Adlercreutz: Hiilineutraalius vaatii taloudellisia ohjauskeinoja
Ilmastonmuutoksen torjumiseen tarvitaan taloudellisia ohjauskeinoja ja markkinalähtöisiä toimenpiteitä, Ruotsalaisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anders Adlercreutz painottaa.
– Sääntely ja kiellot ovat välttämättömiä, mutta kun poliittisilla päätöksillä määritellään, mikä on toivottua ja ei toivottua kulutuskäyttäytymistä, on hyvä tiedostaa, että tavoitteiden saavuttaminen voi olla epävarmaa. Voimme määrittää hinnan päästöille välillisillä keinoilla, kuten veroilla ja muilla mekanismeilla. Siten sitoudumme päästötavoitteeseen ja sen saavuttamiseen kustannustehokkaasti sen sijaan, että sitoudumme yksittäisiin ratkaisuihin, Adlercreutz sanoo.
Adlercreutz järjesti maanantaina seminaarin taloudellisten ohjauskeinojen ja markkinalähtöisten keksintöjen potentiaalista ratkaisuina ilmastokriisiin.
Usein keskustelussa talous ja yksilön oikeudet asetetaan ilmastotavoitteita vastaan. Adlercreutzin mukaan tämä vastakkainasettelu on harhaanjohtavaa.
– Oikeilla ohjauskeinoilla voimme torjua ilmastonmuutosta ja samalla luoda taloudellista hyvinvointia. Suomen toimiessa edelläkävijänä syntyy kotimaanmarkkinat, jolla cleantech-yrityksille on kysyntää, ja lisäksi niillä on edellytykset kasvuun ja aloittaa tuotteidensa vienti. Tällä tavalla yritysten myönteinen vaikutus näkyy paitsi paikallisesti, myös globaalisti, Adlercreutz sanoo.
Hallitus tulee vuodenvaihteen jälkeen esittämään konkreettisia toimenpiteitä, joilla hallitusohjelman ilmastotavoitteet saavutetaan.
Miten perhanan vaikeaa on sen sisäistäminen, että meillä EI OLE mitään ilmastokriisiä? Hiilidioksidin pitoisuuden nousu on pelkästään hyödyllistä maapallon aavikoiden vihertymisen kannalta – eikä sillä ole merkittävää osuutta ilmaston hitaassa, normaaliin vaihteluun mahtuvassa lämpenemisessä. Lämpeneminenkin on ollut tauolla jo tässä parikymmentä vuotta, mutta luultavasti se taas jossain vaiheessa jatkuu. Jos nyt siitä CO2sta pitää puhua, niin hysteerisen ylimitoitetuilla supistustoimilla täällä saadaan aikaan vain se, että vastaava tuotanto alkaa jossain muualla, jossa luultavasti vähät välitetään mistään päästöistä. Suomalaisten osuus maailman CO2 päästöistä on promilleluokkaa, ja sillä mitä täällä tehdään tai ollaan tekemättä, ei ole kokonaisuuden kannalta mitattavissa olevaa merkitystä. Noki, pienhiukkaset, typen oksidit Aasian suurkaupunkien vaivoina ovat epäilemättä ihan todellisia ongelmia, mutta ei niitä pidä sotkea tähän lämpenemiskoohotukseen – eikä meillä liene mahdollisuutta vaikuttaa niihin.