Adlercreutz ja Rehn-Kivi: Tiehankkeet ja liikenneturvallisuuden parantaminen saavat tärkeää rahoitusta Uudellamaalla

/0 Comments/in , , , , /by

Eduskunnan valtiovarainvaliokunta on tänään hyväksynyt mietintönsä valtion ensi vuoden talousarviosta ja päättänyt samalla ensi vuoden budjettiin tehtävistä lisämäärärahoista eli niin sanotuista joululahjarahoista. Useat tärkeät tiet Uudellamaalla saavat kipeästi kaivattuja lisäresursseja.

Valtionvarainvaliokunta on syksyn aikana neuvotellut lisämäärärahoista, joita hallituspuolueet myöntävät erilaisiin hankkeisiin ja muihin tärkeisiin kohteisiin, joita ei rahoiteta alkuperäisessä talousarvioehdotuksessa. Liikennehankkeiden määrä tässä kokonaisuudessa on noin 26 miljoonaa euroa.

RKP:n valtiovarainvaliokunnan ja liikennedelegaation jäsenet Anders Adlercreutz ja Veronica Rehn-Kivi ovat tyytyväisiä neuvottelujen tulokseen. Lisämäärärahoja kohdennetaan tiehankkeisiin, asfaltointiin, kevyen liikenteen väylien suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä risteyksien turvallisuuden parantamiseen.

– Lisämäärärahoja kohdennetaan paikallisesti ja alueellisesti merkittäville teille. Maamme tiet ovat monin paikoin huonokuntoisia ja kärsivät suuresta korjausvelasta. Lisämäärärahoilla voimme vauhdittaa hankkeita, jotka muuten joutuisivat odottamaan. Kyse on esimerkiksi sellaisista teistä, joilla on erittäin vilkas liikenne ja joilla koululaiset kulkevat päivittäin. Olen iloinen, että näillä konkreettisilla toimenpiteillä voimme parantaa liikenneturvallisuutta ja helpottaa usean ihmisen arkea, sanoo eduskunnan liikennejaoston jäsen ja valtiovarainvaliokunnan varajäsen Rehn-Kivi.

Valtiovarainvaliokunnan jäsen Anders Adlercreutz nostaa esille Sepänkyläntien, ja siihen lisämäärärahoilla saatavan uuden jalkakäytävän, hyvänä esimerkkinä vilkkaasti liikennöidystä tiestä, joka on tärkeä usealle paikalliselle.

– Sepänkyläntien molemmissa päissä on koulukeskuksia. Sen lisäksi on tie tärkeä väylä Masalan ja Kirkkonummen keskustan välillä. Tien kunto on heikentynyt huomattavasti viime vuosina, joten on hyvä, että pystymme nyt sitä kunnostamaan, kertoo Adlercreutz.

Sepänkyläntie lisäksi myös tien 25 ja 1102 välinen risteys eli Snappertunatie ja Hankoniementie risteys saa puoli miljoonaa euroa lisärahoitusta.

–  Risteyksen kunnostaminen on konkreettinen liikenneturvallisuustoimi, jonka eteen Raaseporin kaupunki on työskennellyt jo pitkään. On hienoa, että voimme vihdoin taata rahoituksen näille alueellisesti tärkeille parannuksille. Ilahduttavaa on myös se, että onnistuimme varmistamaan rahoituksen tien 104 päällystämiseen Lohjalla ja Raaseporissa, Adlercreutz sanoo.

Myös Itä-Uudellemaalle saadaan tärkeitä lisäresursseja. Hästholmenin ydinvoimalaan vievää Atomitietä Loviisassa tullaan kehittämään niin, että voimalaan saadaan suora tieyhteys. Alueen asukkaat ovat toivoneet tätä jo pitkään. Lisäksi Tolkkistentie Porvoossa saa rahoitusta kevyen liikenteen väylän päällystämiseen, ja Porvoon Hinthaaraan ja Kuninkaanportin välinen tie 1531 rahoitusta kehittämistyön aloittamiseen.

Adlercreutz ja Rehn-Kivi korostavat, että paikallinen asiantuntemus on ollut tärkeää lisämäärärahoja neuvoteltaessa.

– Hankkeita on aina paljon helpompi viedä läpi, kun niitä tuetaan paikallisesti. Olemme kiitollisia siitä avusta, jota olemme saaneet alueiden paikallispoliitikoilta, he toteavat.

Maakuntakaavan varikkomerkintä ajaa koko hankkeen umpikujaan

/1 Comment/in , , , , , /by

Pääkaupunkiseudun lähiliikenteen kehittäminen edellyttää, että rakennamme kaksi isoa kunnossapitovarikkoa – tai useamman pienemmän. Nykyinen varikko Ilmalassa ei riitä tyydyttämään kasvavan junaliikenteen tarpeita.

Maakuntakaavaehdotuksessa, joka käsitellään maakuntavaltuustossa 9.6.2020, on uuden varikon varikkomerkintä sijoitettu Mankin ja Luoman rajalle. Tällä kohdin maa on savipeltoa ja ympäristö on satojen vuosien aikana muokkautunutta kulttuurimaisemaa. Mikäli varikko sijoitetaan nyt ehdotettuun paikkaan, siitä tulee hyvin näkyvä, koko lähialuetta vahvasti määrittelevä laitos.

Paikka on rakenteellisesti ongelmallinen ja maisemallisesti katastrofaalinen. Pelkät paalutuskustannukset lasketaan kymmenissä miljoonissa euroissa. Se, että merkintä on maakuntakaavassa näin kiistanalaisessa paikassa ei edistä hanketta, vaan vesittää sitä.

Pidän myös hyvin kyseenalaisena, että merkintä sijoitettiin kaavaan ennen kuin varikkovaihtoehtoja arvioiva selvitys valmistui. Näin kaavamerkinnästä tuli mahdollisesti selvitystä ohjaava tekijä, vaikka marssijärjestyksen pitäisi olla päinvastainen.

Kunnilla on kaavoitusmonopoli ja minun on vaikea uskoa, että Espoo tai Kirkkonummi lähtisivät kaavoittamaan varikkoa näin ongelmalliseen paikkaan. Kirkkonummen osalta varikko määrittelisi jatkossa hyvin vahvasti jatkuvasti kasvavaa Masalan asuinaluetta. Espoon puolella ehdotettu sijainti liittyy puolestaan läheisesti kasvavaan Lasilaakson alueeseen.

En myöskään aidosti usko, etteikö pääkaupunkiseudulta löytyisi aluetta, johon varikko olisi mahdollista sijoittaa huomattavasti pienemmin ympäristövaikutuksin ja pienemmin kustannuksin. Ehdotettu varikkosijainti ei myöskään ota huomioon tulevia joukkoliikenteen kehitysnäkymiä.

Jotta voisimme tehdä oikean arvion – ympäristövaikutusarviointeineen – tulisi nyt esittää sijainnille lisää vaihtoehtoja. Sellaisia vaihtoehtoja, jotka katsovat pidemmälle tulevaisuuteen, eivät pelkästään muutaman vuoden päähän. Näistä vaihtoehdoista tulisi sitten käydä julkista keskustelua ennen kuin ne pitkän kaavaprosessin viime metreillä löytävät tiensä kaavakarttoihin.

Suomalaisen rakentamisen erikoisuus on pitkään ollut se, että uusia alueita sijoitetaan pelloille. Se on tuntunut helpolta, jopa kätevältä ratkaisulta. Se on kuitenkin laiskan mielen ratkaisu. Pelto ei ainoastaan ole tyhjä tila. Se ei ole joutomaata. Jokaiseen peltoon liittyy pitkä historia. Pelto on osa ekosysteemiä ja hiilen kiertokulkua. Se on olennainen osa maisemaamme. Isossa kuvassa jokainen pelto on myös pala omavaraisuuttamme. Niin tässäkin tapauksessa.

Kirkkonummen kunta on todennut, ymmärrettävistä syistä, ettei se pidä esitettyä varikkosijoitusta Luomaan hyväksyttynä.  Sen myötä kunta ottaisi vastatakseen varikkoalueen ongelmat, hyötyjen jäädessä hyvin vähäisiksi. Maisemallisesti ja teknisesti Mankin sijoitus on yhtä ongelmallinen. Varikko on tärkeä koko pääkaupunkiseudun lähiliikenteen kannalta, mutta maakuntakaavan mukainen sijainti ei ole hyvä ratkaisu.

Toivon, että maakuntavaltuusto päätöksessään ymmärtää tämän. Kiistanalainen kaavamerkintä Mankin ja Luoman rajalla ei edistä hanketta, vaan ajaa sen umpikujaan. Kaavamerkintä tulee siksi poistaa.

Suunniteltaessa uutta, ei sovi unohtaa vanhaa. 

/0 Comments/in , , , , /by

Viime maanantaina lisäsimme Kirkkonummen kaavoitusohjelmaan uuden osayleiskaavan Veikkolaan. Syy siihen oli ns ELSA-radan, myös Tunnin junaksi kutsutun radan, rakentaminen. Jotta se aikanaan pysähtyisi Veikkolassa se tarvitsee aseman – ja asema puolestaan kaavoitusta. 

Kun kansallisella tasolla puhutaan raideliikenteestä puhumme usein juuri näistä uusista, mahdollisesti tulevista, hankkeista. Puhumme Tunnin junista länteen ja pohjoiseen, Itäradasta ja jopa arktisesta radasta. Keskustelusta usein unohtuu olemassa olevat yhteydet. Ne joita käytämme tänään. Ja toivottavasti huomennakin. Uusia miljardihankkeita on mukava suunnitella, mutta vanhatkin yhteydet tulee pitää kunnossa. 

Rantarata on kärsinyt huomattavia takaiskuja tällä hallituskaudella. Sen ovat huomanneet hyvin konkreettisesti niin Inkoolaiset, Siuntiolaiset kuten Kirkkonummelaisetkin. Yksiraiteisen radan pieneen kapasiteettiin vedoten Y-junaliikenne Karjaalle lakkautettiin pitkän taistelun jälkeen vuonna 2016. Sen jälkeen Turun junan pysähtymisiä Kirkkonummella karsittiin kovalla kädellä. 

Tänään saattaa tulla esiin se tilanne, että kun minä Jorvaslaisena haluan lähteä Turkuun, niin reittiopas reitittää minut Tampereen kautta, Turun junan kulkiessa Kirkkonummen ohi. 

Tässä ei ole mitään järkeä. 

Rantarata on Kirkkonummelle ja koko läntiselle Uudellemaalle elintärkeä yhteys. Kun suunnittelemme uutta emme saa unohtaa olemassa olevaa. On koko läntiselle Uudellemaalle elintärkeää, että Rantarata ja sen kunnostaminen nousee seuraavan hallituksen prioriteettilistalle, riippumatta siitä, mitä ns Tunnin junalle tapahtuu. Rantarata tarvitsee joka tapauksessa toisen raideparin Kirkkonummi-Karjaa välille ja se on syytä rakentaa nyt, eikä myöhemmin. 

Länsimetro – ei vielä kuten Strömsössä

/0 Comments/in , , , , /by

Länsi-metroa ei rakennettu Strömsö’hön, vaan tänne Uudellemaalle, missä meillä ihmisillä on kiire tehdä muutakin kuin leipoa tiikerikakkuja ja nikkaroida ajankulukseen linnunpönttöjä. Me uusmaalaiset olemme malttamatonta porukkaa, mutta onko tuo ihme: kilpailu on kovaa ja töihin olisi syytä ilmestyä ajoissa. Siinä eivät tökkivät liiken­neyh­teydet naurata.

Meillä monella on myös muistissa Länsimetron raken­nus­hankkeen hankaluudet ja loputtomalta tuntuvat viivästymiset. Asetelma on valmis: ”Eihän tämän nyt voinut odottaakaan toimivan!”. Suunnit­te­lu­pöy­dällä kaikki näytti vielä ruusuiselta, mutta arjen koittaessa totuus on paljastunut: kaikki ei menekään kuin Strömsössä.

Meillä ihmisillä on taipumus hallita elämäämme rutiineita luomalla. Työmatka jos joku, on turvallinen rutiini.Tai ainakin sen pitäisi voida sitä olla. Rutiinien arvostamisessa ei ole mitään pahaa, usein päinvastoin. Ja kun joku – kuten HSL – sörkkii rutiinejamme, niin on arvattavissa, että siitä ei hyvää seuraa. Nyt olemme pettyneitä ja harmistuneita, sillä tuttu reitti on joko kadonnut tai matka-aika on pidentynyt. Tai se on hankala.

Totuus on, että suurhank­keisiin sisältyy yleensä aina lastentauteja. En ole huolissani siitä, etteikö metro kulkisi tulevai­suu­dessa moitteet­to­masti. Tai etteikö liityn­tä­lii­ken­nettä pysäköin­teineen saataisi sitäkin kohtuullisella aikataululla toimimaan sujuvasti. Se mistä sen sijaan olen huolestunut, on yleinen suhtautuminen joukko­lii­kenteen kehittämiseen. Liian usein pöydällä on joko-tai hankkeita sen sijaan, että valittavana olisi sekä-että vaihtoehto. Itse olen julkisen liikenteen suurkuluttaja ja uskon vahvasti, että meidän pitäisi säilyttää osa suorista bussi-yhteyksistä ja lisätä investointeja raide­lii­ken­teeseen. Rantarata, ELSA-rata ja lentorata ovat kaikki tärkeitä hankkeita. Kuten on Länsimetrokin. Olen vakuuttunut siitä, että myös me kirkko­num­me­laiset tulemme 10 vuoden kuluttua pitämään sitä itses­tään­sel­vyytenä ja hyvin positiivisena asiana.

Tänään yhteydet eivät kuitenkaan vielä toimi. Meidän tulee kuntana aktiivisesti vaatia tiettyjen suorien bussilinjojen palauttamista ja myös Rantaradan yhteyksien parantamista. Minä tulen tekemään työtä tämän asian eteen. Jokainen toimenpide, joka mahdollistaa autojen jättämisen talliin, on hyvä. Suur-Helsinki on suomen urbaanin elämän mekka ja hyvät joukko­lii­ken­neyh­teydet ovat kehittyvän pääkau­pun­ki­seudun – ja Kirkkonummen – elinehto.

Jos joskus, niin nyt olisi syytä äänestää jaloillaan ja käyttää julkista liikennettä enemmän kuin koskaan. Vain kysyntä varmistaa tarjonnan. Valitettavasti elämä on tässä ja nyt ja moni toimii ymmär­ret­tä­västi juuri toisin päin: bussi vaihtuu autoon. Toivon taisteluhenkeä kaikilta kuntalaisilta. Ja myös vähän hyvää tahtoa: olen varma, että saamme rakentavilla keskusteluilla ja vankoilla perusteluilla systeemiä kehitettyä oikeaan suuntaan.

(kolumni Kirkkonummen Sanomissa 14.1.2018)

Samarbete räddar IC-hållplatsen i Kyrkslätt

/0 Comments/in , , , /by

Pressmeddelande 23.8.2016
Publiceringsfritt genast

 

Tågresenärerna i Västnyland kan fr.o.m. december i år glädjas över att IC-tågen kommer att stanna i Kyrkslätt en extra gång både på förmiddagen och på eftermiddagen. Det kan en delegation som består av riksdagsledamöterna Anders Adlercreutz (SFP), Maarit Feldt-Ranta (SDP) och Johanna Karimäki (De Gröna) samt medborgaraktivisten Hanna Repo och de västnyländska kommundirektörerna Jarl Boström (Ingå) och Juha-Pekka Isotupa (Sjundeå) meddela efter ett möte med VR:s ledning idag.

– Tågresenärerna i Västnyland har inte haft mycket att glädja sig över under det senaste året. Servicen har försämrats kraftigt och turer har dragits in. Nu kan vi äntligen komma med lite goda nyheter, säger Feldt-Ranta.

– Tågtrafiken är viktig, och den berör människors vardag på ett mycket konkret sätt. Att tåget stannar i Kyrkslätt är viktigt för pendlare, men även för studeranden som åker till Åbo eller Karis, eller för värnpliktiga som är stationerade i Obbnäs, säger Adlercreutz, som också hoppas att arbetet med att förbättra kvällsförbindelserna till Karis och veckoslutsförbindelserna till Sjundeå fortsätter.

– Diskussionerna med VR:s ledning har pågått hela året. Dialogen har förlöpt bra, och VR har verkligen ansträngt sig för att avhjälpa de uppenbara problemen, säger riksdagsledamot Thomas Blomqvist (SFP), medlem i VR:s förvaltningsråd.

En av drivkrafterna bakom arbetet var Hanna Repo som i vintras samlade över 2000 namn för att rädda IC-hållplatsen i Kyrkslätt.

– Med tanke på pendeltrafiken mellan Kyrkslätt och Åbo har situationen varit ohållbar. Den här förändringen är en stor förbättring, säger Repo.

– Arbetet går vidare. En fungerande kollektivtrafik är ett livsvillkor för regionen, säger Karimäki, som gläder sig över det fruktsamma arbetet över partigränserna.

VR kunde också bekräfta att bussförbindelsen mellan Karis och Kyrkslätt kommer att fortsätta som tidigare. Riksdagsledamöterna fortsätter även arbetet för att kustbanan skall få flera avsnitt med dubbla spår samt anslag för reparation.

 

Tilläggsuppgifter:
Anders Adlercreutz
tel. 044 981 0191

Yhteistyö Kirkkonummen IC-junapysäkin hyväksi tuottaa tulosta

/0 Comments/in , , , /by

Lehdistötiedote 23.8.2016
Julkaisuvapaa heti

 

Länsi-Uudenmaan junamatkustajilla on aihetta iloon joulukuusta eteenpäin. Kaksi uutta IC-junaa tulee pysähtymään Kirkkonummen asemalla, toinen aamupäivällä, toinen iltapäivällä. Delegaatio, johon kuuluvat kansanedustajat Anders Adlercreutz (RKP), Maarit Feldt-Ranta (SDP) ja Johanna Karimäki (Vihreät) sekä kansalaisaktivisti Hanna Repo ja Länsi-Uudenmaan kunnanjohtajat Jarl Boström (Inkoo) ja Juha-Pekka Isotupa (Siuntio), tiedotti asiasta tavattuaan VR:n johdon tänään.

– Länsi-Uudenmaan junamatkustajilla ei ole ollut paljon aihetta iloon viime vuosina. Palvelut ovat voimakkaasti huonontuneet ja vuoroja on lakkautettu. Nyt voimme vihdoin kertoa hyviä uutisia, sanoo Feldt-Ranta.

– Junaliikenne on tärkeää ja se koskettaa ihmisten arkea hyvin konkreettisella tavalla. Junan pysähtyminen Kirkkonummella on tärkeää työmatkalaisille, mutta myös Turkuun tai Karjaalle matkustaville opiskelijoille tai Upinniemeen matkustaville varusmiehille, sanoo Adlercreutz, joka toivoo myös Karjaan iltayhteyksien ja Siuntion viikonloppuyhteyksien parantamisen eteen tehtävän työn jatkuvan.

– Keskustelu VR:n johdon kanssa on ollut käynnissä koko vuoden. Dialogi on kulkenut hyvin ja VR on nähnyt vaivaa ilmeisten ongelmien poistamiseksi, sanoo VR:n hallintoneuvoston jäsen, kansanedustaja Thomas Blomqvist (RKP).

Eräs asiaa aktiivisesti edistäneistä henkilöistä on Hanna Repo, joka talvella keräsi yli 2000 nimeä Kirkkonummen IC-pysäkin säilyttämisen puolesta.

– Tilanne on ollut kestämätön Turun ja Kirkkonummen välisen työmatkailun osalta. Tämä muutos on iso parannus, Repo Sanoo.

– Työ jatkuu. Toimiva joukkoliikenne on seudulle elinehto, sanoo Karimäki, joka iloitsee puoluerajojen yli tehdystä työstä.

VR voi myös vahvistaa, että Karjaan ja Kirkkonummen välinen linja-autoyhteys saa jatkaa nykyisellään. Kansanedustajat jatkavat työtä myös radan kunnostuksen puolesta ja ohitusraiteiden saamiseksi Rantaradalle.

 

Lisätietoja:
Anders Adlercreutz
puh. 044 981 0191

Regeringen Sipilä måste ta sitt ansvar för kollektivtrafiken i Västnyland

/0 Comments/in , , /by

Pressmeddelande 27.4.2016
Publiceringsfritt genast

En månad efter att Y-tåget dragits in och IC-tågens hållplatser ändrats kan vi med facit på hand säga att den bestörtning som indragningarna väckte bland nylänningarna var befogad. ”De var inte enbart farhågor, nu vet vi att de är fakta. Människor flyttar bort och säger upp sig från sina arbetsplatser. Skolelever väntar i timtal före och efter skolan, och måste t.o.m. i vissa fall övernatta på skolorten. Vardagen för många barnfamiljer har blivit ohållbar”, säger riksdagsledamot Anders Adlercreutz (SFP).

– Statsminister Sipilä anser att decentralisering kan vara Finlands konkurrensfördel, men samtidigt har regeringen via en totalt ostrategisk, rent fiskal åtgärd direkt bidragit till att Västnyland utarmas. Situationen är oacceptabel. Den strider mot regeringens uttalade mål, och sätter speciellt dem som inte har tillgång till bil i en omöjlig situation. I Y-tågets fall handlade det om en inbesparing på en dryg miljon euro. Den inbesparingen kan på intet vis rättfärdiga de problem som människor nu möter, och den ekonomiska förlust regionen lider, säger Adlercreutz.

Vi skall utvidga pendlingsområdena, inte förminska dem. Både HRT och VR har själva medgett att situationen är problematisk. Regeringen måste inse att det inte är hållbart att lämna en hel region åt sitt öde utan fungerande trafikförbindelser. Regeringen Sipilä och minister Berner måste tänka om, och ta till åtgärder för att trygga kollektivtrafiken i Västnyland, säger Adlercreutz.

 

Tilläggsuppgifter:
Anders Adlercreutz
tel. 044 981 0191

Sipilän hallituksen tulee kantaa vastuunsa Länsi-Uudenmaan joukkoliikenteestä

/0 Comments/in , , /by

Lehdistötiedote 27.4.2016
Julkaisuvapaa heti

Kuukausi Y-junan lakkauttamisen ja IC-junien muutoksien jälkeen voimme todeta, että uusimaalaisien järkytys lakkauttamisista oli täysin aiheellinen. ”Epäilykset kävivät toteen. Ihmiset muuttavat muualle ja irtisanoutuvat työpaikoistaan. Koululaiset joutuvat odottamaan tuntikausia niin ennen kuin jälkeen koulupäivän, ja joutuvat joissakin tapauksissa jopa yöpymään koulupaikkakunnalla. Monen lapsiperheen arjesta on tullut kestämätön”, sanoo kansanedustaja Anders Adlercreutz (RKP).

– Pääministeri Sipilän mukaan hajauttamisesta on Suomelle kilpailuetua, mutta samalla hallitus on täysin epästrategisen, puhtaasti fiskaalisen toimenpiteen avulla suoraan myötävaikuttanut Länsi-Uudenmaan kurjistumiseen. Tilannetta on mahdoton hyväksyä. Se on ristiriidassa hallituksen tavoitteiden kanssa, ja asettaa mahdottomaan tilanteeseen etenkin heidät, joilla ei ole mahdollisuuksia käyttää autoa. Y-junan tapauksessa oli kyse reilun miljoonan euron säästöistä. Tämä säästötoimi ei millään lailla oikeuta niitä ongelmia, joita ihmiset nyt kohtaavat arkipäivässään – eikä alueen kärsimiä taloudellisia tappioita, sanoo Adlercreutz.

Meidän pitää laajentaa työmatka-alueita, ei pienentää niitä. Sekä HSL että VR ovat myöntäneet, että tilanne on ongelmallinen. Hallituksen tulee ymmärtää, että kokonaisen alueen jättäminen oman onnensa nojaan ilman toimivaa joukkoliikennettä ei ole kestävää. Sipilän hallituksen ja ministeri Bernerin tulee tehdä uudelleenarviointi ja ryhtyä toimenpiteisiin Länsi-Uudenmaan joukkoliikenteen turvaamiseksi, sanoo Adlercreutz.

 

Lisätietoja:
Anders Adlercreutz
puh. 044 981 0191

Lisää soraa raiteille

/4 Comments/in , , , , /by

Viime viikon lopulla saimme kuulla, että valtaosa Helsingin ja Turun välillä kulkevista pikajunista ei tulevaisuudessa enää pysähdy Kirkkonummella. Tämä on valitettavasti vain yksi monista viime aikoina tehdyistä rantaradan palvelutasoa heikentävistä päätöksistä.

Alkusyksystä päätettiin lakkauttaa Y-juna. Tämä oli päätös, joka jättää Inkoon maaliskuun lopusta lähtien vaille junaliikennettä. Koska ratkaisu heikentää Siuntion asukkaiden elämänlaatua, Siuntio tarttui ministeriön kehotuksesta itse toimeen ja neuvotteli sopimuksen HSL:n kanssa. Näin saatiin Y-junan tarjoamat yhteydet edes osittain palautettua – hinta tosin oli makea, eivätkä palautetut vuorot palvele parhaalla mahdollisella tavalla koululaisia ja pääkaupungissa työssä käyviä.

Isku iskun perään

Reilu kuukausi myöhemmin HSL äänesti täpärästi Mankin ja Luoman asemien lakkauttamisen puolesta. VR vaati seisakkeista luopumista käynnistääkseen Siuntion ja Helsingin välistä Y-junaa osittain korvaavan liikenteen. Tämäkin päätös aiheuttaa kunnille ja yhteiskunnalle lisää kustannukisa uusien bussivuorojen muodossa.

Näiden kahden junaliikenteeseen kohdistuneen vastaiskun olisi luullut riittävän jopa kiihkeimmille rantaradan vastustajille, mutta ei. Jostakin syystä Helsinki-Turku -välillä on VR:lle sen verran symboliarvoa, että näiden kahden kaupungin yhdistävän reitin nopeuttamiseksi ollaan valmiita uhraamaan lähiliikenteen palvelurakenne. Sen sijaan, että ryhdyttäisiin toimiin rantaradan saattamiseksi kauttaaltaan kaksiraiteiseksi, yritetään nyt putsata rata paikallisliikennematkustajista. Seuraukset saavat jopa surkuhupaisia piirteitä: miten voi olla järkevää ajaa Kirkkonummen ohi pysähtymättä ja kustantaa sen sijaan näiltä asemilta mukaan pyrkiville bussikuljetus Karjaalle, jossa he pystyvät nousemaan kaukojunan kyytiin?

VR:n suunnittelijohtaja Tuomisen näkemys tilanteesta on suorastaan surkuhupaisa. Hän toteaa lausunnossaan: ”Näin saamme kokemuksia uudenlaisesta, eri matkustusmuodot yhdistävästä palvelusta”. Eli sen sijaan että kuljetettaisiin matkustajia junalla pisteestä A  pisteeseen C, kokeillaan mallia, jossa kulkuneuvoa vaihdetaan pisteessä B. Kuka VR:llä on valmis ja kykenevä talonpoikaisjärjen käyttöön?

Junalla vai autolla?

Palvelun sujuvuutta kirkkonummelaisilla on jatkossa aikaa pohtia Turkuun matkustaessaan: ensin noustaan Kirkkonummella paikallisjunaan ja matkataan 40 minuuttia Helsinkiin, missä noustaan Helsinki-Turku pikajunaan ja matkataan puoli tuntia takaisin samaan pisteeseen mistä Kirkkonummella noustiin ja jatketaan siitä sitten Turkuun. Vaihtoehtoisesti istutaan tunnin bussissa Kirkkonummen ja Karjaan välillä. Onko ihme, jos yhä useampi tässä tilanteessa suosii yksityisautoilua?

Syksyn junakeskustelun sivujuonne oli keskustelu mahdollisesta tulevasta junaliikenteen yksityistämisestä. Itse olen suhtautunut asiaan skeptisesti. Pidän joukkoliikennettä luonteeltaan subventointia vaativana toimintana, jolla ohjataan ihmisten käyttäytymistä. Kannattavuus tulee välillisesti kansalaisten toiminnan tehostumisesta ja ympäristöystävällisyydestä.

Viime aikojen kokemukset siitä, minkälaisena VR näkee tehtävänsä ja vastuunsa joukkoliikenteen ylläpitämisessä ja kehittämisessä asettaa koko kysymyksen kuitenkin uuteen valoon. Jääkö muuta vaihtoehtoa, kuin antaa uusille, asiakaspalveluun tottuneille toimijoille mahdollisuus?

 

 

Ketä varten junat kulkevat? Mielipidekirjoitus HBL:ssä 24.11.2016

/0 Comments/in , , , , /by

Det är inte lätt att vara tågresenär i Nyland. Y-tågets vara eller icke vara har dominerat debatten under hösten, men i skuggan av den händer andra saker – saker som man utgick ifrån att var avvärjda.

HRT:s styrelse beslöt på tisdagen med rösterna 6-6 – där ordförandens röst avgjorde – att Mankby och Bobäck stationer dras in fr.o.m. 28.3.2016.

Det här beslutet kom som en kalldusch för invånarna – men inte som en total överraskning, vilket de som följt med debatten bl.a. på denna tidnings sidor väl vet. År 2013 blev Kyrkslätts kommun flera gånger tillfrågad om kommunen kunde gå med på en indragning. Kommunstyrelsen svarade nej en gång, två gånger, men vek sig den tredje med rösterna 6-7 efter att Trafikverket hotat med att dra in delfinansieringen på 4 miljoner euro för ombyggnaden av Tolls hållplats. En offentlig aktör i monopolställning idkade regelrätt utpressning på en kommun, och det gav resultat.

Efter det har Kyrkslätts kommun – liksom även HRT självt – konstaterat att frågan skall iakttas i ljus av den kommande markanvändningen. För ett år sedan gjorde jag tillsammans med Minna Hakapää (De gröna) en fullmäktigemotion som koordinerades med en motsvarande i Esbo. Motionen gick ut på att Kyrkslätt och Esbo tillsammans skulle verka för att via planering säkerställa ett tillräckligt befolkningsunderlag för tåglinjerna. Båda motionerna fick stort understöd.

Trots detta beslöt HRT i tisdags om en nedläggning, trots att Esbo redan intensifierat planeringen av Mankby, och Kyrkslätts arbete med delgeneralplanen i Bobäck satt igång.

Vad ligger bakom det hela? Flera saker. Dels vill VR försnabba Åbotågets framfart på kustbanan, dels är banan i dåligt skick över lag. Det finns en ovilja att investera i hållplatserna och man vill bli av med övergångarna.

Driftsekonomi handlar det inte om – åtminstone inte i en större skala. Det är billigare att stanna på en befintlig hållplats än att grunda nya busslinjer för att ersätta den service som försvinner.

Det argumentet som lyser med sin frånvaro är tågresenärens. Vem bygger vi räls för? Är det för tågen – eller är det för passagerarna? Om svaret är det förra är saken klar – vi stänger alla hållplatser mellan Åbo och Helsingfors.

Om svaret är det senare – om tågen och vår kollektivtrafik finns till för passagerarna – då skall HRT tänka om. Och vi skall efterlysa en ärlig debatt om vår kollektivtrafik – och om statens, VR:s och HRT:s ansvar.