Älkäämme astuko Putinin ansaan

Reilu viikko sitten piti Putin puheen, jonka päätteeksi hän allekirjoitti asiakirjat neljän Ukrainan alueen liittämisestä Venäjään. Puheen järjettömyys ylitti jopa sen puheen, jonka hän piti ennen Ukrainan hyökkäystä.

Ensisijainen argumentti oli odotettu: ”Olemme sodassa Naton kanssa”. Takaiskut on helpompi hyväksyä,  jos vastustajaa suurennetaan. Puheessa oli myös toinen narratiivi: eurooppalaiset haluavat tehdä lapsillemme sukupuolikorjauksia, perheemme ovat uhattuina. Isät eivät ole isiä, pojat eivät ole poikia. Länsi on täynnä satanisteja, jotka ovat hylänneet ”perinteiset arvot”. Eivätkä vain perinteisiä arvoja, vaan myös perinteisen ”aidon” energian.

Punaisen torin hieman väkinäisissä juhlissa yksi puhujista vaati pyhää sotaa.

”Satanistit, me tulemme luoksesi! Pelätkää meitä! Pyhä sota!”

Venäjän ortodoksisen kirkon patriarkka Kirill on puhunut sodasta lippuna taivaaseen, iankaikkiseen elämään ja kunniaan. Tämä on lupaus, jota minkään suuren kristillisen kirkon johtajan ei ole kuultu lausuvan pitkään aikaan.

Neuvostoliittoaikoina yritettiin Venäjä esittää jonkinlaisena progressiivisena vaihtoehtona konservatiiviselle lännelle. Segregaatiota ja luokkayhteiskuntaa kritisoitiin.

Tämän päivän Venäjä on laittanut maailmankirjat aivan uusiksi. Nyt viljellään ajatusta ideologisesta taistelusta liberaalin lännen ja perinteisen uskonnollisen Venäjän välillä. Progressiivinen länsi on uhka, perinteinen ja uskonnollinen Venäjä taas hyvä.

Tämä on  vastakkainasettelu, jota Venäjällä on jo pitkään viljelty. Se on vastakkainasettelu, joiden varaan Euroopan populistiset puolueet ovat rakennettu: Liberaali yhteiskunta, jossa yksilön vapaus ja itsemääräämisoikeus ovat keskiössä, on uhka vallitsevalle maailmanjärjestykselle. Tai pikemminkin: uhka sille maailmanjärjestykselle, jonka varassa Putinin asema on.

Tämä tekee taistelusta eksistentiaalisen. ”Our way of life” ei tietenkään ole uusi argumentti, mutta jos Kreml yhdistää sodan Venäjän olemassaoloon ja  siihen maailmankuvaan, jota he väittävät edustavansa, tulee tilanne vaikeutumaan entisestään. Onko sitten enää paluuta?

Miten tällaisista lähtökohdista voi lähteä neuvottelemaan?

On syytä huomata, että Venäjän Kremlin kannattajien retoriikka on ollut samaa länsimaissa useiden vuosien ajan. Ei ole sattumaa, että Trump nousi valtaan samalla retoriikalla. Tätä samaa  Kremlin megafoneina toimivat tuhannet online-toimijat ovat pitkään toistaneet.

Kreml on huomannut mitkä asiat jakavat länttä  ja pyrkii nyt vahvistamaan niitä. Yhtenäinen länsi on heille ongelma, kun taas sisäisistä konflikteista ja polarisoitumisesta kärsivä länsi olisi huomattavasti heikompi ja siten helpommin lyötävissä

Se on myös syy siihen, miksi energia on niin hyvä ase. Se ei ole ikinä ollut täysin neutraali keskustelunaihe, mutta tänä päivänä se on jopa polarisaation ytimessä. Energia liittyy konkreettisella tavalla tottumuksiin ja välttämättömyyksiin. Energia kytkeytyy elämäntapaan – joka nyt on muutoksen edessä. Keltaiset liivit otettiin Kremlissä ilolla vastaan. Energiakysymys ei käytännön tasolla ole ”neutraalia” tiedettä.

Vihreä siirtymä tarkoittaa, että irtaannumme menneisyydestä.

Samalla se tarkoittaa sitä, että Venäjä riisutaan aseista askel askeleelta. Energiaa voidaan käyttää aseena vain kerran, ja kun se siirtymä on tehty, ei patruunoita enää ole jäljellä. Siirtymä on siksi asia, jota meidän tulisi nopeuttaa, ei sabotoida.

Ruotsissa oli juuri vaalit ja Suomessa mennään kohti vaaleja. Venäjän julma hyökkäyssota Ukrainassa tulee aivan varmasti vaikuttamaan keskusteluihin. Samalla on syytä tunnistaa keskustelun taustalla olevat  ristiriidat, joita Putinin narratiivi niin systemaattisesti on pyrkinyt rakentamaan ja käyttämään hyväksi.

Länsi voi vastustaa tätä vaikuttamista. Jotta se onnistuisi,  meidän kuitenkin ensin tunnistaa vaikuttamista. Ukrainan sota tulee kestämään aikansa.  Ukraina ei voi selviytyä ilman ulkopuolista apua. Ja ulkopuolinen apu on uhattuna, jos länsi antaa itsensä häiriintyä Putinin yllättävien siirtojen ja vaikuttamisen seurauksena.