Harmaan sävyjä maahanmuuttokeskusteluun

/0 Comments/in , , , /by

Suomella on monia haasteita. Mutta liiallinen maahanmuutto ei ole yksi niistä.

Niin EK kuten ETLA:kin nostivat tänään esille työperäisen maahanmuuton tarpeen. Heidän viestinsä on selvä: Ilman sitä talous näivettyy, joten pitää pohtia ratkaisuja, koska ”taloudelliset vaikutukset riippuvat ennen kaikkea tulijoiden osaamisesta ja kotoutumisen onnistumisesta”. Sitä ei käy kiistäminen. Siksi mustavalkoisen joko-tai -keskustelun sijaan tulisi pohtia harmaan sävyjä: hakea kestäviä ja toimivia maahanmuuton mekanismeja. 

Turvapaikanhaku Suomeen on vähäistä, eikä sen kokonaismäärää yksittäinen maa voi merkittävästi hallita. Sen sijaan voimme vaikuttaa siihen, miten tänne tulevat löytävät paikkansa yhteiskunnassa – työn, oman panoksen ja toimivien palvelujen kautta. Ja näitä palveluja tarjoamme, koska se on koko yhteiskunnan etu.

Maahanmuutosta voi ja pitää keskustella kriittisesti. Voimme arvioida kriteerejä, varmistaa esimerkiksi opiskelijoiden toimeentulon ja kehittää uusia malleja, kuten niin RKP:n kuin PS:nkin ehdottamia pisteytykseen perustuvia järjestelmiä.

Mutta yhtä tärkeää on, että järjestelmä on selkeä, läpinäkyvä ja oikeudenmukainen. Päätösten – niin myönteisten kuin kielteisten – on oltava ennakoitavia ja oikeusturvan turvaamia. Huono prosessi ei ole kenenkään etu.

On myös syytä tunnistaa kaksi keskeistä tosiasiaa.

Ensinnäkin: Suomi ei ole maahanmuuton näkökulmasta erityisen vetovoimainen maa. Pieni kielialue ja haastava ilmasto näkyvät tilastoissa.

Toiseksi: Suomi tarvitsee maahanmuuttoa. Määristä voidaan keskustella, mutta ilman sitä emme pärjää. Demografiset realiteetit ovat kiistattomat. Maahanmuuton kriitikoiden onkin uskallettava kuvata myös vaihtoehto: Suomi ilman maahanmuuttoa ei ole auvoinen idylli, vaan hitaasti kuihtuva yhteiskunta.

Maahanmuuttajien vaikutus julkiseen talouteen vaihtelee – kuten kantaväestönkin. Työ- ja opiskeluperäinen maahanmuutto on pääsääntöisesti positiivista. Humanitäärinen maahanmuutto kuormittaa aluksi enemmän, mutta vaikutus tasapainottuu ajan myötä. On myös hyvä muistaa, että Suomeen aikuisena tuleva on usein kouluttautunut lähtömaansa kustannuksella – ja maahanmuuttajien koulutustaso on keskimäärin varsin korkea.

Samalla Suomella on velvollisuus vastaanottaa humanitääristä suojelua tarvitsevia. Tämä ei ole poliittinen valinta, vaan seurausta kansainvälisistä sitoumuksistamme. Ja määrät ovat edelleen verrattain pieniä.

Viime vuosina tilapäistä suojelua saavien määrä on kasvanut, erityisesti Ukrainan sodan vuoksi. Näissä tilanteissa vastuu on selvä: sotaa pakenevia autetaan.

Taloussuhdanteet vaikuttavat keskusteluun. Laskusuhdanteessa työperäisen maahanmuuton määrää voidaan arvioida kriittisesti. Mutta noususuhdanne tuo väistämättä työvoimapulan. Työperäinen maahanmuutto ei synny politiikasta vaan yritysten tarpeesta: jos osaajia ei löydy Suomesta, niitä etsitään muualta.

Tällä hetkellä maahanmuuttajien työttömyys on korkea. Työttömyys koskee usein samoja ryhmiä kuin muutenkin – nuoria ja heikosti työmarkkinoille kiinnittyneitä. Mutta keskeinen este työllistymiselle ei ole vain osaaminen, vaan myös asenteet. Ensimmäisen maahanmuuttajan palkkaaminen koetaan usein kynnyksenä – toisen jo huomattavasti helpommaksi. Tämä kertoo siitä, että kokemukset muuttavat asenteita.

Siksi keskeinen kysymys ei ole maahanmuuton määrä, vaan kotoutumisen onnistuminen.

Kotoutumispalvelujen leikkaaminen ei paranna kotoutumista – mutta myöskään rajaton palveluiden lisääminen ei ole ratkaisu. Tarvitsemme tasapainon, jossa vaatimukset ja tuki kulkevat käsi kädessä.

Suomi elää investoinneista ja siitä, että saamme uusi ajatuksia ja uutta pääomaa. Investoinnit syntyvät mm uskosta siihen, että työvoimaa löytyy, ja että ihmisten ja ajatusten liikkumiselle ei luoda esteitä. Suomella on tavattoman hyvä mahdollisuus vivuttaa keskeisiä vahvuuksiamme investointien vauhdittamiseksi. Silloin meidän ei kannata negatiivista asenneilmastoa tai lyhytnäköisellä työperäistä maahanmuuttoa liiaksi rajoittavalla politiikalla ampua talouskasvuamme jalkaan.



Verklighetsförankrade lösningar

/0 Comments/in , , , , , , , /by

I en färsk doktorsavhandling slår forskaren Jon Järvinen fast att Svenska folkpartiet är Finlands minst populistiska parti. Det kanske ligger oss litet i fatet under valkampanjer, då populistiska budskap ju har visat sig fungera. Samtidigt passar populism SFP, och mig, väldigt dåligt. Våra lösningar är inte förenklade, vi fortsätter med en verklighetsförankrad retorik och politik.

Ett färskt exempel på populism är debatten om arbetslösheten bland utrikes födda som gått het de senaste dagarna. Arbetslösheten i vårt land ska förstås tas på allvar, och vi ska analysera den, för att bättre kunna förstå vilka åtgärder som behövs. 

Finland har i dag omkring 350 000 arbetslösa. Av dem är cirka 50 000 födda utomlands. Det betyder att knappt 15 procent av de arbetslösa är invandrare. Det är en betydande andel, men det är inte hela bilden – och det är inte förklaringen till vår svaga ekonomi.

Den mycket större och mer oroande framtidsfrågan är ungdomsarbetslösheten. I slutet av förra året var nästan 90 000 personer under 30 år arbetslösa. Att få det första jobbet har blivit allt svårare. Och ju längre man står utanför arbetslivet, desto svårare blir det att ta sig in.

När konjunkturen försämras är det alltid de med svagast förankring i arbetslivet som drabbas först. De som nyligen etablerat sig på arbetsmarknaden – unga och invandrare – löper större risk att bli uppsagda. Det betyder inte att de skulle orsaka arbetslösheten i sig. Det betyder att de är mer sårbara när ekonomin går sämre.

Och för tydlighetens skull: hög arbetslöshet är inte orsaken till vår svaga ekonomi. Det är den svaga ekonomin som är orsaken till den höga arbetslösheten.

Det behövs naturligtvis kraftfulla åtgärder för att få fart på tillväxten och för att sänka tröskeln till arbetslivet. Regeringens sysselsättningssedel för unga, som ger arbetsgivare en 50 procents lönesubvention vid nyanställning, är ett steg. På den satsas 30 miljoner euro. Också andra åtgärder behövs: mer incentiv för företag att anställa unga, bättre möjligheter att arbeta under studierna och en starkare koppling mellan studier och näringslivet. Företagande borde också uppmuntras tidigare.

Samtidigt ska vi också tala klarspråk när det gäller hindren för nyanlända. Forskning visar att namn och etnicitet påverkar möjligheterna att få jobb. Språkkunskaper är en annan tröskel. Lösningarna är inte enkla – men skuldbeläggning är definitivt fel väg.

Det är också värt att minnas att en stor del av sysselsättningsökningen under 2000-talet har skett genom invandring. Utan invandring skulle vår ekonomiska tillväxt ha varit ännu svagare.

Finlands styrka har alltid varit ett jämlikt samhälle. När alla människors kompetens tas till vara stärks hela samhället. Att leta syndabockar bara försvagar oss.

Sysselsättningen är en gemensam utmaning. Den kräver breda reformer, saklig analys och en politik som bygger broar snarare än murar. Att skuldbelägga den som saknar arbete är inte bara dumt, det är dessutom struntprat.

Meillä on enemmän potentiaalia kuin uskallamme nähdä

/0 Comments/in , , , , , /by

Menestys on ehkä enemmän korviemme välissä kuin ymmärrämmekään.

Kävin viime viikolla Thaimaassa ja Singaporessa. Tapasin paljon koululaisia – uteliaita, avoimia, ystävällisiä ja osaavia nuoria. Singapore on huomattavan kehittynyt maa. Thaimaa on ottanut isoja askelia viime vuosikymmeninä mutta maan sisäiset erot ovat suuret. 

Mieleeni nousi ajatus siitä, miten me Suomessa välillä puhumme ihmisistä. 

Aiemmin syksyllä keskustelimme “kehitysmaaperäisestä maahanmuutosta” ja jopa “ihmisten laadusta”. Taustalla lienee ajatus siitä, että olisimme Suomessa monella tavalla muita parempia.

Kun kohtasin näitä nuoria, se ajatus ei käynyt mielessä. Lapset ja nuoret ovat joka puolella maailmaa samanlaisia.

Näillä matkoilla huomaan usein, miten vahvaa paikallinen yhteisöllisyys on. Kunnianhimoa löytyy myös. Nuoret näkevät koulutuksen tienä eteenpäin – ja se taas näkyy valmiutena tehdä työtä ja oppia.

Kun tarkastelee Suomeen suuntaavaa maahanmuuttoa ja erityisesti maahanmuuttajien koulutustasoa, voi todeta esimerkiksi sen, että heidän koulutustasonsa ei merkittävästi eroa suomalaisten koulutustasosta. Ei edes silloin, kun tarkastellaan pelkästään turvapaikkaprosessin kautta tulleita. Tämä ilmenee THL:n tutkimuksista.

Silti meillä elää sitkeä käsitys, ettei muualla – tai muualta tulevilla – osaaminen riitä. 

“Not invented here” -ilmiö näkyy monessa paikassa. Muualla hankittua koulutusta emme aina tunnista tai arvosta.

Toinen havainto maailmalta: Suomella on poikkeuksellisen hyvä maabrändi. Suomea arvostetaan, ja meihin katsotaan paikoin jopa ylöspäin.

Ajattelen, että näin vahvalla brändiedulla pitäisi kyetä tekemään enemmän.

Kun seuraa Suomen talous- ja tulevaisuuskeskustelua, näköalattomuus iskee silmille. Jos uskoisimme itseemme yhtä paljon kuin singaporelainen pankkiiri tai thaimaalainen koulun rehtori meihin uskoo, meillä ei olisi huolta huomisesta.

Emme luota muiden osaamiseen, mutta emme myöskään omaan osaamisemme tai omiin vahvuuksiimme. Tämä on paradoksaalinen ja tuhoisa kierre, josta meidän on päästävä ulos.

Singapore päätti aikoinaan houkutella investointeja ja onnistui. Loppu on historiaa, joka näkyy esimerkiksi siinä, etä vuonna 2015 Suomen kanssa tasoissa ollut BKT per capita nyt keikkuu ihan eri sfääreissä. Suomella olisi kyky samaan ja meillä on siihen myös edellytykset.

Verotuksemme ei ole matala, mutta meillä on toimiva hallinto, olematon korruptio, kohtuullisen kevyt byrokratia, turvallinen yhteiskunta, puhdas luonto, koulutettu väestö sekä kunnossa oleva työn ja vapaa-ajan tasapaino.

Nämä ovat merkittäviä kilpailu- ja hyvinvointitekijöitä ja näistä lähtökohdista meidän pitäisi pystyä houkuttelemaan Suomeen niin investointeja kuin ihmisiäkin. 

Lasimme on enemmän kuin puoliksi täynnä ja tämä meidän pitää nyt vain sisäistää.

Arvoriihi

/0 Comments/in , , , , , , /by

(På svenska)

Kirjoitan tätä opetusministerinä ja RKP:n puheenjohtajana – mutta myös isänä. En tässä puhu vain päivänpolitiikasta, vaan siitä, millaisen esimerkin annamme lapsillemme ja millaista Suomea rakennamme. Viime viikon puhe maahanmuutosta meni rajan yli – sellaista emme voi Suomessa hyväksyä. Kun ihmisistä puhutaan “heikkolaatuisina”, kyse ei ole enää poliittisesta erimielisyydestä, vaan ihmisarvon kyseenalaistamisesta.

Mikä on RKP:lle olennaista?

Kun olemme vaatineet selkeitä seuraamuksia rasistisesta kielenkäytöstä, kyse ei ole ollut viestinnällisestä eleestä vaan periaatteesta. Siitä, minkälaista kieltä maan johdossa toimivat kansanedustajat ja valtioneuvoston jäsenet voivat käyttää. Jos näin tapahtuu, siitä on seurattava sanktioita. Hallitus on aiemmin nostanut yhdenvertaisuuden sitovaksi periaatteeksi: jokainen on lain edessä yhdenvertainen, eikä ketään syrjitä taustan perusteella. Tämä periaate ei ole koriste, vaan hallitustyöskentelyn perusta. Ja, ajattelen, myös suomalaisen yhteiskunnan perusta.

On syytä muistaa, että tällä hallituskaudella tehdyt toimet rasismin kitkemiseksi ovat olleet RKP:n aloitteita ja vaatimuksia. Tämä on ollut meille keskeinen kysymys alusta alkaen.

RKP:ssä ajattelemme, että yhteiskunta kehittyy parhaiten silloin, kun ihmisestä ajatellaan hyvää –  kunnes toisin todistetaan. Jos joku syyllistyy rikokseen, hän joutuu oikeuden eteen hänen taustaansa katsomatta. Kukaan ei ole  “heikkolaatuinen”. Usein teko on pikemminkin signaali – merkki menneisyyden ongelmista tai tulevaisuuden peloista.

Ihminen on kohtaamiensa ihmisten summa. Siksi rohkaisemme suomalaisia kohtelemaan toisiaan tasa-arvoisesti ja arvostaen, ja jätämme tuomitsemisen oikeusistuimelle.

Tutkimus tukee tätä näkemystä. Sosiaalisen hajoamisen teoria on osoittanut, että syrjäytymisvaarassa olevat ihmiset etsivät kuulumisen tunnetta ja merkitystä – ja ovat siksi erityisen alttiita kielenkäytölle, joka leimaa ja jakaa. Tällainen retoriikka voi lisätä epävakautta ja luoda maaperää radikalisoitumiselle.

Kun hallitusta muodostettiin, oli selvää, että yhteistyö perussuomalaisten kanssa tulisi meidän osaltamme olemaan haastavaa. Arvoristiriidat olivat jo silloin näkyvissä, ja niiden kasvaminen liian suuriksi oli aito huoli. Samaan aikaan on syytä muistaa, että suuria jakolinjoja löytyi edellisestäkin hallituskoalitiosta. Päätös hallitukseen osallistumisesta tehtiin kuitenkin puolueessa yhteisesti – ei kevyin perustein, vaan ajatuksesta, että kansalta vahvan mandaatin saanut puolue on syytä asettaa kantamaan vastuuta hallituksessa eikä vain huutelemaan oppositiosta.

Nyt olemme tilanteessa, jossa tätä vastuunkantoa mitataan. Perussuomalaisilla on mahdollisuus osoittaa, että he ovat valmiita kantamaan sen. Jos vastuunkannon sijaan valitaan jatkuva rajojen koettelu, kyse ei ole enää vastuullisesta hallitusyhteistyöstä, vaan identiteettipolitiikasta.

“Miksi ette kaada hallitusta?”

Tämän kysymyksen olen saanut viimeisen viikon aikana monta kertaa. Ymmärrän turhautumisen. Kun arvot joutuvat koetukselle, tekee mieli vetää käsijarrusta. Tämä tapahtumien ketju on vaatinut malttia. Hallituksen kaataminen ei kuitenkaan ole kevyt toimi. Se lamaannuttaa päätöksenteon pahimmillaan melkein vuodeksi ja lisää epävarmuutta tavalla, joka heijastuu jokaisen arkeen – varsinkin talouden ollessa näin vaikeassa asennossa.

Suomen politiikan historiassa on ollut 77 hallitusta. Niistä on kaatunut harva, viimeisin yli 40 vuotta sitten. Kekkosen presidenttikauden jälkeen hallitukset ovat aina istuneet koko vaalikauden, enkä tässä laske Sipilän hallituksen ennenaikaista eroamista tai joitakin pääministerien vaihtoja varsinaisiksi kaatumisiksi. RKP:n pyrkimykset on hyvä asettaa tähän kontekstiin: emme heilu tuulessa, vaan ajattelemme koko maan etua.

Siksi RKP on valinnut vaikeamman tien: pysymme pöydässä, pidämme kiinni arvorajoista ja teemme koko ajan työtä sen eteen, että yhteisiä pelisääntöjä myös noudatetaan. Se ei ole alistumista, vaan vastuunkantoa.

Entä jos perussuomalaiset olisivat oppositiossa?

Rehellinen vastaus on: emme tiedä. On mahdollista, että rasistinen puhe olisi rehottanut oppositiosta käsin laajemmin ilman hallitusvastuun tuomaa velvoitetta ja yhteisiä pelisääntöjä. On myös mahdollista, että osa jännitteistä olisi purkautunut toisin. Mutta tämä on spekulointia. Oleellista on, että nyt perussuomalaisilla on tässä hallituksessa mahdollisuus – ja velvollisuus – noudattaa sääntöjä, kantaa vastuuta ja osoittaa, että he kykenevät siihen.

Yritämme rakentaa yhteistyötä sen ympärillä, joka meitä yhdistää – talous ja työllisyys. 

Ja se olisi tärkeää, koska tehtävää on. 

Suomelta puuttuu visio – ja yhteinen tahtotila

Suomen kasvu on hyytynyt. Tuottavuus on polkenut paikallaan, eikä kasvun lähteistä ole yhteistä näkemystä. Se on vaarallinen yhdistelmä, jos samaan aikaan annamme keskustelun repiä meitä erilleen.

Tarvitsemme kolmea asiaa:

  1. Vision 2030-luvun Suomesta: sivistysmaa, joka houkuttelee osaajia, keksii vaihtoehtoja ja vie ratkaisuja maailmalle.
  2. Asenteen, joka muistuttaa sotavelkojen maksun vuosista: silloin puhallettiin yhteen hiileen. Tarvitsemme saman “yksi joukkue” -otteen – ei siksi, että olisimme kaikesta samaa mieltä, vaan siksi, että kannamme vastuun yhdessä.
  3. Ihmiset: opettajat, tutkijat, osaajat, yrittäjät, taiteilijat ja tekijät, jotka haluavat rakentaa tulevaisuutta täällä. He eivät jää Suomeen, jos ilmapiiri on kyyninen tai vihamielinen.

On myös muistettava, että ilmapiiri ei ole merkityksetön yksityiskohta. Se vaikuttaa siihen, haluavatko osaajat ja investoinnit tulla – ja jäädä tänne.

Liian moni, jolla olisi varaa ja kykyä investoida, äänestää jaloillaan ja muuttaa pois. Liian moni taas jää ja katkeroituu omiin kupliinsa. Tämä ei ole syyttelyä – se on kutsu: tehdään Suomesta paikka, jossa kannattaa pysyä, yrittää ja onnistua.

Peräänkuulutan meiltä kaikilta neljää asiaa

  1. Yhteisvastuu on isänmaallista. Tarvitsemme koko poliittiseen kenttään lisää tilannetajua, itsearviointia ja kykyä pyytää anteeksi. Yhteinen Suomi syntyy vain, jos emme pelaa lyhyttä peliä toisiamme vastaan.
  2. Talouden realiteetit on tunnustettava. Yhdelläkään puolueella ei ole taikasauvaa velkaantumiseen. Muun väittäminen on populismia. Kasvu syntyy koulutuksesta, TKI:stä ja yritysten kansainvälistymisestä – ei toiveajattelusta.
  3. Ilman maahanmuuttoa emme pärjää. Väestörakennetta ei käännetä ilman osaavaa työhön johtavaa maahanmuuttoa. Siksi ilmapiirin on oltava houkutteleva, ja siinä kansanedustajien ja ministereiden esimerkillä on ratkaiseva merkitys. Yhdenvertaisuus ei ole neuvottelukysymys – se on edellytys sille, että osaajat tulevat ja jäävät. Maahanmuuton tarpeen kyseenalaistajat jättävät aina kertomatta mikä vaihtoehtoisen polun päässä on: näivettyminen. 
  4. Tunnistetaan kykymme – ja rohkaistaan mielikuvitusta. Meillä on vahva koulutusperinne, turvallinen yhteiskunta ja luottamus, jota täytyy nyt varjella. Tarvitsemme “Can do” -otetta ja selkeän kasvutarinan, joka kutsuu mukaan nuoret, kansainväliset osaajat ja investoijat.

Mitä RKP tekee?

  • Pidämme kiinni arvoistamme. Rasismille ei ole sijaa politiikassa – ei rivien välissä, ei “vitsinä”, ei strategiana.
  • Rakennamme siltoja. Käymme vaikeatkin keskustelut, jotta pelisäännöt ovat yhteiset ja niitä noudatetaan.
  • Uudistamme itseämme. RKP:stä tulee aidosti avoin koti oikeistoliberaaleille arvoille molemmilla kansalliskielillämme.
  • Teemme kotiläksyt kasvusta. Koulutus ja tutkimus ovat investointeja. Teemme kaikkemme, että Suomi houkuttelee osaajia, nostaa tuottavuutta ja vahvistaa vientiä.

Lopulta kyse on luottamuksesta

Luottamus syntyy siitä, että sanat ja teot vastaavat toisiaan. Oleellista on, että  ihmisarvon kunnioittamisesta emme tingi. Samalla pidän kiinni siitä, että Suomi pysyy toimintakykyisenä ja kykenee tekemään päätöksiä myös vaikeina hetkinä.

On helppoa valita puoli jakolinjassa. Vaikeampaa on rakentaa siltaa sen yli. RKP valitsee jälkimmäisen – ei siksi, että nielisimme kaiken, vaan siksi, että katsomme isoa kuvaa: yksi joukkue, joka sanoo ei mustavalkoisella polarisaatiolle ja kyllä tulevaisuudelle.

Tältä pohjalta jatkamme nyt työtä eteenpäin.

Hallituksen budjettiesitys keskittyy kasvuun ja työllisyyteen

/0 Comments/in , , , , , , /by

Tänään on löydetty sopu vuoden 2026 valtion budjetista, josta hallitus on neuvotellut kahden viime päivän aikana valtioneuvoston juhlahuoneistossa Helsingissä. Hallitus tukee nyt käynnissä olevaa talouden elpymistä ja varmistaa edellytykset pitkän aikavälin kasvulle.

Hallitus toteuttaa veronalennuksia pienituloisille ja keskituloisille, kasvattaa työtulovähennyksen lapsikohtaista korotusta ja alentaa ylintä marginaaliveroastetta noin 52 prosenttiin. Yrittäjyyden edellytyksiä vahvistetaan alentamalla yhteisöveroa 18 prosenttiin alkaen vuodesta 2027. Investoinnit infrastruktuuriin, osaamiseen sekä tutkimukseen ja kehitykseen jatkuvat.

– Hallitus huolehtii nyt siitä, että valtion talous on vakaalla pohjalla ja takaa hyvinvoinnin myös tulevaisuudessa, sanoo RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz.

Neuvottelujen aikana RKP on torjunut suuren osan leikkausehdotuksista, jotka valtiovarainministeri esitti viikkoa ennen neuvotteluja. Ehdotettujen leikkausten joukossa olivat kunnille maksettavat valtionosuudet. RKP onnistui estämään myös nämä leikkaukset.

– Tämä on erityisen tärkeää, koska se olisi epäilemättä vaikuttanut koulutukseen, sanoo Adlercreutz.

– Olen myös tyytyväinen siihen, että pääsimme ratkaisuun, jossa ei tehdä leikkauksia sosiaaliturvaan, lapsiperheille annettavaan tukeen tai hyvinvointialueisiin. Tavoitteena on ollut, että muutokset näkyvät mahdollisimman vähän suomalaisten arjessa. Oli myös tärkeää, että onnistuimme nostamaan äitiyspakkauksen arvon 210 euroon, Adlercreutz sanoo.

Neuvotteluja edeltäneiden keskustelujen jälkeen RKP sai varmistettua, ettei kehitysavusta leikata ja että sote-järjestöihin kohdistettuja leikkauksia ei toteuteta.

– Turvaamme kansalaisjärjestöjen kautta kanavoituvan kehitysyhteistyörahoituksen kun 20 miljoonaa euroa kohdennetaan uudelleen varsinaisesta kehitysavusta humanitaariseen kriisiapuun. Näin ollen varsinaisen kehitysapubudjetin kokonaissumma pysyy ennallaan, Adlercreutz sanoo.

– Lisäksi onnistuimme turvaamaan Suomen merenkulun huoltovarmuuden, kun valitettava keskustelu miehistötuen lakkauttamisesta saatiin pois asialistalta, Adlercreutz sanoo.

Millainen on mahdollisuuksien Suomi?

/0 Comments/in , , , , , , , , /by

Ruosiksi täällä

Ajattelen, että se on Suomi, jossa jokainen meistä pystyy valjastamaan mahdollisimman täysimääräisesti omat vahvuutemme yhteiskunnan eli meidän kaikkien hyväksi. Se on Suomi, jossa saamme toimia tiimeissä, joissa toiset paikkaavat meidän puutteemme. Se on yhteisöllinen Suomi, jossa keneltäkään ei odoteta täydellisyyttä, vaan valmiutta ja halua antaa omaa parastaan.

Mahdollisuuksien Suomi ei tukahduta uteliaisuutta, vaan ruokkii sitä. Se on maa, jossa rakenteet ja järjestelmät eivät lamaannuta luovuutta ja yritteliäisyyttä, vaan kannustavat toimeliaisuuteen, itsensä kehittämiseen ja jatkuvaan oppimiseen. Siksi mahdollisuuksien Suomessa ei esimerkiksi yrittäminen automaattisesti poissulje oikeutta työttömyysturvaan, vaan saattaa tietyissä tilanteissa jopa hetkellisesti vahvistaa sitä. (vrt. Helsingin Sanomien juttu: “Tuet menettänyt Jukka Korhonen kertoo vihjailusta ja ‘peittelyyn’ kannustamisesta”).

Mahdollisuuksien Suomessa tutkijat saavat keskittyä tutkimukseen sen rahoituksen jatkuvan varmistelun sijaan. Yliopistot ovat täynnä ihmisiä, jotka tuottavat uutta tietoa ja kyseenalaistavat vallitsevia oletuksia. Pitkäjänteisellä tutkimustyöllä ja syy-seuraussuhteiden systemaattisella todentamisella on keskeinen rooli ajassa, jossa totuutta venytetään. Tutkimuksen tulee voida hengittää rauhassa, mutta vaikuttaa voimakkaasti.

Mahdollisuuksien Suomessa julkisrahoitteisten hankkeiden vaikuttavuus ei jää lyhytnäköisyyden jalkoihin. Hankkeilta edellytetään vaikuttavuusmittareita ja loogista jatkumoa, ei vain hankekieltä ja hetkellistä näkyvyyttä.

Mahdollisuuksien Suomessa politiikka ei ole poukkoilevaa vaan ennakoitavaa.

Yritykset voivat luottaa siihen, että yhteiskunnallinen kurssi ei muutu äkillisesti joka hallituskaudella, vaan linjaa rakennetaan pitkäjänteisesti yhdessä elinkeinoelämän, koulutuksen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. Mahdollisuuksien Suomessa merkittävimmät poliittiset linjaukset ovat parlamentaarisia ja yli hallituskausien ulottuvia.

Mahdollisuuksien Suomessa ihmiset eivät ainoastaan tee työtä – he kokevat kuuluvansa johonkin. Työ luo osallisuutta ja merkitystä. Siksi mahdollisuuksien Suomessa arvostetaan kaikenlaista työtä: hoivatyötä ja huipputekniikkaa, käsityöläisyyttä ja koodaamista, taiteilijuutta ja maanviljelyä. Uusi ja vanha elävät rinnakkain ja täydentävät toisiaan. Metsäteollisuus ja peliala eivät ole toistensa vastakohtia, vaan saman metsän eri latvuksia.

Mahdollisuuksien Suomi on maa, jossa innovaatioita syntyy, mutta myös juurtuu. Mahdollisuuksien Suomessa luovuutta ei pidetä mukavana lisänä, vaan elinehtona. Siellä ei haaveilla vain seuraavasta kasvurahoituskierroksesta, vaan paremmasta huomisesta. Mahdollisuuksien Suomessa ihmiset ovat oppineet luottamaan siihen, että muutos on paitsi välttämättömyys myös iso mahdollisuus: vaikka emme saisi pitää nykyistä työpaikkaamme, saamme myös jatkossa tehdä jotain hyödyllistä ja merkityksellistä. Mahdollisuuksien Suomessa uskalletaan ajatella isosti ja valjastaa kaikkien osaaminen maailman valloittamiseen.

Mahdollisuuksien Suomi ei synny vain päätöksillä, ohjelmilla tai strategioilla. Se rakentuu arjessa eli siinä, miten me kohtelemme toisiamme, miten suhtaudumme tulevaisuuteen ja miten kannamme vastuuta sekä omasta että yhteisestä suunnastamme. Mahdollisuuksien Suomessa vastuu ei vieri muille: ei kouluille, yliopistoille, poliitikoille tai yrityksille – vaan meille kaikille. Jokaiselle meistä.

Meillä jokaisella on vastuu tarttua eteen tuleviin mahdollisuuksiin – kehittää itseämme, yrittää ja uskaltaa – mutta meillä on myös velvollisuus pitää huolta siitä, ettei kukaan jää matkasta.

Mahdollisuuksien Suomi ei ole kylmä kilpailuyhteiskunta, vaan lämmin yhteisö, jossa naapuriapu, kohteliaisuus ja huomaavaisuus ovat osa kansallista toimintakulttuuria.

Onnistuminen ei ole yksilön etuoikeus, vaan jaettu kokemus. Mahdollisuuksien Suomessa kiltteyttä ja rehellisyyttä ei pidetä naiiviutena, vaan ominaisuuksina, joilla on kauppaa tehtäessäkin hinta. Ne ovat ominaisuuksia, jotka erottavat meidät muista. Päälle huipputuotteet ja -palvelut ja ylivoimainen sujuvuus ja tulemme voittajina maaliin. Kunhan muistamme matkalla myös kaupallistaa tämän kaiken.

Kannan itse mukanani tätä visiota ja pidän sitä tiekarttanani poliitikkona. Heitän sen niin hallituksessa kuin oppositiossa istuville kollegoilleni tunnustaen samalla, että me poliitikot emme ole sateentekijöitä. Olemme kriittisesti tarkasteltuna jopa hidastaneet tähän visioon pääsemistä syventäessämme omalla puheellamme railoja ihmisten välillä. Tähän meillä ei yksinkertaisesti ole varaa.

Heitänkin haasteen mahdollisuuksien Suomen rakentamisesta meille kaikille. Olen varma, että suurin osa meistä haluaa rakentaa Suomen, jossa yhdessä tekeminen ja toisista välittäminen ovat merkki suurimmasta mahdollisesta menestyksestä. Uskon, että ne ovat maailman onnellisimman kansan reseptin pääraaka-aineet.

Ja koska ”eivät ne sanat, vaan ne teot”, haastan meidät kaikki rakentamaan mahdollisuuksien Suomea tekemällä pienen muutoksen arjessamme: tervehditään toinen toisiamme – parkkipaikoilla, hisseissä, kaupan kassoilla, lenkkipoluilla. Katsotaan toisiamme silmiin ja nyökätään. Se vaatii vähän rohkeutta ja avoimuutta. Sellaista rohkeutta ja avoimuutta, jollaisella sekä KAJ että Erika Vikman tuntuvat valloittaneen viisukansojen sydämet.

Mahdollisuuksien Suomi rakentuu yhdessä saunomalla ja erilaisuutta kunnioittamalla. Yksi tervehdys, idea ja toteutus kerrallaan.

Lösningar för tillväxt

/0 Comments/in , , , , , , , /by

Vi har inte haft ekonomisk tillväxt i Finland på 18 år. Det här i kombination med de stigande räntekostnaderna är orsaken till varför regeringens ekonomiska politik ser ut som den gör. Efter två omgångar av nödvändiga ekonomiska anpassningar under regeringsförhandlingarna och ramrian förra våren valde regeringen i vårens halvtidsöversyn att satsa på åtgärder för att sparka i gång tillväxten.

Utgångsläget inför halvtidsöversynen var utmanande. Men plötsligt ökades svårighetsgraden. Det handelskrig som president Trump startade tvingade oss att ändra perspektiv. Att i det här läget komma med små justeringar för att få i gång tillväxten var inte en möjlighet. Vi behövde höja ribban för vårt arbete.

SFP lanserade redan i augusti förra året ett åtgärdspaket med 26 åtgärder för att få i gång ekonomin. Vi tänker, att det är bättre att komma med lösningar som driver diskussionen än att sitta i passagerarsätet – för att inte tala om alternativet att bara kritisera de besluts som görs. Det här blev åter tydligt då många av åtgärderna som godkändes i regeringens halvtidsöversyn är sådana som vi länge förespråkat. 9 av de 26 åtgärder vi presenterade i augusti finns med i halvtidsrians beslut.

Många av åtgärderna är sådana som också oppositionspartierna har föreslagit och förespråkat. Trots det är det klart att de också möter kritik. Det är en verklighet i dagens polariserade politiska klimat.

Samtidigt är det klart, att regeringens ansvar är att ta fram åtgärder för tillväxt. Att låta bli var helt enkelt inte ett alternativ.

I en regering med fyra ganska olika partier är förstås också halvtidsöversynen ett resultat av kompromisser. Effekterna av alla åtgärder kommer inte att synas genast, men jag tror starkt på att den här helheten har en verklig chans att föra Finland i rätt riktning.

En av de största åtgärderna är att skatten på arbete sänks. Målet är att sporra till mer arbete och samtidigt stärka köpkraften. Den mest verkningsfulla åtgärden är en sänkning av marginalskatten, men ur ett rättviseperspektiv var det viktigt att också sänka skatten för låg- och medelinkomsttagare, en åtgärd som statiskt räknat kostar dubbelt så mycket.

Företagande främjas också genom att samfundsskatten sänks med två procentenheter till 18 procent. Beskattningen för utländska experter som flyttar till Finland sänks för att underlätta rekryteringen för våra företag. Dessutom kommer en helt ny åtgärd som har sitt ursprung i SFP:s åtgärdspaket från augusti 2024, ett skatteincitament för finländare utomlands som flyttar hem. Gränsen för arvs- och gåvoskatten kommer också att höjas till 30 000 euro respektive 7 500 euro, och för företag kommer möjligheten att dra av förluster i beskattningen att förlängas till 25 år.

Jag gläder mig också över flera satsningar som ger ett positivt avtryck i Åboland. SFP lyckades driva igenom viktiga satsningar för säkerheten i skärgården och Skärgårdshavets välmående. Regeringen bestämde att uppdatera bestämmelserna som reglerar skärgårdstrafiken och vi fick också in en satsning på 5 miljoner euro för bekämpningen av olje- och kemikalieskador. För att minska på näringsbelastningen i Skärgårdshavet kom vi överens om att utveckla lösningar för effektivare återvinning av näringsämnen.

Tillväxt kräver konkreta åtgärder. Men det handlar också om psykologi, attitydklimatet i vårt samhälle. Och det igen påverkas av den diskussion som förs. Därför hoppas jag att vi förmår se det goda omkring oss, möjligheterna, och fundamentet som trots allt är gott. Vi lever i utmanande tider och många har det svårt. Men samtidigt har få länder det så väl förspänt som vi.

Med detta åtgärdspaket blir det lite lättare och attraktivare att försöka, investera och bygga sin framtid. Jag hoppas att vi tillsammans skall se möjligheterna omkring oss och i varandra.

Perintöveroa ei enää voi puolustaa – nyt katoaa enemmän kuin raha

/2 Comments/in , , , , /by

Perintöveroa ei enää voi puolustaa – nyt katoaa enemmän kuin rahaa

Yrityksen menestys on monen silmissä tavoiteltava päämäärä. Harvempi kuitenkaan näkee, miten vaikeaa on pitää menestys Suomessa.

Kun kasvuyritys siirtyy sukupolvelta toiselle, mukana siirtyvät usein vastuu, arvot ja vuosikymmenten työ. Perintöveron vuoksi tuo siirtymä uhkaa kuitenkin katketa – ei siksi, ettei tahtoa olisi, vaan koska järjestelmä pakottaa.

Perintövero on erityisen ongelmallinen listaamattomissa yhtiöissä, joissa se luonnollisesti tulee useammin vastaan. Näissä tilanteissa se luo merkittävän esteen investointikyvylle ja pakottaa yrityksen optimoimaan sukupolvenvaihdoksen verotuksen näkökulmasta – ei liiketoiminnan kannalta järkevimmällä tavalla.

Haasteita löytyy kuitenkin myös listatuista yhtiöistä, joissa tilanteeseen puuttuminen on usein vielä vaikeampaa.

Ville Voipio kuvasi hiljattain, kuinka hänen sukunsa kasvuyritys Vaisala on rakentanut vientivetoisen, teknologiavetoisen ja yhteiskunnallisesti vastuullisen menestystarinan. Yritys työllistää Suomessa yli 1 500 ihmistä, maksaa kymmeniä miljoonia veroja ja investoi jatkuvasti tulevaisuuteen. Silti seuraavan sukupolven on perintöveron vuoksi lähes mahdotonta jatkaa työtä, ellei omistusta myydä. Nykyiset huojennukset eivät auta. Palkintona kasvusta on verotaakka, jota ei voi kattaa – ja lopulta suomalainen omistus valuu ulkomaille.

Ja kun ainoa tapa jatkaa sukuyrityksen tarinaa on myydä osakkeet – käytännössä ulkomaille – menetämme paljon enemmän kuin verotuloja. Menetämme suomalaisen päätöksenteon, suomalaiset investoinnit – ja lopulta myös ne verotulot, joita yritys jatkossa toisi.

Siksi perintöverosta puhuttaessa on syytä tarkastella veron dynaamisia vaikutuksia.

Olen koulutukseltani arkkitehti. Tiedän, että hyvä perusta ratkaisee enemmän kuin näyttävä pinta. Yrityksen perustuksia ovat ihmiset, joilla on kasvollinen suhde siihen, mitä he omistavat ja johtavat. Ilman tätä perintöä kasvu jää helposti pinnalliseksi.

Tätä keskustelua ei pidä käydä ”rikkaiden puolustamisesta” käsin. Kyse ei ole Porscheista tai purjeveneistä. Kyse on siitä, että Suomessa säilyy halu ja kyky rakentaa jotain pitkäjänteisesti. Verotuksen ei pidä murtaa juuri sitä, mitä meidän pitäisi vaalia: sitoutumista tähän maahan.

Ruotsissa tämä on ymmärretty. Siellä omistamisen verotusta kevennettiin jo vuosia sitten – ja pääoma jäi ja palasi maahan. Meillä on vielä hetki aikaa tehdä sama.

Yhteiskuntavastuuta ei voi toteuttaa valtion toimesta tavalla, joka pakottaa yrittäjän taipumaan kohtuuttomaan. Tarvitsemme järjestelmän, jossa sitoutumisesta palkitaan – ei rangaista.

Olemme keskittyneet nyt kaksi vuotta säästämiseen. On aika ottaa vakavasti kasvun synnyttämisen vaatimus.

Kasvu edellyttää pääomia ja omistamista. Perintöveron poistamisesta keskusteltaessa arviointi keskittyy usein sen välittömään fiskaaliseen vaikutukseen. Mutta se, mikä jää usein huomiotta, on nykyjärjestelmän vaikutus kotimaiseen omistukseen ja pääoman siirtymiseen ulkomaille. Tämä on juuri se pitkän aikavälin strateginen näkökulma, joka meidän olisi nähtävä – ja otettava vakavasti.

Perintöveron poistaminen vaikuttaa suoraan siihen, säilyykö suomalainen omistus – ja onko yrityksillä kyky investoida tulevaan. Tämä puolestaan kytkeytyy keskeisesti siihen, pystymmekö turvaamaan suomalaisen hyvinvoinnin myös jatkossa.

Perintöveron poistaminen ei olisi vain taloudellinen uudistus, vaan myös vahva viesti siitä, että vastuullista omistajuutta arvostetaan. Se olisi teko, joka hyödyttäisi koko Suomea pitkällä aikavälillä.

Kunnan tulee nyt keskittyä elinvoimaan ja sivistykseen 

/0 Comments/in , , , , , , , , , , , /by

Kun lähdimme vaaleihin neljä vuotta sitten, kunnat näyttivät erilaisilta. Tiesimme, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus oli tulossa, mutta suuri muutos ei ollut vielä täällä.

Nyt olemme aivan uudenlaisessa tilanteessa. Hyvinvointialueet huolehtivat sote-palveluista, ja kunnille jäi kaksi päätehtävää: elinvoima ja sivistys.

Kirkkonummella molemmat ovat juuri nyt suuressa murroksessa. Meillä on käynnissä merkittäviä teollisia investointeja, ja kuntaa kehitämme voimakkaasti sekä keskustassa että esimerkiksi Kantvikissa. Arkkitehtina näen tässä ainutlaatuisen mahdollisuuden luoda ympäristöjä, jotka kestävät aikaa – mutta palaan siihen toisessa kirjoituksessa. Tässä haluan keskittyä koulun merkitykseen elinvoiman rakentajana. Yhteys näiden kahden välillä on päivänselvä.

Kun opetusministerinä kierrän kouluissa ja tapaan yrittäjiä eri puolilla Suomea, kuulen viestin yhä uudelleen: koulutus ja elinkeinoelämä tarvitsevat toisiaan. Niitä täytyy kehittää rinnakkain, yhtenä kokonaisuutena. Se on yksi tärkeimmistä tehtävistämme.

Elinvoima ei synny itsestään. Kuntien päätökset ratkaisevat, onko yrityksillä mahdollisuuksia kasvaa ja työllistää. On kunnan vastuulla varmistaa, että osaavaa työvoimaa on saatavilla, infrastruktuuri toimii ja lupa-asiat hoituvat ilman turhaa byrokratiaa. Ilman viisaita päätöksiä työpaikat katoavat ja palvelut näivettyvät.

On helppoa väittää, että verojen korotus turvaa hyvinvoinnin. Todellisuudessa kestävä tulevaisuus syntyy työstä ja yrittäjyydestä. Siksi panostan siihen, että koulutus vastaa entistä paremmin työelämän muuttuviin tarpeisiin.

Kun aloitin opetusministerinä, oli selvää, että koulutuksen suuntaa on korjattava. Suomi ei ole enää PISA-tutkimusten kärkimaita. Oppimistulosten lasku on kiistaton – mutta ei väistämätön. Olemme päättäneet tehdä historiallisen panostuksen peruskouluun, ja nämä satsaukset näkyvät jokaisessa Suomen kunnassa.

Mihin käytämme lisärahoituksen, 200 miljoonaa euroa? Vahvistamme perustaitoja. Lukeminen, kirjoittaminen ja laskeminen eivät ole enää itsestäänselviä perustaitoja. Jo nyt liian moni nuori ei hallitse niitä riittävän hyvin selviytyäkseen toisella asteella tai työelämässä. Siksi otamme alakoulussa käyttöön kolme vuosiviikkotuntia lisää näissä aineissa. Tästä syksystä lähtien jokainen oppilas saa aiempaa vahvemman perustan.

Olen tavannut oppilaita, joille lukeminen on päivittäinen haaste, ja vanhempia, jotka ovat huolissaan lastensa tulevaisuudesta. Siksi oppimiskuilujen kaventaminen on yksi tärkeimmistä tavoitteistani.

Suomalaisen koulun periaate on aina ollut, että jokainen lapsi saa tasavertaisen mahdollisuuden onnistua. Pidämme siitä kiinni myös näillä panostuksilla. Tasa-arvorahoitus on vakiinnutettu 50 miljoonaan euroon vuodessa, jotta jokainen lapsi saa oikeudenmukaisen alun – taustasta riippumatta.

Tiedän, ettei koulutus yksin ratkaise kaikkea, mutta se on elinvoimaisen kunnan tärkein perusta. Työelämä muuttuu, ja kunnat ovat avainasemassa siinä, että nuoret saavat valmiudet pärjätä tässä maailmassa. Vahvistamme peruskoulua ja kehitämme ammatillista koulutusta joustavammaksi ja työelämälähtöisemmäksi – laadusta tinkimättä.

Elinvoimainen kunta ei synny sattumalta, vaan viisailla päätöksillä ja pitkäjänteisellä työllä. Siksi tulevissa kuntavaaleissa valittavien päättäjien rooli on ratkaiseva.

Nyt on erityisen tärkeää, että hyödynnämme avautuvat mahdollisuudet: otamme lisävuosiviikkotunnit täysimääräisesti käyttöön, suuntaamme oppimisen tukeen tarkoitetut rahat kouluihin ja käymme oppilaiden kanssa keskustelua kännyköiden käytöstä. Ensi syksynä puhelimet poistuvat oppitunneilta, mutta välituntien käytöstä päätetään yhdessä.

Seuraava valtuustokausi on tärkeä Kirkkonummen elinvoimalle. Siksi on tärkeää, että juuri sinun äänesi kuuluu.

Suomen tulevaisuus ratkaistaan kunnissa.

(mielipidekirjoitus Kirkkonummen Sanomissa 19.3.2025)



SFP lovar dra sitt strå till stacken

/0 Comments/in , , , , , /by

För 16 år sedan var Portugal i en stor kris. Sättet på vilket vi finländare då förhöll oss till den krisen minns man fortfarande i Portugal, och inte med värme. Portugal fick då ekonomiskt stöd via EU för att klara sig, och Finlands inställning var strikt. Vi uppfattades som snåla översittare. Idag sjunker Portugals statsskuld hela tiden, och dess andel av BNP kan gott vara lägre än vår statsskulds andel av vår BNP när denna regeringsperiod är slut.

Våra respektive kurvor går alltså åt olika håll. Jag hade hellre sett att de går åt samma håll – och det strävar vi till just nu. 

Att hitta anpassningsåtgärder för 6 miljarder euro var inte lätt för snart två år sedan i samband med regeringsförhandlingarna. Förra våren blev det beslut om 3 miljarder till. Och trots det riskerar att inte möta våra egna mål och kommissionens gränser för underskott. 

Det är situationen vi är i. 

Kritiken mot anpassningarna är hård. Det är förståeligt. Stora nedskärningar på utgiftssidan slår till mot många goda ändamål och inverkar på många människors liv. Varje beslut och varje inbesparing kan ifrågasättas och debatteras. Samtidigt är det svårt att hitta andra alternativ för varje enskilt mål. Fyra partier har försökt komma fram till en helhet som fyra partier kan omfatta. 

Det råder på ett retoriskt plan en stor enighet om att vi måste anpassa vår ekonomi. Alla partier i riksdagen håller med om det målet. I praktiken är det dock regeringens ansvar att se till att målen uppfylls. 

Oppositionen har friheten att ifrågasätta varje beslut. Det, att till exempel SDP i sin skuggbudget i praktiken valde att stöda regeringens ekonomiska politik – inklusive de flesta anpassningarna och arbetsmarknadssåtgärderna – visar att alternativen, festtalen till trots, är rätt få. Att skjuta upp målet är inte heller en lätt väg framåt – de svåra besluten kommer oberoende, bara med eftersläpning och med större tyngd. 

Portugal kunde svänga sin kurs, både via nedskärningar och tillväxtåtgärder, och det ska vi också kunna göra. Och eftersom vi rimligtvis varit lite tidigare ute ska det gå med lättare och mindre radikala åtgärder, bara viljan finns. 

Samtidigt är det klart att det här inte bara är en Excel-övning där vi ställer statiska siffror mot varandra. Tillväxten har också en betydelse, i synnerhet när vi mäter skulden som en andel av BNP. 

För ett knappt halvt år sedan presenterade Svenska folkpartiet 26 åtgärder för att sätta fart på tillväxten. Under de kommande månaderna fortsätter diskussionen om  dem och många flera inom regeringen för att hitta de recept på tillväxt som är nödvändiga. 

Samtidigt är det skäl att notera att mycket har gjorts. Nästa vår är vi i en situation där flera av de strukturella problem som Finland dragits med länge har korrigerats, tack vare de åtgärder regeringen tagit till. De arbetsmarknadsreformer som väckt mycket diskussion kommer i det skedet med stor sannolikhet ha behandlats färdigt av riksdagen. Vägen dit kommer säkert ändå att präglas av en stormig debatt. 

Samtidigt är det helt klart att oppositionen av idag inte kommer att vilja backa reformerna om och när de någon gång i framtiden åter har regeringsansvar. Det finns en tyst förståelse för att åtgärderna behövs. 

Men det återstår ännu utmaningar, och de hoppas jag, och SFP, att vi ska kunna fokusera på nu: Bristen på kapital, incitamenten för investeringar och tillgängligheten till arbetskraft. Den senare omfattar också den ibland förbluffande heta potatisen abetskraftsrelaterad invandring. 

För alla dessa har SFP lösningar att presentera.

Det återstår ändå en helhet som är svårare att tackla: Vårt allmänna klimat, andan i samhället, vår attityd.

Få länder har det så väl förspänt som Finland. Vi har säkerhet, vi har förtroende, en förhållandevis utbildad befolkning och en relativt stark jämställdhet.

Men sättet på vilket vi diskuterar vår framtid, våra möjligheter och framförallt våra utmaningar är under all kritik.

Det är svårt att hitta en väg framåt om piskor och saxar är det enda vi ser i en situation där vi också borde förstå att utveckla det vi har. Det är också bra att bli påmind om att allting inte raseras av att ett anslag är lite mindre än tidigare. Det är alltid befogat och nödvändigt att prioritera offentliga utgifter.

Vi politiker agerar på flera plan. Vi stiftar lagar och fattar beslut om gemensamma angelägenheter. Det är konkreta saker. Men vi styr också mycket av samhällsdebatten. Den förra delen klarar vi av, med lite olika betoning i olika koalitioner. Men den senare delen, samhällsdebatten, är vi förbluffande dåliga på. Och de politiska diskussionerna på sistone har visat just detta, klart och tydligt. 

Låt oss inte bli ett surpuppornas land. Då lockar vi varken människor eller investeringar hit.

Det verkar vankas tillväxt bakom hörnet. Vi kan sätta fart på den med goda beslut under våren. Och om besluten dessutom ledsagas av en lite mer positiv attityd, och en tro på våra styrkor, ska vi kunna vända statsskuld skutan, så som också Portugal klarade av att göra. SFP lovar dra sitt strå till stacken. 

(Publicerad i HBL 29.1.2025)