Energia- ja ilmastostrategia, eduskunnan keskustelu 30.11.2016

Värderade talman, arvoisa puhemies,

Det råder ingen brist på strategipapper. Somliga tas i beaktande, andra läggs längst ner på hyllan för att samla damm. Somliga är viktiga, andra försumbara.

Värderade talman, denna strategi hör till den förra kategorin.

Klimat och energi om något är av helt avgörande betydelse när vi diskuterar framtidens utmaningar.

Och det här är ett dokument som vi i stort sett kan vara nöjda med.

Arvoisa puhemies,

On hienoa, että meillä on käsissämme energia- ja ilmastostrategia ja on hienoa, että se on näinkin kunnianhimoinen.

On se toki ajastakin kiinni: olemme kaikki heränneet tämän kysymyksen tärkeyteen. Mutta samalla on kiitettävä hallitusta siitä, että se menee näin pitkälle kunnianhimossaan. Tämä dokumentti antaa selkeät suuntaviivat ja avaa monelta osin yksityiskohtaisesti ne toimenpiteet ja vaihtoehdot, joita matkalla on.

Samalla on todettava, että toki tässä näkyy välillä liiankin selvästi hallituksen poliittiset lempilapset, mutta kuitenkin, kiitos tästä.

No, asiaan. Haasteet ovat isot, ja enegiakysymys on siinä keskiössä: miten tuotamme puhdasta energiaa tulevaisuudessa?

Tässä kohtaa strategian johdonmukaisuus sitten hieman lipsuu. Tuulivoimaa kritisoidaan siksi, että sitä syöttötariffien muodossa tuetaan. Mutta ei se pelikenttä ihan neutraali ole muutenkaan.

Turvetta verotetaan juuri sen verran, että se on kivihiiltä edullisempi.

Puuhaketta tuetaan juuri sen verran, että se on turvetta halvempi.

Ja tuulivoimaa tutkitaan juuri sen verran, että perussuomalaiset ovat tyytyväisiä.

Arvoisa puhemies,

Kivihiilen polton jatkamiselle tehdään varaus. Turvetta poltetaan estoitta, vaikka sen ilmastolliset vaikutukset ovat kivihiiltä pahemmat samalla kuin pomminvarmasti puhdasta tuulivoimaa jarrutellaan poliittisista syistä.

Turve on toki suomalaista, ja ymmärrän sen suosimisen siltä kannalta. Mutta ei se ole ilmastollisesti järkevää. Eikä sen varaan kannata strategiaa rakentaa. Maatalouden päästöjen leikkaaminen on päästökaupan ulkopuolisen sektorin suurin haaste. Ja maataloudessa nimenomaan turvesuot sisältävät suurimman päästöleikkauspotentiaalin.

Sopii kysyä: kannattaako tässä tilanteessa – kun päästöjen leikkaus on haasteellista – tukea turvetuotantoa?

Tässä strategiassa on paljon laitettu biotalouden varaan ja sen voi ymmärtää. Suomi on edelläkävijä biopolttoaineiden tuotannossa ja siitä on kehittymässä suuri vientituote. Mutta sen tuotannolla on rajansa.

Moni on huolissaan puuraaka-aineen riittävyydestä. Siitä, että kajoammeko hiilinieluumme, ja sen kautta luonnon monimuotoisuuteen. Huolta ovat kantaneet niin puuteollisuus kuin luontojärjestötkin. Hakkuita ei voi loputtomasti lisätä.

Kuten strategia aivan oikein toteaa, pitkällä tähtäimellä biopolttoaineet tulevat olemaan lähinnä raskaan liikenteen polttoaine. Kevyen liikenteen tulee siirtyä sähköön. Metsävarannoista ei kannata harkitsemattomasti tehdä huonolla hyötysuhteella polttoainetta huonon hyötysuhteen polttomoottoreihin. Mutta sähköllä toimiva liikenne ei yleisty ilman ponnistuksia. Se vaatii verotuksellisia toimenpiteitä, mutta myös infraa ja lainsäädäntöä. Miten saamme rakennettua maan kattavan latausverkon. Miten sallimme sähköajoneuvojen käyttämisen kulutushuippujen tasaajina. Pitäisikö autovero rakentaa uusiksi, jotta saisimme autokantaa uusittua. Missä määrin tulemme tulevaisuudessa edes omistamaan omia kulkuvälineitä. Liikennepalkin jatkokehittely tarjoaa toivottavasti joihinkin näihin kysymyksiin vastauksen.

Värderade talman,

Det här är ett bra dokument, som på många sätt går längre än någonting vi tidigare haft. Det skall regeringen ha tack för. Den ideologiska läsidan till trots är det här nånting vi kan bygga vidare på. Jag tackar för ett gott arbete.

Kiitän hallitusta varsin tasapainoisesta energia- ja ilmastostrategiasta.