Tal på Veterandagen i Kyrkslätt

Arvoisat sotiemme veteraanit, hyvät ystävät, naiset ja herrat.

Bästa veteraner, bästa vänner, mina damer och herrar.

Olemme taas kerran kokoontuneet tänne kiittämään sotiemme veteraaneja siitä, mitä meillä on. Asioista jotka voivat tuntuu itsestään selviltä – kunnes ne eivät sitä enää ole.

Te, hyvät veteraanit – te jos jotkut tiedätte että mitään ei voi ottaa itsestäänselvyytenä. Elämä on hauras. Ystävyys on hauras. Itsenäisyys on hauras.

Suomen itsenäisyys, joka viime vuonna täytti sata vuotta oli hyvin hauras 1939 kun sitä ensimmäisen kerran toden teolla koeteltiin. Takana oli kansalaissota ja tilanne jossa naapuri taisteli naapuria vastaan. Miten kaukana se hetki oli?

21 vuotta – se on kuin tästä päivästä vuoteen 1997, pari vuotta jääkiekon maailmanmestaruuden jälkeen. Se oli kuin eilen. Haavat olivat auki, muistot olivat selvät – mutta kuitenkin kansa pystyi yhdistymään vaaran edessä. Tekemään töitä rintamalla ja kotirintamalla jotta itsenäisyys säilyisi.

Det är svårt att förstå hur det kunde vara möjligt att ett folk, vi finländare, som just gått igenom ett fruktansvärt tragiskt inbördeskrig kunde enas som vi gjorde då – som ni gjorde då. Hur kunde man glömma gamla oförrätter, gamla sorger, och tillsammans stå upp för det som förenar?

Det måste ha funnits en alldeles unik glöd, en unik vilja att försvara det gemensamma.

När jag går omkring riksdagshuset kan jag inte låta bli att slås av samma tanke. Hur kunde ett folk som nyss blivit självständigt, i en värld där vad som helst kunde hända, år 1926, 8 år efter självständigheten, ha mod och kapacitet att bygga ett sådant hus? Tron på självständigheten måste ha varit stark. Tron på Finland som nånting som består, som nånting som klarar sig.

Och det gjorde Finland sannerligen – tack vare er, bästa veteraner.

Nuori Suomi uskoi silloin itseensä ihailtavalla tavalla. 8 vuotta itsenäisyyden jälkeen se lähti rakentamaan itsenäiselle Suomelle itsenäisyyden pyhättöä, eduskuntataloa. Keskellä tyhjää Töölöä, hyvin epävarmassa tilanteessa.

21 vuotta itsenäisyyden jälkeen se pakotettiin unohtamaan menneet, ja yhtymään ulkoisen uhan edessä.

Sukupolvia verrataan usein toisiinsa. Se kuuluu asiaan. Onko tämä sukupolvi edellisten veroinen. Pystyisimmekö me samaan?

Sitä on mahdoton mitata, ennen kuin tarve tulee.

Mutta itse haluan uskoa, ja uskon sitä todellakin, että meillä on ainutlaatuinen yhtenäisyys. Se koostuu monesta asiasta ja sitä vaalitaan monella tavalla. Maanpuolustustahtoa vaalitaan monella tavalla. Itse vietin alkuviikon kansallisella maanpuolustuskurssilla. Se on kansainvälisestikin ainutlaatuinen instituutio jonka piirissä tuodaan yhteen ihmisiä yhteiskunnan eri aloilta nimenomaan siksi, että me tiedämme, että maanpuolustus on yhteinen asia.

Minulla on viisi lasta. Heistä vanhin on tällä hetkellä armeijassa. Hän suorittaa varusmiespalveluksensa Dragsvikissa jonne hän äsken palasi Haminasta. Tämän myötä olen itsekin tullut pohtineeksi maanpuolustustahtoa ja varusmiespalvelusta.

Jag vill själv tro att vi finländare besitter en speciell sorts enighet, en endräkt. Det ni gjorde, bästa veteraner är ett bevis på det.

Enighet, gemenskap, det byggs på många sätt. Genom gemensamma upplevelser, genom gemensamma minnen. Genom gemensamma sånger, gemensamma seder, gemensamma drömmar.

Min äldsta son genomför för tillfället sin värnplikt i Dragsvik. Med anledning av det har jag fått fundera lite på det här med gemenskap, och försvarsvilja. Jag tror att värnplikten har många funktioner, att den har många uppgifter.

Det handlar inte bara om att lära ut en funktion – att gå i takt, at ta ett stormgevär i bitar och sätta ihop det igen, att bädda sängen eller att sätta upp ett halvplutonstält. Det är framförallt en kollektiv upplevelse av tillväxt.

Vikten av det, att en årskull tillbringar ett år tillsammans är enorm eftersom det skapar en delad upplevelse, en gemensam förståelse. En förståelse för att vi finländare är olika, men lika

Arvoisat veteraanit, Lotat, ystävät, kuntalaiset.

Yhtenäisysys muodostuu monesta asiasta. Ja yhtenäisyyttä tarvitaan silloin kun kriisi on edessä. Yhteenkuuluvuuden tunne kasvaa yhteisistä kokemuksista, toiveista, unelmista – jaetuista hetkistä.

Om poikani ei toivottavasti ikinä joudu soveltamaan käytäntöön sitä, mitä hän tällä hetkellä oppii. Te jouduitte sen tekemään. Te jouduitte,  arvoisat veteraanit, arvoisat  Lotat, ja siirryitte sitten eteenpäin. Rakensitte Suomea ja sitä poikkeuksellista yhteiskuntaa jossa me nyt elämme. Nostitte sen Euroopan takapajulasta maailman kärkivaltioksi. Monella mittarilla maailman parhaaksi maaksi.

Se on iso työ yhdeltä sukupolvelta. Iso työ josta me olemme kiitollisia.

Omasta ja Kirkkonummen kunnan puolesta kiitän teitä siitä. Hyvää veteraanipäivää

Tack vare er, tack vare ert arbete kan vi i dag bo i världens tryggaste, jämlikaste land. Å Kyrkslätts kommuns – och mina egna vägnar vill jag tacka er. Glad veterandag.