Tal på Europadagen | Eurooppa-päivän puhe

Hyvät ystävät, bästa vänner,

I år firar vi Europadagen några dagar i förskott eftersom det är helg på torsdag, men det är absolut inget problem – som Europaminister är jag kanske lite jävig, men jag tycker att vi kunde fira Europa-vecka, eller varför inte Europa-månad! För Europa är något som det verkligen är värt att fira.

Finland har varit medlem av den Europeiska unionen i snart 30 år, och nästa år blir det jubileumsfirande. Det betyder samtidigt att EU-Finland är det enda Finland man känner till. Medlemskapet har på många sätt blivit en del av vår identitet. För många är det att Finland är medlem av EU en självklarhet.

On hienoa, että Suomi on asettunut osaksi suurempaa joukkoa maita, joita yhdistää maantieteellisen sijainnin lisäksi yhteinen arvopohja ja halu turvata alueellamme rauha sekä halu rakentaa vaurautta. Samalla suhtautuminen jäsenyyteen itsestäänselvyytenä voi olla myös hieman riskialtista: nykymaailmassa on tärkeää muistaa, että hyvää kannattaa oikeasti puolustaa ja vaalia. Viime vuosien aikana olemme saaneet useita muistutuksia siitä, että emme loppujen lopuksi voi pitää mitään itsestäänselvyytenä. Kaikki voi myös muuttua.

Ennen kuin Suomi liittyi Euroopan unioniin, järjestettiin kansanäänestys, jossa kysyttiin yksinkertainen kysymys: Tulisiko Suomen liittyä EU:hun vai ei?

Käytiin kampanjoita puolesta ja vastaan, ja me suomalaiset saimme käydä vaaliuurnilla kertomassa mielipiteemme. Vuosi oli 1994 ja olin itse silloin Erasmus-vaihto-opiskelijana Barcelonassa. Elin eurooppalaista unelmaa. Opiskelin arkkitehtuuria, opettelin espanjaa ja haaveilin rajattomasta maailmasta, täynnä mahdollisuuksia. Aika lailla siis sellaisesta maailmasta, jonka EU-jäsenyytemme myötä meille suomalaisille avautuikin. Minulle valinta oli tuolloin yhtä selvä kuin se on tänään: Suomen paikka ja Suomen etu on EU:ssa. 

Ennen kuin olimme EU:n jäseniä, Eurooppa oli täynnä rajoja. Ei ollut euroa, vaan kaikilla mailla oli oma valuuttansa, jonka vaihtokurssi vaihteli päivittäin. Matkustaminen ja liikkuminen oli täysin erilaista kuin nykyään. Passintarkastukseen piti jonottaa siellä ja täällä, tuotteen tilaaminen toisesta maasta oli hankalaa, ja toiseen maahan muuttaminen työn tai opiskelun vuoksi oli monimutkaista. Maailma oli yksinkertaisesi mutkikkaampi paikka.

Ei myöskään ole kovin montaa vuotta siitä, kun piti varmistaa, että matkapuhelimen verkkovierailutoiminto oli kytketty pois päältä, kun matkusti toiseen Euroopan maahan. Se, että liittymämme nykyään toimivat automaattisesti ja ilman lisäkustannuksia ympäri EU:ta tuntuu itsestäänselvyydeltä, mutta näin ei ole aina ollut.

Totumme nopeasti siihen, että asiat toimivat ongelmitta riippumatta siitä, missä olemme. Joskus on hyvä miettiä, miksi näin on. Näin Eurooppa-päivän alla meillä on mielestäni erityisen hyvä syy pysähtyä hetkeksi iloitsemaan siitä, mitä kaikkea EU on meille antanut.

Euroopan unioni perustettiin aikoinaan siksi, että Euroopassa haluttiin säilyttää rauha. EU on siis rauhanprojekti. Vaikka me unionin jäsenmaat olemme onnistuneet rauhan vaalimisessa, aivan EU:n rajan toisella puolella on sota. Sen ainoa syypää on Venäjä. Sota ja väkivalta on saatava loppumaan – ja se onnistuu parhaiten yhteisin ponnistuksin. Siksi EU:lla on tärkeä rooli myös naapurimaissamme. EU:n rajojen ulkopuolelle jäävät maat elävät Venäjän jatkuvan paineen alla. On hybridivaikuttamista, miehitystä, ja jopa avointa sotaa. Siksi työskentelemme EU:n laajentumisen edistämiseksi. Siksi meidän on autettava Ukrainaa niin kauan, kunnes ukrainalaiset voittavat sodan Venäjää vastaan. Ja siksi meidän on työskenneltävä sen eteen, että niin Ukraina kuin muut EU:n ehdokasmaat voivat edetä jäsenyyspolullaan ja tehdä tarvittavat uudistukset sekä täyttää vaadittavat kriteerit, jotta EU-jäsenyys voisi aikanaan toteutua.

EU muodostaa myös maailman suurimmat sisämarkkinat. Tämä tarkoittaa, että me voimme päätöksillämme ja toimillamme oikeasti vaikuttaa ympäröivään maailmaan. Kun me EU:ssa esimerkiksi asetamme tiettyjä standardeja, muun maailman on sopeuduttava ja muututtava. Siksikin toimivista sisämarkkinoista on pidettävä huolta. Ne ovat EU:n vaikuttavuudesta perusta. Ja yhtä lailla meidän on jatkettava yhteisten arvojemme, kuten oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien edistämistä niin EU:ssa kuin globaalisti. Yleisestikin EU:n toimintakyvystä on huolehdittava, jotta EU myös tulevaisuudessa toimisi mahdollisimman hyvin.

Joten kysymys siis kuuluu, frågan lyder: vad kan du och jag konkret göra för att EU ska bli ännu bättre?

I år är svaret mycket enkelt: rösta i EU-parlamentsvalet! Och givetvis så, att du ger din röst till en kandidat vars målsättning är att utveckla EU i en bättre riktning.

Vi finländare har ett gott rykte i EU: vi anses vara pragmatiska och lösningsinriktade. Därför har vi också ett större inflytande i EU än vad vår storlek eller antal EU-parlamentariker direkt skulle medföra. Många finländska EU-parlamentariker har med sitt arbete visat att de på riktigt har en möjlighet att påverka saker i sådan riktning att slutresultatet är bättre för Finland – och hela EU. Genom att rösta kan du och jag påverka det att sådana krafter också finns representeraade i nästa parlament.

Och ännu till slut, vielä lopuksi: Toisin kuin monet vaalikoneet vihjailevat, niin EU:n etu useimmiten on myös Suomen etu. Nämä eivät ole ristiriitaisia asioita. Kun EU kehittyy ja vahvistuu, Suomenkin asema paranee. Ja vastaavasti, kun Suomen jälki ja painoarvo EU:ssa kasvaa, EU kehittyy parempaan suuntaan.

Lopetan tämän puheenvuoron siis siihen, mistä aloitinkin – iloitkaamme kaikesta hyvästä, mitä EU on meille tuonut. Juhlistakaamme yhteistä unionimme.

Låt oss glädjas för att det goda EU har gett oss och tillsammans fira vår union.

Glad Europadag – och kom ihåg att rösta i EU-valet!

Hyvää Eurooppapäivää teille kaikille, ja muistakaa äänestää EU-vaalissa!

 

Bild: Lauri Heikkinen, Statsrådets kansli

Vi behöver ett större EU för att garantera freden – räkna med stora förändringar

När Finland blev medlem av EU blev vi unionens femtonde medlemsland. I dag består EU av 27 länder. Trots att vi haft pågående processer med flera länder har utvidgningen under en lång tid inte varit speciellt högt på agendan. Diskussionen gick på sparlåga tills kriget i Ukraina förändrade allting.

EU är inte primärt en säkerhetspolitisk union, men kriget har gjort det klart för alla vad det betyder att finnas utanför unionen. Inte bara utanför Nato, utan också utanför EU.

De länder som ligger i purgatoriet mellan EU och Ryssland prövas, provoceras och pressas. Georgien är en ständig spelknapp vars stabilitet prövas av de tusentals ryska soldater som ockuperar Abchazien och Sydossetien. Moldavien har dragits med en frusen konflikt enligt rysk modell i flera år och Ukraina anfölls som en följd av sitt närmande mot EU år 2014.

Dessa länder är inte säkra om det inte är en del av unionen. Det står klart. Det har därför varit mycket positivt att se att utvidgningen har kommit att bli en viktig del av EU:s framtidsdiskussion. På alla EU-möten jag deltagit i som minister för Europafrågor har utvidgningen varit på agendan, på ett eller annat sätt.

Kommissionens beslut den 8 november att öppna medlemsförhandlingar med Ukraina och Moldavien, och lyfta upp Georgien till kandidatland, öppnar nu vägen för nya medlemmar, för första gången på ett decennium. Vägen till dagen då EU får nya medlemmar är trots det lång. Mycket arbete återstår.

Finlands position till en utvidgning är klar: Vi välkomnar nya länder, men de måste fylla de krav som ställs. Vi följer ständigt upp utvecklingen i de olika länderna och för en kontinuerlig dialog med dem. Det är uppmuntrande att se att många av dem gjort klara framsteg – i synnerhet Ukraina, som är i en svårare situation än något annat av kandidatländerna.

Samtidigt har vi också fått en försmak av de utmaningar vi har framför oss när vi går vidare mot en större union. Polen, Slovakien och Rumänien meddelade för en tid sedan att de ensidigt förlänger importförbudet av ukrainskt spannmål, vilket strider mot de överenskommelser som gjorts på EU-nivå.

Beslutet väckte förståelig bestörtning i Ukraina, ett land som är i behov av alla exportmarknader det kan ha. Den kritik Ukraina gav för det beslutet hade igen ett finger med i spelet när Polen meddelade att landet slutar stödja Ukraina militärt – ett meddelande som Polens president lyckligtvis snart dementerade. Slovakiens beslut att stoppa vapenleveranser till Ukraina är likaså oroväckande.

Episoderna konkretiserar utmaningarna vi kommer att ha inom unionen inför en utvidgning. Nya medlemsländer betyder att mycket förändras. Sammanhållningspolitiken, kohesionspolitiken som den kallas på EU-språk, står inför stora omvälvningar. När nya fattigare länder ansluter sig till unionen finns det fler som behöver stöd – och många gamla medlemmar kommer att se sin andel av stödet minska.

I många länder är jordbrukspolitiken inrikespolitisk dynamit och när Ukraina blir en del av den inre marknaden står vi inför stora omstruktureringar också av de stöden.

Det betyder också att många nuvarande nettomottagare av EU-medel flyttas till den andra sidan av ekvationen. Även Finland kommer att se avgifterna öka. I den diskussionen är det viktigt att komma ihåg varför EU utvidgas: Det handlar om säkerhet och stabilitet, men också om att utvidga marknaden, och för vår del till exempel om att underlätta den inhemska bristen på arbetskraft.

Min estniska kollega Margus Tsahkna konstaterade att Estlands mål är att bli nettobetalare, eftersom det betyder att det går bra för landet. Det är viktigt att vi ser detaljerna, men också att vi förmår se skogen för träden.

Det finns alltså all orsak att börja smida i tid . Ett funktionsdugligt och internt solidariskt EU är bättre rustat för nya medlemmar. Här står rättsstatsmekanismen i centrum. Det är förfarandet som strävar efter att se till att alla länder följer de riktlinjer EU internt har satt upp för en fungerande rättsstat. I en union som också handlar om gemensamt ansvar och fördelning av tillgångar håller inte bygget om regelverket inte är gemensamt.

Det handlar alltså om EU:s trovärdighet och funktionsduglighet.

EU är i grund och botten ett fredsprojekt. För att garantera fred, säkerhet och trygghet behöver vi ett större EU. Det igen måste bygga på en fungerande rättsstat, och oundvikligen också på en lagom dos solidaritet.

Om inte reglerna i dagens EU är desamma för alla, har vi inte den interna sammanhållning och kredibilitet som behövs inför de diskussioner och reformer en utvidgning kräver.

EU:s utvidgning handlar om allt det här, och alla aspekter måste beaktas.

(Kolumn i HBL 20.11.2023)

EU står inför stora förändringar

När Finland blev medlem av EU blev vi unionens femtonde medlemsland. Idag består EU av 27 länder. Trots att vi haft pågående processer med flera länder har  utvidgningen under en lång tid inte varit speciellt högt på agendan. Diskussionen gick på sparlåga tills  kriget i Ukraina förändrade allting.

EU är inte primärt en säkerhetspolitisk union, men kriget har gjort det klart för alla vad det betyder att finnas utanför unionen. Inte bara utanför NATO, utan också utanför EU.

De länder som ligger i purgatoriet mellan EU och Ryssland prövas, provoceras och pressas. Georgien är en ständig spelknapp vars stabilitet prövas av de tusentals ryska soldater som ockuperar Abchazien och Sydossetien. Moldavien har dragits med en frusen konflikt enligt rysk modell i flera år och Ukraina anfölls som en följd av sitt närmande mot EU år 2014.

Dessa länder är inte säkra om det inte är en del av unionen. Det står klart. Det har därför varit mycket positivt att se att utvidgningen har kommit att bli en viktig del av EU:s framtidsdiskussion. På alla EU-möten jag deltagit i som minister för Europafrågor har utvidgningen varit på agendan, på ett eller annat sätt.

Kommissionens beslut den 8 november att öppna medlemsförhandlingar med Ukraina och Moldova, och lyfta upp Georgien till kandidatland, öppnar nu vägen för nya medlemmar, för första gången på ett decennium. Vägen till dagen då EU får nya medlemmar är trots det lång. Mycket arbete återstår.

Finlands position till en utvidgning är klar: Vi välkomnar nya länder, men de måste fylla de krav som ställs. Vi följer ständigt upp utvecklingen i de olika länderna och för en kontinuerlig dialog med dem. Det är uppmuntrande att se att många av dem gjort klara framsteg – i synnerhet Ukraina, som är i en svårare situation än någon annan av kandidatländerna.

Samtidigt har vi också fått en försmak av de utmaningar vi har framför oss när vi går vidare mot en större union. Polen, Slovakien och Rumänien meddelade för en tid sedan att de ensidigt förlänger importförbudet av ukrainskt spannmål, vilket strider mot de överenskommelser som gjorts på EU-nivå.

Beslutet väckte förståelig bestörtning i Ukraina, ett land som är i behov av alla exportmarknader det kan ha. Den kritik Ukraina gav för det beslutet hade igen ett finger med i spelet  när Polen meddelade att landet slutar stöda Ukraina militärt – ett meddelande som Polens president lyckligtvis snart dementerade. Slovakiens beslut att stoppa vapenleveranser till Ukraina är likaså oroväckande.

Episoderna konkretiserar utmaningarna vi kommer att ha inom unionen inför en utvidgning. Nya medlemsländer betyder att mycket förändras. Sammanhållningspolitiken, kohesionspolitiken som den kallas på EU-språk, står inför stora omvälvningar. När nya fattigare länder ansluter sig till unionen finns det fler som behöver stöd – och många gamla medlemmar  kommer att se sin andel av stödet minska.

I många länder är jordbrukspolitiken inrikespolitisk dynamit och när Ukraina blir en del av den inre marknaden står vi inför stora omstruktureringar också av de stöden.

Det betyder också att många nuvarande nettomottagare av EU-medel flyttas till den andra sidan av ekvationen. Även Finland kommer att se avgifterna öka. I den diskussionen är det viktigt att komma ihåg varför EU utvidgas: Det handlar om säkerhet och stabilitet, men också om att utvidga marknaden, och för vår del till exempel om att underlätta den inhemska bristen på arbetskraft.

Min estniska  kollega Margus Tsahkna konstaterade att Estlands mål är att bli nettobetalare, eftersom det betyder att det går bra för landet. Det är viktigt att vi ser detaljerna, men också att vi förmår se skogen för träden.

Det finns alltså all orsak att börja smida i tid. Ett funktionsdugligt och internt solidariskt EU är bättre rustat för nya medlemmar. Här står rättsstatsmekanismen i centrum. Det är förfarandet som strävar till att se till att alla länder följer de riktlinjer EU internt har satt upp för en fungerande rättsstat. I en union som också handlar om gemensamt ansvar och fördelning av tillgångar håller inte bygget om regelverket inte är gemensamt.

Det handlar alltså om EUs trovärdighet och funktionsduglighet.

EU är i grund och botten ett fredsprojekt. För att garantera fred, säkerhet och trygghet behöver vi ett större EU. Det igen måste bygga på en fungerande rättsstat, och oundvikligen också på en lagom dos solidaritet.
Om inte reglerna i dagens EU är de samma för alla, har vi inte den interna sammanhållning och kredibilitet som behövs inför de diskussioner och reformer en utvidgning kräver.

EU:s utvidgning handlar om allt det här, och alla aspekter måste beaktas.

 

 

Keynote, UNIFI Sustainability and Responsibility Seminar

Sustainability. What is it? It’s behaving. It’s being responsible. It’s what you teach your kids. But still something we often neglect when it really matters.

The obvious somehow becomes expendable. The factor that is totally crucial for long term viability or even profitability becomes something you postpone, push aside.

The topic of sustainability and responsibility in business is the biggest issue that faces our industries, our world,  today.

Because what we do today defines what the world will look like tomorrow.

Climate change affects everything and everyone in one way or the other. It affects the most basic things in our lives – from where it is possible to live to what kind of food we can grow and eat.

We are dependent on our ecosystems in everything we do. So why not take care of it. Why not give it the attention it deserves?

We know what to do.

We need to reduce our emissions. We need to stop the loss of biodiversity. We need a transition to clean, renewable energy. We need an industrial revolution.

And yes, I say industrial – because our businesses are central in contributing to the transition to a more sustainable economy.

As a fairly small player globally, one might think that what happens in Finland is not that important on a larger scale, but that could not be further from the truth. It’s not about our absolute share of global greenhouse gases. It’s about the positive impact we can make, it’s about our handprint.

I’ll give you one example. The frequency converter, a small device that makes electrical motors more effective, saves 135 000 000 tons of Co2 emissions annually and globally. That handprint comes to a large extent from Vasa, where Vacon, nowadays Danfoss, is one of the trailblazers in the field.

So what happens in Finland does not stay in Finland – we have every opportunity to show leadership and show the way.

By doing this, we are one step ahead – by promoting research and innovation on sustainability related issues we can create new solutions to the challenges we face.

And we all know these challenges need addressing. Therefore the demand for solutions, products and services in line with sustainability standards will grow – and Finnish businesses can be at the forefront of providing these solutions.

As an active member of the Europan Union, we have an important role to play as well.

The EU is the largest single market in the world. This is something of a favourite subject of mine, so if you’ll allow me, I would like to highlight this: it is the largest single market – in the world.

And what does this mean? It’s a market without borders. It means that it allows goods, services, and people to freely move within the union. It allows us to do trade and business with each other.

While creating a broader choice of products and services for all EU citizens, it also creates an opportunity for the EU to set standards.

And when the EU sets standards it has global implications. In a way, it’s as simple as that – when we are ambitious and demand more, the surrounding world needs to do more – if they want to take part in the largest single market in the world.

By looking ahead, by seeing opportunities instead of problems, and by thinking outside of the box instead of sticking our head into the sand we can have a real global impact – both Finland as a nation, and the European Union as a community on the global level.

That is why we need to work with an ambitious and serious agenda on the Green transition and on sustainable growth.

The European Commission introduced the EU Green Deal in December 2019 – almost exactly 4 years ago.

As you all know, the main goal is to make the EU climate neutral by 2050, and transform the EU economy to become more sustainable.

An important milestone in the EU Green Deal is the 2030 goal of reducing green house gas pollution by 55 per cent compared to the levels from 1990.

As the EU loves project names, and acronyms – I really have had to work on those – the goal of reaching this has been named “Fit for 55”, where 15 different legislative proposals have been put forward regarding climate, energy, transport, finance and taxation.

Not all of these are without problems for Finland of course. I would assume most of us have heard things about the Nature restoration law, or “Ennalistamisasetus” in Finnish – or the EU Forest Strategy, filled with acronyms like LULUCF and concepts like taxonomy.

I will not go into these today, but the public discussion around these clearly shows how difficult it will be to reach commonly accepted solutions to the existential problems we are facing.

That being said, it is of course important that EU regulation takes national realities into account. Therefore this government will put effort into be even more effective in influencing EU policy in a timely fashion, before they become decided regulation.

Even though there is a new Commission coming next year, and we have elections coming up and a new European Parliament where political power may shift, we can be fairly certain that the path we are on is the one that we will continue to walk.

The Commission President Ursula von der Leyen kept the green transition as the number one concept also in her recent State of the Union speech.

The new Commission, no matter how it will look like, will begin by shaping the 2040 goals, on our way to 2050. This is one of the major tasks right at the start of the new term.

I think it’s important to make sure that we also see the opportunities that exist within these challenges.

Because even though we face serious challenges in many sectors, we have also done many things right in Finland. It is not a coincidence that our green transition investment pipeline exceeded 100 billion euros.

Us being trailblazers in the green transition is due to us having the cheapest electricity in Northern Europe and the best electricity grid. And those things again, are due to us being ahead in the very same green transition. Is it the Chicken or the egg? Kind of both at the same time.

As Nordic countries we also have an opportunity to carry the issue forward together and set an example for our fellow member states.

Dear friends,

We have to remember that sustainability is a cross-sector concept, in order to affect real change we need to see action on all levels in society.

Higher education plays an important role here.

Finland has been strongly involved in promoting the construction of the European Education Area. We can congratulate ourselves on the fact that Finnish universities have been very successful in the highly competitive European Universities initiative, with 19 universities already participating.

We’ve certainly had challenges recently – Russia’s brutal war of aggression in Ukraine, the pandemic, and heightened tensions in world politics underline the importance of a crisis-resistant society, both at a national and a European level. This highlights the need to make sure students preserve their faith in a better future, and here we all have a responsibility.

Universities, through their research knowledge and expertise, have an important role to play in building crisis resilience and security of supply, and in supporting the EU’s self-sufficiency and strategic autonomy.

Universities can and should be able to respond to the rapidly changing skills needs of the labor market, and support business renewal as well as raising the education levels of the population.

I firmly believe that the free movement of students, researchers and scientists within and outside the EU provides the best added value.

The Erasmus programme, for example, is the crown jewel of European student exchange. I would strongly encourage students, teachers and researchers alike to take part in exchange programmes and the various European cooperation projects that are offered.

My own journey through exchange studies both in Portugal and Spain certainly shaped me and my life. I cast my vote for Finland’s entry into the EU while I was living the European dream, as an Erasmus student in Barcelona.

We know that there will be fierce competition for talent, it’s obviously already happening today, but will be even more fierce tomorrow. Industrial productivity, the prosperity of our societies and the achievement of our climate objectives depend in large part on the ability to retain and attract workers.

This is not only my view, but it is widely shared in the EU member states. In the conclusions of the European Council, this has repeatedly been at the forefront.

The need to strengthen education and research is key when we want to reinforce our strategic autonomy and competitiveness. The emphasis on strong cooperation in education and research is therefore very important for us.

The availability of skilled labour has recently been at the center of many Commission initiatives. All fields are included – some are more vital than others; the clean transition, cybersecurity, the battery industry, digital skills, well educated teachers, knowledge of space and so on.

We must also talk about a commitment to research and development funding. The current government is committed to a historic long-term investment. This will significantly strengthen the capacity of universities and research institutions.

From next year, we will substantially increase the level of national R&D funding towards 4 percent of GDP. Our firm intention is to create a solid basis and conditions for improving Finland’s competitiveness long into the future.

These increases will be targeted at activities with the widest possible impact on productivity and economic growth.

Particular emphasis will be placed on basic research at universities, applied research at universities of applied sciences and on increasing and modernising researcher training, so that we can make the most of this investment.

Finland has also long argued that all EU member states should increase R&D investment towards the commonly agreed EU target of 3 percent of GDP.

We are now setting a good example – and our 4 per cent target and its implementation has indeed attracted a lot of interest from both other member states and also from the European Commission.

Dear friends –

It comes down to this. The green transition is a huge opportunity for all of us. For businesses, for education, for society. Over 100 billions of investments are queueing up at our border. If even a small part of those become reality the benefits are substantial.

This is an industrial revolution and the universities are the factories of the future. We already some of the tools to make it happen. You create more as we speak. The opportunities lie ahead of us. They are  obvious, they are crucial, and fortunately even profitable.  So no more postponements. No pushing aside. Let’s get to it.

(Keynote held att Svenska Handelshögskolan 7.11.2023)

Adlercreutz talousarvioesityksestä: Tärkeitä panostuksia Suomen kilpailukyvyn vahvistamiseksi

Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Anders Adlercreutz on tyytyväinen hallituksen neuvottelutulokseen talousarvioesityksestä vuodelle 2024. Esityksessä keskitytään Suomen julkisen talouden vahvistamiseen ja velkaantumiseen hillitsemiseen. Esitys sisältää panostuksia, jotka vahvistavat Suomen kilpailukykyä.

Adlercreutz painottaa, että talousarvioehdotuksen menopuoli on hyvin maltillinen.

– Vaikka olemme joutuneet sopeuttamaan taloutta monin eri tavoin, alijäämä on kuitenkin todella suuri. Näin ei pitäisi olla. Tulevien vuosien toimet tulevat pienentämään alijäämää niin kauan kuin huolehdimme talouskasvun edellytyksistä sekä työllisyysasteen pitämisestä korkealla. Siksi hallituksen toimia tarvitaan, Adlercreutz sanoo.

Adlercreutz on erityisen tyytyväinen panostuksiin tutkimukseen ja kehitykseen, vihreän siirtymän edistämiseen sekä tarpeellisiin infrahankkeisiin.

– Suomen kilpailukyky rakentuu sen varaan, että tutkimukseen, kehityksen ja innovaatioihin panostetaan. Hallituksen ehdotuksen mukaan rahoitus tutkimukselle ja kehitykselle olisi vuonna 2024 noin 280 miljoonaa euroa suurempi kuin tänä vuonna. Hallitus on myös päättänyt ohjata REPowerEU-rahoitusta mm. vihreän siirtymän edistämiseen. Tärkeinä kokonaisuuksina haluan painottaa myös panostuksia lataus- ja tankkausinfrastruktuuriin sekä METSO-, HELMI- ja NOUSU-ohjelmien rahoitukseen, Adlercreutz sanoo.

Hallitusneuvotteluissa sovittiin neljän miljardin euron investointiohjelmasta kasvun vauhdittamiseksi. Adlercreutzin mukaan nämä panostukset lähtevät nyt liikkeelle monen tarpeellisen infrahankkeen myötä. Hallitus on tehnyt päätöksiä sekä rahoituksesta että myös tiettyjen hankkeiden kiirehtimisestä.

– Olen erityisen iloinen siitä, että Rantaradan kehittämissuunnitelma välillä Kauklahti–Karjaa kuuluu kiireellisesti edistettäviin hankkeisiin. Päätös rahoituksesta tullaan tekemään vuonna 2024. On hyvin tärkeää, että Rantaradan kehittämistä edistetään. Sillä on keskeinen rooli koko Länsi-Uudellamaalla, Adlercreutz sanoo.

Adlercreutz nostaa lisäksi esiin ehdotuksen valtuuden myöntämisestä Koverharin meriväylän syventämiselle vuoden 2023 toisen lisätalousarvion puitteissa, sekä Loviisan meriväylän syventämisen, joka myös kuuluu kiireellisesti edistettäviin hankkeisiin. Sen osalta rahoituspäätös tehdään vuonna 2025.

Europa- och ägarstyrningsminister Anders Adlercreutz: Viktigt att inre marknaden fungerar

Europa- och ägarstyrningsminister Anders Adlercreutz deltog i EU:s allmänna råd som möttes i Bryssel den 19 september.

– Fri rörlighet för både varor, arbetskraft och tjänster är centrala frågor för Finland, liksom konkurrensneutralitet inom unionen. Med tanke på EU:s konkurrenskraft är det viktigt att den inre marknaden återgår till det normala, säger minister Adlercreutz.

– Under pandemin lättade vi på reglerna för statliga stöd, men nu måste vi återgå till det normala. Det gynnar inte EU:s konkurrenskraft att medlemsländerna konkurrerar om investeringar sinsemellan med hjälp av olika statsstöd. Spelreglerna måste återställas så snabbt som möjligt, säger minister Adlercreutz.

Rådsmötet behandlade också ordförandelandet Spaniens förslag att utöka EU:s officiella språk med katalanska, baskiska och galiciska. EU har nu 24 officiella språk.

– Det är viktigt att vi värnar om den kulturella och språkliga mångfalden i EU. Samtidigt anser Finland att de ekonomiska och administrativa konsekvenserna av Spaniens förslag måste analyseras noga. Det som också behöver utvärderas är hurudana följder det får för beslutsfattandet ifall antalet språk utökas, och hur tidtabellen för lagar och förordningar påverkas, säger minister Adlercreutz.

På agendan fanns också förberedelserna inför Europeiska rådets möte den 26–27 oktober, som kommer att tangera till exempel EU:s stöd till Ukraina.

I det allmänna rådet företräds medlemsländerna främst av Europaministrarna. Allmänna rådet ansvarar för förberedelserna inför Europeiska rådets möten. Det ansvarar också för flera tvärpolitiska områden, till exempel för förhandlingarna om budgetramen och för EU:s utvidgning. Dessutom behandlar rådet frågor som rör rättsstatsprincipen.

Puhe Eurooppanuorten Linnaseminaarissa 19.8.2023

Arvoisat kuulijat, arvoisat Eurooppanuoret,

Kiitos kutsusta tulla puhumaan Linnaseminaariinne.

EU, Euroopan unioni – siitä puhumme tänään. Teidän, jotka olette kasvaneet Suomessa meidän jo ollessa EU-jäseniä, on varmaan vaikea ymmärtää, miten houkuttelevalta Euroopan unionin jäsenyys tuntui nuorelta opiskelijalta 90-luvun alussa. Olimme tarponeet läpi YYA-Suomen, pikkuhiljaa lähentyneet länttä ja Eurooppaa, ja yhtäkkiä EU oli käden ulottuvilla.

Keskustelu EU:sta ei ehkä silloin ollut kovin korkeatasoista. EU-keskustelua käytiin pitkälti ruoan hinnan ympärillä – EU:n jäsenyys tekisi ruoasta halpaa – tai pelotteiden kautta – EU romuttaisi maatalouden ja toisi ydinaseet Suomeen. Niin, näitä samojen argumenttien heijastuksia näkyy myös tämän päivän keskustelussa.

Ja ihan kuten silloin, niin EU:n vastustuksessa on tänäänkin usein kyse myös vanhan kaipuusta. Nostalgiasta, toiveajattelusta ja naiiviudesta.

Kun me Suomessa äänestimme jäsenyydestä vuonna 1994 minä itse elin eurooppalaista unelmaa. Olin Erasmus-vaihdossa Barcelonassa opiskelemassa arkkitehtuuria, oppimassa kieltä, juomassa punaviiniä. Eurooppa oli huumaava kokemus. Se, että kyllä-puoli voitti kansanäänestyksessä tuntui itsestään selvältä, mutta mahtavalta. Miten kukaan voisi vastustaa sitä, että Suomesta tulee osa Eurooppaa, ajattelin. En voinut kuvitellakaan, että äänestys voisi päätyä toisin.

EU merkitsi itselleni vapautta ja kansainvälisyyttä. Ja se merkitsee sitä vieläkin.

Olen toiminut eurooppa- ja omistajaohjausministerinä nyt vajaat yhdeksän viikkoa. Ja jos asiat muuten ovat lähteneet verkkaisesti, jopa hieman yskien, liikkeelle, niin EU-asioiden osalta ministerikauteni aloitus oli varsin vauhdikas: Heti hallituksen nimitystä seuraavana päivänä matkasin ensimmäiselle työmatkalleni Tukholmaan.

Siellä osallistuin epäviralliseen eurooppaministerikokoukseen, jonka aikana keskusteltiin mm. EU:n laajentumisesta. Ihan kuten 1994, niin nytkin monet maat kolkuttelevat EU:n ovea.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on saanut meidät taas kerran arvioimaan koko Eurooppaa, koko EU:ta, geopoliittisen pelikentän kautta.

Ei, EU ei ole varsinaisesti turvallisuuspoliittinen unioni. Mutta se tarjoaa yhteisön, ja sen kautta se tarjoaa myös suojaa.

Koska harmaa alue ei ole turvallinen. Kahden välissä ei ole turvallista ajella. Ja vaikka miten haluaisin ajatella, että polarisaatio ei ole hyvästä, niin viimeistään tänään kaikki tiedämme, että väliinputoajat ovat pulassa.

Kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni.

Siksi tämä sota on saanut laajentumiskeskustelun taas liikkeelle. Georgia, Moldova ja ennen kaikkea Ukraina tarvitsevat EU:n tarjoaman poliittisen suojan.

Keskustelu laajentumisesta pitää periaatteessa sisällään myös pohdintaa siitä, minkälaisen unionin me haluamme. Laajentumisprosessissa EU asettaa vaatimuksia ja ehtoja, joihin ehdokasmaiden on pystyttävä vastaamaan. Näiden ehtojen uusien jäsenten tulee täyttää – mutta ne pätevät tietenkin myös vanhoihin.

Laajentumiseen liittyvät ehdot ovat tehokkaita ohjaamaan ehdokasmaita kohti tarvittavia uudistuksia. Tästä keskustelimme ensimmäisessä EU-kokouksessani. Pääsin siis tavallaan heti alkuun EU:ta määrittelevien perusasioiden äärelle: yhdessä edistämme demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia ja markkinataloutta. Liittymiskriteereissä kiteytyy se, miksi EU on olemassa, mitä arvoja haluamme edistää, ja se minne olemme viemässä unionia.

EU on Suomen tärkein poliittinen ja taloudellinen viitekehys ja myös tärkein arvoyhteisö. EU on rauhanprojekti, joka on avannut Suomelle, Suomen kansalaisille ja suomalaisille yrityksille ovet Eurooppaan ja laajemmin koko maailmaan.

EU-jäsenyydellä on suomalaisten vahva tuki, ja olemalla osa yhteisöä meillä on myös kokoamme suurempi mahdollisuus vaikuttaa globaalilla tasolla. Siksi on meidän kaikkien etu, että EU on globaalisti vahva ja toimintakykyinen.

Tämä tuli selväksi viimeistään Venäjän hyökkäyssodan myötä. Silloin turvallisuusympäristömme muuttui merkittävästi ja pitkäkestoisesti. Hyökkäyssota on korostanut sitä, miten tärkeitä yhteiset arvomme ovat ja miten tärkeää on, että EU on toimintakykyinen myös kriisin edessä.

Suomi on osana EU:ta ja yhdessä EU:n kumppanien kanssa vastannut Venäjän hyökkäyssotaan nopeasti, päättäväisesti ja yhtenäisesti. Tätä yhtenäisyyttä on vaalittava ja sen varaan on rakennettava jatkossakin.

Koska on myös selvää, että ennen sotaa varmuutta toimintakyvystä ei ollut. On myös enemmän kuin todennäköistä, että mikäli EU olisi ennen sotaa voinut päättää, että nämä ovat vastatoimemme, jos olisimme viestittäneet Putinille, että hanat katkeavat, putket tukitaan, ovi SWIFT-järjestelmään sulkeutuu, varat jäädytetään ja Ukrainaa tuetaan kaikin keinoin, niin sotaa ei olisi tullut.

Jos olisimme ennen sotaa pystyneet itse kuvittelemaan mitä voi tapahtua, jos olisimme piirtäneet nämä skenaariot, jos olisimme olleet tarpeeksi toimintakykyisiä, niin väitän, että tätä sotaa ei olisi tullut.

Mutta nyt olemme tässä, ja tuen on jatkuttava.

Suomi on tähän mennessä tukenut Ukrainaa 1,74 miljardilla eurolla. Tämä sisältää 1,2 miljardia euroa puolustusmateriaalitukea, yhteensä 17 puolustustarvikepakettia.

Olemmeko auttaneet paljon vai vähän? Jos Suomen tuen suhteuttaa BKT:hen, niin USA:n kohdalla se tarkoittaisi 150 miljardin dollarin tukea.

Se on merkittävä summa kaikilla mittareilla. Ja me olemme pystyneet toimittamaan hyvää, tärkeää tavaraa, koska me olimme varautuneita. Meillä oli, ja on, varastossa sitä tavaraa, jota kriisissä tarvitaan.

Me jatkamme Ukrainan tukemista – niin kauan kuin se on tarpeen.

Hyvät ystävät,

Olemme unionina oppineet paljon viimeisten vuosien aikana.

Elina Valtonen, Antero Vartia ja minä teimme vuonna 2016 kirjallisen kysymyksen, jossa kyseenalaistimme NordStream II -putken rakentamisen siksi, että se mielestämme sisälsi selviä turvallisuuspoliittisia ulottuvuuksia ja riskejä. Tämän Venäjän toimet olivat silloin jo tehneet selväksi. Kysymystä seurasi silloin tuohtumusta kollegojemme joukossa ja vastaus oli, että putki on pelkkä ympäristökysymys.

Nyt tiedämme paremmin.

Venäjän hyökkäyssodan myötä energiariippuvuuksien vaikutukset Eurooppaan ovat tulleet selväksi kaikille. Hyökkäyssotaa seurannut energiakriisi osoitti, kuinka tärkeää on, että Eurooppa ei ole riippuvainen unionin ulkopuolelta tuodusta fossiilienergiasta. Fossiilittomaan energiantuotantoon siirtyminen on tärkeää, jotta voimme vähentää riippuvuuksiamme ja samalla vähentää Venäjän mahdollisuuksia horjuttaa Eurooppaa ja yhtenäisyyttämme.

Samalla meidän on suojeltava ja vahvistettava demokratiaa. Eri hybridivaikuttamisen keinot ja disinformaation levittäminen ovat omiaan nakertamaan uskoa poliittisen järjestelmään ja kylvämään kahtiajakoa ja eripuraa.

Demokratiavajeen syntymiseen johtavaa kehitystä on pyrittävä ennaltaehkäisemään sekä unionissa että jäsenmaissa. Tässä oikeusvaltiomekanismilla on tärkeä rooli. Se on prosessi, jossa komissio, EU:n neuvosto ja Euroopan parlamentti käy vuosittaista vuoropuhelua jäsenmaiden kanssa oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen ja sen edistämiseen liittyvistä asioista.

Kun meillä on monella tapaa tulonsiirtoihin ja osittaiseen yhteisvastuuseen perustava unioni, on pelisääntöjen oltava kaikille samat. Jos otat EU:n jäsenenä rahaa vastaan, sinun tulee myös pelata yhteisten sääntöjen mukaan. Ja ajatus siitä, että Ukrainan tukea, yhden esimerkin mainitakseni, käytetään panttivankina jotta jokin maa saisi muita etuja, on kestämätön. Sääntöjen tulee olla kaikille samat. Muuten pakka ei pysy kasassa.

Siksi sisäisen toimivuuden ja sen myötä uskottavuuden vahvistaminen on mielestäni EU:n tämän hetken ensisijainen haaste.

Oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen ja vahvistamiseen tähtäävillä toimilla ja sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää puolustamalla vahvistamme unionia kokonaisuutena, rakennamme keskinäistä luottamusta, kasvatamme resilienssiämme ulkoisia haasteita vastaan ja vahvistamme uskottavuuttamme globaalilla tasolla.

Hyvät ystävät,

EU tekee Euroopasta kilpailukykyisen talousalueen. EU mahdollistaa paremmin globaalien haasteiden, kuten ilmastonmuutoksen ja biodiversiteettikadon torjunnan. Tällaiset maiden rajat ylittävät ongelmat eivät ole ratkaistavissa ilman EU:n vahvaa panostusta – nämä haasteet on ratkottava yhteisin voimin, yhdessä toimien.

EU:n suurimpiin vahvuuksiin kuulukin se, että muodostamme maailman suurimman sisämarkkinan. Kun EU-asettaa markkinoillaan kauppaa käyville maille vaatimuksia, on EU:n ulkopuolisten maiden usein järkevä seurata esimerkkiä. Tähän voimamme perustuu.

Koska EU on globaali toimija globaalissa maailmassa, emme voi sulkea silmiämme siltä, että elämme jatkossakin keskinäisriippuvaisessa maailmassa. Emme siis voi sivuuttaa esimerkiksi Kiinan kasvavaa vaikutusvaltaa, mutta meidän on tunnistettava haavoittuvuutemme paremmin ja pyrittävä paikkaamaan niitä mahdollisimman tehokkaasti.

Samalla on täysin olennaista kehittää EU:n omia vahvuuksia unionin kilpailukyvyn varmistamiseksi. Vapaaseen liikkuvuuteen perustuvat sisämarkkinat, avoin ja sääntöpohjainen kauppapolitiikka sekä markkinaehtoiset ratkaisut ovat avainasemassa, jotta eurooppalaisista innovaatioista voi syntyä globaaleja ratkaisuja.

Haitallisten riippuvuuksien vähentämiseen ja toimitusketjujen monipuolistamiseen tarvitaan kauppaa ja kumppanuuksien rakentamista. Silloin on tärkeä varmistaa, että kumppanuudet rakentuvat hyviin ja terveisiin suhteisiin.

Siksi tarvitsemme myös EU:n, joka pystyy toimimaan tehokkaasti Kiinan vastapainona tiiviissä yhteistyössä USA:n kanssa. Transatlanttinen kumppanuutemme Yhdysvaltojen kanssa on EU:n ja sen jäsenmaiden kaikkein tärkein ja strategisin suhde. USA on toki myös kilpailija, mutta ennen kaikkea kumppani.

Tällä yhteistyöllä on ratkaiseva merkitys myös siinä, että saavutamme ulkopoliittiset tavoitteemme tehokkaammin.

Tästä tukemme Ukrainalle Venäjän hyökkäyssodan jälkeen on keskeinen esimerkki. On selvää, että esimerkiksi taloudelliset sanktiot purevat paremmin, kun niitä toteuttavat samanaikaisesti useampi taho.

Ja kuten aiemmin mainitsin, yhteistyötä ei tarvita vain tästä talouden ja turvallisuuden näkökulmasta. Myös kaikissa globaaleissa haasteissa yhteistyö on keskeistä

Yhteistyö Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välillä luo vakautta ja vaurautta Atlantin molemmin puolin, sekä laajemminkin. EU:n ja Yhdysvaltojen välinen taloudellinen suhde on monella tapaa globaalin kaupan ja investointien peruskallio. On tärkeää, että myös taloussuhteemme toimii.

Kahden suuren talouden välillä suhde ei kuitenkaan aina ole ilman ryppyjä. Tällä hetkellä minua huolettaa Yhdysvaltojen IRA-elvytys, eli Inflation Reduction Act, ja sen vaikutus eurooppalaisten ja tietenkin suomalaisten yritysten vientiin ja näin olleen koko EU:n kilpailukykyyn.

Elämme koronan jälkeisessä maailmassa, mutta uskottelemme itsellemme vielä, että näin ei ole. On suuri vaara siitä, että jätämme valtiotukihanat auki ja sen kautta sekoitamme paitsi oman kilpailukykymme myös sisämarkkinamme.

Tarvitsemme yhteisiä pelisääntöjä, vapaata kauppaa ja kilpailuneutraliteetin vahvistamista – emme välineitä, joilla vääristetään markkinoita ja jotka vievät meidät uusprotektionismin tielle.

Hyvät kuulijat,

EU-jäsenyydellä on suomalaisten vahva tuki.

Viimeisimmän EVA:n Arvo- ja asennetutkimuksen mukaan 64 prosenttia suomalaisista suhtautuu EU:hun myönteisesti. The European Social Surveyn mukaan jopa yli 80 prosenttia suomalaisista suhtautuu positiivisesti EU-jäsenyyteen. Etenkin nuoret suhtautuvat myönteisesti EU:hun.

Nämä luvut ovat iloinen asia.

Suomalaisten näkökulmasta yksi pidetyimmistä EU:n tuomista eduista on ollut vapaa liikkuvuus: oikeus asua, työskennellä ja opiskella missä tahansa EU-maassa. Sisämarkkinat avaavat mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille kansainvälistyä ja kasvaa. Osana EU:ta Suomi on kokoaan suurempi – EU-jäsenvaltiona olemme mukana vaikuttamassa siihen, mihin suuntaan sekä unioni että maailma kehittyvät.

Suomi on jatkossakin aktiivinen, luotettava ja ratkaisuhakuinen jäsenvaltio. Me haluamme kilpailukykyisen ja globaalilla tasolla vahvan unionin. Edistämme mm. puhtaan energian investointeja, luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä ja syvenevää puolustusyhteistyötä EU:ssa.

Ja jos – ja kun – emme aina ole tyytyväisiä EU:n päätöksiin, meidän on ymmärrettävä katsoa peiliin: me olemme osa EU:ta, emme passiivinen toimija. Jos päätökset eivät tunnu Suomen edun mukaisilta, meidän on kehityttävä vaikuttamistyössämme paremmiksi.

Ratkaisu ei ole EU-erolla flirttailu. Ja ei, jos ero ei nyt ole ajankohtainen, koska, ja tässä siteeraan erästä julkisuudessa käytyä keskustelua: ”tiedostamme yhä vallitsevan maailmantilanteen” ja koska ”jakaantunut Länsi-Eurooppa olisi heikompi totalitaaristen maiden uhan alla”, niin ei se ole sitä tulevaisuudessakaan.

Suomen maantieteellinen sijainti ei nimittäin muutu. Euroopan sijainti kahden suurvallan välissä ja Venäjän naapurissa ei sekään muutu. EU vahvistaa yksittäisten valtioiden kyvykkyyksiä niin kauppapoliittisesti kuin turvallisuuspoliittisestikin. On vaikea nähdä, että globaali kilpailu muuttuisi tavalla, joka suosisi pieniä valtioita isojen toimijoiden sijaan.

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Ja naiivi flirttailu EU-erolla on vastuutonta äänten kalastelua.

Hyvät Eurooppanuoret, hyvät Linnaseminaariin osallistujat,

Tämän viikonlopun aikana teillä on, ja on ollut, ohjelmassa monia tärkeitä ja kiinnostavia aiheita vihreästä siirtymästä ja nuorten hyvinvoinnista ja osaamisesta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

Iloitsen erityisesti siitä, että teidän on huomenna määrä kuulla mahdollisuuksista EU-uriin – eurooppaministerinä toivon, että Suomesta hakeuduttaisiin EU-virkoihin paljon nykyistä innokkaammin.

Myös opiskelijavaihtoa tulisi edistää ja siitä tulee pitää aktiivisesti huolta. Suomesta ulkomaille lähtevien opiskelijoiden määrä on pudonnut kolmannekseen viime vuosikymmenen puoliväliin verrattuna. Tämä on huolestuttava kehityssuunta ja asia, johon on kiinnitettävä huomiota. Samalla tarvitsemme myös ulkomaisia opiskelijoita ja opiskelijavaihtoa Suomeen.

On nimittäin harha ajatella, että kansainvälisyyttä synnytetään kotisohvalta käsin. On mentävä rajojemme ulkopuolelle ja opittava itse. Itse elin vuoden vaihto-oppilaana Portugalissa 17-vuotiaana. Opin portugalin kielen, ja opin rakastamaan niin fadoa kuin kuivattua turskaa. Opiskeluaikanani työskentelin Italiassa. Opin italian kielen ja ymmärtämään Palladion nerouden. Jatkoin Barcelonaan, rakastuin paellaan ja Gaudíin.

Hyvät ystävät: lähtekää ulkomaille, oppikaa kieliä, rakastukaa Eurooppaan.

Haluaisin, että mahdollisimman moni näkisi ja saisi itse kokea kansainvälisyyden ja kansainvälisten kokemusten hyödyn ja niiden tuoman rikkauden. Siksi tarvitsemme Eurooppanuorten kaltaisia toimijoita – järjestöjä, jotka edistävät eurooppamyönteisyyttä ja kansainvälisyyttä. Sitä tarvitsemme erityisesti tänään. Toivon teille onnea ja men

Speech at Student Investment Summit 18.8.2023

Dear attendees of the Student Investment Summit,

Thank you for inviting me to speak here at the summit. I am delighted to see such a large crowd here today.

The overarching theme of today’s event is megatrends shaping the future. What are the big things that drive change? What are the phenomena that make the lives of our kids different from what we are living today? Or, in this case, and maybe your case: What is the trend that turns an entrepreneur that starts something in a garage somewhere today into a global success story tomorrow?

The European Commission’s Competence Centre on Foresight has identified 14 – yes, 14 – global megatrends that are relevant for the future of Europe.

These range from issues regarding widening inequality, accelerating technological change, and continuing urbanization to climate change, aggravating resource scarcity, and the changing security paradigm. Some of these are opportunities. Some of these are threats. Some need you to solve them, some open up a new world of opportunities.

All these issues are topical and need to be addressed. However, it is the last one, regarding the changing security paradigm, which will serve as the link to my speech here today.

When you invest in something, you bet on the future. You calculate and you make assumptions. In the best of worlds, there is a reasonable probability that your prediction is right. Often it isn’t. It’s hard to predict the behaviour of billions of people.

When developing society you want stableness. When your invest you want the same. You want a situation in which the relationship between cause and effect is foreseeable, in order to be able to make the right decisions.

Then there are situations in which unforeseen circumstances immediately change the equation. Those that bought Moderna stock in late 2019 and sold it two years later profited from a catastrophe. As did those that had Saab or Statoil stock before the war.

But these are anomalies. In general, stability is good. For me – a politician – and for you, the investors.

And we have had too little of that, too little of stability, lately.

Our geopolitical landscape underwent a radical change a year and a half ago – a change that in many ways has served as a wakeup call for Europe. I am, of course, talking about Russia’s illegal invasion of Ukraine in February 2022. The attack profoundly changed our security landscape in Europe.

I was in a surgical operation when the invasion started. When I woke up from the anaesthesia, the world had changed.

It had changed. But it also rang a bell. For us Finns it was a familiar situation – an authoritarian Russia wants to, through deceit and violence, swallow a smaller neighbour.

In 1939, Stalin had ordered a piece from Shostakovich to be played in Helsinki after the successful and swift invasion. That never came to be. And Kiev also still stands.

Russia’s attack on Ukraine showed that Russia wants to destroy the European security order. By attacking Ukraine, Russia tries to claim Ukraine within its sphere of influence. This can’t be the playbook of this century. There is no place for this kind of zero-sum game thinking in the 2020s.

This was an unexpected event. But still, we should have seen it coming.

Russia has tried to undermine European security for quite some time, and the attack is a continuation in this development. We didn’t react hard enough in 2008. We didn’t act hard enough in 2014. Now we have acted.

The unity the European Union showed in the wake of the attack might have taken Russia by surprise. The EU was exceptionally quick, united and efficient in its response to Russia’s attack on Ukraine.

At the same time I can’t stop thinking about what could have been. If we had been capable of imagining this scenario, and thought out the possible reactions to it ahead of time, could we have stopped it?

If we had told Russia that we will support Ukraine with weapons and that we will, among other things, freeze Russian assets and shut its access to SWIFT – would that have made a difference?

I think it would have. Contingency plans are good to have in politics, but also when running businesses or when investing.

But here we are.

We Finns support Ukraine in many ways. Since the start of the war, Finland’s total assistance to Ukraine amounts to 1,74 billion euros. This includes about 490 million euros of humanitarian aid and development cooperation assistance as well as 17 packages of defense materiel assistance amounting to 1,2 billion euros.

How much is that? When you compare our economy to the American one, it is equivalent to the US giving 137 billion dollars. It is a significant amount.

And it doesn’t stop here. Finland will continue its support to Ukraine as long as needed.

What are the results of the war so far? It has devastated Ukraine. It has caused immense harm. The wear has been the scene of tens of thousands possible Russian war crimes. It is an immense tragedy.

But it has also caused other things: It has trashed the influence Russia had globally. It has destroyed the economy of Russia and the future of at least a generation of Russians. It has doubled Russia’s border with NATO and made Finland and soon Sweden NATO members.

When the only countries that vote for you in the UN are Syria, Belarus, North Korea, and Eritrea, you know you have a problem. That’s where Russia is today.

There are several lessons to be learned from this war.

It has shown us how important it is to stay united in Europe, how important it is to build relationships and bridges. It has shown that we need to have common rules in order to function properly. It has shown us the importance of democracy, of democratic processes, as well as the importance of rule of law.

We have challenges within the union. The discussion around the sanctions against Russia has once again brought to light the differences and discrepancies we have within the union. Our values are not totally in line. Are world views are not the always the same. And this creates problems in both good and bad times.

The ongoing Rule of Law Mechanism in the EU is a key tool in strengthening the rule of law in member states. It is process where the whereby the Commission, the Council of the European Union and the European Parliament engage in an annual dialogue with Member States on issues related to rule of law. With the mechanism, we can promote the development of rule of law within the union.

Rule of law is exceptionally important in a union, which in many ways is based on transfers of resources and shared responsibilities.  The rules must be the same for all. If you accept money from the EU, you must also play by the same rules.

Another important lesson we have learned is the fragility of our energy market. Russia used its control on energy resources as a tool to gain advantage and to put pressure on Europe. The war has showed us how vulnerable the union was in its dependency on fossil fuels from Russia.

We knew that Russia uses energy as a weapon. We had seen it before. And still, we went on building the Nordstream pipeline, thus tying yet another noose around our neck.

When I, together with then fellow Member of Parliament, now Minister for Foreign Affairs Elina Valtonen, questioned the sanity of the Nord Stream project in 2016, arguing that it has security policy implications for the EU and Finland, we were dismissed. “It is only an environmental matter”, was the answer.

Today we know better. Energy can be a weapon.

This underlines the importance to continue in promoting the green transition and renewable energy production. It is critical to our security in so many ways.

EU is a global frontrunner in green transition and on its way to become the first climate neutral continent. The work on the measures to achieve the EU 2030 climate target – the so-called Fit for 55 -package – has been successfully concluded. As a next step, the EU needs to start working on the milestone to be set for 2040. It is important that Finland is active in these discussions.

Achieving global carbon neutrality and then carbon negativity will require several technological breakthroughs and a subsequent industrial transformation. Finland is well placed to lead the way in this process. Use and export of clean economy solutions aim at increasing Finland’s carbon handprint – a concept we seek to mainstream also at EU level.

There are few industries we can say for certain that will grow in the future. The green economy is one. Only in Finland there are projects that add up to around 100 billion euros in the pipeline.

This is not naïveté. It is hard industrial and economic policy. Pure and simple.

Finland’s position as a leader in the circular economy will also create new work and business. We need a better functioning single market that supports circular solutions, including a European market for secondary raw materials.

It would also help Europe reduce risks related to strategic dependencies.

This brings me to the third lesson from the war: The need to minimize strategic resource dependencies and to guarantee security of supply. We have been naïve in relying on resources from authoritarian states, which then can use our dependencies in extortive purposes.

However, the lesson here is not to turn inwards. We are and we will continue to exist in an interdependent world. Instead, the lesson is to be more aware of our weaknesses and to take action to minimize our strategic dependencies.

We should ask ourselves: What does the world look like in the wake of the war, where all supply chains have been altered and dependencies have been exposed and exploited? How do we navigate these dependencies?

It is no easy challenge to strengthen national security of supply while also strengthening the inner market at the EU level. An efficient market is a market where everybody competes fairly – both countries and companies. And the EU can only be effective and competitive globally if our internal structures are efficient.

We are in a post-Covid reality. State involvement in the economy has to be geared down. If countries enter into a race of state subsidies, Finland will have difficulties to compete for investments in industry. Here there is reason to be concerned about the attitudes in some major EU countries.

I go back to the green economy: We have immense potential in the clean energy market. We have cheap and clean electricity. We have Europe’s best electrical grid. We have the raw materials needed for the battery industry.

But if this becomes a battleground of state subsidies we might still not come out as winners.

Dear friends,

Free trade must include a sound assessment of what democracy deficit means and what risks it entails. We need to be better in assessing what it means to do business with authoritarian states.

At the same time, it is important to strengthen our relationship with our partners. The transatlantic partnership is the most important and strategic relationship for the EU and its Member States.

The closely coordinated transatlantic response to Russian aggression on Ukraine has demonstrated the nature of this strong relationship. It has become self-evident that in the face of current geopolitical challenges, our partnership is stronger and more important than ever.

The EU and the US are strategic partners and allies also economically. The EU and the US are together the bedrock of global trade and investment. Transatlantic trade is a key artery of the global economy.

However, with two large economies, it is no surprise that there are also challenges (e.g. Inflation Reduction Act, IRA). Potential irritants remain on trade policy. It is important that during times like these we do our utmost to enhance the dialogue on the difficult questions.

And, if you allow me to reflect on a recent non-issue that popped up in our political discussion: Let’s not flirt with EU-scepticism. It is irresponsible and naive to think that a country like Finland could be better off outside of the world’s biggest market, than inside it.

Our primary challenges are global: Climate change, biodiversity loss, security, democracy, the economy. To solve these issues, we need the EU, and no amount of irresponsible nostalgia or wishful thinking trumps – no pun intended – this fact.

Dear friends,

The changes in our security landscape have been profound in the past couple of years. We need to learn, and we need to adapt. We need to strengthen our partnerships and focus on building new, sound ones. We need to take measures to tackle the dependencies that have been revealed, and we need to secure competitive neutrality and a functioning single market.

This we do it best, when we do it together.

Thank you.

EU:sta eroamisessa ei olisi järjen häivää

Suomalaisista yli 80 prosenttia suhtautuu positiivisesti EU-jäsenyyteen. Tämä on Euroopan korkeimpia lukuja. Kansalaismielipiteeseen on selvät syynsä: meillä suomalaisilla on kokemusta siitä, minkälaista on jäädä isojen yhteisöjen ulkopuolelle. NATO:on, EU:hun, EFTA:an ja Pohjoismaiseen neuvostoon kuulumattomuus pienensivät aikoinaan liikkumavaraamme niin taloudellisessa kuin poliittisessa mielessä. Ukrainan sodan puhkeaminen osoitti raa’alla tavalla, mitä isomman yhteisön ulkopuolelle kuulumattomuus voi tarkoittaa juuri tässä ajassa. 

Myös sisämarkkinat, vapaa ihmisten, tavaroiden ja palveluiden liikkuvuus ja esimerkiksi opiskelijavaihto-ohjelma Erasmus+ ovat kaikki Suomea ja suomalaisia hyödyttäviä asioita. Kuulumalla EU:hun Suomella on myös kokoaan suurempi mahdollisuus vaikuttaa globaalilla tasolla.

Kaikesta huolimatta aika ajoin joku esittää poliittisena tavoitteena EU:sta eroamisen. Tänään eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho totesi, että se on perussuomalaisten pitkän aikavälin tavoite. Halla-aho toteaa, että ero olisi oikeutettu, koska EU rajoittaa jäsenmaidensa suvereeniutta ”demokratiavajeen johdosta”.

EU:sta eroaminen ei kuitenkaan ole tavoite, jota perusuomalaiset ajavat tässä hallituksessa, eikä niin voi ollakaan, koska sellaista tavoitetta ei hallitusohjelmaan ole kirjattu. Suomen EU-politiikan pitkä linja jatkuu hallituksesta toiseen ja tämä linja on ollut maallemme eduksi.

Se, että hallituksessa olevilla puolueilla on puolueen tasolla ollut erilaisia näkemyksiä asioista, ei tietenkään ole mikään ennenäkemätön asia. Erilaisen näkökannat eivät estä hallitusta toimimasta ohjelmansa mukaisesti.

Aina kun joku leikkii tällaisen ajatuksen kanssa, on kuitenkin syytä pysähtyä pohtimaan, mitä tällaisen pyrkimyksen taustalla on – ja ennen kaikkea, mihin Suomen EU:sta eroaminen johtaisi.

Kaikissa yhteisössä ilmenee kitkaa ja haasteita. Näin on myös EU:ssa. EU kehittyy usein kriisien kautta.

EU:n jatkuva kehittäminen on toivottava ja välttämätönkin asia. On täysin perusteltua kritisoida rakenteita tai prosesseja, jotka eivät palvele yhteisöön kuuluvia maita ja niiden kansalaisia. Kritiikin ja eroamistavoitteen välillä on kuitenkin iso ero, eikä eroajatuksella tule mielestäni leikkiä, jos vaihtoehto on Suomea kurjistava.

Halla-aho toteaa, ettei ero ole ajankohtainen nyt, koska ”tiedostamme yhä vallitsevan maailmantilanteen”. Hänkin uskoo, että jakaantunut Länsi-Eurooppa olisi heikompi totalitaaristen maiden uhan alla.

Ero on haave tai tavoite, joka ei siis ole toteutettavissa tässä ajassa ja maailmassa. Kysynkin siksi: Mikä on se maailma, jossa Suomen eroaminen EU:sta olisi ajankohtaista tai viisasta?

On todennäköistä, että maailmassa tilanteet muuttuvat ja geopoliittiset painopisteet siirtyvät. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole näköpiirissä mitään sellaista, mikä mielestäni puoltaisi eroajatusta. Miksi siis edes heittää sellaista ilmoille?

Suomen maantieteellinen sijainti ei muutu. Euroopan sijainti kahden suurvallan välissä ja Venäjän naapurissa ei sekään muutu. EU vahvistaa yksittäisten valtioiden kyvykkyyksiä niin kauppapoliittisesti kuin turvallisuuspoliittisesti. On vaikea nähdä, että globaali kilpailu muuttuisi tavalla, joka suosisi pieniä valtioita isojen toimijoiden sijaan.

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.

Ei ole sattumaa, että Venäjä pitkään on keskustellut mieluummin yksittäisten EU-maiden kanssa kahdenvälisesti kuin suoraan EU:n kanssa. Vahva EU ei Venäjän maailmankuvassa ole Venäjän etu. Samanlaista asennetta on havaittavissa myös Kiinan vuorovaikutuksessa EU:n kanssa.

EU tekee Euroopasta kilpailukykyisen talousalueen ja mahdollistaa paremmin globaalien haasteiden, kuten ilmastonmuutoksen ja biodiversiteettikadon torjunnan. Tällaiset maiden rajat ylittävät ongelmat eivät ole ratkaistavissa ilman EU:n vahvaa panostusta.

Miksi näin? EU on maailman suurin sisämarkkina. Kun EU-asettaa markkinoillaan kauppaa käyville maille vaatimuksia, on EU:n ulkopuolisten maiden usein järkevä seurata esimerkkiä.

Ja samaan aikaan: Emme voi sulkea silmämme siltä, että Kiinan vaikutusvalta maailmassa kasvaa jatkuvasti. Erityisesti siksi tarvitsemme EU:n, joka pystyy toimimaan tehokkaasti Kiinan vastapainona tiiviissä yhteistyössä USA:n kanssa.

Olisiko Suomi siis paremmassa asemassa ilman EU:ta? Itse en pysty mitenkään näkemään, että tähän kysymykseen voisi vastata myönteisesti.

Euroopan turvallisuus on pitkälti NATO:n harteilla, mutta EU:lla on Euroopan maiden turvallisuuden varmistamisessa Lissabonin sopimuksen myötä tärkeä rooli. Harmaalla vyöhykkeellä oleminen on turvallisuusriski, minkä Ukraina on joutunut karvaasti kokemaan. EU-jäsenyys ei ratkaise kenenkään turvallisuushuolia, mutta se selkeyttää siihen kuuluvien maiden asemaa. Siksi EU:n laajentuminen onkin ottanut viime aikoina askelia eteenpäin. Suomi suhtautuu EU:n laajentumiseen myönteisesti – toki sillä edellytyksellä, että EU:hun jäseniksi hakevat maat täyttävät jäsenyyden ehdot.

Vaihtoehtoisiakin polkuja on kokeiltu: Brexit on jo lyhyessä ajassa osoittautunut virhearvioksi. Kansanäänestys oli tiukka ja sen yhteydessä on myös pohdittu Venäjän vaikuttamisesta äänestyksen lopputulokseen.

Kauppasopimuksia ei tehdä noin vain; vientiin ja tuontiin liittyvän byrokratian lisääntymisellä on suoria vaikutuksia talouteen. Tämä on nähty nyt Isossa-Britanniassa. Myös työvoiman saatavuus on heikentynyt, kun työperäistä maahanmuuttoa on suitsittu. Monet Brexitin puolesta äänestäneistä ovat kertoneet katuneensa päätöstään, mikä myös näkyy kannatusmittauksissa.

On syytä olettaa, että EU:sta eroamisen seuraukset olisivat Suomen kohdalla saman suuntaisia kuin mitä Isossa-Britanniassa on nähty. Sillä erotuksella tosin, ettei Suomella ole Iso-Britannian tapaan globaalisti merkittävää pankkisektoria. Isossa-Britanniassa pankkisektori on toiminut hyvinvoinnin puskurina. Sen vetovoima ei ole haihtunut ilmaan, joskin se on heikentynyt.

Kuten yllä jo mainitsin, suomalaisten näkökulmasta yksi pidetyimmistä EU:n tuomista eduista on ollut vapaa liikkuvuus: oikeus asua, työskennellä ja opiskella missä tahansa EU-maassa. Aktiivinen suhteiden kehittäminen onkin Suomen kaltaiselle pienelle maalle ensiarvoisen tärkeää. Sen sijaan, että puhumme EU:sta eroamisesta, toivoisin meidän tunnistavan EU:n merkityksen kauppasuhteiden ja kouluttautumisen näkökulmasta. Tällaiset suhteet muuttuvat helposti itsestään selviksi, mutta niiden merkitystä ei kannata Suomen menestyksen näkökulmasta vähätellä.

Eurooppa-ministerinä toivon, että Suomesta hakeuduttaisiin EU-virkoihin paljon nykyistä innokkaammin. Jos ja kun emme aina ole tyytyväisiä EU:n päätöksiin, meidän on ymmärrettävä katsoa peiliin: me olemme osa EU:ta, emme passiivinen toimija. Jos päätökset eivät tunnu Suomen edun mukaisilta, meidän on kehityttävä vaikuttamistyössämme paremmiksi.

Myös opiskelijavaihtoa tulisi edistää ja siitä tulee pitää aktiivisesti huolta. Suomesta ulkomaille lähtevien opiskelijoiden määrä on pudonnut kolmannekseen viime vuosikymmenen puoliväliin verrattuna. Yliopistojemme tason parantamiseksi tarvitsemme myös Suomeen suuntautuvaa opiskelijavaihtoa.

EU-kritiikki on hyvä asia. Mikään instituutio ei kehity, ellei siinä esiintyviä ongelmia nosteta rohkeasti esille. Kritiikin on kuitenkin hyvä perustua tosiasioihin ja vaihtoehtoisten polkujen faktapohjaiseen analysointiin, ei nostalgiaan tai mahdolliset ongelmat ohittavaan populismiin.

EU:n ensisijainen haaste tällä hetkellä on mielestäni sen sisäisen toimivuuden ja sen myötä uskottavuuden vahvistaminen. Oikeusvaltiomekanismi on tässä työssä keskeisessä roolissa – se on prosessi, jossa komissio, EU:n neuvosto ja Euroopan parlamentti käy vuosittaista vuoropuhelua jäsenmaiden kanssa oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen ja sen edistämiseen liittyvistä asioista. Kun meillä on monella tapaa tulonsiirtoihin ja osittaiseen yhteisvastuuseen perustava unioni, on pelisääntöjen oltava kaikille samat. Jos otat rahaa vastaan, sinun tulee myös pelata yhteisten sääntöjen mukaan.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa taas määräenemmistöpäätöksiin siirtyminen on välttämätöntä. Kun EU:n turvallisuutta haastetaan, on EU:lla oltava toimintakykyä niin kantojen muodostamisessa kuin niiden täytäntöönpanossa.

 

 

Adlercreutz: EU:n globaali vaikuttavuus edellyttää vahvoja sisämarkkinoita

Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Anders Adlercreutz osallistui keskusteluun Euroopan ja Afrikan välisistä taloussuhteista muun muassa komissaari Jutta Urpilaisen kanssa torstaina Wasa Future Festivaaleilla. Adlercreutz korosti yhteisten pelisääntöjen merkitystä, jotta unioni on houkutteleva kauppakumppani.

– On tärkeää, että työskentelemme määrätietoisesti EU:n uskottavuuden lisäämiseksi ja vahvistamiseksi maailmanmarkkinoilla. Näin varmistamme, että pysymme kilpailukykyisinä myös tulevaisuudessa. Monia kohtaamiamme maailmanlaajuisia haasteita – esimerkiksi ilmastonmuutosta, demokratiaamme kohdistuvia uhkia, turvallisuushaasteita ja taloutta kokonaisuutena – ei voida ratkaista ilman, että EU on näissä kysymyksissä johtava toimija, Adlercreutz sanoo.

Toimivat sisämarkkinat ovat olleet yksi unionin suurimmista vahvuuksista. Koronaviruspandemian aikana markkinat eivät toimineet normaalisti, ja muun muassa rajoitukset vapaaseen liikkuvuuteen aiheuttivat haasteita.

–  Tämä ajanjakso on jätettävä taaksemme: Olemme täysin riippuvaisia toimivista vapaista sisämarkkinoista, ja meidän on varottava mekanismeja, jotka häiritsevät niitä. Tämä on unionin toimivuuden kannalta keskeistä. Toimivat markkinat vahvistavat kilpailukykyä. Taloudellinen tuki antaa pitkällä aikavälillä vääriä signaaleja ja heikentää markkinoita, Adlercreutz sanoo.

Tilaisuuden aikana, johon myös Ruandan, Mosambikin ja Brasilian edustajat osallistuivat, Adlercreutz korosti keskinäisten kumppanuuksien merkitystä.

–  EU on jo nyt monin tavoin hyvä kumppani ja haluaa olla vielä parempi. Emme käytä yksityisarmeijoita tai osta maan parasta viljelysmaata kaupankäynnin vastineeksi. EU:n tavoitteena on rakentaa pitkäaikaisia kumppanuuksia, jotka perustuvat kestäviin ratkaisuihin ja luovat hyvinvointia, Adlercreutz sanoo.

Adlercreutz on viettänyt koko viikon Pohjanmaalla ja vieraillut useissa yrityksissä.

– Alueella tapahtuu paljon hyvää. Energiasektori luo taloudellista hyvinvointia niin paikallisesti kuin globaalisti, ja useita tärkeitä infrastruktuurihankkeita on suunnitteilla. On ollut innostavaa nähdä, miten yritykset uskaltavat kasvaa ja miten hyvin yhteistyö korkeakoulujen ja teollisuuden välillä toimii, Adlercreutz sanoo.