Tal i plenum, behandling av utlänningslagen, 22.5.2015

Ärade talman.

Det som diskuteras här idag är en helt praktisk åtgärd som inte borde föranleda diskussion. Det gläder mig att vi verkar ha lyckats vända ett blad, och gå vidare – och att Halla-ahos manifest kan begravas. Samtidigt kan man konstatera att det, att ledamot Tolppanen inte säger sig känna till manifestet, onekligen är intressant.

Kun jatkossa keskustelemme maahanmuutosta ja erityisesti pakolaisuudesta on muistettava, että inhimillisyys on kaksisuuntainen tie. Apua saadaan, ja apua annetaan. Mekin olemme olleet vastaanottavana osapuolena, avun tarpeessa, ja saatamme sitä olla joskus tulevaisuudessakin. Ei meidän sotalastemme terveyttä tiedusteltu kun saapuivat laivalla Tukholmaan, tai kuten isäni teki, junalla Lapin kautta rajan yli. Eikä meidän nytkään tule valikoida terveitä pinon päältä jos hätää kärsivät ihmiset tarvitsevat suojaa. Ihmisten luokittelemisella kunnon, rodun tai hyödyllisyyden mukaan eri kategorioihin on synkkä historia jo muutenkin. Meillä on suuria taloudellisia haasteita tällä hetkellä, sitä ei kukaan kiellä. Asiat pitää kuitenkin asettaa oikeisiin mittasuhteisiin. Meillä on varaa, ja velvollisuus, auttaa.

Keskustelu, jota tänään tässä käymme, koskee pientä siivua maahamuuttokysymyksestä. Maahanmuuttoon liittyy välillisesti monta muuta asiaa, joita toivon että tuleva hallitus saa vietyä päätökseen. Yksi näistä on kysymys niin sanottujen paperittomien terveydenhoidosta, asia johon on pikaisesti saatava ratkaisu kunhan uusi hallitus aloittaa työnsä. Tämä saadaan varmaan nopeasti eteenpäin nyt kun nuiva manifesti on kuopattu. Paperittomien terveydenhoito on asia, jolla on vaikutusta kansanterveyteen –  ja johon meitä velvoittaa paitsi inhimillisyys, myös kansainväliset sopimukset.

Ärade talman. När någon i nöd knackar på vår dörr skall vi öppna den. Det är vår plikt. Och det har vi råd med.