Miten suomenkielinen näkee RKP:n ja mitä siitä ajattelen…
Kysyin vajaa kuukausi sitten suomenkielisiltä heidän ajatuksiaan RKP:stä. Kommentteja tuli runsaasti. Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille – arvostan näkemyksiänne!
Meidän toiminnassamme puolueena löytyy selvästikin paljon kehitettävää. Moni teistä vastaajista pitää RKP:tä korostetusti kielipuolueena, mikä on historiamme huomioon ottaen enemmän kuin ymmärrettävää. Kuulun niihin, jotka pitävät kaksikielisyyttä ja tarkemmin ottaen monikielisyyttä isona kansallisena vahvuutena. Ruotsin kieli on tietysti myös äidinkielenä itselleni rakas, mutta tämä asia ei sulje pois sitä tosiasiaa, että näen kielen kuitenkin ensisijaisesti työkaluna ja kulttuurisena perintönä, en päämääränä. Oma toiveeni on, että molemmat kotimaiset kielet merkitsisivät kaikille suomalaisille näitä molempia: hyödyllisiä työkaluja ja kulttuurista perintöä. Se, miksi olen itse mukana politiikassa koskee kuitenkin enemmän päämääriä: sitä, että Suomi olisi jatkossa poikkeuksellisen hyvin koulutettu kansa, joka eläisi pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa. Se mitä tällä tarkoitan, vaatii ehkä tarkennusta ja kertoo henkilökohtaisista painotuksista ja arvostuksista.
Kim L: ”Kielikysymys ei haittaa, mutta oikeistolainen politiikka kyllä.”
Pohjoismaisella hyvinvointivaltiolla tarkoitan – ja tämä linkittyy myös visiooni RKP:stä pohjoismaisena sivistyspuolueena ja yleispuolueena- valtiota, jossa peräänkuulutetaan sekä yksilön vastuuta että valtion vastuuta. Olemme tulleet mielestäni tilanteeseen, jossa terveiden aikuisten yritteliäisyyttä pitää kasvattaa ja samaan aikaan lasten, nuorten, vanhusten ja sairaiden asemaa parantaa. Työnteon pitää olla entistä kannattavampaa, samoin yrittämisen. Tämä on välttämätöntä, jotta voidaan rahoittaa laadukas, ei perinteisessä mielessä taloudellisesti tuottava työ. Yhtälö on loppujen lopuksi todella yksinkertainen, vaikka vaatiikin rohkeaa päätöksentekoa ja päättäväisyyttä. Kuulun myös niihin, jotka uskovat vankasti kovatasoiseen koulutukseen, millä en viittaa ainoastaan asiaosaamiseen, vaan myös tunneälyyn ja sydämen sivistykseen. Nämä ovat tällä hetkellä popularisoituvassa maailmassa hukassa ja niiden puolesta pitää taistella. Niin idealistiselta kuin viimeisin lause kuulostaakin.
Mikko L: ”Omasta mielestäni RKP :n ainut edellytys olemassaololle on kielipolitiikka. Mitään muuta kuin ruotsin kielen puolustamisen puolue ei ole tuonut pöytään valtakunnan tasolla. Paikallisesti toki pakkomielteisesti saman ja jopa lapsellisilla, sanoisinko trumppimaisilla, kommenteilla puolueen asemaa pyritty puolustamaan.”
Käsitys siitä, että sairaanhoidon ja vanhustenhoidon pitäisi olla perinteisessä mielessä tuottavaa voi johtaa seurannaisvaikutuksiin, jotka ovat nimenomaan hyvinvointivaltion ylläpitämisen näkökulmasta kohtalokkaita. Samoin kuin ajatus siitä, että työnteko olisi missään olosuhteissa taloudellisesti kannattamatonta tai lähes kannattamatonta. Yrittämisen ja työnteon pitää siis olla jatkossa entistä houkuttelevampaa ja vanhenemisen entistä inhimillisempää. Työllisyysprosenttia pitää hinata ylös, mutta se edellyttää työn arvostuksen kasvattamista. Niin kauan kuin tässä maassa on yksikin vanhus, joka ei pääse päivän aikana ulkoilemaan, meillä on työtä. Se, miten tästä työstä palkitaan, on yhteiskunnallisen innovoinnin paikka.
Timo L: ”RKP alkaa olla suomalaisen poliittisen perinteisellä kentällä ainoa oikean laidan arvoliberaali puolue. Mä näen itse RKP:n täällä Uudellamaalla ennen kaikkea asiapuolueena, jonka edustajat on osaavia ja yhteistyökykyisiä poliitikkoja. Tottakai kielipolitiikka on merkityksellistä, mutta pidän RKP:ta nykyään hyvin arvo- ja hiukan talousliberaalina asiapuolueena.”
Tämä RKP, jossa itse haluan tehdä poliittista uraani, on kaikkien samalla tavalla ajattelevien suomalaisten puolue. Se, että se ei siltä tunnu, on epäonnistumista. Meidän on saatava toimintamme paikallistasolla sellaiseksi, että jokaisen suomalaisen – kielestä riippumatta – on helppo olla toiminnassa mukana ja innostua rakentamaan Suomea puolueen ohjelman mukaiseksi.
Mari: ”Minulle RKP edustaa sekä jatkuvuutta polittisessa vastuunkannossa (pl. tämä oppositioaika) ja sen mahdollistava yhteistyökyky mutta myös eritoten suvaitsevaisuus ja humaanius, ehkä Suomen puolueista avarakatseisin puolue (tasa-arvoasiat, maahanmuutto, kansainvälistyminen jne).”
Summa summarum: positioin RKP:n keskiviivan oikealle puolelle. Olemme liberaalimpi kuin Kokoomus. Vihreää arvostan ideologiana yli puoluerajojen ja uskon, että kestävän kehityksen ympärille syntyvät innovaatiot voivat olla kansantaloudellisestikin meille iso mahdollisuus.
En voi olla esittämättä teille jatkokysymystä: selventävätkö blogi-kirjoituksessani esittämäni ajatukset käsitystänne siitä, mitä haluan RKP:n olevan?
Moi Anders.
Harmi etten saanut vastatuksi ensimmäiseen kysymykseesi, vaikka aloitin jo kirjoittamisen 🙁
No tähän: vastauksesi olivat hyviä, sellaisia kuin kuvittelin niiden olevankin. Minun, tai ei vaan oikeasti suomenkielisten ystävieni näkökulmasta …. (Tähän väliin selitys: minä olen ollut jostain syystä aina ruotsinkielifani ja siksi opetellut hyvin ruotsinkielen ja oppinut näkemään, mitä tää juttu on Suomessa. En ajattele RKP:tä kielipuolueena. Mutta ystäväni tekevät niin. Olen kotoisin kavereitten kanssa Etelä-Espoosta, siellä erottuu tyyliin ’ruotsonkieliset asuu Westendissä ja on rikkaita’ . Tämä luulo ikävä kyllä leimaa täällä päin koko väestöryhmää. Muualla Suomessa on ehkä eri aisa. Toivottavasti. Tavalliset ruotsinkieliset kyllä sulautuvat täällä suomenkielisten massaan. Siis moni espoolainen luulee, mm. sinänsä sivistyneet ystäväni, että KAIKKI ruotsinkieliset on rikkaita ja syntyneet kultalusikka suussa….ja siitä seuraa jokin kateus tai ajatus…)
….että RKP ajaa vain ruotsinkielisten asioita.
Kai katson asiaa laajasti ns. ystävieni näkökulmasta: RKP: n pitää vaihtaa nimeään, jos aikoo yleisemmäksi puolueeksi. :/
On hirveän työlästä saada umpisuomalainen väki ainakin täällä päin Suomea uskomaan, mitä tuossa aiemmin kirjoitit…siis etteikö muka kaikkea kuitenkin ajeta ruotsinkielisten etua etunenässä. Ehkä pitää vaan uskoa siihen, mutta helppoa se ei tule olemaan.
Tro på dig själv!
Lycka till.
Jag kommer och rösta dig igen! Pertti
Eiköhän tuo tunne pidä paikkaansa, että Rkp ajaa ensisijassa ruotsinkielisten kielellisten oikeuksien säilyttämistä ja vasta sen jälkeen Rkp ottaa kantaa eri asioihin. Jokaisessa kysymyksessä mennään kuitenkin aina ja säännöllisesti ns.kieli edellä!
Toki Rkp:n tukena on aina (alkaen v.1919) ollut erityisesti vasemmisto ja nykyisin molemmat vasemmistopuolueet, mutta aina pääasiallisesti yhteinen tekijä on ns. kielellisten oikeuksien saavuttamien, parantaminen ja säilyttäminen.
Suomenkieliset ovat vain saaneet seurata sivusta, kun Rkp on vasemmiston tuella ajanut ruotsinkielisten etuja. Miksi meillä on pakko- ja virkamiesruotsin vaatimus, vaikka 74% sitä vastustaa? Avoin keskustelu kielipolitiikasta olisi paikallaan näin vaalien alla!
RKP yrittää pitä huolen siitä, että tasavertaisuus toteutuu Suomessa ja sillä kannalla on onneksi valtaosa eduskunnan puolueista. Mutta todella harvassa on kyllä ne asiat eduskunnassa jossa näitä asioita pitäisi pohtia. Eli kyllä nämä asiat ovat politiikan teossa hyvin pienessä osassa, niin meillä kuin muillakin puolueilla.
Kiitos ”Andin” vastauksestasi! Tällaista vuoropuhelua monet kaipaavat, koska näkemykset eri kieliryhmien välillä vaikuttavan olevan hyvin kaukana toisistaan.
Tasavertaisuus? Katsooko ruotsinkielinen, että tasavertaisuus toteutuu silloin, jos molempien kieliryhmien edustajat opiskelevat yhtä paljon toistensa äidinkieltä?
Eri kieliryhmien välinen suhde eli 90% – 4,5% on niin suuri, että tasa- arvo ei ainakaan useimpien (74%) suomenkielisten mielestä toteudu silloin, jos 90% väestöstä joutuu opiskelemaan 4,5%:n äidinkieltä koko koulutuspolkunsa alusta loppuun asti eikä ilman sitä opiskelua ole kelvollinen hakeutumaan mihinkään valtion tai kunnan tehtävään koko Suomen alueella.
Åbo Akademi teki v.2014 tutkimuksen, jonka tuloksena 74% suomenkielisistä vastustaa pakollista ruotsin opiskelua ja haluaa se muuttamista valinnaiseksi oppiaineeksi.
Vapaa kielivalinta- kansalaisaloite v. 2014 käsitteli samaa aihetta, mutta eduskunta kumosi aloitteen. Perusteluissa todettiin, että suomenkielisten on opiskeltava ruotsia, jotta valtio voi taata ruotsinkielisille oikeuden omankielisiin palveluihin koko Suomen alueella.
Kokoomuksen kansanedustajat ehdottivat ponsilauselmaa kielikokeilun aloittamisesta tämän hallituskauden (2015-2019) aikana. Ponsi toteutui, mutta kokeilu epäonnistui, koska ruotsinkieli säilyi pakollisena ylemmillä koulutusasteilla ja virkavaatimuksissa.
Miten eri kieliryhmien edustajat voisivat löytää kumpaakin tyydyttävän ratkaisun? Siitä olisi syytä käydä laajaa kansalaiskeskustelua, koska näin ei voida jatkaa.
Missään muualla maailmassa ei näin suuri enemmistö opiskele pakollisena oppiaineena vähemmistön kieltä. Minkään muun valtion kansanedustuslaitos ei myöskään kohtele kielienemmistöään siten kuin Suomen eduskunta, jossa yli 50% kansanedustajaehdokasta lupaa ennen vaaleja muuttaa ruotsin kielen valinnaiseksi, mutta tultuaan valituksi eduskuntaan ei pysty vaikuttamaan asiaan. Kansalaiset menettävät uskonsa demokratian toimivuuteen!
Toivottavasti voimme jatkaa asiallista keskustelua!
Hei,
Suomenruotsalaisuuteen liittyy edelleen voimakkaitakin vääriä mielikuvia. Niissä on edelleen tarpeettomia arvoasetelmia ja itsetunto-ongelmia. Minusta ruotsinkielen aseman puolustaminen on arvokasta ja sitä pitäisi tehdä kaikkien puolueiden. Ruotsin kieli liitetään joidenkin mielissä edelleen aiempaan Ruotsiin kuulumiseen ja sitä ei koeta riittävästi omaksemme. Minusta se on vain positiiivinen meitä muihin Pohjoismaihin yhdistävä side. Ruotsinkielinen kulttuuri on rikkaus ja minulle tärkeä ja positiivinen osa suomalaisuutta.
Juha Pohjola! Monet Suomessa osaavat ruotsia ja tiedän, että heillä on oma kulttuurinsa. Kaikki tuo on arvostettavaa, mutta itse tunnen myös kuuluvani Pohjolaan, mikä ei kuitenkaan liity mitenkään suomenruotsalaisiin tai ruotsin kieleen. Myöskään ruotsinkielinen kulttuuri ei ole osa minua ja minun kasvuympäristöäni. Olen suomenkielinen ja suomenkielinen kulttuuri on minulle suomalaisuutta, johon olen kasvanut ja joka on minulle läheisin ja tärkein.
Olen koko ikäni elänyt täysin suomenkielisessä ympäristössä, jossa vain oppikoulussa luettiin naapurimaan kieltä, ruotsia. Suomenruotsalaisia ei läheisyydessä ollut tai he elivät omissa elinympäristöissään kuten nykyisinkin ja kävivät omissa kouluissaan ja yliopistossaan.
Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa olen aina käyttänyt keskustelukielenä englantia! Suomenruotsialaiset taas ovat puhuneet kanssani suomea!
Ruotsalaisuus ja suomenruotsalaisuus on arvokas ja hyvä asia, mutta sitä ei pitäisi pakolla yrittää juurruttaa niihin, joiden identiteettiin suomenruotsalaisuus tai ruotsinkielisyys ei itsestään kuulu tai ei ole koskaan kuulunut! Enemmistö suomalaisista on kuitenkin aina ollut suomenkielisiä ja suomalaisen kulttuurin omaavia.
Sananlaskun sanoin: Tunne oma arvosi, anna arvo toisellekin!
Hei & Hej,
Suorana vastauksena: kyllä selventää.
Ajattelua avaava ja kommuniktiivinen kirjoitus. Tätä pohdintaa toivoisi muidenkin RKP:ssä jatkavan. Kuten todettua: muutoin puolue ajautuu ja freimaantuu yhä lujemmin ja kivettyneemmin pääsääntöisesti yhden, vaikkakin tärkeän asian, ajajaksi. Fiksuksi fossiiliksi.
Tunneälyn ja sydämen sivistyksen tuominen mukaan tavoittelemisen arvoisiksi asioiksi on avartavaa ja kannatettavaa. Suomenruotsalaisesta elämäntavasta ja ehkä puolueestakin moni halunnee oppia positiivisuutta, yhteisöjen arvostamista ja jotakin tuollaista. Mahdollisena vastakohtana väikkyy kollektiivisen itsekkyyden piirteet ja edelläkin mainittu kovien arvojen politiikka.
RKP on kuin sävelmä, jonka voisi sanoittaa uudelleen. Sanavalinnat ja puolueen nimi ovat tärkeitä. Lopulta toki ratkaisee, mitä ilmentyy ja todentuu niiden takaa suuressa salissa. Mutta nyt on hyvä harrastaa idealismia ja visioita, erityisesti edustamassasi puolueessa – ja niin teitkin.
Hei!
Mitä tarkoittaa, että RKP on keskiviivan oikealla puolella? Sinulle, siis?
Rkp on kielipuolue, jonka tärkein tavoite on säilyttää suomenruotsalaisten saavuttamat erityisoikeudet kaikilla mahdollisilla elämänalueilla. Tämä puolestaan on johtanut siihen, että moni suomenkielinen suomalainen kokee Rkp:n harjoittavan kielirasismia, koska jokainen suomenkielinen joutuu pakko- opiskelemaan ruotsia läpi kaikkien koulutusasteiden.
Todellisessa sivitysvaltiossa kenenkää ei pitäisi tulla kohdelluksi siten kuin Rkp kielipoliittisilla vaatimuksillaan edellyttää. Sen sijaan on täysin käsittämätöntä, että Suomi nimisessä sivistysvaltiossa yksikään suomenkielinen ei saa todistusta mistään oppilaitoksesta ilman ruotsin kielen arvosanaa eikä ole kelvollinen mihinkään valtion tai kunnan virkaan ilman että on suorittanut ammatti- tai yliopistotutkinnossaan arvosanan ruotsin kielessä.
Miksi Rkp ei hyväksy demokratiaa? Åbo Akdemin tutkimuksen mukaan 74% vaatii vapaata kielivalintaa. Nykyinen kielipolitiikka on suomenkielisiä syrjivä ja alistava. Miksi Rkp ei ryhdy poistamaan pakko- ja virkamiesruotsin vaatimusta, jos puolue mainostaa olevansa liberaali puolue?
Hmm…. Suomen eduskunta on demokraattisesti päättänyt että molempia maan kieliä opiskellaan. Käytäntö ei tosin ole ehkä ihan tasa-arvoinen sikäli, että ruotsinkielisissä kouluissa opiskellaan käytännössä huomattavasti enemmän toista kotimaista, ja vielä huomattavan paljon kovemmalla vaatimustasolla. Erityisoikeudet? Kyse on siitä, että kaikilla suomalaisilla olisi mahdollisimman tasavertaiset oikeudet.
Hmmm…Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ei Suomessa toteudu, jos maamme kielipolitikkaa verrataan mihin tahansa muuhun valtioon, jossa on useampia kansalliskieliä.
Ruotsinkielisten kielelliset oikeudet on sysätty suomenkielisten kannettaviksi eikä ruotsinkielisille ole asetettu velvollisuutta huolehtia itse omista palveluistaan, mikä käytännössä olisi täysin mahdollista.
Enemmistö Suomessa puhuu äidinkielenään suomea eli suomi on näin ollen maan pääkieli. Ruotsin kielen ei mielestäni tulisi kuulua pakollisiin koulu-, opiskelu- tai virkavaatimuksiin.
Suomenruotsalaisille suomen kieli on hyödyllinen, koska se on Suomen pääkieli, enemmistön käyttämä kieli suurimmassa osassa Suomea. Ruotsin kieli on vain n.5%:n käyttämä kieli kapealla rannikkokaistaleella.
Voisiko RKP tinkiä ruotsin pakollisuuden vaatimuksestaan?
Meillä ruotsinkieliset opiskelevat suomen oman etunsa vuoksi eivät muitten takia. Monelle se on myös kieli, jota puhutaan toisen vanhemman ja tämän suvun kanssa. Tätä ei voi verrata kaikkien muitten velvoitteeseen opiskella vähemmistökieltä, ei vaikka se vähemmistökieli olisi kaikin puolin kaunis, historiallisesti merkittävä ja mukavien ihmisten puhuma.
Monikielisyys tarkoittaa nyt sitä, että esimerkiksi pääkaupunkiseudun suomenkielisissä kouluissa joka viidennen lapsen kotikieli on muu kuin suomi (tai ruotsi). Heiltä edellytetään käytännössä toimivaa kolmikielisyyttä (kotikieli, suomi, englanti). Suomenkielisiltä edellytetään käytännössä erittäin hyvää englantia. Muiden kieliopintojen tulisi jo olla valinnaisia.
Ymmärrän, että ruotsinkieliset mielellään auttaisivat ruotsista kiinnostuneita oppimaan niin hyvää ruotsia kuin mahdollista, mutta tapoja tähän voisi miettiä uusiksi.
Tätä kysymystä ei voi kevyesti ohittaa puhuttaessa RKP:n ja suomenkielisten väleistä tulevaisuudessa.
Anders,
Kiitoksia kansalaismielipiteen kuulemisesta.. Pertti Pehkonen kirjoitti juuri sen mitä ajattelen RKP:sta. Puolue voisi olla monin verroin suurempi ja merkittävämpi asiapuolue maassamme. Vaaraa puolueen ytimen menettämiselle ei ole. Puolueeseen voisivat samaistua kaikki kansalaiset oikealta vasemmalle, maaseudulta ja kaupungista sekä äidinkielestä riippumatta. Puolueen toimintahistoriasta en tunne luurankoja.
Voitko Anders avata keskustelun puolueen nimestä? RKP on vakiintunut, mutta voisiko nimi olla pelkkä RKP?
YT, Jorma
Anders! Kirjoitat äärettömän asiallisesti ja avarakatseisesti RKP:n poliittisista pyrkimyksistä. Olen itse huolissani paitsi monista mainitsemistasi yhteiskunnallisista kysymyksistä, niin erityisesti olen huolestunut monen suomenkielisen koululaisen ja opiskelijan puolesta, koska heille pakollinen ruotsin kieli aiheuttaa valtavia ongelmia.
Kuulut itse sukuun, jossa kielten moninaisuus on arkipäivää. Voin vain kuvitella minkälainen rikkaus se on itsellesi ja jälkikasvullesi! Olet saanut kasvaa kaksikielisessä ympäristössä. Se on ollut niin ainutlaatuista suomalaisessa yhteiskunnassa, että sitä on varmasti vaikea ymmärtää.
RKP on näkökulmastani aina ollut ns.kielipuolue, jonka tärkein asia on ruotsinkielisten vuosisatojen saatossa saavuttamien oikeuksien säilyttäminen ja viimeisten vuosikymmenien aikaana jopa lisääminen kaikilla suomalaisen yhteiskunnan osa-alueilla. Enemmistö suomenkielisistä kutsuu sitä pakko- ja virkamiesruotsiksi, joka syntyi peruskoulun myötä ja joka 1970-luvulla siirtyi vaatimukseksi myös ylempiin oppilaitoksiin kuten yliopistoihin.
EU:iin liittymisen yhteydessä olisi mielestäni pitänyt ryhtyä purkamaan ruotsin kielen pakollisuutta ja laajentamaan suomalaisten kieliosaamista muihin suuriin maailmankieliin ja erityisesti eurooppalaisiin kieliin kuten saksaan, ranskaan, espanjaan ja italiaan. Nyt meidät suomalaiset on kahlittu englannin lisäksi kahteen pieneen kieleen suomeen ja ruotsiin, joka on useimmille suomenkielisille täysin vieras kieli, vaikka sillä onkin ns. kansalliskielen asema.
On suorastaan ihaitavaa, että osaat useita vieraita kieliä. Monille yhdenkin vieraan kielen omaksuminen tuottaa vaikeuksia. Olen siitä erittäin huolestunut, että ruotsin kielen pakollisesta opiskelusta eivät pysty saamaan vaputusta edes erityisoppilaat tai matemaattisesti mutta ei kielellisesti lahjakkaat korkeakouluopiskelijat. He eivät myöskään siksi pysty saamaan tutkintoaan valmiiksi ja näin ollen ole kelvollisia mihinkään valtion tai kunnan virkaan, koska tutkintotodistuksessa ja useimmissa viroissa vaaditaan arvosanaa ruotsin kielessä.
Suomen kieli tuottaa todennäköisesti joillekin suomenruotsalaisille koululaisille ja opiskelijoille samanlaisia ongelmia. Erona suomenkielisiin on se, että useimmat ruotsinkieliset ovat jatkuvassa suomenkielisessä kielikylvyssä. Ruotsin kieltä kuulee Suomessa melko harvoin muualla kuin kapealla rannikkokaistaleella ja suomenruotsalaiset osaavat yleensä hyvää suomea. Suomenkielinen ei myöskään nykypäivänä tarvitse ruotsia muuten kuin hakiessaan kunnan tai valtion virkaa. Keskustelut käydään useimmiten aina englanniksi niin Ruotsissa kuin muuallakin Euroopassa.
Mitä mieltä olet? Pitäisikö kielipolitiikasta avata vapaa keskustelu? On erittäin murheellista, jos se ei RKP:lle riitä, että monet kielellisesti lahjakkaat suomenkieliset opiskelisivat ruotsia vapaaehtoisesti, mutta ruotsi ei olisikaan kaikille pakollinen kieli eikä jokaisen suomenkielisen olisi pakko suorittaa arvosanaa ruotsin kielessä ollakseen pätevä hoitamaan virkaa suomalaisessa yhteiskunnassa.
Miten suhtaudut em. ajatuksiin ja Suomen kielipoliitiikkaan yleensä. Sehän on aivan ainutlaatuista maailmassa, että enemmistö opiskelee vähemmistön kieltä, eikä pysty saamaan millään koulutustasolla vaputusta vähemmistökielen vaatimuksesta! Löytyisikö RKP:sta sellaista vapaamielisyyttä, että se olisi valmis avaamaan kielipoliittisen keskustelun?