Koulujen opetuksessa on tärkeää tehdä näkyväksi kulttuurihistoriamme kaikki ulottuvuudet

(Texten hittas här på svenska )

Koulun tehtävä on opettaa elämässä tarvittavia taitoja ja sivistystä. 

Sivistykseen liittyy kulttuurihistorian ja taiteen tunteminen. Eurooppalainen ja suomalainen kulttuurihistoria on vahvasti kytköksissä kristillisen kirkon ajatteluun ja toimintaan. Tästä seuraa se, että esimerkiksi renessanssin maalaustaiteeseen on mahdotonta perehtyä irrallaan siihen liittyvästä uskonnollisesta symboliikasta. Barokkimusiikkiin taas ei pääse sisälle ymmärtämättä sen yhteyttä kirkkoon, eikä suomalaisen arkkitehtuurin historiaa voi tuntea, jos ohittaa kirkollisen rakentamisen perinteet. 

Koulujen opetuksessa on tärkeää tehdä näkyväksi kulttuurihistoriamme kaikki ulottuvuudet ja se on mahdollista tehdä niin, että kaikkiin uskontokuntiin kuuluvat voivat olla siitä osallisia. Näen, että Händelin konserttiin osallistumisessa kysymys on ennen kaikkea kulttuurihistorian opetuksesta ja tämän selväksi tekeminen mahdollistaa kaikkien osallistumisen opetukseen.

Mitä laajempi ymmärrys meillä on kulttuurihistoriastamme sen paremmat edellytykset meillä on selviytyä erilaisista tässä ajan hetkessä esiintyvistä haasteista. Jotta voisimme tietää minne olemme menossa, meidän tulee tietää mistä olemme tulleet. Kannustan kouluja jatkossakin tarjoamaan oppilailleen mahdollisimman laajan kattauksen kulttuurihistoriaamme; niin Händeliä, Botticelliä, Simbergiä kuin Engeliäkin, joiden kaikkien taide ammentaa kristillisestä perinteestä.

Huomionarvoista on, että monet suomalaiset nykytaiteilijatkin – vaikkapa Heikki Marila, Marita Liulia,  Eija-Liisa Ahtila, Pirkko Saisio tai Kaija Saariaho, joitakin mainitakseni – ovat ammentaneet inspiraatiota taiteeseensa kristillisestä tematiikasta ja hengellisyydestä.

Erilaisten kulttuuristen vaikutteiden ja maailmankatsomusten mahdollisimman syvällistä ymmärtämistä voi pitää suomalaisen perusopetuksen keskeisenä tavoitteena. On eri asia vaatia tunnustamaan jotakin uskontoa tai maailmankatsomusta, kuin tarjota ikkuna erilaisiin kulttuurisiin ilmiöihin ja niihin liittyviin ajattelumalleihin. 

Ajatuksiani kulttuurista ja sen tukemisesta

Kulttuuri on minulle aiheena omakohtainen, sillä taiteella on aina ollut itselleni ja perheelleni tärkeä rooli elämässä. Itse olen arkkitehti, vaimoni taiteen moniottelija, tyttäremme muusikko. Perheessämme kulttuuri ja taide ovat monella tapaa läsnä.

Olen mukana hallituksessa, joka joutuu kohdistamaan massiivisia leikkauksia elämän joka osa-alueelle. Olen silmät ristissä vedellyt punaisia viivoja talousarvioexceleihin ja miettinyt pääni puhki, miten tehdä säästöjä mahdollisimman tasaisesti ja oikeudenmukaisesti. En haluaisi tehdä näitä leikkauksia; en haluaisi leikata kulttuurilta, enkä niin monesta muustakaan asiasta. Samaan aikaan olen iloinen siitä, että tästä tilanteesta huolimatta pystymme tekemään isoja panostuksia opetukseen.

Rohkenen väittää, ettei kukaan kulttuurialalla työskentelevistä ystävistäni – ja heitä on suhteellisen paljon – haluaisi vaihtaa tällä hetkellä kanssani paikkaa. Vastassa on jatkuvasti kiperiä kysymyksiä siitä mistä leikataan, ei leikataanko. Aivan kaikki on tarkastelun alla: maataloustuet, yritystuet, kotitaloustuet, koulutuksen tuet, kulttuuriin kohdistuvat tuet, sosiaaliturvaan kohdistuvat tuet. Ja ihan kaikesta on leikattu. Pian olemme sopeuttaneet yhteensä yhdeksän miljardin edestä.

Viime vuodet ovat räväyttäneet itsellenikin eteen aiempaa raadollisemman kuvan Suomen taloudesta. Olemme tilanteessa, jossa meidän on yritettävä ensisijaisesti elvyttää yritysten toimintahalukkuutta ja -kyvykkyyttä, koska – olipa yhteiskunnallisista prioriteeteista mitä mieltä tahansa – juuri työllisyyden kautta valtion kassa alkaa täyttyä uudelleen. Tällä hetkellä iso kysymys on myös se, miten saamme kansan taloudellisen mielialan kääntymään. Se vaatisi nähdäkseni ensi keväänä iso rakenteellista muutosta investointihalukkuuden lisäämiseksi; yhteisöveron roimaa alentamista, osinkoverotuksen isoa muutosta tai omistamiseen liittyvän verotuksen remonttia, Ruotsin mallin mukaan. Meidän on aivan pakko saada lisää investointeja Suomeen yritysten toimesta, jos mielimme ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa.

Liberaali keskustaoikeistolainen RKP on ensimmäisenä suuntaamassa näitä lisääntyneitä tuottoja juuri opetukseen ja kulttuuriin, kun se päivä koittaa!

Verotus on systeemisesti ajateltuna hyvin vaativa asia ja pyrin kuuntelemaan todella tarkalla korvalla eri kulmista asioita tarkastelevia kansantaloustieteilijöitä, jotta oma päätöksentekoni nojaisi faktoihin. Kansantaloustieteen skenaarioihin perustuva luonne kertoo aiheen kompleksisuudesta. Kansantaloustieteilijöitä kuunnellessa huomaa ”it depends” eli ”se riippuu” lauseen toistuvan useita kertoja tunnissa. Juuri ennustamisen vaikeus tekee talouden johtamisesta erityisen vaikeaa.

Voin taata kaikille kulttuurialan toimijoille, ettei RKP minun johdollani tee priorisointeja niin sanotut ”kovat arvot” edellä. Tästä osoituksena myös se, että onnistuimme puolittamaan kulttuurille osoitetut leikkaukset syksyn budjettiriihessä. Tiedostamme Opetus- ja kulttuuriministeriössä hyvin sekä laadukkaan opetuksen että elinvoimaisen kulttuurielämän merkityksen henkiselle hyvinvoinnille ja uusien innovaatioiden synnylle.

Nyt jos otamme tarkastelun kaksi yksittäistä viime päivinä puhututtanutta asiaa eli kirjojen arvonlisäveron noston ja museoviraston päätöksen sulkea museoita, niin haluan lausua seuraavaa:

Kirjojen arvonlisäverosta:

Kun verotusta tarkastellaan tarpeeksi ylhäältä ymmärretään, että on järkevämpää nostaa kulutushyödykkeiden hintaa kuin palkkaveroa. Nyt tehtyjen verotuspäätösten johdosta ihmisille jää palkoistaan enemmän käteen. Osan tästä palkkatulosta he voivat käyttää mm. kulttuurituotteisiin. Toki RKP:n tavoitteena on, että kirjat saadaan tulevaisuudessa ”0 ALV”-luokkaan. Nyt tehty leikkauspäätös on valinta monien vaikeiden leikkauspäätösten keskellä.

Samaan aikaan teemme merkittäviä panostuksia lukemiseen lisäämällä alakoulussa äidinkielen ja kirjallisuuden viikkotunteja kahdella sekä panostamalla ”Lukulahja lapselle” -tyyppisiin ohjelmiin. Edistämme lukemista.

Museoiden sulkemisesta:

Minusta tuntuu nykyisen tiedon valossa mahdolliselta, että Museoviraston tekemillä museoiden sulkemispäätöksillä myös haetaan poliittista signaalivaikutusta huomioiden, että suljetaan sellaisiakin museoita – esimerkiksi Hvitträsk – joiden toiminta lehtitietojen mukaan on kannattavaa. Jos näin on, niin se on valitettavaa. Sen sijaan toivoisin avointa keskustelua ja yhteistyötä, jonka tavoitteena on kehittää suomalaista kulttuurielämää vaikeidenkin olosuhteiden keskellä.

Kulttuuriala on aivan saman haasteen äärellä kuin muutkin alat: sekin joutuu uudistamaan rakenteitaan radikaalisti. Yksittäisten museoiden sulkemisella ei mielestäni päästä pitkälle, jos ajatellaan tulevaisuuden rahoitusnäkymiä. Ne eivät ole ruusuiset. Eivätkä ne muutu ruusuisemmiksi olipa hallituspohja mikä tahansa.

Summaten sanoisin, että systeemisestä näkökulmasta tarkasteltuna olemme hallituksena erittäin vaikeiden kokonaisuuksien äärellä. Ymmärrän enemmän kuin hyvin, että tilanteen kompleksisuutta voi olla aidosti vaikea ymmärtää. Itsellänikin – huolimatta siitä, että luen numeroita hyvinkin sujuvasti – kokonaiskuvan luominen on kestänyt kuukausia.  Samalla haluan vakuuttaa, etteivät nämä leikkaukset ole RKP:n osalta tai omalta osaltani arvopohjaisia leikkauksia, vaan pakon edessä tehtyjä leikkauksia monien leikkausten joukossa.

Juuri nyt tarvitsemme luovuutta enemmän kuin koskaan. Joudumme luomaan itsemme uudestaan, sektori sektorilta.

P.S. Sekä minä että vaimoni Ia olemme työskennelleet Hvitträskissä oppaina. Sen, aivan kuten muidenkin nyt suljettavien museoiden kulttuuriperintö ja toiminta ovat korvaamattomia, joten tehdään yhdessä töitä sen eteen, että tämä kulttuuriperintö siirtyy seuraaville sukupolville. 

Kulttuurilla politikointi ei pelasta kulttuuria

En suhtaudu kovin suopeasti sellaiseen soutamiseen ja huopaamiseen, jota juuri nyt kohtaamme poliittisessa päätöksenteossa. Jokaisen hallituspuolueen tulee kantaa yhteisesti vastuu budjettileikkauksista. Ja niin ikävää kuin se onkin, leikkauksia on tälläkin hallituskaudella välttämätöntä tehdä.

Toisin kuin viimeaikaisista uutisoinneista voisi päätellä, kaikki hallituspuolueet ovat olleet tietoisia siitä, että Veikkauksen voittovaroihin perustuvaa rahoitusta tullaan leikkaamaan. Kaikki puolueet ovat olleet yhdessä näistä päättämässä. 

Kulttuurialan leikkausten taustalla on Veikkauksen voittovarojen eettisyyden kyseenalaistaminen. Asia on nostettu täysin aiheellisesti tarkasteluun, sillä on ongelmallista, että kulttuurin tukemiseen tarkoitetut varat tulevat osin peliriippuvaisilta. Ongelmien hillitseminen on johtanut tulojen pienenemiseen. Toinen Veikkauksen voittovaroihin liittyvä ongelma on se, että niiden taso ailahtelee vuodesta toiseen ja lisäksi ne ovat laskussa. Aiempaa matalampaa tasoa on pyritty budjetissa paikkaamaan, mutta tässä ei ole onnistuttu täysimääräisesti. 

Syyskuussa hallituksen sisäisissä neuvotteluissa sovittiin näiden säästöjen allokoinnista. Tämän seurauksena myös kulttuuriin kohdistuvien tukien leikkaukset konkretisoituivat. Leikkausten määrän Antti Kurvinen kertoi julkisuuteen aivan, kuten ministerin kuuluukin. 

En pidä siitä, että yksikään puolue välttelee päätöksenteon osalta vastuutaan. Kaikki puolueet kuittasivat tehdyt leikkaukset. 

On selvää, että alkuperäistä ja yhdessä tehtyä päätöstä voidaan korjata, jos korjaukseen todetaan olevan aihetta. Tällainen päätösten pyörittäminen herättää ymmärrettävästi paljon kysymyksiä – etenkin ottaen huomioon, että vuoden 2023 budjetti tulee olemaan vuoden 2022 budjettia kireämpi. Kiristyksiä tulee vielä enemmän. Niiden tekeminen tulee mahdottomaksi, jos tehtyjen päätösten takana ei seistä.

Mutta palataan tähän käsillä olevaan tilanteeseen. Meidän on mahdollista allokoida veikkausvaroja uudelleen tietoisina siitä, että leikkaustarve siirtyy jollekin toiselle sektorille. Sellaista vaihtoehtoa ei ole, että paisuttaisimme budjettia. Olemme asettaneet menojen kokonaissummalle katon. Veikkausvaroja ja valtion budjettia voidaan tarkastella erillään ja veikkausvarojen vähentymistä voidaan kompensoida valtion budjetista. Kokonaispotti on kuitenkin vakio – ainakin niin kauan kuin menokattoa kunnioitetaan. Ja sitä soisin meidän päättäjien kunnioittavan.

Kaiken tämän sanottuani totean kuuluvani niihin, jotka ovat aidosti huolissaan kulttuurialan tilanteesta. Ennen kaikkea siksi, että uskon kulttuurielämän tilan korreloivan vahvasti maan henkisen hyvinvoinnin kanssa. Ruotsissa luovien alojen osuus BKT:sta on kaksinkertainen verrattuna Suomeen ja katson, että meidän tulisi pyrkiä samanlaiseen suhteeseen. Toivon, että jatkossa varojen allokointia tehtäisiin tämän pyrkimyksen pohjalta. Siksi olen myös iloinen siitä, että ensi vuoden tilannetta nyt pyritään korjaamaan.

Fyyri, en fyr jag hoppas alla hittar

I en insändare i KS 22.10 beskriver Magnus Torsell sina intryck av Fyyri, det nya biblioteket i Kyrkslätt. Torsell lyfter upp både positiva och negativa synpunkter. Som ordförande för kommunfullmäktige är jag tacksam för responsen.

Vårt nya bibliotek har inte fötts utan motgångar. De motgångarna syns också i den slutliga prislappen som är långt över det vi hoppades på och beslöt om när projektet sparkades igång. Till en del beror det på olyckliga omständigheter – huvudentreprenören gick i konkurs under byggnadsskedet – och till en del på andra orsaker som fortfarande utreds. Om den slutliga notan varit klar från början tror jag inte att huset hade byggts.

Men nu står Fyyri där. Och priset till trots har mottagandet varit mycket positivt. Själv är jag också glad över vårt nya bibliotekshus. Jag gillade för all del även det gamla biblioteket som i tiderna, i min barndom, gav ett stort lyft till hela centrum när det byggdes. Men Fyyri är på många sätt mycket mer. En byggnad som man säkert kommer långväga ifrån för att beskåda.

Byggnaden erbjuder en rik och mycket varierande interiör som bjuder på många olika möjligheter till samvaro – men också ro. Det är inte en byggnad man ”lär sig” direkt utan den kräver till och med lite övning för att den skall öppna sig. Själv fick jag också emellanåt ta mig en funderare när jag besökte biblioteket för första gången. Det kan vara både en positiv och en negativ sak. Frågor som skyltning är säkert inte optimalt lösta genast från början. Därför är all respons välkommen.

Från bibliotekets café öppnar sig en vacker vy mot kyrkan och interiören är ställvis rent av sakral.

Jag håller med Torsell om att ingången kunde ha lösts på ett annat sätt. Jag skulle själv också gärna ha sett att byggnaden hade öppnat sig mer mot torget.

Men jag har också en förståelse för den dramatik som arkitekterna skapat i den rätt monumentala ingången.

Kyrkslätt är en tvåspråkig kommun och tvåspråkigheten skall synliggöras. Namnet Fyyri är ett resultat av en namntävling och leker lite med just denna tvåspråkighet. Inte ”majakka” eller ”fyr” utan både och – ett ord som innehåller både finska och svenska. Men jag förstår att det inte på alla sätt är en optimal lösning.

En av attraktionsfaktorerna för vår kommun är vår tvåspråkighet. Därför är det viktigt att det syns på ett naturligt sätt – i namn, skyltningar och i verksamheten i sig. Vad verksamheten beträffar har jag enbart positiva erfarenheter av biblioteksverksamheten i vår kommun. All personal betjänar föredömligt på båda språken och bokutbudet är likaså gott.

När jag senast besökte biblioteket höll vårt tvåspråkiga musikinstitut en konsert med unga musikanter mitt bland bokhyllorna. Det var ett gott exempel på hurdan verksamhet den nya byggnaden ger möjlighet till. Jag hoppas att sådana evenemang blir vardag och att alla kommuninvånare hittar till vår nya fyr, biblioteket Fyyri.

 

(Insändare i Kirkkonummen Sanomat 5.11.2020)

Juhlapuhe ylioppilaille

Aikaperspektiivi on ihmeellinen asia. Lapsena kesä on ikuinen – aika viikonlopusta toiseen on pitkä. Vanhempana vuosikin on lyhyt aika – elämä on hullunkurisella tavalla yhtä alituista veroilmoituksen täyttämistä. Moni tässä salissa istuvista vanhemmista saattaa kokea, että tämä päivä – päivä, jona te saatte lakkinne – tulee vastaan liiankin nopeasti. Vastahan te olitte… ja niin edelleen…

Vanhemmuuteen kuuluu luopuminen ja valkolakki ennakoi tätä luopumista. Onneen ja iloon sekoittuu aimo annos haikeutta, joka saattaa tiivistyä kyyneleiksi asti. Koska kuulun niihin, jotka uskovat, että onnea ja herkistymistä on turha kätkeä, kehoitan teitä, hyvät vanhemmat, käyttämään arkailematta taskuihinne taiteltuja nenäliinoja. Taltioikaa tämä hetki mieliinne ja sydämiinne, sillä se ei palaa.

Teiltä valkolakeilta on turha odottaa herkistelyä: teillä on elämä edessä ja tukka takana. Siinä ei ole turhille herkistelyille aikaa. Tämänkin me vanhemmat vaistoamme. Yritämme silloin tällöin syöttää teille elämänkokemuksen mukanaan tuomia totuuksia  -todetaksemme niiden kaikuvan kuuroille korville. Me huomaamme, että vielä ei ole näiden totuuksien aika.

Kaiken kaikkiaan tämä on iso päivä. Niin teille, arvoisat ylioppilaat, kuin myös teille, hyvät vanhemmat.  Koulutaival on teidän yhteinen taipaleenne. Siihen mahtuu – kun asiaa pysähtyy pohdiskelemaan – monia käänteitä ja vatsanväänteitä; iloa, pettymystä, tsemppaamista, jännittämistä- ja itsensä ylittämistä. Siihen sisältyy myös erilaisia ihmissuhteita: opettajia, joiden kanssa ei niin synkannut ja opettajia, jotka tuntuivat ymmärtävän teitä juuri sellaisina kuin olette. Se on luonnollista. Harva meistä tulee koskaan miellyttämään kaikkia, ja harva meistä tulee koskaan pitämään jokaisesta kohtaamastaan ihmisestä. Juuri tämä on minusta elämässä olennaista ja juuri tämän seikan kanssa meidän pitää oppia elämään. Siten, että säilytämme kosketuksen itseemme ja siten, että – kaikesta huolimatta – selviämme erilaisissa ympäristöissä, erilaisten ihmisten ympäröiminä.

Tämä on suuri päivä ja se avaa monia ovia. Edessä on monia valintoja – omia valintoja. Pitäkää valinnat ominanne. Kuunnelkaa sydäntänne.

Maailma on isossa murroksessa. Työn kuvat ja työn luonne tulevat muuttumaan dramaattisesti seuraavan kymmenen vuoden aikana. Älkää kuitenkaan murehtiko tai pelätkö tätä muutosta. Uskon, että edessä oleva muutos on valtava mahdollisuus. Kun keinoäly tekee ison osan käytännön työstä, syntyy uusia työpaikkoja, joiden ytimessä on moraalisesti kestävien valintojen tekeminen. Vihdoinkin voimme ihan aidosti keskittyä globaalien ongelmien ja erilaisten konfliktien ratkaisemiseen. Voimme olla entistä enemmän toisillemme läsnä. Voimme keskittyä elämän vaalimiseen maapallolla. Te, hyvät ylioppilaat, olette syntyneet jännittävään aikaan -aikaan, joka pakottaa kantamaan vastuuta, mutta jolla on tarjota ennen kuulumattomia työkaluja erilaisten haasteiden ratkaisemiseen.

Hyvät ylioppilaat, tehkää sitä, mitä kohtaan tunnette intohimoa. Ja jos koette ahdistusta siitä, ettette tunnista intohimoanne, antakaa itsellenne aikaa. Luottakaa siihen, että asia kirkastuu ajan kuluessa. Mutta käyttäkää tuo etsikkoaika oikein. Tutkikaa maailmaa, tutustukaa ihmisiin, olkaa uteliaita. Uteliaisuus itsessään tuottaa onnea.

Sukeltakaa uusiin tilanteisiin – itseenne ja elämään luottaen. Katsokaa ihmisiä syvälle silmiin. Opetelkaa kuuntelemaan muita, sillä kuuntelemisen taito on kultaa. Urheilkaa ja unelmoikaa. Olkaa rohkeita ja rohkaiskaa muita.

Ajan myötä tulette huomaamaan, että te olette kohtaamienne ihmisten summa. Ja haluan toistaa tämän. Hyvät ylioppilaat – jos ette puheestani mitään muuta muista, niin muistakaa tämä: Me ihmiset olemme kohtaamiemme ihmisten summa. Me emme ole mitään yksin. Olkaa kiitollisia ihmisistä, jotka osuvat tiellenne – kaikista heistä. Kasvakaa muiden avulla. Ja olkaa itse olemassa muita varten. Yhteisöllisyydessä ja välittämisessä on avain onneen.

Hyvät ylioppilaat, arvosanat eivät ole merkityksettömiä. Hyviä arvosanoja on syytä juhlia ja niistä on syytä olla ylpeä. Mutta arvosanat eivät mittaa kaikkea. Kuten eivät myöskään kulman takana olevat pääsykokeet.

Hyvät ylioppilaat, joukossanne on varmasti myös niitä, jotka kokevat olevansa keskinkertaisia. Jotkut ovat saattaneet ylittää valkolakkiin vaadittavan riman vain juuri ja juuri. Olittepa kuuden ällän tai kuuden aan ylioppilaita, älkää rakentako identiteettiänne numeeristen tulosten varaan. Älkää myöskään rakentako identiteettiänne titteleiden tai meriittien varaan. Täydellisen elämänhallinnan sijaan pyrkikää inhimillisyyteen, nöyryyteen ja rohkeuteen.

Meidän perheeseemme muutti kaksi vuotta sitten 16-vuotias kolumbialainen vaihto-oppilas, Santiago. Hän saapui perheeseemme suoraan FARC-sissien sydänalueelta – keskeltä sissisotaa. Me kysyimme häneltä ensitöiksemme: ”Miksi halusit tulla Suomeen?” Santiagon vastaus oli täynnä äsken mainitsemiani hyveitä: inhimillisyyttä, nöyryyttä ja rohkeutta.

Santiago kertoi, että Kolumbiassa heillä on loputtomasti vakavia ongelmia:maa on täynnä korruptiota ja hyvä koulutus on vain hyvin toimeentulevan yläluokan yksinoikeus. Santiago pohti, miten voisi auttaa korjaamaan nämä epäkohdat. Googlattuaan hän ymmärsi, että Suomi on todellinen ihanneyhteiskunta: täällä on maailman paras koulu, johon kaikilla lapsilla on yhtäläinen oikeus. Siksi hän halusi Suomeen. Hän halusi ymmärtää, miten kaikki toimii, jotta voisi viedä tämän tiedon Kolumbiaan ja auttaa maataan kehittymään.”

Näin siis ajatteli Santiago, 16-vuotias nuori mies. Ihailimme hänen motiiviaan ja hänen rohkeuttaan kantaa vastuuta asioista, joiden edessä me aikuisetkin tunnemme itsemme pieniksi ja voimattomiksi. Vuoden ajan hän ahmi kaikkea ympärillään näkemäänsä. Hän oppi ruotsin kielen ja kirjoitti ylioppilaskirjoituksissa menestyksekkäästi kaksi ainetta.

Arvoisat ylioppilaat, hyvät vanhemmat – Puheeni lopuksi haluan nostaa esille sen, mistä tämä maailman paras ja tasa-arvoisin koulu muodostuu. Se muodostuu ammattiylpeyttä tuntevista ja työhönsä intohimoisesti suhtautuvista opettajista. Se muodostuu kaikista teistä, jotka olette työllänne mahdollistaneet sen, että ihan hetken kuluttua 151 oppilasta saa painaa päähänsä valkoisen lakin. Te opettajat olette tulevaisuuden mahdollistajia.

Hyvät ylioppilaat, vain tekemällä oppii. Ja vastaavasti, kuten sanonta kuuluu, tekevälle sattuu. Tehkää, kokeilkaa, epäonnistukaa, oppikaa virheistä ja kokeilkaa yhä uudestaan. Kokeilkaa niin kauan, että onnistutte. Ja kun onnistutte, muistakaa juhlia onnistumistanne. Kuten tänään.

Arvoisat ylioppilaat, vanhemmat ja opettajat, onnea – te olette kaikki ruusunne ansainneet.

Nyt uskoisin, on aika kaivaa nenäliinat esiin. Ihan kohta on lakituksen aika.

Kiitos.

( Juhlapuhe Espoonlahden lukiossa 2.6.2018)

Utbyte berikar

(Ledare i tidningen Hem & Skola 3/16)

 

Vårt nästäldsta barn, vår dotter Ilon, åkte iväg på ett utbyteselevsår till Costa Rica i slutet av augusti. Ett år ute i det okända för att pröva sina vingar, och kanske få några nya som växer ut.

Men hennes rum här hemma hos oss förblev inte tomt länge – i början av augusti fick vi en ny familjemedlem. Santiago, från Popayan på den colombianska högplatån, kom till oss för ett år som utbyteselev. I ett år skall han bo hos oss, bli en del av vår familj, och gå i svenskspråkigt gymnasium i Grankulla. Skolan började genast, och han blev otroligt väl emottagen.

Allt tyder på att han kommer att ha ett fint år – han är full av iver och tar emot de nya utmaningarna med öppna armar. För visst handlar det också om utmaningar – att som 17-åring bo i en främmande kultur hos främmande människor, i ett land där vädret är underligt och folk talar ett förbryllande språk – nej flera förbryllande språk – är inte lätt. Det fick jag själv erfara när jag i slutet av 80-talet tillbringade ett år ute på en ö i Atlanten, på Azorerna.

Varför vill då en colombian som Santiago komma till Finland? Det här är en fråga som vi allt som oftast ställer utlänningar som bland många andra länder valt Finland som sitt mål. När vi ställde Santiago, eller Santtu som han redan döpts till, den här frågan kom svaret genast. Han var frustrerad över korruptionen och bekymren i sitt eget land. Han ville bidra till att göra det bättre, till att få det att fungera bättre. Men för att kunna dra sitt strå till stacken behövde han lite vägkost. Och Finland verkade ha en fungerande modell. En hög utbildningsnivå, ett fungerande skolsystem och obefintlig korruption. Han ville veta hur det här går ihop.

Det är bra att emellanåt påminna sig om hur bra vi har det. Hur bra vår skola fungerar. Under hösten har diskussionen om den nya läroplanen gått het, och många är oroliga för att vi kastar bort det vi har, att det här inte är rätt väg. Själv är jag inte orolig. Jag tror att det är bra att vi ökar samverkan mellan hem och skola. Att eleverna får fokusera på större helheter, och att vi hellre än att fixera oss vid specifik kunskap, ser på lärandet som en process. En process som man kan lära sig, och som bär långt in i framtiden.

Santiago har redan på några få dagar blivit imponerad av hur väl individen beaktas i vår skola. Det är också en styrka.

Utbyte då – är det för alla? Alla kan inte åka utomlands för ett år för att lära sig nytt. Det passar inte alla, och det kostar en hel del. Men utbyte på nära håll ger också mycket. Även om vårt land är litet skiljer sig olika delar mycket från varandra. Och även om Svenskfinland är ännu mindre, har vi också våra egna särdrag. Särdrag som vi kan lära oss av, och som vi kan dela med oss av.

Skolelever i Svenskfinland kan åka iväg på utbyte. Inom ramen för programmet Skolkontakt, som finansieras av Kulturfonden, kan en klass åka på utbyte till en annan skola. En klass från Korsholm kan komma till Kyrkslätt, eller en från Helsingfors till exempelvis Mariehamn. Det här är en möjlighet att dels knyta kontakter som kan vara för livet, men också att lära sig något nytt av varandra. De kan vara ett alternativ till en traditionell lägerskola. Kontakta oss på Hem och Skola så berättar vi mera.

 

Budgeten, klappad och klar

Kyrkslätt kommunfullmäktige godkände i lördags budgeten utan större dramatik. Det blev enstaka röstningar om några klämmar, men ingenting av betydelse.

Det här året har varit svårt. Budgeten för år 2014 innebar mycket nedskärningar som bl.a. ledde till permitteringar av i stort sett hela personalen. För tillfället verkar detta års resultat att t.o.m. vara en aning bättre än vad vi budgeterade. Beroende på hur årets sista skatteinbetalningar ser ut och hur specialsjukvårdens kostnader utvecklas kommer vi att stanna på någonting mellan ±0 och -2 m€. Det här är inte goda siffror, men bättre än vi hade väntat oss.

Men hur ser då nästa års budget ut? Skatteöret bibehölls. Fastighetsskatten för fasta bostäder höjdes med 0,05 eftersom det krävdes av staten. Så ingen dramatik på den fronten, även om bl.a. SDP och PS yrkade på en höjning av skatteöret. Själv tycker jag att vi kunde ha höjt fastighetsskatten på fritidsbostäder med motsvarande 0,05 eftersom vi tidigare tagit ett principbeslut på att differensen mellan dessa två skatteslag skall vara konstant, och eftersom höjningen nu enbart drabbar de fast bosatta. Men så blev det inte.

Skolor och daghem drabbades inte av ytterligare nedskärningar. På skolsidan kan man glädja sig över en talterapeuttjänst. Hälsovården däremot kan se fram emot ett tufft år eftersom budgeten är mycket stram. På socialsidan blev det två tjänster till i det förebyggande familjearbetet. Det här är en god, strukturell förändring som på sikt ska leda till att antalet omhändertagna barn minskar. Om man betraktar det helt krasst ekonomiskt, kostar ett barn på anstalt kommunen 100 000€ per år, vilket betyder att dessa familjearbetare lätt betalar igen sig. Utan att ta hänsyn till de kumulativa positiva effekterna det att en familj mår bättre har.

En omtvistad tjänst var den s.k. rådgivande ingenjörsstjänsten byggnadstillsynen fick. Byggnadstillsynen har ett dåligt rykte i Kyrkslätt, och inte utan orsak. Samtidigt är det klart att hela organisationen är överbelastad. Som arkitekt vet jag hur mycket den byråkratiska bördan inom byggnadstillsynen ökat under de senaste 20 åren. Därför tycker jag att tjänsten är motiverad – majoriteten inom sfp höll inte med mig i den frågan. Om tjänsten leder till bättre service, snabbare beslut, och det, att man äntligen kan ta det elektroniska byggnadslovssystemet i bruk, har den betalat igen sig.

Investeringarna då? Trycket på investeringssidan är stort. Under de kommande åren är det tänkt att vi skall bygga både ett nytt skolcentrum i Kyrkslätt och en hälsocentral. Det betyder en kraftig ökning av lånebördan. Nu kan det ju hända att SoTe reformen sätter stopp för detta, och så verkade man resonera i budgetförhandlingarna också. Besluten vad dessa beträffar ligger ännu i framtiden.

Nästa år skall vi köra igång med ett viktigt projekt, bibliotekets utvidgning. Biblioteket har varit i samma utrymmen i över 30 år. Under denna tid har dels biblioteksväsendet förändrats kraftigt, men även Kyrkslätt. Invånarantalet har fördubblats, samtidigt som centrum har utarmats. Ett utvidgat bibliotek kunde vara injektionssprutan som får liv i vårt kommunhjärta igen. Tillsammans med den arkitekttävling om centrum som kommer att hållas nästa år, och Finnsbackas nya daghem, kunde det vara början på något nytt – ett vitaliserat, dynamiskt centrum.

 

 

 

 

Kirjastosta – mielipidekirjoitus KS 23.11

Kirkkonummelta löytyy erityisen hieno palvelu. Kunnallinen palvelu, joka on toiminut samoissa tiloissa jo 30 vuotta, aikana jolloin kunnan väliluku on kaksinkertaistunut. Tämä palvelu on kirjasto – kunnallisista palveluista ehkä se demokraattisin – se tarjoaa maksutonta sivistystä ja iloa kaikille jotka sitä hakevat.

Muutaman vuoden ajan kirjaston laajentaminen on ollut kunnan suunnitelmissa. Porkkanana suunnitelman toteuttamiselle on ollut valtion myöntämä 29% tuki laajennukselle. Tuesta huolimatta hanke poistettiin viime vuonna investointiohjelmasta. Moni ajatteli silloin, että kirjaston laajeneminen pysähtyy siihen. Iloksemme olemme kuitenkin saaneet näiden talousarvioneuvottelujen alla kuulla, että näin ei suinkaan ole. Mikäli me nyt päätämme käynnistää hankkeen, niin tukea on vielä luvassa. Mutta se vaatii positiivista päätöstä kunnanvaltuustolta. Kirjaston laajennus on mukana kunnanjohtajan pohjaehdotuksessa, kunnanhallituksen esityksessä ja toivottavasti myös valtuuston käsittelyn jälkeen.

Miksi laajennus tulisi rakentaa?

Kirkkonummen kirjasto on poikkeuksellisen hyvä.  Kirjasto on myöskäyttäjien määrällä mitaten kunnallisista palveluista käytetyin. Liki 80 % kuntalaisista – vauvasta vaariin – käyttää kirjastopalvelujamme. Kuntalaisbarometrin tyytyväisyysmittauksissa kirjasto on myös saanut vuosi vuoden jälkeen parhaat arvosanat.

Kirkkonummella kirjasto tekee tiivistä yhteistyötä koulujen ja päiväkotien kanssa. Lukemisen taitoa kehitetään määrätietoisesti läpi koko lapsuuden ja nuoruuden. Kirjasto palvelee monessa tapauksessa myös koulukirjastona. Jatkossa kirjaston rooli lisääntyy senioriväestön hyvinvoinnin vahvistajana – jo nyt ikäihmisten tietokonetohtorin vastaanotolle on jonoa.

Kirjastomme on jatkuvasti kehittänyt toimintaansa tilanpuutteesta huolimatta. Seinät tulevat kuitenkin vastaan. Laajennuksen myötä kirjasto saisi kunnolliset lasten- ja nuortenosastot. Laajennuksesta löytyisi keskustan kaipaama nuorten tila ja musiikkileikkikoululle luokat. Kirjasto olisi monitoimitalo, jossa tilat olisivat myös koulun, yhdistysten sekä mm. kansalaisopiston ja musiikkiopiston käytössä.

Kirjasto olisi monitoimitila joka parantaisi ei pelkästään kirjoista kiinnostuneiden kuntalaisten palveluja, vaan lukuisten järjestöjen ja harrastusseurojen toimintaedellytyksiä. Ja jos näin suuren tehon saavuttaa vielä valtion tuen kyydittämänä, niin silloin tilaisuuteen olisi syytä tarttua.

Keskustan tilanteen tunnemme kaikki. Se ei kuntaamme mairittele. Palvelut katoavat kauppakeskuksiin, eikä väkeä torilla juuri näy.  Muutama kuukausi sitten teimme päätöksen rakentaa päiväkoti Finnsbackaan. Se tukee keskustan kehittämistä. Ensi vuodeksi on suunnitteilla torialuetta käsittävä arkkitehtuurikilpailu. Se on luonteva seuraava askel sille, että kuntalaiset saisivat torinsa takaisin. Kirjaston laajentaminen tukisi myös tätä tavoitetta. Uudistunut kirjasto toisi keskustaan ihmisvirtoja – koululaisia, eläkeläisiä, lapsia ja vanhempia. Se virkistäisi myös alueen yrityselämää ja vähittäiskauppaa.

 Keskustan elävöittämisen tulisi olla etusijalla kun pohdimme Kirkkonummen vetovoimatekijöitä ja mihin panostamme. Meillä on nyt tilaisuus valtion tuella piristää keskustaamme. Älkäämme menettäkö tätä tilaisuutta.

Mutta talous – onko meillä tähän varaa? Kuntatalous on joukko valintoja. Ja tänään tilanne on kieltämättä tukala. Kirkkonummi päättää kuitenkin itse tulevaisuudestaan. Me määrittelemme itse minkälaisen kunnan rakennamme. Me voimme käpertyä puolustusasemiin, tai aktiivisesti yrittää muokata Kirkkonummea ja sen kuvaa. Elävä keskusta on oleellinen vetovoimatekijä, ja uudistunut kirjasto olisi sen sydän.

 

Anders Adlercreutz, kunnanvaltuutettu, rkp

Minna Hakapää, kunnanvaltuutettu, vihreät

 

 

 

Tarvitsemmeko Kirkkonummi-opistoa?

Kunnanhalllitus käsittelee tänään Kirkonummi-opisto asiaa. Kirkkonummi-opisto kokoaisi yhteen Kansalaisopiston, taidekoulun ja musiikkiopiston. Tämähän kulostaa kaikki hyvältä, mutta mielestäni nyt pakotetaan väkisin hyvin erilaisia tekijöitä yhteen. Kansalaisopistossa ja taidekoulussa opiskeleminen on melko lailla samantapaista ja hyvin vapaatakin. Kirkkonummi-opisto voisi koostua näistä kahdesta toimijasta, jotka jo nyt tekevät varsin paljon yhteistyötä.

Musiikkiopistossa opiskeleminen taas on varsin säädeltyä, se perustuu tarkkaan opetussuunnitelmaan, välitutkintoihin ja on esiaskel ammatillisille opinnoille. Musiikkiopiston opettajien työsuhteet- ja ehdot eroavat suuresti kansalaisopiston tai taidekoulun vastaavista. Musiikkiopisto ei hyödy Kirkkonummi-opistosta, joka ainoastaan toisi sen toimintaan lisää byrokratiaa. Yhteistyö eri alojen välillä onnistuu hyvin ilman hallinnollista paketointiakin.

Kunnanhallitus saisi sen sijaan kernaasti pohtia sitä, miten musiikkiopistolle löydettäsiin asianmukaiset tilat – yli 30-vuotta väliaikaisissa riittää.