Tal på Europadagen | Eurooppa-päivän puhe

/0 Comments/in , , , , /by

Hyvät ystävät, bästa vänner,

I år firar vi Europadagen några dagar i förskott eftersom det är helg på torsdag, men det är absolut inget problem – som Europaminister är jag kanske lite jävig, men jag tycker att vi kunde fira Europa-vecka, eller varför inte Europa-månad! För Europa är något som det verkligen är värt att fira.

Finland har varit medlem av den Europeiska unionen i snart 30 år, och nästa år blir det jubileumsfirande. Det betyder samtidigt att EU-Finland är det enda Finland man känner till. Medlemskapet har på många sätt blivit en del av vår identitet. För många är det att Finland är medlem av EU en självklarhet.

On hienoa, että Suomi on asettunut osaksi suurempaa joukkoa maita, joita yhdistää maantieteellisen sijainnin lisäksi yhteinen arvopohja ja halu turvata alueellamme rauha sekä halu rakentaa vaurautta. Samalla suhtautuminen jäsenyyteen itsestäänselvyytenä voi olla myös hieman riskialtista: nykymaailmassa on tärkeää muistaa, että hyvää kannattaa oikeasti puolustaa ja vaalia. Viime vuosien aikana olemme saaneet useita muistutuksia siitä, että emme loppujen lopuksi voi pitää mitään itsestäänselvyytenä. Kaikki voi myös muuttua.

Ennen kuin Suomi liittyi Euroopan unioniin, järjestettiin kansanäänestys, jossa kysyttiin yksinkertainen kysymys: Tulisiko Suomen liittyä EU:hun vai ei?

Käytiin kampanjoita puolesta ja vastaan, ja me suomalaiset saimme käydä vaaliuurnilla kertomassa mielipiteemme. Vuosi oli 1994 ja olin itse silloin Erasmus-vaihto-opiskelijana Barcelonassa. Elin eurooppalaista unelmaa. Opiskelin arkkitehtuuria, opettelin espanjaa ja haaveilin rajattomasta maailmasta, täynnä mahdollisuuksia. Aika lailla siis sellaisesta maailmasta, jonka EU-jäsenyytemme myötä meille suomalaisille avautuikin. Minulle valinta oli tuolloin yhtä selvä kuin se on tänään: Suomen paikka ja Suomen etu on EU:ssa. 

Ennen kuin olimme EU:n jäseniä, Eurooppa oli täynnä rajoja. Ei ollut euroa, vaan kaikilla mailla oli oma valuuttansa, jonka vaihtokurssi vaihteli päivittäin. Matkustaminen ja liikkuminen oli täysin erilaista kuin nykyään. Passintarkastukseen piti jonottaa siellä ja täällä, tuotteen tilaaminen toisesta maasta oli hankalaa, ja toiseen maahan muuttaminen työn tai opiskelun vuoksi oli monimutkaista. Maailma oli yksinkertaisesi mutkikkaampi paikka.

Ei myöskään ole kovin montaa vuotta siitä, kun piti varmistaa, että matkapuhelimen verkkovierailutoiminto oli kytketty pois päältä, kun matkusti toiseen Euroopan maahan. Se, että liittymämme nykyään toimivat automaattisesti ja ilman lisäkustannuksia ympäri EU:ta tuntuu itsestäänselvyydeltä, mutta näin ei ole aina ollut.

Totumme nopeasti siihen, että asiat toimivat ongelmitta riippumatta siitä, missä olemme. Joskus on hyvä miettiä, miksi näin on. Näin Eurooppa-päivän alla meillä on mielestäni erityisen hyvä syy pysähtyä hetkeksi iloitsemaan siitä, mitä kaikkea EU on meille antanut.

Euroopan unioni perustettiin aikoinaan siksi, että Euroopassa haluttiin säilyttää rauha. EU on siis rauhanprojekti. Vaikka me unionin jäsenmaat olemme onnistuneet rauhan vaalimisessa, aivan EU:n rajan toisella puolella on sota. Sen ainoa syypää on Venäjä. Sota ja väkivalta on saatava loppumaan – ja se onnistuu parhaiten yhteisin ponnistuksin. Siksi EU:lla on tärkeä rooli myös naapurimaissamme. EU:n rajojen ulkopuolelle jäävät maat elävät Venäjän jatkuvan paineen alla. On hybridivaikuttamista, miehitystä, ja jopa avointa sotaa. Siksi työskentelemme EU:n laajentumisen edistämiseksi. Siksi meidän on autettava Ukrainaa niin kauan, kunnes ukrainalaiset voittavat sodan Venäjää vastaan. Ja siksi meidän on työskenneltävä sen eteen, että niin Ukraina kuin muut EU:n ehdokasmaat voivat edetä jäsenyyspolullaan ja tehdä tarvittavat uudistukset sekä täyttää vaadittavat kriteerit, jotta EU-jäsenyys voisi aikanaan toteutua.

EU muodostaa myös maailman suurimmat sisämarkkinat. Tämä tarkoittaa, että me voimme päätöksillämme ja toimillamme oikeasti vaikuttaa ympäröivään maailmaan. Kun me EU:ssa esimerkiksi asetamme tiettyjä standardeja, muun maailman on sopeuduttava ja muututtava. Siksikin toimivista sisämarkkinoista on pidettävä huolta. Ne ovat EU:n vaikuttavuudesta perusta. Ja yhtä lailla meidän on jatkettava yhteisten arvojemme, kuten oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien edistämistä niin EU:ssa kuin globaalisti. Yleisestikin EU:n toimintakyvystä on huolehdittava, jotta EU myös tulevaisuudessa toimisi mahdollisimman hyvin.

Joten kysymys siis kuuluu, frågan lyder: vad kan du och jag konkret göra för att EU ska bli ännu bättre?

I år är svaret mycket enkelt: rösta i EU-parlamentsvalet! Och givetvis så, att du ger din röst till en kandidat vars målsättning är att utveckla EU i en bättre riktning.

Vi finländare har ett gott rykte i EU: vi anses vara pragmatiska och lösningsinriktade. Därför har vi också ett större inflytande i EU än vad vår storlek eller antal EU-parlamentariker direkt skulle medföra. Många finländska EU-parlamentariker har med sitt arbete visat att de på riktigt har en möjlighet att påverka saker i sådan riktning att slutresultatet är bättre för Finland – och hela EU. Genom att rösta kan du och jag påverka det att sådana krafter också finns representeraade i nästa parlament.

Och ännu till slut, vielä lopuksi: Toisin kuin monet vaalikoneet vihjailevat, niin EU:n etu useimmiten on myös Suomen etu. Nämä eivät ole ristiriitaisia asioita. Kun EU kehittyy ja vahvistuu, Suomenkin asema paranee. Ja vastaavasti, kun Suomen jälki ja painoarvo EU:ssa kasvaa, EU kehittyy parempaan suuntaan.

Lopetan tämän puheenvuoron siis siihen, mistä aloitinkin – iloitkaamme kaikesta hyvästä, mitä EU on meille tuonut. Juhlistakaamme yhteistä unionimme.

Låt oss glädjas för att det goda EU har gett oss och tillsammans fira vår union.

Glad Europadag – och kom ihåg att rösta i EU-valet!

Hyvää Eurooppapäivää teille kaikille, ja muistakaa äänestää EU-vaalissa!

 

Bild: Lauri Heikkinen, Statsrådets kansli

Ajatuksiani RKP: puheenjohtajuudesta

/1 Comment/in , /by

Kolme viikkoa sitten ilmoitin, että olen ehdolla puolueemme puheenjohtajavaaleissa. Tässä jäsenkirjeessä haluan kertoa, miksi. 

Toivon, että luette ja tutustutte ajatuksiini ja otatte matalalla kynnyksellä yhteyttä, jos ne herättävät kysymyksiä tai jos haluatte keskustella ajankohtaisista aiheista syvällisemmin.

Tämän tekstin lomassa ja lopussa on linkkejä, jotka syventävät ajatuksiani. 

Mistä kaikki sai alkunsa?

Poliittinen urani sai alkunsa eräänä syyskuisena aamuna vuonna 2012, kun ystäväni Annika kehotti minua asettumaan ehdolle kunnallisvaaleissa. Tuo päätös ehdokkuudesta vei minut ensin kunnallispolitiikkaan, sitten eduskuntaan ja nyt viimeksi ministerivastuuseen. Olen saanut paljon, ja olen puolueelle paljosta kiitollinen. 

Viimeisten 12 vuoden aikana olen matkustellut ympäri Suomea. Olen syventänyt omaa ymmärrystäni puolueemme toiminnasta paikallisella tasolla, rakentanut ja vaalinut suhteitamme muihin puolueisiin ja solminut kontakteja kollegoihin Pohjoismaissa ja Euroopassa.

Näiden vuosien aikana koen saaneeni realistisen kokonaiskuvan puolueestamme ja sen tilasta. Olen aktiivisesti pohtinut, mitä puolueemme pitäisi tehdä vahvistaakseen omia vaikutusmahdollisuuksiaan.

Meidän RKP:mme muodostuu kahvilanomistajista Porvoossa ja opettajista Mustasaaressa. Perunanviljelijöistä Kristiinankaupungissa ja lauttureista Nauvossa. Insinööreistä Vaasassa ja sairaanhoitajista Oulussa. RKP on kaikkea tätä – ja paljon muuta.

Minulla on ollut etuoikeus työskennellä kansanedustajana yhdeksän vuoden ajan. Neljänä niistä olen toiminut ryhmän puheenjohtajana ja lähes vuoden ministerinä. Sitä ennen palvelin kolme vuotta puolueen varapuheenjohtajana. 

Olen vastannut suurista kokonaisuuksista hallitusohjelmaneuvotteluissa – viimeksi viime keväänä talous- ja veropolitiikasta. Neljän vuoden ajan olen neuvotellut niin sanotusta joululahjarahoista alueillemme. Niiden avulla monet hankkeet, kuten vaikkapa tiet Loviisasta Kokkolaan, ovat toteutuneet. Olen istunut useissa eri valiokunnissa ja muodostanut käsityksen Suomen haasteista ja mahdollisuuksista.

Haluan kertoa teille, millaisena näen RKP:n. Haluan myös kertoa, miksi olen vakuuttunut siitä, että tulevaisuutemme on valoisa.

Mikä RKP on ja mihin sitä tarvitaan?

RKP on ainoa uskottavasti liberaali porvarillinen puolue. Meidän asemamme poliittisella kartalla, on uniikki. Muut poliittiset ryhmittymät ovat siirtymässä poliittisen kartan reunoille. Retoriikka kovenee ja sosiaalisen median algoritmit ohjaavat keskustelua yhä polarisoituneempaan suuntaan.

Tässä todellisuudessa on haastavaa olla liberaali, pragmaattinen puolue. Pragmaattisuus ja suvaitsevaisuus ei kirvota yhtä mehukkaita otsikoita kuin äkkiväärä populismi.

Samalla, kun meillä on ehkä epämukavampi olo kuin aikoihin, meitä myös tarvitaan enemmän kuin koskaan.

SFP on sillanrakentaja, joka toimii polarisaatiota vastaan ja oikeusvaltion puolesta. Olemme sivistyspuolue, joka ymmärtää, että kulttuuria, koulutusta ja innovaatioita tarvitaan taloudellisen menestyksen turvaamiseksi. Olemme puolue, joka ymmärtää monimuotoisuuden merkityksen maailmassa, jossa on yhä enemmän vastakkainasettelua, ja puolue, joka näkee luonnollisen ja vahvan yhteyden maaseudun ja kaupunkien elinvoimaisuuden välillä. Ymmärrämme, että maa- ja metsätalouden arki on turvattava – ja että hoidon ja hoivan on oltava ihmistä lähellä. RKP on puolue, jolle yrittäjyys on elinkeinopolitiikan keskiössä.

Ilmassa on epävarmuutta – minne olemme menossa?

Kolme viikkoa sitten lähettämässäni uutiskirjeessäni pyysin uutiskirjeeni tilaajia jakamaan ajatuksiaan  ja pohdintojaan RKP:stä. Sain runsaasti postia ja myös kysymyksiä. Kiitos niistä! Olen julkaissut vastaukset eniten toistuneisiin kysymyksiin verkkosivuillani.

Kysymykset antavat osviittaa siitä, millaiset asiat teitä tällä hetkellä askarruttavat. Esille nousi huoli maaseudun tulevaisuudesta, yhteiskunnan polarisoitumisesta ja puolueemme heikosta kannatuksesta. Useampi teistä jakoi myös huolen puolueemme jakautuneisuudesta.

Lisäksi etsitte vastausta kysymykseen, miten saamme nuoret vahvemmin mukaan toimintaamme ja miten voimme varmistaa, että tulemme jatkossakin toimeen maassamme omalla äidinkielellämme. Joku pohti, olemmeko menettämässä identiteettimme tässä poliittisessa myllerryksessä.

Yes, we can.

Ymmärrän huolen. Samalla haluan kuitenkin sanoa teille, ettei millään puolueella ole yhtä hyviä edellytyksiä ratkaista näitä ongelmia kuin meillä. Meillä on pitkä historia ja kirkkaat arvot. Poliittisen ideologiamme ydin on pysynyt samana vuosikymmenestä toiseen ja se on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan aikaisemmin. 

Juuri ainutlaatuisen asemamme vuoksi RKP:llä on suuri kasvupotentiaali. Tämän osoittavat myös kyselytutkimukset: kiinnostus puoluettamme kohtaan on paljon suurempaa kuin mitä äänestyskäyttäytyminen antaa ymmärtää. Olemme monille ihmisille aidosti varteenotettava vaihtoehto.

Koko puolueen sitouttaminen tämän potentiaalin realisoimiseen on tulevan puheenjohtajan tärkein tehtävä.

Puolueellemme on ominaista vahva omistautuminen ja sitoutuminen puolueen toimintaan paikallistasolla. Yhdistyksissä ja järjestöissä on tahtoa tehdä ja tahtoa toimia. Tällä tahdonvoimalla voimme siirtää vuoria ja nostaa kannatuslukuja.

“Usko, että pystyt, ja olet jo lähellä onnistumista”, sanoi Theodore Roosevelt. 

Ja minä tiedän, että me pystymme.

Meillä on paremmat mahdollisuudet kuin millään muulla puolueella yhdistää kaupungit ja maaseutu, koska toisin kuin muut puolueet, tunnemme molemmat todellisuudet. Meistä tuntuu tarpeettomalta luoda vastakkainasettelua näiden kahden välille; Meitä yhdistää jokin muu, kuin asuinpaikka.

Puolueemme on rakentunut vähemmistön toimesta. Me ymmärrämme, että monimuotoisuus on vahvuus. Se tekee yhteiskunnastamme kestävämmän. Haluamme olla – ja olemme – puolue, joka torjuu polarisaatiota ja jakautumista enemmän kuin mikään muu puolue.

Kysymys ei siis ole siitä, pystymmekö me lisäämään omaa vaikutusvaltaamme. Kysymys on siitä, miten teemme sen. Yhdessä keksimme keinot.

Mitä johtajuus merkitsee minulle?

Puolueen puheenjohtaja johtaa puoluetta, mutta kaiken toiminnan keskiössä on puolueen jäsenet. Puolueemme tulevaisuus riippuu meistä puolueen jäsenistä  ja meidän sitoutuneisuudestamme toimintaan. Me olemme yhtä kuin puolue.

Olen kasvanut yrittäjäperheessä. Ruokapöydässämme keskusteltiin usein perheyrityksemme tilanteesta. Joskus olimme huolissamme yrityksen pärjäämisestä. Tuolloin vanhempani saattoivat todeta, että meidän on perheenä aika “kiristää vyötä”, yrityksen vuoksi. Minulle on aina ollut selvää, että yrityksen etu eli yrityksen selviytyminen, on etusijalla. Toimitusjohtajia ja muita johtajia tulee ja menee, mutta yritys on ja pysyy. 

Näin on myös meidän kaltaisessamme puolueessa. Puoluetta ei tietenkään johdeta kuin yritystä, mutta sama perusperiaate pätee: puolueen puheenjohtaja on puolueen työkalu, ei päinvastoin.

Johtaminen on ennen kaikkea ihmisten kohtaamista ja kuuntelemista. Johtajuus on empatiaa ja ymmärtämistä. Johtajuus on yhteistyötä. Hyvä johtajuus antaa tilaa menestykselle, mielipiteille ja ideoille – mutta myös epäonnistumiselle.

Ja tietysti: johtajuus on kykyä tehdä vaikeitakin päätöksiä ja kykyä seistä niiden takana.

Miten johtaisin RKP:tä?

Euroopan parlamenttivaaleihin on alle 80 päivää ja kunnallisvaaleihin ja aluevaaleihin hieman yli vuosi. Kolmen vuoden kuluttua järjestetään seuraavat eduskuntavaalit. Valmistautuessamme näihin vaaleihin meidän on vahvistettava profiiliamme ja terävöitettävä viestejämme. Meidän on löydettävä ne keinot, joilla tavoitamme laajemman yleisön – tinkimättä tärkeistä ydinkysymyksistämme. Tämä vaatii kovaa työtä.

Kyse on siitä, miten toimimme sisäisesti ja miten hyödynnämme vahvuuksiamme. Kyse on tavasta, jolla työskentelemme ja siitä, miten näemme itsemme puolueena.

Olen sanonut, että puoluettamme on johdettu ylhäältä alas. Emme ole hyödyntäneet täysimääräisesti kaikkia niitä resursseja, joita meillä on.

Pienessä puolueessa meidän pitäisi kuitenkin olla erityisen hyviä nostamaan toisiamme esille ja antamaan toisillemme tilaa.

Puheenjohtajana haluaisin antaa enemmän tilaa puolueemme aktiiveille puolueen kaikilla tasoilla, koska vain siten voimme kasvaa yhdessä. Pienellä puolueella ei ole varaa kutistaa itseään tai jättää varjoon kyvykkäitä ihmisiä. Puolueen puheenjohtajana haluaisin tavata säännöllisesti kaikkia piirejä ja jäsenyhdistyksiä. Haluan pitää sormeni pulssilla ja ymmärtää, mitä puolueemme eri jäsenet ajattelevat ajankohtaisista asioista.

Arvostan suoraa puhetta ja suoraa, rakentavaa kritiikkiä. Se, että tuemme toisiamme, ei estä sitä, ettemmekö voisi myös haastaa toinen toisiamme. Uskallus kyseenalaistaa toistemme ajatuksia ja erilaisia toimintamalleja on ainoa tapa kehittyä. Ja jotta uskaltaisimme kyseenalaistaa, meidän on tunnettava olomme turvallisiksi. Haluan luoda toimintakulttuurin, jossa tämä on mahdollista.

En ole paikallispoliitikko sanan perinteisessä merkityksessä. Oma kotiseutuni on minulle tärkeä, mutta kansanedustajana olen johdonmukaisesti työskennellyt kaikkien alueiden puolesta, koska näin pienessä puolueessa mielestäni kuuluu toimia. 

Jos kollegani Pohjanmaalta puhuu Vaasan energiaklusterin puolesta, se saa vastakaikua. Mutta jos kansanedustaja Uudeltamaalta tukee häntä tässä, viesti vahvistuu entisestään. Kun useampi RKP:läinen toistaa samaa viestiä, se osoittaa, että ajamme puolueen yhteistä linjaa, että kyseessä on yhteinen näkemys ja yhteinen tavoite. Näin torjumme myös aktiivisesti alueellisten jakolinjojen syntymistä.

Ja sitten suureen kysymykseen: 

Miten kasvatamme kannatustamme?

Kysymys on siitä, miten ne, jotka voisivat meitä äänestää, todella tekisivät niin. Äänestäjiemme on löydettävä listoiltamme ehdokkaita, jotka he kokevat omikseen. Meidän on toimittava niin, että sekä äänestäjät että ehdokkaat tuntevat tulevansa nähdyiksi ja kuulluiksi.

RKP:n arvot puhuttelevat monia suomalaisia, taustasta riippumatta. Poliittisella nelikentällä meillä ei ole todellisia kilpailijoita. RKP on puolue kaikille, jotka uskovat yrittäjyyteen ja taloudelliseen vastuullisuuteen, jotka näkevät moninaisuudessa potentiaalia pelon sijaan ja jotka luonnollisesti haluavat vaalia Suomen kaksikielisyyttä.

Tämä on meille tilaisuus. Jo tänään kannatuksemme ylittää monin paikoin ruotsinkielisen väestön osuuden. Meillä on arvot ja visio, jotka vetävät puoleensa. Me voimme olla tulevaisuudessa puolueena nykyistä suurempi ja vaikuttavampi.

Se ei tarkoita, että meidän pitäisi luopua ydinkysymyksistämme. Se tarkoittaa sitä, että maksimoimme mahdollisuutemme vaikuttaa.

Henkilö tai puolue, jolla ei ole juuria ja vahvaa identiteettiä, ei voi menestyksekkäästi harjoittaa arvopohjaista politiikkaa. Siksi meidän pitää vaalia niitä. Samalla meidän on huolehdittava siitä, että emme rakenna ympärillemme sellaisia muureja, jotka estävät muita kuin ruotsia äidinkielenään puhuvia tulemaan mukaan toimintaamme. Kaikkien ideologiamme omaksi kokevien tulee voida nähdä meidät poliittisena kotinaan.

Nuorten identiteetti ei enää muodostu yhtä vahvasti kielen ympärille. Kielellinen identiteetti on osa kokonaisidentiteettiä, mutta myös monet muut osa-alueet ovat tärkeitä. Puolueena meidän on ymmärrettävä ja tunnustettava tämä. Meidän on reagoitava muutokseen.

On kiistatonta, että RKP:ssä puoluepoliittinen identiteetti on muodostunut kielen kautta. Samaan aikaan on kiistatonta, että joillakin alueilla ruotsin kieli on toissijainen syy olla mukana puolueemme toiminnassa. Siksi meidän on toimittava eri tavoin Utsjoella, Vantaalla tai Mustasaaressa.

Kielellinen identiteetti on siis RKP:lle tärkeä, mutta meidän on oltava relevantteja myös laajemmin. Tämä tarkoittaa, että meillä tulee olla selkeä oma linjamme esimerkiksi talouden, maatalouden,  ilmaston, turvallisuuden, terveydenhuollon ja monien muiden asioiden suhteen. 

Olemme tässä jo jossain määrin onnistuneetkin: kannatuksemme ylittää monin paikoin ruotsinkielisten osuuden. Meillä on visio, joka vetää puoleensa. Meillä on missio, joka on merkityksellinen. Meillä on jo nyt monin paikoin kokoamme suurempi rooli.

Laajemman yleisön tavoittaminen ja tavoitteleminen ei tarkoita, että RKP:n pitäisi muuttua. Se ei tarkoita, että RKP luopuisi ydinkysymyksistään. Päin vastoin: olemme kiinnostava puolue juuri niistä johtuen. 

Miksi olen ehdolla puheenjohtajaksi?

Olen kertonut teille, millaisena näen puolueen tänään, millaisena näen mahdollisuutemme ja miten haluan hyödyntää vahvuuksiamme. Toivon, että saan luottamuksenne johtaa tätä työtä.

Koen, että työni kansanedustajana, eduskuntaryhmän puheenjohtajana ja ministerinä on antanut minulle arvokasta kokemusta tätä tehtävää varten.

Olen perheenisä , yrittäjä, poliitikko, yrittäjän ja maanviljelijän puoliso. Kaikissa näissä rooleissa olen saanut kokemuksia, joista uskon olevan hyötyä puolueen puheenjohtajan työssä.

Hyvät ystävät, hyvät RKP:läiset

Tämä on minun näkemykseni RKP:stä ja puolueen puheenjohtajuudesta. Toivon, että se inspiroi monia, mutta olen varma, että se herättää joistain teissä myös kysymyksiä. Toivon, että otatte minuun yhteyttä matalalla kynnyksellä. Haluan kuulla, mitä mieltä te olette asioista. Millaisia ajatuksia ja ideoita teillä on puolueemme kehittämiseen liittyen.

Minulla ei ole kaikkia ratkaisuja – ne me löydämme yhdessä. Olemme tilanteessa, joka vaatii sekä strategian hiomista että reagointia tässä hetkessä. Menestyksekkään tulevaisuuden varmistaaksemme, meidän on käytävä vilkasta vuoropuhelua. Tähän vuoropuheluun haluan osallistaa niin jäsenet piiri- ja paikallisosastoissa kuin RKP-nuoret, Svenska Kvinnoförbundetin ja Senioritkin. Sillä se on minun tapani työskennellä ja johtaa. Olen vakuuttunut siitä, että se on ainoa kestävä tie eteenpäin.

Kuten sanonta kuuluu, johtaja syö viimeisenä. Olen valmis tekemään työtä niin, että puolueen etu tulee ennen omaa etuani. 

Sydämeni sykkii RKP:lle. Uskon RKP:hen ja kykyymme kääntää haasteet mahdollisuuksiksi ja voitoiksi.



Henkilöhaastattelu lehdessä Kyrkpressen .

Henkilöhaastattelu Helsingin Sanomissa  .

Tilaa uutiskirjeeni täältä. 

Kampanja-avauksen puheen löydät videona täältä.

Ota yhteyttä sähköpostitse tai numerosta 0449810191

Adlercreutz: EU:n globaali vaikuttavuus edellyttää vahvoja sisämarkkinoita

/0 Comments/in , , , /by

Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Anders Adlercreutz osallistui keskusteluun Euroopan ja Afrikan välisistä taloussuhteista muun muassa komissaari Jutta Urpilaisen kanssa torstaina Wasa Future Festivaaleilla. Adlercreutz korosti yhteisten pelisääntöjen merkitystä, jotta unioni on houkutteleva kauppakumppani.

– On tärkeää, että työskentelemme määrätietoisesti EU:n uskottavuuden lisäämiseksi ja vahvistamiseksi maailmanmarkkinoilla. Näin varmistamme, että pysymme kilpailukykyisinä myös tulevaisuudessa. Monia kohtaamiamme maailmanlaajuisia haasteita – esimerkiksi ilmastonmuutosta, demokratiaamme kohdistuvia uhkia, turvallisuushaasteita ja taloutta kokonaisuutena – ei voida ratkaista ilman, että EU on näissä kysymyksissä johtava toimija, Adlercreutz sanoo.

Toimivat sisämarkkinat ovat olleet yksi unionin suurimmista vahvuuksista. Koronaviruspandemian aikana markkinat eivät toimineet normaalisti, ja muun muassa rajoitukset vapaaseen liikkuvuuteen aiheuttivat haasteita.

–  Tämä ajanjakso on jätettävä taaksemme: Olemme täysin riippuvaisia toimivista vapaista sisämarkkinoista, ja meidän on varottava mekanismeja, jotka häiritsevät niitä. Tämä on unionin toimivuuden kannalta keskeistä. Toimivat markkinat vahvistavat kilpailukykyä. Taloudellinen tuki antaa pitkällä aikavälillä vääriä signaaleja ja heikentää markkinoita, Adlercreutz sanoo.

Tilaisuuden aikana, johon myös Ruandan, Mosambikin ja Brasilian edustajat osallistuivat, Adlercreutz korosti keskinäisten kumppanuuksien merkitystä.

–  EU on jo nyt monin tavoin hyvä kumppani ja haluaa olla vielä parempi. Emme käytä yksityisarmeijoita tai osta maan parasta viljelysmaata kaupankäynnin vastineeksi. EU:n tavoitteena on rakentaa pitkäaikaisia kumppanuuksia, jotka perustuvat kestäviin ratkaisuihin ja luovat hyvinvointia, Adlercreutz sanoo.

Adlercreutz on viettänyt koko viikon Pohjanmaalla ja vieraillut useissa yrityksissä.

– Alueella tapahtuu paljon hyvää. Energiasektori luo taloudellista hyvinvointia niin paikallisesti kuin globaalisti, ja useita tärkeitä infrastruktuurihankkeita on suunnitteilla. On ollut innostavaa nähdä, miten yritykset uskaltavat kasvaa ja miten hyvin yhteistyö korkeakoulujen ja teollisuuden välillä toimii, Adlercreutz sanoo.

Muutoksia ja mahdollisuuksia

/0 Comments/in , , , , /by

Tämä vuosi on antanut meille uutta perspektiiviä. Se on kutsunut meidät pohtimaan, mitkä asiat ovat isoja ja mitkä pieniä. Olemme joutuneet hyväksymään sen tosiasian, että Euroopassa käydään maan rajojen siirtämiseen pyrkivää sotaa. Tämä on ajatus, jota en pitänyt todennäköisenä – ehken edes mahdollisena – vielä vuosi sitten.

Tasan vuosi sitten ajattelin, että suurin kysymys omaa kuntaamme koskien tulisi vuonna 2022 olemaan hyvinvointialueen käynnistyminen. Se onkin ollut asia, joka on ollut läsnä kuntapäättäjien ja liki kaikkien kunnan työntekijöiden arjessa muodossa tai toisessa.

Samaan aikaan, kun hyvinvointialueen käynnistämistä on valmisteltu, on monen ajatukset kuitenkin olleet toisaalla. Siinä järjettömässä sodassa, jota Ukrainassa tällä hetkellä käydään.

Sota näkyy meillä Kirkkonummella monella tasolla. Koulut ovat vastaanottaneet uusia oppilaita, jotka kaipaavat tukea ja opastusta. Monet kuntalaiset ovat auttaneet sekä Ukrainasta tulleita että Ukrainaan jääneitä.

Eri puolella kuntaa on järjestetty tapahtumia, joilla ukrainalaisia on tuettu ja toivotettu tervetulleiksi. Kirkossa on järjestettyä konsertteja, joilla on kerätty varoja sotaa paenneiden hyväksi.

Omat kokemuksemme kahden sukupolven takaa ovat eittämättä vaikuttaneet siihen, miten olemme itse sotaan ja sotaa paenneisiin reagoineet. Tiedämme, miltä tuntuu, kun isänmaan olemassaolo on uhattuna. Ja yhtä lailla tiedämme, miten maan sisäiset eripurat tosipaikan edessä sysätään syrjään. Pienet asiat saavat väistyä isojen kysymysten tieltä.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että sota voi jatkua vielä pitkään. Tämä tarkoittaa sitä, että myös meidän apumme on jatkuttava.

Mutta nyt takaisin oman kuntamme asioihin. Kirkkonummen kehitys on jatkunut hyvänä. Olemme tänä vuonna saaneet uutisia useasta tärkeästä teollisesta investoinnista. Tänne muutetaan, koska täällä on tilaa elämälle ja elämyksille. Korona ei ole kokonaan taakse jäänyttä elämää, mutta koronan vaikutukset näkyvät jo kuntamme kehityksessä. Väljyyttä arvostetaan uudella tavalla ja Kirkkonummen tapaiset kunnat ovat aivan uudella tavalla houkuttelevia.

Kunnalliset rakennushankkeet ovat joskus pitkiä projekteja. Kun oma perheeni muutti Kirkkonummelle vuonna 1972, vanhempani kertoivat isosiskolleni, että Kirkkonummelle kannattaa muuttaa, sillä sinne nousisi pian uusi uimahalli. Lupaus toteutuikin, tosin kolme vuosikymmentä myöhemmin. Hyvää kannatti odottaa.

Terveyskeskuksen seuraaja, uusi hyvinvointikeskus on jo avannut ovensa. Sen myötä toinen monen vuosikymmenen pituinen hanke tuli vihdoinkin maaliin. Hankkeen alkuvuosina puhuttiin peruskorjauksesta, sen jälkeen siirryttiin puhumaan laajennuksesta ja nyt voimme iloita siitä, että meillä on kokonaan uusi, uudet nykyajan vaatimukset täyttävä hyvinvointikeskus aivan koulun ja uimahallin kyljessä.

Kun terveyspalvelut siirtyvät kunnasta hyvinvointialueelle, asiakas ei välttämättä huomaa muutoksia palveluissa, mutta päätöksenteko muuttuu. Päätäntävalta palvelujen laadun ja kattavuuden suhteen siirtyy pois kunnasta. Se, että meillä on kunnassamme Suomen ehkä modernein terveyskeskus, takaa kuitenkin sen, että hyvinvointialueella on vahva kannustin säilyttää hyvinvointipalvelut Kirkkonummella, mikä on hieno asia.

Omassa kunnassamme moni muukin rakennushanke on lähtenyt nyt liikkeelle. Gesterbyssä aloitetaan uuden koulukeskusken rakennustyöt ja suunnittelupöydällä ovat niinikään sekä keskustan lukiokampus että Nissnikun uusi koulu.

Muutaman vuoden päässä häämöttää hetki, jolloin voimme taas vähentää investointitahtia. Kun uuden, SOTEn jälkeisen kunnan perusinvestoinnit ovat kunnossa, voimme hengittää hieman kevyemmin.

Tämä vuosi on kunnan talouden osalta positiivinen. Myös ensi vuodelle olemme tehneet reiluun ylijäämään perustuvan budjetin. Muutos muutaman vuoden takaiseen on iso. Ylijäämät auttavat meitä hallitsemaan meneillään olevia investointeja ja kuntaan jäävien palveluiden ylläpitoa ja kehittämistä.

Tämän vuoden pohjalta on hyvä ponnistaa uuteen vuoteen.

Haluan kiittää kaikkia kuntamme työntekijöitä ja luottamushenkilöitä hyvin tehdystä työstä. Erityisen kiitoksen osoitan pitkäaikaiselle kunnanjohtajallemme Tarmo Aarniolle, joka jatkaa nyt uusien haasteiden parissa. Hänen kaudellaan kunta on kehittynyt suurin harppauksin.

Teidän antamanne työpanoksen johdosta kunta on ottanut jälleen isoja askeleita eteenpäin.

Haluan myös kiittää myös kaikkia kuntalaisiamme. On ilo kohdata teitä kaupan käytävillä tai jalkapallokentän laidalla ja saada palautetta, joka auttaa meitä kuntapäättäjiä kunnan kehittämisessä. Yhteistyössä tehty kehitystyö kantaa aina parasta hedelmää.

Joulun pyhinä meistä useimmille tarjoutuu mahdollisuus viettää aikaa meille tärkeiden ihmisten kanssa. Tässä maailmantilanteessa nämä hetket tuntuvat vielä entistäkin arvokkaammilta. Hetkeen pysähtyminen ja hetkestä nauttiminen ovat taitolajeja, joita ainakin itse olen kuluneen vuoden aikana yrittänyt opetella.

Kiitos tästä vuodesta ja hyvää uutta vuotta kaikille.

Älkäämme astuko Putinin ansaan

/0 Comments/in , , , , /by
Reilu viikko sitten piti Putin puheen, jonka päätteeksi hän allekirjoitti asiakirjat neljän Ukrainan alueen liittämisestä Venäjään. Puheen järjettömyys ylitti jopa sen puheen, jonka hän piti ennen Ukrainan hyökkäystä.
Ensisijainen argumentti oli odotettu: ”Olemme sodassa Naton kanssa”. Takaiskut on helpompi hyväksyä,  jos vastustajaa suurennetaan. Puheessa oli myös toinen narratiivi: eurooppalaiset haluavat tehdä lapsillemme sukupuolikorjauksia, perheemme ovat uhattuina. Isät eivät ole isiä, pojat eivät ole poikia. Länsi on täynnä satanisteja, jotka ovat hylänneet ”perinteiset arvot”. Eivätkä vain perinteisiä arvoja, vaan myös perinteisen ”aidon” energian.
Punaisen torin hieman väkinäisissä juhlissa yksi puhujista vaati pyhää sotaa.
”Satanistit, me tulemme luoksesi! Pelätkää meitä! Pyhä sota!”
Venäjän ortodoksisen kirkon patriarkka Kirill on puhunut sodasta lippuna taivaaseen, iankaikkiseen elämään ja kunniaan. Tämä on lupaus, jota minkään suuren kristillisen kirkon johtajan ei ole kuultu lausuvan pitkään aikaan.
Neuvostoliittoaikoina yritettiin Venäjä esittää jonkinlaisena progressiivisena vaihtoehtona konservatiiviselle lännelle. Segregaatiota ja luokkayhteiskuntaa kritisoitiin.
Tämän päivän Venäjä on laittanut maailmankirjat aivan uusiksi. Nyt viljellään ajatusta ideologisesta taistelusta liberaalin lännen ja perinteisen uskonnollisen Venäjän välillä. Progressiivinen länsi on uhka, perinteinen ja uskonnollinen Venäjä taas hyvä.
Tämä on  vastakkainasettelu, jota Venäjällä on jo pitkään viljelty. Se on vastakkainasettelu, joiden varaan Euroopan populistiset puolueet ovat rakennettu: Liberaali yhteiskunta, jossa yksilön vapaus ja itsemääräämisoikeus ovat keskiössä, on uhka vallitsevalle maailmanjärjestykselle. Tai pikemminkin: uhka sille maailmanjärjestykselle, jonka varassa Putinin asema on.
Tämä tekee taistelusta eksistentiaalisen. ”Our way of life” ei tietenkään ole uusi argumentti, mutta jos Kreml yhdistää sodan Venäjän olemassaoloon ja  siihen maailmankuvaan, jota he väittävät edustavansa, tulee tilanne vaikeutumaan entisestään. Onko sitten enää paluuta?
Miten tällaisista lähtökohdista voi lähteä neuvottelemaan?
On syytä huomata, että Venäjän Kremlin kannattajien retoriikka on ollut samaa länsimaissa useiden vuosien ajan. Ei ole sattumaa, että Trump nousi valtaan samalla retoriikalla. Tätä samaa  Kremlin megafoneina toimivat tuhannet online-toimijat ovat pitkään toistaneet.
Kreml on huomannut mitkä asiat jakavat länttä  ja pyrkii nyt vahvistamaan niitä. Yhtenäinen länsi on heille ongelma, kun taas sisäisistä konflikteista ja polarisoitumisesta kärsivä länsi olisi huomattavasti heikompi ja siten helpommin lyötävissä
Se on myös syy siihen, miksi energia on niin hyvä ase. Se ei ole ikinä ollut täysin neutraali keskustelunaihe, mutta tänä päivänä se on jopa polarisaation ytimessä. Energia liittyy konkreettisella tavalla tottumuksiin ja välttämättömyyksiin. Energia kytkeytyy elämäntapaan – joka nyt on muutoksen edessä. Keltaiset liivit otettiin Kremlissä ilolla vastaan. Energiakysymys ei käytännön tasolla ole ”neutraalia” tiedettä.
Vihreä siirtymä tarkoittaa, että irtaannumme menneisyydestä.
Samalla se tarkoittaa sitä, että Venäjä riisutaan aseista askel askeleelta. Energiaa voidaan käyttää aseena vain kerran, ja kun se siirtymä on tehty, ei patruunoita enää ole jäljellä. Siirtymä on siksi asia, jota meidän tulisi nopeuttaa, ei sabotoida.
Ruotsissa oli juuri vaalit ja Suomessa mennään kohti vaaleja. Venäjän julma hyökkäyssota Ukrainassa tulee aivan varmasti vaikuttamaan keskusteluihin. Samalla on syytä tunnistaa keskustelun taustalla olevat  ristiriidat, joita Putinin narratiivi niin systemaattisesti on pyrkinyt rakentamaan ja käyttämään hyväksi.
Länsi voi vastustaa tätä vaikuttamista. Jotta se onnistuisi,  meidän kuitenkin ensin tunnistaa vaikuttamista. Ukrainan sota tulee kestämään aikansa.  Ukraina ei voi selviytyä ilman ulkopuolista apua. Ja ulkopuolinen apu on uhattuna, jos länsi antaa itsensä häiriintyä Putinin yllättävien siirtojen ja vaikuttamisen seurauksena.

Tvåspråkigheten kräver också sina rum

/0 Comments/in , , , /by

Jag bodde i min barndom – och bor fortfarande – i Jorvas. I min barndom var grannskapet i högsta grad svenskspråkigt. När jag var kring fyra år gammal flyttade en tvåspråkig familj in i huset bredvid. De kom körande från Esbo i en ljusblå Ford Transit paketbil. Plötsligt förstod jag att man också talar finska i Finland. Åtminstone om man kommer från Esbo.

På den tiden var det ont om barnprogram på TV. På eftermiddagarna kunde man titta på Noppa, ett program i vilket Hessu som hade en stor kalufs underhöll oss barn. På kvällen kom det Pikku Kakkonen och halv nio samlades hela familjen för att se på nyheterna, där Arvi Lind med långsam röst läste upp allt det som hänt i världen.

Buu-klubben fanns då långt inne i framtiden, för att inte tala om Netflix.

Så småningom stötte jag på flera barn som talade finska. Vi sprang omkring i skogarna, spelade ishockey i rinken på eftermiddagarna. I Jorvas barnträdgård fanns både finsk- och svenskspråkiga barn. Jag lärde mig språket, utan att jag ens märkte det.

Dagens värld ser annorlunda ut.

Vår familj är så gott som tvåspråkig. Våra barn talar svenska med mig och finska med sin mamma. Men trots det så lever de inte i en lika tvåspråkig värld som jag gjorde när jag var liten och bodde i ett Kyrkslätt som då hade en betydligt större andel svenskspråkiga än idag.

De går i svenskspråkig skola, de har gått på svenskspråkigt dagis. Man leker inte mer på samma sätt oorganiserat ute i skogarna eller på gårdarna. Barnprogram tittar man inte på TV som tidigare och utbudet på nätet är så ofantligt att TV:n inte ens mera intresserar.

Jag trodde faktiskt inte att jag skulle tycka att ett sänkt intresse för TV skulle vara ett problem, någonsin.

I huvudstadsregionen där svenska talas av en allt mindre minoritet kan ett barn trots detta lätt växa upp utan att komma i speciellt stor kontakt med finskan. Det betyder också, att förvånansvärt många finlandssvenska ungdomar känner sig mycket osäkra på sin finska när det går ur gymnasiet.

Efter att det andra inhemska språket blev frivilligt i studentexamen skriver allt färre finskspråkiga svenska men samma gäller också för de svenskspråkiga: Allt färre skriver finska och antalet studerande som skriver medellång finska i stället för den långa kursen har ökat med 50% på ett halvt decennium.

Detta leder till problem.

Kompisar till mina barn berättar att de söker sig till Sverige helt enkelt för att de upplever att de inte klarar sig språkmässigt i Finland.

Samtidigt som vi av goda skäl funderar på hur vi kunde öka på intresset för svenskan i Finland får vi inte glömma att våra barn också bör lära sig finska. Tvåspråkighet baserar sig på att bägge språkgrupperna förstår och respekterar varandras språk. Och det går inte utan interaktion – i båda riktningarna.

När vår mellersta son började spela fotboll som 6-åring fanns det två alternativ. Ett lag i vilket barnen talade finska och ett lag i vilket barnen talade svenska. Av praktiska skäl började han i det förra tillsammans med sin kusin och sin kompis.

Tack var det, att det plötsligt dök upp tre svenskspråkiga pojkar i laget väcktes intresset för svenskan bland de finskspråkiga pojkarna. När de några år senare skulle välja sitt första främmande språk i skolan valde många svenska, inte engelska.

Och kusinen, som talade svenska och spanska hemma lärde sig i förbifarten finska.

Fotbollen visade sig vara ett effektivt språkbad för alla inblandade. Detta som exempel från vår familj, väl medveten om att utgångsläget är olika i olika familjer.

Svenska rum är viktiga, men vi behöver också tvåspråkiga rum. I en värld i vilken man i allt högre grad kan låsa in sig i sin digitala bubbla har vi inte råd att blunda för det, att våra ungdomars kunskaper i finska inte alltid håller måttet.

I värsta fall leder det till utflyttning. Utflyttning leder till utarmning. Det vinner varken Finland eller det finlandssvenska på.

Det gråa är bakom oss

/0 Comments/in , , , , , , , /by

En grå zon är något obestämt. Någonting vagt eller osäkert. Är vi i en sådan?

Jag har svårt att tycka det. Vi är inte medlemmar i Nato, men vi har klart uttryckt vår åsikt. Efter ett par decennier i något som vi kallat en Nato-option –  en vag och grå position, om det någonsin funnits en sådan – har vi nu klart sagt vad vi tycker. I riksdagen sade 188 av 200 ledamöter ja och endast 8 röstade emot.

Det är inte en grå zon. Det är en klar viljeyttring om var vi vill stå.

Nato-beslutet fattades inte för att vi plötsligt upplevde oss som speciellt hotade. Snarare för att vi helt enkelt fått nog. Det är inte värt att försöka balansera med en granne som upplever sig kunna göra vad som helst, utan att bry sig om vad vi eller omvärlden gör, tycker eller vad vi kommit överens om. Då kan vi lika gärna klart ta steget ut i den gemenskap vi ändå uppfattas tillhöra.

Ta steget ut ur den gråa zonen, in i klarhet.

Finland har sällan fått så mycket positiv publicitet världen över som den senaste månaden. Man talar om resiliens, om en förmåga att fatta beslut. Det finns en massa positiv goodwill att inkassera för tillfället. Det här intresset bör nu konverteras till en vilja att komma hit, att studera och arbeta här, att investera i vårt land.

Jag åt lunch med en representant för en stor internationell handelskammare för ett par veckor sedan. Hen berättade samma sak; intresset för Finland är stort också på det kommersiella planet. När jag besökte Irland för ett par veckor sedan för att bekanta mig med deras investeringsfrämjande politik möttes jag av samma reaktion.

Då skall vi inte tala om gråa zoner, om osäkerhet, utan svänga på kulan: Finland är ett no-bullshit-land som ser klart på omvärlden och kan fatta beslut när situationen förändras. Här gräver vi inte ner oss i skyttegravar utan kan samarbeta och omvärdera vår bild av världen om det behövs. Det här är en filosofi som också kan gagna dig, Internationella Företaget, Incorporated.

Vi har en sund politisk kultur som inte i överdriven grad låter polariseringen försinka politiska beslut. Vi har en stark rättsstat och Finland toppar jämförelser om länder med minst korruption.

Här är det tryggt att investera, hit är du välkommen. Vi är inte inne i en grå tid utan vi har fattat ett beslut och låter nu processen rulla på. Och om någon mot förmodan skulle vilja trakassera oss har vi fullt förtroende för att det goda arbete som gjorts inom försvarsmakten de senaste decennierna ger oss den trygghet som behövs.

Men så långt skall vi inte behöva gå. Det här bör vara vårt budskap.

Men ett löfte måste också uppfyllas. Ett brand måste byggas på solid grund. Om det utlovade inte stämmer med verkligheten raseras bilden och med det attraktionskraften.

Därför bör företag som kommer till Finland få det stöd som krävs.

Varje utländskt företag bör tilldelas en egen kontaktperson som ser till att samarbetet med myndigheterna inte blir ett hinder för företagets framgång och fortlevnad i Finland. Business Finland kunde sköta detta.

Vi behöver en aktör som förmedlar fadderfamiljer för de experter som kommer hit i företagens kölvatten. Vi bör ha tillräckligt med grundskolor i vilka man kan få undervisning enligt vårt system men på engelska. Hela familjen måste tas om hand. Bara då kan vi på riktigt och på ett bestående sätt kamma in den goodwill som flyter omkring och omsätta den i verkliga investeringar i vårt land.

Sedan ska vi sköta diskussionerna med Turkiet på ett skilt spår. För det kan ta tid. En förhandling där kraven ändrar från dag till dag och i vilken det man sagt igår saknar relevans nästa vecka, är inte lätt att föra. Även utanför gråa zoner finns det luddighet och motiv som är svåra att greppa.

Adlercreutz: Jätteinvesteringar till Esbo och Kyrkslätt gagnar både klimat och näringsliv

/0 Comments/in , /by

Microsoft kommer att bygga ett datacenterområde i huvudstadsregionen som kommer att bestå av två separata datacenter i Esbo och i Kyrkslätt. Fortum kommer att återvinna spillvärme från kylningen av datacentrens servrar och omvandla det till fjärrvärme som sedan kommer att brukas i huvudstadsregionen.  Företagen meddelade om samarbetet idag. Anders Adlercreutz, ordförande för svenska riksdagsgruppen, gläds åt det unika gemensamma projektet.

-För Kyrkslätt och Esbo är detta naturligtvis en enormt fin sak. Jag hoppas att detta också lockar andra aktörer att komma till vår region. En datacentral möjliggör också andra investeringar som drar nytta av den infrastruktur som nu byggs, säger Adlercreutz.

De nya datacentralens utsläppsfria spillvärme kommer att tillgodose 40 procent av behovet av fjärrvärme i Esbo, Kyrkslätt och Grankulla och detta kommer att bli världens största projekt för datacenters återvinning av spillvärme.

– Den här investeringen är ett konkret exempel på hur klimatåtgärder och investeringar går hand i hand. Vi får enorma investeringar som genererar ekonomisk aktivitet och tillväxt till huvudstadsregionen, specifikt i Esbo och Kyrkslätt, samtidigt som vi via dem kommer att kunna skära ner på våra koldioxidutsläpp med upp till 0,4 miljoner ton per år, säger Adlercreutz.

Projektet har förberetts under många år på uppdrag av flertalet aktörer och det har även utförts flera olika reformer i Finland under de senaste åren i syfte att göra investeringar i landet mer attraktiva.

-Helt klart är det att denna investering inte hade gjorts om vi inte hade sänkt industrins elskatt till EU:s miniminivå och gjort det attraktivt för datacentraler att mata ut spillvärmen i fjärrvärmenätet. Det här var en reform som vi inom SFP starkt talat för här i riksdagen, säger Adlercreutz.

Alhaista, epärehellistä, keinoja kaihtamatonta – vai välttämätöntä keskustelua?

/1 Comment/in , , /by

”Poikkeuksellisen alhaista, erittäin epärehellistä, keinoja kaihtamatonta”

Näillä sanoilla kansanedustaja Wille Rydman kuivailee keskustelua siitä, että eduskunnan valiokuntaoppaan mukaan ministeristä tehdyn muistutuksen allekirjoittajana ei tulisi olla henkilö, joka toimii asian käsittelijänä perustuslakivaliokunnassa.

Tästä problematiikasta on puhunut minun lisäksi esim. eduskunnan puhemies Vehviläinen kuin myös välillisesti Rydmanin puoluetoveri Pihla Keto-Huovinen ehdottaessaan ministerivastuuasioiden siirtämistä pois valiokunnasta. Saman näkemyksen ovat esittäneet myös useat oikeusoppineet.

Valiokuntaopas on asiassa yksiselitteinen: osallistuminen sekä asian käsittelyyn että muistutuksen tekemiseen ei ole soveliasta. Opas myös perustelee miksi näin on. Ministervastuulaki puolestaan toteaa, että allekirjoittaja ei ole esteellinen. 

On väitetty, että ministerivastuulaki ja valiokuntaopas olisivat tässä tapauksessa ristiriidassa keskenään. Se ei pidä paikkaansa, koska kieltäminen ja ei-soveliaaksi määritteleminen eivät ole sama asia. Jos laki kieltäisi muistutuksen käsittelyyn osallistumisen ja opas pitäisi sitä mahdollisena, mutta ei-soveliaana, niin tällöin laki ja opas olisivat ristiriidassa. Nyt näin ei ole. 

Se, mikä ei ole laitonta, ei aina ole järkevää tai oikein. Opas pyrkii tässä nimenomaan suojelemaan perustulakivaliokunnan asemaa.

Valiokunnissa on varajäsenet. Jos perustuslakivaliokunnan jäsen on mukana allekirjoittamassa ministerivastuumuistutusta, hänen on tahdikasta korvata itsensä varajäsenellä asiaa käsiteltäessä. Tämä tuskin olisi muuttanut lopputulosta, koska asiantuntijalausunnot, joihin mietintö perustuu, eivät ole riippuvaisia valiokunnan jäsenistä. Mutta kuva käsittelystä olisi ollut parempi, jolloin valiokunnan maine ei olisi kärsinyt.

Haaviston tapauksen ympärillä on ollut kuohuntaa perustuslakivaliokunnan toimintaan liittyen. Se on valitettavaa ja johtuu monesta asiasta. Jo al-Hol -tapaus, (kirjoitukseni) johon asia välillisesti liittyy, kuumensi tunteita. Ministerivastuuasiat ovat usein polarisoivia ja käsittelyn vuodot ja ikävä valiokuntaa haittaava jälkipeli ovat tällä kertaa heittäneet lisää bensaa liekkeihin.

Tästä kaikesta huolimatta pitää mielestäni voida keskustella yleisistä periaatteista koskien valiokunnan työtä, tehtäviä ja asemaa. Niistä pitää voida keskustella ilman, että keskustelu menee tunteisiin. Keskustelua käytäessä on hyvä myös pitää mielessä, että Haaviston tapaus on jo käyty. Sen tulos on kiistaton, eikä siihen tule enää puuttua.

Rydmanin puoluetoveri Keto-Huovinen nosti asiallisesti esille sen, että ministerivastuuasiat olisi ehkä syytä siirtää valiokunnasta pois. Olen hänen kanssaan samaa mieltä: tämä selventäisi tilannetta. Entinen valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki totesi saman Helsingin Sanomissa 16.12.2020. Ellei näin tehdä, on mielestäni vähimmäisvaatimus, että valiokuntaopasta tulee noudattaa.

Perustuslakivaliokunnassa tehtävä lakien etukäteisarviointi on arvokas asia. Siksi en ehdota valiokunnan korvaamista perustuslakituomioistuimella. Perustuslakivaliokunta on aikojen saatossa kyennyt päättämään vaikeistakin asioista. Olen varma siitä, että esimerkiksi viime kauden päätös, joka käytännössä kaatoi SOTE-esityksen ei syntynyt helpolla.

Presidentti Niinistön esittämä ajatus yhteisjaostosta korkeimpien oikeuksien kanssa voisi käytännön haasteistaan huolimatta olla hyvä ajatus. Toki sitä on kritisoitu siitä, että se sekoittaisi vallan kolmijakoa, mutta toisaalta tilanne on epämääräinen myös tällaisenaan. Sikäli kun perustuslakivaliokunnan katsotaan kansan silmissä jakavan tuomioita, tilanne on jo epäselvä.

Ennen kaikkea valiokunnan uskottavuus varmistetaan sillä, että jokainen sen jäsen suhtautuu tehtäväänsä vakavasti. Oma poliittinen etu ei saisi ohjata prosessia. Luottamuksellinen tieto on luottamuksellista tietoa. Perustuslakivaliokunnan työssä puoluerajoista ja hallitus-oppositio -rajasta pitää päästä yli. Puolueviitta jätetään eteiseen ja asioita lähestytään neutraalisti asiantuntijakuulemisissa esiin tulleiden näkökulmien pohjalta. Ihminen tuskin koskaan kykenee absoluuttiseen objektiivisuuteen, mutta tällaisessa positiossa työskentelevien ihmisten tulisi nähdä objektiivisuus erityisenä imperatiivina. Se on tässä itseisarvo, uskottavuuden edellytys.

Näin varmistetaan, että perustuslakivaliokunta toimii siten, kun sen tulisi toimia ja minimoidaan perustuslakivaliokunnan uskottavuutta nakertava epäasiallinen möly sosiaalisessa mediassa.

Read more

Ruotsalainen eduskuntaryhmä: Meillä kansanedustajilla on erityinen vastuu – myös sanomisistamme

/1 Comment/in /by

Eduskunta äänesti tänään valtakunnansyyttäjän syyttämislupaa koskevasta pyynnöstä asettaa kansanedustaja Juha Mäenpää (ps) syytteeseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Äänestyksessä ei saavutettu 5/6 enemmistöä, joka olisi vaadittu kansanedustajan syytesuojan kumoamiseen.

Ruotsalaisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anders Adlercreutzin mukaan tässä tilanteessa samoja sääntöjä ja lakeja tulisi soveltaa kansanedustajiin kuin kaikkiin muihin.

– Ruotsalainen eduskuntaryhmä tuki perustuslakivaliokunnan johtopäätöstä siitä, että eduskunnan tulisi antaa suostumuksensa edustaja Mäenpään syytteeseen asettamiseen. On sopimatonta, että kansanedustaja – tai kukaan muu – vertaa turvapaikanhakijoita vieraslajeihin. Tällainen kielenkäyttö ei kuulu yhteiskuntaamme eikä täysistuntosaliin.

Adlercreutz korostaa, että kansanedustajien toimia tulee voida tutkia, jos on syytä epäillä kansanedustajan loukanneen toisen ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa.

– Kansalaisten voi varmasti olla vaikea ymmärtää, että jotkin lait – jotka me itse säädämme – eivät voisi koskea meitä. Erityisesti koska meillä vallanpitäjillä on erityinen vastuu.

Tämä on Ruotsalaisen eduskuntaryhmän yksiselitteinen kanta.

– Huomionarvoista on, että perustuslakivaliokunnan päätös ei ollut yksimielinen, ja että kaksi kolmesta Kokoomuksen edustajista äänestivät perussuomalaisten vastalauseen puolesta. Näin, vaikka asiantuntijoista kukaan ei puoltanut syytesuojan säilyttämistä.

Eduskunnan päätös tarkoittaa sitä, ettemme koskaan saa selvyyttä siihen, syyllistyikö kansanedustaja Mäenpää rikokseen vai ei.

Äänestyksessä neljä kokoomuslaista, kuusi keskustalaista ja kaikki kristillisdemokraatit sekä koko perussuomalainen eduskuntaryhmä äänestivät syyttämislupaa vastaan. Myös Liike Nyt ja Turtiaisen eduskuntaryhmä äänestivät sitä vastaan.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä painottaa, että kiihottaminen kansanryhmää vastaan voidaan perustuslakivaliokunnan mukaan pitää vakavana rikoksena, joka ei nauti perustuslain sananvapauden suojaa. Kansanedustajalla on erityisen laaja sananvapaus, mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö hän silti voisi syyllistyä törkeisiin ylilyönteihin ja ihmisarvoa loukkaavaan toimintaan.

– Tämä asia ei koske sananvapautta poliittisessa työssä, vaan vihapuhetta. Jos omassa politiikassa nämä sekoittuvat, jos ei koe voivansa tehdä politikkaa ilman hyökkäämistä toista kansanryhmää vastaan, niin silloin on itsetutkiskelun paikka – sekä yksilönä että puolueena, Adlercreutz sanoo.