Kolumn i TEK-lehti 29.5.2015

Istun taksissa matkalla lentokentälle. Kuljettaja ojentaa minulle edellisten matkustajien käsissä kevyesti rytistyneen iltapäivälehden. Etusivulla kolme ässää hymyilevät leveästi.  Uusi hallituspohja on muodostettu ja minusta on tullut oppositiopoliitikko. Tämä on iso asia, sillä olen vasta totuttelemassa ajatukseen siitä, että olen ylipäätään poliitikko.

Juttua lukiessani yritän kääntää tappiota – jollaiseksi huomaan hallituspaikan menettämisen väkisinkin kokevani – jollain tavalla positiiviseksi asiaksi. Huomaan vaativani itseltäni rakentavaa suhtautumista, vaikka primitiivisemmät reaktiot sinkoilevat takaraivossa. En edes tiennyt olevani näin tunteellinen.

Huhtikuussa urani teki hyppäyksen piirustuspöydän ääreltä Arkadianmäelle, kansanedustajan tehtäviin. Kaikkein pragmaattisimmat asiat eivät ole muuttuneet: laukussa kulkee edelleen läppäri, hiiri ja skissikirja. Kirja vaan täyttyy aika erilaisista asioista kuin ennen: julkisivusommitelmat ovat antaneet sijaa puheluonnoksille.

Arkkitehti on harvinainen näky eduskunnassa. Perinteisesti sen ovat miehittäneet opettajat, juristit, poliisit, ehkä lääkäritkin. Mutta harvemmin arkkitehdit. TEK:iläisiäkään ei ole kovin monta, mikä on oikeastaan aika yllättävää ottaen huomioon, että teknisten alojen opinnot antavat ihan hyvät valmiudet poliittiseen vaikuttamiseen: teknisellä alalla luodaan mielellään uutta, ratkaistaan ongelmia ja katsotaan tulevaisuuteen.

Itse pidän arkkitehdin työtä kutsumusammattina. Parasta siinä on ehdottomasti se, että pystyy vaikuttamaan ihmisten elinympäristöön hyvin konkreettisesti. Erityisen palkitseviksi olen kokenut erilaisten oppimisympäristöjen eli päiväkotien ja koulujen piirtämisen. Tällaisissa projekteissa todellista ammattitaitoa on kyky sukeltaa rakennusten käyttäjien arkeen ja suunnitella tiloja, jotka tekevät elämästä toimivaa ja inspiroivaa.

Koen myös kansanedustajan työn kutsumusammattina: kyse on erilaisten ihmisryhmien tarpeiden ymmärtämisestä ja mahdollisimman oikeudenmukaisten lakien laatimisesta. Toisin sanoen mahdollisimman laadukkaan ja menestyksellisen elämän mahdollistamisesta ja yhteiskunnan kehittämisestä.

Haluan uskoa, että luovan prosessin ymmärtämisestä on merkittävää hyötyä kansanedustajalle. Arkkitehdin työssä menestyminen edellyttää,  että osaa (ja uskaltaa) hylätä ratkaisumallin, johon ensin päätyy (ja rakastuu). Että jaksaa haastaa itsensä keksimään vieläkin paremman ratkaisun – aiempaa edistyksellisemmän.

Politiikassa tämä voisi merkitä sitä, että ei kaivaudu valta-asemiin, vaan katsoo vastapuolen ehdotusta aina tuorein silmin. Tai sitä, ettei juutu ideologioihin, vaan keskittyy funktioihin ja päämääriin.

Mutta tämä on kaikki vielä arvailua. Tuoreen kansanedustajan toiveita ja ajatuksia tulevasta. Hallitus on varmaan muodostettu, kun tämä lehti menee painoon. Toivon, että saavutan ensimmäisen tolpan uudella urallani eli pääsen aloittamaan valiokunnassa, joka ajaa hyvän ympäristön ja rakentamisen asiaa. Jos sallit, pyydän sinulta palvelusta: auta minua pitämään kynä terävänä.