Opetusministerin vastaus mielipidekirjoitukseen ammatillisesta koulutuksesta
Kirkkonummen Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessa pohditaan ammatillisen koulutuksen tilannetta. Haluan tässä kommentoida kirjoittajien esittämiä näkemyksiä.
Kirjoittajat kiittävät tulevia uudistuksia mutta nostavat esille rahoitusleikkaukset ongelmana. Molempiin on helppo yhtyä. On selvä, että mikä tahansa toimiala mieluummin kasvattaa budjettiaan kuin vähentää sitä. Asiaa on kuitenkin hyvä tarkastella kokonaisuutena ja perspektiivissä.
Viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana ammatillisen koulutuksen rahoituksen osuus BKT:stä on kolminkertaistunut. Vuodesta 2019 tähän päivään se on kasvanut euromääräisesti noin 400 miljoonalla eurolla. Viime vuosina opiskelijamäärät ovat kasvaneet paljon, mutta tehtyjen opintosuoritusten määrä ei.
Samaan aikaan tietyille aloille koulutamme liikaa tekijöitä, toisille liian vähän. Tämä on se iso kuva, johon haemme ratkaisua tilanteessa, jossa julkiseen talouteen kohdistuu suuri paine.
Ammatillisen koulutukseen kohdistuu ensi vuodesta alkaen 120 miljoonan euron sopeutus, mutta indeksikorotuksista johtuen kokonaisrahoitus vähentyy vain 97 miljoonaa euroa. Samalla on tärkeä muistaa, että ammatillisen koulutuksen rahoitus on ensi vuonnakin yli 2 miljardia euroa joten ensi vuonna ammatillisen koulutuksen rahoitus on euromääräisesti varsin samalla tasolla kuin vuonna 2023. Kuluvan vuoden rahoitus on 2 miljardia 163 miljoonaa euroa.
Ideaalitilanteessa ei olisi tarve tehdä säästöjä, mutta valitettavasti taloudelliset realiteetit ovat toiset. Hallituksen tavoitteena on julkisen talouden vahvistaminen. Olemme tehneet päätöksiä yhteensä 9 miljardin euron sopeutustoimista. Nämä päätökset eivät ole olleet helppoja – mutta samalla tavoite, eli talouden tasapainottaminen, on tärkeä ja välttämätön nimenomaan siksi, että haluamme tarjota näitä tärkeitä palveluja.
Hallitus kohdentaa säästön niille, joilla on jo aiempi tutkinto. Toista tai useampaa tutkintoa suorittavien koulutukseen ammatillisen koulutuksen rahoituksesta on to opiskelijavuosia meillä on vuositasolla 65000. Säästö toteutetaan vähentämällä niin sanottuja tavoitteellisia opiskelijavuosia. Yhteensä kyse noin 11 000 opiskelijavuodesta. Säästö kohdistetaan laskennallisesti opetuksen järjestäjiltä sen pohjalta, miten paljon heillä on toista tai kolmatta tutkintoaan tekeviä nuoria tai aikuisia. Järjestäjät vastaavasti vähentävät näiden opiskelijoiden sisäänottoa.
Senkin jälkeen näitä opiskeluvuosia on vuositasolla noin 54000, eli merkittävä määrä.
Kirjoittavat sanovat, että rahoituksen leikkausta on vaikea kohdistaa, että resurssit koulun sisällä ovat jaetut ensimmäistä ja toista tai useampaa tutkintoa suorittavien välillä.
On selvä, että resurssit jaetaan. Kaikki muu olisi tavattoman tehotonta. Sen kautta on selvä, että leikkausten 100% kohdennus muihin kuin oppivelvollisiin ei ole mahdollista tai realistista. Hyvin lähelle kuitenkin pääsee. Paljon onkin kiinni itse oppilaitoksen toiminnasta. Miten he säätävät sisäänottomääriään ja järjestävät toimintaansa?
Rahoituksen vähentäminen tulee näkymään ja tuntumaan. Samaan aikaan teemme kuitenkin uudistuksia, jotka parantavat työllisyyttä ja luovat mahdollisuuden oppilaitoksille vahvistaa rahoitustaan.
Ammatillisen koulutuksen rahoitusperusteen muutos työllistymistä painottavaksi tarkoittaa, että syntyy vahva kannustin varmistaa, että oppilaat saavat tarvitsemansa tuen ja valmistuvat, ja että he myöhemmin työllistyvät, .
Aloitamme myös 8-vuotisen toiminnanohjauskokeilun, jonka piiriin pääsee enintään 40 koulutuksen järjestäjää. Sen sijaan, että opetuksen tarjontaa näiden osalta ohjattaisiin ministeriöistä käsin, nämä kokeilun piirissä olevat oppilaitokset voivat itse säätää tarjontaansa sen mukaan, mitä paikallinen työelämä tarvitsee.
Kun tässä otamme huomioon sen, että työllistyminen vaikuttaa rahoitukseen on selvä, että kokeilun myötä voittajia ovat niin yhteiskunta, opiskelija kuin koulutuksen järjestäjäkin.
Leikkaukset ovat aina ikäviä. Ammatillisessa koulutuksessa väitän kuitenkin, että muu uudistustyö avaa leikkauksista huolimatta uusia mahdollisuuksia niin kouluille kuin oppilaillekin ja se on hyvä, koska tarvitsemme vahvaa ammatillista osaamista työmarkkinoillemme.
Anders Adlercreutz
Opetusministeri, RKP:n puheenjohtaja
Ni har själva kört landet i botten med era nedskärningar, och nu sitter vi i en recession som är mycket värre än i andra länder. Och vad föreslår ni för att fixa den här skiten ni själva ställt till med? Mer nedskärningar! Ni bara gräver hålet djupare och djupare. Ni har noll visioner, inget annat mål än att fullständigt rasera välfärdsstaten. Och samtidigt ser vi nazister marschera på Helsingfors gator, sida vid sida med regeringen. Hur fan hamnade vi här? Att gå till attack mot utbildningen är exakt vad fascister gör – rakt från deras handbok. Och det är bara ett av många sjuka drag i ert program och era beslut.
Vi går inte till attack mot bildningen. Och regeringen marscherade inte. Men nog en ledamot från ett regeringsparti vilket i sig är allvarligt. Det är omöjligt att skylla recessionen på regeringen i en situation där vi suttit med vår budget i 11 månader. Problemen är djupare än så.
En obeveklig mätare på regeringens utbildningsfientlighet är också det faktum att just den akademiska arbetslösheten har exploderat under er tid. Ju högre utbildad, desto mörkare framtidsutsikter. Är det ett tecken på a) en bildningsstat som bygger för framtiden eller b) ett samhälle som snabbt håller på att förfalla?
Det där har de facto inget att göra med påstådd ”utbildningsfientlighet”. Och när man beaktar helheten på 9 miljarder kan man säga att utbildningen skyddas. Grundskolan tex får 200m till och enbart nästa år +280m i satsningar på FOU.
Katsotaanpa, Anders, faktoja.
Hallituksen kannatus on romahtanut. Samoin luottamus hallitukseen instituutiona (EVA, Kansalaispulssi). Talousluvutkaan eivät mairittele etenkään suhteessa muihin vastaaviin kansantalouksiin, ja kuten yllä todettu, toistaiseksi ainoa keksimänne lääke leikkausten aiheuttamaan kysyntätaantumaan ovat lisäleikkaukset. Karmivia tilastoja julkaistaan päivittäin: esim. nuorten huumekuolemien määrän pitäisi olla akuutti hälytyssignaali vaarallisesta epäonnistumisesta!
Terveessä demokratiassa hallitus pysähtyisi tässä tilanteessa kuuntelemaan kansalaisia sekä kysymään parhailta käytettävissä olevilta asiantuntijoilta neuvoa: Mitä olemme tehneet väärin? Miten voimme korjata kurssimme? Miten voimme palauttaa luottamuksen hallitukseen ja koko poliittiseen järjestelmään?
Tämä hallitus ei tee niin, koska se on valinnut toisen tien. Kritiikkiä ei kuunnella vaan se vaiennetaan. Lakko-oikeuden rajoittaminen, hyökkäys jopa yksittäisiä toimittajia kohtaan hallituksen riveistä ministerin auktoriteetilla (Rydman), puhtaan ideologiset valtavaa tuhoa tekevät Yle-leikkaukset yhdessä ohjelmasisältöihin kohdistuvien vaikutuspyrkimysten kanssa, epämiellyttävien tutkimusten lakkauttaminen (hallituksen romahduksen ensimmäisenä paljastanut Kansalaispulssi esimerkkinä), yksittäisiä ”vääriä tuloksia” esiin tuovia tutkijoita kohtaan hyökkääminen (hallituspuolue perussuomalaiset), jopa ylintä laillisuusvalvojaa kohtaan hyökkääminen hallituksen riveistä, väkisin kiireessä tehty lainvalmistelu niin että todelliset vaikutusarviot jätettiin tekemättä jne. jne.
Tuo listahan on ihan selkäpiitä karmivaa luettavaa, jos on yhtään tutustunut fasismin nousun ennusmerkkeihin!
Nyt minä kysyn sinulta, Anders, miksi olet tehnyt tuon valintasi? Mikset ole kertaakaan kysynyt täällä tai muualla sosiaalisessa mediassa, mitä voisit tehdä paremmin ja kuinka voittaisit luottamuksen puolellenne? Luotatko itse niin vahvasti siihen, että kun runnotte omia intressipiirejänne palvelevat teot väkisin läpi ja vaiennatte terveeseen demokratiaan kuuluvan kritiikin, lopputuloksena on parempi yhteiskunta? Jos ja näköjään kun luotat, *kelle* se yhteiskunta on parempi?
Nähtäväksi jää, kykenetkö debattiin tässä asiassa. Kaikki tuossa karmivassa listassa perustuu faktaan, ja sinä tiedät sen itse. Yksittäisiä esimerkkejä löytyisi roppakaupalla lisää. Miten hyvä on talousreformi, jos ainoa tapa toteuttaa se on ottaa mallia historian lehdiltä siitä kohtaa, jossa on lueteltu fasismin kehityskulku?
Saanko kysyä sinulta, oi arvon Ministeri von Adlercreutz, että minkälainen hallitusohjelma se sellainen on, jonka toteuttaminen vaatii _jatkuvaa valehtelua_? Mitä hallitusohjelmassa ja teidän moraalissanne on vikaa, kun ette pysty olemaan rehellisiä ja pitämään sanaanne? Vastaa, ole hyvä, äläkä pidä kriittisiä kommentteja pimennossa koomiseen tyyliisi, joka on jo yleinen naurunaihe. Myös kiusallisen totuuden pimittäminen muiden silmistä on valehtelua
Eva Tawasoli Facebookissa:
Tasan 11 kuukautta sitten julkaistiin perussuomalaisten sote-ministeri Kaisa Juuson asettaman työryhmän raportti, joka ehdotti Suomen sairaalaverkon karsimista.
Kun tuo raportti julkaistiin, ryntäsivät perussuomalaiset, kristilliset ja rkp mediaan tyrmäämään raportin ehdotukset sairaalapalveluiden alasajosta. Jopa kokoomuksestakin kuultiin vastalauseita. Esimerkiksi rkp:n tuolloinen puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson totesi, ettei ”rkp suostu sairaalaverkon karsimiseen”. Sote-ministeri Juuso puolestaan vakuutteli, että raportin esittelemä sairaalaverkon alasajo on vain ”virkahenkilöiden näkemys” eikä edusta hallituksen tahtotilaa.
Ja kuinkas sitten kävikään? Eilen – 11 kuukautta myöhemmin – hallituspuolueet siunasivat sote-valiokunnassa sairaalaverkon karsimisen lähes täsmälleen sen ehdotuksen mukaisesti, jota he alle vuosi sitten pitivät täysin hyväksymättömänä.
Hallitus siis toteuttaa nyt sellaiset toimet, jota sen omista riveistäkin on moitittu täysin vääriksi ja jopa hallitusohjelman vastaisiksi. Otetaan vielä muutama esimerkkilausunto hallituspuolueiden piiristä: Mauri Peltokangas (ps.) on todennut ”ettei sairaalaverkon ja palveluiden karsiminen ole hyvä asia”. Peter Östmanin mukaan sairaalaverkon karsimisehdotus ”menee pidemmälle kuin hallitusohjelmassa on sovittu”. Paula Risikko (kok.) puolestaan ”ei kannata näin radikaalia sairaaloiden alasajoa”.
Onhan tämä nyt täysin käsittämätöntä: hallitus siis runnoo läpi esityksen, jota se itse on vastustanut julkisesti hyvin voimakkaasti läpi vuoden, ja josta se jopa sanoutunut monin osin irti. Toiminta on lähes yhtä absurdia, kuin kesän episodi, jossa Savonlinnan perussuomalaisten paikallisyhdistys keräsi nimiä adressiin, jolla se vastusti oman puolueensa leikkauksia alueen sairaalaverkkoon.
Kun tätä touhuilua katsoo, ei ole yhtään ihme, että hallitus kellottaa kaikkien aikojen surkeimpia suosiolukemia. Eduskunta äänestää toki vielä asiasta, mutta odotusarvo ei ole kovin korkealla sen suhteen, että hallituspuolueen edustajat muistaisivat, mitä mieltä he sairaalaverkon alasajosta ovat julkisesti olleet viimeisen vuoden ajan.
Tämä esitys ei vastaa työryhmän esitystä. Eikä mitään sairaalaa suljettu.