Samtidigt måste vi upprätthålla ett skolväsende som ger våra barn de färdigheter som krävs i ett Finland som är mer diversifierat än tidigare.

Det här är avgörande frågor för svenskans framtid i Finland.

För att säkra det att vi i framtiden också är ett relevant regeringsparti har vi inte råd att förlora mandat på riksnivå. Ett SFP som inte har 10 mandat, utan 8 eller 6, har mycket mindre inflytande än vad förlusten i mandat rakt av skulle låta påskina. Vi kanske ännu då har trygga majoriteter i många kommuner, men när SFP inte mera sitter i regeringen så har lokala majoriteter mindre betydelse när lagstiftning beredd utan vårt inflytande ändrar på den verklighet vi lever i.

Därför måste vi nå ut till flera. Inte bara i det vi kallar Samkretsen (SFP utanför Svenskfinland), utan också i till exempel Egentliga Finland och Nyland. Det måste vi göra för att vi ska kunna verka för det jag beskriver ovan.

Det handlar inte om att överge eller ens kompromissa med våra grundläggande teser. Det handlar om att garantera att vi har den kraft som behövs för att försvara dem.

 

Insändare i Vasabladet och Österbottens Tidning 6.4.2024.

Ajatuksiani luottamuksesta ja yhteistyöstä

/10 Comments/in , , , /by

Kun lähdin mukaan politiikkaan kymmenen vuotta sitten, en ollut enää nuori. Olin ehtinyt tehdä yli 30 vuoden ajan monenlaisia töitä monenlaisten ihmisten kanssa: lapioinut, siivonnut, nostellut, myynyt, opastanut, opettanut, suunnitellut, piirtänyt ja rakentanut. Viisilapsisen perheen isänä tietysti myös hoivannut ja kasvattanut. Olin myös asunut eri maissa ja joutunut sulautumaan erilaisiin kulttuureihin. Ajattelin, että monipuolinen elämänkokemus on vahvuus. 

Tulikokeita on mahtunut matkan varrelle. Vaikkapa se, kun asuin teininä vuoden ajan keskellä Atlanttia maanjäristyksen uhreille lahjoitetussa pienen pienessä peltikontissa nelihenkisen perheen ja kanojen kanssa. Vaikkei meillä ollut näennäisesti kovinkaan paljon yhteistä – ei edes yhteistä kieltä – opin pian tuntemaan syvää yhteenkuuluvuutta heidän kanssaan. Arvostin heidän huolenpitoaan ja haluaan jakaa muille kyläläisille, ja myös minulle, vähästä omastaan. 

Erilaisten elämänkokemusten myötä olen oppinut itsestäni yhden asian: haluan tulla toimeen hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa hyvinkin erilaisissa tilanteissa. Ajattelen, että  ilman näitä kohtaamisia, elämänvalintojani ohjaisivat kokemusten sijaan olettamukset ja elämästäni tulisi paljon köyhempää. 

Tässä väistämättä pitkäksi muodostuvassa blogikirjoituksessani avaan ajatteluani ihmisten välisestä arvostuksesta, kunnioituksesta, luottamuksesta ja yhteistyöstä. Se tuntuu tärkeältä tilanteessa, jossa olemme ajautumassa leireihin ja asettumassa toinen toisiamme vastaan. Ja tilanteessa, jossa kuuntelemisen taito ja halu ymmärtää muita jäävät herkästi itsekorostuksen ja ääriajattelun jyräämiksi.

Arvot ja maailmankuva periytyvät

Ajattelen, että hyvinvoivassa yhteiskunnassa ihmisten yhteiselo perustuu keskinäiseen kunnioitukseen ja luottamukseen. Sama pätee pienessä mittakaavassa perheisiin ja työpaikkoihin. Luottamus motivoi ja vahvistaa. Se luo tunteen siitä, että pystymme yhdessä synnyttämään jotakin uutta ja hienoa, parhaassa tapauksessa jotakin sukupolvelta toiselle kestävää. 

Luottamuksen pääkomponentti on arvostus toista ihmistä ja hänen ajatteluaan kohtaan. Kun arvostamme, luotamme. Ja kun luotamme, koemme, että olemme yhdessä enemmän kuin osiemme summa.

Luottamus siis kumpuaa arvostuksesta, mutta mikä synnyttää arvostusta?

Kasvuympäristöllämme on suuri vaikutus siihen, millaiseksi maailmankuvamme muodostuu. Näin myös omassa tapauksessani.

Vanhempani korostivat meille lapsille kyllästymiseen saakka kaikkien ihmisten samanarvoisuutta. Opportunismia tai härskiyttä ei  katsottu hyvällä. Reiluus oli yksi vastuun kantamisen ilmentymistä. 

Me kaikki teemme joskus virheitä tai käyttäydymme ajattelemattomasti. Tältäkin osin vanhempieni viesti oli selvä: kenenkään ei tarvitse olla täydellinen. Ajattelemattomuuden ja heikkoudet saa kyllä anteeksi, kunhan osaa suhtautua ajatuksiinsa ja tekemisiinsä itsekriittisesti ja katua hölmöilyjään. Pitää olla kykyä hävetä. Halu kasvaa ihmisenä on avainasemassa: moka voi olla lahja, koska se auttaa tulemaan viisaammaksi. 

Nyt ihmisten välisen vastakkainasettelun kasvaessa olen tullut hyvin tietoiseksi kotini perinnöstä. Olisin voinut kasvaa myös hyvin erilaisessa ympäristössä ja sen kautta päätyä tarkastelemaan maailmaa eri kulmasta. 

Maailmankuva ohjaa poliittisia valintoja. Siksi ei olekaan yllättävää, että aivan kuten maailmankuva myös poliittiset valinnat periytyvät. Puhutaan poliittisesta sosialisaatiosta. 

Konfliktitilanteissa kasvatuksen ja koulutuksen ankkuroimat perusarvot nousevat pintaan ja niitä on vaikea ohittaa. Siksi poliittinen väittely voi olla joskus rajuakin. 

Väittely on demokratian toteuttamista ja toteutumista, eikä rajussakaan väittelyssä ole kerrassaan mitään pelättävää, päinvastoin.  Haasteelliseksi tilanne muuttuu, jos politiikkaa aletaan tehdä tavalla, joka murentaa sosiaalista koheesiota, yhdenvertaisuutta ja sen kautta mahdollisuuksien tasa-arvoa. Usein tällainen politiikka on opportunistista eli vallitsevaa trendiä tai tilannetta hyväksi käyttävää vaikuttamista – moraalista niin välittämättä.

Arvostus riippuu aikeista

Miten rakennamme kuvaamme maailmasta ja kanssaihmisistämme?

Jos arvostus muita ihmisiä kohtaan ei riipu hänen taustastaan – vaikka koulutuksestaan, älykkyydestään, statuksestaan tai ulkonäöstään – mistä se sitten riippuu? 

Oleellista on mielestäni arvioida ihmistä hänen toimiensa ajureita tarkastelemalla. Mihin ihminen pyrkii eli millaisia aikeita hänellä on? Onko  hänen tarkoituksensa lisätä ihmisten välistä luottamusta ja yhteishenkeä vai synnyttää epäluottamusta ja eripuraa? 

Tässä kohtaa kuvaan astuvat meissä ihmisissä luontaisesti elävät ennakkoluulot ja niiden hyödyntäminen politiikassa tavalla, jota voi pitää tarkoitushakuisena. Tällaisen politiikan tavoitteena on jakaa kansa ”meihin” ja ”heihin”. 

Esimerkiksi tällaisesta politiikasta käy populistien tapa ensin ruokkia kannattajiensa ennakkoluuloja ja sen jälkeen tarjota heille epävarmuuden tunteen tukahduttamiseen yksinkertaisia vastauksia. Mikä ovelinta, populistipoliitikko imartelee kuulijoitansa luomalla illuusion siitä, että kuulija on oivaltanut vastauksen ongelmiinsa itse. Asiat kerrotaan mutkat suoristaen ”niinkuin ne ovat”. 

Ja mikäpä olisi todennäköisempi syntipukki omassa elämässämme esiintyviin ongelmiin kuin se ”joku toinen”. Vaikkapa turbaaniin pukeutunut tummaihoinen maahanmuuttajanaapuri tai Elokapinaan osallistunut maailmanparantajanuori. Tai joku ”rantahurri”, joka ”kuvittelee olevansa minua parempi”. 

Vastakkainasettelun ja väärinymmärtämisen kierre on näin valmis.

Jos joku sitten kyseenalaistaa tällaisen suoraviivaisen ajattelun, on hän populistien silmissä salaliittoon kuuluva elitisti. Vallanpitäjä. Tai, kuten meihin suomenruotsalaisiin viitattaessa, ”herrakansa”.

Ainoa keino ennakkoluulojen purkamiseen on ihmisiin tutustuminen ja aito halu ymmärtää itselle vierasta ajattelua. Vasta kun tietää, mitä toinen ihminen todella oikeasti ajattelee, on mahdollista arvioida hänen aikeitaan. 

Populismia esiintyy kaikissa puolueissa

Hyvät aikeet eivät ole sidoksissa poliittiseen puolueeseen tai ihmisen taustaan. Aikeet voivat olla hyviä edustipa tai äänestipä ihminen mitä puoluetta hyvänsä. Siksi on myös populistista olettaa, että tiettyä poliittista puoluetta äänestävä on tietynlainen. 

Summaten: kenen tahansa aikeet voivat olla hyviä tai pahoja. Hyvät aikeet ovat sellaisia, jotka vahvistavat toimivalle yhteiskunnalle välttämätöntä yhtenäisyyttä. Yhtenäisyys mahdollistaa  maailmaa riivaavien viheliäisten ongelmien ratkaisemisen menestyksekkäästi. 

Yhtenäisyys ei kuitenkaan tarkoita yksimielisyyttä, vaan kunnioittavaa ilmapiiriä.

Demokratian toteutumiseksi on tärkeää väitellä asioista, mutta rakentava ja tuloksellinen väittely toteutuu parhaiten silloin, kun ilmassa ei ole pelkoa.  

Pahat aikeet ovat sellaisia, jotka lisäävät pelkoa ja murentavat ihmisten välistä luottamusta ja siten alentavat toimintakykyä. Rakentavaa keskustelua ei voi syntyä ilmapiirissä, jossa ajatusten kyseenalaistaminen aiheuttaa uhkailua, tai jossa vastakkainen mielipide mielletään ensisijaisesti uhkana eikä keskusteluna. 

Tai ilmapiirissä, jossa vapaan median edustajiin, kansalaisaktivisteihin tai poliitikkoihin kohdistetaan painostusta sen sijaan, että heidän ajatuksiaan kritisoitaisiin argumentoimalla, faktoihin perustuen.  

Tavoitteena poliittinen rohkeus

Maailma ei ole mustavalkoinen ja totuus löytyy usein – melkeinpä aina – harmaan sävyistä. Millään poliittisella liikkeellä ei ole totuuden monopolia. Ratkaisujen jyviä löytyy jokaisesta puolueesta.  

Mielihyvän tarjoaminen on usein poliittisesti palkitsevampaa kuin ikävien tosiasioiden kertominen. Vaikkapa sen, että edessämme oleva tie on hankala ja palkinto on tiedossa vasta vuosien päässä. Ratkaisut vaikeisiin ongelmiin ovat harvoin yksinkertaisia ja vielä harvemmin niistä seuraa nopeaa poliittista suosiota.

Populismin vastakohta onkin poliittinen rohkeus. Rohkeus kertoa ihmisille epämiellyttäviä asioita.

Ja epämiellyttäviä asioita meillä poliitikoilla totisesti on kerrottavanamme, sillä kamppailemme tällä hetkellä todella viheliäisten ongelmien parissa. 

Näistä ilmastonmuutoksella ja sen mukanaan tuomalla biodiversiteettikadolla on kaikkein laajimmat ja kauaskantoisimmat vaikutukset yhteiskunnan kaikille osa-alueille. Suomi on muuttumassa boreaalisella ilmastovyöhykkeellä sijaitessaan yhdeksi niistä alueista, joihin voi olettaa kohdistuvan vuosisadan lopulla myös merkittävää ilmastopakolaisuutta. 

Suomen talous on velkaantunut tavalla, joka ei olisi yhtä huolestuttava, ellei meillä ei olisi samaan aikaan merkittäviä huoltosuhdetta heikentäviä väestönrakenteellisia haasteita, jotka vaikuttavat työvoiman saatavuuteen ja lisäävät julkisten palveluiden tarvetta. Tilannetta ei paranna se, että talous Euroopassa ja maailmassa takkuaa.

Teknologian nopea kehittyminen ja yhteiskunnallinen polarisoituminen synnyttävät eriarvoistumista ja murentavat ihmisten uskoa yhteiskunnallisiin instituutioihin, mikä on omiaan lisäämään epävarmuutta ja henkistä pahoinvointia. On vaikea pysyä mukana. 

Venäjän käymä hyökkäyssota Euroopassa edellyttää valmistautumista mahdollisiin paikallisiin konflikteihin ja pakottaa auttamaan Ukrainaa niin humanitäärisellä kuin materiaalisella tasolla.  

Arvokeskustelu on tärkeää

Näiden isojen haasteiden taklaamiseksi on aivan olennaista, että meillä Suomessa elää hyvinvoivia, henkisesti ja fyysisesti terveitä ihmisiä. Ihmisiä, jotka kykenevät tuottamaan kestävyysvajeeseen ja eriarvoistumiseen vastaavia teknisiä ja sosiaalisia innovaatioita. 

Tätä taustaa vasten jokaisen suomalaisen poliitikon on kannettava vastuuta myös kansallisesta yhtenäisyydestä, koska se mahdollistaa kyvyn toimia. 

Suomessa elävien ihmisten yhtenäisyyden vahvistamisen kannalta on tärkeää löytää konsensus siitä, millaisten arvojen varaan haluamme Suomea rakentaa ja millaisiin arvoihin haluamme poliittisen päätöksenteon ankkuroituvan. Vasta kun tämä asia on tiedossa, on aika pohtia keinoja. Siksi arvot tulevat aina ensin.

Arvot ja maailmankuva ovat vaikeita käsitteitä ja ihmiset ymmärtävät ne usein eri tavalla. Siksi on tärkeää suhtautua avoimesti ja kannustavasti nyt käynnissä olevaan keskusteluun arvoista. Siitäkin huolimatta, että se voi turhauttaa monia, kun ratkaistavana on samaan aikaan isoja käytännön kysymyksiä.

 

Minun RKP:ni juuri tänään

/44 Comments/in , , , , /by

På svenska här

Miksi menimme tähän hallitukseen?

Tämän vuoden eduskuntavaalit olivat talousvaalit. Kahden kriisin seurauksena Suomen julkinen talous on vahvasti alijäämäinen ja ennusteet ovat synkkiä. Riippumatta siitä, minkä asioiden katsotaan vaikuttaneen vajeeseen – eikä viime kaudella vaikuttaneen opposition analyysi syistä ole täysin objektiivinen – on tarve korjausliikkeelle. 

Tämä tosiasia ohjasi vaalikeskustelua ja määritteli pitkälti myös vaalituloksen. Vaalitulos taas antoi osviittaa potentiaalisista hallituskoalitioista. Samoin osviittaa antoi puolueiden suhtautuminen julkisen talouden tasapainottamiseen. Kokoomus teki linjauksen kuuden miljardin sopeutustarpeesta. Tämä luku sai tukea valtiovarainministeriön virkamiesjohdossa, ja tästä muodostui käytänössä hallitusneuvotteluita ohjaava avainluku. 

Politiikkaa seuraavat tietävät, mikä ohjaa RKP:n toimintaa. RKP on ainoa liberaali keskustaoikeistolainen puolue. RKP:n politiikassa kestävä talous, EU-kysymykset, ihmisoikeudet ja globaali vastuu ovat erityisasemassa. Ne eivät ole pieniä politiikan sivuhaaroja, vaan puolueen historiaa tarkastellessa oleellisia puolueen politiikkaa määritteleviä kysymyksiä. Huolimatta siitä, että ne usein jäävät median ja ison yleisön silmissä kielikysymysten varjoon.

Tätä taustaa vasten on ilmeistä, ettei Petteri Orpon valitsema vaihtoehto ollut meille kaikkein mieluisin. Se oli kuitenkin ainut tarjolla oleva vaihtoehto SDP:n ja Keskustan neuvotteluhalujen ollessa heikot. Jouduimme siis pohtimaan, tulisiko RKP:n antaa mahdollisuus koalitiolle, jossa isoimpina puolueina vaikuttavat Kokoomus ja Perussuomalaiset. Vai sulkisimmeko sen heti kättelyssä vaihtoehtona pois? 

Johtuen puolueemme DNA:sta, jossa ajatus RKP:stä sillanrakentajapuolueena istuu tiukassa, koimme, että myös tälle kokoonpanolle tulee antaa mahdollisuus. Pidimme mahdollisuutta tärkeänä demokratia-ajattelun näkökulmasta – olihan Perussuomalaiset saaneet kansalta vahvan mandaatin. Kunnioitimme myös Petteri Orpon visiota ja menimme neuvotteluihin tietäen, että niistä tulisi vaikeat. Asetimme neuvotteluille kuitenkin selkeitä reunaehtoja. 

Talouden näkökulmasta lopputulos oli hyvä. Ohjelma toteuttaa toimia, joilla julkista taloutta tasapainotetaan kuuden miljardin euron edestä. EU-politiikan linja pysyy ja ilmastotavoitteista pidetään kiinni. Menoleikkauksia tehdään niin, että koulutuksen rahoitus turvataan. Ympäristön perusrahoitukseen ei myöskään kajota. 

Ohjelma linjaa myös merkittävistä työllisyystoimista. Sen pohjalta  työmarkkinat uudistetaan tavalla, jota ei voida missään nimessä pitää radikaalina. Suomi tekee nyt sen, minkä Saksa ja Ruotsi tekivät menestyksekkäästi 20 vuotta sitten. Nämä uudistukset käänsivät molemmat maat Euroopan talousvetureiksi. 

Olen varma ja haluan uskoa, että kaikki puolueet – olivatpa ne sitten hallituksessa tai oppositiossa – toivovat, että nämä uudistukset toteutuisivat. Tämä jo yksinkertaisesti siitäkin syystä, että kaikki puolueet tulevat korjaaman näiden uudistusten hedelmiä itse tulevaisuudessa hallituksessa ollessaan. Yli vaalikausienkin yltävät toimenpiteet ovat mielestämme vastuullisia ja viisaita. 

Hallitusohjelman kululeikkauspuoli on saanut kritiikkiä. Tämä on helppo ymmärtää. Neljä miljardia euroa on iso summa ja se tuntuu monen ihmisen ja järjestön arjessa. Leikkaukset ovat kuitenkin mielestämme vaikutuksiltaan hyvin tasapainossa.

Kaavailluilla menosopeutuksilla haluamme turvata hyvinvointia kaikille suomalaisille. ”Köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat” -retoriikka voi palvella poliittisia tarkoitusperiä, mutta se ei peilaa mielestäni hallitusohjelman tavoitteita. Henkilökohtaisesti uskon vahvasti Pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan, joka lähtee siitä, että kaikkein vauraimmatkin nauttivat vauraudestaan eniten yhteiskunnassa, jossa kaikkein vähäosaisimmillakin ovat asiat mahdollisimman hyvin. Tältä pohjalta seison hallitusohjelman takana myös sopeutusutoimien osalta.

Miksi nyt epäilemme hallituksen toimintakykyä?

Talous on tässä maailmassa edistyksen ja hyvinvoinnin moottori. Tilanteen kriisiytyessä talouden epätasapaino romahduttaa hetkessä maamme hyvinvoinnin. Emme ole pitkään aikaan olleet tilanteessa, jossa kukkaron nyörejä olisi jouduttu kiristämään. Olemme eläneet loivaa, mutta turvallista nousukautta. 

Viimeaikaiset kriisit ovat velkaannuttaneet meitä entisestään. Korkojen nousu ja vauhdittunut inflaatio leikkaavat ihmisten ostovoimaa nopeasti ja vääjäämättömästi. Tällaisessa tilanteessa taloutta on pakko sopeuttaa määrätietoisesti.

Talouden mekanismit ovat monimutkaisia. Niihin vaikuttavat työvoiman ja raaka-aineiden saatavuus, koulutustaso ja innovaatiokyky, kilpailukykyinen verotus, investointihalukkuus, poliittinen vakaus jne. Talous on siis monen asian summa. 

Yksi kestävän talouden ensisijaisista ajureista on luottamus: luottamus jatkuvuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. 

Luottamuksen horjuessa jotkut saattavat saada ”pikavoittoja”, mutta isossa kuvassa ja valtion tasolla kestävä talous perustuu luottamukseen. Tällöin puhutaan luottamuksesta kansalaisten välillä, luottamuksesta kansallisiin instituutioihin, luottamuksesta hallitukseen ja päättäjiin sekä luottamuksesta työmarkkinoihin.

Yksi Suomen merkittävimmistä kilpailueduista kansainvälisillä markkinoilla on pitkään ollut juuri poliittinen vakaus, joka kumpuaa luettelemieni tahojen keskinäisestä luottamuksesta. 

Hallituksen alkutaival on ollut luottamuksen rakentamisen ja rakentumisen näkökulmasta kuoppainen. Sisäistä luottamusta ovat nakertaneet pohdinta hallituksen keskeisten ministereiden ja kansanedustajien keskuudessa ilmenneistä fasistisista ja rasistisista ajatuksista. 

Perussuomalaisten ministereiden ja kansanedustajien ajatukset eivät ole tulleet meille RKP:n edustajille yllätyksenä. Yksityiskohtaisella tasolla ne kuitenkin olivat meille uusia. Tunsimme toki entuudestaan ryhmän tavan tehdä politiikkaa. Tiesimme heidän arvopohjansa erilaisuuden suhteessa omaamme. Tästä huolimatta halusimme uskoa, että hallitusvastuu toisi mukanaan maltillisuutta ja halua keskittyä asiakysymyksiin identiteettipolitiikan sijaan. 

Uskon, että perussuomalaisilla poliitikoilla ja puoluetta äänestäneillä on aito huoli joissakin maissa esiintyneiden maahanmuuttoon liittyvien ongelmien jalkautumisesta Suomeen. Suhtaudumme RKP:ssäkin näihin huoliin vakavasti, emmekä suinkaan ole lakaisemassa niitä maton alle. Maahanmuuttoon liittyviin haasteisiin voi kuitenkin suhtautua monin eri tavoin: niitä voi lähestyä uhkana tai mahdollisuutena. Suomi tarvitsee merkittävää maahanmuuttoa ja siksi fokuksen on oltava hyvässä ja tehokkaassa kotouttamisessa ja nopean kotoutumisen mahdollistavien toimenpiteiden luomisessa ja turvallisen ilmapiirin synnyttämisessä. Nopeaa kotoutumista eivät edistä johonkin tiettyyn ihmisryhmään kohdistuva kritiikki tai pilkka tai jonkin tietyn ihmisryhmän leimaaminen.

Meidän näkökulmastamme kysymys käynnissä olevassa keskustelussa on siis ensisijaisesti politiikan tekoa ajavista arvoista ja politiikan tekemisen tavoista. Meille politiikka on yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemista maan kokonaisetu huomioiden. Tuloksellinen hallitustyö on mahdollista vain, jos hallituksen sisällä vallitsee luottamuksen ilmapiiri. Nyt olemme hallitustaipaleen alkamisen jälkeen joutuneet jo kahteen ministereiden käytöksestä kumpuavaan luottamuskriisiin: ensin paljastui ministeri Junnilan natsismiin viittaavaa materiaalia ja nyt uusimpana Riikka Purran kirjoituksia, jotka eivät ole jakamattoman ihmisarvon näkökulmasta hyväksyttäviä. 

Kirjoitukset ovat vanhoja ja Purra pyysi niitä anteeksi. Kuitenkin tapa, jolla hän vesitti anteeksipyyntönsä 13.7. heikensi luottamustamme siihen, että anteeksipyyntö olisi aito. Tai, että hän olisi aidosti sisäistänyt puheidensa vaikutukset yhteiskuntaamme. (Purra: ”Kuten oli arvattavissa, nyt vastustajien tähtäimessä on jo perussuomalaisten käyttämä suora ja kaunistelematon puhe, maahanmuuttokriitikki ja vaadittavat politiikkatoimet. Jopa naista alistavien, tasa-arvon vastaisten tapojen arvostelu ”rumasti”! (Burkaa arvosteleva blogitekstini)…/…Yhtä varmasti kuin aina uuden perussuomalaisen virheen osoittelu jatkuu ja tulee jatkumaan, perussuomalaisetkin jatkaa linjalla, johon meillä on mandaatti. Jos se rasittaa muita puolueita liikaa, ongelma ei ole meidän.”) 

Purran ”takaisinvedon” lisäksi Purran tiedotustilaisuuden sisältöä on mitätöity kenttäväen, puoluesihteerin ja puhemiehen toimesta.

Olisimme toivoneet, että ministeri Purra olisi kertonut, miten hänen ajattelunsa on vuosien saatossa muuttunut ja mikä on muutoksen saanut aikaan. Olisimme myös toivoneet hänen selkeästi ilmaisseen aiempien sanomistensa olleen rasistisia ja irtisanoutuvansa jatkoa ajatellen kaikesta rasistisesta puheesta sekä vaativansa tällaista sitoumusta koko eduskuntaryhmältä.

Meille kysymys ei ole niinkään 15 vuotta vanhoista kirjoituksista, vaan Purran ja Perussuomalaisten reaktioista näihin teksteihin nyt tartuttaessa.

Rasistinen käytös on tuomittavaa olipa kysymyksessä kuka hallituksen edustaja tahansa. Kyse ei ole ajojahdista, joka kohdistuu Riikka Purraan tai Perussuomalaisiin, vaan sen tiedostamisesta, että länsimaisessa historiassa on surullisia ja kohtalokkaita esimerkkejä siitä, mitä seuraa, kun rasistinen ja fasistinen puhe pikku hiljaa normalisoituu. Historian valossa kysymys on pitkistä prosesseista ja meidän on huolehdittava siitä, ettei tällainen prosessi pääse Suomessa käyntiin.

Kuten hallitusohjelmassa selkeästi kirjataan, hallitus on sitoutunut edistämään ihmisten yhdenvertaisuutta. Ministerien eli kaikkien hallituksen edustajien on tehtävä kaikkensa, jotta tämä tavoite toteutuu. Puolueesta riippumatta.

Voimme miettiä johtavien poliitikkojemme sanomisten vaikutuksia siihen, millaisena Suomi nähdään kansainvälisesti opiskelu-, työ- tai investointikohteena, mutta yhtä olennaista on varmistaa, että kaikilla suomalaisilla ja Suomessa asuvilla on lähtökohtaisesti edellytykset tuntea olonsa kotoisaksi ja turvalliseksi. Tästäkään syystä emme voi hyväksyä rasismia. Emme missään muodossa.

Hallituksen todellinen työ ei ole päässyt kunnolla edes alkuun. Kaikkien taloudellista ja sosiaalista hyvinvointia luovien toimenpiteiden kanssa on kiire. Tilanne, jossa hallitusjäsenten lausunnot herättävät kysymyksiä hallituksen arvopohjasta ja on jyrkästi ristiriidassa hallitusohjelmassa lueteltujen periaatteiden kanssa on kestämätön. Riikka Purra totesi itse: ”Tämä ei tule loppumaan”. Hänen lausuntonsa on omiaan  herättämään niin hallituksen jäsenten kuin kansalaistenkin keskuudessa uusia kysymyksiä jatkosta. Epämääräisyys ei tue luottamuksen syntymistä.

Meille talous ja ihmisoikeudet, tuottavuus ja ihmisten tasavertaisuus, talous ja luonnon hyvinvointi ovat saman kolikon eri puolia. Talous mahdollistaa inhimillisen hyvinvoinnin ja toisaalta taloutta pitää johtaa sosiaalista vastuuta kantaen. Emme allekirjoita sellaista näkemystä, ettei toista voisi saada ilman toista. 

Haluamme toimia politiikassa sellaisessa viitekehyksessä, jossa molempia edistetään kunnianhimoisesti. Näistä lähtökohdista teemme poliittiset päätöksemme.

Hallitusohjelma ei ole meidän näkökulmastamme täydellinen, mutta se on etenkin talouden tasapainottamisen näkökulmasta hyvä. Siksi on erittäin valitettavaa, että hallituksen sisällä ja ympärillä vellovat ristiriidat muodostuvat ohjelman toimeenpanon esteeksi tai kohtuuttomasti hidastavat toimeenpanoa. Vaikka pragmaattisuus on tärkeää, pragmaattisetkaan päätökset eivät voi kestävyyden nimissä perustua muulle kuin kestäville arvoille. 

Summatakseni:

Politiikkaa voi tehdä monella eri tavalla ja yhteiskunnallisia ongelmia voi ratkoa monella tavalla. RKP on tunnettu kyvystään toimia sillanrakentajapuolueena. Siinä roolissa halusimme nytkin toimia ja sitä vasten olemme olleet valmiita tekemään tiettyyn pisteeseen asti poliittisia kompromisseja. Jos tällä hallituspohjalla heikennämme Suomen maakuvaa ja keskustelukulttuuria sekä Suomen vetovoimaa, kansallista yhtenäisyyttä ja poliittista vuoropuhelua, niin silloin kompromissien hinta on liian iso.

Mitä nyt?

Pidimme eilen 14.7. rakentavan ja analyyttisen ryhmäkokouksen. Kokous oli hyvin yksimielinen ja sen lopputuloksena julkaisimme tiedotteen, jossa ilmaisimme huolemme hallituksen toimintakyvystä. Emme vielä päättäneet luottamuksesta tai jatkosta. 

Aivan kuten viime viikkojen aikana, sosiaalisen median reaktiot tiedotteeseemme kertovat rasismikeskustelun käyvän kuumana. Ihmiset, myös meidän kannattajamme, osoittavat pettymystään siihen, ettemme välittömästi vaadi koolle äänestystä Purran luottamuksesta tai ettemme välittömästi kaada hallitusta.

Arvostamme RKP:ssä poliittisia prosesseja. Haluamme käydä aitoa vuoropuhelua kollegojemme kanssa löytääksemme kestäviä ja Suomen kokonaisetua parhaalla mahdollisella tavalla palvelevia ratkaisuja. Ymmärrämme, että ihmisten, myös meidän äänestäjiemme, on kotisohvalla istuessaan ja sosiaalista mediaa selaillessaan vaikea hyväksyä tai ymmärtää politiikan välillä hidastakin askellusta.

Me päättäjät – ja etenkin me ministerit – elämme kesän keskelläkin työarkeamme. Me osallistumme vaativiin kansainvälisiin kokouksiin, joissa on tuskin minuutin pituisia naisten- tai miestenhuonetaukoja, Ne eivät tarjoa mahdollisuutta keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa. Näissä kokouksissa pöydillä on Suomelle tärkeitä asioita. Me tiedämme, että on kohtuutonta ja myös epäviisasta aiheuttaa kollegoillemme tilannetta, jossa fokus pitää siirtää näistä asioista kriisin käsittelyyn, niin tärkeä kuin tämä asia onkin. 

Samalla kun arvoristiriidat, jotka vallitsevat RKP:n ja Perussuomalaisten välillä näyttävät vaikeilta yhteensovittaa, meillä on edelleen luottamus Petteri Orpoon. Siksi haluamme selkeästi kertoa kantamme ja antaa hänelle mahdollisuuden arvioida kokonaistilannetta. Kuten tiedotteessamme toteamme, tulemme Orpon johdolla jatkamaan keskustelua hallituksen toimintakyvystä ja tulevaisuudesta. Käymme vielä viimeisen keskustelun, jonka lopputulosta peilaamme RKP:n arvoihin. 

Sanat ja teot kertovat siitä maailmankuvasta, jonka varaan kukin puolue politiikkansa rakentaa. Emme voi olla mukana edistämässä maailmaa, jollaiseen emme itse usko. 

Omat äänestäjäni voivat luottaa siihen, että arvoni ovat ennallaan. RKP:n äänestäjät voivat luottaa siihen, että puolueemme arvot ovat ennallaan. Tai jos mahdollista, entistäkin kirkkaammat. 

Olen luottavainen sen suhteen, että nyt käynnissä olevasta rasismikeskustelusta seuraa hyviä asioita. Kiitos kaikille keskusteluun aktiivisesti osallistuneille. Jos jokin Pohjoismaisessa demokratiassa on arvokasta niin kansalaiskeskustelu ja kansalaisaktivismi. Juuri tässä ajan hetkessä en voi omalta osaltani riittävästi tätä korostaa.

Joskus on matkattava kauas nähdäkseen lähelle.

Tal på partidagen – puhe puoluekokouksessa 2023

/0 Comments/in , , , , , /by

Ett partis ideal är dess identitet. Och en identitet vårdas genom att vi med jämna mellanrum ställer oss frågan: Vad arbetar vi för? Vilka frågor driver vi? Vilken är vår värdegrund?

För ett parti är de här helt essentiella frågor. Det är de frågorna som definierar oss och svarena till dom frågorna är orsaken till att vi gör det arbete vi gör. De är orsaken till att vi är här idag, tillsammans.

Det här är vår första partidag efter riksdagsvalet. Vi lever och fungerar i en ny verklighet. Vi har en ny riksdag. Vi har nya ledamöter. Men grunden vi står på är den samma. Våra värden är de samma. Och dom definierar oss –  Vi är Svenska Folkpartiet.

Under fyra års tid satt vi med i Sanna Marins regering. Vi gjorde reformer inom social- och hälsovård, vi stärkte vår bildning. Vi satt upp nya mål för vårt klimatarbete och vi arbetade mot det målet. Vi gick igenom två stora kriser, vi navigerade i okända vatten – och vi gick med i Nato.

Vi satt i en koalition ledd av socialdemokraterna, men vi var inte ett vänsterparti.  Vi var Sfp, och vi behövdes som SFP. Vi var ett parti som också den perioden satt en klar prägel på regeringsprogrammet.

Vi gjorde regeringen bättre.

Nu är vi i nya förhandlingar. De här förhandlingarna är svårare än de föregående. Och inte för att den finansiella ramen är trång, den utmaningen klarar vi nog. Sfp har alltid arbetat för en ekonomisk politik där man tar ansvar för våra gemensamma medel.

Förhandlingarna är svåra eftersom det igen är en brokig koalition. Nu är inte den ekonomiska politiken den stora utmaningen oss partier emellan utan de ideologiska skillnaderna.

Det, att det är svårt, har inte undgått någon som följt med rapporteringen från förhandlingarna. Men å andra sidan – vem har sagt att det skall vara lätt?

Då det känns att dom ideologiska skillnaderna är för stora, försöker jag tänka på min pappas morbrors Patricks rättesnöre: gör inte det som är lätt utan det som är rätt.

Och rätt är att påverka. För att det är ju därför vi har gått med i politiken: för att påverka och för att försöka förverkliga det som vi tror tar oss och Finland framåt.

Vi har nu arbetat i snart 7 veckor, och har inte än nått målet. Sakta men säkert går vi vidare.

Det är också klar, att inte hela regeringsprogrammet, om vi kommer så långt, kommer att se ut som ett SFP-program. Men man kan med absolut säkerhet säga, att programmet blir bättre tack vare oss.

Vi värnar precis som alltid tidigare, om klimatet, om vår internationella roll, om mänskliga rättigheter, om glesbygden, hållbarheten, jämställdheten. Ibland gör vi det med stöd av andra. Men tyvärr också ibland utan det.

Arvoisa puolueväki.
Punamultahallituksessa meistä ei tullut vasemmistopuoluetta. Oikestohallituksessa meistä ei tule oikeistokonservatiivejä. Ei, vaikka jotkut tarkoitushakuisesti tällaista kuvaa medioissa maalailevat.

Ohjelmamme ei muutu. Politiikkamme ei muutu. Ne arvot, joiden puolesta työskentelemme, eivät muutu. Se mikä muuttuu, on maailma ympärillämme. Tämä muutos on vääjäämätöntä ja koskee myös meitä. Paikallemme emme voi jäädä. Jämähtäneisyys ja uhkakuvilla pelaaminen ei meitä houkuttele. Me uskomme ihmisen kykyyn tehdä kestäviä ratkaisuja. Me uskomme empatian merkitykseen. Me olemme avoimuuden, toivon ja tulevaisuuden puolue kaikille niille, jotka haluavat maatamme johdettavan näistä lähtökohdista.

Bästa partidag. Vår värdegrund ändrar inte.

Här är det viktigt att vi är konsekventa. Att vi kommunicerar vår linje. Att vi stöder varandra. Och kanske mer än tidigare: Att vi diskuterar. Att vi som individer och parti säger när vi är av annan åsikt. Och att vi håller ihop.

Bästa partidag. Hyvä puolueväki.

Den politiska retoriken har hårdnat. Identitetspolitiken slår rot.

Det är kontraproduktivt och det är onödigt. Vår politiska kultur vinner ingenting på att man importerar kulturkrigsretorik från USA eller låter förstå att vänster-högerlinjer har någonting med mänskliga rättigheter, miljöhänsyn eller jämställdhetsarbete att göra.  Det är historielöst och framförallt otroligt kontraproduktivt.  För bägge sidorna på den politiska spelplanen kan jobba för dessa frågor. .

Jämlikhet är inte socialism. Jämlikhet handlar om allas lika värde, om friheten och rätten att leva sitt liv som man vill. Från ett samhälleligt perspektiv handlar det också om att utnyttja allas potential till fullo. Jämlikhet är en förutsättning för både ett stabilt och välmående samhälle och en fungerande marknadsekonomi.

Det, att man har en förmåga att reflektera över gamla oförrätter och korrigera kurs är inte radikalt utan sunt förnuft och bildning. Det är insikt och förståelse och tyder på en förmåga att kunna ta till sig, att lära sig.

Arvoisa puolueväki.

Järkevä ilmastopolitikka ei ole vihervasemmistolaisuutta. Se ei myöskään ole naiivia tai epärealistista politiikkaa. Sen sijaan voisin hyvinkin väittää, että se on, jos sallitte yksinertaistuksen, oikeistolaisuutta, sillä se tunnistaa vihreässä siirtymässä piilevän taloudellisen potentiaalin. Jos yhteisvastuu ja huoli ekosysteemistä halutaan liittää sosiaalidemokraatteihin tai vasemmistoon, voi ilmastopolitiikkaa toki pitää vasemmistolaisena.

Minkä tahansa lähestymistavan ilmastonmuutoksen jarruttamiseen valitsemmekin, on ilmiselvää, että se palvelee koko poliittista kenttää, meitä kaikkia. Niin yksilöitä, yrityksiä kuin luontoa. Sillä meillä on vain yksi planeetta: ilman sitä, meillä ei ole mitään.

Järjelle on tilausta. Harmaan sävyjen näkemiselle on tilausta. Empatialle ja humaanille politiikalle on tilausta. RKP:lle on tilausta.

Me lähdemme siitä, etteivät asiat ole mustia vai valkoisia. Me vaadimme itseltämme erilaisten näkemysten kunnioittamista ja yhteensovittamista, vaikka se olisi vaikeaa. Inte det som är lätt, utan det som är rätt.

Siksi me istumme sitkeästi hallitusneuvotteluissa. Osa Suomesta ja suomalaisista kokee maailman myllerryksen erityisen uhkaavana. Suomessa on yhtä monta totuutta ja todellisuutta kuin on suomalaisia. Puolueemme DNA:ssa on halu toimia sillanrakentajana näiden todellisuuksien välillä.

Olemme yritteliäitä ja uteliaita ulkomaailmaa kohtaan, sillä olemme historian saatossa saaneet tällaisella asenteella aikaiseksi paljon hyvää. Meidän lasimme on puoliksi täynnä, ei puoliksi tyhjä. Tätä seikkaa meidän kannattaa vaalia tietoisesti. Yhteistuumin.

Bästa partidag.
I den förra regeringen var vi den borgerliga liberala rösten. Den behövdes där och den rösten användes framgångsrikt. I en annan koalition kan vi vara rösten som balanserar lasset så att det inte kantrar över åt andra hållet.

Den här rollen har SFP haft i många koalitioner. Vi är mittenpartiet som får agera rollen som skiljedomare och inte sällan pianostämmare.

I kolgruvorna i England på 1800-talet hade man med burar med kanariefåglar nere i djupet. De signalerade, när kolmonoxidhalten i gruvan blev för hög. Den skyddade arbetarna.

Vi har i många koalitioner inte bara varit skiljedomare och stämmare utan också kanariefågeln. Vi har en stark värdekompass och kan se på världen som den mångfacetterade verklighet den är.

Mitten behövs och ingen verklighet har någonsin blivit sämre av att den balanserats upp lite grann.

Vilket är alternativet till en politik där man kan gå över blockgränser och där man kan arbeta också med partier som står långt ifrån en själv?

Det är blockpolitik. Och det är inte en hälsosam utveckling. Den bygger polarisering. Den minskar förståelse. Den gör det svårare att hitta lösningar.

Samtidigt är det ingen lätt uppgift att vara den som försöker motverka polarisering. Det är svårt att bygga förståelse. Det är lätt att tappa sig själv.

För allt skall man inte förstå. Vad som helst kan man inte acceptera. Det finns det som är rätt och det finns det som är fel. Vi ser skillnaden. Vi ser den klart. Och det är med det i som ledstjärna vi gör det arbetet vi gör.

Systeeminen ajattelu korostuu entistä polarisoituneemmassa ja epävakaammassa maailmassa. Haluan meidän olevan puolue, joka osoittaa käytöksellään ja toiminnallaan laajaa yleissivistystä ja kykyä isojen kokonaisuuksien hahmottamiseen.

Toivon meidän olevan se puolue, joka ei joudu käyttämään aikaa ja energiaa sisäisten ristiriitojen selvittelyyn, kun ratkottavanamme on koko maan ja maailman tulevaisuuden kannalta aidosti isoja ongelmia.

Olette varmaan kuulleet sanonnan ”culture eats strategy for breakfast”, ”kulttuuri syö strategian aamupalaksi”. Tämä pätee myös puoluepolitiikassa, vaikka sanan strategia tilalle voikin vaihtaa sanan ohjelma. Sisäinen toimintakulttuurimme heijastaa arvojamme. Näin on kaikkien toimijoiden kohdalla. Koska avoimuus ja suvaitsevaisuus ovat julkilausuttuja arvojamme, meidän tulee pyrkiä aina ratkaisemaan mahdolliset sisäiset ristiriitamme avoimesti ja rakentavasti. Muuten arvomme muuttuvat sanahelinäksi ja ohjelmamme intohimoinen toteuttaminen mahdottomaksi.

Miksi puhun tästä? En siksi, että puolueemme olisi riitainen, vaan siksi, että maailman polarisoituessa puolueissa toimiviin ihmisiin yritetään vaikuttaa ennennäkemöttömällä voimalla. Vaikuttamisen keinona käytetään usein rankkoja kärjistyksiä. Siksi meidän on puhuttava aktiivisesti arvoistamme ja kuunneltava toistemme näkökulmia kunnioituksella. Uskottava kivenkovaan siihen, että yhdessä olemme enemmän kuin osiemme summa.

Jatkuva avoin keskustelu ja luottamukseen perustuva väittely ovat avainasemassa sisäistä kulttuuria vahvistettaessa. Tällaisessa kulttuurityössä muun muassa RKP:n nuorilla on puolueessamme tärkeä rooli.

Toivon ja uskon, että RKP voi olla tunnettu siitä, että se on Suomen poliittisista puolueista yhtenäisin ja vakain. Toivon, että me kaikki yhdessä pyrimme tähän.

Takaisin arvopuheesta ja kulttuurista arjen politiikkaan ja sen haasteisiin.

Bästa partidag.

Den kommande regeringen kommer att ta över ansvaret för en ansträngd ekonomi. Pandemi och krig har satt sina spår. Nu måste vi rätta kursen. Positivt är det, att vi inte mera behöver fundera på om och när vi blir natomedlemmar. Medlemskapet är nu ett faktum.

För att få ekonomin på rätt köl igen krävs ett blomstrande näringsliv: vi behöver tillväxtföretag och export. Samtidigt står vi inför en stor demografisk utmaning och n allvarlig brist på arbetskraft. För att bekämpa denna utmaning behöver vi beslutsamma åtgärder. Vi måste säkerställa tillgången på arbetskraft genom att öka arbetskraftsinvandringen. Det är detta vi arbetar för i Ständerhuset

Den gröna omställningen skapar den ekonomiska tillväxt vi behöver . Det investeras nu i Finland mer än på länge. Det, att vi varit föregångare bär nu frukt och vi måste fortsätta på den inslagna vägen. Vår framgång är helt beroende av kunnande och innovationer. Detta är också saker som vi arbetar för i Ständerhuset

Bästa partidag,

Det är ett privilegium att få fungera som Svenska riksdagsgruppens ordförande. Vi är ett tio ledamöter starkt lag som inte går av för hackor. Också det har vi visat på Ständerhuset.

Men vi får inte göra vårt arbete utan er. Utan alla ni som arbetar på ett lokalt plan, i våra kommuner och städer. Utan Kvinnoförbundet, Seniorerna. Utan Svensk Ungdom, som inom Svenska folkpartiet ofta varit den drivande kraften för förändring. Fortsätt vara aktiva, att ta fram nya idéer och utmana oss när det behövs. Fortsätt se till att unga inte tror på de förenklade lösningar, som populistiska rörelser vill förmedla.

Ert arbete ledde till vårt inval. Och med era tankar, motioner, förslag är ett Sfp igen lite bättre och lite klokare efter denna partidag. Och vi riksdagsledamöter har igen lite enklare att föra fram vår politik i riksdagen. Tack!

Äänestä aidosti arvojesi mukaan

/1 Comment/in , /by

Miksi kannattaa äänestää ehdokasta, joka edustaa aidosti omia arvoja?

Vaaleista uhkaa tulla pääministerivaalit. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät äänestäkään itselleen mieluisinta ehdokasta tai puoluetta, koska kokevat, että heidän pitää sen sijaan estää jonkin tietyn puolueen valtaan pääsy. Tästä seuraa vääjäämättä tilanne, jossa eduskunta ei enää edustakaan kansalaisten aitoja tuntoja. Silloin demokratia näivettyy.

Uskon vakaasti siihen, että Suomi kehittyy maana parhaiten, kun se vaalii demokraattista päätöksentekoa. Edessä on isoja ja kipeitä päätöksiä ja silloin on erityisen tärkeää, että päätöksenteossa on mukana mahdollisimman rehellinen näkemys kansan tarpeista. Siksi on tärkeää äänestää aidosti omien arvojensa pohjalta.

Miksi RKP on erinomainen valinta liberaalille oikeistolaiselle?

”Äänestän ensimmäistä kertaa RKP:tä näissä vaaleissa”. Mutta myös: ”Saan aina RKP:n vaalikoneessa, mutta en ole vielä teitä koskaan äänestänyt”.

Näitä lauseita kuulen nyt useasti vaalikentillä liikkuessani. Ilahduttavan paljon etenkin tuota ensimmäistä. Mutta jälkimmäistäkään ei voi ohittaa. Siksi haluan tässä syventää, miksi RKP on erinomainen valinta liberaalille oikeistolaiselle.

RKP on yleispuolue. Se on puolue, joka vaalii Suomen kaksikielisyyttä, mutta jonka politiikan spektri on laaja. Sen tekemä politiikka on vakaata ja avointa.

Miksi tällaista politiikkaa tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan?

RKP on keskiviivan oikealla puolella olevista puolueista ainoa, jonka kanta EU- ja maahanmuuttokysymyksissä ei heilu sen mukaan, miten perussuomalaisten ajattelu keskustelua ohjaa. Meillä on kantamme ja pysymme siinä. Samaa ei voi sanoa muiden porvaripolueiden osalta.

RKP puolustaa kaikkia vähemmistöjä. Niin alkuperäiskansoja kuin sukupuolivähemmistöjä. Tämä näkyi esimerkiksi saamelaiskäräjäkysymyksessä ja translain käsittelyssä. Samaa ei voi sanoa muiden porvaripolueiden osalta.

Kun äänestää RKP:tä voi varmistua siitä, ettei ääni mene jonkun puolueen konservatiivisiivelle.

Se, että vaalimme kaksikielisyyttä on nähdäkseni koko Suomen etu. Myös siksi, että pohjoismaista yhteistyötä ei etenkään tässä maailmantilanteessa sovi väheksyä.

Onnea päätöksentekoon. Äänesi on äärimmäisen arvokas!