Arvoisat kuulijat, arvoisat Eurooppanuoret,
Kiitos kutsusta tulla puhumaan Linnaseminaariinne.
EU, Euroopan unioni – siitä puhumme tänään. Teidän, jotka olette kasvaneet Suomessa meidän jo ollessa EU-jäseniä, on varmaan vaikea ymmärtää, miten houkuttelevalta Euroopan unionin jäsenyys tuntui nuorelta opiskelijalta 90-luvun alussa. Olimme tarponeet läpi YYA-Suomen, pikkuhiljaa lähentyneet länttä ja Eurooppaa, ja yhtäkkiä EU oli käden ulottuvilla.
Keskustelu EU:sta ei ehkä silloin ollut kovin korkeatasoista. EU-keskustelua käytiin pitkälti ruoan hinnan ympärillä – EU:n jäsenyys tekisi ruoasta halpaa – tai pelotteiden kautta – EU romuttaisi maatalouden ja toisi ydinaseet Suomeen. Niin, näitä samojen argumenttien heijastuksia näkyy myös tämän päivän keskustelussa.
Ja ihan kuten silloin, niin EU:n vastustuksessa on tänäänkin usein kyse myös vanhan kaipuusta. Nostalgiasta, toiveajattelusta ja naiiviudesta.
Kun me Suomessa äänestimme jäsenyydestä vuonna 1994 minä itse elin eurooppalaista unelmaa. Olin Erasmus-vaihdossa Barcelonassa opiskelemassa arkkitehtuuria, oppimassa kieltä, juomassa punaviiniä. Eurooppa oli huumaava kokemus. Se, että kyllä-puoli voitti kansanäänestyksessä tuntui itsestään selvältä, mutta mahtavalta. Miten kukaan voisi vastustaa sitä, että Suomesta tulee osa Eurooppaa, ajattelin. En voinut kuvitellakaan, että äänestys voisi päätyä toisin.
EU merkitsi itselleni vapautta ja kansainvälisyyttä. Ja se merkitsee sitä vieläkin.
Olen toiminut eurooppa- ja omistajaohjausministerinä nyt vajaat yhdeksän viikkoa. Ja jos asiat muuten ovat lähteneet verkkaisesti, jopa hieman yskien, liikkeelle, niin EU-asioiden osalta ministerikauteni aloitus oli varsin vauhdikas: Heti hallituksen nimitystä seuraavana päivänä matkasin ensimmäiselle työmatkalleni Tukholmaan.
Siellä osallistuin epäviralliseen eurooppaministerikokoukseen, jonka aikana keskusteltiin mm. EU:n laajentumisesta. Ihan kuten 1994, niin nytkin monet maat kolkuttelevat EU:n ovea.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on saanut meidät taas kerran arvioimaan koko Eurooppaa, koko EU:ta, geopoliittisen pelikentän kautta.
Ei, EU ei ole varsinaisesti turvallisuuspoliittinen unioni. Mutta se tarjoaa yhteisön, ja sen kautta se tarjoaa myös suojaa.
Koska harmaa alue ei ole turvallinen. Kahden välissä ei ole turvallista ajella. Ja vaikka miten haluaisin ajatella, että polarisaatio ei ole hyvästä, niin viimeistään tänään kaikki tiedämme, että väliinputoajat ovat pulassa.
Kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni.
Siksi tämä sota on saanut laajentumiskeskustelun taas liikkeelle. Georgia, Moldova ja ennen kaikkea Ukraina tarvitsevat EU:n tarjoaman poliittisen suojan.
Keskustelu laajentumisesta pitää periaatteessa sisällään myös pohdintaa siitä, minkälaisen unionin me haluamme. Laajentumisprosessissa EU asettaa vaatimuksia ja ehtoja, joihin ehdokasmaiden on pystyttävä vastaamaan. Näiden ehtojen uusien jäsenten tulee täyttää – mutta ne pätevät tietenkin myös vanhoihin.
Laajentumiseen liittyvät ehdot ovat tehokkaita ohjaamaan ehdokasmaita kohti tarvittavia uudistuksia. Tästä keskustelimme ensimmäisessä EU-kokouksessani. Pääsin siis tavallaan heti alkuun EU:ta määrittelevien perusasioiden äärelle: yhdessä edistämme demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia ja markkinataloutta. Liittymiskriteereissä kiteytyy se, miksi EU on olemassa, mitä arvoja haluamme edistää, ja se minne olemme viemässä unionia.
EU on Suomen tärkein poliittinen ja taloudellinen viitekehys ja myös tärkein arvoyhteisö. EU on rauhanprojekti, joka on avannut Suomelle, Suomen kansalaisille ja suomalaisille yrityksille ovet Eurooppaan ja laajemmin koko maailmaan.
EU-jäsenyydellä on suomalaisten vahva tuki, ja olemalla osa yhteisöä meillä on myös kokoamme suurempi mahdollisuus vaikuttaa globaalilla tasolla. Siksi on meidän kaikkien etu, että EU on globaalisti vahva ja toimintakykyinen.
Tämä tuli selväksi viimeistään Venäjän hyökkäyssodan myötä. Silloin turvallisuusympäristömme muuttui merkittävästi ja pitkäkestoisesti. Hyökkäyssota on korostanut sitä, miten tärkeitä yhteiset arvomme ovat ja miten tärkeää on, että EU on toimintakykyinen myös kriisin edessä.
Suomi on osana EU:ta ja yhdessä EU:n kumppanien kanssa vastannut Venäjän hyökkäyssotaan nopeasti, päättäväisesti ja yhtenäisesti. Tätä yhtenäisyyttä on vaalittava ja sen varaan on rakennettava jatkossakin.
Koska on myös selvää, että ennen sotaa varmuutta toimintakyvystä ei ollut. On myös enemmän kuin todennäköistä, että mikäli EU olisi ennen sotaa voinut päättää, että nämä ovat vastatoimemme, jos olisimme viestittäneet Putinille, että hanat katkeavat, putket tukitaan, ovi SWIFT-järjestelmään sulkeutuu, varat jäädytetään ja Ukrainaa tuetaan kaikin keinoin, niin sotaa ei olisi tullut.
Jos olisimme ennen sotaa pystyneet itse kuvittelemaan mitä voi tapahtua, jos olisimme piirtäneet nämä skenaariot, jos olisimme olleet tarpeeksi toimintakykyisiä, niin väitän, että tätä sotaa ei olisi tullut.
Mutta nyt olemme tässä, ja tuen on jatkuttava.
Suomi on tähän mennessä tukenut Ukrainaa 1,74 miljardilla eurolla. Tämä sisältää 1,2 miljardia euroa puolustusmateriaalitukea, yhteensä 17 puolustustarvikepakettia.
Olemmeko auttaneet paljon vai vähän? Jos Suomen tuen suhteuttaa BKT:hen, niin USA:n kohdalla se tarkoittaisi 150 miljardin dollarin tukea.
Se on merkittävä summa kaikilla mittareilla. Ja me olemme pystyneet toimittamaan hyvää, tärkeää tavaraa, koska me olimme varautuneita. Meillä oli, ja on, varastossa sitä tavaraa, jota kriisissä tarvitaan.
Me jatkamme Ukrainan tukemista – niin kauan kuin se on tarpeen.
Hyvät ystävät,
Olemme unionina oppineet paljon viimeisten vuosien aikana.
Elina Valtonen, Antero Vartia ja minä teimme vuonna 2016 kirjallisen kysymyksen, jossa kyseenalaistimme NordStream II -putken rakentamisen siksi, että se mielestämme sisälsi selviä turvallisuuspoliittisia ulottuvuuksia ja riskejä. Tämän Venäjän toimet olivat silloin jo tehneet selväksi. Kysymystä seurasi silloin tuohtumusta kollegojemme joukossa ja vastaus oli, että putki on pelkkä ympäristökysymys.
Nyt tiedämme paremmin.
Venäjän hyökkäyssodan myötä energiariippuvuuksien vaikutukset Eurooppaan ovat tulleet selväksi kaikille. Hyökkäyssotaa seurannut energiakriisi osoitti, kuinka tärkeää on, että Eurooppa ei ole riippuvainen unionin ulkopuolelta tuodusta fossiilienergiasta. Fossiilittomaan energiantuotantoon siirtyminen on tärkeää, jotta voimme vähentää riippuvuuksiamme ja samalla vähentää Venäjän mahdollisuuksia horjuttaa Eurooppaa ja yhtenäisyyttämme.
Samalla meidän on suojeltava ja vahvistettava demokratiaa. Eri hybridivaikuttamisen keinot ja disinformaation levittäminen ovat omiaan nakertamaan uskoa poliittisen järjestelmään ja kylvämään kahtiajakoa ja eripuraa.
Demokratiavajeen syntymiseen johtavaa kehitystä on pyrittävä ennaltaehkäisemään sekä unionissa että jäsenmaissa. Tässä oikeusvaltiomekanismilla on tärkeä rooli. Se on prosessi, jossa komissio, EU:n neuvosto ja Euroopan parlamentti käy vuosittaista vuoropuhelua jäsenmaiden kanssa oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen ja sen edistämiseen liittyvistä asioista.
Kun meillä on monella tapaa tulonsiirtoihin ja osittaiseen yhteisvastuuseen perustava unioni, on pelisääntöjen oltava kaikille samat. Jos otat EU:n jäsenenä rahaa vastaan, sinun tulee myös pelata yhteisten sääntöjen mukaan. Ja ajatus siitä, että Ukrainan tukea, yhden esimerkin mainitakseni, käytetään panttivankina jotta jokin maa saisi muita etuja, on kestämätön. Sääntöjen tulee olla kaikille samat. Muuten pakka ei pysy kasassa.
Siksi sisäisen toimivuuden ja sen myötä uskottavuuden vahvistaminen on mielestäni EU:n tämän hetken ensisijainen haaste.
Oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen ja vahvistamiseen tähtäävillä toimilla ja sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää puolustamalla vahvistamme unionia kokonaisuutena, rakennamme keskinäistä luottamusta, kasvatamme resilienssiämme ulkoisia haasteita vastaan ja vahvistamme uskottavuuttamme globaalilla tasolla.
Hyvät ystävät,
EU tekee Euroopasta kilpailukykyisen talousalueen. EU mahdollistaa paremmin globaalien haasteiden, kuten ilmastonmuutoksen ja biodiversiteettikadon torjunnan. Tällaiset maiden rajat ylittävät ongelmat eivät ole ratkaistavissa ilman EU:n vahvaa panostusta – nämä haasteet on ratkottava yhteisin voimin, yhdessä toimien.
EU:n suurimpiin vahvuuksiin kuulukin se, että muodostamme maailman suurimman sisämarkkinan. Kun EU-asettaa markkinoillaan kauppaa käyville maille vaatimuksia, on EU:n ulkopuolisten maiden usein järkevä seurata esimerkkiä. Tähän voimamme perustuu.
Koska EU on globaali toimija globaalissa maailmassa, emme voi sulkea silmiämme siltä, että elämme jatkossakin keskinäisriippuvaisessa maailmassa. Emme siis voi sivuuttaa esimerkiksi Kiinan kasvavaa vaikutusvaltaa, mutta meidän on tunnistettava haavoittuvuutemme paremmin ja pyrittävä paikkaamaan niitä mahdollisimman tehokkaasti.
Samalla on täysin olennaista kehittää EU:n omia vahvuuksia unionin kilpailukyvyn varmistamiseksi. Vapaaseen liikkuvuuteen perustuvat sisämarkkinat, avoin ja sääntöpohjainen kauppapolitiikka sekä markkinaehtoiset ratkaisut ovat avainasemassa, jotta eurooppalaisista innovaatioista voi syntyä globaaleja ratkaisuja.
Haitallisten riippuvuuksien vähentämiseen ja toimitusketjujen monipuolistamiseen tarvitaan kauppaa ja kumppanuuksien rakentamista. Silloin on tärkeä varmistaa, että kumppanuudet rakentuvat hyviin ja terveisiin suhteisiin.
Siksi tarvitsemme myös EU:n, joka pystyy toimimaan tehokkaasti Kiinan vastapainona tiiviissä yhteistyössä USA:n kanssa. Transatlanttinen kumppanuutemme Yhdysvaltojen kanssa on EU:n ja sen jäsenmaiden kaikkein tärkein ja strategisin suhde. USA on toki myös kilpailija, mutta ennen kaikkea kumppani.
Tällä yhteistyöllä on ratkaiseva merkitys myös siinä, että saavutamme ulkopoliittiset tavoitteemme tehokkaammin.
Tästä tukemme Ukrainalle Venäjän hyökkäyssodan jälkeen on keskeinen esimerkki. On selvää, että esimerkiksi taloudelliset sanktiot purevat paremmin, kun niitä toteuttavat samanaikaisesti useampi taho.
Ja kuten aiemmin mainitsin, yhteistyötä ei tarvita vain tästä talouden ja turvallisuuden näkökulmasta. Myös kaikissa globaaleissa haasteissa yhteistyö on keskeistä
Yhteistyö Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välillä luo vakautta ja vaurautta Atlantin molemmin puolin, sekä laajemminkin. EU:n ja Yhdysvaltojen välinen taloudellinen suhde on monella tapaa globaalin kaupan ja investointien peruskallio. On tärkeää, että myös taloussuhteemme toimii.
Kahden suuren talouden välillä suhde ei kuitenkaan aina ole ilman ryppyjä. Tällä hetkellä minua huolettaa Yhdysvaltojen IRA-elvytys, eli Inflation Reduction Act, ja sen vaikutus eurooppalaisten ja tietenkin suomalaisten yritysten vientiin ja näin olleen koko EU:n kilpailukykyyn.
Elämme koronan jälkeisessä maailmassa, mutta uskottelemme itsellemme vielä, että näin ei ole. On suuri vaara siitä, että jätämme valtiotukihanat auki ja sen kautta sekoitamme paitsi oman kilpailukykymme myös sisämarkkinamme.
Tarvitsemme yhteisiä pelisääntöjä, vapaata kauppaa ja kilpailuneutraliteetin vahvistamista – emme välineitä, joilla vääristetään markkinoita ja jotka vievät meidät uusprotektionismin tielle.
Hyvät kuulijat,
EU-jäsenyydellä on suomalaisten vahva tuki.
Viimeisimmän EVA:n Arvo- ja asennetutkimuksen mukaan 64 prosenttia suomalaisista suhtautuu EU:hun myönteisesti. The European Social Surveyn mukaan jopa yli 80 prosenttia suomalaisista suhtautuu positiivisesti EU-jäsenyyteen. Etenkin nuoret suhtautuvat myönteisesti EU:hun.
Nämä luvut ovat iloinen asia.
Suomalaisten näkökulmasta yksi pidetyimmistä EU:n tuomista eduista on ollut vapaa liikkuvuus: oikeus asua, työskennellä ja opiskella missä tahansa EU-maassa. Sisämarkkinat avaavat mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille kansainvälistyä ja kasvaa. Osana EU:ta Suomi on kokoaan suurempi – EU-jäsenvaltiona olemme mukana vaikuttamassa siihen, mihin suuntaan sekä unioni että maailma kehittyvät.
Suomi on jatkossakin aktiivinen, luotettava ja ratkaisuhakuinen jäsenvaltio. Me haluamme kilpailukykyisen ja globaalilla tasolla vahvan unionin. Edistämme mm. puhtaan energian investointeja, luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä ja syvenevää puolustusyhteistyötä EU:ssa.
Ja jos – ja kun – emme aina ole tyytyväisiä EU:n päätöksiin, meidän on ymmärrettävä katsoa peiliin: me olemme osa EU:ta, emme passiivinen toimija. Jos päätökset eivät tunnu Suomen edun mukaisilta, meidän on kehityttävä vaikuttamistyössämme paremmiksi.
Ratkaisu ei ole EU-erolla flirttailu. Ja ei, jos ero ei nyt ole ajankohtainen, koska, ja tässä siteeraan erästä julkisuudessa käytyä keskustelua: ”tiedostamme yhä vallitsevan maailmantilanteen” ja koska ”jakaantunut Länsi-Eurooppa olisi heikompi totalitaaristen maiden uhan alla”, niin ei se ole sitä tulevaisuudessakaan.
Suomen maantieteellinen sijainti ei nimittäin muutu. Euroopan sijainti kahden suurvallan välissä ja Venäjän naapurissa ei sekään muutu. EU vahvistaa yksittäisten valtioiden kyvykkyyksiä niin kauppapoliittisesti kuin turvallisuuspoliittisestikin. On vaikea nähdä, että globaali kilpailu muuttuisi tavalla, joka suosisi pieniä valtioita isojen toimijoiden sijaan.
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Ja naiivi flirttailu EU-erolla on vastuutonta äänten kalastelua.
Hyvät Eurooppanuoret, hyvät Linnaseminaariin osallistujat,
Tämän viikonlopun aikana teillä on, ja on ollut, ohjelmassa monia tärkeitä ja kiinnostavia aiheita vihreästä siirtymästä ja nuorten hyvinvoinnista ja osaamisesta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.
Iloitsen erityisesti siitä, että teidän on huomenna määrä kuulla mahdollisuuksista EU-uriin – eurooppaministerinä toivon, että Suomesta hakeuduttaisiin EU-virkoihin paljon nykyistä innokkaammin.
Myös opiskelijavaihtoa tulisi edistää ja siitä tulee pitää aktiivisesti huolta. Suomesta ulkomaille lähtevien opiskelijoiden määrä on pudonnut kolmannekseen viime vuosikymmenen puoliväliin verrattuna. Tämä on huolestuttava kehityssuunta ja asia, johon on kiinnitettävä huomiota. Samalla tarvitsemme myös ulkomaisia opiskelijoita ja opiskelijavaihtoa Suomeen.
On nimittäin harha ajatella, että kansainvälisyyttä synnytetään kotisohvalta käsin. On mentävä rajojemme ulkopuolelle ja opittava itse. Itse elin vuoden vaihto-oppilaana Portugalissa 17-vuotiaana. Opin portugalin kielen, ja opin rakastamaan niin fadoa kuin kuivattua turskaa. Opiskeluaikanani työskentelin Italiassa. Opin italian kielen ja ymmärtämään Palladion nerouden. Jatkoin Barcelonaan, rakastuin paellaan ja Gaudíin.
Hyvät ystävät: lähtekää ulkomaille, oppikaa kieliä, rakastukaa Eurooppaan.
Haluaisin, että mahdollisimman moni näkisi ja saisi itse kokea kansainvälisyyden ja kansainvälisten kokemusten hyödyn ja niiden tuoman rikkauden. Siksi tarvitsemme Eurooppanuorten kaltaisia toimijoita – järjestöjä, jotka edistävät eurooppamyönteisyyttä ja kansainvälisyyttä. Sitä tarvitsemme erityisesti tänään. Toivon teille onnea ja men
