Tämä lapsi olisi syntynyt autoon.

Olen koko viikon pitänyt peukkuja Porvoon synnytyssairaalan jatkamisen puolesta. Tänään tehtiin vihdoin viisas ja toivottavasti pitkäkestoinen päätös. Lähisynnytyssairaalan tärkeydestä on meidän perheessä nimittäin omakohtaisia kokemuksia.

Asumme 15 minuutin päässä Jorvin sairaalasta. Sekin matka on muutamaan kertaan tuntunut äärimmäisen pitkältä. Viides lapsemme olisi varmasti syntynyt autoon jos automatkaa olisi ollut 10 minuuttia enemmän. Omien kokemusten valossa viimeaikaiset synnytysosastojen lakkauttamisuhat tuntuvat pelottavan lyhytnäköisiltä. Lakkauttamista perusteellaan taas turvallisuudella – 8 osastoa ehdotetaan lakkautettavan, koska niiden vuotuiset synnytysmäärät ovat alle 1000 kpl. Suurin osa niistä on harvaan asutussa Keski- ja Pohjois-Suomessa, jossa tilanne lakkauttamisen myötä muuttuu todella pelottavaksi. En halua edes ajatella miltä tuntuu hypätä autoon aamuyöstä kun lapsivesi on mennyt ennenaikaisesti, tietäen että ajomatkaa on edessä vielä 3 tuntia.

Uudellamaalla lakkautettiin Tammisaaren yksikkö muutama vuosi sitten. Yksikkö joka oli niin hyvä ja pidetty, että sinne tultiin ulkomailta asti synnyttämään, maksusta.

Nyt lakkauttamislistalla oli Porvoon sairaala. Tällä hetkellä vaara näyttää olevan hetkeksi ohi – HUS:in hallitus päätti tänään hakea yksikölle poikkeuslupaa, mikä tarkoittaa että asia on Sosiaali- ja terveysministeriön käsissä. Toivottavasti päätös pitää. Ellei, niin lakkautetaan paitsi lähipalvelu myös Uudenmaan edullisin synnytysyksikkö.

Ymmärrän hyvin, että erikoissairaanhoitoa pitää keskittää. Suomi on pieni maa, ja erikoisosaamisen määrä on rajallinen. Synnyttäminen ei kuitenkaan ole rakettitiedettä. Hollannissa, esimerkiksi, synnytykset tapahtuvat suurelta osin kotona. Siihen me tuskin olemme menossa. Autoon synnyttäminen sen sijaan näyttää olevan tulevaisuuden vaihtoehto sairaalasynnytykselle jos nykyinen kehitys jatkuu. Siksi synnytyssairaaloiden verkko on pidettävä mahdollisimman tiheänä.