Arvoriihi

(På svenska)

Kirjoitan tätä opetusministerinä ja RKP:n puheenjohtajana – mutta myös isänä. En tässä puhu vain päivänpolitiikasta, vaan siitä, millaisen esimerkin annamme lapsillemme ja millaista Suomea rakennamme. Viime viikon puhe maahanmuutosta meni rajan yli – sellaista emme voi Suomessa hyväksyä. Kun ihmisistä puhutaan “heikkolaatuisina”, kyse ei ole enää poliittisesta erimielisyydestä, vaan ihmisarvon kyseenalaistamisesta.

Mikä on RKP:lle olennaista?

Kun olemme vaatineet selkeitä seuraamuksia rasistisesta kielenkäytöstä, kyse ei ole ollut viestinnällisestä eleestä vaan periaatteesta. Siitä, minkälaista kieltä maan johdossa toimivat kansanedustajat ja valtioneuvoston jäsenet voivat käyttää. Jos näin tapahtuu, siitä on seurattava sanktioita. Hallitus on aiemmin nostanut yhdenvertaisuuden sitovaksi periaatteeksi: jokainen on lain edessä yhdenvertainen, eikä ketään syrjitä taustan perusteella. Tämä periaate ei ole koriste, vaan hallitustyöskentelyn perusta. Ja, ajattelen, myös suomalaisen yhteiskunnan perusta.

On syytä muistaa, että tällä hallituskaudella tehdyt toimet rasismin kitkemiseksi ovat olleet RKP:n aloitteita ja vaatimuksia. Tämä on ollut meille keskeinen kysymys alusta alkaen.

RKP:ssä ajattelemme, että yhteiskunta kehittyy parhaiten silloin, kun ihmisestä ajatellaan hyvää –  kunnes toisin todistetaan. Jos joku syyllistyy rikokseen, hän joutuu oikeuden eteen hänen taustaansa katsomatta. Kukaan ei ole  “heikkolaatuinen”. Usein teko on pikemminkin signaali – merkki menneisyyden ongelmista tai tulevaisuuden peloista.

Ihminen on kohtaamiensa ihmisten summa. Siksi rohkaisemme suomalaisia kohtelemaan toisiaan tasa-arvoisesti ja arvostaen, ja jätämme tuomitsemisen oikeusistuimelle.

Tutkimus tukee tätä näkemystä. Sosiaalisen hajoamisen teoria on osoittanut, että syrjäytymisvaarassa olevat ihmiset etsivät kuulumisen tunnetta ja merkitystä – ja ovat siksi erityisen alttiita kielenkäytölle, joka leimaa ja jakaa. Tällainen retoriikka voi lisätä epävakautta ja luoda maaperää radikalisoitumiselle.

Kun hallitusta muodostettiin, oli selvää, että yhteistyö perussuomalaisten kanssa tulisi meidän osaltamme olemaan haastavaa. Arvoristiriidat olivat jo silloin näkyvissä, ja niiden kasvaminen liian suuriksi oli aito huoli. Samaan aikaan on syytä muistaa, että suuria jakolinjoja löytyi edellisestäkin hallituskoalitiosta. Päätös hallitukseen osallistumisesta tehtiin kuitenkin puolueessa yhteisesti – ei kevyin perustein, vaan ajatuksesta, että kansalta vahvan mandaatin saanut puolue on syytä asettaa kantamaan vastuuta hallituksessa eikä vain huutelemaan oppositiosta.

Nyt olemme tilanteessa, jossa tätä vastuunkantoa mitataan. Perussuomalaisilla on mahdollisuus osoittaa, että he ovat valmiita kantamaan sen. Jos vastuunkannon sijaan valitaan jatkuva rajojen koettelu, kyse ei ole enää vastuullisesta hallitusyhteistyöstä, vaan identiteettipolitiikasta.

“Miksi ette kaada hallitusta?”

Tämän kysymyksen olen saanut viimeisen viikon aikana monta kertaa. Ymmärrän turhautumisen. Kun arvot joutuvat koetukselle, tekee mieli vetää käsijarrusta. Tämä tapahtumien ketju on vaatinut malttia. Hallituksen kaataminen ei kuitenkaan ole kevyt toimi. Se lamaannuttaa päätöksenteon pahimmillaan melkein vuodeksi ja lisää epävarmuutta tavalla, joka heijastuu jokaisen arkeen – varsinkin talouden ollessa näin vaikeassa asennossa.

Suomen politiikan historiassa on ollut 77 hallitusta. Niistä on kaatunut harva, viimeisin yli 40 vuotta sitten. Kekkosen presidenttikauden jälkeen hallitukset ovat aina istuneet koko vaalikauden, enkä tässä laske Sipilän hallituksen ennenaikaista eroamista tai joitakin pääministerien vaihtoja varsinaisiksi kaatumisiksi. RKP:n pyrkimykset on hyvä asettaa tähän kontekstiin: emme heilu tuulessa, vaan ajattelemme koko maan etua.

Siksi RKP on valinnut vaikeamman tien: pysymme pöydässä, pidämme kiinni arvorajoista ja teemme koko ajan työtä sen eteen, että yhteisiä pelisääntöjä myös noudatetaan. Se ei ole alistumista, vaan vastuunkantoa.

Entä jos perussuomalaiset olisivat oppositiossa?

Rehellinen vastaus on: emme tiedä. On mahdollista, että rasistinen puhe olisi rehottanut oppositiosta käsin laajemmin ilman hallitusvastuun tuomaa velvoitetta ja yhteisiä pelisääntöjä. On myös mahdollista, että osa jännitteistä olisi purkautunut toisin. Mutta tämä on spekulointia. Oleellista on, että nyt perussuomalaisilla on tässä hallituksessa mahdollisuus – ja velvollisuus – noudattaa sääntöjä, kantaa vastuuta ja osoittaa, että he kykenevät siihen.

Yritämme rakentaa yhteistyötä sen ympärillä, joka meitä yhdistää – talous ja työllisyys. 

Ja se olisi tärkeää, koska tehtävää on. 

Suomelta puuttuu visio – ja yhteinen tahtotila

Suomen kasvu on hyytynyt. Tuottavuus on polkenut paikallaan, eikä kasvun lähteistä ole yhteistä näkemystä. Se on vaarallinen yhdistelmä, jos samaan aikaan annamme keskustelun repiä meitä erilleen.

Tarvitsemme kolmea asiaa:

  1. Vision 2030-luvun Suomesta: sivistysmaa, joka houkuttelee osaajia, keksii vaihtoehtoja ja vie ratkaisuja maailmalle.
  2. Asenteen, joka muistuttaa sotavelkojen maksun vuosista: silloin puhallettiin yhteen hiileen. Tarvitsemme saman “yksi joukkue” -otteen – ei siksi, että olisimme kaikesta samaa mieltä, vaan siksi, että kannamme vastuun yhdessä.
  3. Ihmiset: opettajat, tutkijat, osaajat, yrittäjät, taiteilijat ja tekijät, jotka haluavat rakentaa tulevaisuutta täällä. He eivät jää Suomeen, jos ilmapiiri on kyyninen tai vihamielinen.

On myös muistettava, että ilmapiiri ei ole merkityksetön yksityiskohta. Se vaikuttaa siihen, haluavatko osaajat ja investoinnit tulla – ja jäädä tänne.

Liian moni, jolla olisi varaa ja kykyä investoida, äänestää jaloillaan ja muuttaa pois. Liian moni taas jää ja katkeroituu omiin kupliinsa. Tämä ei ole syyttelyä – se on kutsu: tehdään Suomesta paikka, jossa kannattaa pysyä, yrittää ja onnistua.

Peräänkuulutan meiltä kaikilta neljää asiaa

  1. Yhteisvastuu on isänmaallista. Tarvitsemme koko poliittiseen kenttään lisää tilannetajua, itsearviointia ja kykyä pyytää anteeksi. Yhteinen Suomi syntyy vain, jos emme pelaa lyhyttä peliä toisiamme vastaan.
  2. Talouden realiteetit on tunnustettava. Yhdelläkään puolueella ei ole taikasauvaa velkaantumiseen. Muun väittäminen on populismia. Kasvu syntyy koulutuksesta, TKI:stä ja yritysten kansainvälistymisestä – ei toiveajattelusta.
  3. Ilman maahanmuuttoa emme pärjää. Väestörakennetta ei käännetä ilman osaavaa työhön johtavaa maahanmuuttoa. Siksi ilmapiirin on oltava houkutteleva, ja siinä kansanedustajien ja ministereiden esimerkillä on ratkaiseva merkitys. Yhdenvertaisuus ei ole neuvottelukysymys – se on edellytys sille, että osaajat tulevat ja jäävät. Maahanmuuton tarpeen kyseenalaistajat jättävät aina kertomatta mikä vaihtoehtoisen polun päässä on: näivettyminen. 
  4. Tunnistetaan kykymme – ja rohkaistaan mielikuvitusta. Meillä on vahva koulutusperinne, turvallinen yhteiskunta ja luottamus, jota täytyy nyt varjella. Tarvitsemme “Can do” -otetta ja selkeän kasvutarinan, joka kutsuu mukaan nuoret, kansainväliset osaajat ja investoijat.

Mitä RKP tekee?

  • Pidämme kiinni arvoistamme. Rasismille ei ole sijaa politiikassa – ei rivien välissä, ei “vitsinä”, ei strategiana.
  • Rakennamme siltoja. Käymme vaikeatkin keskustelut, jotta pelisäännöt ovat yhteiset ja niitä noudatetaan.
  • Uudistamme itseämme. RKP:stä tulee aidosti avoin koti oikeistoliberaaleille arvoille molemmilla kansalliskielillämme.
  • Teemme kotiläksyt kasvusta. Koulutus ja tutkimus ovat investointeja. Teemme kaikkemme, että Suomi houkuttelee osaajia, nostaa tuottavuutta ja vahvistaa vientiä.

Lopulta kyse on luottamuksesta

Luottamus syntyy siitä, että sanat ja teot vastaavat toisiaan. Oleellista on, että  ihmisarvon kunnioittamisesta emme tingi. Samalla pidän kiinni siitä, että Suomi pysyy toimintakykyisenä ja kykenee tekemään päätöksiä myös vaikeina hetkinä.

On helppoa valita puoli jakolinjassa. Vaikeampaa on rakentaa siltaa sen yli. RKP valitsee jälkimmäisen – ei siksi, että nielisimme kaiken, vaan siksi, että katsomme isoa kuvaa: yksi joukkue, joka sanoo ei mustavalkoisella polarisaatiolle ja kyllä tulevaisuudelle.

Tältä pohjalta jatkamme nyt työtä eteenpäin.

Hallituksen budjettiesitys keskittyy kasvuun ja työllisyyteen

Tänään on löydetty sopu vuoden 2026 valtion budjetista, josta hallitus on neuvotellut kahden viime päivän aikana valtioneuvoston juhlahuoneistossa Helsingissä. Hallitus tukee nyt käynnissä olevaa talouden elpymistä ja varmistaa edellytykset pitkän aikavälin kasvulle.

Hallitus toteuttaa veronalennuksia pienituloisille ja keskituloisille, kasvattaa työtulovähennyksen lapsikohtaista korotusta ja alentaa ylintä marginaaliveroastetta noin 52 prosenttiin. Yrittäjyyden edellytyksiä vahvistetaan alentamalla yhteisöveroa 18 prosenttiin alkaen vuodesta 2027. Investoinnit infrastruktuuriin, osaamiseen sekä tutkimukseen ja kehitykseen jatkuvat.

– Hallitus huolehtii nyt siitä, että valtion talous on vakaalla pohjalla ja takaa hyvinvoinnin myös tulevaisuudessa, sanoo RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz.

Neuvottelujen aikana RKP on torjunut suuren osan leikkausehdotuksista, jotka valtiovarainministeri esitti viikkoa ennen neuvotteluja. Ehdotettujen leikkausten joukossa olivat kunnille maksettavat valtionosuudet. RKP onnistui estämään myös nämä leikkaukset.

– Tämä on erityisen tärkeää, koska se olisi epäilemättä vaikuttanut koulutukseen, sanoo Adlercreutz.

– Olen myös tyytyväinen siihen, että pääsimme ratkaisuun, jossa ei tehdä leikkauksia sosiaaliturvaan, lapsiperheille annettavaan tukeen tai hyvinvointialueisiin. Tavoitteena on ollut, että muutokset näkyvät mahdollisimman vähän suomalaisten arjessa. Oli myös tärkeää, että onnistuimme nostamaan äitiyspakkauksen arvon 210 euroon, Adlercreutz sanoo.

Neuvotteluja edeltäneiden keskustelujen jälkeen RKP sai varmistettua, ettei kehitysavusta leikata ja että sote-järjestöihin kohdistettuja leikkauksia ei toteuteta.

– Turvaamme kansalaisjärjestöjen kautta kanavoituvan kehitysyhteistyörahoituksen kun 20 miljoonaa euroa kohdennetaan uudelleen varsinaisesta kehitysavusta humanitaariseen kriisiapuun. Näin ollen varsinaisen kehitysapubudjetin kokonaissumma pysyy ennallaan, Adlercreutz sanoo.

– Lisäksi onnistuimme turvaamaan Suomen merenkulun huoltovarmuuden, kun valitettava keskustelu miehistötuen lakkauttamisesta saatiin pois asialistalta, Adlercreutz sanoo.

Vi måste bli bättre på att se det goda omkring oss

”Det är helt klart att mycket fungerar bättre i Finland. Det är verkligen inte det praktiska det hänger på längre. Bostadsmarknaden funkar, skolorna är bra, lovprocesserna är lätta och nu när återvändande finländare skall få skattelättnader finns det mycket få orsaker att inte återvända.” Så sade en finländsk företagsledare, Antti, till mig för några veckor sedan när vi stötte på varandra på en bekants sommarstuga.

Han hade arbetat ett antal år i Sverige men nu bestämt att ta sitt pick och pack hem till Finland, liksom sitt företag. Inte till Schweiz, som planerat, utan till Finland.

I all tysthet har vi med många små saker gradvis förbättrat Finlands attraktionskraft. Och nu skall det så småningom börja bära frukt. Men det här är förstås bara början – vi skall ha som mål att vara det land där vardagen på alla plan är så lätt och smidig som möjligt. För faktum är att också jag blev lite förvånad över min bekants analys. Inte ens jag var övertygad om att det faktiskt är lätt att flytta till Finland och slå sig ner.

Kanske för att den allmänna retoriken säljer en helt annan bild? När vi öppnar tidningen läser vi inte om de företag som vill investera. Nej, vi får oftast läsa om investeringen som inte kom. Vi läser inte om den person som lockades till Finland för att vi har en bra skola och ett stabilt samhälle, utan om hen som inte hittar sin plats i systemet och väljer en annan väg.

Gång på gång placerar sig Finland högt i olika mätningar. Och gång på gång blir vi förvånade, ifrågasätter resultatet och agerar på ett sätt som gör att vi alltsom oftast inte riktigt lever upp till summan av alla våra beståndsdelar. Vi underpresterar till slut fast vi inte har skäl till det. Och jag har svårt att se att det vore fråga om något annat än den mentala sidan.

Antti hade kanske bott tillräckligt länge utanför den finländska mentala bubblan, så han kunde fatta beslut på basen av objektiva fakta. Fakta som vi finländare i regel väljer att blunda för.

För ett år sedan tog SFP och Svenska riksdagsgruppen fram ett paket på 26 åtgärder för tillväxt. Det gjorde vi eftersom vi ser det som vår roll i det politiska fältet. När många andra politiska aktörer och partier ser det som sin uppgift att fokusera på grandet i sin broders öga tänker vi att politik skall handla om verkstad och lösningar.

Jag tänker också att vi på samma sätt har en speciell uppgift i att visa på de möjligheter vi har. Inte fundera på om de är vänster eller höger, utan om de för oss framåt eller bakåt – för att anspela på den kategorisering som Joakim Strand ofta tar till och som jag gillar. Politik handlar om att nå resultat. Om att kunna samarbeta också i svåra tider eller jobbiga konstellationer så att världen blir lite bättre.

Men för att vi skall veta vad som bör göras är det helt nödvändigt att vi vet vad vi är och talar realistiskt om våra betingelser. Realism behöver inte vara synonymt med aska i håret. Det kan vara det, att vi glädjer oss över våra vinster. Som till exempel det att vi helt på riktigt verkar vara inte bara världens lyckligaste land utan också det mest hållbara.

Detta faktum fördjupas av ett annat positivt budskap jag stötte på under semestern: det japansk-amerikanska paret Naomi Moriyamas och William Doyles bok om Finland – ”The Sisterhood of the Enchanted Forest”. Det är en lovsång till allt som vi tror är självklart men som sannerligen inte är det. Jag rekommenderar varmt att alla finländare läser den, men särskilt varje företagsledare och beslutsfattare.

Vi måste bli bättre på att se det goda omkring oss. De stora sakerna, men också de små, som till exempel det att SFP:s initiativ om att ge skattelättnader till finländare som flyttar tillbaka på riktigt nu verkar svänga pendeln till vår fördel. Och om inte din kompis ser det, så be honom fråga Antti.

Kaikilla on oikeus olla oma itsensä

Tänään Helsingin kadut täyttyvät yhteisöllisydestä Pride-kulkueen myötä. RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz osallistuu kulkueeseen yhdessä valtioneuvoston ja RKP:n kanssa.

 – Oikeus olla oma itsensä tulisi tänä päivänä olla itsestäänselvyys. Näin ei kuitenkaan ole, sillä oikeutta omaan identiteettiin kyseenalaistetaan monin paikoin ympäri maailmaa – myös Euroopassa. Siksi on niin tärkeää puolustaa kaikkien yhdenvertaisuutta, sanoo Adlercreutz.

Tämän vuoden teema, Ylpeyttä ilman rajoja, nostaa esiin erityisesti sateenkaarevat siirtolaiset ja sen, miten tärkeää on, että Suomi on turvallinen maa myös heille, jotka ovat joutuneet jättämään kaiken taakseen.

– RKP haluaa, että Suomi on avoin yhteiskunta kaikille. Jotta näin olisi, meidän on huolehdittava siitä, ettei kukaan jää ulkopuolelle. Etenkin nuorten tilanne on huomioitava. Tiedämme, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat lapset ja nuoret voivat useammin huonosti ja kokevat turvattomuutta koulussa, Adlercreutz sanoo

– Tähän on saatava muutos, ja siksi julkistimme toukokuussa kehittämisohjelman, jonka tavoitteena on edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa kouluissa, Adlercreutz sanoo.

Kehittämishjelma tarjoaa kouluille ja opettajille konkreettisia työkaluja turvallisuuden ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi oppilaiden taustasta, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.

– Jokaisella lapsella on oikeus tuntea olonsa turvalliseksi koulussa ja tulla kohdelluksi kunnioittavasti. Meidän vastuullamme on varmistaa, että tämä toteutuu, sanoo Adlercreutz.

Fnurra på tråden om yrkesutbildningen

I en artikel (HBL 7.6) skriver Bille Sirén att jag motiverar besluten om att yrkesskolornas finansiering minskas med 120 miljoner med att antalet examina sjunkit, trots tidigare ökade satsningar.

Det stämmer inte. Så säger jag inte i intervjun. Jag säger inte heller att vi skulle dra in misslyckade satsningar från förra perioden. Den förra regeringens satsning på extra anslag för att anställa lärare inom yrkesutbildningen tog, helt som förra regeringen planerat, slut efter 2022. Andra ökningar bestod.

Sirén blandar ihop två saker: nedskärningen på 120 miljoner som trädde i kraft 2025, och den kostnadsneutrala ändringen av finansieringsmodellen, som träder i kraft vid ingången av 2026.

Jag motiverar själva reformen av finansieringsmodellen, grunden för hur den offentliga finansieringen för yrkesutbildningen fördelas, med det vi vet om hur antalet studerande i förhållande till antalet examina utvecklats: Ökade satsningar har inte lett till fler examina, utan tvärtom. Därför ändras tyngden på koefficienterna som bestämmer finansieringen. Antalet studeranden får mindre tyngd, och studieprestationer, fortsatta studier vid högskola och sysselsättning efter examen, får en större tyngd.

Detta gör vi för att vända den trend som pågått de senaste åren – att antalet studeranden ökar, men antalet examina minskar.

Det som däremot är en rent fiskal nedskärning är anpassningen på 120 miljoner som förverkligades i finansieringen för 2025. Besluten bakom nedskärningen hänför sig till ramrian våren 2024. Den betyder att den totala finansieringen 2025 är 2,1 miljarder, lite mindre än 2024 men lite över nivån 2023. Det är inte en strukturell ändring av finansieringsmodellen.

Vi försöker begränsa nedskärningens inverkan. Den riktas så att studerandeåren för studerande som redan har en examen minskas från cirka 66 000 till 55 000. Det betyder att läroinrättningar med få studerande som studerar sin andra eller tredje examen ser en mindre minskning av anslagen.

Tanken är att inbesparingen inte ska riktas mot dem som omfattas av läroplikten. Hur väl det lyckas är beroende av operativa beslut på skolnivå. Eftersom resurserna till stora delar, av förståeliga effektivitetsskäl, är delade, är det säkert svårt att undvika att inbesparingarna syns i de läropliktigas vardag.

Avslutningsvis: HBL skriver att ”yrkesskolorna förlorar en betydligt större bit av kakan jämfört med grundskolor och gymnasier”. Den formuleringen låter förstå att finansieringen för gymnasier och grundskolor försvagas. Det stämmer inte. Under regeringsperioden stärker vi finansieringen för grundskolan med 200 miljoner på årsbasis. Vi förbättrar stödet för lärandet under hela skolstigen. En anpassning riktas mot yrkesutbildningen men samtidigt utvecklas den på flera fronter i syfte att stärka möjligheterna att få en gedigen yrkeskompetens och möjligheterna att studera vidare på tredje stadiet.

Ta vara på sommaren

Ett läsår har igen gått till ända. Ett läsår som förhoppningsvis förde med sig en hel del framgångar och nya insikter – men som säkert också innehöll några motgångar eller stunder som kändes svåra. Så brukar det nämligen vara. Samtidigt är det ofta så, att det som känns som en stor motgång senare kanske inte var så enorm. Vårt perspektiv ändras ofta med tiden. Vi behöver både med- och motgångar, lätta saker och utmaningar för att lära oss och växa.

Det fanns säkert också uppgifter som kändes omöjliga i början av skolåret – och som idag känns självklara. Det som var obekvämt och främmande vid första anblicken är nu hur ofarligt som helst. Det är ju så här vi lär oss saker. Steg för steg, och plötsligt blir det omöjliga helt möjligt. Dessa insikter är viktiga, inte bara för det vi lär oss i skolan utan också för livet utanför skolans väggar. Att lära sig, att växa och att mogna som människa – det är ingenting som slutar när man går ut från skolans dörrar, det är en process som pågår hela livet.

Den finländska skolan är en stor orsak till att Finland enligt de flesta mätare hör till de bästa platserna på jorden. Det är lätt att hitta saker som fel, i både stort och smått, men det är viktigt att ibland också reflektera över att vi i jämförelse med nästan vem som helst har det väldigt bra. Det här ska förstås inte stoppa oss från att hela tiden sträva till att lösa de problem vi ser, att hitta sätt att komma åt de utmaningar vi möter. För man kan alltid bli bättre. Alltid.

Skolan handlar också om så mycket mer än bara den kunskap vi tar in under skoldagen. Skolan handlar om samvaro, om att lära sig umgås med andra och att lära sig saker om sig själv när man är tillsammans med andra. Vi behöver både lek och allvar, vi behöver röra på oss och ha pauser också för hjärnan.

I det här spelar förstås sommarlovet en viktig roll. Vi har ett långt sommarlov i Finland, ett sommarlov som i början kan kännas oändligt långt – men som ändå ofta känns kort när höstterminen plötsligt är här igen. När man blir äldre går tiden fortare sägs det, och dessvärre har man ofta kortare sommarledighet när man blir vuxen också. Kanske det bara är därför sommaren verkar gå snabbare nu i vuxen ålder?

Ta vara på sommaren. Upptäck, lata dig, läs, umgås och gör sådant som får dig att må bra. I Finland för sommaren med sig ljusa nätter, och förhoppningsvis också varma, sköna dagar. Allt det ska vi ta tillvara. Och även om varken du eller jag kan bestämma allt här i världen, så finns det något som vi alla kan göra – och det är att välja hur vi bemöter andra. Du känner säkert igen det goda humöret som smittar av när du träffar någon som hälsar på dig med ett glatt leende? Här har vi alla en uppgift: hälsa och sprid gott humör – både idag, under sommaren och sen när skolan börjar igen i augusti.

Jag önskar dig ett riktigt skönt sommarlov!

Sivistys syntyy yhdessä – kiitos kuluneesta lukuvuodesta

(på svenska här)

Kevätjuhlan aikaan katse kääntyy koulun päätähtiin – lapsiin ja nuoriin. Heihin, joiden vuoksi koulu on olemassa. Mutta haluan suunnata katseen myös hieman taemmas: koteihin ja luokkahuoneisiin, joissa arjen opetustyö on tehty. Perheisiin, joissa lapsia on tuettu, rohkaistu ja ohjattu päivästä toiseen. Opettajiin ja muihin koulun aikuisiin, jotka ovat jokainen tavallaan olleet mukana kasvattamassa vastuullisia, ajattelevia kansalaisia.

Vanhemmuus on pitkäjänteisintä yhteiskuntatyötä, mitä on. Se näkyy väsyneissä aamuissa ja ruokapöydän keskusteluissa. Se kantaa, vaikkei lapsi aina ymmärrä, miten suuri merkitys sillä on.

Ja opettajat – te teette työtänne kuin hiljaisen vastarintaliikkeen jäsenet ajassa, jossa nopeus usein korvaa syvyyden ja tehokkuus inhimillisyyden. Te vaalitte sivistystä, ihmisyyttä ja ihmisten välistä yhteyttä. Teette työtä, jonka arvo on mittaamaton, mutta jonka vaikutukset näkyvät joskus vasta vuosien, jopa vuosikymmenten päästä.

Tämän vuoden aikana olen saanut vierailla kymmenissä kouluissa ympäri Suomea. Olen nähnyt, miten te opettajat teette ihmeitä ja kuullut erilaisia tarinoita siitä, miten lapset ovat kasvaneet omassa ajattelussaan, luovuudessaan ja rohkeudessaan. Olen kohdannut vanhempia, jotka ovat oman arkensa keskellä kantaneet lasten rinnalla hiljaista vastuuta ja luoneet uskoa tulevaan. Haluan kiittää teitä siitä.

Me elämme ajassa, johon epävarmuus tuntuu tulleen jäädäkseen. Myös moni nuori kantaa huolta tulevaisuudestaan ja moni meistä aikuisista miettii, millaiseen maailmaan olemme lapsemme oikein synnyttäneet. Juuri tässä ajassa korostuvat ne arvot, joiden varaan suomalainen yhteiskunta on rakennettu: sivistys, ihmisyys ja yhteisöllisyys.

Kuten nobelisti Malala Yousafzai on muistuttanut: “Yksi lapsi, yksi opettaja, yksi kirja ja yksi kynä voivat muuttaa maailman.” Tai, kuten arkkipiispa Desmond Tutu on kuvannut afrikkalaista ubuntu-ajatusta: “Ihminen on ihminen toisten ihmisten kautta.” Me olemme, koska olemme yhdessä.

Hallitus ymmärtää koulutuksen ja sivistyksen keskeisen merkityksen suomalaiselle tulevaisuudelle. Juuri siksi olemme halunneet investoida nimenomaan peruskoulutukseen. Tiedämme, että laadukas, tasa-arvoinen koulutus on suomalaisen demokratian kivijalka.

Samaan aikaan ajattelen, ettei kaikki kehitys tai kehittäminen ole kiinni rahasta. On asioita, jotka syntyvät arvovalinnoista, kohtaamisista, asenteista ja yhteisestä suunnasta. On asioita, joita ei voi ostaa, mutta joita ilman mikään yhteiskunta ei pysy koossa: luottamus, toivo, ihmisarvo ja yhteisöllisyys.

Siksi olen iloinen voidessani kertoa, että opetus- ja kulttuuriministeriössä valmistellaan parhaillaan kampanjaa, joka on tarkoitus tuoda kouluihin syyslukukauden aikana. Sen ydin on yksinkertainen: ohjelma vahvistaa arjen kohtaamisia. Se kannustaa tervehtimään, katsomaan silmiin, huomaamaan toisen – rakentamaan yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta pienillä huomaavaisilla teoilla.

Kun tällainen myönteinen tapa kohdata toisemme juurtuu osaksi koulupäivää, se alkaa helposti elää myös koulun seinien ulkopuolella. Lapset ja nuoret vievät sen kotiin, harrastuksiin ja lopulta aikuisuuteen. Veden pinnan päälle muodostuu renkaita. Ja saattaakin käydä niin, että ”mitä pienet edellä, sitä isot perässä.”

Filosofi Georg Henrik von Wright muistutti aikoinaan, että todellinen sivistys ei ole vain pääomaa, vaan vastuunkantoa. Se on eettinen velvoite pitää huolta toisista ja tulevaisuudesta. Te – niin vanhemmat kuin opettajat – toteutatte tätä velvoitetta joka päivä. Teidän työnne jälki näkyy siinä, että Suomi on edelleen maa, jossa voi kasvaa rauhassa, oppia ja luottaa tulevaan.

Lukuvuoden päättyessä haluan sanoa lämpimän ja vilpittömän kiitoksen: ei vain opetuksesta tai tukemisesta, vaan siitä, että olette olleet rakentamassa toivoa. Kasvatatte yhdessä uusia sukupolvia, jotka osaavat, ymmärtävät ja välittävät. Sukupolvia, jotka ovat edellisiä viisaampia.

Hyvää kesää niin opettajille kuin vanhemmille!

Adlercreutz: Aika keskustella Palestiinan tunnustamisesta

Suomen linja on edistää kahden valtion ratkaisua Israelin ja Palestiinan välille. RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz korostaa, että kestävä rauha voi rakentua vain ratkaisuun, jossa molemmat valtiot kunnioittavat kansainvälistä oikeutta ja toistensa oikeutta olemassaoloon.

– Nykyiset toimet eivät ole tuottaneet tulosta. Humanitaarinen apu on saatava Gazaan, ja siviilien kärsimyksen on loputtava. Gazan väestön pakkosiirrot ovat sotarikos. Meidän on lisättävä painetta tulitauon saavuttamiseksi ja päästävä todellisiin neuvotteluihin kahden valtion mallista. Siksi myös Palestiinan tunnustaminen on tärkeä – ja välttämätön – osa neuvotteluja, jos kahden valtion ratkaisu aiotaan toteuttaa, Adlercreutz sanoo.

Kaksi itsenäistä valtiota on ainoa kestävä tie kohti tilannetta, jossa palestiinalaiset voivat elää vapaasti omassa maassaan.

– Koska Suomen linja on selvä, että tavoitteemme on Israelin ja Palestiinan kahden valtion ratkaisu, ei olisi dramaattista tunnustaa näiden kahden valtioiden olemassaolo. Huomio kohdistuu nyt Gazaan, jota johtaa EU:n ja YK:n terroristijärjestöksi luokittelema Hamas ja joka ei ole legitiimi neuvotteluosapuoli, mutta Länsirannalla toimii palestiinalaishallinto Fatah, Adlercreutz sanoo.

Tosiasia on, ettei Palestiinasta tule vielä pitkään aikaan täysin toimivaa valtiota. Adlercreutzin mukaan Suomen Palestiinan tunnustaminen koskisi epätäydellistä valtiota. Se on väistämätöntä, ja se meidän on hyväksyttävä.

– Olen tietoinen siitä, että hallituksessa on erilaisia näkemyksiä tästä kokonaisuudesta. Tämä keskustelu on kuitenkin käytävä, Adlercreutz sanoo.

Tal på partifullmäktige 15.5.2025

Bästa partifullmäktige, Hyvä puoluevaltuusto,

Vi har en händelserik vår bakom oss.

I mitten av april gick vi till val – ett historiskt sådant, då kommunal- och välfärdsområdesvalet gick av stapeln på samma gång. Söndagen den 11 april föregicks av flera månaders intensivt arbete, där ni värvade kandidater och många själva skrev på kandidatförsäkran. En lyckad kandidatnominering är helt avgörande för ett gott valresultat – och det nomineringsarbete som gjordes var mycket värdefullt.

Jag vill därför börja med att rikta ett stort tack till er alla, både förtroendevalda och anställda. Ni gjorde ett otroligt starkt jobb! Ett varmt tack från djupet av mitt hjärta!

Och det jobbet bar frukt. När alla röster var räknade landade Svenska folkpartiet på ett 5 procents understöd i välfärdsområdesvalet och på 4,7 procents understöd i kommunalvalet. I välfärdsområdesvalet gick vi framåt, i kommunalvalet höll vi ställningarna – men i bägge valen gjorde vi också goda, rent av fantastiska resultat på flera platser!

Till de goda nyheterna hör till exempel Västra Nylands välfärdsområde där vi fick en plats till och ökade med över 7000 fler röster än senaste val och i Östra Nylands välfärdsområde där vi höll vår position som största parti. Vi gjorde också goda resultat i flera kommuner. Mindre glada kan vi vara över att vi gick back i Helsingfors, men trots att vi miste vår plats i stadsstyrelsen lyckades vi förhandla oss fram till en plats under halva perioden ändå, vilket är verkligt fint. I Österbottens välfärdsområde har vi med egen majoritet varit tvungna att hantera en utmanande ekonomisk situation, och det syntes förstås också. SFP bär ansvar också när tiderna är svåra.

Hyvä ystävät, Meillä tosiaan on intensiivinen vaalikevät takana. Suuret kiitokset kaikille, jotka tavalla tai toisella osallistuivat vaalityöhön – teille, jotka värväsitte ehdokkaita, ripustitte kylttejä pitkin maita ja mantuja, jaoitte flyereita ja some-julkaisuja, ajelitte pitkiäkin matkoja vaalitilaisuuksiat toiseen ja pystyttelitte telttoja, makkaran- ja letunpaistosta puhumattakaan.

Ja tämä työ tuotti tulosta – aluevaaleissa saimme vielä vahvemman mandaatin, kuntavaaleissa asemamme piti. Olen myös erityisen iloinen siitä, että RKP:tä oli mahdollista äänestää useissa uusissa kunnissa, kuten esimerkiksi Ikaalisissa, Joensuussa, Kittilässä, Multialla ja Rovaniemellä. Aluevaaleissa RKP:tä oli mahdollista äänestää myös Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella. Tästä on hyvä jatkaa!

Vi har nu totalt 71 SFP:are i välfärdsområdesfullmäktigena och 452 SFP:are i kommunfullmäktigena runtom i landet. Det är ett starkt resultat och härifrån är det bra att ta avstamp till arbetet mot kommande riksdagsval våren 2027.

Och jag vill påminna om en sak i synnerhet: Att ställa upp i val kräver mod. I synnerhet då man ställer upp första gången kan det kännas obekvämt. För i dagens värld är det inte alltid bekvämt att ta en debatt, att påverka.

Nu måste vi alla se till att de som ställde upp för första gången, de som nu kom med tas väl hand om. Att vi håller kontakt, tar med dem i verksamheten, att alla får stöd också efter valet och att  vi klarar av att hålla dem kvar,

Hyvät ystävät. Haluan muistuttaa vaalien jälkihoidosta. On äärimmäisen tärkeää, että pidämme huolta erityisesti heistä, jotka nyt asettuivat ehdolle ensimmäistä kertaa.

Bästa vänner,

Vi gjorde ett stabilt val, men världen är inte stabil. I Ukraina gör Putin som Putin brukar göra. Han sviker sina löften om eldupphör och respekt för internationell lag. Han tror inte på annat än styrka, och därför måste Europa visa just det. Sanktionerna måste stramas åt, skuggflottan stoppas och Europa och resten av världen trappa upp sin hjälp.

I Mellanöstern fortsätter katastrofen i Gaza. Finlands mål är en tvåstatsmodell. Men det måste finnas en grund för den. I dagens läge eroderas den grunden för varje dag som en följd av Israels totalt oproportionerliga agerande. Det är inte acceptabelt. Hjälpen måste hitta fram. Gisslan måste friges. Internationell rätt måste accepteras.

Men även om – och också just för att – världen ofta är svår att förstå och acceptera måste vi här i Finland bygga vår väg vidare.

Varje vår förhandlar man om  planen för de offentliga finanserna för de kommande fyra åren – med andra ord det ekonomiska ramverk inom vilken budgetförslagen för de kommande åren sen utarbetas. Den här omgången var förstås mer speciell eftersom den också markerade att regeringen kommit halvvägs in i regeringsperioden. Därav benämningen halvtidsöversyn.

Vi har inte haft ekonomisk tillväxt i Finland under de senaste 18 åren. Det här hör vi ofta sägas, men konsekvenserna av det pratar vi inte så ofta om. “Vi har det ju bra”, tycker många. “Varför ska det vara ett så stort fokus på tillväxt?” undrar en del. Verkligheten är ändå krass. Endera ökar vår ekonomi eller så minskar den – så om vi vill hålla våra tjänster och vår service som de är så måste ekonomin växa. Och eftersom vårt land, och vår värld, inte är färdig ännu finns mycket kvar att göra. Därför måste vi få igång tillväxten i Finland. Alternativet är nedskärningar och försämringar i den servicenivå vi är vana vid.

Samtidigt som vår ekonomi inte har vuxit så har vår låntagning nog gjort det. När först coronapandemin och sedan Rysslands brutala anfallskrig satte världsekonomin i gungning har behovet av utgifter ökat, samtidigt som räntekostnaderna för våra statliga lån ökat rejält. År 2025 räknar vi med att betala 3,17 miljarder euro enbart i räntor. Det är ofantligt mycket pengar. Bara i räntor – utan amorteringar. Det är priset för att låntagningen skjutit i höjden. Anpassningar för 10 miljoner kan orsaka stor oro och turbulens, och här har vi tre tusen etthundra sjutton miljoner som vi bara måste betala för att hantera vår statsskuld.

Takana on kaksi vuotta sopeutustoimia. Kuusi plus kolme miljardia euroa.  Lisäksi puoliväliriihessä sopeutettiin jälleen noin miljardilla eurolla. Kun olemme tilanteessa, jossa ainoastaan valtionlainan korkomaksuihin uppoaa reilusti yli 3 miljardia euroa vain vuoden 2025 aikana, hallitus otti tavoitteekseen tehdä puoliväliriihessä päätöksiä nimenomaan kasvun vauhdittamiseksi. Maailmanpoliittinen tilanne vaatii, että teemme pitkäjänteistä talouspolitiikkaa. Talouskasvun edistäminen on vastuun kantamista myös tulevista sukupolvista ja hyvinvointivaltion rakenteiden ylläpitämisestä.

Därför kommer regeringen nu att sänka skatten på arbete med 1 miljard euro, för att sporra till arbete och stärka köpkraften. Samtidigt sänks samfundsskatten till 18 procent för att främja företagande. Dessutom har regeringen en helhet bestående av 8 sidor av andra åtgärder som enkom strävar till att främja tillväxten.

Vi gick väl förberedda till förhandlingarna, som SFP alltid brukar göra. I augusti förra året publicerade vi ett 26-punkters åtgärdsprogram för ekonomisk tillväxt. Ni kommer säkert ihåg hur det skapade lite turbulens i media, och en del fokuserade på nån enskild åtgärd – vi provocerade, hette det till och med. Det var förstås inte frågan om nåt sånt – utan som SFP alltid gör, så tog vi fram konkreta lösningar till regeringens arbete.

I januari publicerade vi också ett 22-punkters program för social- och hälsovården. Dessutom tog vi fram andra åtgärdsförslag som vi drev i förhandlingarna i halvtidsöversynen.

Slutresultatet kan vi vara mer än nöjda med. Åtminstone 9 av våra 26 tillväxtpunkter kommer nu att förverkligas, och 5 av 22 åtgärder från vårt social- och hälsovårspaket. Utöver detta fick vi igenom en uppsjö andra åtgärder.

En del av er deltog förra veckan i partifullmäktiges Zoom-möte där vi redogjorde för rians resultat. Med risk för lite upprepning vill jag oberoende lyfta saker som inte skulle ha blivit verklighet utan SFP.

  • Tack vare SFP blev det inga nedskärningar i social- och hälsovården.

  • Det blev inga ytterligare nedskärningar i yrkesutbildningen.

  • Vi avvärjde öppnandet av klimatlagen och höll fast vid vår klimatneutralitetsmålsättning.

  • Vi lyckades kraftigt minska nedskärningen i kommunernas statsandelar, biståndet och STEA-finansieringen. Och det kom inga stängeringar i invandring.

  • Vi drev också olika tilläggsanslag som nu blir verklighet. Vi riktar tilläggsfinansiering till exempel till:

  • S2R2-undervisningen (svenska eller finska som andra språk) och den förberedande undervisningen

  • Till bekämpning av olje- och kemikaliespill

  • Och till Finlandsmodellen för hobbyer. Anslaget blev också permanent, vilket är viktigt så att allt fler barn och unga får ta del av en hobby.

  • Dessutom riktas nu 40 miljoner euro till att påskynda forsknings- och utvecklingsverksamhet inom energiomställningen åren 2026–2029.

Det kommer också betydelsefulla infrasatsningar till flera regioner, bland annat framskrider muddringarna av Lovisa och Vasa hamnfarleder och satsningarna på riksåttan. Det kommer satsningar som främjar industrietableringar både i Ingå och i Kyrkslätt. Landskapsflygen tryggas. ’För att nämna några helheter som går vidare.

  • Dessutom lyckades vi driva en hel del andra åtgärder: o Nu kommer kombinationsförsäkringen att tas i bruk, vilket underlättar särskilt frilansare inom kulturbranschen. o Vi sänker gränsen för tillämpningen av personalens representation i ett företag från 150 till 100 anställda. Personalrepresentationen ska genomföras i styrelse eller ledningsgrupp. o Regeringen främjar ibruktagandet av egenläkarmodellen i hela landet. o En överflyttning av finansieringsansvaret av Kela-taxiresorna till välfärdsområdet ska utredas och en proposition ska beredas. Till exempel dessa åtgärder härstammar från SFP:s reparationsserie av social- och hälsovården. o Vi ska stärka integrationen på svenska genom att ta fram konkreta åtgärder för att uppnå regeringsprogrammets mål om 5–10 procents integration på svenska, med tidtabellen att åtgärderna kan tas i bruk senast i början av 2027. o En nationell kartläggning av tilläggsbehov för språkbadslärare ska nu göras upp. o Vi ska öka ungas delaktighet och fortsätta utveckla ungdomsarbetet. Vi ska också arbeta fram en modell för att underlätta anställning av unga under 29 år.

Eikä tässä vielä kaikki! Sen lisäksi, että saimme riihessä eteenpäinvietyä 9 toimenpidettä meidän viime syksyn kasvua vauhdittavasta paketista sekä 5 toimenpidettä meidän viime talven sote-paketista, kaikki edellä luetellut toimet ovat RKP:n vahvasti esillä pitämiä asioita – omalääkärimallista ja ilmastolaista tutkimus- ja kehityspanostuksiin ja yhdistelmävakuutukseen. Enkä voi kyllin painottaa sitä, että RKP:n ansiota riihessä ei tehty lisäleikkauksia soteen.

Hallituksessa meillä oli myös vahva yhteisymmärrys siitä, että omaishoitajien tilannetta on parannettava. Siksi päätimme, että pienempiä omaishoidontukia korotetaan ja että laaditaan kansallinen ohjeistus tukeen liittyen. Päätimme myös ensimmäisen sairauspäivän palkattomuudesta luopumisesta, eli niin sanottua sairauskarenssia ei toteuteta. Ja niin edespäin. Tässä oli hyvinkin karsittu luettelo toimista, joista puoliväliriihessä päätimme. RKP:n kädenjälki näkyy.

Bästa partifullmäktige, Svenska folkpartiets avtryck syns i politiken – det visar resultatet från halvtidsöversynen. Och den syns för att vi sitter regeringen och för att vi bär ansvar. Med vårens valresultat och resultat från halvtidsgranskningen i bagaget kan vi med gott självförtroende blicka framåt mot den återstående tiden av regeringsperioden, och börja förbereda oss inför riksdagsvalet våren 2027. Det finns ingen som påstår att det skulle vara enkelt. Det är klart att det är ett utmanande läge. Men vi vet att vi för saker åt rätt håll och att vårt avtryck syns tydligt.

SFP:s avtryck syns för att det måste synas. För att Finland behöver ett parti som SFP. I en värld där det känns som att både diskussionen och de övriga partierna glider ut mot kanterna har vi ett speciellt ansvar, och det ansvaret har vi burit också denna vår. Vi är brobyggarna som ofta får vara den vuxna i rummet. Vi är de som får mana till rim och reson, och som ofta lyckas med det.

I den här polariserade världen känns det kanske som ett plattityd att säga att man kan vara både och. Men så är det. Man kan värna om ekonomiskt ansvar och samtidigt se dem som har det svår. Man kan tänka på säkerhet men samtidigt också se, att säkerheten naggas i kanterna, om vi inte bryr oss om våra gemensamma spelregler och saker som för oss är självklarheter, som mänskliga rättigheter.

Man kan värna om sin egen nationella kultur och sina särdrag samtidigt som man ser att Finland alltid har förändrats och att vi blir starkare av att inkludera fler.

Det är så här vi ser på världen. Det är så här vi ser på varandra.

Vi har två år på till nästa riksdagsval. Det är två år som vi måste förvalta väl. Det är två år där vi arbetar tillsammans för att utveckla vårt parti, vår rörelse, och jobbar så att vi skall ses bättre, skall vara tydligare, och vara mer attraktiva.

Det arbetet har redan inletts och det skall ni alla inkluderas i.

Det är ett arbete som jag hoppas att jag får leda. Därför ställer jag upp för omval som partiordförande för denna fantastiska folkrörelser och hoppas få fortsatt förtroende under partidagen i Vasa. Ett fortsatt förtroende, för att jag tror på SFP, på vårt folkparti.

Men innan vi hinner så långt som till partidagen i Vasa är det dags för detta partifullmäktige. Den här helgen får ni diskutera aktuella politiska frågor, fila på beslutsförslagen till partidagsmotionerna och diskutera utkastet till nytt partiprogram, och mycket mer.

Dessutom får ni heja KAJ och Erika till dubbelvinst i kvällens Eurovisionsfinal!

Själv är jag dessvärre tvungen att lämna er redan nu för ett uppdrag som är kopplat till min tredje ministerportfölj. Som ni alla vet valdes det en ny påve denna vecka, och imorgon är det dags för påveinstallationen. Jag har äran att som kyrkominister representera Finland på den här högtidliga tillställningen i Vatikanen.

Jag önskar er alla givande diskussioner. Och jag önskar er en rolig Eurovisionskväll!

Millainen on mahdollisuuksien Suomi?

Ruosiksi täällä

Ajattelen, että se on Suomi, jossa jokainen meistä pystyy valjastamaan mahdollisimman täysimääräisesti omat vahvuutemme yhteiskunnan eli meidän kaikkien hyväksi. Se on Suomi, jossa saamme toimia tiimeissä, joissa toiset paikkaavat meidän puutteemme. Se on yhteisöllinen Suomi, jossa keneltäkään ei odoteta täydellisyyttä, vaan valmiutta ja halua antaa omaa parastaan.

Mahdollisuuksien Suomi ei tukahduta uteliaisuutta, vaan ruokkii sitä. Se on maa, jossa rakenteet ja järjestelmät eivät lamaannuta luovuutta ja yritteliäisyyttä, vaan kannustavat toimeliaisuuteen, itsensä kehittämiseen ja jatkuvaan oppimiseen. Siksi mahdollisuuksien Suomessa ei esimerkiksi yrittäminen automaattisesti poissulje oikeutta työttömyysturvaan, vaan saattaa tietyissä tilanteissa jopa hetkellisesti vahvistaa sitä. (vrt. Helsingin Sanomien juttu: “Tuet menettänyt Jukka Korhonen kertoo vihjailusta ja ‘peittelyyn’ kannustamisesta”).

Mahdollisuuksien Suomessa tutkijat saavat keskittyä tutkimukseen sen rahoituksen jatkuvan varmistelun sijaan. Yliopistot ovat täynnä ihmisiä, jotka tuottavat uutta tietoa ja kyseenalaistavat vallitsevia oletuksia. Pitkäjänteisellä tutkimustyöllä ja syy-seuraussuhteiden systemaattisella todentamisella on keskeinen rooli ajassa, jossa totuutta venytetään. Tutkimuksen tulee voida hengittää rauhassa, mutta vaikuttaa voimakkaasti.

Mahdollisuuksien Suomessa julkisrahoitteisten hankkeiden vaikuttavuus ei jää lyhytnäköisyyden jalkoihin. Hankkeilta edellytetään vaikuttavuusmittareita ja loogista jatkumoa, ei vain hankekieltä ja hetkellistä näkyvyyttä.

Mahdollisuuksien Suomessa politiikka ei ole poukkoilevaa vaan ennakoitavaa.

Yritykset voivat luottaa siihen, että yhteiskunnallinen kurssi ei muutu äkillisesti joka hallituskaudella, vaan linjaa rakennetaan pitkäjänteisesti yhdessä elinkeinoelämän, koulutuksen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. Mahdollisuuksien Suomessa merkittävimmät poliittiset linjaukset ovat parlamentaarisia ja yli hallituskausien ulottuvia.

Mahdollisuuksien Suomessa ihmiset eivät ainoastaan tee työtä – he kokevat kuuluvansa johonkin. Työ luo osallisuutta ja merkitystä. Siksi mahdollisuuksien Suomessa arvostetaan kaikenlaista työtä: hoivatyötä ja huipputekniikkaa, käsityöläisyyttä ja koodaamista, taiteilijuutta ja maanviljelyä. Uusi ja vanha elävät rinnakkain ja täydentävät toisiaan. Metsäteollisuus ja peliala eivät ole toistensa vastakohtia, vaan saman metsän eri latvuksia.

Mahdollisuuksien Suomi on maa, jossa innovaatioita syntyy, mutta myös juurtuu. Mahdollisuuksien Suomessa luovuutta ei pidetä mukavana lisänä, vaan elinehtona. Siellä ei haaveilla vain seuraavasta kasvurahoituskierroksesta, vaan paremmasta huomisesta. Mahdollisuuksien Suomessa ihmiset ovat oppineet luottamaan siihen, että muutos on paitsi välttämättömyys myös iso mahdollisuus: vaikka emme saisi pitää nykyistä työpaikkaamme, saamme myös jatkossa tehdä jotain hyödyllistä ja merkityksellistä. Mahdollisuuksien Suomessa uskalletaan ajatella isosti ja valjastaa kaikkien osaaminen maailman valloittamiseen.

Mahdollisuuksien Suomi ei synny vain päätöksillä, ohjelmilla tai strategioilla. Se rakentuu arjessa eli siinä, miten me kohtelemme toisiamme, miten suhtaudumme tulevaisuuteen ja miten kannamme vastuuta sekä omasta että yhteisestä suunnastamme. Mahdollisuuksien Suomessa vastuu ei vieri muille: ei kouluille, yliopistoille, poliitikoille tai yrityksille – vaan meille kaikille. Jokaiselle meistä.

Meillä jokaisella on vastuu tarttua eteen tuleviin mahdollisuuksiin – kehittää itseämme, yrittää ja uskaltaa – mutta meillä on myös velvollisuus pitää huolta siitä, ettei kukaan jää matkasta.

Mahdollisuuksien Suomi ei ole kylmä kilpailuyhteiskunta, vaan lämmin yhteisö, jossa naapuriapu, kohteliaisuus ja huomaavaisuus ovat osa kansallista toimintakulttuuria.

Onnistuminen ei ole yksilön etuoikeus, vaan jaettu kokemus. Mahdollisuuksien Suomessa kiltteyttä ja rehellisyyttä ei pidetä naiiviutena, vaan ominaisuuksina, joilla on kauppaa tehtäessäkin hinta. Ne ovat ominaisuuksia, jotka erottavat meidät muista. Päälle huipputuotteet ja -palvelut ja ylivoimainen sujuvuus ja tulemme voittajina maaliin. Kunhan muistamme matkalla myös kaupallistaa tämän kaiken.

Kannan itse mukanani tätä visiota ja pidän sitä tiekarttanani poliitikkona. Heitän sen niin hallituksessa kuin oppositiossa istuville kollegoilleni tunnustaen samalla, että me poliitikot emme ole sateentekijöitä. Olemme kriittisesti tarkasteltuna jopa hidastaneet tähän visioon pääsemistä syventäessämme omalla puheellamme railoja ihmisten välillä. Tähän meillä ei yksinkertaisesti ole varaa.

Heitänkin haasteen mahdollisuuksien Suomen rakentamisesta meille kaikille. Olen varma, että suurin osa meistä haluaa rakentaa Suomen, jossa yhdessä tekeminen ja toisista välittäminen ovat merkki suurimmasta mahdollisesta menestyksestä. Uskon, että ne ovat maailman onnellisimman kansan reseptin pääraaka-aineet.

Ja koska ”eivät ne sanat, vaan ne teot”, haastan meidät kaikki rakentamaan mahdollisuuksien Suomea tekemällä pienen muutoksen arjessamme: tervehditään toinen toisiamme – parkkipaikoilla, hisseissä, kaupan kassoilla, lenkkipoluilla. Katsotaan toisiamme silmiin ja nyökätään. Se vaatii vähän rohkeutta ja avoimuutta. Sellaista rohkeutta ja avoimuutta, jollaisella sekä KAJ että Erika Vikman tuntuvat valloittaneen viisukansojen sydämet.

Mahdollisuuksien Suomi rakentuu yhdessä saunomalla ja erilaisuutta kunnioittamalla. Yksi tervehdys, idea ja toteutus kerrallaan.