Adlercreutz tuoreesta raportista: Toimet oppimistulosten parantamiseksi ovat oikealla tiellä

Hallitus on kuluneella hallituskaudella vahvistanut perusopetusta monin tavoin, sanoo RKP:n puheenjohtaja ja opetusministeri Anders Adlercreutz. Myös tänään 29. huhtikuuta julkaistu uusi oppimistuloksia koskeva raportti osoittaa, että nyt toteutettavat toimet ovat oikeansuuntaisia.

– Taloudellisesti haastavina aikoina meidän on uskallettava priorisoida oikein. Se, että olemme pystyneet tekemään merkittäviä panostuksia peruskouluun osoittaa, että kannamme vastuuta tulevaisuudesta. Koulutus ei ole kustannus, vaan tärkein investointimme, Adlercreutz sanoo.

Hallituksen tekemien uudistusten taustalla on suomalaisten oppilaiden jo pitkään heikentyneet oppimistulokset, samalla kun erot oppilaiden välillä ovat kasvaneet.

– Tämä kehitys ei ole hyväksyttävä. Jokaisella lapsella on oltava todellinen mahdollisuus onnistua taustasta tai asuinpaikasta riippumatta. Tämä on perusta sille menestystarinalle, jolle peruskoulumme rakentuu, Adlercreutz sanoo.

Oppimistulosten vahvistamiseksi opetus- ja kulttuuriministeriö on laatinut raportin, joka luovutettiin Adlercreutzille 29. huhtikuuta.

Raportti sisältää useita ehdotuksia siitä, miten oppimistuloksia voidaan parantaa. Yksi keskeisimmistä toimenpiteistä on pitkäjänteinen ja riittävä rahoitus.

– Kun ikäluokat pienenevät, koulutuksen rahoitus ei voi vähentyä samassa tahdissa. Vankka rahoitus on koulun perusta. Koulu on yksi tärkeimmistä tulevaisuusinstituutioistamme, ja siihen on panostettava, Adlercreutz sanoo.

Raportissa korostetaan myös luetun ymmärtämisen merkitystä oppimiselle. Siksi soinä esitetään, että lukemista lisätään peruskoulussa ja että luku- ja kirjoitustaitoja vahvistetaan.

– Olemme tällä hallituskaudella vahvistaneet luku- ja kirjoitustaitoja lisäämällä kaksi vuosiviikkotuntia äidinkieltä ja kirjallisuutta alemmille vuosiluokille, mutta lisätoimia tarvitaan. Vapaa-ajan lukeminen on valitettavasti vähentynyt, vaikka tutkimus osoittaa lukemisen tukevan oppimista. Siksi on erittäin tärkeää vahvistaa lukemisen iloa koulussa ja panostaa luetun ymmärtämiseen, Adlercreutz sanoo.

Yksi konkreettinen ehdotus raportissa on tehtäväpankki, joka sisältää valmiita tehtäviä opetuksen tueksi. Se perustuisi opetussuunnitelman tavoitteisiin ja kriteereihin ja tarjoaisi opettajille konkreettisia välineitä yhtenäisempään ja oikeudenmukaisempaan arviointiin.

– Tehtäväpankki on myös asia, jota opettajat ovat itse toivoneet, ja se toimii konkreettisena työkaluna opetushenkilöstölle, Adlercreutz sanoo.

Selkeämmät tavoitteet ja reilumpi arviointi kouluissa

Samoilla tiedoilla voi tänä päivänä saada arvosanan 7 yhdessä koulussa ja 9 toisessa. Samalla kiitettävien arvosanojen osuus on kasvanut voimakkaasti viime vuosina – vaikka oppimistulokset heikkenevät. Arviointikriteerit ovat epäselviä, ja aivan liian moni oppilas päättää peruskoulun ilman riittäviä valmiuksia jatko-opintoihin.

Tämä ei ole hyväksyttävää. Siksi olen nyt antanut eduskunnalle lakiesityksen niin sanotusta osaamistakuusta. Se on viimeinen osa laajempaa uudistuspakettia, jonka tavoitteena on vahvistaa oppimista koulussa.

Uudistuksen keskeinen tavoite on antaa opettajille selkeämmät suuntaviivat siitä, mitä oppilaiden odotetaan osaavan kussakin vuosiluokassa. Tämä tarkoittaa myös laajaa työtä opetussuunnitelman tarkistamiseksi ja selkeämpien, konkreettisempien tavoitteiden määrittelemiseksi. Arviointikriteerejä täsmennetään kaikissa oppiaineissa – ja erityisesti raja hylätyn ja hyväksytyn välillä tehdään selkeämmäksi.

Jos oppilas ei saavuta hyväksyttyä arvosanaa jossakin aineessa, se tarkoittaa, että hän jää luokalle. Tämä voi johtaa siihen, että luokalle jääminen yleistyy. Tavoitteena ei kuitenkaan ole lisätä luokalle jäävien määrää. Siksi käyttöön otetaan selkeät mekanismit, joilla varmistetaan, että oikea tuki annetaan oikeaan aikaan.

Erityistä huomiota kiinnitetään siirtymävaiheisiin vuosiluokkien 2 ja 3 välillä sekä peruskoulun loppuvaiheessa, vuosiluokalla 9. On ratkaisevan tärkeää, että jokainen oppilas saa vahvan perustan seuraavaa vaihetta varten. Kyse ei ole vaatimuksista vaatimusten vuoksi, vaan oppilaan parhaasta. Jos oppilas ei esimerkiksi ole oppinut lukemaan kunnolla ennen viidettä vuosiluokkaa, muiden oppiaineiden, kuten historian, omaksuminen on hyvin vaikeaa. Puutteelliset perustaidot seuraavat mukana ja tekevät oppimisesta raskaampaa jokaisessa vaiheessa.

Uudistus lisää myös oikeudenmukaisuutta. Tällä hetkellä arviointi vaihtelee koulujen välillä. Sama suoritus voi tuottaa eri arvosanan riippuen siitä, missä koulussa oppilas käy. Näin ei voi olla. Oppilaiden on voitava luottaa siihen, että heitä arvioidaan samojen periaatteiden mukaan koulusta riippumatta.

Osaamistakuu täydentää jo tehtyjä uudistuksia, kuten oppimisen tuen vahvistamista sekä matematiikan, äidinkielen ja kirjallisuuden opetustuntien lisäämistä. Tällä kokonaisuudella haluamme vahvistaa perustaitoja ja sitä kautta varmistaa, että jokainen lapsi saa parhaat mahdolliset valmiudet jatko-opintoihin. Se on velvollisuutemme.

Uskoa tulevaisuuteen ja edellytyksiä kasvulle

Hallitus on tänään saanut päätökseen kehysriihineuvottelunsa julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2027–2030. Suomen tarvitseman kasvun edellytykset on varmistettava myös tässä haastavassa globaalissa taloustilanteessa, toteaa RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz kehysriihen jälkeen.

RKP on tyytyväinen siihen, että hallitus jatkaa yrittäjyyden vahvistamista ja parantaa talouskasvun edellytyksiä. Tarjoamme yhä useammalle nuorelle mahdollisuuden työllistyä ja jatkamme nuorten työllisyyssetelin kehittämistä. Panostamme pitkäaikaistyöttömien osaamisen kehittämiseen, korotamme liikunta- ja kulttuurietua sekä yrittäjävähennystä, tuemme energiaremontteja ja kevennämme maatalousyrittäjien energiaverotusta.

– Hyvin vaikeassa ja taloudellisesti kireässä tilanteessa olen tyytyväinen siihen, että voimme nyt esittää myös kasvua vahvistavia toimia. Minulle on tärkeää, että hallitus pystyy tekemään päätöksiä, jotka lisäävät uskoa tulevaisuuteen. Suomen taloutta ei vahvisteta pelkillä leikkauksilla, Adlercreutz sanoo.

– RKP:lle selvä voitto on kotitalousvähennyksen korottaminen – tämä on toimenpide, jolla on välitön myönteinen vaikutus työllisyyteen. Kun kotitaloudet ostavat enemmän palveluita, syntyy työpaikkoja ja yrityksille tarjoutuu mahdollisuus kasvaa, Adlercreutz sanoo.

RKP onnistui neuvotteluissa vahvistamaan Åbo Akademin rahoitusta vuositasolla 3 miljoonalla eurolla yliopiston kansallisen ja ruotsinkielisen erityistehtävän turvaamiseksi. Lisäksi Svenska Teatern Helsingissä liitetään kansallisnäyttämöiden joukkoon. Hallitus vahvistaa myös hyvinvointialueita tukipaketilla. Varat voidaan käyttää esimerkiksi omalääkärimallin edistämiseen, jota RKP on aktiivisesti edistänyt.

Adlercreutz on tyytyväinen siihen, että hyvinvointialueille pystyttiin luomaan kohdennettu tukipaketti. Hallitus laajentaa myös lahjoitusvähennystä koskemaan sosiaali- ja terveysjärjestöjä, mikä parantaa järjestöjen varainhankintaa. Lakiesitys annetaan eduskunnalle syksyllä 2026.

Adlercreutz nostaa esiin myös panostukset naisten terveyteen tärkeänä askeleena kohti yhdenvertaisempaa hoitoa. Hallitus päätti rahoituksesta Käypä hoito-suositusten laatimiseen endometrioosista. Lisäksi selvitetään mahdollisuutta yhtenäistää gynekologisten sairauksien, kuten PCOS:n ja vaikean raskauspahoinvoinnin, hoitopolkuja. Tavoitteena on, että kaikki naiset asuinpaikasta riippumatta saisivat yhdenvertaista hoitoa.

Lopuksi Adlercreutz nostaa esiin myös lasten ja nuorten hyvinvoinnin yhtenä keskeisenä painopisteenä. Siksi Adlercreutz on erittäin tyytyväinen siihen, että RKP:n esitys kokonaiskoulupäiväkokeilun toteuttamisesta on nyt hyväksytty myös hallituksessa.

– Meidän on vahvistettava lasten ja nuorten hyvinvointia kaikin mahdollisin tavoin.Olen siksi tyytyväinen siihen, että panostamme nyt 2 miljoonaa euroa kokonaiskoulupäiväkokeilun käynnistämiseen. Kuten toin esiin jo tammikuussa, kun ehdotin alueellista pilottihanketta, koulu on se instituutio, joka tavoittaa kaikki lapset ja nuoret. Kokonaiskoulupäivän avulla voimme nyt paremmin sovittaa yhteen eri toimintamuotoja – koulukyydit mukaan lukien –  lapsen näkökulmasta ja koulupäivän yhteyteen, Adlercreutz sanoo.

Kuva: Lauri Heikkinen, valtioneuvoston kanslia

Ukrainan taistelu vapauden ja oikeuden puolesta koskettaa meitä kaikkia

RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz vieraili Ukrainassa Butšan vapauttamisen vuosipäivänä. Venäjän hyökkäyssota jatkuu yhä, ja niin myös sotarikokset, muun muassa ohjus- ja drooni-iskuina siviilikohteisiin, kuten asuinrakennuksiin ja siviili-infrastruktuuriin.

Butšassa venäläissotilaat kiduttivat ja murhasivat lähes 200 siviiliä – lapsia, aikuisia ja vanhuksia – kahden kuukauden aikana brutaalin hyökkäyssodan alussa, ennen kuin Ukrainan joukot pystyivät vapauttamaan kaupungin 31. maaliskuuta 2022.

– Kun omin silmin näkee, mitä Ukrainan kansa on joutunut kokemaan, ja näkee, millä päättäväisyydellä he puolustavat maataan ja toisiaan, käy hyvin selväksi, miksi heidän taistelunsa on myös meidän, sanoo Adlercreutz.

Adlercreutz osallistui Kiovassa ulkoministeri Valtonen sijasta EU:n ulkoministereiden kokoukseen, jossa käytiin läpi ajankohtaista tilannetta Ukrainan johdon kanssa, sekä Ukrainan puolustustaistelun että meneillään olevan EU-integraation osalta.

– Venäjään kohdistuvia pakotteita on kiristettävä, jäädytetyt venäläisvarat on käytettävä Ukrainan tukemiseen ja suunniteltu 90 miljardin euron EU-laina on saatava maaliin. Tarvitaan myös toimia varjolaivaston pysäyttämiseksi, ja siksi EU:n tulisi kieltää Venäjän varjolaivaston huoltaminen, Adlercreutz sanoo.

Ukrainan koulutussektori käy myös läpi uudistuksia, ja Suomi on tässä työssä aktiivinen yhteistyökumppani.

– Minulla oli mahdollisuus tavata opetusministeri Lisovyi vierailuni aikana Kiovassa, ja olen iloinen koulutuksen alalla tehtävistä uudistuksista. Tämä työ on tärkeässä roolissa myös Ukrainan edetessä kohti EU-jäsenyyttä, Adlercreutz sanoo.

Nyt varmistamme oppilaille yhdenvertaisen ja oikeudenmukaisen arvioinnin

– Osaamistakuu perusopetuksessa on tärkeä uudistus. Sen avulla voimme varmistaa, että jokaisella oppilaalla on riittävät tiedot ja taidot siirtyä seuraavalle vuosiluokalle. Samalla se varmistaa, että arviointi on oikeudenmukaista riippumatta siitä, missä koulussa oppilas opiskelee, sanoo RKP:n puheenjohtaja ja opetusministeri Anders Adlercreutz.

– Koulun tulee olla oikeudenmukainen ja ennakoitava. Oppilaiden on voitava luottaa siihen, että samat vaatimukset koskevat kaikkia kuntia ja kouluja, Adlercreutz sanoo.

Uudistus tarkoittaa käytännössä sitä, että arviointia ja vuosiluokalta toiselle siirtymistä koskevat säännökset täsmennetään laissa. Tavoitteena on tukea opettajia ja varmistaa yhdenvertainen arviointi koko maassa. Yhtenäiset kriteerit sille, milloin oppilas voi siirtyä seuraavalle vuosiluokalle, varmistavat, että oppilaalla on tarvittavat tiedot ja taidot seuraavaa vaihetta varten.

– Jos oppilas ei tukitoimista huolimatta ole saavuttanut tarvittavaa osaamista ja saa hylätyn arvosanan yhdessä tai useammassa oppiaineessa, hän ei voi siirtyä seuraavalle vuosiluokalle. Näin huolehdimme siitä, että kaikilla lapsilla on riittävä osaamistaso seuraavaa vuosiluokkaa varten, Adlercreutz sanoo.

Oppilaalle, joka ei saavuta tavoitteita, on annettava mahdollisuus osoittaa osaamisensa uudelleen. Samalla otetaan käyttöön vaatimus välitodistuksesta 9. vuosiluokalla, jotta oppilas saa käsityksen osaamisestaan ennen jatko-opintoja.

Töitä nuorille – RKP esittelee nuorten työllisyyttä tukevat toimenpiteensä

RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz ja kansanedustaja Christoffer Ingo esittelivät keskiviikkona RKP:n toimenpiteet nuorten työllisyyden vahvistamiseksi. Adlercreutz ja Ingo korostivat, kuinka tärkeää on vahvistaa nuorten tulevaisuudenuskoa ja varmistaa, että kaikki nuoret voivat luottaa siihen, että työnteko kannattaa ja että saatu koulutus kantaa hedelmää.

– Tulevaisuudenusko vahvistuu, kun tuntee voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä. Jos nuoret juuttuvat työttömyyteen uransa alussa, se voi heikentää sekä heidän mahdollisuuksiaan että uskoaan tulevaisuuteen. Siksi meidän on tehtävä jotain, Adlercreutz sanoo.

Nuorten työttömyys on tällä hetkellä korkea, ja RKP:n mukaan ongelma johtuu ennen kaikkea siitä, että työ- ja harjoittelupaikkoja on vaikea löytää, ei nuorten halun tai osaamisen puutteesta.

– Työelämään pitää olla useampia väyliä. Meidän on sekä helpotettava yritysten mahdollisuuksia palkata nuoria että kannustettava nuoria luomaan omaa työtä esimerkiksi yrittäjyyden kautta. Samalla luomme vahvan pohjan seuraavalle sukupolvelle suomalaisia yrittäjiä, Ingo sanoo.

RKP korostaa myös, kuinka tärkeää on kohdentaa erityistoimia nuorille, jotka eivät vielä ole löytäneet paikkaansa työ- tai opiskeluelämässä.

– Mielenterveysongelmat ovat yleisin syy alle 35-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeeseen. Siksi on tärkeää vahvistaa kuntoutuksen ja tuen saatavuutta, jotta nuoret voivat palata opintoihin ja työelämään, Adlercreutz sanoo.

– Suomella ei ole varaa menettää kokonainen nuorten sukupolvi työttömyyden vuoksi. Kohdennettujen uudistusten avulla voidaan luoda lisää mahdollisuuksia ja antaa nuorille vahvempi alku työelämään, Ingo sanoo.

 

RKP:n toimenpiteet nuorten työllisyyden tukemiseksi

1. Nuorisovaraus yritysverotukseen

Helpottaaksemme alle 30-vuotiaiden palkkaamista haluamme ottaa yrityksille käyttöön nuorisovarauksen. Sen avulla yritykset voisivat kirjanpidossa tehdä erillisen palkkojen sivukuluja vastaavan varauksen, joka vähentäisi sen vuoden verotettavaa tulosta. Varausta voi käyttää samana vuonna tai kolmena seuraavana vuonna investointien rahoittamiseen. Vähennys muuttuu veronalaiseksi tuloksi, jos sitä ei käytetä määräajassa investointien rahoittamiseen.

2. Kannustetaan nuoria yrittäjyyteen kaksinkertaistamalla starttiraha

Haluamme kannustaa useampia nuoria yrittäjyyteen kaksinkertaistamalla alle 30-vuotiaiden starttirahan. Vuonna 2026 starttiraha on 37,21 euroa päivässä. Kaksinkertaistaminen turvaisi nuorille yrittäjille noin 1 480 euron kuukausitulon. Korotettu starttiraha on selkeä signaali ja konkreettinen kannustin, joka rohkaisee nuoria panostamaan ideoihinsa ja rakentamaan yritystoimintaa.

3. Madalletaan nuorten kynnystä ryhtyä yrittäjäksi luomalla erillinen yritysmalli 15–25-vuotiaille

Haluamme helpottaa nuorten yrittäjäksi ryhtymistä luomalla kevyemmän yritysmallin 15–25-vuotiaille jatkokehittämällä Nuori yrittäjyys -mallia. Mallissa yrityksen voitot olisivat vapautettuja verosta tiettyyn rajaan asti, kirjanpito olisi automatisoitu Verohallinnon järjestelmien kautta ja sitä täydentäisi yrittäjyys- ja taloustaitojen opetus yläkoulussa ja toisella asteella. Malli vähentää byrokratiaa ja tekee yrittäjyydestä todellisen vaihtoehdon nuorille, jotka haluavat työllistää itsensä.

4. Luovutaan ensimmäisen työkuukauden työeläkemaksusta kesätyöpaikkojen lisäämiseksi

Moni nuori pääsee kiinni työelämään kesätyön kautta. Haluamme edistää kesä– ja kausityöntekijöiden työllistämistä poistamalla ensimmäisen työkuukauden työeläkemaksun, kun yritys palkkaa korkeintaan 25-vuotiaan nuoren lyhytaikaiseen työsuhteeseen. Työnantaja säästäisi näin noin viidenneksen ensimmäisen kuukauden kustannuksista.

5. Vahvistetaan yhteistyötä korkeakoulujen, ammatillisen koulutuksen ja elinkeinoelämän välillä

Monilla aloilla nuorten on vaikea löytää harjoittelupaikkaa, mikä voi viivästyttää valmistumista etenkin jos opintoihin sisältyy pakollinen harjoittelujakso. Harjoittelulla on usein keskeinen rooli työllistymisessä valmistumisen jälkeen. Haluamme vahvistaa alueellista yhteistyötä korkeakoulujen ja yritysten välillä sekä luoda verokannustimen yrityksille, jotka rahoittavat kandidaatti- tai maisteritason opinnäytetöitä.

6. Kehitetään oppisopimuskoulutusta

Suomessa oppisopimus on yhä hallinnollisesti raskas ja yrityksille kallis. Haluamme keventää hallinnollista taakkaa, vahvistaa opiskelijoiden ohjausta sekä lisätä yhteistyötä yritysten ja koulutuksen järjestäjien välillä, jotta yhä useampi yritys tarjoaisi oppisopimuspaikkoja ja nuorille avautuisi sujuva väylä työelämään. Ammatillisen koulutuksen toiminnanohjauksen kokeilu mahdollistaa myös tiiviimmän yhteistyön paikallisen elinkeinoelämän ja alueen koulutuksen järjestäjien välillä.

7. Kannustetaan osa-aikatyöhön palauttamalla työttömyysturvan suojaosa

Suojaosan poistaminen ei nykyisessä taloustilanteessa ole lisännyt siirtymistä osa-aikatyöstä kokoaikatyöhön. Päinvastoin on merkkejä siitä, että osa nuorista jättää työn kokonaan vastaanottamatta, koska pienetkin tulot vähentävät tukia. Työnteon tulee aina olla kannattavaa. Siksi ehdotamme suojaosan palauttamista.

8. Negatiivinen tulovero ponnahduslautana työhön ja yrittäjyyteen

Haluamme käynnistää kokeilun negatiivisesta tuloverotuksesta. Se tarkoittaa, että henkilöille, joilla on vähän tai ei lainkaan tuloja, maksetaan tukea verotuksen kautta monimutkaisten tulonsiirtojen sijaan. Haluamme, että työnteko on aina kannattavaa ja että lisätulot näkyvät lompakossa, jos työskentelee enemmän.

Negatiivisen tuloverotuksen avulla nykyinen tilkkutäkkimäinen sosiaaliturvajärjestelmä monine eri tukimuotoineen ja -tasoineen korvattaisiin yksinkertaisemmalla järjestelmällä. Malli poistaisi kannustinloukkuja, kannustaisi työn vastaanottamiseen ja yrittäjyyteen sekä vähentäisi byrokratiaa. Lopputuloksena syntyisi ymmärrettävä järjestelmä, joka on käyttäjälle nykyistä selkeämpi.

9. Työllisyyspalvelujen hankinnan tulee perustua tuloksiin

Kun kunnat hankkivat työllisyyspalveluja yksityisiltä palveluntuottajilta, painopisteen tulee olla työttömän työnhakijan tosiasiallisessa työllistymisessä. Ei riitä, että palveluntuottajat järjestävät tietyn tuntimäärän koulutusta työnhakijoille – keskeistä on, että toimenpiteet johtavat työhön. Esimerkiksi Lahdessa on käytössä tähän perustuva malli.

10. Vähennetään työkyvyttömyyseläkkeelle joutuvien nuorten määrää vahvistamalla kuntoutusta ja edistämällä paluuta työelämään

Mielenterveysongelmat ovat yleisin syy nuorten varhaisiin työkyvyttömyyseläkkeisiin. Tutkimusten mukaan todennäköisyys palata työelämään pienenee sitä mukaa, mitä pidempään sairauspoissaolo kestää. Siksi on tärkeää turvata ihmisten pääsy kuntoutuspalveluihin entistä varhaisemmassa vaiheessa sekä tehdä kuntoutukseen osallistumisesta velvoittavampaa silloin, kun se on käytännössä mahdollista. Työelämään palaamisen helpottamiseksi työterveyshuollon kautta tapahtuvan työkokeilun käytön kynnystä on madallettava ja IPS-työhönvalmennuksen käyttöä on edistettävä hyvinvointialueilla. Samalla meidän on seurattava paremmin niiden nuorten työkykyä, joilla ei ole työpaikkaa tai opiskelupaikkaa. Tietopohja eri kuntoutusmuotojen vaikuttavuudesta työelämään palaamisen edistämisessä on edelleen rajallista ja siksi asiaa tulisi selvittää, jotta voidaan varmistaa, että tarjottu kuntoutus tuottaa aidosti tuloksia.

Koulu on Suomen menestyksen perusta

Opetusministeri Anders Adlercreutz kutsui keskiviikkona 25. maaliskuuta edeltäjänsä yhteiselle lounaalle Valtioneuvoston juhlahuoneistoon. Tilaisuuteen osallistui yhteensä 13 entistä opetusministeriä, ja keskustelun keskiössä olivat suomalaisen peruskoulun kehitys ja tulevaisuus.

Suomalainen peruskoulu, jolla on nyt yli 50 vuoden historia, on pitkään nähty yhteiskunnan kulmakivenä ja keskeisenä selityksenä maamme menestykselle – sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Tilaisuudessa paikalla oli useita ministereitä, jotka ovat olleet mukana rakentamassa nykyistä järjestelmää.

– Suomalainen peruskoulu on yksi tärkeimmistä yhteiskunnallisista instituutioistamme. Se on luonut perustan maamme menestykselle ja on edelleen äärimmäisen keskeinen tulevaisuutemme kannalta, Adlercreutz sanoo.

Lounaalla keskusteltiin myös koulutussektorin ajankohtaisista uudistuksista. Adlercreutz nosti erityisesti esiin hiljattain esitellyn peruskoulun visiotyön, joka on herättänyt kansainvälistä kiinnostusta.

– Edeltäjieni tekemä kehitystyö on yhä erittäin ajankohtaista. Rakennamme jatkumoa vahvalle perustalle, mutta yhteiskunnan muuttuessa meidän on samalla uskallettava uudistaa koulua, Adlercreutz sanoo.

Hän korosti myös koulutuspolitiikan keskeistä roolia:

– Vastuu koulutuksesta on yksi yhteiskunnan tärkeimmistä tehtävistä. Koulu ei muovaa ainoastaan yksilön mahdollisuuksia, vaan koko kansakunnan tulevaisuutta.

Låt varje dag vara Nordens dag

För 64 år sedan, den 23 mars 1962, undertecknades Helsingforsavtalet – det avtal som gav det nordiska samarbetet dess ramar. Dagen firar vi som Nordens dag, för att påminna oss om den unika gemenskap vi delar.

Under årens lopp har samarbetet prövats. Migrationen och pandemin satte det under press, och förhoppningsvis har vi också tagit lärdom av det. I dag är det nordiska samarbetet mångfacetterat: våra regeringar samverkar inom Nordiska ministerrådet och våra parlament inom Nordiska rådet. De senaste årens säkerhetspolitiska förändringar har dessutom fördjupat samarbetet ytterligare – genom vårt gemensamma Natomedlemskap och ett tätare samarbete kring till exempel krisberedskap. De senaste tidernas diskussion kring kärnvapen är också en del av en harmonisering av vår lagstiftning – om än kring ett bistert tema. 

För många är det ändå de vardagliga kontakterna som binder oss samman. Särskilt vi finländare rör på oss – i Sverige bor i dag över 120 000 personer födda i Finland. Det ska vara enkelt att röra sig i Norden. Det ska kännas lika naturligt att studera i Århus eller Lund som i Åbo. Vi berikas när människor rör sig i alla riktningar – och här finns det mycket att göra.

I en allt mer komplex värld är det avgörande att ha vänner och allierade. Var för sig är de nordiska länderna små, men tillsammans utgör vi en kraft som är större än summan av våra delar. Få regioner i världen har ett lika starkt varumärke som Norden. Det blev vi åter påminda om när World Happiness Report nyligen publicerades: alla fem nordiska länder placerade sig bland de sex främsta, med Finland i topp.

Samtidigt har våra samhällen utvecklats på olika sätt. Den danska socialdemokratins syn på invandring har förståeligt nog väckt förvånade reaktioner i andra nordiska länder. I Finland har det varit svårt för vissa att förhålla sig till de svenska socialdemokraternas skattepolitiska reformer, som avskaffandet av arvsskatten. Det är viktigt att förstå varje lands särskilda förutsättningar – men också att vara öppen för att goda lösningar kan fungera på fler håll.

Alla nordiska länder behöver tillväxt. Våra välfärdssamhällen måste vara långsiktigt hållbara. Genom ett tätt samarbete har vi i Norden alla förutsättningar att lyckas ännu bättre.

Under denna regeringsperiod har samarbetet varit ovanligt nära och konkret. Det svensk-finska regeringsmötet 2024 är ett tydligt exempel. På EU-nivå är vår koordinering starkare än tidigare, och i takt med att säkerhetsfrågorna fått större tyngd har också Norden blivit mer synligt.

Det är också nödvändigt. När frihandel, rättsstat, jämställdhet, hållbarhet och säkerhet utmanas globalt kan de nordiska länderna bidra med erfarenheter och lösningar som behövs – inte bara inom EU utan i världen i stort. Finland behöver ett starkare Norden, EU behöver mer nordiskt inflytande, och världen behöver ett mer nordiskt EU.

De nordiska statsministrarna har slagit fast målet: Norden ska vara världens mest integrerade region år 2030. Tiden går snabbt, och vi behöver aktivt fördjupa samarbetet för att nå dit. Det formella samarbetet har sina verktyg – som Gränshinderrådet, där Finlands representant Astrid Thors arbetar med att identifiera hinder och föreslå lösningar. Men ansvaret ligger också hos oss alla. Genom våra egna val kan vi stärka den nordiska gemenskapen i vardagen.

Nordens dag firas en gång om året.

Men vi som lever i Norden har anledning att fira betydligt oftare än så.

Barn är viktigare än strukturer

Senaste vecka uppdagades det att svenskspråkiga barn inom småbarnspedagogiken i Kyrkslätt i praktiken saknar tillgång till psykologstöd på sitt eget språk. I stället erbjuds stöd i form av finskspråkig konsultation. Det här är oacceptabelt. 

När Kyrkslätt rekryterade psykologtjänster inom småbarnspedagogiken prioriterades inte kunskaper i svenska. Språkkunskaper sågs i rekryteringen bara som en merit, och inte som ett krav. Resultatet blev att svenskspråkiga barns behov inte beaktades.

Jag beklagar att vi inte kände till den här processen medan den pågick. Det här verkar inte heller ha varit helt klart för alla i kommunledningen. Här behöver både vi politiker och tjänsteinnehavare klara av att göra bättre. Nu blev konsekvensen att svenskspråkiga barn inte får stöd på sitt eget språk.

Kommunens egna utredningar visar att psykolog- och kuratorstjänster spelar en viktig roll för barns välbefinnande. Tjänsterna bidrar till att problem upptäcks i tid, de ger stöd till personal och familjer och förebygger svårigheter längre fram. Det är alltså helt avgörande att stödet fungerar i praktiken.

För små barn är språket inte bara ett kommunikationsmedel. Det ger trygghet och skapar den kontakt barnen har till vuxna. Barn som behöver psykologiskt stöd befinner sig ofta i en situation där känslor är svåra att sätta ord på redan från början. Om stödet dessutom ges på ett annat språk än barnets modersmål blir tröskeln ännu högre.

Att erbjuda stöd på barnets eget språk är därför inte en detaljfråga, eller någonting som bara är trevligt att ha. Språket är en förutsättning för att stödet ska fungera.

Det här är självklart överallt, men i en tvåspråkig kommun som Kyrkslätt ska det här inte ens behöva diskuteras. Det ska vara helt självklart. Det ska vara självklart för både politiker och tjänsteinnehavare. 

Rekrytering av psykologer och andra specialister kan vara utmanande. Många kommuner konkurrerar om samma yrkesgrupper. Men just därför är det viktigt vilka signaler kommunen skickar. Språkkunskaper måste tydligt framgå. De är helt centrala för att man ska kunna sköta uppdraget. 

Språkservice uppstår inte av sig själv. Den måste planeras.

Kyrkslätt är en tvåspråkig kommun där en betydande del av invånarna har svenska som modersmål. Det innebär också ett ansvar att säkerställa att kommunens tjänster fungerar på båda språken i praktiken – inte bara i teorin.

För familjer med barn i svensk småbarnspedagogik handlar frågan ytterst om trygghet och förtroende. Föräldrar ska kunna lita på att deras barn får stöd när det behövs och att stödet ges på ett språk barnet förstår.

Det är därför viktigt att kommunen ser över hur stödtjänsterna inom småbarnspedagogiken organiseras. Om nuvarande strukturer inte fungerar behöver man hitta lösningar som fungerar bättre.

När det gäller små barns välbefinnande ska utgångspunkten vara klar. Strukturer och organisationsmodeller får aldrig vara viktigare än barnens behov.

Us­kon­non mer­ki­tys maail­mam­me ym­mär­tä­mi­ses­sä kasvaa jat­ku­vas­ti – us­kon­non­ope­tuk­sen uu­dis­tus ei vä­hät­te­le kris­til­lis­tä his­to­riaa

Opetusministerinä olen lukemattomista asiantuntijoiden kanssa käydyistä keskusteluista saanut monia syitä pohtia, miten koulu voi, mitä meidän tulisi painottaa ja miten oppimista tulisi kehittää. Yksi näistä on uskonnonopetus.

Ilmoitin jokin aika sitten, että ministeriöni käynnistää selvityksen sen arvioimiseksi, voisimmeko luoda uuden, kaikille yhteisen uskonnonopetuksen ja elämänkatsomustiedon yhdistävän oppiaineen. Tämä herättää luonnollisesti erilaisia reaktioita, ja ymmärrän sen hyvin. Siksi asiaa on välttämätöntä käsitellä harkiten ja vuoropuhelussa eri uskonnollisten yhteisöjen kanssa. Selvitystyön tuloksena tavoitteena on kehittää malli, jota voidaan sen jälkeen arvioida ja käsitellä avoimesti.

Maamme historia, kansamme historia ja kulttuurinen identiteettimme ovat vahvasti kristillisen uskon ja kirkon historian muovaamia. Tämä on tärkeää tuntea ja tunnistaa. Oma usko on sen sijaan asia, johon jokaisen on itse otettava kantaa. Koulun tehtävänä on puolestaan antaa edellytykset syvälliselle ymmärrykselle historiastamme sekä tarjota välineitä kohdata maailma oman kodin, lähipiirin ja maan ulkopuolella.

Perusopetuksessa meillä on nykyisin eriytetty uskonnonopetus, jossa oppilaat saavat opetusta sen mukaan, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan perhe kuuluu.

”Selvitystyön tuloksena tavoitteena on kehittää malli, jota voidaan sen jälkeen arvioida ja käsitellä avoimesti.”

Evankelis-luterilaisen kirkon jäsenet opiskelevat evankelis-luterilaista uskontoa, kirkkoon kuulumattomilla on mahdollisuus valita elämänkatsomustieto, ja jos kunnassa kolme tai useampi oppilas kuuluu muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan, heillä on oikeus oman uskontonsa opetukseen. Usein tämä toimii hyvin, mutta näemme myös yhä useammin tilanteita, joissa lukujärjestyksen toimivuuden vuoksi joudutaan muodostamaan kokonaisia luokkia uskonnollisen taustan perusteella. Joissakin kouluissa esimerkiksi muslimioppilaat sijoitetaan omiin luokkiin, jotta heidän uskonnonopetuksensa saadaan sovitettua lukujärjestykseen. Usein opetusta annetaan koulun ulkopuolella, ja usein opettajalla ei ole muodollista pätevyyttä. Tällaisen kehityksen ongelmat ovat ilmeisiä.

Kaikille yhteisen uuden oppiaineen luominen ei tarkoita millään tavoin kristillisen historiamme tai kulttuurisen perintömme vähättelyä, vaan pikemminkin sen selkeyttämistä. Kaikkien suomalaisen koulun oppilaiden on tärkeää tietää, miksi vietämme pitkäperjantaita vapaapäivänä, miksi koulun joulujuhla on täysin luonteva osa koulukulttuuria ja miten esimerkiksi vuorisaarna on vaikuttanut käsitykseemme oikeasta ja väärästä – sekä miten kaikki tämä on muokannut maamme ja kulttuurimme kehitystä.

Lähes vuosittain toistuu keskustelu siitä, voidaanko kevätjuhlassa laulaa Suvivirsi tai joulujuhlissa Enkeli taivaan, tai voidaanko ylipäätään järjestää joulujuhla. Vastaus on selvä: totta kai voidaan. Meidän tulee ilman muuta vaalia niitä perinteitä, joiden varaan maamme on rakentunut. Näin voidaan tehdä tunnistamalla näiden elementtien olevan osa kulttuurihistoriaamme. Yhteinen oppiaine helpottaisi myös tämän ymmärtämistä, yhteisesti.

Toivon, että keskustelua tästä kysymyksestä käydään kunnioittavassa hengessä. Monille vähemmistöuskonnoille oman uskonnon opetus on erittäin tärkeää, ja ymmärrän sen hyvin. Samalla meillä on vastuu siitä, että kaikille annetaan samat valmiudet ymmärtää itseään ja muita, yhteiskuntaamme ja maailmaa.

Turun piispa Mari Leppänen avasi omasta puolestaan keskustelun tammikuussa Helsingin Sanomissa, jossa hän antoi tukensa uudistukseen ja totesi, että “Koulu on yhteiskunnan keskeisin sivistysinstituutio. Sen tehtävä on antaa kaikille lapsille ja nuorille valmiudet ymmärtää maailmaa, jossa uskonnolla ja katsomuksilla on edelleen suuri merkitys.” Olen samaa mieltä.