Menestyvä kunta tunnistaa vahvuutensa

/0 Comments/in , , , , , /by

Kirjoitin muutama viikko sitten koulusta osana kunnan elinvoimaa. Sivistys on tänä päivänä kunnan keskeisimpiä tehtäviä.

Toinen keskeinen tehtävä liittyy ympäristöön: siihen, miten rakennamme, miten suunnittelemme ja sitä kautta siihen, millaista ympäristöä luomme – sellaista, johon ihmiset haluavat muuttaa.

Me asumme kunnissamme ja haluamme viihtyä. Niin yksinkertaista se on.

Tiedämme aika hyvin, miksi ihmiset haluavat muuttaa Kirkkonummelle. Keskeisiä syitä ovat saavutettavuus, luonnonläheisyys ja tila. Kun muuttaa Kirkkonummelle, haluaa vähän väljyyttä. Haluaa asua väljemmin.

Toinen tärkeä oivallus on se, että Kirkkonummelle muutetaan, koska se on jotain erilaista. Ei siksi, että muistuttaosimme Espoota mutta olemme vähän kauempana, vaan siksi, että tarjoamme jotain sellaista, mitä naapurikunnat eivät tarjoa.

Tämä on se keskeinen oivallus, jonka pitäisi ohjata meidän suunnitteluamme: halu ja rohkeus olla vähän erilainen.

Ja kuten niin monessa asiassa – kaikki alkaa siitä, että meillä on yhteinen tilannekuva. Ymmärrys siitä, mitä me olemme ja mitä vahvuuksia meillä on.

25 kilometrin päässä Suomen pääkaupungista, moottoritien ja rautatien varrella, kulttuuriperintöön nojaten – siinä on Kirkkonummi. Keskustassamme on keskiaikainen kirkko, tori ja Suomen mielestäni hienoin kirjasto. Oodi – jäit toiseksi. 

Kirjaston takana rakentuu tuleva lukiorakennus. Hieno rakennus, joka tulee kokoamaan molemmat lukiomme – suomen- ja ruotsinkielisen – saman katon alle. Tämän eteen RKP on tehnyt pitkään töitä.

Tämä kokonaisuus toimii perustana työlle, jonka tavoitteena on muotoilla uudesta keskustastamme Suomen hienoin uusi vanha pikkukaupunki.

Mutta on pidettävä katse pallossa. Keskustan keskeisin rakennus on kirkkomme. Kaikki muu on toissijaista. Toivon, että rakennamme tiiviisti, mutta kirkkoa kunnioittaen matalasti. Haluan nähdä kortteleita, joissa on liiketilaa katutasossa ja jotka rajaavat pieniä vehreitä sisäpihoja.

Toivon, että keskustasta tulee eri sukupolvien kohtaamispaikka. Kirjaston yhteyteen rakennetaan koulu – mutta miksei myös palveluasuntoja? Jos ikääntyneiden suuri haaste on sosiaalisen kanssakäymisen puute ja siitä seuraava yksinäisyys – miksi emme tarttuisi siihen jo kaavoituksen keinoin?

Jos voimme suunnittelemalla paremmin luoda mahdollisuuksia sukupolvien välisiin kohtaamisiin, kaikki voittavat.

Meillä on muitakin vahvuuksia. Olemme meren äärellä. Kantvik on alue, jossa on parhaat edellytykset hyödyntää tätä laatua. Toivon, että Kirkkonummi haluaa hakea asuntomessujen järjestämistä. Mutta en toivo siitä talokarnevaalia – vaan harmonista kokonaisuutta, joka kestää aikaa.

Se, että kunta on pinta-alaltaan suuri suhteessa asukasmäärään, tarkoittaa, ettei meillä voi olla yhtä tiheää joukkoliikenneverkostoa kuin esimerkiksi Espoossa. Budjettitekninen todellisuus ei sitä mahdollista. Mutta meidän on tehtävä töitä säilyttääksemme ja kehittääksemme olemassa olevaa joukkoliikennettä.

Rantarata on 51:n ja Turuntien ohella elinhermomme.

Samaan aikaan rantarata on uhattuna. On vaikea uskoa, etteikö mahdollinen länsirata tarkoittaisi rantaradan jäämistä taka-alalle. Se olisi kunnallemme kallis hinta.

Siksi kunnallisen vaikuttamistyömme keskiössä on oltava ratkaisut, jotka turvaavat rantaradan liikenteen ja mahdollisimman monen pysäkin säilymisen kunnan rajojen sisällä. Toivon, että meillä on yksimielisyys näistä tavoitteista tulevassa valtuustossa.

Elinvoimainen kunta tarvitsee houkuttelevaa asumista, hyviä kouluja, hyvän elinympäristön ja toimivat liikenneyhteydet. Mutta tarvitsemme myös työpaikkoja.

Pitkään meidät tunnettiin kuntana, jossa kaavoitus ja lupaprosessit etenivät hitaasti. Tänään uskallan väittää, että suoriudumme tässä selvästi paremmin. Sekä Microsoftin datakeskus että Prysmianin laajennus lähtivät liikkeelle hyvin lyhyessä ajassa, vaikka kummassakin tapauksessa oli kyse suurista ja monimutkaisista hankkeista. Nyt on tärkeää takoa, kun rauta on kuumaa. Näiden investointien ympärille meidän on kyettävä rakentamaan yritysklustereita, jotka tuovat kunnalle sekä työpaikkoja että verotuloja.

Kunnallamme on pitkät perinteet. Se koostuu monista kylistä, joilla jokaisella on oma identiteettinsä. Lapinkylä ei ole Luoma, eikä Veklahti ole Långvik. Meillä on kolme keskustaa – kirkonkylä, Masala ja Veikkola. Näiden välillä on paljon tilaa ja paikkoja väljälle omakotiasutukselle, maataloudelle ja muille alkutuotannon aloille.

Nämä ovat laatutekijöitä, joita ei löydy kivenheiton päästä mistään muusta eurooppalaisesta pääkaupungista.

Pidetään kiinni ainutlaatuisesta sijainnistamme ja niistä vahvuuksista, jotka erottavat meidät muista.

RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz kuntavaaleista, kaavoituksesta ja hyvinvointialueesta

/0 Comments/in , , , , /by

Kirkkonummen Sanomat haastatteli RKP:n puheenjohtajaa, opetusministeri Anders Adlercreutzia tulevien vaalien tiimoilta:

Puolueen puheenjohtajana, mitkä ovat RKP:n tavoitteet kuntavaaleissa Kirkkonummella, Siuntiossa ja Inkoossa sekä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella?

Tavoitteemme on luonnollisesti vahvistaa asemiamme. Niissä kunnissa, joissa RKP on vahvassa asemassa, kasvu on ollut hyvää ja työllisyys korkeaa. Hyvinvointialueella toivomme lisäpaikkoja. Siellä RKP on usein joutunut valitettavasti yksin tekemään työtä alueellisesti kattavien palveluiden turvaamiseksi. Siksi on tärkeää, että menestymme – keskittäminen on monesti mennyt liian pitkälle.

RKP:n kuntavaaliohjelmassa mainitaan ”paras koulu”. Mikä on kantanne opetusministerinä siihen, miten koulu- ja varhaiskasvatusasiat on hoidettu Kirkkonummella verrattuna muuhun Suomeen? Entä Kirkkonummen suuret investoinnit kouluverkkoon?

Kirkkonummen koulut pärjäävät vertailuissa hyvin. Ennen kahta edellistä vaalia iso kysymys oli isojen kouluhankkeiden kohtalo. Nyt suurin osa niistä on lähtenyt tai lähdössä liikkeelle. On selvää, että hankkeet rasittavat kunnan lainataakkaa, mutta niitä ei olisi voinut jättää tekemättä. Hanke, josta olen erityisen iloinen, on yhteinen lukiohanke kirjaston takana keskustassa. Uskon, että se osaltaan vahvistaa sekä Kirkkonummen että keskustan vetovoimaa. On hienoa, että siinä on päästy yhteiseen ratkaisuun. Sen eteen RKP on tehnyt määrätietoista työtä. Kirjaston kanssa syntyy hienoa synergiaa!

Vaaliohjelmassa mainitaan myös elinvoimaiset kunnat ja kaupungit sekä kestävä ja viihtyisä kaavoitus. Millä keinoin Kirkkonummen elinvoimaa voidaan kehittää?

Keskeinen kysymys on kaavoitus. Meidän täytyy osata hyödyntää yhteisvaikutuksia, joita uudet teolliset hankkeet tuovat. Jorvaksen HTC, Prysmian ja uusi datakeskus ovat keskeisiä kasvun vauhdittajia. On huomionarvoista, että kaksi viimeksi mainittua lähtivät nopeasti liikkeelle. Kun tahtoa on, kaavoitus sujuu ripeästi.

On myös tärkeää huomata, että Kirkkonummelle muuttamisen pääasiallinen syy liittyy asumiseen ja kouluihin. Meidän pitää tarjota asumisessa jotain muuta kuin naapurikunnat: enemmän tilaa, yhteisöllisyyttä, harrastusmahdollisuuksia, hyviä yhteyksiä, laadukkaita kouluja ja vahvaa luontosuhdetta. Meidän täytyy uskaltaa olla oma itsemme – Kirkkonummi ei ole Espoon kopio.

Pitäisikö Kirkkonummen uusi keskusta rakentaa tehokkaasti – ja kuinka tehokkaasti?

Keskusta saa mielellään olla tiivis pikkukaupunki, mutta en kaipaa liiallista korkeutta. Kirkko säilyköön maamerkkinä! Lähtökohtaisesti keskustan kehittämiseen on upeat edellytykset. Tori, kirkko, kirjasto ja juna-asema tarjoavat hienot puitteet toimivalle pikkukaupungille. Toivon, että onnistumme yhdessä rakentamaan näkemyksen siitä, miltä tämän ajan yhteisöllinen ja inspiroiva keskusta voisi näyttää – paikka, joka houkuttelee niin ihmisiä kuin palveluja.

Toivon myös, että keskustaan saataisiin ikäihmisille asumisratkaisuja. Liian usein palveluasumisen tontit kaavoitetaan laidoille tai kauemmas. Se on mielestäni väärä ratkaisu. Kirjaston ja koulujen tarjoamat palvelut voisivat tukea eri-ikäisten ihmisten kohtaamista.

Arkkitehtinä, millaista kaavoitusta Kirkkonummella tulisi tehdä?

Kirkkonummen pitäisi rohkeasti olla oma itsensä. Kunnan hienous on siinä, että se koostuu monesta pienestä kylästä, joilla kaikilla on oma identiteettinsä – joillakin jopa oma nuorisotalo. Tämä ominaispiirre tulee säilyttää, samalla kun keskustoja kehitetään tiiviimpään suuntaan. Se, että olemme pientalovaltainen kunta, on selvä vahvuus.

Kirkkonummen strategia sanoo: ”Kaavoitamme pientalovaltaisesti luonnonläheisiä, viihtyisiä ja turvallisia asuinalueita. Palvelutarjontamme vastaa kasvavan ja ikääntyvän väestön tarpeisiin.” Oletteko samaa mieltä? Onko kunnassa riittävästi asuntoja ikääntyville?

Olen tuosta täysin samaa mieltä. On myös selvää, että meillä ei ole riittävästi palveluasumista ikääntyneille kirkkonummelaisille. Toivon erityisesti keskustaan, lähelle junaa, kirkkoa ja kirjastoa lisää ikäihmisille sopivia asumisratkaisuja.

Pitäisikö Kirkkonummelle saada asuntomessut?

Toivon, että saisimme kuntaan asuntomessut. Kantvik olisi erinomainen paikka. Toivon myös, että hanke vietäisiin kunnianhimoisesti eteenpäin – ei sekavaa valmistalokatalogia, vaan yhtenäinen kokonaisuus, jolla on selkeä identiteetti ja joka ammentaa paikan ainutlaatuisuudesta.

Mitä mieltä olette rantojen käyttämisestä rakentamiseen?

Kirkkonummella on paljon rantaviivaa, joka on pääosin yksityisessä omistuksessa. Kantvik on hyvä esimerkki siitä, millaista rantarakentamista Kirkkonummella voitaisiin toteuttaa. En näe esteitä järkevälle, hyvin kaavoitetulle rantarakentamiselle.

Mitä mieltä olette kuntaveron tasosta Kirkkonummella?

Kuntaveromme on korkea verrattuna esimerkiksi Espooseen, eikä sitä voi pitää hyvänä asiana. En kuitenkaan tällä hetkellä näe edellytyksiä sen laskemiselle.

Kuinka realistisena pidätte Länsirata-hanketta ja sen toteutumista? Minkälaisella osuudella Kirkkonummen kunnan tulisi olla mukana hankkeessa?

Länsirata-hanketta eivät taloudelliset realiteetit tällä hetkellä tue. Lohjan näkökulmasta paikallisyhteys on tarpeen, mutta kokonaan uuden yhteyden rakentaminen Turkuun ei ole järkevää – varsinkaan, kun Helsinki on vetäytynyt hankkeesta. Mielestäni Kirkkonummenkaan ei tulisi olla mukana.

Neljä miljardia euroa noin kahden miljoonan matkaa varten on liikaa. Ympäristövaikutukset olisivat mittavat, ja kannattavuuslaskelmat perustuvat pitkälti tonttien hintojen nousuun – se ei ole kestävä peruste. Meidän tulisi sen sijaan panostaa rantaradan kehittämiseen. Se on taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävin vaihtoehto. Emme saavuta ihan samaa nopeutta, mutta pääsemme lähelle.

Mitä mieltä olette vihreän siirtymän hankkeista Länsi-Uudellamaalla?

Vihreän siirtymän hankkeet ovat Suomelle suuri mahdollisuus. EK:n laskelmien mukaan niitä on suunnitteilla noin 290 miljardin euron edestä. On kuitenkin tärkeää, että emme jää pelkästään puhtaan sähkön tuottajaksi, ja että ympäristövaikutusten arviointi tehdään perusteellisesti. Jokaisen suuren hankkeen ympärille tulisi rakentaa vihreän siirtymän ekosysteemi. Sundsbergin datakeskus voisi toimia laajemminkin kasvun moottorina.

Valtion tukien osalta on syytä olla tarkkana. Yksittäisten hankkeiden tukemisen sijaan on järkevämpää varmistaa, että investointiympäristö on ennustettava ja kilpailukykyinen.

Toteutuuko demokratia Espoo-vetoisella Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella?

Kyllä minä ajattelen, että jokaisen aluevaltuutetun tulee pystyä ajattelemaan omaa kotikuntaansa laajemmin. Yksi syy siihen, miksi RKP edellytti erillisratkaisua Uudellemaalle, oli juuri se, että muuten paikallisdemokratia olisi heikentynyt liikaa. Nytkin meillä on haasteita. Tämä kausi on osoittanut, että paikallisten palvelujen puolustajia tarvitaan.

Mitä mieltä olette digipalveluista vanhuksille? Tuleeko olla vaihtoehtoja niille, jotka eivät osaa tai halua käyttää digipalveluja?

Ilman muuta. Digitaaliset palvelut ovat hyvä lisä, mutta ne harvoin voivat korvata muuta hoitoa. Kasvokkain tapahtuvan palvelun pitää olla ensisijainen vaihtoehto. RKP on esittänyt myös digitakuuta – palvelua, jonka kautta varmistetaan apu digitaalisten palvelujen käytön opetteluun, ikäihmisille ja muillekin.

Mammografiaseulonnat siirtyvät Kirkkonummelta Lohjalle. Onko tämä järkevää, vaikka hyvinvointialue säästää rahaa?

Pidän tätä ongelmallisena. Keskustelin juuri erään tutun kanssa, jonka Alzheimeria sairastava puoliso ohjattiin Espoosta Lohjan vuodeosastolle. Monilla on muistissa myös Lohjan synnytyspalveluiden lakkauttaminen, jonka säilyttämisen puolesta RKP taisteli valitettavasti yksin. Tällaisilla muutoksilla on vaikutusta myös työssä viihtymiseen ja sitä kautta työvoimapulaan. Esimerkiksi kätilön ei ole yksinkertaista lähteä Espooseen töihin, jos hän asuu Tenholassa.

Mitä mieltä olette omalääkärijärjestelmästä ja sen kehittämisestä?

RKP kannattaa omalääkärimallia vahvasti. Sitä on menestyksekkäästi pilotoitu Länsi-Uudellamaalla. Itäisellä Uudellamaalla olemme ottaneet käyttöön Omatiimi-mallin, jossa koko tiimi – hoitajasta lääkäriin – on tuttu potilaalle. Keskusteluissa lääkäreiden ja hoitajien kanssa on käynyt selväksi, että tällainen malli parantaa työssä viihtymistä. Henkilöstöpulan keskellä meillä ei ole varaa olla hyödyntämättä malleja, jotka lisäävät sekä potilastyytyväisyyttä että hoitotuloksia.

Olette ehdolla sekä kunta- että aluevaaleissa. EVAn tutkimuksen mukaan moni suomalainen haluaisi rajoittaa mahdollisuutta toimia kolmella tasolla. Mikä on teidän näkemyksenne?

Olen pitänyt hyvin arvokkaana ja toimivana sitä, että olen saanut osallistua sekä kansalliseen päätöksentekoon että nähdä, mitä päätökset merkitsevät paikallisella tasolla. Tämä kokemus on hyödyksi eduskunnassa ja hallituksessa. Se on osa suomalaista päätöksentekokulttuuria – se näkyy jo siinä, että eduskunnan maanantait on varattu paikallistyöhön.

Opetusministerinä näen myös tärkeänä hyvinvointialueelle kuuluvan oppilashuollon. Sitä haluan tietenkin pitää silmällä myös!

Hyvinvointialueet tarkoittavat, että aiemmin pelkästään kunnanvaltuustossa hoidetut asiat hoidetaan nyt kahdessa organisaatiossa. Työn substanssi ei varsinaisesti lisäänny, mutta kokouksia voi olla enemmän. Helsingissä tilanne ei muuttunut, mutta Länsi-Uudellamaalla valtuusto kokoontui viime vuonna viisi kertaa. Se on maltillinen määrä ja mahtuu kalenteriini. Nyt on tärkeää vaikuttaa alueiden palvelurakenteisiin – moni asia muuttuu nopeasti, ja tässä on tärkeä vaikuttamisen paikka, niin Kirkkonummen kuin koko Länsi-Uudenmaan näkökulmasta.

Text: JUSSI SALO

Kunnan tulee nyt keskittyä elinvoimaan ja sivistykseen 

/0 Comments/in , , , , , , , , , , , /by

Kun lähdimme vaaleihin neljä vuotta sitten, kunnat näyttivät erilaisilta. Tiesimme, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus oli tulossa, mutta suuri muutos ei ollut vielä täällä.

Nyt olemme aivan uudenlaisessa tilanteessa. Hyvinvointialueet huolehtivat sote-palveluista, ja kunnille jäi kaksi päätehtävää: elinvoima ja sivistys.

Kirkkonummella molemmat ovat juuri nyt suuressa murroksessa. Meillä on käynnissä merkittäviä teollisia investointeja, ja kuntaa kehitämme voimakkaasti sekä keskustassa että esimerkiksi Kantvikissa. Arkkitehtina näen tässä ainutlaatuisen mahdollisuuden luoda ympäristöjä, jotka kestävät aikaa – mutta palaan siihen toisessa kirjoituksessa. Tässä haluan keskittyä koulun merkitykseen elinvoiman rakentajana. Yhteys näiden kahden välillä on päivänselvä.

Kun opetusministerinä kierrän kouluissa ja tapaan yrittäjiä eri puolilla Suomea, kuulen viestin yhä uudelleen: koulutus ja elinkeinoelämä tarvitsevat toisiaan. Niitä täytyy kehittää rinnakkain, yhtenä kokonaisuutena. Se on yksi tärkeimmistä tehtävistämme.

Elinvoima ei synny itsestään. Kuntien päätökset ratkaisevat, onko yrityksillä mahdollisuuksia kasvaa ja työllistää. On kunnan vastuulla varmistaa, että osaavaa työvoimaa on saatavilla, infrastruktuuri toimii ja lupa-asiat hoituvat ilman turhaa byrokratiaa. Ilman viisaita päätöksiä työpaikat katoavat ja palvelut näivettyvät.

On helppoa väittää, että verojen korotus turvaa hyvinvoinnin. Todellisuudessa kestävä tulevaisuus syntyy työstä ja yrittäjyydestä. Siksi panostan siihen, että koulutus vastaa entistä paremmin työelämän muuttuviin tarpeisiin.

Kun aloitin opetusministerinä, oli selvää, että koulutuksen suuntaa on korjattava. Suomi ei ole enää PISA-tutkimusten kärkimaita. Oppimistulosten lasku on kiistaton – mutta ei väistämätön. Olemme päättäneet tehdä historiallisen panostuksen peruskouluun, ja nämä satsaukset näkyvät jokaisessa Suomen kunnassa.

Mihin käytämme lisärahoituksen, 200 miljoonaa euroa? Vahvistamme perustaitoja. Lukeminen, kirjoittaminen ja laskeminen eivät ole enää itsestäänselviä perustaitoja. Jo nyt liian moni nuori ei hallitse niitä riittävän hyvin selviytyäkseen toisella asteella tai työelämässä. Siksi otamme alakoulussa käyttöön kolme vuosiviikkotuntia lisää näissä aineissa. Tästä syksystä lähtien jokainen oppilas saa aiempaa vahvemman perustan.

Olen tavannut oppilaita, joille lukeminen on päivittäinen haaste, ja vanhempia, jotka ovat huolissaan lastensa tulevaisuudesta. Siksi oppimiskuilujen kaventaminen on yksi tärkeimmistä tavoitteistani.

Suomalaisen koulun periaate on aina ollut, että jokainen lapsi saa tasavertaisen mahdollisuuden onnistua. Pidämme siitä kiinni myös näillä panostuksilla. Tasa-arvorahoitus on vakiinnutettu 50 miljoonaan euroon vuodessa, jotta jokainen lapsi saa oikeudenmukaisen alun – taustasta riippumatta.

Tiedän, ettei koulutus yksin ratkaise kaikkea, mutta se on elinvoimaisen kunnan tärkein perusta. Työelämä muuttuu, ja kunnat ovat avainasemassa siinä, että nuoret saavat valmiudet pärjätä tässä maailmassa. Vahvistamme peruskoulua ja kehitämme ammatillista koulutusta joustavammaksi ja työelämälähtöisemmäksi – laadusta tinkimättä.

Elinvoimainen kunta ei synny sattumalta, vaan viisailla päätöksillä ja pitkäjänteisellä työllä. Siksi tulevissa kuntavaaleissa valittavien päättäjien rooli on ratkaiseva.

Nyt on erityisen tärkeää, että hyödynnämme avautuvat mahdollisuudet: otamme lisävuosiviikkotunnit täysimääräisesti käyttöön, suuntaamme oppimisen tukeen tarkoitetut rahat kouluihin ja käymme oppilaiden kanssa keskustelua kännyköiden käytöstä. Ensi syksynä puhelimet poistuvat oppitunneilta, mutta välituntien käytöstä päätetään yhdessä.

Seuraava valtuustokausi on tärkeä Kirkkonummen elinvoimalle. Siksi on tärkeää, että juuri sinun äänesi kuuluu.

Suomen tulevaisuus ratkaistaan kunnissa.

(mielipidekirjoitus Kirkkonummen Sanomissa 19.3.2025)



Adlercreutz osallistui Ukrainan presidentin puoliso Olena Zelenskan kouluvierailuun Kirkkonummella

/0 Comments/in , , , /by

Ukrainan presidenttipari Volodymyr Zelenskyi ja Olena Zelenska vierailivat Suomessa keskiviikkona 19. maaliskuuta 2025. RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz osallistui rouva Olena Zelenskan ja rouva Suzanne Innes-Stubbin vierailuun Jokirinteen koulussa Kirkkonummella.

– Oli hienoa saada toivottaa rouva Zelenska ja rouva Innes-Stubb tervetulleiksi Kirkkonummelle ja Jokirinteen kouluun ja kertoa heille suomalaisesta koulujärjestelmästä – koulujemme arjesta, oppilashuollosta sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnista, kouluruokailusta ja väestönsuojista sekä niihin liittyvistä järjestelyistä, Adlercreutz sanoo.

– Globaalissa vertailussa Suomen panostusta kouluruokailuun voidaan pitää erityisenä. Myös se, että meillä on väestönsuojia kouluissamme, on ainutlaatuista ja tietysti Ukrainan kannalta valitettavan ajankohtainen aihe, Adlercreutz sanoo.

Rouva Olena Zelenska toimii Ukrainan kouluruokareformin suojelijana, kun Ukrainan koulujärjestelmää parhaillaan uudistetaan. Suomi tukee Ukrainaa aktiivisesti uudistuksissa ja kehitystyössä.

– Suomen koulutusjärjestelmä on maailmanlaajuisesti tunnustettu menestystekijä ja keskeinen syy siihen, miksi suomalainen yhteiskunta toimii niin hyvin. Koulutussektori on yksi Suomen painopistealueista Ukrainalle annettavassa kehitysavussa. Olen iloinen siitä, että voimme jakaa osaamistamme ja auttaa Ukrainaa sekä meneillään olevan hyökkäyssodan aikana että sitten, kun sota jonain päivänä päättyy, Adlercreutz sanoo.

 

Kuva:Valtioneuvosto

Opetusministerin vastaus mielipidekirjoitukseen ammatillisesta koulutuksesta

/7 Comments/in , , , /by

Kirkkonummen Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessa pohditaan ammatillisen koulutuksen tilannetta. Haluan tässä kommentoida kirjoittajien esittämiä näkemyksiä. 

Kirjoittajat kiittävät tulevia uudistuksia mutta nostavat esille rahoitusleikkaukset ongelmana. Molempiin on helppo yhtyä. On selvä, että mikä tahansa toimiala mieluummin kasvattaa budjettiaan kuin vähentää sitä. Asiaa on kuitenkin hyvä tarkastella kokonaisuutena ja perspektiivissä. 

Viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana ammatillisen koulutuksen rahoituksen osuus BKT:stä on kolminkertaistunut. Vuodesta 2019 tähän päivään se on kasvanut euromääräisesti noin 400 miljoonalla eurolla. Viime vuosina opiskelijamäärät ovat kasvaneet paljon, mutta tehtyjen opintosuoritusten määrä ei. 

Samaan aikaan tietyille aloille koulutamme liikaa tekijöitä, toisille liian vähän. Tämä on se iso kuva, johon haemme ratkaisua tilanteessa, jossa julkiseen talouteen kohdistuu suuri paine. 

Ammatillisen koulutukseen kohdistuu ensi vuodesta alkaen 120 miljoonan euron sopeutus, mutta indeksikorotuksista johtuen kokonaisrahoitus vähentyy vain 97 miljoonaa euroa. Samalla on tärkeä muistaa, että ammatillisen koulutuksen rahoitus on ensi vuonnakin yli 2 miljardia euroa joten ensi vuonna ammatillisen koulutuksen rahoitus on euromääräisesti varsin samalla tasolla kuin vuonna 2023. Kuluvan vuoden rahoitus on 2 miljardia 163 miljoonaa euroa.

Ideaalitilanteessa ei olisi tarve tehdä säästöjä, mutta valitettavasti taloudelliset realiteetit ovat toiset. Hallituksen tavoitteena on julkisen talouden vahvistaminen. Olemme tehneet päätöksiä yhteensä 9 miljardin euron sopeutustoimista. Nämä päätökset eivät ole olleet helppoja – mutta samalla tavoite, eli talouden tasapainottaminen, on tärkeä ja välttämätön nimenomaan siksi, että haluamme tarjota näitä tärkeitä palveluja. 

Hallitus kohdentaa säästön niille, joilla  on jo aiempi tutkinto. Toista tai useampaa tutkintoa suorittavien koulutukseen ammatillisen koulutuksen rahoituksesta on to opiskelijavuosia meillä on vuositasolla 65000. Säästö toteutetaan vähentämällä niin sanottuja tavoitteellisia opiskelijavuosia. Yhteensä kyse  noin 11 000 opiskelijavuodesta. Säästö kohdistetaan laskennallisesti opetuksen järjestäjiltä sen pohjalta, miten paljon heillä on toista tai kolmatta tutkintoaan tekeviä nuoria tai aikuisia.  Järjestäjät vastaavasti vähentävät näiden opiskelijoiden sisäänottoa.

Senkin jälkeen näitä opiskeluvuosia on vuositasolla noin 54000, eli merkittävä määrä. 

Kirjoittavat sanovat, että rahoituksen leikkausta on vaikea kohdistaa, että resurssit koulun sisällä ovat jaetut ensimmäistä ja toista tai useampaa tutkintoa suorittavien välillä. 

On selvä, että resurssit jaetaan. Kaikki muu olisi tavattoman tehotonta. Sen kautta on selvä, että leikkausten  100% kohdennus muihin kuin oppivelvollisiin ei ole mahdollista tai realistista. Hyvin lähelle kuitenkin pääsee. Paljon onkin kiinni itse oppilaitoksen toiminnasta. Miten he säätävät sisäänottomääriään ja järjestävät toimintaansa?

Rahoituksen vähentäminen tulee näkymään ja tuntumaan. Samaan aikaan teemme kuitenkin uudistuksia, jotka parantavat työllisyyttä ja luovat mahdollisuuden oppilaitoksille vahvistaa rahoitustaan. 

Ammatillisen koulutuksen rahoitusperusteen muutos työllistymistä painottavaksi tarkoittaa, että syntyy vahva kannustin varmistaa, että oppilaat saavat tarvitsemansa tuen ja valmistuvat, ja että he myöhemmin työllistyvät, .

Aloitamme myös 8-vuotisen toiminnanohjauskokeilun, jonka piiriin pääsee enintään 40 koulutuksen  järjestäjää. Sen sijaan, että opetuksen tarjontaa näiden osalta ohjattaisiin ministeriöistä käsin, nämä kokeilun piirissä olevat oppilaitokset voivat itse säätää tarjontaansa sen mukaan, mitä paikallinen työelämä tarvitsee. 

Kun tässä otamme huomioon sen, että työllistyminen vaikuttaa rahoitukseen on selvä, että kokeilun myötä voittajia ovat niin yhteiskunta, opiskelija  kuin koulutuksen järjestäjäkin. 

Leikkaukset ovat aina ikäviä. Ammatillisessa koulutuksessa väitän kuitenkin, että muu uudistustyö avaa leikkauksista huolimatta  uusia mahdollisuuksia niin kouluille kuin oppilaillekin  ja se on hyvä, koska tarvitsemme vahvaa ammatillista osaamista työmarkkinoillemme. 

Anders Adlercreutz

Opetusministeri, RKP:n puheenjohtaja

Edessämme on haasteita eli mahdollisuuksia

/0 Comments/in , , , , , , /by

Hallituskoalitiopeliä voidaan pelata vaikka maailman tappiin asti ja ymmärrän, että se kiinnostaa. Tärkeämpää olisi kuitenkin keskittyä käsillä olevien ongelmien ratkaisemiseen. Etenkin siksi, että haasteissa aina piilee myös mahdollisuus.

Olemme selvinneet koronakriisistä kohtuullisin arvosanoin. Sota Ukrainassa tulee ehkä jatkumaan vielä pitkään ja se on kaikin tavoin äärimmäisen traagillista. Kaikessa traagillisuudessaankin siitä on seurannut myös jotain hyvää. Jos joku olisi vuosi sitten veikannut, että Eurooppa irtaantuu energiariippuvuudestaan Venäjään, niin sitä tuskin olisi kukaan uskonut. 

Kaiken tämän sodan tuoman surkeuden keskellä on siis myös pieniä aiheita optimismiin. 

Velka on hyvä renki, mutta huono isäntä

Mutta: Koronan ja sodan seurauksena valtiovelkamme on kasvanut huomattavasti. Velanoton taittaminen ja kansallisen turvallisuuden varmistaminen ovat asioita, joiden tulee olla tulevina vuosina päätöksenteon keskiössä. Näissä pitää onnistua hyvinvointiyhteiskuntaa parhaalla mahdollisella tavalla suojellen. Edessä on runsaasti arvopohjaista priorisointia: miten pitää kiinni muun muassa korkeatasoisesta koulutuksesta ja terveydenhuollosta ja mahdollisuudesta arvokkaaseen vanhuuteen samalla, kun leikkauksia on tehtävä.

Tässä onnistumiseksi tulemme tarvitsemaan poikkeuksellista yhteishenkeä ja perspektiiviä.

Yhtä kriisiä voi seurata toinen. Tämän olemme nyt oppineet. Kolmannen mahdollisen kriisin kohdalla meillä ei ole enää samaa taloudellista liikkumavaraa, jonka turvin me olemme toistaiseksi pystyneet luovimaan koronan ja Ukrainan sodan aiheuttamien seurausten läpi. 

Meidän suhteellisella asemallamme kansainvälisillä lainamarkkinoilla on merkitystä. Mutta niin on myös absoluuttiselle velkamäärällä ja etenkin korkokuluilla. 

Tämä kävi selväksi viimeistään viime viikon alussa, kun Valtiovarainministeriön virkamiehet kertoivat karut uutiset korkokulujen noususta. Erityisesti maailmassa, jossa lainalla on hinta – mikä ei ole poikkeuksellista, vaan pikemminkin asioiden luonnollinen tila – on velkaan suhtauduttava suurella vakavuudella. Juuri tästä syystä seuraavan hallituksen pöydällä tulee olemaan monia vaikeita päätöksiä. 

Tosiasia on, että kaikki eduskuntapuolueet ovat käytännössä tukeneet vallinnutta finanssipolitiikkaa. Meillä olisi tänään sama keskustelu velkatasosta, vaikka velkaa olisikin noin 140 miljardin sijaan 139,5 tai 137 miljardia. Ero nykyiseen tilanteeseen olisi varsin pieni, vaikka viimeiset vuodet olisi toteutettu pääoppositiopuolueiden vaihtoehtobudjetteja.

Lainanottohalu on ollut asiaa rehellisesti tarkasteltuna yhteinen ja siksi tarvitaan myös yhteisiä toimia, jotta laiva saataisiin kääntymään.

Työvoima on kaiken A&O

Yritysten suurin käytännön huoli on työvoiman saatavuus. Jos ei löydä ihmisiä, joita palkata, ei yritys voi kasvaa. Ja sitä kärsii koko maan bruttokansantuote ja sen myötä myös hyvinvointimme. 

Siksi työvoiman saatavuuden varmistaminen on keskeinen kysymys myös velkaantumista ratkaistaessa. 

Seuraavan hallituksen on toisaalta perattava menopuolta mutta myös vahvistettava työmarkkinoiden toimivuus. Meidän tulee tarkastella työnteon kannustimia ja varmistuttava siitä, että työllisyyspalvelut toimivat. Koulutusaste on saatava nousu-uralle ja oppisopimuksista tulee tehdä oikea vaihtoehto muille opintopoluille. Lisäksi tarvitsemme vahvat kannustimet tuotekehitykseen ja innovaatiotoimintaan.

Tarvitsemme paikallista sopimista, joustavaa täydennyskoulutusta ja työperäistä maahanmuuttoa. Meidän on rakennettava Suomesta maa, johon osaavien ihmisten on helppo tulla, ja johon he haluavat jäädä. Meidän on rakennettava maa, joka suhtautuu positiivisesti ympäröivään maailmaan ja jossa muualta muuttaneet kokevat itsensä tervetulleiksi. 

Veropolitiikan tulee olla pitkäjänteistä. Tämä tarkoittaa myös, että ilmasto- ja energiapoliittiset linjaukset eivät voi olla vuosittaisia poliittisia pelinappuloita. Isot investointipäätökset ovat niistä riippuvaisia, kuten olemme viime aikoina huomanneet. Panokset ovat liian korkeat. 

Yhdessä hyvä tulee 

Polarisaatio ja populismi johtavat harvoin mihinkään hyvään. Esimerkiksi veropolitiikassa olisi syytä nyt saavuttaa vaalikausien yli kestäviä yhteisiä näkemyksiä. Verotuksen ja erilaisen sääntelyn ennakoitavuus on tärkeää niin yrityksille kuin yksityisille ihmisillekin.

Politiikka on pohjimmiltaan arvopohjaista asioiden hoitoa. Se on halua ratkaista parhaalla mahdollisella tavalla käsillä olevia ja edessä siintäviä ongelmia. Eri puolueilla ja niiden edustajilla on erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä, mikä on sekä toivottavaa että tervettä. Tämä on koko demokratian ydin. 

Ennen vaaleja on erityisen tärkeää kertoa, mitä mieltä on keskeisistä, jokaisen suomalaisen elämään ja tulevaisuuteen vaikuttavista kysymyksistä. Se voi avata ovia tai sulkea niitä. Rakentavalla ja pitkäjänteisellä, puoluerajatkin ylittävällä päätöksenteolla saavutetaan uskoakseni tässä maailmantilanteessa enemmän kuin blokkipolitiikalla.

(Kirjoitus Kirkkoummen Sanomissa 22.1.2023)

Muutoksia ja mahdollisuuksia

/0 Comments/in , , , , /by

Tämä vuosi on antanut meille uutta perspektiiviä. Se on kutsunut meidät pohtimaan, mitkä asiat ovat isoja ja mitkä pieniä. Olemme joutuneet hyväksymään sen tosiasian, että Euroopassa käydään maan rajojen siirtämiseen pyrkivää sotaa. Tämä on ajatus, jota en pitänyt todennäköisenä – ehken edes mahdollisena – vielä vuosi sitten.

Tasan vuosi sitten ajattelin, että suurin kysymys omaa kuntaamme koskien tulisi vuonna 2022 olemaan hyvinvointialueen käynnistyminen. Se onkin ollut asia, joka on ollut läsnä kuntapäättäjien ja liki kaikkien kunnan työntekijöiden arjessa muodossa tai toisessa.

Samaan aikaan, kun hyvinvointialueen käynnistämistä on valmisteltu, on monen ajatukset kuitenkin olleet toisaalla. Siinä järjettömässä sodassa, jota Ukrainassa tällä hetkellä käydään.

Sota näkyy meillä Kirkkonummella monella tasolla. Koulut ovat vastaanottaneet uusia oppilaita, jotka kaipaavat tukea ja opastusta. Monet kuntalaiset ovat auttaneet sekä Ukrainasta tulleita että Ukrainaan jääneitä.

Eri puolella kuntaa on järjestetty tapahtumia, joilla ukrainalaisia on tuettu ja toivotettu tervetulleiksi. Kirkossa on järjestettyä konsertteja, joilla on kerätty varoja sotaa paenneiden hyväksi.

Omat kokemuksemme kahden sukupolven takaa ovat eittämättä vaikuttaneet siihen, miten olemme itse sotaan ja sotaa paenneisiin reagoineet. Tiedämme, miltä tuntuu, kun isänmaan olemassaolo on uhattuna. Ja yhtä lailla tiedämme, miten maan sisäiset eripurat tosipaikan edessä sysätään syrjään. Pienet asiat saavat väistyä isojen kysymysten tieltä.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että sota voi jatkua vielä pitkään. Tämä tarkoittaa sitä, että myös meidän apumme on jatkuttava.

Mutta nyt takaisin oman kuntamme asioihin. Kirkkonummen kehitys on jatkunut hyvänä. Olemme tänä vuonna saaneet uutisia useasta tärkeästä teollisesta investoinnista. Tänne muutetaan, koska täällä on tilaa elämälle ja elämyksille. Korona ei ole kokonaan taakse jäänyttä elämää, mutta koronan vaikutukset näkyvät jo kuntamme kehityksessä. Väljyyttä arvostetaan uudella tavalla ja Kirkkonummen tapaiset kunnat ovat aivan uudella tavalla houkuttelevia.

Kunnalliset rakennushankkeet ovat joskus pitkiä projekteja. Kun oma perheeni muutti Kirkkonummelle vuonna 1972, vanhempani kertoivat isosiskolleni, että Kirkkonummelle kannattaa muuttaa, sillä sinne nousisi pian uusi uimahalli. Lupaus toteutuikin, tosin kolme vuosikymmentä myöhemmin. Hyvää kannatti odottaa.

Terveyskeskuksen seuraaja, uusi hyvinvointikeskus on jo avannut ovensa. Sen myötä toinen monen vuosikymmenen pituinen hanke tuli vihdoinkin maaliin. Hankkeen alkuvuosina puhuttiin peruskorjauksesta, sen jälkeen siirryttiin puhumaan laajennuksesta ja nyt voimme iloita siitä, että meillä on kokonaan uusi, uudet nykyajan vaatimukset täyttävä hyvinvointikeskus aivan koulun ja uimahallin kyljessä.

Kun terveyspalvelut siirtyvät kunnasta hyvinvointialueelle, asiakas ei välttämättä huomaa muutoksia palveluissa, mutta päätöksenteko muuttuu. Päätäntävalta palvelujen laadun ja kattavuuden suhteen siirtyy pois kunnasta. Se, että meillä on kunnassamme Suomen ehkä modernein terveyskeskus, takaa kuitenkin sen, että hyvinvointialueella on vahva kannustin säilyttää hyvinvointipalvelut Kirkkonummella, mikä on hieno asia.

Omassa kunnassamme moni muukin rakennushanke on lähtenyt nyt liikkeelle. Gesterbyssä aloitetaan uuden koulukeskusken rakennustyöt ja suunnittelupöydällä ovat niinikään sekä keskustan lukiokampus että Nissnikun uusi koulu.

Muutaman vuoden päässä häämöttää hetki, jolloin voimme taas vähentää investointitahtia. Kun uuden, SOTEn jälkeisen kunnan perusinvestoinnit ovat kunnossa, voimme hengittää hieman kevyemmin.

Tämä vuosi on kunnan talouden osalta positiivinen. Myös ensi vuodelle olemme tehneet reiluun ylijäämään perustuvan budjetin. Muutos muutaman vuoden takaiseen on iso. Ylijäämät auttavat meitä hallitsemaan meneillään olevia investointeja ja kuntaan jäävien palveluiden ylläpitoa ja kehittämistä.

Tämän vuoden pohjalta on hyvä ponnistaa uuteen vuoteen.

Haluan kiittää kaikkia kuntamme työntekijöitä ja luottamushenkilöitä hyvin tehdystä työstä. Erityisen kiitoksen osoitan pitkäaikaiselle kunnanjohtajallemme Tarmo Aarniolle, joka jatkaa nyt uusien haasteiden parissa. Hänen kaudellaan kunta on kehittynyt suurin harppauksin.

Teidän antamanne työpanoksen johdosta kunta on ottanut jälleen isoja askeleita eteenpäin.

Haluan myös kiittää myös kaikkia kuntalaisiamme. On ilo kohdata teitä kaupan käytävillä tai jalkapallokentän laidalla ja saada palautetta, joka auttaa meitä kuntapäättäjiä kunnan kehittämisessä. Yhteistyössä tehty kehitystyö kantaa aina parasta hedelmää.

Joulun pyhinä meistä useimmille tarjoutuu mahdollisuus viettää aikaa meille tärkeiden ihmisten kanssa. Tässä maailmantilanteessa nämä hetket tuntuvat vielä entistäkin arvokkaammilta. Hetkeen pysähtyminen ja hetkestä nauttiminen ovat taitolajeja, joita ainakin itse olen kuluneen vuoden aikana yrittänyt opetella.

Kiitos tästä vuodesta ja hyvää uutta vuotta kaikille.

Adlercreutz ja Rehn-Kivi: Tiehankkeet ja liikenneturvallisuuden parantaminen saavat tärkeää rahoitusta Uudellamaalla

/0 Comments/in , , , , /by

Eduskunnan valtiovarainvaliokunta on tänään hyväksynyt mietintönsä valtion ensi vuoden talousarviosta ja päättänyt samalla ensi vuoden budjettiin tehtävistä lisämäärärahoista eli niin sanotuista joululahjarahoista. Useat tärkeät tiet Uudellamaalla saavat kipeästi kaivattuja lisäresursseja.

Valtionvarainvaliokunta on syksyn aikana neuvotellut lisämäärärahoista, joita hallituspuolueet myöntävät erilaisiin hankkeisiin ja muihin tärkeisiin kohteisiin, joita ei rahoiteta alkuperäisessä talousarvioehdotuksessa. Liikennehankkeiden määrä tässä kokonaisuudessa on noin 26 miljoonaa euroa.

RKP:n valtiovarainvaliokunnan ja liikennedelegaation jäsenet Anders Adlercreutz ja Veronica Rehn-Kivi ovat tyytyväisiä neuvottelujen tulokseen. Lisämäärärahoja kohdennetaan tiehankkeisiin, asfaltointiin, kevyen liikenteen väylien suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä risteyksien turvallisuuden parantamiseen.

– Lisämäärärahoja kohdennetaan paikallisesti ja alueellisesti merkittäville teille. Maamme tiet ovat monin paikoin huonokuntoisia ja kärsivät suuresta korjausvelasta. Lisämäärärahoilla voimme vauhdittaa hankkeita, jotka muuten joutuisivat odottamaan. Kyse on esimerkiksi sellaisista teistä, joilla on erittäin vilkas liikenne ja joilla koululaiset kulkevat päivittäin. Olen iloinen, että näillä konkreettisilla toimenpiteillä voimme parantaa liikenneturvallisuutta ja helpottaa usean ihmisen arkea, sanoo eduskunnan liikennejaoston jäsen ja valtiovarainvaliokunnan varajäsen Rehn-Kivi.

Valtiovarainvaliokunnan jäsen Anders Adlercreutz nostaa esille Sepänkyläntien, ja siihen lisämäärärahoilla saatavan uuden jalkakäytävän, hyvänä esimerkkinä vilkkaasti liikennöidystä tiestä, joka on tärkeä usealle paikalliselle.

– Sepänkyläntien molemmissa päissä on koulukeskuksia. Sen lisäksi on tie tärkeä väylä Masalan ja Kirkkonummen keskustan välillä. Tien kunto on heikentynyt huomattavasti viime vuosina, joten on hyvä, että pystymme nyt sitä kunnostamaan, kertoo Adlercreutz.

Sepänkyläntie lisäksi myös tien 25 ja 1102 välinen risteys eli Snappertunatie ja Hankoniementie risteys saa puoli miljoonaa euroa lisärahoitusta.

–  Risteyksen kunnostaminen on konkreettinen liikenneturvallisuustoimi, jonka eteen Raaseporin kaupunki on työskennellyt jo pitkään. On hienoa, että voimme vihdoin taata rahoituksen näille alueellisesti tärkeille parannuksille. Ilahduttavaa on myös se, että onnistuimme varmistamaan rahoituksen tien 104 päällystämiseen Lohjalla ja Raaseporissa, Adlercreutz sanoo.

Myös Itä-Uudellemaalle saadaan tärkeitä lisäresursseja. Hästholmenin ydinvoimalaan vievää Atomitietä Loviisassa tullaan kehittämään niin, että voimalaan saadaan suora tieyhteys. Alueen asukkaat ovat toivoneet tätä jo pitkään. Lisäksi Tolkkistentie Porvoossa saa rahoitusta kevyen liikenteen väylän päällystämiseen, ja Porvoon Hinthaaraan ja Kuninkaanportin välinen tie 1531 rahoitusta kehittämistyön aloittamiseen.

Adlercreutz ja Rehn-Kivi korostavat, että paikallinen asiantuntemus on ollut tärkeää lisämäärärahoja neuvoteltaessa.

– Hankkeita on aina paljon helpompi viedä läpi, kun niitä tuetaan paikallisesti. Olemme kiitollisia siitä avusta, jota olemme saaneet alueiden paikallispoliitikoilta, he toteavat.

Hyvää itsenäisyyspäivää 2022 – Glad självständighetsdag 2022

/0 Comments/in , , , , , /by

Kun ohjusiskut Kiovaan alkoivat, ukrainalainen kansanedustaja Inna Sovsun lähetti perheensä  maaseudulle. Itse hän jäi kaupunkiin hoitamaan työtään. Puhuin hänen kanssaan vain muutama viikko sodan alkamisen jälkeen. Hän kertoi, miten selviää arjestaan ja miten sota on yhdistänyt ukrainalaiset. Hän kertoi myös ystävistään ja siitä, miten he tukevat toinen toisiaan. Hän kertoi kollegastaan, joka parhaillaan taisteli etelä-ukrainassa. 

Ukrainan sota on saanut meidät taas kerran pohtimaan omaa asemaamme. Mitä itsenäisyys on, ja etenkin, mitä sen eteen on tehty. Miten se on saavutettu?

On helppo nähdä yhtäläisyyksiä Ukrainan ja Suomen välillä. Aivan kuten Putin aliarvioi tällä hetkellä Ukrainaa, Stalin aliarvioi aikoinaan meidän kykyämme yhdistyä kansakuntana ja unohtaa pienet erimielisyytemme ulkoisen uhan edessä. Putin ja Stalin kuvittelivat, että maan sisäiset poliittiset erimielisyydet takaisivat heille helpon voiton. 

Toisin kävi. Tällä hetkellä sotilaallinen voitto Ukrainassa tuntuu Putinin näkökulmasta mahdottomalta. 

Kaikenlaista muuta hän on sen sijaan saanut aikaan. Palaan siihen hetkeen kuluttua. 

Putins krig i Ukraina borde vara totalt främmande för vår tid. Ett krig där man erövrar mark, vill radera ett folk, begår krigsbrott på löpande band, i vilket man påstår sig vara inbegripen i ett heligt krig, det är inte av denna världen. Det är inte 2000 talet, det är inte den civilisation vi byggt upp. 

Det är inte ett krig våra barn borde se i denna värld. 

Men samtidigt är det bekant. Narrativet är bekant. Skälen är bekanta. Motiveringarna känner vi igen. Våra krig var i mycket ett krig mellan olika världsbilder. Det samma ser vi nu i Ukraina. 

Hyvät ystävät,

Suomen ensimmäisinä itsenäisyyden vuosina loimme nykyisen yhteiskuntajärjestyksemme. Ståhlberg, tuo oikeusvaltiomme ehkä merkittävin rakentaja, iski perustuslain paalut niin syvälle, että ne kestivät tulevat sodatkin. 

Nyt tätä järjestystä halutaan murtaa. Siitäkin on kysymys, kun Putin hyökkää Ukrainaan. 

Halutaan saada meitä luopumaan oikeusvaltiosta, oikeuksistamme, tasa-arvosta, ja ennen kaikkea sääntöihin perustuvasta kansainvälisestä sodanjälkeisestä maailmanjärjestyksestä, 

Se ei onnistu. Sen sijaan EU on tänään yhtenäisempi kuin koskaan ja Venäjän näkymät ovat kaiken kaikkiaan synkät. 

Bästa vänner,

Vår rättsstat klarade kriget tack vare alla dem som kämpade för vår frihet. Och nu klarar Europa också denna prövning. Rättsstaten består, det internationella samfundet är resilient. 

Detta år har medfört stora förändringar. Vi har vaknat till en ny verklighet. En verklighet, där vi klart ser, att det ibland är värt att ha stöd av varandra. För Finlands del raserades många murar detta år. När jag för ett år sedan talade för att vi borde börja vår NATO-medlemskapsprocess trodde jag inte att vi skulle vara här nu. För all del, inte många av oss trodde heller på att vi skulle ha ett krig i Europa. Inte jag heller. 

Politiikkaa seuratessa tuntuu usein siltä, että keskustelu pyörii hyvin pienten kysymysten äärellä. Tänä vuonna on kuitenkin myös syntynyt isoja päätöksiä, päätöksiä, joita olemme tehneet yhdessä. 

Suomi ei seiso yksin. Nato-jäsenyyden myötä saamme turvaa. 

Tämä ei tarkoita, etteikö omaa puolustustamme pitäis hoitaa ihan niin kuin olemme tehneet tähänkin saakka. Päävastuu säilyy meillä ja tämä on vastuu, johon me suomalaiset mielellämme sitoudumme. Maanpuolustustahto on Suomessa vahva. Ja syystä. 

Nato-medlemskapet betyder inte att vi inte kan avsäga oss vårt ansvar för att försvara Finland. Det ansvaret är fortfarande vårt. Och tack vare den tradition, den inställning vi haft under hela vår självständighet är vi väl rustade. Vi är förberedda för kriser av flera slag. 

Men säkerhet byggs inte enbart med vapen. Säkerhet och självständighet byggs av en gemensam syn på samhället, på en förståelse och en tillit till varandra. På tron på att du vill mig gott, och att jag kan bistå dig. 

Turvallisuus rakentuu monesta asiasta. Tämän vuoden aikana keskustelu on pitkälti pyörinyt sotilaallisen turvallisuuden ympärillä. Syy siihen, on Putinin julmassa sodassa. 

Mutta kun turvallisuutta vahvistamme tulee muistaa kaikki sen osat. Tulee muistaa yhteisöllisyys, luottamus, yhteydenpito. 

Turvallisuus on sitä, että joskus koputtaa naapurin ovea, ja tarkistaa, että kaikki on, kuten pitää. Turvallisuus on sitä, että voi lainata maitoa naapurilta, jos se jäi ostamatta. 

Turvallisuus om yhteiskunnan läpi kulkevaa luottamusta. Se helpottaa arkea. Se auttaa eteenpäin – ja isompienkin töyssyjen yli. 

Tästä talvesta voi hyvinkin tulla monelle ihmiselle hankala. Energian hinnat ovat uudella tavalla nostaneet omavaraisuuden keskusteluun. Inflaatio kiristää monen kukkaroa. Näidenkin haasteiden yli pääsemme luottamuksen ja yhteistyön turvin. 

Kyrkslätt är en trygg kommun att bo i. Vi vet var vi står, vi känner till vår historia. Det ger också trygghet. Identitet ger trygghet. Vi flyter inte i ett tomrum utan växer fast i våra erfarenheter, i våra vänner, i de berättelser vi hör. 

Minnen bevaras inte om de inte flyttas vidare. Idag är en utmärkt dag för att göra just detta. Om självständigheten är den grund Finland vilar på så är minnena dess armeringsstål. Trådar som stärker den, som förenar den med bygget ovanför och som garanterar att inte bara det som byggs idag, utan också imorgon håller och kan vila på ett stabilt fundament. 

Muistot tukevat tulevaisuutta. Ja tulevaisuus näyttää kaikesta huolimatta hyvältä. Se minkä olemme oppineet viimeisten vuosien aikana, tulee auttamaan meitä tästä eteenpäin. Uskon niin.

Hyvät sotiemme veteraanit, lotat. Hyvät kuntalaiset, hyvät ystävät.

Bästa lottor och veteraner, bästa vänner.

Itsenäisyys on kaiken perusta. Se ei ole ilmainen. Sitä koetellaan joka päivä. Moni ihminen eri puolilla maailmaa tietää mitä sen menettäminen tarkoittaa. Tänään meidän on syytä olla erityisen kiitollisia siitä, mitä meillä on. 

Kirkkonummen kunnan puolesta haluan toivottaa teille oikein hyvää ja arvokasta itsenäisyyspäivää 

Å Kyrkslätts kommuns vägnar vill jag önska er en god självständighetsdag fylld med varma minnen och tacksamhet. 

Ei pikavoittoja, vaan pitkäjänteisyyttä

/0 Comments/in , , , , /by

Sini Felipe kritisoi Kirkkonummen Sanomissa 27.10. kunnanvaltuustoon päätöstä siirtää uuden hyvinvointikeskuksen käyttöönottoa eteenpäin sekä sen myyntiä suomalaiselle kiinteistösijoitusyhtiölle. Olen hänen kanssaan eri mieltä. Pidän molempia päätöksiä oikeina ja ennen kaikkea vastuullisina. 

Sosiaali- ja terveysuudistuksen myötä sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät kunnalta hyvinvointialueelle. Kiinteistöt eivät siirry. Sen sijaan hyvinvointialue sitoutuu vuokraamaan kiinteistöt neljäksi vuodeksi niiden omistajilta. 

Tähän tilanteeseen valmistui meidän uusi hyvinvointikeskuksemme. Se on kilpailukykyinen, hyvä rakennus, mutta siihen liittyy kuitenkin epävarmuuksia. Se on myös rakennus, jota käytetään alalla, jota kunta ei enää tuule hoitamaan. 

Felipe katsoo, että kunnan tulee omistaa huoltovarmuuden kannalta  tärkeitä rakennuksia. Ehkä näin. Mutta sen ei tule omistaa kiinteistöjä, joiden käyttöä se ei itse kontrolloi. Silloin kunta kantaa myös riskin, jota se ei pystyy hallitsemaan. Kunnan ei kannata toimia kiinteistösijoittajana omistaen kiinteistöjä, jotka eivät liity kunnalliseen toimialaan.

Tällä hetkellä kunta voisi olla varma vajaan 12 miljoonan vuokrataloista, neljän vuoden vuokratulosta. Hyvinvointikeskus maksoi kunnalle 48 miljoonaa. Myymällä sen, tämä erotus, 36 miljoonan riski, siirtyi kiinteistöyhtiölle. Sitä on pakko pitää kuntalaisten näkökulmasta hyvänä asiana. Kunta tekee kaupalla myös 15 miljoonan voiton, joka tulee tarpeen tilanteessa, jossa taseeseen kertynyt ylijäämä muuten uhkaa huveta huolestuttavan pieneksi. 

63.5 miljoonan kauppahinta pienentää huomattavasti kunnan velkataakkaa ja tekee tulevien välttämättömien koulukiinteistöhankkeiden toteuttamisen lainataakan näkökulmasta helpommaksi tilanteessa, jossa myös kuntien lainojen korot ovat nousukiidossa.

Sijoitusyhtiö laskee luonnollisesti  tekevänsä kaupalla tulosta. Voi ajatella, että kuntakin voisi tehdä saman tuloksen vuosien mittaan. Se oletus kuitenkin edellyttää, että kunta olettaa olevansa yhtä hyvä kiinteistösijoittaja ja kiinteistömassan haltija kuin yhtiö, joka nyt kiinteistön osti. Tätä ei voi pitää todennäköisenä. 

Enkä katso, että kunnan tehtäviin kuuluu kiinteistösijoitustominta – varsinkaan ottaen huomioon vuokraukseen sisältyvän riskin. 

Felipe kritisoi myös pyrkimystä pitää kunnan sote-menot kohtuullisina. Yksi tähän liittyvä toimi on ollut hyvinvointikeskuksen käyttöönoton siirtäminen eteenpäin, asia jota muutama valtuustoryhmä on vastustanut. Siirtoon on selvä ja perusteltu, vastuullinen syy. 

Sote-uudistus vaikuttaa kuntien talouteen. Yksi merkittävä asia on se, että kahden viimeisen vuoden sote-kustannukset suoraan vaikuttavat kuntien tuleviin valtionosuuksiin. Eli kustannus X vuosilta 2021 ja 2022 vaikuttaa vähentävästi kunnan valtionosuuksiin niin kauan, kuin nykyinen sote-rahoitusmalli on voimassa – 5, 10 tai vaikka 20 vuotta. 

Eli ylimääräinen mahdollinen panostus vuodelle 2022 aiheuttaisi moninkertaisen tulonmenetyksen  tulevina vuosina. Käyttöönoton ylimääräiset kustannukset olisivat siis pienentäneet  valtionosuuksia vastaavasti mikä olisi pienentänyt esimerkiksi varhaiskasvatukseen ja koulutukseen käytettävissä olevia varoja hamaan tulevaisuuteen asti. Nämä palvelut edustavat nimittäin suurta osaa kuntaan jäävistä palveluista sote-uudistuksen jälkeen, jolloin säästöpaine kohdistuisi näihin. 

Siksi aikaisempi käyttöönotto olisi ollut vastuutonta. Sellaista en voi tukea. 

Kuntien talous on haasteessa. Se tarkoitaa nimenomaan, että pikavoittoja ei pidä lähteä hakemaan. Pitää toimia pitkäjänteisesti, pyrkiä optimoimaan se toiminta joka kunnille kuuluu ja vähentää kuntatalouteen ja sen kautta suoraan kuntalaisten palvelutarjontaan vaikuttavia riskejä. Näin olemme nyt tehneet. 

(mielipidekirjoitus Kirkkonummen Sanomissa 30.10.2022, vastine Sini Felipen kirjoitukseen 27.10.2022)