Menestyvä kunta tunnistaa vahvuutensa

Kirjoitin muutama viikko sitten koulusta osana kunnan elinvoimaa. Sivistys on tänä päivänä kunnan keskeisimpiä tehtäviä.

Toinen keskeinen tehtävä liittyy ympäristöön: siihen, miten rakennamme, miten suunnittelemme ja sitä kautta siihen, millaista ympäristöä luomme – sellaista, johon ihmiset haluavat muuttaa.

Me asumme kunnissamme ja haluamme viihtyä. Niin yksinkertaista se on.

Tiedämme aika hyvin, miksi ihmiset haluavat muuttaa Kirkkonummelle. Keskeisiä syitä ovat saavutettavuus, luonnonläheisyys ja tila. Kun muuttaa Kirkkonummelle, haluaa vähän väljyyttä. Haluaa asua väljemmin.

Toinen tärkeä oivallus on se, että Kirkkonummelle muutetaan, koska se on jotain erilaista. Ei siksi, että muistuttaosimme Espoota mutta olemme vähän kauempana, vaan siksi, että tarjoamme jotain sellaista, mitä naapurikunnat eivät tarjoa.

Tämä on se keskeinen oivallus, jonka pitäisi ohjata meidän suunnitteluamme: halu ja rohkeus olla vähän erilainen.

Ja kuten niin monessa asiassa – kaikki alkaa siitä, että meillä on yhteinen tilannekuva. Ymmärrys siitä, mitä me olemme ja mitä vahvuuksia meillä on.

25 kilometrin päässä Suomen pääkaupungista, moottoritien ja rautatien varrella, kulttuuriperintöön nojaten – siinä on Kirkkonummi. Keskustassamme on keskiaikainen kirkko, tori ja Suomen mielestäni hienoin kirjasto. Oodi – jäit toiseksi. 

Kirjaston takana rakentuu tuleva lukiorakennus. Hieno rakennus, joka tulee kokoamaan molemmat lukiomme – suomen- ja ruotsinkielisen – saman katon alle. Tämän eteen RKP on tehnyt pitkään töitä.

Tämä kokonaisuus toimii perustana työlle, jonka tavoitteena on muotoilla uudesta keskustastamme Suomen hienoin uusi vanha pikkukaupunki.

Mutta on pidettävä katse pallossa. Keskustan keskeisin rakennus on kirkkomme. Kaikki muu on toissijaista. Toivon, että rakennamme tiiviisti, mutta kirkkoa kunnioittaen matalasti. Haluan nähdä kortteleita, joissa on liiketilaa katutasossa ja jotka rajaavat pieniä vehreitä sisäpihoja.

Toivon, että keskustasta tulee eri sukupolvien kohtaamispaikka. Kirjaston yhteyteen rakennetaan koulu – mutta miksei myös palveluasuntoja? Jos ikääntyneiden suuri haaste on sosiaalisen kanssakäymisen puute ja siitä seuraava yksinäisyys – miksi emme tarttuisi siihen jo kaavoituksen keinoin?

Jos voimme suunnittelemalla paremmin luoda mahdollisuuksia sukupolvien välisiin kohtaamisiin, kaikki voittavat.

Meillä on muitakin vahvuuksia. Olemme meren äärellä. Kantvik on alue, jossa on parhaat edellytykset hyödyntää tätä laatua. Toivon, että Kirkkonummi haluaa hakea asuntomessujen järjestämistä. Mutta en toivo siitä talokarnevaalia – vaan harmonista kokonaisuutta, joka kestää aikaa.

Se, että kunta on pinta-alaltaan suuri suhteessa asukasmäärään, tarkoittaa, ettei meillä voi olla yhtä tiheää joukkoliikenneverkostoa kuin esimerkiksi Espoossa. Budjettitekninen todellisuus ei sitä mahdollista. Mutta meidän on tehtävä töitä säilyttääksemme ja kehittääksemme olemassa olevaa joukkoliikennettä.

Rantarata on 51:n ja Turuntien ohella elinhermomme.

Samaan aikaan rantarata on uhattuna. On vaikea uskoa, etteikö mahdollinen länsirata tarkoittaisi rantaradan jäämistä taka-alalle. Se olisi kunnallemme kallis hinta.

Siksi kunnallisen vaikuttamistyömme keskiössä on oltava ratkaisut, jotka turvaavat rantaradan liikenteen ja mahdollisimman monen pysäkin säilymisen kunnan rajojen sisällä. Toivon, että meillä on yksimielisyys näistä tavoitteista tulevassa valtuustossa.

Elinvoimainen kunta tarvitsee houkuttelevaa asumista, hyviä kouluja, hyvän elinympäristön ja toimivat liikenneyhteydet. Mutta tarvitsemme myös työpaikkoja.

Pitkään meidät tunnettiin kuntana, jossa kaavoitus ja lupaprosessit etenivät hitaasti. Tänään uskallan väittää, että suoriudumme tässä selvästi paremmin. Sekä Microsoftin datakeskus että Prysmianin laajennus lähtivät liikkeelle hyvin lyhyessä ajassa, vaikka kummassakin tapauksessa oli kyse suurista ja monimutkaisista hankkeista. Nyt on tärkeää takoa, kun rauta on kuumaa. Näiden investointien ympärille meidän on kyettävä rakentamaan yritysklustereita, jotka tuovat kunnalle sekä työpaikkoja että verotuloja.

Kunnallamme on pitkät perinteet. Se koostuu monista kylistä, joilla jokaisella on oma identiteettinsä. Lapinkylä ei ole Luoma, eikä Veklahti ole Långvik. Meillä on kolme keskustaa – kirkonkylä, Masala ja Veikkola. Näiden välillä on paljon tilaa ja paikkoja väljälle omakotiasutukselle, maataloudelle ja muille alkutuotannon aloille.

Nämä ovat laatutekijöitä, joita ei löydy kivenheiton päästä mistään muusta eurooppalaisesta pääkaupungista.

Pidetään kiinni ainutlaatuisesta sijainnistamme ja niistä vahvuuksista, jotka erottavat meidät muista.