Puheenvuoro pakkolaeista eduskunnan budjettikeskustelussa 16.12.2015

Tämän illan aikana on puhuttu useaan otteeseen niin sanotuista pakkolaeista. En rabuiloi niistä nyt sen enempää, mutta kerron niihin liittyvän lyhyen tarinan.

Tapasin viime viikolla suuren suomalaisen pörssiyhtiön toimitusjohtajan. Hänen yrityksensä on merkittävä toimija vientimarkkinoilla. Mitä hän ajattelee nykyisestä tilanteesta? Hän sanoi kaipaavansa takaisin sopimusyhteiskuntaan – ennustettavaan, vakaaseen yhteiskuntaan.

Tällä hetkellä hänen yrityksensä on huolissaan logistiikastaan. Hän pelkää, että toimitusvarmuus on uhattuna, ja etsii siksi kuumeisesti vaihtoehtoisia ratkaisuja. Hänen yrityksensä kohdalla se tarkoittaa ulkomaisia kuljetusyrityksiä koska suomalaiset ovat heille nykyisessä työmarkkinatilanteessa liian riskialttiita. Se tarkoittaa todennäköisesti venäläistä kalustoa, ja venäläisiä satamia.

Tämä on äärimmäisen huolestuttava kehitys ja se on suora seuraus nykyisestä työmarkkinatilanteesta, jossa sekä hallitus että työmarkkinajärjestöt ovat epäonnistuneet. Tämän yrityksen toimitusjohtaja toivoi hartaasti yhteiskuntasopimusta, ja niin toivoin minäkin. En halua edes ajatella mitä ns. kilpailukykypaketin läpivieminen merkitsisi.

Toinen kysmys on sitten se, että mikä on oikeasti tärkeää. Jos vientiyrityksen tuotteen hinnasta 20% muodostuu palkoista, niin onko parin prosentin hinnan lasku tämän taistelun – ja riskin – arvoinen.

En usko. Yritykset kaipaavat ennakoivuutta. Sitä että me harkoitamme on johdonmukaista politiikkaa ja että meillä on selvät pelisäännöt verotuksen suhteen. Että poukkoilu loppuisi ja voisimme katsoa tulevaisuuteen. Ja että yrityksillä olisi saatavilla koulutettua pätevää työvoimaa.

Mutta kaipaamme myös paikallista sopimusta. Siinä tehtävässä toivon ministereille onnea.