Talet på veterandagens fest i Kyrkslätt

Arvoisat sotiemme veteraanit, lotat, hyvät ystävät, naiset ja herrat.

Bästa veteraner, lottor, bästa vänner, mina damer och herrar.

Olemme jälleen kerran kokoontuneet kiittämään sotiemme veteraaneja siitä, mitä meillä on. Asioista, jotka voivat tuntuu itsestään selviltä – kunnes ne eivät sitä enää ole.

Te, hyvät veteraanit – te jos jotkut tiedätte, että mitään ei voi ottaa itsestäänselvyytenä. Elämä on hauras. Ystävyys on hauras. Itsenäisyys on hauras.

Viime vuosina olemme joutuneet huomaamaan, että moni asia, jota olemme pitäneet itsestään selvänä, on yhtäkkiä vaakalaudalla.

Suomen sodat ovat jo kaukana menneisyydessä. Pitkään onkin sota Euroopassa tuntunut mahdottomalta ajatukselta. Tänä vuonna heräsimme tässä suhteessa uuteen todellisuuteen. Keskellä Eurooppaa käydään taas kerran brutaalia valloitussotaa, jonka lähtölaukauksena toimi, ihan kuten vuonna 1939 etupiiriajattelu ja petos. Tähän mennessä se on johtanut siihen, että yli 5 miljoonaa ukrainalaista on joutunut lähtemään kodeistaan, osa on löytänyt turvapaikan omasta kunnastamme.

Ärade veteraner.

Plötsligt är vi igen i den situationen ni ställdes inför för 80 år sedan. Ett land i Europa hotas av en stormakts intressesfärstänkande. Då som nu tvingades många att lämna sitt hem. Då som nu tvingades många att med vapen i hand försvara sitt land. Då som nu tvingas människor på flykt. Då som nu är man tvungen att bygga ett nytt liv åt sig. Kanske tillfälligt, kanske som en bestående lösning.

I Kyrkslätt har vi varit med om någonting liknande. Bakom altaret i Kyrkslätts kyrka finns fotografier av hur kyrkan såg ut när den återficks år 1956. En skändad kyrka, omkull välta gravstenar. Men stenarna restes, kyrkan reparerades. De återvändande kyrkslättsborna reparerade sina hus och röjde sina åkrar.

I Ukraina väntar samma process.

Ukrainan sota loppuu joskus. Toivomme ja uskomme, että se tapahtuu niin, että Ukraina säilyy itsenäisenä, kuten Suomikin säilyi.

Silloin siellä korjataan maa kuten täällä korjattiin. Silloin siellä nostetaan hautapaadet, korjataan kirkot ja talot, raivataan pellot ja viljellään taas. Siinä työssä me tulemme auttamaan.

Ukrainan sotaa on useassa yhteydessä verrattu Suomen taisteluihin. Yhtäläisyyksiä on paljon.

Vapaa kansa toimii tehokkaasti. Demokratia on diktatuuria vahvempi. Jos uskoo asiaansa, pystyy suuriin tekoihin. Tämän näimme Suomessa 80 vuotta sitten. Sen näemme nyt Ukrainassa.

Ukrainan sodan alkumetreillä Venäjä yritti monin tavoin murhata Ukrainan presidentin, Zelenskyin. Ajatus oli, että kansa luhistuu, jos johtajaa ei ole. Ajateltiin, että Ukraina toimii autoritäärisen valtion tavoin.

Yritykset epäonnistuivat. Mutta vaikka olisivatkin onnistuneet, niin vaikutus tuskin olisi ollut haluttu. Demokratia ei ole yhdestä henkilöstä kiinni. Ihmiset eivät puolusta maataan tehokkaasti käskystä, vaan halusta, omasta vapaasta halustaan.

Kun kokee kuuluvansa johonkin, niin sitä haluaa puolustaa. Kun kokee yhteenkuuluvuutta naapuriinsa, niin häntä haluaa auttaa.

En demokrati är en beständig konstruktion. Och demokratier som enas kan stöda varandra och bistå varandra. En demokrati är resilient.

I Finland har vi vaknat upp till en ny verklighet. Många av de saker som vi tog som självklara tidigare har vi fått omvärdera. Vi kan inte mera utgå ifrån att vi på båda sidor om vår östgräns ser på världen på samma sätt. Vi kan inte mera utgå ifrån att en alliansfrihet är ett skydd.

Därför så omprövar vi som bäst mycket av det som byggt vår säkerhet de senaste 75 åren.

Om världen ändras runtomkring oss måste vi helt enkelt reagera. Det kan betyda att vår säkerhetslösning drastisk förändras de närmaste månaderna.

Men grunden för säkerheten är ändå den samma.

Vaikka tällä hetkellä hyvällä syyllä keskustellaan sotilaallisesti liittoutumattomuudesta ja sen tulevaisuudesta on syytä muistaa, että Suomen turvallisuuspolitiikka isossa kuvassa perustuu samoihin lähtökohtiin kuin aikaisemmin.

Se perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja käsitykseen siitä, että olemme kaikki samassa veneessä. Siitä, että meillä kaikilla on vastuu lähimmäisistämme. Siitä, että me kaikki olemme osa tätä yhteiskuntaa.

Se on suomalaisen yhteiskunnan ydin. Siksi jokaisen mukana pitäminen on myös tärkeää turvallisuuspolitiikkaa ja siinä työssä kunnilla, jokaisella ihmisellä, on tärkeä tehtävä.

Kiitos veteraani, lotat, kuntalaiset. Kiitos työstänne tämän yhteisen yhteiskuntamme, maamme eteen.

Tack vare er, tack vare ert arbete kan vi i dag bo i världens tryggaste, jämlikaste land. Å Kyrkslätts kommuns – och mina egna vägnar vill jag tacka er. Glad veterandag.

Omasta ja Kirkkonummen kunnan puolesta kiitän teitä siitä. Hyvää veteraanipäivää