Kun luemme tätä, niin kuntavaalikampanjointi on jo aivan loppusuoralla. Sunnuntai-iltana uudet valtuutetut ovat jo tiedossa. Silloin tiedämme, ketkä saavat kunnian ohjata laivaa nimeltä Kirkkonummi seuraavat neljä vuotta. Olemme siis jännän äärellä.

Ja tulosten julkistamisesta työ vasta alkaa – kampanjamieli joutaa roskakoriin ja on aika perehtyä polttaviin ajankohtaisiin kysymyksiin. Onneksi niihin on aikaa perehtyä kesän yli riippumatossa keinuen.

Osalle valtuuston agendalla olevat kysymykset ovat tuttuja, mutta monelle uudelle valtuutetulle ne ovat uusia. Uusien valtuutettujen pitää lisäksi opetella erilaiset työhön liittyvät käytännöt. Tässä vanhoilla valtuutetuilla on tekemisen paikka: mentorin rooli on kunnia.

Ja olipa uusi tai vanha, ihan kaikille valtuusto on uusi, uudistunut.

Itse olen pyrkinyt työssäni kunnanvaltuuston puheenjohtajana työskentelemään aktiivisesti puoluepolitikointia ja vastakkainasetteluja vastaan. Kuntapolitiikassa mukavaa onkin hallitus-oppositiorajojen puuttuminen. Siinä korostuu yhteen hiileen puhaltaminen ja parhaat lopputulokset ovat seurausta rakentavasta yhteistyöstä eri puolueita edustavien valtuutettujen välillä. Usein esimerkiksi budjetti hyväksytään yksimielisesti, jolloin sitä voidaan pitää kaikkien yhteisenä näkemyksenä. Useimmat asiat myös hyväksytään ilman erillistä äänestystä. Valtuustossa ei puoluekuria juurikaan esiinny ja esimerkiksi aloitteita tehdään usein kimpassa puoluerajojen yli.

Kun itse tulin valituksi valtuustoon ensimmäistä kertaa vuonna 2012, olin täydellinen untuvikko politiikassa. Minulla ei ollut edes puoluetaustaa. Yksi ensimmäisistä asioista, joka työn alettua pulpahti mieleeni oli, että miksi ihmeessä en ryhtynyt tähän jo aikaisemmin! Valtuusto oli täynnä mukavia ihmisiä ja yhdessä tuli vietettyä aikaa myös valtuustokokousten ulkopuolella. Pöydällä oli myös ilmiselvästi kaikkiin kuntalaisiin merkittävällä tavalla vaikuttavia asioita. Tuntui hienolta päästä vaikuttamaan! Toivon, että kaikki kohta valittavat uudet valtuutetut saisivat kokea oman alkutaipaleensa politiikassa yhtä positiivisena.

Korona on kuitenkin tehnyt yhteistyöstä aiempaa vaikeampaa. Huomaan, että fyysinen etäisyys ja väsyttävät Teams-kokoukset heijastuvat välillä negatiivisesti myös politiikan tekemiseen. Toivon tästäkin syystä mahdollisimman nopeaa paluuta normaaliin ja toivon, että uusi, nyt valittava valtuusto saisi heti alusta alkaen kokea yhdessä tekemisen kulttuurin ja innostuneisuuden ilmapiirin. Totuus on, että olipa joku poliittinen ryhmä kuinka iso tahansa, yksin se ei saa mitään aikaiseksi.

Nämä eivät ole viimeiset kuntavaalit, vaikka moni on tehnyt kampanjatyötä kuin viimeistä päivää. Neljän vuoden päästä kampanjoidaan taas. Vaalien alla on ollut keskustelua siitä, että ehdokkaiden saaminen on ollut tavallista vaikeampaa. Mediassakin on ollut keskustelua siitä, että moni pelkää silmätikuksi joutumista, eikä siksi uskalla lähteä mukaan politiikkaan. Itse toivon, että kaikkien Kirkkonummelaisten valittujen tavoitteena on tehdä politiikkaa tavalla, joka saa myös seuraavan sukupolven uskomaan yhteiskunnallisen päätöksenteon merkityksellisyyteen. Kirkkonummelainen politiikka voi olla valtakunnan rakentavinta ja tuloksellisinta politiikkaa. Sillä politiikka on yhtä kuin ihmiset, jotka sitä tekevät.

Kiitän nykyistä, kohta väistyvää valtuustoa hyvästä yhteistyöstä ja työstä kuntamme hyväksi.

Arvoisat sotiemme veteraanit, hyvät ystävät, naiset ja herrat,

Bästa veteraner, bästa vänner, mina damer och herrar, 

Olemme taas kerran kokoontuneet – nyt näin ruutujen ääreen – kiittämään sotiemme veteraaneja siitä, mitä meillä on. Kiittämään asioista, jotka voivat tuntuu itsestään selviltä – kunnes ne eivät sitä enää ole.

Te, hyvät veteraanit – te jos jotkut tiedätte, että mitään ei voi ottaa itsestäänselvyytenä. Elämä on hauras. Ystävyys on hauras. Itsenäisyys on hauras.

Tänä vuonna olemme joutuneet huomaamaan, että moni asia, jonka olemme pitäneet itsestään selvänä yhtäkkiä on vaakalaudalla.

Itse olen lainsäätäjänä joutunut huomaamaan, miten olen joutunut suhtautumaan ihan uudella tavalla esimerkiksi moneen rajoitustoimeen. Valmiuslaki on yhtäkkiä arkipäivää. Liiketoiminnan rajoittaminen yhtä lailla. Tai vaikkapa se, että lapseni istuvat kotona päivät pitkät eivätkä ystäviensä kanssa koulussa.

Nämä ovat olleet isossa kuvassa pieniä koettelemuksia. Kevyitä koettelemuksia, mutta koettelemuksia yhtä kaikki.

Koettelemuksia, joiden kautta pyrimme siihen, että yhdessä menisi paremmin. Että yhdessä voisimme nujertaa tämän vihollisen.

Bästa veteraner,

Året som gått har betytt en prövning för många finländare. Inget jämfört med vad er generation fick gå igenom, men ändå en upplevelse som kommer att lämna sina spår. 

Orsaken till att det gått relativt bra kan spåras till samma egenskaper som gjorde att vi klarade oss ut ur den kris ni genomlevde för 80 år sedan. Vi finländare kan se stundens allvar. När det gäller ställer vi upp för varandra. Det behövs inte förbud och förmaningar för att vi skall göra det som behövs.

Min mellersta son fick en kallelse till uppbåd på posten häromdagen. Med anledning av det har jag igen fått fundera lite på det här med gemenskap och försvarsvilja. Jag tror att värnplikten har många funktioner, att den har många uppgifter. 

Det handlar inte bara om att lära ut en funktion – att gå i takt, att ta ett stormgevär i bitar och sätta ihop det igen, att bädda sängen eller att sätta upp ett halvplutonstält. Det är framförallt en kollektiv upplevelse av tillväxt.

Vikten av det, att en årskull tillbringar ett år tillsammans är enorm eftersom det skapar en delad upplevelse, en gemensam förståelse. En förståelse för att vi finländare är olika, men lika.

Arvoisat veteraanit, Lotat, ystävät, kuntalaiset,

Yhtenäisyys muodostuu monesta asiasta. Ja yhtenäisyyttä tarvitaan silloin kun kriisi on edessä. Yhteenkuuluvuuden tunne kasvaa yhteisistä kokemuksista, toiveista, unelmista – jaetuista hetkistä.

Oma poikani ei toivottavasti ikinä joudu soveltamaan käytäntöön sitä, mitä hän aikanaan astuessaan varusmiespalvelukseen joutuu oppimaan. Monet teistä jouduitte sen tekemään. Te jouduitte, arvoisat veteraanit, arvoisat Lotat, ja siirryitte sitten eteenpäin. Rakensitte Suomea ja sitä poikkeuksellista yhteiskuntaa, jossa me nyt elämme. Nostitte sen Euroopan peräpäästä maailman kärkeen. Monella mittarilla maailman parhaaksi maaksi.

Moni tuntee epävarmuutta tulevasta. Monen elanto on tämän vuodan aikana ollut vaakalaudalla. Mutta kuitenkin: tämän päivän Suomessa on vaikea kuvitella sitä epävarmuutta, mitä sodanaikaisen sukupolven on täytynyt tuntea kesällä 1944, kun sota vihdoin oli ohi. Miten rakentaa itselle ja perheelle tulevaisuus monen sotavuoden jälkeen? Pystyisimmekö itse samaan? Kysymykseen on vaikea vastata. Jokaisella sukupolvella on omat haasteensa. Jokaisen sukupolven pitää oppia asioita ja selvitä asioista, joista edellisten ei ehkä tarvinnut välittää.

Vilken är dagens utmaning? På många sätt har dagens unga det lättare än de som var unga för 80 år sedan. Men utmaningarna är inte mindre för det. Tidigare var hemmet ens by, ens kommun. Landets gränser var den egna världens gränser. Idag är problemen globala, medvetandet globalt. Också utmaningarna är globala. Det har vi med stor tydlighet fått erfara i år. 

Klimatförändringen är vår tids kanske största utmaning. För att vi skall klara den krävs det att vi känner för alla världens nationer som för de evakuerade karelarna. Att vi är samma familj, att vi vill bära samma ansvar. Det är det som krävs för att vi skall lyckas. 

Yhdessä pärjääminen edellyttää kokemusta yhteisyydestä. Jaetusta vastuusta.

Tämän päivän Kirkkonummi on ainutlaatuinen paikka asua. Meillä on pitkä historiamme ja omat perinteemme sekä juuret, jotka eivät ulotu ainoastaan 80 vuoden päähän, vaan vielä paljon pidemmälle. Meitä ympäröi sekä luonto että kaupunki. Saamme leipämme sekä maataloudesta että korkean teknologian yrityksistä. Voimme olla ylpeitä sekä uusista asuinalueista että kylän keskellä seisovasta vanhasta kirkosta.

Se on henkistä ja materiaalista perintöä, jonka olemme yhdessä usean sukupolven kanssa luoneet. Tämä perintö on johtanut siihen, että Kirkkonummesta on kasvanut kunta, jossa asukkaat, niin nuoret kuin vanhat, viihtyvät.

Tack vare er, tack vare ert arbete kan vi i dag bo i världens tryggaste, jämlikaste land. Å Kyrkslätts kommuns och mina egna vägnar vill jag tacka er. Glad veterandag.

Omasta ja Kirkkonummen kunnan puolesta kiitän teitä siitä. Hyvää veteraanipäivää.

Jokaiseen kansakuntaan yhdistetään tiettyjä sanoja tai ideoita, ominaisuuksia tai piirteitä. Ne ovat määritelmiä, jotka koko kansa tuntee omakseen, tai ulkoisia ominaisuuksia, jota emme itse näe, mutta jotka ympäröivä maailma liittää vahvasti meihin ja maahamme. Kyseessä voi olla jokin kielteinen ennakkoluulo, mutta yhtä lailla jokin positiivinen asia, joka yhdistää kansaa vaikeissa tai iloisissa tilanteissa.

Käsite ’suomalainen’ on alati muuttuva asia ja se on ollut sitä aina. Tästä huolimatta uskon, että me kaikki kuitenkin tunnistamme kuvauksen suomalaisesta, joka todellisen hädän tullen auttaa kaveria. Suomalaisesta, joka seisoo sanojensa takana ja pitää kiinni sovitusta. Reiluudesta.

Luottamus on ominaisuus, joka tekee elämästä sujuvampaa ja helpompaa. Se vähentää byrokratiaa, se pienentää riskejä, se helpottaa arkipäivää. Se antaa turvaa ja ennustettavuutta. Luottamus on suomalaisen yhteiskunnan supervoima.

Tämän vuoden aikana olemme joutuneet kokemaan paljon. Olemme joutuneet pistämään arkemme ja elämämme uuteen järjestykseen. Monelle tämä vuosi on ollut vaikea. Pahimmillaan se on ollut kasa erilaisa huolia: huolta läheisten selviytymisestä, huolta omasta selviytymisestä ja huolta maamme selviytymisestä.

Kaiken huolenkin keskellä voimme tuntea pientä iloa siitä, että moni asia on sujunut paremmin kuin osasimme keväällä odottaa. Tartuntalukujen nousevasta käyrästä huolimatta olemme kansainvälisessä vertailussa menestystarina koronaviruksen torjunnassa. Olemme onnistuneet niin tartuntojen määrien rajoittamisessa ja tartunnan saaneiden hoidossa  kuin taloutemme kannattelemisessa.

Juuri nyt näyttääkin siltä, että Suomen talous tulee supistumaan vähemmän kuin miltei kaikissa muissa EU-maissa. 

Mistä tämä johtuu?

Rajoituksemme eivät ole olleet kattavampia kuin muissa maissa. Itse asiassa käytössä on ollut enimmäkseen juuri suositukset, eivät määräykset.

Olen taipuvainen uskomaan, että Suomi on tähän asti pärjännyt hyvin nimenomaan supervoimansa takia. Sen takia, että tunnemme vastuuta toisistamme ja luotamme toisiimme. Tämä on tehnyt kriisin johtamisesta ja sen keskellä elämisestä helpompaa.

Onnistuneessa koronan torjunnassa on mitä suuremmassa määrin kyse jaetusta vastuusta. Siitä, että ymmärrämme omien tekojemme vaikuttavan muihin.

Kielloista riippumatta kyse on aina viime kädessä siitä, miten me kohtaamme toisemme. Siitä kannammeko vastuuta toisistamme.

Suomalaisen yhteiskunnan supervoima, luottamus, auttaa meitä niin hyvinä kuin vaikeina aikoina. Talvi- ja jatkosodan aikana luottamus auttoi meitä pääsemään yli vain muutama vuosikymmen takaisesta traumasta eli sisällissodasta. Koko sodanjälkeisen ajan luottamus auttoi meitä pääsemään jaloillemme ja luomaan Suomeen talouskasvua. Koronan aikana se on auttanut meitä suojelemaan toisiamme, ja koronan jälkeen se auttaa meitä pääsemään uudelleen vauhtiin.

Itsenäisyys – omilla jaloilla seisominen – on helpompaa, kun voi luottaa muiden tukeen heikolla hetkellä. Tällaista tukea uskon meidän tarjoavan toisillemme myös tänä tavallisesta poikkeavana itsenäisyyspäivänä. Se voi näkyä hymynä ja hatun nostona. Pieninä tai suurina eleinä. 

Juhlikaamme suomalaista yhteisvastuuta ja luottamusta nostamalla sinivalkoinen lippumme salkoon sadannen kolmannen kerran.

Toivotan teille kaikille oikein juhlallista itsenäisyyspäivää.

(Julkaistu Kirkkonummen Sanomissa 6.12.2020)