Tal på partifullmäktige 21.9.2024

Bästa partifullmäktige, bästa vänner,
hyvä puoluevaltuusto, hyvät ystävät,

Det är roligt att se er alla, och det är roligt att vara på partifullmäktigemöte – det är det första för mig som partiordförande, fast det förstås blivit ganska många i andra roller under årens lopp.

Partifullmäktiges roll har varit uppe i media (igen), och det är fint att partiet väcker intresse. För mig är det helt naturligt att konstatera att precis som allting här i världen så behöver också vi utvecklas: det gäller oss alla som politiker, men det gäller förstås också oss som parti och också partifullmäktige. Jag hoppas vi kan föra en öppen och rak dialog, och som jag lyft fram tidigare så är jag öppen för olika synpunkter, tankar och idéer.

Alla tider har sina egna utmaningar, och tiderna vi lever i nu har minsann sin beskärda del. Samtidigt är det just nu som SFP behövs. Finland behöver ett sansat, lösningsinriktat liberalt parti. Därför behövs vi, och därför behövs vi i regeringsansvar.

Vi har stora utmaningar i statsekonomin: vår statsskuld växer samtidigt som vi saknar tillväxt. Dessutom har vi strukturella utmaningar. Det här är inte en önskvärd kombination för något land. Vi lever i en tid där det behövs lösningar.

Jotain on siis tehtävä – ja tämä hallitus on ryhtynyt toimiin.

Haastavan tilanteen vuoksi olemme joutuneet tekemään hyvin suuria, yhteensä 9 miljardin euron sopeutustoimia saadaksemme talouden takaisin raiteilleen. Alijäämä on edelleen valtava, yli 12 miljardia euroa, mutta ilman hallituksen päätöksiä se olisi ollut 4 miljardia euroa suurempi. Neljä miljardia euroa on paljon rahaa.

Leikkauspäätökset ovat olleet kaikkea muuta kuin helppoja. Voin taata, että ne olisivat varmasti toteutuneet hyvin erilaisina, jos RKP ei olisi ollut mukana neuvottelupöydässä. Silloin, kun on aika tehdä vaikeita päätöksiä, kun taloutta on sopeutettava näin perinpohjaisesti – silloin meidän on oltava mukana.

Sopeuttaminen ei tietenkään ole itseisarvo eikä se koskaan ole hauskaa. Tilanne on kuitenkin sellainen, ettei meillä ole vaihtoehtoja. On helppoa huudella opposition riveistä, sen olemme saaneet huomata. Mutta selvää on, että on paljon vaikeampaa esittää vaihtoehtoja – eikä oppositio ole onnistunut löytämään sellaisia.

Mutta kuten olemme korostaneet monta kertaa aiemmin, emme voi turvata hyvinvointimme edellytyksiä ainoastaan leikkauksilla. Meidän on investoitava kasvuun ja työllisyyden lisäämiseen. Tämä ei kuitenkaan valitettavasti tapahdu nappia painamalla. Työ kasvun edellytysten luomiseksi vie aikaa.

Regeringen har därför satt igång arbetet. Vi genomför nödvändiga reformer på arbetsmarknaden, vi gör tillståndsprocesserna för investeringar smidigare, vi minskar byråkratin, vi tryggar tillgången till grön och förmånlig energi, vi höjer kompetensnivån och vi gör historiskt stora satsningar på forskning och utveckling.

Under vårens ramförhandlingar beslöt vi till exempel om en skattegottgörelse för stora industriella investeringar inom den gröna omställningen. Den ska träda i kraft så fort som möjligt. Vi tar i bruk ett direkt stöd för projekt som främjar en klimatneutral ekonomi. Också satsningar på de olika trafikprojekten stöder tillväxten i vårt land på många sätt.

Arbetskraftsinvandringen är också central för att få vårt lands ekonomi på fötter igen. Förutsättningarna för det förbättras till exempel genom skatteändringar som träder i kraft från och med nästa år. Vi utvidgar bland annat skattefriheten för de flyttningskostnader som arbetsgivaren betalar. Vi fortsätter satsningarna på en snabb och smidig tillståndsbehandling för dem som kommer hit för att arbeta.

Bästa partifullmäktige,

Jag vet att retoriken från en del sannfinländska politiker provocerar. Från deras sida är det en medveten strategi för att leda bort uppmärksamheten från det dom inte vill tala om. Nedskärningar är inte populära. Arbetsmarknadsreformerna kanske inte faller deras väljare i smaken. I deras läger är den helt nödvändiga ökande arbetskraftsinvandringen inte populär. Så man väljer att bete sig dåligt – för man vet vad reaktionen blir. Fokus i debatten flyttar till deras planhalva.

Så låt oss hålla huvudet kallt och blicken stadigt riktad på målet: Nödvändiga reformer, satsningar på framtiden och försnabbade processer för människor som kommer hit.

Bästa partifullmäktige,

Verkligheten har betydelse. Det är ett faktum att den här regeringen gör betydligt mer för att underlätta arbetskraftsinvandring än till exempel den förra.

Och Finlands utrikespolitiska linje är klar. Vi främjar jämställdhet, likabehandling och mänskliga rättigheter. Vi arbetar alltså också för sexuella minoriteters rättigheter globalt.

Det här är centrala frågor för SFP.

Gårdagens nyhet om att minister Tavio beslutat att Finland inte går med i ett av återuppbyggnadsprogrammen för Ukraina där dessa saker betonades, var ett beslut han som minister kunde fatta själv. Det finns förstås en mängd goda program och projekt Finland inte deltar i, våra resurser är begränsade. Att gå med i programmet hade ändå varit helt i enlighet med vår utrikespolitiska linje, precis som statsminister Orpo sade igår.

Man kan se minister Tavios beslut som ett enskilt fall. Man kan se de fall som vi diskuterat de senaste veckorna som enskilda fall. Samtidigt är de avbräck från regeringens  linje och våra överenskommelser. De kan ses som misstag i arbetet. Men de kan också ses som en medveten serie handlingar.

I en regering ska alla partier förbinda sig till det vi kommit överens om.

Bästa partifullmäktige,

Regeringsprogrammet är ambitiöst. Målsättningarna är viktiga, och besluten är inte lätta. Det kräver funktionsduglighet men också disciplin. En vilja att sätta stundens infall åt sidan och fokusera på det vi kommit överens om. Därför kunde man förvänta sig ett sätt att arbeta som inte skulle sträva till att skapa tumult. Och förstås skulle normalt folkvett vara att föredra också.

Och så ska vi komma ihåg vilka narrativ Rysslands hybridpåverkan gärna sprider: De vill ha klimatskepticism, invandringsfientlighet, och debatt om sexuella minoriteter och annat som de vet skapar inre splittring. Låt oss inte ge det till dem. Finland ska bete sig lugnt, sakligt, medmänskligt och objektivt.

Och här förväntar jag mig också att oppositionen drar sitt strå till stacken. Den kampanj mot rasism som regeringen initierade är bra. Den är konkret och den är väl uppbyggd. Vad man än tänker om orsakerna till att den startades är det klart att den för Finland i en bättre riktning.

Alla partier som säger sig vill arbeta för de här  frågorna har skäl att ansluta sig till den. SFP ansluter sig till den, och det hade vi också gjort om vi varit i min ledning i opposition. Det här är en för viktig fråga för att man ska göra oppositionspolitik av den. Jag uppskattar inte oppositionens linje i denna fråga.

Bästa partifullmäktige,

Nästa vår ordnas regeringens halvtidsria. Nu finns ett momentum för att komma med nya lösningar och förslag på hur vi möjliggör tillväxt i vårt land, få hit fler företag och skapa nya arbetsplatser.

Höstens budgetria förde oss ett steg vidare i rätt riktning. Det handlade långt om att verkställa de beslut som regeringen fattade i vårens ramria, vilket innebar anpassningsåtgärder.

Det fanns alltså inte särskilt mycket rörelseutrymme, men jag vågar påstå att SFP:s avtryck syns tydligt och klart i det budgetförslag som på måndag ges till riksdagen.

Vi lyckades bland annat avstyra de största nedskärningarna i finansieringen för till exempel Sametinget, Opinionsnämnden för massmedier, Flyktingrådgivningen, Brottsofferjouren och Naisten Linja.

Vi riktade satsningar till arbetet som främjar Östersjön, till programmet för läskunnighet, till ungdomsarbete, till att förbättra tillgången till tjänster med låg tröskel inom mentalvården och till flera infraprojekt i våra regioner.

Ja kuten mainitsin jo aiemmin, talouskasvu ei tapahdu itsestään. Siksi halusimme panostaa vienninedistämistyöhön tukemalla Suomalais-ruotsalaista kauppakamaria ja Viexpoa. Hallitus investoi myös esimerkiksi 280 miljoonaa euroa tutkimus- ja kehitystyöhön ja 10 miljoonaa euroa mm. elintarvikeviennin edistämiseen.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että emme ratkaise rakenteellisia ongelmia noin vain. Seuraavan hallituksen on jatkettava työtä, puoluekokoonpanosta riippumatta. Se, mitä nyt tehdään, on kuitenkin ehdottoman tärkeää, jotta pärjäämme jatkossa ja jotta voimme ylläpitää hyvinvointiyhteiskunnan palveluja.

Säästäminen ei ole hauskaa, eikä leikkauksista ole syytä iloita. Mutta se, mitä nyt tehdään – se on tehtävä.

Olen myös vakuuttunut siitä, että ne toimet, jotka olemme jo toteuttaneet sekä ne toimet, joita vielä valmistellaan, tulevat kantamaan hedelmää. Näistä hedelmistä tulevat hallitukset tulevat nauttimaan – ovat ne puolueet sitten oppositiossa tai hallituksessa tällä hetkellä. Muutos vie kuitenkin aikaa, ja suunnan kääntämiseksi tarvitaan pitkäjänteistä työtä.

Siksi eduskuntaryhmämme laati kesäkokouksessaan elokuussa 26 toimenpiteen ohjelman Suomen kasvun edistämiseksi.

Ja hyvät ystävät – tässä on RKP:n vahvuus. Ajattelemme pitkäjänteisesti. Emme lankea populistiseen ansaan, jossa esitetään helppoja ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Me asetamme pitkän aikavälin hyvinvoinnin ja onnistumisen etusijalle, pikavoittojen sijaan. Se on ainoa vastuullinen tapa toimia.

Bästa partifullmäktige,

Skolan och utbildningen är vår viktigaste framtidsinstitution. Trots ekonomiskt tuffa tider har denna regering valt att prioritera och satsa på den grundläggande utbildningen och på de grundläggande färdigheterna. Det här är något jag som unvdervisningsminister är glad över. I en tid då PISA-resultaten i Finland sjunker och sociala medier gör att vi kommunicerar allt mer i korta meddelanden, bilder, videon – och emojis – är de grundläggande färdigheterna, att läsa, skriva och räkna, allt viktigare. All inlärning bygger på dem.

Vad betyder det att vi prioriterar den grundläggande utbildningen?

Jo, det betyder att vi från och med 2027 kommer att satsa 200 miljoner euro mer på grundskolan. Redan nästa år kommer det 100 miljoner till.

Det handlar särskilt om tre viktiga helheter som ska stöda inlärningen, minska ojämlikheten och stärka färdigheterna. Vi har redan tidigare bestämt att öka antalet veckotimmar i de lägre klasserna med tre, två i modersmål och en i matematik. Det här just för att ge eleverna mera tid att lära sig att läsa, skriva och räkna.

Dessutom har vi fastställt den sk. jämställdhetsfinansieringen som betalas till utbildningsanordare. Det är en viktig åtgärd, en satsning på 150 miljoner, för att minska segregationen.

En av de största satsningarna som vi gör den här regeringsperioden är reformen av stödet i lärandet. Det handlar om att varje elev ska få det stöd som de behöver med låg tröskel. Stödkedjan förenhetligas från småbarnspedagogiken till andra stadiet. Den här viktiga reformen kommer vi att skicka till riksdagen på måndag.

När det kommer till andra stadiet – det vill säga yrkesutbildningen och gymnasiet – har det under den senaste månaden förståeligt nog varit de ekonomiska anpassningarna gällande yrkesutbildningen som figurerat i rubrikerna.

De nedskärningar som görs i yrkesutbildningen är tråkiga. Det är ingenting som någon eftersträvat. Samtidigt har vi gjort allt för att nedskärningarna inte ska drabba de som studerar till sin första yrkesexamen. Finansieringen för yrkesutbildningen kommer fortfarande att vara över 2 miljarder nästa år. Om man vill göra en jämförelse så är den faktiskt i år mer än 430 miljoner euro mer än den var år 2019.

De fanns de som ville rikta stora nedskärningar till kulturfältet. Det lyckades vi stoppa.

Olemme myös tekemässä tärkeitä, myönteisiä lainsäädäntömuutoksia koulutuksen alalla. Esimerkiksi jo mainitsemani oppimisen tuki koskee koko koulupolkua, aina varhaiskasvatuksesta toiseen asteeseen

Lisäksi teemme ylioppilastutkinnon suorittamisen englanniksi mahdolliseksi. Olen myös tyytyväinen siihen, että lukiodiplomia varten luodaan nyt valtakunnallinen kriteeristö ja että mahdollistetaan yhden pakollisen ylioppilaskokeen korvaamisen lukiodiplomilla. Kaikki oppiaineet ovat tärkeitä riippumatta siitä, ovatko ne luku-, taide- vai taitoaineita. Moninaisuus on vahvuus.

Olemme myös varmistaneet sen, että toisen asteen oppimateriaalit säilyvät maksuttomina.

Som ni hör är det mycket gång på undervisnings- och kulturministeriet. Som ett bildningsparti känns det bra att vi nu kan sätta vår prägel på utbildningspolitiken i Finland.

Bästa vänner,

Om ett drygt halvår står vi inför ett kommunal- och välfärdsområdesval. Många pusselbitar ska falla på plats innan det – och det viktigaste pusslet är kandidatuppställningen. Här hoppas jag att ni alla ställer upp som kandidat i nåndera – eller varför inte båda! – valen.

Vi behöver en bred kandidatbukett. Alla väljare ska känna att de hittar en egen kandidat på vår lista. Därför hoppas jag också att ni alla här i salen funderar ordentligt om ni känner någon som kunde vara en bra kandidat för SFP. Kanske grannen, föräldern till barnets kompis, eller en kollega?

Vårens val kommer att vara utmanande, eftersom vi samtidigt har två val men olika valkretsar och delvis också olika kandidater. Här behöver vi gemensamma ansträngningar för att göra det tydligt för våra väljare hur man röstar på oss – och vad de röstar på.

Social- och hälsovårdsreformen var omvälvande på många sätt. Dels för kommunerna, vars huvudsakliga ansvar i nuläget är bildningen. Och givetvis för de nya välfärdsområdena som då grundades.

Det har skrivits en hel del negativt om välfärdsområdena i medierna, och jag vill på intet sätt förminska det att det har varit jobbiga tider med ekonomiska utmaningar.

Det är lätt att vara politiker när det finns gott om pengar. Det är då resurserna är knappa och man tvingas skära ner som de verkliga färgerna avslöjas. Och det är därför det är så viktigt att det är just SFP:are som sitter i de bord där de tuffa besluten fattas. Besluten är inte alltid enkla, och det kan kännas som att kämpar i motvind – men ni ska veta att vi är oerhört tacksamma för allt det arbete som ni gör i kommunerna och välfärdsområdena.

Eftersom jag är en optimist till sinnet betraktar jag utmaningar som en möjlighet. I välfärdsområdenas fall har perioden varit tuff, men samtidigt lever vi i omvälvande tider. Det handlar om den största reformen i det självständiga Finlands historia, och vi är med och bygger grunden för verksamheten framöver. Byggstenarna ska läggas rätt, och vi SFP:are vet hur det görs på ett ansvarsfullt sätt – både med tanke på alla som behöver vård och med tanke på ekonomin.

Vi har ett drygt halvt år kvar, och det finns mycket att göra. Det ska vi göra tillsammans.

Puhe RKP:n puoluekokouksessa 2024

Bästa partidag, bästa SFP:are, bästa vänner,

Vad är det som får en SFP:are att gång på gång gräva fram tältet ur garaget, ladda in det i bilens baklucka och åka iväg till närmaste butik för att igen möta människor och berätta vad det är som SFP vill göra för det allmänna bästa?

Inte är det alltid tacken. För vi alla här i salen vet att man inte alltid får ett tack.

Det är något annat.

Det är en vilja att bära ansvar.

En vilja att göra livet lite bättre för dem man har runtomkring sig.

Frivillig aktivism är en mystisk kraft.

Det är grunden till all politisk verksamhet. Det är orsaken till att vi sitter här idag. Att vi använder ett alldeles utmärkt sommarveckoslut till att sitta inne i en mötessal och diskutera politik.

För vi vill bära ansvar. Vi vill bära ansvar för det gemensamma.

Det har inte varit ett lätt år. Regeringssamarbetet har prövat oss och jag vet att det här i salen finns åsikter både för och emot. Det ska vi inte vara rädda för det att vi kan, och vågar, vara av olika åsikter är också en del av det som gör oss till SFP.

Det som varit avgörande, är frågan om var vi kan ha mest inflytande. Var kan vi bäst bära ansvar för Finland, var hörs vår röst bäst.

Bästa vänner,

Vi har alla olika vägar i livet och in i politiken. Somliga av oss har varit med sen tonåren. Andra, som jag, har kommit med senare.

Starten för mitt politiska engagemang kom under en tågresa i september 2012, när Annika från partikansliet frågade om jag ville ställa upp i kommunalvalet.

När jag kom med i politiken arbetade jag som företagare och arkitekt. Arbetet vid ritbordet och i fullmäktigesalen är mer lika än man skulle kunna tro.

Som arkitekt tar man fram lösningar. Man ska sälja sin idé och få alla med på en gemensam vision. Det handlar om att förstå hur människor fungerar och vad som behövs i vardagen. Om att förhandla, och finna sig i att målet kanske inte nås om ett år, utan om fem eller tio. Och det handlar om att bära ansvar för slutresultatet, för det gemensamma.

Jag njuter av diskussioner med dem som tycker annorlunda. Det ger mig alltid nya perspektiv och insikter – och har lärt mig att förstå andra bättre.

Det är också det vi behöver nu. Vi behöver lära oss av varandra. Vi måste bli mycket bättre på att utnyttja de styrkor och all den kunskap vi har i vår rörelse. Vi ska inte blunda för utmaningarna, men vi ska framförallt se möjligheterna.

Kära vänner,

SFP är mitt parti för här får jag bära ansvar på, och för, mitt eget språk. SFP är mitt parti för att jag är företagare, för att jag tror på en ansvarsfull ekonomisk politik, för att jag vill värna om skolan, för att jag tror på närservice, jämställdhet och demokrati.

SFP är mitt parti eftersom vi inte drar en skiljelinje mellan säkerhet och medmänsklighet. Eftersom vi förstår att det finns nyanser, att allt inte är svart eller vitt.

Haluni lähteä mukaan politiikkaan kasvoi yhteiskunnallisen polarisoitumisen lisääntyessä. Halusin olla vastavoima. Halusin edustaa ratkaisukeskeistä ja ihmiskeskeistä politiikkaa. Ja tätä haluan myös RKP:n politiikan edustavan. Mahdollisuuksia ja yhteisöllisyyttä.

Det som började år 2012 har lett till att jag nu står här. Under årens lopp har jag gång på gång inspirerats av er och det vi gjort tillsammans. Jag vet att vi, tillsammans, kan göra Finlands mest framgångsrika politik.

Bästa vänner,

Under den här ordförandekampanjen har jag haft möjlighet att träffa de flesta av er som sitter här idag. Jag har hört om oro och problem, men också om framtidstro och lösningar.

Jag har hört om hur en kommun med 2 000 invånare visst kan klara sig hur bra som helst, fast räknenissarna säger att det inte ska vara möjligt. Jag har hört om företag som började med att tillverka en enkel liten produkt och som nu är globala ledare – för att man ville och vågade. Jag har träffat lärare som brinner för sin skola och ger allt för sina elever,  människor som öppnat sina hem för folk som flytt kriget. Växthusodlare som tagit fram lösningar som sparar både energi och pengar, och anställda inom äldrevården som ser till att alla får den vård de är värda.

Vi inte bara talar om bildning, skola, vård, omsorg, företagsamhet, medmänsklighet och ansvar. Vi SFP:are runt om i Finland lever ut våra värderingar i vårt dagliga liv. Det är just det här som är Svenska folkpartiet. Det är precis det här Finland behöver.

Min farmor brukade säga att vi ska göra det som är rätt, och inte det som är lätt. Det här kunde lika bra vara SFP:s valspråk.

Hyvät ystävät: Politiikan pitää olla mahdollisuuksiin tarttumista, ei pelkoihin takertumista. Suomalaiset eivät kaipaa lisää vastakkainasettelua, vaan tulevaisuuskestäviä ratkaisuja. Me tarvitsemme positiivista viisautta. Juuri tämä on RKP:n ydin. Tämä on se syy miksi RKP:tä tarvitaan.

This is also why I stand here today. Because I know that our politics are tried and tested. I know that we have answers to the problems we face in today’s world.

För att veta vart man är på väg, måste man veta varifrån man kommer.

Och vi vet.

Det är bara Svenska folkpartiet som i alla lägen står upp för ett tvåspråkigt Finland, för den svenska servicen. Det är bara SFP som i alla lägen värnar om våra livsviktiga institutioner. Det här sitter i vårt DNA, det är en bestående del av oss.

För att också i fortsättningen kunna försvara allt det här måste vi ha ett starkt mandat. Ju starkare vi är, desto bättre kan vi försvara våra värderingar och vår kärna: Ett öppet, tolerant samhälle och ett tvåspråkigt Finland. Det här är en positiv och inspirerande utmaning.

Orsaken till att vi som parti inte känner oss riktigt bekväma idag är att övriga partier åkt ut mot kanterna. Här har vi vår möjlighet – för vår spelplan är plötsligt öppen.

Vårt jobb, och här behövs vi alla, är att kunna berätta om vår politik, vår vision, våra värderingar. Många säger att de kunde tänka sig att rösta på oss. I mätning efter mätning är vi ett av de mest populära alternativen för väljare.

Vi har det bästa utgångsläget ett politiskt parti kan ha. Vi behöver inte ändra på våra värderingar eller vårt innehåll. Vi måste göra vår politik synlig.

Bästa partidag,

Jag tar avstånd från en sådan politik som vill bygga en motsättning mellan stad och landsbygd.

SFP är representerat både i kommunstyrelsen i Korsnäs och i stadsstyrelsen i Helsingfors. Och så ska det vara.

Jag ser framför mig ett SFP som är modigare än vi är idag. Som tar plats. Som alltid står emot populism och polarisering. Som är speciellt bra på att ta hand om alla som är med i vårt parti och som får nyfinländare att känna sig hemma. Som leder via sitt exempel och som kan förnya sättet man gör politik på. Ett SFP där vi arbetar för varandras regioner. Ett parti som har flera mandat i flera valkretsar.

Vi ska vara ett parti som påverkar på riktigt, ett parti som på bästa sätt bevakar våra intressen och värderingar.

Hyvät ystävät: Pelikentän muuttuminen tarjoaa RKP:lle mahdollisuuden. Muiden puolueiden ajautuessa ulos reunoille me olemme Suomen ainoa, uskottavasti liberaali keskustaoikeistolainen puolue.

Bästa vänner,

Anna-Maja har lett partiet framgångsrikt under 8 år, i två regeringar och under utmanande omständigheter. Anna-Maja, ett stort tack för allt du gjort för partiet.

Under den här ordförandekampanjen har Henrik, Otto och jag rest runt och träffat en mängd engagerade SFP:are. Den framtidstro och det engagemang ni visat, det har imponerat. Kampanjen har gjort gott för partiet, och stämningen har varit god.

Jag vill passa på att tacka mina medkandidater och er alla för det.

Nu står jag här och ber om ert förtroende att leda vår folkrörelse.

Bästa vänner: Dagen gryr. Tältet grävs fram igen och packas ner i bilen. SFP är som vanligt först av alla på plats på kampanjfältet.

För sådana är vi. Vi vill bära ansvar.

Svenskfinland behöver er. SFP behöver er. Och Finland behöver ett starkt SFP.

Tack.

Tal på Europadagen | Eurooppa-päivän puhe

Hyvät ystävät, bästa vänner,

I år firar vi Europadagen några dagar i förskott eftersom det är helg på torsdag, men det är absolut inget problem – som Europaminister är jag kanske lite jävig, men jag tycker att vi kunde fira Europa-vecka, eller varför inte Europa-månad! För Europa är något som det verkligen är värt att fira.

Finland har varit medlem av den Europeiska unionen i snart 30 år, och nästa år blir det jubileumsfirande. Det betyder samtidigt att EU-Finland är det enda Finland man känner till. Medlemskapet har på många sätt blivit en del av vår identitet. För många är det att Finland är medlem av EU en självklarhet.

On hienoa, että Suomi on asettunut osaksi suurempaa joukkoa maita, joita yhdistää maantieteellisen sijainnin lisäksi yhteinen arvopohja ja halu turvata alueellamme rauha sekä halu rakentaa vaurautta. Samalla suhtautuminen jäsenyyteen itsestäänselvyytenä voi olla myös hieman riskialtista: nykymaailmassa on tärkeää muistaa, että hyvää kannattaa oikeasti puolustaa ja vaalia. Viime vuosien aikana olemme saaneet useita muistutuksia siitä, että emme loppujen lopuksi voi pitää mitään itsestäänselvyytenä. Kaikki voi myös muuttua.

Ennen kuin Suomi liittyi Euroopan unioniin, järjestettiin kansanäänestys, jossa kysyttiin yksinkertainen kysymys: Tulisiko Suomen liittyä EU:hun vai ei?

Käytiin kampanjoita puolesta ja vastaan, ja me suomalaiset saimme käydä vaaliuurnilla kertomassa mielipiteemme. Vuosi oli 1994 ja olin itse silloin Erasmus-vaihto-opiskelijana Barcelonassa. Elin eurooppalaista unelmaa. Opiskelin arkkitehtuuria, opettelin espanjaa ja haaveilin rajattomasta maailmasta, täynnä mahdollisuuksia. Aika lailla siis sellaisesta maailmasta, jonka EU-jäsenyytemme myötä meille suomalaisille avautuikin. Minulle valinta oli tuolloin yhtä selvä kuin se on tänään: Suomen paikka ja Suomen etu on EU:ssa. 

Ennen kuin olimme EU:n jäseniä, Eurooppa oli täynnä rajoja. Ei ollut euroa, vaan kaikilla mailla oli oma valuuttansa, jonka vaihtokurssi vaihteli päivittäin. Matkustaminen ja liikkuminen oli täysin erilaista kuin nykyään. Passintarkastukseen piti jonottaa siellä ja täällä, tuotteen tilaaminen toisesta maasta oli hankalaa, ja toiseen maahan muuttaminen työn tai opiskelun vuoksi oli monimutkaista. Maailma oli yksinkertaisesi mutkikkaampi paikka.

Ei myöskään ole kovin montaa vuotta siitä, kun piti varmistaa, että matkapuhelimen verkkovierailutoiminto oli kytketty pois päältä, kun matkusti toiseen Euroopan maahan. Se, että liittymämme nykyään toimivat automaattisesti ja ilman lisäkustannuksia ympäri EU:ta tuntuu itsestäänselvyydeltä, mutta näin ei ole aina ollut.

Totumme nopeasti siihen, että asiat toimivat ongelmitta riippumatta siitä, missä olemme. Joskus on hyvä miettiä, miksi näin on. Näin Eurooppa-päivän alla meillä on mielestäni erityisen hyvä syy pysähtyä hetkeksi iloitsemaan siitä, mitä kaikkea EU on meille antanut.

Euroopan unioni perustettiin aikoinaan siksi, että Euroopassa haluttiin säilyttää rauha. EU on siis rauhanprojekti. Vaikka me unionin jäsenmaat olemme onnistuneet rauhan vaalimisessa, aivan EU:n rajan toisella puolella on sota. Sen ainoa syypää on Venäjä. Sota ja väkivalta on saatava loppumaan – ja se onnistuu parhaiten yhteisin ponnistuksin. Siksi EU:lla on tärkeä rooli myös naapurimaissamme. EU:n rajojen ulkopuolelle jäävät maat elävät Venäjän jatkuvan paineen alla. On hybridivaikuttamista, miehitystä, ja jopa avointa sotaa. Siksi työskentelemme EU:n laajentumisen edistämiseksi. Siksi meidän on autettava Ukrainaa niin kauan, kunnes ukrainalaiset voittavat sodan Venäjää vastaan. Ja siksi meidän on työskenneltävä sen eteen, että niin Ukraina kuin muut EU:n ehdokasmaat voivat edetä jäsenyyspolullaan ja tehdä tarvittavat uudistukset sekä täyttää vaadittavat kriteerit, jotta EU-jäsenyys voisi aikanaan toteutua.

EU muodostaa myös maailman suurimmat sisämarkkinat. Tämä tarkoittaa, että me voimme päätöksillämme ja toimillamme oikeasti vaikuttaa ympäröivään maailmaan. Kun me EU:ssa esimerkiksi asetamme tiettyjä standardeja, muun maailman on sopeuduttava ja muututtava. Siksikin toimivista sisämarkkinoista on pidettävä huolta. Ne ovat EU:n vaikuttavuudesta perusta. Ja yhtä lailla meidän on jatkettava yhteisten arvojemme, kuten oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien edistämistä niin EU:ssa kuin globaalisti. Yleisestikin EU:n toimintakyvystä on huolehdittava, jotta EU myös tulevaisuudessa toimisi mahdollisimman hyvin.

Joten kysymys siis kuuluu, frågan lyder: vad kan du och jag konkret göra för att EU ska bli ännu bättre?

I år är svaret mycket enkelt: rösta i EU-parlamentsvalet! Och givetvis så, att du ger din röst till en kandidat vars målsättning är att utveckla EU i en bättre riktning.

Vi finländare har ett gott rykte i EU: vi anses vara pragmatiska och lösningsinriktade. Därför har vi också ett större inflytande i EU än vad vår storlek eller antal EU-parlamentariker direkt skulle medföra. Många finländska EU-parlamentariker har med sitt arbete visat att de på riktigt har en möjlighet att påverka saker i sådan riktning att slutresultatet är bättre för Finland – och hela EU. Genom att rösta kan du och jag påverka det att sådana krafter också finns representeraade i nästa parlament.

Och ännu till slut, vielä lopuksi: Toisin kuin monet vaalikoneet vihjailevat, niin EU:n etu useimmiten on myös Suomen etu. Nämä eivät ole ristiriitaisia asioita. Kun EU kehittyy ja vahvistuu, Suomenkin asema paranee. Ja vastaavasti, kun Suomen jälki ja painoarvo EU:ssa kasvaa, EU kehittyy parempaan suuntaan.

Lopetan tämän puheenvuoron siis siihen, mistä aloitinkin – iloitkaamme kaikesta hyvästä, mitä EU on meille tuonut. Juhlistakaamme yhteistä unionimme.

Låt oss glädjas för att det goda EU har gett oss och tillsammans fira vår union.

Glad Europadag – och kom ihåg att rösta i EU-valet!

Hyvää Eurooppapäivää teille kaikille, ja muistakaa äänestää EU-vaalissa!

 

Bild: Lauri Heikkinen, Statsrådets kansli

Tal på Svensk Ungdoms 81:a kongress

Hoppas var och en hade en hejdundrande Valborg!

Jag firade det här året i Bryssel på allmänna rådets inofficiella möte, men jag hade med mig min teknologmössa. Jag tänkte att det var på sin plats att ta med sig lite finländska valborgstraditioner till Bryssel. Men frågade någon av journalisterna vid doorstepen vad det är för en tofs som dinglar över axeln? Nej, det var tyvärr den mest normala av alla grejer. 

Många saker – som Vappen firandet, var sig det var på Ölkken, Nylle, Casa, Kåren, Ollis, och många fler – förenar dagens unga och min generation, men det finns också saker som skiljer sig.

När vi  röstade om EU år 1994 ledde jag den europeiska drömmen. Jag tillbringade det året i Barcelona som Erasmus-studerande och kände starkt att det fanns hopp i luften.. EU var frihet, fred, för all del också billigt vin, tänkte vi. Men framförallt gränslöshet. 

Allt blev inte som vi då trodde. Men mycket blev. 

För vi har  åstadkommit  viktiga saker. Vi har skapat världens största inre marknad och infört en gemensam valuta.  Vi har skapat en fredsunion, hjälpt och förbättrat livet för många både inom och utanför unionen genom bistånd och utvecklingssamarbete. EU driver förändring globlat på många plan.  

Jag har nu i nästan ett år varit Europa- och ägarstyrningsminister.

Under den tiden har jag blivit övertygad om att det finns kraft i vår europeiska samhörighet – något som  jag lärde mig redan under gymnasietiden blev när jag var ett år på utbyte på en liten ö I ögruppen Azorerna. 

Fast vi inte talar samma språk och kommer från olika kulturer, så kan vi ändå, när det väl kommer till kritan, sitta vid samma bord och förhandla för hela unionens bästa.

Samtidigt är det viktigt att minnas att det finns motkrafter som helst skulle vända klockorna tillbaka. Världsläget är utmanande. Till och med skrämmande. Det finns krafter som vill nedmontera allt vi åstadkommit, som helst vill se våra gemensamma europeiska värderingar försvinna. 

Vi har ett krig i Europa och vi har länder som tänjer på rättsstatsprincipen och inte inser det kollektiva ansvaret i att vara ett EU-land. Länder som inte vill bära sitt ansvar utan hellre trasar ner det vi har. 

När vi i december i Bryssel skulle komma överens om att ge kandidatstatus åt Moldavien och Ukraina var vi tvungna att fösa ut Orban ur rummet för att det skulle gå. Rättsstaten prövas på oväntade håll och populismen slår in kilar i vår gemenskap. I den här verkligheten behövs vi, SFP. 

Men i den här verkligheten är det utmanande att vara ett pragmatiskt parti. Tolerans väcker mindre gensvar än konfrontation och pragmatism får ett mindre utslag än populism. 

Samtidigt som vi kanske känner oss mer obekväma än på länge, så behöver vi mer än någonsin krafter  som står i mitten, liberaler som står upp för allt det EU byggts upp på: frihet; demokrati; jämlikhet; rättsstaten och respekt för de mänskliga rättigheterna. Vi behöver det internationella samarbetet för att det är den effektivaste medicinen mot den polarisering som hotar oss.

Det kommande EU- valet är ett framtidsval. Generellt sett så kan man säga att man i europaparlamentet bestämmer om frågor som har långvariga konsekvenser – för så är strukturerna uppbyggda. Men speciellt under de följande fem åren avgörs det flera av de alldeles centrala frågorna som EU och hela världen måste kämpa för. För att vi skall kunna lösa de utmaningarna så måste EU fungera. Det finns nämligen inga andra som kommer in i vårt ställe. 

Svensk Ungdom bär stort ansvar på EU-vallistan – det finns till och med sju kandidater som är under 30 år – en tredjedel – och det är fantastisk. Och alla ni, jag hjälper  er gärna – det är bara att vara i kontakt! Och jag hoppas att var och en av er här också engagerar sig i någons kampanj och hjälper till på något hörn.  

Tillsammans kan vi vinna valet. Det är nämligen så att EU inte bara behöver SFP utan i synnerhet  SU.

Där vi är på den politiska kartan finns en klar plats för oss och mycket utrymme runtomkring. Vi har en naturlig potential – det visar alla undersökningar. SFP är det enda trovärdigt liberala borgerliga partiet. Vi är ett nordiskt bildningsparti som förstår att företagsamhet, utbildning och mångfald går hand i hand med en sund ekonomi. Vi är partiet som vet att det finns en stark koppling mellan landsbygdens och städernas livskraft. OCh vi är partiet som inte svajar i sin hållning till EU beroende på om vi är i regeringsställning eller i opposition. 

VI är det ledande  EU-partiet i Finland och det är inte ett dåligt utgångsläge att göra kampanj ifrån. 

Nu önskar jag er en riktigt fin kongress, och hoppas att ni under veckoslutet kan diskutera, utmana varandra och göra smarta och modiga beslut. Det brukar ni vara bra på!

Ajatuksia kansainvälisyydestä

Istun muurilla, joka on rakennettu mustista terävistä laavakivistä. Muuri liittyy valkoiseksi kalkittuun pieneen kivitaloon, jonka katolla kohoaa korkea kartiomainen savupiippu. Edessäni kadulla on joukko ihmisiä, jotka katsovat taakseen ja lähtevät yhtäkkiä juoksemaan kiljuen. Nurkan takaa ilmaantuu iso härkä, joka vetää perässään neljää miestä, jotka valkoisissa paidoissaan ja mustissa hatuissaan yrittävät köyden avulla hillitä ison härän hyökkäyksiä.

Selkäni takana avautuu kiviaitojen pieniin osiin pilkkoma ja sinisten hortensioiden koristama vihreä rinne, joka laskeutuessaan yhdistyy Atlanttiin. Maisema niin edessäni kuin takanani on jotain aivan muuta, kuin mihin olen kotona Kirkkonummella tottunut.

Olen 17-vuotias. Vain kuusi tuntia aikaisemmin olen laskeutunut lentokoneella Azorien saariryhmään kuuluvalle Terceiran saarelle keskelle Atlanttia. Vuosi on 1987.

Tällä saarella tulen asumaan portugalilaisessa perheessä kokonaisen vuoden ajan. Katson ympärilleni ja ymmärrän nopeasti, että vuosi tulee olemaan jotakin aika eksoottista.

”Sopeudu, Anders. Nauti ja sopeudu”, lausun mielessäni.

Minulle vuosi vaihto-oppilaana oli mullistava kokemus. Nykyperspektiivistä tarkasteltuna on helppo todeta, että se muutti elämäni.

Tuolla Azoreilla, kaukana manner-Euroopasta, asuin pienessä amerikkalaisten lahjoittamassa talossa, oikeastaan peltikontissa, johon oli muutama vuosi aikaisemmin tapahtuneen maanjäristyksen aiheuttaman tuhon seurauksena loihdittu nelihenkisen perheen koti. Tässä peltikontissa jaoin huoneeni kuuron veljeni ja käytännössä myös kanojen kanssa. Perhe oli sydämellinen. He jakoivat minulle kaikesta vähästään kaiken sen, minkä tarvitsin elääkseni turvallista elämää. Kävin koulua, sain ystäviä ja opin kielen.

Vaihto-oppilasvuoden aikana jouduin sopeutumaan itselleni täysin uudenlaiseen ympäristöön. Opin asioita, jotka ovat auttaneet minua vahvistamaan suhdettani omaa itseeni, muihin ihmisiin ja koko maailmaan. Kun tänä kesänä ensimmäistä kertaa 28 vuoteen palasin Azoreille tuntui, kun olisin siirtynyt ajassa taaksepäin. Kentällä meitä, vaimoani Iaa ja minua, vastassa oli liuta vanhoja ystäviäni. Kaikki yli kolmekymmentäviisi vuotta sitten kokemani palautui voimallisesti mieleeni. Koin tulevani kotiin. Toiseen kotiini.

Elämässä on monta vuoden pituista jaksoa. Jokainen niistä vaikuttaa meihin eri tavalla. Tätä vuotta edeltänyt vuosi ei minua juuri muuttanut. Tai sitä edeltävä. Vaihto-oppilasvuosi sen sijaan muutti kaiken.

Jätän tässä nyt tarkoituksella vertaamatta vaihto-oppilasvuottani sitä seuranneeseen vuoteen, josta muodostui elämääni mullistava siitäkin. Silloin tapasin vaimoni Ian – missäpä muualla kuin AFS:n kevätkokouksessa Turussa. Minä olin juuri palannut Azoreilta ja Ia puolestaan Australiasta.

Mutta nyt hetkeksi vielä siihen, miten vuosi Portugalissa ja Azoreilla heijastuu tähän päivään ja elämääni nyt, 35 vuotta myöhemmin.

Portugalin kieli avasi minulle oven latinankielisten maiden maailmaan. Portugalia osaavana omaksuin suhteellisen helposti espanjan kielen opiskeluvaihdossa ollessani Barcelonassa 90-luvun puolivälissä. Yhtä lailla matkaan tarttui italian kieli Udinessa, Italiassa opiskeluaikana työskennellessäni. Nyt EU-ministerinä olen aloittamassa ranskan kielen opinnot, sillä ranska on EU-kielenä minulle melkeinpä välttämätön.

Ja vaikka kielitaitoa voisi äkkiseltään pitää funktionaalisena hyötynä, omakohtaiset kokemukset ovat vakuuttaneet minut siitä, että kieli on tie kulttuurin ytimeen. Se, että puhut toisen ihmisen kieltä, kertoo siitä, että välität. Se kertoo halusta tutustua toiseen ihmiseen ja hänen taustaansa.

Tiedän kokemuksesta, että on aivan eri asia neuvotella EU-kokouksessa espanjalaisen kanssa EU:n rahoituksesta, kun hänelle välittyy viesti siitä, että tunnet ja arvostat hänen tapojaan, kieltään ja kulttuuriaan. Google translate pystyy teknisiin suorituksiin, mutta se ei pysty koskaan korvaamaan sitä empatiaa, joka yhdistää ja lähentää ihmisiä.

Tapasin viime viikolla EU-parlamentin puhemiehen Roberta Metsolan. Puhuimme yhteisistä kokemuksistamme ja erityisesti EU:n kruununjalokivestä Erasmus-vaihdosta. Se sai molemmat meistä hymyilemään. Erasmus-vaihto on asia, joka on niin positiivinen kuin joku asia vain voi olla. Ohjelma, joka rakentaa siltoja ja ymmärrystä Euroopan kansojen välille.

Minulla ei ole pienintäkään epäilystä siitä, etteikö Eurooppa olisi huomattavasti parempi ja dynaamisempi paikka, jos Erasmus-vaihto-opiskelijoiden määrä moninkertaistettaisiin. Tai jos sama tehtäisiin AFS-vaihto-oppilaiden osalta. Tässä onkin se vaihtariuden hienouden syvin ydin: toisista kulttuureista ja ihmisistä oppiminen rakentaa ystävyyttä ja ymmärrystä – ja sen kautta mahdollisuuksia toimia yhdessä yhteisten päämäärien eteen.

Vaihto-oppilaaksi lähteminen ei taida olla enää ihan yhtä suosittua kuin 35 vuotta sitten. Ehkä kysymys on siitä, että nykyään suurempi osa  nuorista ihmisistä saa tilaisuuden matkustaa lomilla kaukaisiinkin maihin. Kun itse lähdin vaihto-oppilaaksi, olin matkustanut vain vähän. Lentoni Azoreille oli yksi ensimmäisiä lentomatkoistani. Ne maat, joissa olin ollut, olivat laskettavissa yhden käden sormilla.

Mutta kysymys kuuluu: Voiko lomamatkaa verrata vaihto-oppilasvuoteen? Lomamatka on irtiotto arjesta, kun taas vaihto-oppilasvuosi on arkea, se on täynnä arkisia askareita eli ihan tavallista elämää. Järisyttäviä kokemuksia, mutta myös tylsistymistä ja koti-ikävää.

Koronan aikana Erasmus vaihto-oppilaiden määrä romahti, emmekä ole vieläkään päässeet takaisin sitä edeltäneelle tasolle. Kansainvälisyyden spektri tuntuu kapenevan muutenkin. Kieliä opiskellaan yhä vähemmän ja kaikki tuntuivat ajattelevan pärjäävänsä lingua francalla eli englannilla.

Itse väitän, etteivät lomamatkat tai virtuaalipelaaminen ole monipuolista kansainvälisyyttä. Samaan aikaan kohtaamme globaaleja haasteita, jotka on ratkaistava yhdessä, yli maa- ja kulttuurirajojen. Populismin ja polarisaation sijaan tarvitsemmekin kipeästi Martti Ahtisaaren kaltaisia maailmankansalaisia. Juuri sellaisten kasvattamisessa AFS:llä on tärkeä rooli.

Erilaisuuden ja kansainvälisyyden ymmärtäminen vaatii oman kokemukseni mukaan oman mukavuusalueensa ulkopuolelle astumista. Se edellyttää myös sitä, että sietää epävarmuutta. Kansainvälisyys on erilaisuuden hyväksymistä. Ja vielä tarkemmin ilmaistuna: se on kykyä nähdä arvoa erilaisuudessa.

Kun istuin kivimuurilla pienessä kylässä, Terceiran saarella, ymmärsin, että edessä oleva vuosi tulisi olemaan jotain aivan muuta kuin turvallinen tuttu elämä kotonani Kirkkonummella. Päätin tietoisesti ottaa vastaan kaiken, mikä eteen tulee. Päätin tietoisesti olla utelias ja rohkea. Antaa tilaa odottamattomalle pelon sijaan.

Kerron toisen kokemuksen elämästämme.

Seitsemän vuotta sitten kotiimme tuli 16-vuotias poika Colombiasta, Santiago. Santiago oli – ja on – äärimmäisen lahjakas nuori mies, joka oli jo ennen vaihto-oppilaaksi lähtemistään valmistunut ylioppilaaksi – kaksi vuotta vuosikurssiaan nopeammin. Hän valmistui maan parhaiden joukossa, minkä johdosta Kolumbian presidentti myönsi hänelle avokätisen stipendin sekä opiskelupaikan Bogotan yliopistossa.

Santiagolla oli siis edessään valmis polku suoraan yliopistoon. Hän koki kuitenkin, että ymmärsi maailmaa vielä liian kapeasti ja halusi siksi kansainvälistyä, nähdä maailmaa. Hän oli kuullut Suomesta. Maasta, jossa yhteiskunta toimii ja jossa on ensiluokkainen koulujärjestelmä. Hän ajatteli, että voisi oppia Suomesta asioita, joita hän sittemmin voisi hyödyntää Kolumbian hyväksi.

Ja oli hänellä muitakin tavoitteita. Hän oli jo 16-vuotiaana lahjakas matemaatikko, Kolumbian matematiikkamaajoukkueen jäsen. Vaatimattomana tavoitteenaan hänellä oli jonakin kauniina päivänä voittaa Nobelin fysiikan palkinto.

Mutta ensin hän halusi siis oppia lisää siitä, miten maailma muualla toimii.

Santiago tuli perheeseemme, sai ystäviä, oppi ruotsin kielen ja menestyi koulussa. Keväällä hänen päässään syntyi ajatus: Mitäpä jos hän jäisi sittenkin opiskelemaan Suomeen? Eurooppa tarjoaisi ehkä Kolumbiaa paremman pohjan kansainväliselle tutkijan uralle.

Me iloitsimme Santiagon innostuksesta ja kävimme hänen kanssaan Helsingin yliopistossa fysiikan laitoksen dekaanin juttusilla. Dekaani tunnisti nopeasti Santiagon lahjakkuuden, joka oli ilmeistä. Koska englanninkielistä batchelor-ohjelmaa ei silloin vielä ollut, dekaani kertoi, että he ottavat hänet avosylin vastaan, mutta että hänen tulisi ensin suorittaa opintoja muutaman kuukauden ajan avoimessa yliopistossa tullakseen sitten näyttöjen pohjalta hyväksytyksi tutkinto-opiskelijaksi.

Me tietenkin ajattelimme, että tämä oli hyvä suunnitelma. Mutta migri ajatteli toisin.

Santiago ei saanut oleskelulupaa ja Helsingin yliopiston sijaan hän pääsi korkeilla pisteillä Lundin yliopistoon opiskelemaan. Tällä hetkellä hän kehittää kvanttitietokoneiden algoritmeja Munchenissä

Suomi ei Santiagon kohdalla nähnyt kansainvälisyyttä voimavarana, mikä jätti minuun jäljen. Pettymykseni voimalla teen kaikkeni edistääkseni erilaisia vaihto-ohjelmia ja kansainvälisiä tutkintoja.

Kansainvälisyyteen tulee kasvaa. Kansainvälistymisessä tulee uskaltaa nähdä mahdollisuuksia riskien sijaan. Me tarvitsemme, maailma tarvitsee, yhä enemmän martti ahtisaaria.

Kerroin alussa ensimmäisestä iltapäivästäni vaihto-oppilaana. Kerroin, miltä pienen azorialaisen kylän jokavuotisen juhlan aloittava tourada a corda, härkäjuoksu, kadulla näytti.

Näiden juhlien, joita pienellä saarella oli kymmeniä kesän aikana, katukuvaan kuului myös fado ao desafio -nimistä perinteistä laulua laulava miesduo. Oma vaihto-oppilasisäni muodosti yhden duon toisen puoliskon. Hän oli todellinen mestarilaulaja, jonka koko saari tunsi.

Fado ao desafiossa kaksi miestä laulaa improvisoiden fadoa toisilleen.  Kyseessä on eräänlainen azorilainen versio ”rap battlestä”, eräänlainen kukkotaistelu. Toista laulajaa kuunnellaan, hänen sanomaansa tulkitaan, ja sitten jatketaan hänen aloittamastaan ajatuksesta – tai lähdetään väittelemään hänen kanssaan. Kaksi erilaista laulua muuttuu yhdeksi. Ellei toinen laulaja kuuntele toista, niin kokonaisuudesta ei tule mitään. Ellei toinen ymmärrä toisen sanomaa, niin laulusta tulee puuroa. Laulajien pitää siis uskaltaa kuunnella, ymmärtää ja heittäytyä. Viedä keskustelu uusille tuntemattomille urille.

Vaihto-oppilaskokemuksessa – niin isäntäperheenä kuin vaihto-oppilaana olemisessa – on kyse pitkälti samasta asiasta: kuuntelemisesta, ymmärtämisestä ja heittäytymisestä.

Tällä hetkellä elämäämme rikastuttaa Indonesiasta meille tullut Aesha (joka myös on tänään täällä läsnä). Hän on uskaltanut heittäytyä uuteen seikkailuun jättäessään vuodeksi taakseen tutun ja lämpimän kotiseutunsa Acehin. Acehin, jonne Martti Ahtisaari neuvotteli rauhan 2000-luvun puolivälissä, juuri ennen Aeshan syntymää. Me taas olemme uskaltaneet perheenä heittäytyä uuteen ottamalla Aeshan perheemme jäseneksi. Uskokaa tai älkää, emme aavistaneetkaan, miten vähän tiedämme musliminuoren arjesta

Haluan onnitella 75-vuotiasta AFS:ää ja kiittää järjestöä niistä lukemattomista elämää mullistavista kokemuksista, joita se on tarjonnut niin minulle, vaimolleni, lapsillemme kuin koko perheellemme.

(Puhe AFS Intercultural Programs Finland 75-vuotistilaisuudessa 25.11.2023)

Keynote, UNIFI Sustainability and Responsibility Seminar

Sustainability. What is it? It’s behaving. It’s being responsible. It’s what you teach your kids. But still something we often neglect when it really matters.

The obvious somehow becomes expendable. The factor that is totally crucial for long term viability or even profitability becomes something you postpone, push aside.

The topic of sustainability and responsibility in business is the biggest issue that faces our industries, our world,  today.

Because what we do today defines what the world will look like tomorrow.

Climate change affects everything and everyone in one way or the other. It affects the most basic things in our lives – from where it is possible to live to what kind of food we can grow and eat.

We are dependent on our ecosystems in everything we do. So why not take care of it. Why not give it the attention it deserves?

We know what to do.

We need to reduce our emissions. We need to stop the loss of biodiversity. We need a transition to clean, renewable energy. We need an industrial revolution.

And yes, I say industrial – because our businesses are central in contributing to the transition to a more sustainable economy.

As a fairly small player globally, one might think that what happens in Finland is not that important on a larger scale, but that could not be further from the truth. It’s not about our absolute share of global greenhouse gases. It’s about the positive impact we can make, it’s about our handprint.

I’ll give you one example. The frequency converter, a small device that makes electrical motors more effective, saves 135 000 000 tons of Co2 emissions annually and globally. That handprint comes to a large extent from Vasa, where Vacon, nowadays Danfoss, is one of the trailblazers in the field.

So what happens in Finland does not stay in Finland – we have every opportunity to show leadership and show the way.

By doing this, we are one step ahead – by promoting research and innovation on sustainability related issues we can create new solutions to the challenges we face.

And we all know these challenges need addressing. Therefore the demand for solutions, products and services in line with sustainability standards will grow – and Finnish businesses can be at the forefront of providing these solutions.

As an active member of the Europan Union, we have an important role to play as well.

The EU is the largest single market in the world. This is something of a favourite subject of mine, so if you’ll allow me, I would like to highlight this: it is the largest single market – in the world.

And what does this mean? It’s a market without borders. It means that it allows goods, services, and people to freely move within the union. It allows us to do trade and business with each other.

While creating a broader choice of products and services for all EU citizens, it also creates an opportunity for the EU to set standards.

And when the EU sets standards it has global implications. In a way, it’s as simple as that – when we are ambitious and demand more, the surrounding world needs to do more – if they want to take part in the largest single market in the world.

By looking ahead, by seeing opportunities instead of problems, and by thinking outside of the box instead of sticking our head into the sand we can have a real global impact – both Finland as a nation, and the European Union as a community on the global level.

That is why we need to work with an ambitious and serious agenda on the Green transition and on sustainable growth.

The European Commission introduced the EU Green Deal in December 2019 – almost exactly 4 years ago.

As you all know, the main goal is to make the EU climate neutral by 2050, and transform the EU economy to become more sustainable.

An important milestone in the EU Green Deal is the 2030 goal of reducing green house gas pollution by 55 per cent compared to the levels from 1990.

As the EU loves project names, and acronyms – I really have had to work on those – the goal of reaching this has been named “Fit for 55”, where 15 different legislative proposals have been put forward regarding climate, energy, transport, finance and taxation.

Not all of these are without problems for Finland of course. I would assume most of us have heard things about the Nature restoration law, or “Ennalistamisasetus” in Finnish – or the EU Forest Strategy, filled with acronyms like LULUCF and concepts like taxonomy.

I will not go into these today, but the public discussion around these clearly shows how difficult it will be to reach commonly accepted solutions to the existential problems we are facing.

That being said, it is of course important that EU regulation takes national realities into account. Therefore this government will put effort into be even more effective in influencing EU policy in a timely fashion, before they become decided regulation.

Even though there is a new Commission coming next year, and we have elections coming up and a new European Parliament where political power may shift, we can be fairly certain that the path we are on is the one that we will continue to walk.

The Commission President Ursula von der Leyen kept the green transition as the number one concept also in her recent State of the Union speech.

The new Commission, no matter how it will look like, will begin by shaping the 2040 goals, on our way to 2050. This is one of the major tasks right at the start of the new term.

I think it’s important to make sure that we also see the opportunities that exist within these challenges.

Because even though we face serious challenges in many sectors, we have also done many things right in Finland. It is not a coincidence that our green transition investment pipeline exceeded 100 billion euros.

Us being trailblazers in the green transition is due to us having the cheapest electricity in Northern Europe and the best electricity grid. And those things again, are due to us being ahead in the very same green transition. Is it the Chicken or the egg? Kind of both at the same time.

As Nordic countries we also have an opportunity to carry the issue forward together and set an example for our fellow member states.

Dear friends,

We have to remember that sustainability is a cross-sector concept, in order to affect real change we need to see action on all levels in society.

Higher education plays an important role here.

Finland has been strongly involved in promoting the construction of the European Education Area. We can congratulate ourselves on the fact that Finnish universities have been very successful in the highly competitive European Universities initiative, with 19 universities already participating.

We’ve certainly had challenges recently – Russia’s brutal war of aggression in Ukraine, the pandemic, and heightened tensions in world politics underline the importance of a crisis-resistant society, both at a national and a European level. This highlights the need to make sure students preserve their faith in a better future, and here we all have a responsibility.

Universities, through their research knowledge and expertise, have an important role to play in building crisis resilience and security of supply, and in supporting the EU’s self-sufficiency and strategic autonomy.

Universities can and should be able to respond to the rapidly changing skills needs of the labor market, and support business renewal as well as raising the education levels of the population.

I firmly believe that the free movement of students, researchers and scientists within and outside the EU provides the best added value.

The Erasmus programme, for example, is the crown jewel of European student exchange. I would strongly encourage students, teachers and researchers alike to take part in exchange programmes and the various European cooperation projects that are offered.

My own journey through exchange studies both in Portugal and Spain certainly shaped me and my life. I cast my vote for Finland’s entry into the EU while I was living the European dream, as an Erasmus student in Barcelona.

We know that there will be fierce competition for talent, it’s obviously already happening today, but will be even more fierce tomorrow. Industrial productivity, the prosperity of our societies and the achievement of our climate objectives depend in large part on the ability to retain and attract workers.

This is not only my view, but it is widely shared in the EU member states. In the conclusions of the European Council, this has repeatedly been at the forefront.

The need to strengthen education and research is key when we want to reinforce our strategic autonomy and competitiveness. The emphasis on strong cooperation in education and research is therefore very important for us.

The availability of skilled labour has recently been at the center of many Commission initiatives. All fields are included – some are more vital than others; the clean transition, cybersecurity, the battery industry, digital skills, well educated teachers, knowledge of space and so on.

We must also talk about a commitment to research and development funding. The current government is committed to a historic long-term investment. This will significantly strengthen the capacity of universities and research institutions.

From next year, we will substantially increase the level of national R&D funding towards 4 percent of GDP. Our firm intention is to create a solid basis and conditions for improving Finland’s competitiveness long into the future.

These increases will be targeted at activities with the widest possible impact on productivity and economic growth.

Particular emphasis will be placed on basic research at universities, applied research at universities of applied sciences and on increasing and modernising researcher training, so that we can make the most of this investment.

Finland has also long argued that all EU member states should increase R&D investment towards the commonly agreed EU target of 3 percent of GDP.

We are now setting a good example – and our 4 per cent target and its implementation has indeed attracted a lot of interest from both other member states and also from the European Commission.

Dear friends –

It comes down to this. The green transition is a huge opportunity for all of us. For businesses, for education, for society. Over 100 billions of investments are queueing up at our border. If even a small part of those become reality the benefits are substantial.

This is an industrial revolution and the universities are the factories of the future. We already some of the tools to make it happen. You create more as we speak. The opportunities lie ahead of us. They are  obvious, they are crucial, and fortunately even profitable.  So no more postponements. No pushing aside. Let’s get to it.

(Keynote held att Svenska Handelshögskolan 7.11.2023)

Tal vid kronprinsessan Victorias besök i Finland

Ers kungliga högheter, excellenser, mina damer och herrar, bästa vänner.

Sverige är FInlands närmaste partner säger vårt regeringsprogram. Det är första gången vi klart säger att Finlands och Sveriges relation är unik och speciell i ett regeringsprogram.  

Och det är skäl att poängtera, i detta sällskap, att sommarens regeringskris inte hade något med denna skrivning att göra. Vi hade helt andra utmaningar. 

I Storbritannien  brukar man tala om ett ”Special Relationship”. Med det menar man Storbritannieins speciella förhållande till USA. Jag vet inte om det mera stämmer. Men för Finland och Sverige stämmer det. Vi har ett speciellt förhållande. 

Förhållandet var speciellt när biskop Henrik steg i land i Egentliga Finland. 

Förhållandet var speciellt när Gustav Vasas son, hertig Johan, blev herre på Åbo slott. 

Relationen var speciell när Stålhandskes hakkapeliter plöjde genom Pappenheims led under 30-åriga kriget eller när Paavo Nurmi duellerade mot Edvin Wide på tjugotalet. 

Relationen fick igen ett bevis på sin hållbarhet när svenska piloter skötte bevakningen av en stor del av det finländska luftrummet under vinterkriget med sina Gloster Gladiator plan. 

Och det, att relationen är speciell, bevisade Tager Erlander för drygt 70 år sedan, när Sverige, till stor del av solidaritet mot Finland, beslöt sig för att stanna utanför Nato. Sverige ville inte lämna Finland ensamt. 

För mig som Europaminister känns det för all del lite genant att årtalet 1995 i Finland inte primärt väcker tanken om att Finland då blev EU-.medlem utan att vi då äntligen slog Sverige i en VM-final. 

Så relationen är speciell. 

En resa till Sverige är, och nu gissar jag, men tror att jag har rätt, med stor sannolikhet den första utlandsresan för en en majoritet av finländarna. 

Jag har fem barn, och om man frågar dem vart de skulle villa åka, säger de alltid Ängelholm och Sverige. Och Systrarna på Skäret med världens mest fantastiska jordgubbssaft och underbara små hjärtbakelser med vainljkräm i. 

Sverige har en speciell plats i våra hjärtan och relationen har varit speciell och nära i snart tusen år. Därför är det passande och rätt att vi får fira en del av ert  – ja vårt – jubileum här i FInland, på Hanaholmen som i sig är ett resultat av de band vi har. Hanaholmen var resultatet av Sveriges gåva till det 50-åriga Finland 1967. 

Jag sade inledningsvis att vi nu på ett politiskt plan står närmare varandra än nägonsin. Den process som förde FInland och snart Sverige in i Nato är också ett bevis på detta. 

Om ni tillåter så går jag nu 200 år tillbaka i tiden. 

Min släkting ett antal generationer bakåt, Carl Johan Adlercreutz, var den general som ledde de finsk-svenska trupperna genom Lappland ner mot Stockholm efter det katastrofala kriget 1808-1809. Han var den person, som sedan desarmerade Gustav IV Adolf och indirekt bär ansvaret för att familjen Bernadotte kom till tronen. 

Ja, vissa tungor säger, att han för ett ögonblick själv övervägde att sätta kronan på sitt eget huvud. Men så gjorde han lyckligtvis inte. Jag tror de var klokt med tanke på oss alla. 

Några månader tidigare ledde han de svenska trupperna vid slaget vid Oravais 1809. Efter slaget – som vi förlorade – rådde det stor bitterhet inom officerskåren. Man upplevde att Gustav IV Adolf svikit Finland. Man insåg, att Finland var förlorat. Riket skulle rämna i tu. 

På det rykande slagfältet beslöt de besegrade officerarna att de knäpper upp den yttersta knappen på uniformsrockens ärm för att markera sin besvikelse. Och de knäpper den inte  förrän Sverige och Finland igen är ett rike. 

På vissa svenska tavlor från 1800-talet lär man kunna se officerare som har den yttersta ärmknappen oknäppt. Knappen vara öppen i väntan på en återförening. 

Snart kommer denna återförening att ske. När Sverige och Finland båda två är medlemmar av Nato kan man säga att bandet är lika starkt som det var för 215 år sedan. Då knäpper även jag den yttersta kostymärmsknappen och det känns ju som en bra slutfanfar på detta år, då vi fått fira att det gått 500 år sedan Gustav Vasa kröntes och 50 år sedan Hanaholmens kulturcentrum föddes. 

Finlands band till Sverige är starkare än någonsin, och kronprinsessans besök är ett tecken på det.

Puhe Eurooppanuorten Linnaseminaarissa 19.8.2023

Arvoisat kuulijat, arvoisat Eurooppanuoret,

Kiitos kutsusta tulla puhumaan Linnaseminaariinne.

EU, Euroopan unioni – siitä puhumme tänään. Teidän, jotka olette kasvaneet Suomessa meidän jo ollessa EU-jäseniä, on varmaan vaikea ymmärtää, miten houkuttelevalta Euroopan unionin jäsenyys tuntui nuorelta opiskelijalta 90-luvun alussa. Olimme tarponeet läpi YYA-Suomen, pikkuhiljaa lähentyneet länttä ja Eurooppaa, ja yhtäkkiä EU oli käden ulottuvilla.

Keskustelu EU:sta ei ehkä silloin ollut kovin korkeatasoista. EU-keskustelua käytiin pitkälti ruoan hinnan ympärillä – EU:n jäsenyys tekisi ruoasta halpaa – tai pelotteiden kautta – EU romuttaisi maatalouden ja toisi ydinaseet Suomeen. Niin, näitä samojen argumenttien heijastuksia näkyy myös tämän päivän keskustelussa.

Ja ihan kuten silloin, niin EU:n vastustuksessa on tänäänkin usein kyse myös vanhan kaipuusta. Nostalgiasta, toiveajattelusta ja naiiviudesta.

Kun me Suomessa äänestimme jäsenyydestä vuonna 1994 minä itse elin eurooppalaista unelmaa. Olin Erasmus-vaihdossa Barcelonassa opiskelemassa arkkitehtuuria, oppimassa kieltä, juomassa punaviiniä. Eurooppa oli huumaava kokemus. Se, että kyllä-puoli voitti kansanäänestyksessä tuntui itsestään selvältä, mutta mahtavalta. Miten kukaan voisi vastustaa sitä, että Suomesta tulee osa Eurooppaa, ajattelin. En voinut kuvitellakaan, että äänestys voisi päätyä toisin.

EU merkitsi itselleni vapautta ja kansainvälisyyttä. Ja se merkitsee sitä vieläkin.

Olen toiminut eurooppa- ja omistajaohjausministerinä nyt vajaat yhdeksän viikkoa. Ja jos asiat muuten ovat lähteneet verkkaisesti, jopa hieman yskien, liikkeelle, niin EU-asioiden osalta ministerikauteni aloitus oli varsin vauhdikas: Heti hallituksen nimitystä seuraavana päivänä matkasin ensimmäiselle työmatkalleni Tukholmaan.

Siellä osallistuin epäviralliseen eurooppaministerikokoukseen, jonka aikana keskusteltiin mm. EU:n laajentumisesta. Ihan kuten 1994, niin nytkin monet maat kolkuttelevat EU:n ovea.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on saanut meidät taas kerran arvioimaan koko Eurooppaa, koko EU:ta, geopoliittisen pelikentän kautta.

Ei, EU ei ole varsinaisesti turvallisuuspoliittinen unioni. Mutta se tarjoaa yhteisön, ja sen kautta se tarjoaa myös suojaa.

Koska harmaa alue ei ole turvallinen. Kahden välissä ei ole turvallista ajella. Ja vaikka miten haluaisin ajatella, että polarisaatio ei ole hyvästä, niin viimeistään tänään kaikki tiedämme, että väliinputoajat ovat pulassa.

Kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni.

Siksi tämä sota on saanut laajentumiskeskustelun taas liikkeelle. Georgia, Moldova ja ennen kaikkea Ukraina tarvitsevat EU:n tarjoaman poliittisen suojan.

Keskustelu laajentumisesta pitää periaatteessa sisällään myös pohdintaa siitä, minkälaisen unionin me haluamme. Laajentumisprosessissa EU asettaa vaatimuksia ja ehtoja, joihin ehdokasmaiden on pystyttävä vastaamaan. Näiden ehtojen uusien jäsenten tulee täyttää – mutta ne pätevät tietenkin myös vanhoihin.

Laajentumiseen liittyvät ehdot ovat tehokkaita ohjaamaan ehdokasmaita kohti tarvittavia uudistuksia. Tästä keskustelimme ensimmäisessä EU-kokouksessani. Pääsin siis tavallaan heti alkuun EU:ta määrittelevien perusasioiden äärelle: yhdessä edistämme demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia ja markkinataloutta. Liittymiskriteereissä kiteytyy se, miksi EU on olemassa, mitä arvoja haluamme edistää, ja se minne olemme viemässä unionia.

EU on Suomen tärkein poliittinen ja taloudellinen viitekehys ja myös tärkein arvoyhteisö. EU on rauhanprojekti, joka on avannut Suomelle, Suomen kansalaisille ja suomalaisille yrityksille ovet Eurooppaan ja laajemmin koko maailmaan.

EU-jäsenyydellä on suomalaisten vahva tuki, ja olemalla osa yhteisöä meillä on myös kokoamme suurempi mahdollisuus vaikuttaa globaalilla tasolla. Siksi on meidän kaikkien etu, että EU on globaalisti vahva ja toimintakykyinen.

Tämä tuli selväksi viimeistään Venäjän hyökkäyssodan myötä. Silloin turvallisuusympäristömme muuttui merkittävästi ja pitkäkestoisesti. Hyökkäyssota on korostanut sitä, miten tärkeitä yhteiset arvomme ovat ja miten tärkeää on, että EU on toimintakykyinen myös kriisin edessä.

Suomi on osana EU:ta ja yhdessä EU:n kumppanien kanssa vastannut Venäjän hyökkäyssotaan nopeasti, päättäväisesti ja yhtenäisesti. Tätä yhtenäisyyttä on vaalittava ja sen varaan on rakennettava jatkossakin.

Koska on myös selvää, että ennen sotaa varmuutta toimintakyvystä ei ollut. On myös enemmän kuin todennäköistä, että mikäli EU olisi ennen sotaa voinut päättää, että nämä ovat vastatoimemme, jos olisimme viestittäneet Putinille, että hanat katkeavat, putket tukitaan, ovi SWIFT-järjestelmään sulkeutuu, varat jäädytetään ja Ukrainaa tuetaan kaikin keinoin, niin sotaa ei olisi tullut.

Jos olisimme ennen sotaa pystyneet itse kuvittelemaan mitä voi tapahtua, jos olisimme piirtäneet nämä skenaariot, jos olisimme olleet tarpeeksi toimintakykyisiä, niin väitän, että tätä sotaa ei olisi tullut.

Mutta nyt olemme tässä, ja tuen on jatkuttava.

Suomi on tähän mennessä tukenut Ukrainaa 1,74 miljardilla eurolla. Tämä sisältää 1,2 miljardia euroa puolustusmateriaalitukea, yhteensä 17 puolustustarvikepakettia.

Olemmeko auttaneet paljon vai vähän? Jos Suomen tuen suhteuttaa BKT:hen, niin USA:n kohdalla se tarkoittaisi 150 miljardin dollarin tukea.

Se on merkittävä summa kaikilla mittareilla. Ja me olemme pystyneet toimittamaan hyvää, tärkeää tavaraa, koska me olimme varautuneita. Meillä oli, ja on, varastossa sitä tavaraa, jota kriisissä tarvitaan.

Me jatkamme Ukrainan tukemista – niin kauan kuin se on tarpeen.

Hyvät ystävät,

Olemme unionina oppineet paljon viimeisten vuosien aikana.

Elina Valtonen, Antero Vartia ja minä teimme vuonna 2016 kirjallisen kysymyksen, jossa kyseenalaistimme NordStream II -putken rakentamisen siksi, että se mielestämme sisälsi selviä turvallisuuspoliittisia ulottuvuuksia ja riskejä. Tämän Venäjän toimet olivat silloin jo tehneet selväksi. Kysymystä seurasi silloin tuohtumusta kollegojemme joukossa ja vastaus oli, että putki on pelkkä ympäristökysymys.

Nyt tiedämme paremmin.

Venäjän hyökkäyssodan myötä energiariippuvuuksien vaikutukset Eurooppaan ovat tulleet selväksi kaikille. Hyökkäyssotaa seurannut energiakriisi osoitti, kuinka tärkeää on, että Eurooppa ei ole riippuvainen unionin ulkopuolelta tuodusta fossiilienergiasta. Fossiilittomaan energiantuotantoon siirtyminen on tärkeää, jotta voimme vähentää riippuvuuksiamme ja samalla vähentää Venäjän mahdollisuuksia horjuttaa Eurooppaa ja yhtenäisyyttämme.

Samalla meidän on suojeltava ja vahvistettava demokratiaa. Eri hybridivaikuttamisen keinot ja disinformaation levittäminen ovat omiaan nakertamaan uskoa poliittisen järjestelmään ja kylvämään kahtiajakoa ja eripuraa.

Demokratiavajeen syntymiseen johtavaa kehitystä on pyrittävä ennaltaehkäisemään sekä unionissa että jäsenmaissa. Tässä oikeusvaltiomekanismilla on tärkeä rooli. Se on prosessi, jossa komissio, EU:n neuvosto ja Euroopan parlamentti käy vuosittaista vuoropuhelua jäsenmaiden kanssa oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen ja sen edistämiseen liittyvistä asioista.

Kun meillä on monella tapaa tulonsiirtoihin ja osittaiseen yhteisvastuuseen perustava unioni, on pelisääntöjen oltava kaikille samat. Jos otat EU:n jäsenenä rahaa vastaan, sinun tulee myös pelata yhteisten sääntöjen mukaan. Ja ajatus siitä, että Ukrainan tukea, yhden esimerkin mainitakseni, käytetään panttivankina jotta jokin maa saisi muita etuja, on kestämätön. Sääntöjen tulee olla kaikille samat. Muuten pakka ei pysy kasassa.

Siksi sisäisen toimivuuden ja sen myötä uskottavuuden vahvistaminen on mielestäni EU:n tämän hetken ensisijainen haaste.

Oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen ja vahvistamiseen tähtäävillä toimilla ja sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää puolustamalla vahvistamme unionia kokonaisuutena, rakennamme keskinäistä luottamusta, kasvatamme resilienssiämme ulkoisia haasteita vastaan ja vahvistamme uskottavuuttamme globaalilla tasolla.

Hyvät ystävät,

EU tekee Euroopasta kilpailukykyisen talousalueen. EU mahdollistaa paremmin globaalien haasteiden, kuten ilmastonmuutoksen ja biodiversiteettikadon torjunnan. Tällaiset maiden rajat ylittävät ongelmat eivät ole ratkaistavissa ilman EU:n vahvaa panostusta – nämä haasteet on ratkottava yhteisin voimin, yhdessä toimien.

EU:n suurimpiin vahvuuksiin kuulukin se, että muodostamme maailman suurimman sisämarkkinan. Kun EU-asettaa markkinoillaan kauppaa käyville maille vaatimuksia, on EU:n ulkopuolisten maiden usein järkevä seurata esimerkkiä. Tähän voimamme perustuu.

Koska EU on globaali toimija globaalissa maailmassa, emme voi sulkea silmiämme siltä, että elämme jatkossakin keskinäisriippuvaisessa maailmassa. Emme siis voi sivuuttaa esimerkiksi Kiinan kasvavaa vaikutusvaltaa, mutta meidän on tunnistettava haavoittuvuutemme paremmin ja pyrittävä paikkaamaan niitä mahdollisimman tehokkaasti.

Samalla on täysin olennaista kehittää EU:n omia vahvuuksia unionin kilpailukyvyn varmistamiseksi. Vapaaseen liikkuvuuteen perustuvat sisämarkkinat, avoin ja sääntöpohjainen kauppapolitiikka sekä markkinaehtoiset ratkaisut ovat avainasemassa, jotta eurooppalaisista innovaatioista voi syntyä globaaleja ratkaisuja.

Haitallisten riippuvuuksien vähentämiseen ja toimitusketjujen monipuolistamiseen tarvitaan kauppaa ja kumppanuuksien rakentamista. Silloin on tärkeä varmistaa, että kumppanuudet rakentuvat hyviin ja terveisiin suhteisiin.

Siksi tarvitsemme myös EU:n, joka pystyy toimimaan tehokkaasti Kiinan vastapainona tiiviissä yhteistyössä USA:n kanssa. Transatlanttinen kumppanuutemme Yhdysvaltojen kanssa on EU:n ja sen jäsenmaiden kaikkein tärkein ja strategisin suhde. USA on toki myös kilpailija, mutta ennen kaikkea kumppani.

Tällä yhteistyöllä on ratkaiseva merkitys myös siinä, että saavutamme ulkopoliittiset tavoitteemme tehokkaammin.

Tästä tukemme Ukrainalle Venäjän hyökkäyssodan jälkeen on keskeinen esimerkki. On selvää, että esimerkiksi taloudelliset sanktiot purevat paremmin, kun niitä toteuttavat samanaikaisesti useampi taho.

Ja kuten aiemmin mainitsin, yhteistyötä ei tarvita vain tästä talouden ja turvallisuuden näkökulmasta. Myös kaikissa globaaleissa haasteissa yhteistyö on keskeistä

Yhteistyö Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välillä luo vakautta ja vaurautta Atlantin molemmin puolin, sekä laajemminkin. EU:n ja Yhdysvaltojen välinen taloudellinen suhde on monella tapaa globaalin kaupan ja investointien peruskallio. On tärkeää, että myös taloussuhteemme toimii.

Kahden suuren talouden välillä suhde ei kuitenkaan aina ole ilman ryppyjä. Tällä hetkellä minua huolettaa Yhdysvaltojen IRA-elvytys, eli Inflation Reduction Act, ja sen vaikutus eurooppalaisten ja tietenkin suomalaisten yritysten vientiin ja näin olleen koko EU:n kilpailukykyyn.

Elämme koronan jälkeisessä maailmassa, mutta uskottelemme itsellemme vielä, että näin ei ole. On suuri vaara siitä, että jätämme valtiotukihanat auki ja sen kautta sekoitamme paitsi oman kilpailukykymme myös sisämarkkinamme.

Tarvitsemme yhteisiä pelisääntöjä, vapaata kauppaa ja kilpailuneutraliteetin vahvistamista – emme välineitä, joilla vääristetään markkinoita ja jotka vievät meidät uusprotektionismin tielle.

Hyvät kuulijat,

EU-jäsenyydellä on suomalaisten vahva tuki.

Viimeisimmän EVA:n Arvo- ja asennetutkimuksen mukaan 64 prosenttia suomalaisista suhtautuu EU:hun myönteisesti. The European Social Surveyn mukaan jopa yli 80 prosenttia suomalaisista suhtautuu positiivisesti EU-jäsenyyteen. Etenkin nuoret suhtautuvat myönteisesti EU:hun.

Nämä luvut ovat iloinen asia.

Suomalaisten näkökulmasta yksi pidetyimmistä EU:n tuomista eduista on ollut vapaa liikkuvuus: oikeus asua, työskennellä ja opiskella missä tahansa EU-maassa. Sisämarkkinat avaavat mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille kansainvälistyä ja kasvaa. Osana EU:ta Suomi on kokoaan suurempi – EU-jäsenvaltiona olemme mukana vaikuttamassa siihen, mihin suuntaan sekä unioni että maailma kehittyvät.

Suomi on jatkossakin aktiivinen, luotettava ja ratkaisuhakuinen jäsenvaltio. Me haluamme kilpailukykyisen ja globaalilla tasolla vahvan unionin. Edistämme mm. puhtaan energian investointeja, luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä ja syvenevää puolustusyhteistyötä EU:ssa.

Ja jos – ja kun – emme aina ole tyytyväisiä EU:n päätöksiin, meidän on ymmärrettävä katsoa peiliin: me olemme osa EU:ta, emme passiivinen toimija. Jos päätökset eivät tunnu Suomen edun mukaisilta, meidän on kehityttävä vaikuttamistyössämme paremmiksi.

Ratkaisu ei ole EU-erolla flirttailu. Ja ei, jos ero ei nyt ole ajankohtainen, koska, ja tässä siteeraan erästä julkisuudessa käytyä keskustelua: ”tiedostamme yhä vallitsevan maailmantilanteen” ja koska ”jakaantunut Länsi-Eurooppa olisi heikompi totalitaaristen maiden uhan alla”, niin ei se ole sitä tulevaisuudessakaan.

Suomen maantieteellinen sijainti ei nimittäin muutu. Euroopan sijainti kahden suurvallan välissä ja Venäjän naapurissa ei sekään muutu. EU vahvistaa yksittäisten valtioiden kyvykkyyksiä niin kauppapoliittisesti kuin turvallisuuspoliittisestikin. On vaikea nähdä, että globaali kilpailu muuttuisi tavalla, joka suosisi pieniä valtioita isojen toimijoiden sijaan.

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Ja naiivi flirttailu EU-erolla on vastuutonta äänten kalastelua.

Hyvät Eurooppanuoret, hyvät Linnaseminaariin osallistujat,

Tämän viikonlopun aikana teillä on, ja on ollut, ohjelmassa monia tärkeitä ja kiinnostavia aiheita vihreästä siirtymästä ja nuorten hyvinvoinnista ja osaamisesta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

Iloitsen erityisesti siitä, että teidän on huomenna määrä kuulla mahdollisuuksista EU-uriin – eurooppaministerinä toivon, että Suomesta hakeuduttaisiin EU-virkoihin paljon nykyistä innokkaammin.

Myös opiskelijavaihtoa tulisi edistää ja siitä tulee pitää aktiivisesti huolta. Suomesta ulkomaille lähtevien opiskelijoiden määrä on pudonnut kolmannekseen viime vuosikymmenen puoliväliin verrattuna. Tämä on huolestuttava kehityssuunta ja asia, johon on kiinnitettävä huomiota. Samalla tarvitsemme myös ulkomaisia opiskelijoita ja opiskelijavaihtoa Suomeen.

On nimittäin harha ajatella, että kansainvälisyyttä synnytetään kotisohvalta käsin. On mentävä rajojemme ulkopuolelle ja opittava itse. Itse elin vuoden vaihto-oppilaana Portugalissa 17-vuotiaana. Opin portugalin kielen, ja opin rakastamaan niin fadoa kuin kuivattua turskaa. Opiskeluaikanani työskentelin Italiassa. Opin italian kielen ja ymmärtämään Palladion nerouden. Jatkoin Barcelonaan, rakastuin paellaan ja Gaudíin.

Hyvät ystävät: lähtekää ulkomaille, oppikaa kieliä, rakastukaa Eurooppaan.

Haluaisin, että mahdollisimman moni näkisi ja saisi itse kokea kansainvälisyyden ja kansainvälisten kokemusten hyödyn ja niiden tuoman rikkauden. Siksi tarvitsemme Eurooppanuorten kaltaisia toimijoita – järjestöjä, jotka edistävät eurooppamyönteisyyttä ja kansainvälisyyttä. Sitä tarvitsemme erityisesti tänään. Toivon teille onnea ja men

Tal på partidagen – puhe puoluekokouksessa 2023

Ett partis ideal är dess identitet. Och en identitet vårdas genom att vi med jämna mellanrum ställer oss frågan: Vad arbetar vi för? Vilka frågor driver vi? Vilken är vår värdegrund?

För ett parti är de här helt essentiella frågor. Det är de frågorna som definierar oss och svarena till dom frågorna är orsaken till att vi gör det arbete vi gör. De är orsaken till att vi är här idag, tillsammans.

Det här är vår första partidag efter riksdagsvalet. Vi lever och fungerar i en ny verklighet. Vi har en ny riksdag. Vi har nya ledamöter. Men grunden vi står på är den samma. Våra värden är de samma. Och dom definierar oss –  Vi är Svenska Folkpartiet.

Under fyra års tid satt vi med i Sanna Marins regering. Vi gjorde reformer inom social- och hälsovård, vi stärkte vår bildning. Vi satt upp nya mål för vårt klimatarbete och vi arbetade mot det målet. Vi gick igenom två stora kriser, vi navigerade i okända vatten – och vi gick med i Nato.

Vi satt i en koalition ledd av socialdemokraterna, men vi var inte ett vänsterparti.  Vi var Sfp, och vi behövdes som SFP. Vi var ett parti som också den perioden satt en klar prägel på regeringsprogrammet.

Vi gjorde regeringen bättre.

Nu är vi i nya förhandlingar. De här förhandlingarna är svårare än de föregående. Och inte för att den finansiella ramen är trång, den utmaningen klarar vi nog. Sfp har alltid arbetat för en ekonomisk politik där man tar ansvar för våra gemensamma medel.

Förhandlingarna är svåra eftersom det igen är en brokig koalition. Nu är inte den ekonomiska politiken den stora utmaningen oss partier emellan utan de ideologiska skillnaderna.

Det, att det är svårt, har inte undgått någon som följt med rapporteringen från förhandlingarna. Men å andra sidan – vem har sagt att det skall vara lätt?

Då det känns att dom ideologiska skillnaderna är för stora, försöker jag tänka på min pappas morbrors Patricks rättesnöre: gör inte det som är lätt utan det som är rätt.

Och rätt är att påverka. För att det är ju därför vi har gått med i politiken: för att påverka och för att försöka förverkliga det som vi tror tar oss och Finland framåt.

Vi har nu arbetat i snart 7 veckor, och har inte än nått målet. Sakta men säkert går vi vidare.

Det är också klar, att inte hela regeringsprogrammet, om vi kommer så långt, kommer att se ut som ett SFP-program. Men man kan med absolut säkerhet säga, att programmet blir bättre tack vare oss.

Vi värnar precis som alltid tidigare, om klimatet, om vår internationella roll, om mänskliga rättigheter, om glesbygden, hållbarheten, jämställdheten. Ibland gör vi det med stöd av andra. Men tyvärr också ibland utan det.

Arvoisa puolueväki.
Punamultahallituksessa meistä ei tullut vasemmistopuoluetta. Oikestohallituksessa meistä ei tule oikeistokonservatiivejä. Ei, vaikka jotkut tarkoitushakuisesti tällaista kuvaa medioissa maalailevat.

Ohjelmamme ei muutu. Politiikkamme ei muutu. Ne arvot, joiden puolesta työskentelemme, eivät muutu. Se mikä muuttuu, on maailma ympärillämme. Tämä muutos on vääjäämätöntä ja koskee myös meitä. Paikallemme emme voi jäädä. Jämähtäneisyys ja uhkakuvilla pelaaminen ei meitä houkuttele. Me uskomme ihmisen kykyyn tehdä kestäviä ratkaisuja. Me uskomme empatian merkitykseen. Me olemme avoimuuden, toivon ja tulevaisuuden puolue kaikille niille, jotka haluavat maatamme johdettavan näistä lähtökohdista.

Bästa partidag. Vår värdegrund ändrar inte.

Här är det viktigt att vi är konsekventa. Att vi kommunicerar vår linje. Att vi stöder varandra. Och kanske mer än tidigare: Att vi diskuterar. Att vi som individer och parti säger när vi är av annan åsikt. Och att vi håller ihop.

Bästa partidag. Hyvä puolueväki.

Den politiska retoriken har hårdnat. Identitetspolitiken slår rot.

Det är kontraproduktivt och det är onödigt. Vår politiska kultur vinner ingenting på att man importerar kulturkrigsretorik från USA eller låter förstå att vänster-högerlinjer har någonting med mänskliga rättigheter, miljöhänsyn eller jämställdhetsarbete att göra.  Det är historielöst och framförallt otroligt kontraproduktivt.  För bägge sidorna på den politiska spelplanen kan jobba för dessa frågor. .

Jämlikhet är inte socialism. Jämlikhet handlar om allas lika värde, om friheten och rätten att leva sitt liv som man vill. Från ett samhälleligt perspektiv handlar det också om att utnyttja allas potential till fullo. Jämlikhet är en förutsättning för både ett stabilt och välmående samhälle och en fungerande marknadsekonomi.

Det, att man har en förmåga att reflektera över gamla oförrätter och korrigera kurs är inte radikalt utan sunt förnuft och bildning. Det är insikt och förståelse och tyder på en förmåga att kunna ta till sig, att lära sig.

Arvoisa puolueväki.

Järkevä ilmastopolitikka ei ole vihervasemmistolaisuutta. Se ei myöskään ole naiivia tai epärealistista politiikkaa. Sen sijaan voisin hyvinkin väittää, että se on, jos sallitte yksinertaistuksen, oikeistolaisuutta, sillä se tunnistaa vihreässä siirtymässä piilevän taloudellisen potentiaalin. Jos yhteisvastuu ja huoli ekosysteemistä halutaan liittää sosiaalidemokraatteihin tai vasemmistoon, voi ilmastopolitiikkaa toki pitää vasemmistolaisena.

Minkä tahansa lähestymistavan ilmastonmuutoksen jarruttamiseen valitsemmekin, on ilmiselvää, että se palvelee koko poliittista kenttää, meitä kaikkia. Niin yksilöitä, yrityksiä kuin luontoa. Sillä meillä on vain yksi planeetta: ilman sitä, meillä ei ole mitään.

Järjelle on tilausta. Harmaan sävyjen näkemiselle on tilausta. Empatialle ja humaanille politiikalle on tilausta. RKP:lle on tilausta.

Me lähdemme siitä, etteivät asiat ole mustia vai valkoisia. Me vaadimme itseltämme erilaisten näkemysten kunnioittamista ja yhteensovittamista, vaikka se olisi vaikeaa. Inte det som är lätt, utan det som är rätt.

Siksi me istumme sitkeästi hallitusneuvotteluissa. Osa Suomesta ja suomalaisista kokee maailman myllerryksen erityisen uhkaavana. Suomessa on yhtä monta totuutta ja todellisuutta kuin on suomalaisia. Puolueemme DNA:ssa on halu toimia sillanrakentajana näiden todellisuuksien välillä.

Olemme yritteliäitä ja uteliaita ulkomaailmaa kohtaan, sillä olemme historian saatossa saaneet tällaisella asenteella aikaiseksi paljon hyvää. Meidän lasimme on puoliksi täynnä, ei puoliksi tyhjä. Tätä seikkaa meidän kannattaa vaalia tietoisesti. Yhteistuumin.

Bästa partidag.
I den förra regeringen var vi den borgerliga liberala rösten. Den behövdes där och den rösten användes framgångsrikt. I en annan koalition kan vi vara rösten som balanserar lasset så att det inte kantrar över åt andra hållet.

Den här rollen har SFP haft i många koalitioner. Vi är mittenpartiet som får agera rollen som skiljedomare och inte sällan pianostämmare.

I kolgruvorna i England på 1800-talet hade man med burar med kanariefåglar nere i djupet. De signalerade, när kolmonoxidhalten i gruvan blev för hög. Den skyddade arbetarna.

Vi har i många koalitioner inte bara varit skiljedomare och stämmare utan också kanariefågeln. Vi har en stark värdekompass och kan se på världen som den mångfacetterade verklighet den är.

Mitten behövs och ingen verklighet har någonsin blivit sämre av att den balanserats upp lite grann.

Vilket är alternativet till en politik där man kan gå över blockgränser och där man kan arbeta också med partier som står långt ifrån en själv?

Det är blockpolitik. Och det är inte en hälsosam utveckling. Den bygger polarisering. Den minskar förståelse. Den gör det svårare att hitta lösningar.

Samtidigt är det ingen lätt uppgift att vara den som försöker motverka polarisering. Det är svårt att bygga förståelse. Det är lätt att tappa sig själv.

För allt skall man inte förstå. Vad som helst kan man inte acceptera. Det finns det som är rätt och det finns det som är fel. Vi ser skillnaden. Vi ser den klart. Och det är med det i som ledstjärna vi gör det arbetet vi gör.

Systeeminen ajattelu korostuu entistä polarisoituneemmassa ja epävakaammassa maailmassa. Haluan meidän olevan puolue, joka osoittaa käytöksellään ja toiminnallaan laajaa yleissivistystä ja kykyä isojen kokonaisuuksien hahmottamiseen.

Toivon meidän olevan se puolue, joka ei joudu käyttämään aikaa ja energiaa sisäisten ristiriitojen selvittelyyn, kun ratkottavanamme on koko maan ja maailman tulevaisuuden kannalta aidosti isoja ongelmia.

Olette varmaan kuulleet sanonnan ”culture eats strategy for breakfast”, ”kulttuuri syö strategian aamupalaksi”. Tämä pätee myös puoluepolitiikassa, vaikka sanan strategia tilalle voikin vaihtaa sanan ohjelma. Sisäinen toimintakulttuurimme heijastaa arvojamme. Näin on kaikkien toimijoiden kohdalla. Koska avoimuus ja suvaitsevaisuus ovat julkilausuttuja arvojamme, meidän tulee pyrkiä aina ratkaisemaan mahdolliset sisäiset ristiriitamme avoimesti ja rakentavasti. Muuten arvomme muuttuvat sanahelinäksi ja ohjelmamme intohimoinen toteuttaminen mahdottomaksi.

Miksi puhun tästä? En siksi, että puolueemme olisi riitainen, vaan siksi, että maailman polarisoituessa puolueissa toimiviin ihmisiin yritetään vaikuttaa ennennäkemöttömällä voimalla. Vaikuttamisen keinona käytetään usein rankkoja kärjistyksiä. Siksi meidän on puhuttava aktiivisesti arvoistamme ja kuunneltava toistemme näkökulmia kunnioituksella. Uskottava kivenkovaan siihen, että yhdessä olemme enemmän kuin osiemme summa.

Jatkuva avoin keskustelu ja luottamukseen perustuva väittely ovat avainasemassa sisäistä kulttuuria vahvistettaessa. Tällaisessa kulttuurityössä muun muassa RKP:n nuorilla on puolueessamme tärkeä rooli.

Toivon ja uskon, että RKP voi olla tunnettu siitä, että se on Suomen poliittisista puolueista yhtenäisin ja vakain. Toivon, että me kaikki yhdessä pyrimme tähän.

Takaisin arvopuheesta ja kulttuurista arjen politiikkaan ja sen haasteisiin.

Bästa partidag.

Den kommande regeringen kommer att ta över ansvaret för en ansträngd ekonomi. Pandemi och krig har satt sina spår. Nu måste vi rätta kursen. Positivt är det, att vi inte mera behöver fundera på om och när vi blir natomedlemmar. Medlemskapet är nu ett faktum.

För att få ekonomin på rätt köl igen krävs ett blomstrande näringsliv: vi behöver tillväxtföretag och export. Samtidigt står vi inför en stor demografisk utmaning och n allvarlig brist på arbetskraft. För att bekämpa denna utmaning behöver vi beslutsamma åtgärder. Vi måste säkerställa tillgången på arbetskraft genom att öka arbetskraftsinvandringen. Det är detta vi arbetar för i Ständerhuset

Den gröna omställningen skapar den ekonomiska tillväxt vi behöver . Det investeras nu i Finland mer än på länge. Det, att vi varit föregångare bär nu frukt och vi måste fortsätta på den inslagna vägen. Vår framgång är helt beroende av kunnande och innovationer. Detta är också saker som vi arbetar för i Ständerhuset

Bästa partidag,

Det är ett privilegium att få fungera som Svenska riksdagsgruppens ordförande. Vi är ett tio ledamöter starkt lag som inte går av för hackor. Också det har vi visat på Ständerhuset.

Men vi får inte göra vårt arbete utan er. Utan alla ni som arbetar på ett lokalt plan, i våra kommuner och städer. Utan Kvinnoförbundet, Seniorerna. Utan Svensk Ungdom, som inom Svenska folkpartiet ofta varit den drivande kraften för förändring. Fortsätt vara aktiva, att ta fram nya idéer och utmana oss när det behövs. Fortsätt se till att unga inte tror på de förenklade lösningar, som populistiska rörelser vill förmedla.

Ert arbete ledde till vårt inval. Och med era tankar, motioner, förslag är ett Sfp igen lite bättre och lite klokare efter denna partidag. Och vi riksdagsledamöter har igen lite enklare att föra fram vår politik i riksdagen. Tack!

Hyvää itsenäisyyspäivää 2022 – Glad självständighetsdag 2022

Kun ohjusiskut Kiovaan alkoivat, ukrainalainen kansanedustaja Inna Sovsun lähetti perheensä  maaseudulle. Itse hän jäi kaupunkiin hoitamaan työtään. Puhuin hänen kanssaan vain muutama viikko sodan alkamisen jälkeen. Hän kertoi, miten selviää arjestaan ja miten sota on yhdistänyt ukrainalaiset. Hän kertoi myös ystävistään ja siitä, miten he tukevat toinen toisiaan. Hän kertoi kollegastaan, joka parhaillaan taisteli etelä-ukrainassa. 

Ukrainan sota on saanut meidät taas kerran pohtimaan omaa asemaamme. Mitä itsenäisyys on, ja etenkin, mitä sen eteen on tehty. Miten se on saavutettu?

On helppo nähdä yhtäläisyyksiä Ukrainan ja Suomen välillä. Aivan kuten Putin aliarvioi tällä hetkellä Ukrainaa, Stalin aliarvioi aikoinaan meidän kykyämme yhdistyä kansakuntana ja unohtaa pienet erimielisyytemme ulkoisen uhan edessä. Putin ja Stalin kuvittelivat, että maan sisäiset poliittiset erimielisyydet takaisivat heille helpon voiton. 

Toisin kävi. Tällä hetkellä sotilaallinen voitto Ukrainassa tuntuu Putinin näkökulmasta mahdottomalta. 

Kaikenlaista muuta hän on sen sijaan saanut aikaan. Palaan siihen hetkeen kuluttua. 

Putins krig i Ukraina borde vara totalt främmande för vår tid. Ett krig där man erövrar mark, vill radera ett folk, begår krigsbrott på löpande band, i vilket man påstår sig vara inbegripen i ett heligt krig, det är inte av denna världen. Det är inte 2000 talet, det är inte den civilisation vi byggt upp. 

Det är inte ett krig våra barn borde se i denna värld. 

Men samtidigt är det bekant. Narrativet är bekant. Skälen är bekanta. Motiveringarna känner vi igen. Våra krig var i mycket ett krig mellan olika världsbilder. Det samma ser vi nu i Ukraina. 

Hyvät ystävät,

Suomen ensimmäisinä itsenäisyyden vuosina loimme nykyisen yhteiskuntajärjestyksemme. Ståhlberg, tuo oikeusvaltiomme ehkä merkittävin rakentaja, iski perustuslain paalut niin syvälle, että ne kestivät tulevat sodatkin. 

Nyt tätä järjestystä halutaan murtaa. Siitäkin on kysymys, kun Putin hyökkää Ukrainaan. 

Halutaan saada meitä luopumaan oikeusvaltiosta, oikeuksistamme, tasa-arvosta, ja ennen kaikkea sääntöihin perustuvasta kansainvälisestä sodanjälkeisestä maailmanjärjestyksestä, 

Se ei onnistu. Sen sijaan EU on tänään yhtenäisempi kuin koskaan ja Venäjän näkymät ovat kaiken kaikkiaan synkät. 

Bästa vänner,

Vår rättsstat klarade kriget tack vare alla dem som kämpade för vår frihet. Och nu klarar Europa också denna prövning. Rättsstaten består, det internationella samfundet är resilient. 

Detta år har medfört stora förändringar. Vi har vaknat till en ny verklighet. En verklighet, där vi klart ser, att det ibland är värt att ha stöd av varandra. För Finlands del raserades många murar detta år. När jag för ett år sedan talade för att vi borde börja vår NATO-medlemskapsprocess trodde jag inte att vi skulle vara här nu. För all del, inte många av oss trodde heller på att vi skulle ha ett krig i Europa. Inte jag heller. 

Politiikkaa seuratessa tuntuu usein siltä, että keskustelu pyörii hyvin pienten kysymysten äärellä. Tänä vuonna on kuitenkin myös syntynyt isoja päätöksiä, päätöksiä, joita olemme tehneet yhdessä. 

Suomi ei seiso yksin. Nato-jäsenyyden myötä saamme turvaa. 

Tämä ei tarkoita, etteikö omaa puolustustamme pitäis hoitaa ihan niin kuin olemme tehneet tähänkin saakka. Päävastuu säilyy meillä ja tämä on vastuu, johon me suomalaiset mielellämme sitoudumme. Maanpuolustustahto on Suomessa vahva. Ja syystä. 

Nato-medlemskapet betyder inte att vi inte kan avsäga oss vårt ansvar för att försvara Finland. Det ansvaret är fortfarande vårt. Och tack vare den tradition, den inställning vi haft under hela vår självständighet är vi väl rustade. Vi är förberedda för kriser av flera slag. 

Men säkerhet byggs inte enbart med vapen. Säkerhet och självständighet byggs av en gemensam syn på samhället, på en förståelse och en tillit till varandra. På tron på att du vill mig gott, och att jag kan bistå dig. 

Turvallisuus rakentuu monesta asiasta. Tämän vuoden aikana keskustelu on pitkälti pyörinyt sotilaallisen turvallisuuden ympärillä. Syy siihen, on Putinin julmassa sodassa. 

Mutta kun turvallisuutta vahvistamme tulee muistaa kaikki sen osat. Tulee muistaa yhteisöllisyys, luottamus, yhteydenpito. 

Turvallisuus on sitä, että joskus koputtaa naapurin ovea, ja tarkistaa, että kaikki on, kuten pitää. Turvallisuus on sitä, että voi lainata maitoa naapurilta, jos se jäi ostamatta. 

Turvallisuus om yhteiskunnan läpi kulkevaa luottamusta. Se helpottaa arkea. Se auttaa eteenpäin – ja isompienkin töyssyjen yli. 

Tästä talvesta voi hyvinkin tulla monelle ihmiselle hankala. Energian hinnat ovat uudella tavalla nostaneet omavaraisuuden keskusteluun. Inflaatio kiristää monen kukkaroa. Näidenkin haasteiden yli pääsemme luottamuksen ja yhteistyön turvin. 

Kyrkslätt är en trygg kommun att bo i. Vi vet var vi står, vi känner till vår historia. Det ger också trygghet. Identitet ger trygghet. Vi flyter inte i ett tomrum utan växer fast i våra erfarenheter, i våra vänner, i de berättelser vi hör. 

Minnen bevaras inte om de inte flyttas vidare. Idag är en utmärkt dag för att göra just detta. Om självständigheten är den grund Finland vilar på så är minnena dess armeringsstål. Trådar som stärker den, som förenar den med bygget ovanför och som garanterar att inte bara det som byggs idag, utan också imorgon håller och kan vila på ett stabilt fundament. 

Muistot tukevat tulevaisuutta. Ja tulevaisuus näyttää kaikesta huolimatta hyvältä. Se minkä olemme oppineet viimeisten vuosien aikana, tulee auttamaan meitä tästä eteenpäin. Uskon niin.

Hyvät sotiemme veteraanit, lotat. Hyvät kuntalaiset, hyvät ystävät.

Bästa lottor och veteraner, bästa vänner.

Itsenäisyys on kaiken perusta. Se ei ole ilmainen. Sitä koetellaan joka päivä. Moni ihminen eri puolilla maailmaa tietää mitä sen menettäminen tarkoittaa. Tänään meidän on syytä olla erityisen kiitollisia siitä, mitä meillä on. 

Kirkkonummen kunnan puolesta haluan toivottaa teille oikein hyvää ja arvokasta itsenäisyyspäivää 

Å Kyrkslätts kommuns vägnar vill jag önska er en god självständighetsdag fylld med varma minnen och tacksamhet.