Palestiinan ja Israelin tilanteesta

Suomen linja on selvä: tuemme kahden valtion ratkaisua Israelin ja Palestiinan välille. Ratkaisua, jossa molemmat valtiot kunnioittavat kansainvälistä oikeutta, YK:n päätöslauselmia ja toistensa oikeutta olemassaoloon. Kestävä rauha ei voi rakentua muun varaan.

Nykyiset toimet eivät ole tuottaneet tulosta. Humanitaarinen apu on saatava Gazaan, ja siviilien kärsimyksen on loputtava. Suomi on myös tänään vaatinut, että humanitaarinen apu jatkuu välittömästi. Gazan väestön pakkosiirrot ovat sotarikos. Meidän on lisättävä painetta tulitauon saavuttamiseksi ja päästävä todellisiin neuvotteluihin kahden valtion mallista. Siksi myös Palestiinan tunnustaminen on tärkeä – ja välttämätön – osa neuvotteluja, jos kahden valtion ratkaisu aiotaan toteuttaa.

Kaksi itsenäistä valtiota on ainoa kestävä tie kohti tilannetta, jossa Israelin olemassaolo on turvattu ja palestiinalaiset voivat elää vapaasti omassa maassaan.

Tällä hetkellä kahden valtion ratkaisu tuntuu etäiseltä. Hamasin julma hyökkäys johti Israelin vastatoimiin, joiden mittaluokka on saanut kansainvälisen rikostuomioistuimen arvioimaan, täyttyvätkö kansanmurhan tunnusmerkit.

Gaza on tuhoutumassa, ja ihmisten kärsimys on hirvittävää.

Israelin johtavien poliitikkojen puheista välittyy myös kuva, että tavoitteena ei ole enää vain Hamasin uhkan poistaminen. Suunnitelmat pakkosiirroista vahvistavat tätä vaikutelmaa.

Suomi on todennut, että tunnustamme Palestiinan, kun aika on oikea. Kysymys kuuluu: milloin se aika on?

Ihanteellinen hetki olisi silloin, kun alueet on selkeästi määritelty ja molemmat osapuolet tunnustavat toisensa ja ovat valmiita vuoropuheluun. Emme ole vielä siinä tilanteessa. Mutta on myös selvää, ettei nykyinen kehitys vie meitä lähemmäs sitä. Hamas pitää edelleen panttivankeja, Israel tuhoaa Gazaa, ja ihmiset – lapset, aikuiset, vanhukset – kuolevat ja kärsivät saarron ja pommitusten seurauksena.

Mitä Suomen pitäisi tehdä?

Koska tavoitteemme on kahden valtion ratkaisu, ei olisi dramaattista tunnustaa näiden valtioiden olemassaolo jo nyt. Huomio kohdistuu nyt Gazaan, mutta myös Länsirannalla toimii palestiinalaishallinto.

Alueen tilanne on monimutkainen. Gazaa on hallinnut Hamas, jonka sekä EU että YK on luokitellut terroristijärjestöksi – se ei ole legitiimi neuvotteluosapuoli. Länsirannan hallintoa johtaa Fatah, jonka toiminta sekin jättää toivomisen varaa. Ratkaisuun tarvitaan myös alueen suurten valtioiden osallistumista.

132 maata on jo tunnustanut Palestiinan. Jotta todellinen rauhanprosessi voisi käynnistyä, painetta on lisättävä. Tällä hetkellä tilanne kärjistyy päivä päivältä, ja mahdollisuus kasvattaa sukupolvi, joka uskoo rauhaan ja keskinäiseen kunnioitukseen, heikkenee.

Tosiasia on, ettei Palestiinasta tule vielä pitkään aikaan täysin toimivaa valtiota. Suomen Palestiinan tunnustaminen koskisi epätäydellistä valtiota. Se on väistämätöntä, ja se meidän on hyväksyttävä.

Olen tietoinen siitä, ettei hallituksessa tällä hetkellä ole tästä asiasta yksimielisyyttä. Myös Tasavallan presidentin kanta vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten Suomi toimii. Tämä keskustelu on käytävä.