Paras ajankohta Natoon liittymiseen on takana mutta toiseksi paras ajankohta on nyt.
Miten maanpuolustuksemme uskottavuuteen ja toimivuuteen vaikuttaa sellainen Nato-keskustelu, joka ei perustu näkökulmaan oman maan edusta, vaan jatkuvaan ja loputtomaksi venyvään pohdiskeluun siitä, miten joku muu osapuoli reagoisi sen mahdolliseen käyttämiseen?
Suomalainen Nato-keskustelu on muuttumassa farssiksi. Emme pohdi Suomen puolustusjärjestelmää kokonaisuutena; emme keskustele maiden välisen yhteistyön merkityksestä ja resurssien optimoinnista, vaan siitä, miten Venäjä reagoisi Nato-jäsenyyteemme.
Samaan aikaan näemme, miten Venäjä hyödyntää pohdiskeluamme ja sisäistä painiamme. Se hyödyntää tilannetta nostamalla painetta meidän suuntaamme ja uhkaamalla toimilla, mikäli Suomi hakisi jäsenyyttä.
Pahimmillaan tästä seuraa se, että me ulkoistamme Nato-päätöksemme Venäjälle. Jos Natoon liittyminen ei ikinä ole oikea-aikaista, ”koska se voi herättää reaktioita”, niin silloin päätös liittymisestä on käytännössä ulkoistettu sille, joka meitä painostaa.
Olemme siirtymässä ratin takaa pelkääjän paikalle. Nato kelpaa vain, jos voimme olla varmoja, ettei Venäjä reagoi millään tavalla jäsenyyteemme. Mutta mehän tiedämme, että Venäjä reagoi, kuten se on tehnyt aiemminkin – ei välttämättä asevoimin, mutta hyvin todennäköisesti ainakin kauppapoliittisesti. Tässä ei olisi meille mitään uutta. Kauppapolitiikkaa on käytetty hybridivaikuttamisen välineenä toistuvasti. Sen sijaan, että kylvemme kansana epämääräisissä uhkakuvissa, meidän tulisi pohtia analyyttisesti asiantuntijoiden johdolla, mitä tällainen tilanne, de facto, merkitsisi maallemme.
Naton kannatus on kasvanut Suomessa, ja syystäkin. Suurin vaikuttaja kannatuksen kasvuun on ollut Venäjä itse. Jäätyneiden konfliktien katalysointi ja ylläpito, Krimin valtaus, Ukrainan separatistien yllyttäminen ja tukeminen, energiapolitiikan sotkeminen turvallisuuspolitiikkaan sekä salamurhat niin kotimaassa kuin ulkomailla ja nyt viimeksi turvatakuista puhuminen ovat ymmärrettävästi vieneet keskustelua tähän suuntaan. Venäjä ampuu toistuvasti itseään jalkaan sisäpoliittisista syistä.
Samaan aikaan on syytä muistaa, että Nato on puolustusliitto. Nato ei valmistaudu hyökkäykseen idän suuntaan. Nato ei valtaa muiden suvereenien valtioiden alueita. Venäjälle ei koidu minkäänlaista turvallisuusuhkaa Suomen ja/tai Ruotsin liittymisestä Natoon.
Natoon liittyminen ei ole mikään muutaman päivän prosessi. Se voi viedä kuukausia tai se voi viedä vuosia. Prosessin ajoitus ei voi olla kiinni päivän tai viikon tapahtumista. Siksi paras ajankohta Natoon liittymiseen on takana ja toiseksi paras ajankohta on juuri nyt, Carl Haglundin erityisavustajana toiminutta Patrik Gayeria lainatakseni.
Liittymisen pitää perustua kokonaisvaltaiseen analyysiin pitkän tähtäimen turvallisuustilanteesta. Ja vaikka itsekin olen sitä mieltä, että liittoutumattomilla mailla voi olla aivan erityinen tehtävä vakauden ylläpitämisessä, niin pitkän tähtäimen kehitys Euroopassa puhuu sen puolesta, että Suomen paikka on Natossa.
Meillä on puolustuspolitiikassa monta tärkeää kahdenvälistä yhteistökumppania. Olen iloinen siitä, että yhteistyö Norjan ja Ruotsin kanssa on viime vuosien aikana tiivistynyt entisestään.
Samaan aikaan Suomen turvallisuuspoliittisessa keskustelussa kierretään Nato-keskustelua kuin kissa kuumaa puuroa. Puhumme ”helpoista” kahdenvälisistä suhteista sen sijaan, että puhuisimme kansainvälisestä yhteistyöstä. Siirrämme huomion EU:n puolustusulottuvuuteen, joka käsitteenä on kaikkea muuta kuin selvä. Natolle on vaikea saada kansan enemmistön tukea, ellemme puhu siitä oikeilla sanoilla ja ääneen. Joka tasolla.
Suomi mielletään osaksi länttä. Suomi harjoittelee Naton kanssa ja meidän järjestelmämme ovat täysin Nato-yhteensopivia jo tällä hetkellä. Olemme keskeisten Naton yhteistyöelimien jäsen. Olemme käytännössä paljastaneet kaulamme, mutta meillä ei ole artikla V:n tarjoamaa suojaa. Jäsenyys olisi käytännön tasolla hyvin pieni askel, mutta silti se toisi meille puolustusnäkökulmasta merkittävää lisäturvaa. Kuten Jaakko Iloniemi on todennut: ”Jaamme nyt riskit mutta emme turvallisuustakuita”.
Meidän tulisi käynnistää prosessi Natoon liittymiseksi ja Ruotsi on on syytä ottaa tähän junaan mukaan. Natoon liittymisen lisäksi pidän tärkeänä ja itsestäänselvänä, että säilytämme yleiseen asevelvollisuuteen perustuvat vahvat puolustusvoimat.
Olipa hyvä kirjoitus. Itse tein tämän lähes 4 vuotta sitten ja huonompaan suuntaan ollaan menty. Nils Torvaldsin lanseeraama käsite virtuaali-YYA osuu suorastaan kivuliaan tarkasti maaliinsa. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/harrikreus/250840-turvallisuuspolitiikkamme-ei-pohjaudu-realismille/
Kiitos tyhjentävästä kirjoituksesta. Nato ei ole mutkaton asia. Se voi myös vetää meidät konflikteihin, myös Venäjän kanssa, mutta hädän tullen toisi meille materiaalista voimaa ja monenlaista tukea. Ennen muuta toimisi merkittävänä pelotteena.
Ei liene selvää, että muut Nato-maat kuin Yhdysvallat ja muutamat kantansa julkisesti ilmaisseet hyväksyvät Suomen yksimielisesti mukaan. Mitä muita maakohtaisia kantoja Suomen jäsenyyteen meillä on tiedossa? Onko tehty tunnusteluja? Ovatko ne salaisia? Tästä riippuu onko prosessi vuoden juttu vai vuosien lobbausprosessi.
Sen verran asiallista Nato-keskustelua voitaisiin per heti käydä, että keskeiset erot Naton ja EU:n yhteisen puolustuksen välillä tulisivat selväksi. Unionistit mielellään näkevät ratkaisuna EU:n, mutta karu tosiasia on, että EU-puolustus tarkoittaa puolustusvoimiemme määräysvallan täydellistä siirtämistä Brysseliin samaan tapaan kuin aikanaan Suomen Pankin, kun liityimme euroon. Se olisi katastrofi.
Nato-jäsenyys taas on täysin eri asia: määräysvalta sodasta, rauhasta ja armeijan käytöstä säilyy pitkälti itsellämme, mutta annamme ja saamme turvatakuut. Sitoumukset ja itsenäisyytemme – se, mitä siitä on jäljellä – ovat näissä vaihtoehdoissa täysin eri mittasuhteessa.
Erinomainen kiihkoton kirjoitus Suomen NATO-jäsenyydestä. Itse en ole ollut jäsenyyden kannattaja, mutta Venäjän viime vuosien aggressiivisuus on muokannut kantaani kohti jäsenyyttä. Uskon vahvasti, että jos tp Niinistö puoltaisi jäsenyyttä, selvä ja riittävä enemmistö suomalaisista tukisi jäsenyyttä. Erillistä kansan äänestystä asiasta ei tarvitse/pidä järjestää, vaan asia tulisi nostaa esille seur. eduskuntavaaleissa ja jälkeen päättää asiasta kansan antaman mandaatin perusteella.
Anders,
Tack för en tänkvärd argumentering. Lycka till med att hålla tanken vid liv!
GOTT NYTT ÅR
Henrik Lax
Det visste vi redan, sedan länge tillbaka, att SFP:s högsta önskan är att Finland blir Nato-medlem. Till exempel har de gamla SFP-försvarsministrarna (4 st) öppet propagerat för detta, SFP:s presidentkandidat Torvalds var den enda av kandidaterna som entydigt förespråkade Nato-medlemskap, Hbl:s Rysslandskorrespondent Laurén gör allt för att svartmåla Ryssland offentligt, SFP:s ordförande Henriksson har upprepade gånger sagt att SFP på sikt vill ha medlemskapet, ledarskribenten Westerlund på Hbl (SPF:s språkrör) drar samma agenda om och om igen, osv.
Så även den gode herr Adlercreutz som är beredd att sätta hela sin livstilltro till ett löfte kallat artikel V. Som orsak till att ansluta sej just nu tas bl.a. att Ryssland skulle reagera ifall Finland anslöt sej, och så får de absolut inte göra!
Skulle jag villa ansluta mej till världens vapenskramlare #1, USA? Landet som utvecklar de mest sofistikerade, dödliga vapen man kan tänka sej, och använder dessa långt hemifrån, på människor som absolut inte kan försvara sej? Skulle jag villa se nya ryska militäranordningar vid östgränsen, ha remarkabelt ökad satellitspaning av min hembygd, utförd av både Ryssland och USA, börja se främmande krigsfartyg i våra vatten och utanför dessa? Cool stuff, lite spänning i livet?
Jag ser att det här blogginlägget har 4 kommentarer men inga sådana står att läsa, så jag antar att de inte föll i smaken och är borttagna. Samma måtte hända detta. Till kännedom ändå, att jag slutade rösta på SFP på grund av partiets paranoida Nato-agenda.
Tack för din kommentar – och visst finns kommentarerna att läsa.
Tydligen syns kommentarerna enbart under den språkversion den är publicerad på. Så om di trycker på finska flaggan överst så ser du dem. Vet inte vad det beror på, skall undersöka.
(Off topic)
Tack för notisen. Kommentarerna blev synliga efter att jag avsänt min egen, innan detta så syntes inga kommentarer (men dock siffran 4), varken med Firefox (strikt cookiepolicy – accepterar endast session length, inte persistent eller 3rd party) eller Chrome (default cookiepolicy, dvs. såsom vilken som helst användare har). Nu syns kommentarerna med bägge, vilket tyder på något av dessa:
– att din nätsida sparar IP-adresserna för dem som har kommenterat – och visar kommentarerna vid en match därefter.
– att jag ännu har en tillfällig cookie i minnet (har inte bootat eller testat med annan dator) och din nätsida matchar emot denna och därför visar kommentarerna.
– att någonting ändrades på nätsidan.
Pröva gärna länken från Hbl:s artikel med ”en annan/vilken som helst/färsk” dator för att se läget för en slumpartad besökare. Gott nytt år!
Loistava puheenvuoro nykyiseen tilanteeseen. Todella harvoin luen tekstiä, jonka kanssa olen jokseenkin täysin samaa mieltä. Toivotan parhainta menestystä.Ypperligt helt enkelt.
Tack Juha!
Suomalaisten varovainen suhtautuminen Natoon perustuu paljon niihin pelkoihin joita kirjoituksessa juuri mainitaan, eli Venäjän mahdollisiin vastatoimiin jos haemme Naton jäsenyyttä. Sekin pitää paikkansa, että Suomi on osa länttä ja Natoon suhtautuminen kansalaisten keskuudessa on pääsääntöisesti positiivista. Naton liittymisen kannatus on kansalaisten keskuudessa lisääntynyt juuri näiden Venäjän provokatiivisten uhkailujen vuoksi.
Voidaan kumminkin kysyä miksei kannatus ole vieläkin suurempi? On myönnettävä, että Yhdysvaltojen ulkopolitiikka on ollut viime vuosina todella poukkoilevaa monissa maailman kriisipesäkkeissä. Välillä on tuettu yhteistyökumppaneita Lähi-idässä sotilaallisesti ja sitten äkkiarvaamatta vetäydytty yhteistyöstä.
Muutama vuosi sitten vaadittiin Euroopan Natomaita ottamaan lisää vastuuta omasta puolustuksestaan ja muutenkin Natomaiden suhteet Yhdysvaltoihin tuntuivat olevan jäissä.
Tällä hetkellä suhteet Natomaihin on kunnossa, mutta kuinka kauan; ehkä seuraaviin vaaleihin asti. Kaiken muun lisäksi oli tämä koko maailmaa ihmetyttänyt vaalikampanja jossa valheet vaalien voittajasta johti lopulta kongressitalon valtaukseen. Yhdysvalloissa vallitseva kansan kahtiajako on huomattu myös Suomessa minkä Venäjä osaa kyllä hyödyntää omassa politiikassaan.
Tämän tyyppiset uutiset mahdollisesta Nato yhteistyökumppanista eivät herätä luottamusta Suomessa kun valinta Natoon liittymisestä pitäisi tehdä. Toivoa sopii, että Yhdysvaltojen ulkopolitiikka vakiintuisi ennustettavalle ja luotettavalle tasolle, jolloin Nato-optiokin olisi helppo ottaa käyttöön kun Venäjän painostus koetaan liian suureksi.
Terveisin Heimo Kyyhkynen Lahdesta
En ymmärrä tätä jatkuvaa Nato-optio -vatkausta. Olisipa nyt Niinistössä sen verran miestä, ai niin, henkilöä, että käyttäisi kansansuosionsa selväsanaisesti Nato-jäsenyyden puoltamiseen. Ja päättäminen siitä sitten kansanedustajien tehtäväksi. Parhaimmillaankin liittymisprosessi vie pari vuotta ja sinä aikana itänaapuri tekee kaikenlaista kiusaa, mutta eihän se ole mitään uutta.
Blogginlägget om att den näst bästa tiden att söka medlemskap i Nato är nu har hittills fått 156 tummar upp i Facebookgruppen Suomi nopeasti NATO:n jäseneksi.