Kohtuullinen perintövero on kaikkien etu / mielipidekirjoitus HS 19.9

Mika Pahlsten puolustaa sukupolvenvaihdoksiin kohdistuvaa perintäverotusta (HS 14.9.). Hänen mielipiteensä rakentuu kahdelle väitteelle: 1) perintövero on oikeudenmukainen, sillä perijällä ei ole ollut osuutta yritysvarallisuuden kerryttämisessä ja 2) valtio tarvitsee kipeästi verotuloja. 

Rahaa toki tarvitaan, mutta mihin hintaan? Etenkin huonoina taloudellisina aikoina yrityksen kyky selvitä aallonpohjan yli on suoraan verrannollinen sen taseen vahvuuteen. Mikäli sukupolvenvaihdos tapahtuu aikana, jolloin yritysten toimintaedellytykset ovat jo lähtökohtaisesti huonot, on koko yrityksen olemassaolo sukupolvenvaihdoksen takia uhattuna.

Perheyrityksen perijällä, joka yleensä on ollut yrityksessä ihan tavallinen palkollinen sukupolvenvaihdokseen saakka, on harvoin taskussaan perintöveron suuruisia summia. Ainoa tapa rahoittaa perintövero on nostaa yrityksestä osinkoa, vaikka jokainen viivan alle jäänyt euro pitäisi käyttää kilpailukyvyn parantamiseen. On myös mahdollista, että koko yrityksen varallisuus on sidottuna investointeihin, jolloin osinkoja ei voi maksaa ja lainan saanti voi olla mahdotonta. Yrityksen edellytykset investoida, kehittää toimintaansa ja työllistää heikentyvätkin usein kohtalokkaasti sukupolvenvaihdoksen hetkellä.

Perintöverokeskustelua tuntuu värittävän käsitys, jonka mukaan sukupolvenvaihdoksissa siirtyy kultamunia munivia rahantekokoneita peukaloja pyörittäville perillisille. Todellisuus on kuitenkin toinen. Tyypillinen perheyritys ei ole osinkoja sylkevä sijoitusliike, vaan pikemminkin 10-20 henkilöä työllistävä konepaja- tai rakennus-alan yritys, jonka tase ei puolen vuosikymmenen matalasuhdanteen jälkeen mitenkään mahdollista ylisuurten osinkojen maksamista omistajilleen. Usein perilliset ovat olleet pitkään mukana toiminnassa ja he ovat sitoutuneita jatkamaan yrityksen kehittämistä. Työllisyyden näkökulmasta uskallan väittää, että he ovat yhteiskunnalle parempi omistaja kuin kasvoton pääomasijoittaja, joka ostaa yrityksen silloin kun yrityksen talous ei kestä sukupolvenvaihdoksen myötä syntyvää verotaakkaa. Aina ei tosin myynti ole edes vaihtoehto; voi syntyä tilanteita, joissa sukupolvenvaihdos on ainoa tapa saada yritys jatkumaan ja sen luomat työpaikat säilymään. Voidaan syystä ajatella, että sujuvat sukupolvenvaihdokset vaikuttavat suoraan työpaikkojen määrään yhteiskunnassa

EU:ssa 2/3 maista ei verota sukupolvenvaihdoksia lainkaan. Ainoastaan alle puolen tusinaa maata verottaa perintöä Suomea kireämmin. Tämä asettaa meidät epäedulliseen kilpailuasemaan ja toimii kannustimena siirtää omistusta pois Suomesta. Raha liikkuu kevyesti ja pääkonttorit vaihtavat paikkaa ketterästi. Kilpailukykymme nimissä meidän tulisi seurata Ruotsin esimerkkiä ja verottaa yritysomistusta vasta mahdollisessa myyntitilanteessa. 


Ylisuuret tuloerot eivät ole hyväksi yhteiskunnalle. Yritysten sukupolvenvaihdokset eivät kuitenkaan ole se paikka, missä tuloeroja tulisi tasata.Yritys ei ole staattinen likvidi kappale omaisuutta, vaan sen arvo riippuu siitä, miten se pärjää markkinoilla. Yhteiskunnan edun mukaista on varmistua siitä, että yrityksillämme on edellytykset menestyä, työllistää ja kasvaa. Nykyinen perintöverojärjestelmämme ei tue tätä tavoitetta.