Om regeringsprogrammet

/0 Comments/in , /by

 Hallitusohjelma julkaistiin eilen ja nyt pöly on jo ehtinyt hieman laskeutua. Tänään on täysistunto ja pääministerivaalit. Tässä hieman omia huomioitani prosessista ja hallituspaperista, jonka eilen saimme käsiimme.

Hallitusneuvottelut olivat ilmeisen tehokkaat, mikä lupaa hyvää. Samaan aikaan on mielestäni syytä olla huolissaan siitä, miten tehokkuus, tai pikemminkin mielikuva tehokkuudesta, uhkaa ajaa sisällön yli. Sipilän ”insinööriotetta” on kiitelty, mutta siinä piilee myös vaara. Prosessi ei saa olla lopputulosta tärkeämpi. Yksittäisiä ministerisalkkuja tarkasteltaessa olen hämmentynyt sekä oikeus- ja työministerin valinnasta että näiden kahden ministeriön yhdistämisestä aikana, jolloin työministerin salkku olisi poikkeuksellisen tärkeä.

Nopean päätöksenteon eli tehokkuuden muodon saanut populismi näkyy mielestäni hallituksen linjauksessa vähentää ministerien, valtiosihteerien ja avustajien määrää. Tällä päätöksellä ei ole todellisuudessa mitään yhteyttä toiminnan tehostamiseen – pikemminkin päinvastoin. On todellinen riski, että Suomeen syntyy virkamieshallinto. Vertaisin tilannetta yritykseen, jota yritettäisiin johtaa asiantuntijoiden toimesta, ilman priorisointeja, ilman arvokeskustelua. Samoin on tärkeää, ettei työn laatu kärsi ihmisten ylikuormittumisesta. Tuplaministerin roolin täytyy olla sekä fyysisesti että psyykkisesti raskas.

Eilen esitetyssä hallitusohjelmassa on paljon hyvää ja paljon sellaista, joka saa seisomaan varpaillaan. Verotuksen osalta voin yhtyä ohjelmaan, joskin tällä saralla olisi voitu mielestäni astua eteenpäin vieläkin rohkeammin. Esimerkiksi perintöveron osalta olisimme voineet siirtyä Ruotsin mallin mukaiseen ratkaisuun – etenkin kun sen on arvioitu olevan kustannusneutraali keskipitkällä aikavälillä. Ruotsin mallilla on myös katsottu olevan selkeä työllistävä vaikutus.

Uuden hallitusohjelman helmiä olivat myös kirjaus siitä, että selvitetään mahdollisuus tehdä yrityksen verotettavasta tuloksesta varaus investointien helpottamiseksi. Mukaan tuli myös tavoite saada pienten yritysten alv-tilitykset maksuperusteisiksi. Näiden uudistusten lisäksi halutaan myös korottaa ansiotulovähennyksiä, mikä helpottaa matalatuloisten tilannetta.

Kriittisellä mielellä arvioin päätöstä rajoittaa subjektiivista oikeutta päivähoitoon. Ymmärtäisin tätä pyrkimystä, mikäli siitä koituisi suuria säästöjä. Selvitysten perusteella muutos kuitenkin pikemminkin hankaloittaa päiväkotien toimintaa, sillä sen myötä valmiiksi mutkikkaaseen palapeliin pitää lisätä puolipäivähoitoa tarvitsevat lapset. Päätös tuntuu siis ainakin ilman syvällisempää faktatietoa harkitsemattomalta.

Mutta keskittykäämme nyt vielä hetkeksi hyviin asioihin. Arkkitehtina iloitsen siitä, että rakennusten invamääräyksiä ymmärretään vihdoin höllentää. Tältä osin olisin tosin pitänyt  järkevämpänä soveltaa periaatetta, jossa vaatimus olisi se, että esimerkiksi asuntojen kylpyhuoneet olisivat muutettavissa pienin muutostöin esteettömiksi sen sijaan että jokaisessa rakennuksessa pitää nyt tehdyn ehdotuksen mukaan olla tietty määrä esteettömiä asuntoja. Tällainen ratkaisu sopii mielestäni huonosti omistusasuntopohjaiseen rakennuskantaamme. Positiivista on myös se, että rakentamisen energiamääräyksiä tullaan tarkastamaan. Tämä helpottaa tilanneissa, joissa toimistoja muutetaan asunnoiksi tai vanhoja rakennuksia peruskorjataan.

Sitten energiakysymyksiin. Olen monessa yhteydessä peräänkuuluttanut aiempaa strategisempaa energiapolitiikkaa. Hallitusohjelma nostaa tämän asian hyvällä tavalla esille. Kauneusvirheeksi jää turpeen pitäminen energiavalikoimassa. Turve ei ole uusiutuva luonnonvara kuin äärimmäisen teoreettisessa mielessä. Se myöskään ole ympäristöystävällinen. Uskon, että se jäi valikoimiin Keskustan ja Perussuomalaisten painostuksesta.

Suurimmat ongelmat hallitusohjelmassa liittyvät koulutukseen. Olen sitä mieltä, että koulutus on yksi tärkeimmistä kilpailuvalteistamme. Siitä huolimatta erityisesti yliopistokoulutus joutuu nyt rankkojen leikkausten kohteeksi. Tämä linjaus ei ole omiaan houkuttelemaan maahamme ulkomaisia huippuosaajia. Pelkästään Helsingin Yliopiston rahoituksesta tullaan viemään indeksitarkistusten lisäksi  vuositasolla 30 M €. Summa vastaa usean tiedekunnan budjettia, mikä tulee väistämättä näkymään toiminnassa.

Myös opintotukea ollaan leikkaamassa raskaalla kädellä, mikä on ristiriidassa sen kanssa että samalla pyritään lyhentämään opiskeluaikoja. Toimenpide ja tahtotila eivät ole yhteen sovitettavissa. Suurin syy opiskeluaikojen pitenemiseen on nimenomaan opiskelijoiden tarve tehdä töitä. Voisin ymmärtää painotuksen siirtämisen opintolainan suuntaan, jos pakettiin lisättäisiin Ruotsin ja Englannin tapainen järjestelmä, jossa takaisinmaksu sidotaan tulevaan tulotasoon. Mikäli ainoastaan leikataan opintotukea, opintoajat tulevat pidentymään. Erityisesti vähävaraisimmat joutuvat jättämään haaveet opiskelusta väliin. Tutkimukset puolestaan osoittavat selvästi, että opiskelun kustannustaakan suuruudella on suora yhteys sosiaalisen mobiliteetin vähenemiseen. Eli köyhät pysyvät köyhinä, hyväosaiset hyväosaisina.

Suomen talousmurheiden keskellä kehitysapu on asia, johon liittyy tunteita: “Miksi meidän pitäisi syytää velkaantuvana maana rahaa muiden ongelmien ratkaisemiseen.” Tällaisen asenteen omaavia on mielestäni hyvä muistuttaa siitä, että kehitysapu ei ole yksinomaan jaloa auttamista, vaan myös mitä suuremmissa määrin ulkopolitiikkaa. Nyt päätetty 300 M€ vähennys on merkittävä ja se tarkoittaa suoraan myös sitä, että vaikutusvaltamme maailmalla pienenee. Vaikkei Suomi voi ratkaista yksin esimerkiksi Välimeren pakolaistilannetta, meidän on viisasta sitoutua talkoisiin. Jos ja kun kuitenkin  haluamme olla osa yhteisöä.

Summa summarum: nyt tehdyt päätökset ovat saaneet minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että oppositiopoliitikkona tehtäväni  on osallistua “Suomi suosta -talkoisiin” käymällä avointa ja vaativaakin keskustelua keinoista. Talouskurimuksen selättämiseen liittyvistä päämääristä olen hallituksen kanssa pitkälti samaa mieltä: työllisyystilannetta on parannettava, vientiä on piristettävä ja yrittäjyyttä tuettava. Nämä asiat on pidettävä prioriteettilistan kärjessä. Ja aivan niin kuin lennon alussa on totuttu kuulemaan: “Vie happinaamari ensin omille kasvoillesi ja auta vasta sen jälkeen muita.” Eli jos Suomen taloustilannetta ei saada korjattua, ei ole kohta mitään mistä kiistellä. Suhteellisuudentaju pitää kuitenkin säilyttää. Stubbimainen kolmen kohdan neuvoni hallitukselle kuuluukin:

1) Leikkauksia pitää tehdä, mutta jokainen leikkaus pitää pystyä perustelemaan osana isompaa kokonaisuutta.

2) Jokainen päätös on nähtävä kauaskantoisena.

3) Väärässä kohtaa ei pidä säästää.

Ja vielä lopuksi: Vain tehty työ tuottaa ja niin kauan kuin elämme maailmassa, joka noudattaa markkinatalouden lainalaisuuksia, maamme menee eteenpäin vain työn voimalla. Työttömyydellä on rinnakkaisvaikutuksia, jotka vaikuttavat negatiivisesti kansantalouteen; työttömyydestä seuraa usein masennusta ja syrjäytymistä. Mielenterveysongelmat taas tekevät ihmisistä työkyvyttömiä. Kierre on valmis. Nuorena hankittu työkokemus on tärkeää, joten nuorten työllistäminen on toivoakseni yksi tämän hallituskauden alun tärkeimmistä tavoitteista.

P.S. Soini näytti kohteliaasti kieltäytyvät valtiovarainministerin salkusta. Haluan muistuttaa Soinia hallitustyön perussäännöistä: hallituksessa kaikki ovat vastuussa kaikista tehdyistä päätöksistä – myös Kreikan talouteen liittyvistä. Se mitä en halua todistaa, on oppositio hallituksen sisällä. Hallitus jättäköön opponoinnin meille muille.

Speech at the ALDE council meeting in Oslo, May 9th, 2015

/0 Comments/in /by

There is indeed reason to celebrate the result of the liberal parties in our recent Parliamentary Elections. The two ALDE parties made significant gains. For us, the Swedish People’s Party, the election was the best in 24 years, and The Center Party (Keskusta) became the biggest party in Finland, and was given the task to start forming the new government.

In fact, only three parties made gains in these elections – us, The Swedish People’s Party, The Center Party (keskusta) and the Greens. The biggest losers were the Social Democrats, the Conservatives and the Finns party. The Finns party lost support even though they were in opposition, but somehow they managed to spin the result in a way that made them look like a winner. Or maybe the expectations just were so low, which isn’t at all surprising given their performance and substance in the past years.

In light of this, it did seem a bit odd that that the center party, Keskusta, our liberal allies here, and a party we thought we were the closest to in Finnish politics, invited two of the three biggest losers to start the discussions on forming the next government. Even more odd was that they invited the xenophobic populists to the chambers of power, while shutting out their liberal allies. There are other ways to reach a parliamentary majority, You can do it in Finland too without giving xenophobic, anti-EU bullies power to decide our future.

I think we are playing a dangerous game when we put aside ideals and goals, just to weaken an opposing force. When we choose to focus on the politics of power, instead of focusing on the politics of ideals, and goals. Time will tell how this game, or rather gamble, turns out.

So while there is reason to celebrate the electoral gains of the two ALDE parties in Finland, and while Finland will have a prime minister from an ALDE party now again, I see little reason to celebrate the way this new liberal-led government is acting so far. And I think it is reason for us all to remind ourselves that liberal is not an empty word, it comes with meanings, and obligations.

Liberal should mean just that, liberal.

Mitä jos Itämeren tilasta tulisikin hyviä uutisia – Ilkka Herlinin ja Anders keskustelevat.

/0 Comments/in /by

Ilkka Herlin tunnetaan pitkäkestoisesta työstään Itämeren hyväksi. Hän on Elävä Itämeri säätiön eli Baltic Sea Action Groupin perustajajäsen ja hallituksen puheenjohtaja. Kesäisin rannoillamme vellova ”hernekeitto” eli valtavat sinilevälautat eivät kerro hyvää Itämeren tilasta, mutta Herlin ei ole luopunut toivosta.

Itämeren tilasta on sekä hyviä että huonoja uutisia, Ilkka Herlin aloittaa. Yhteistyössä esimerkiksi Venäjän kanssa on tehty monta hanketta, joiden tulokset näkyvät jo itäisellä Suomenlahdella.

Herlinin johtama Baltic Sea Action Group on aktiivinen toimija Itämeren hyväksi tehtävän työn eri vaiheissa. Toisaalta se on ollut mukana lobbaamassa EU-komissiolta rahaa suomalais-venäläiseen Balthazar-projektiin, jonka avulla muun muassa Laukaanjoesta löydettiin merkittävä Itämerta kuormittava fosforilähde. Toisaalta säätiö hakee yrityksiä ja muita tarvittavia toimijoita mukaan Itämeri-työhön ja tuo yhteen tutkijoita ja poliittisia päätöksentekijöitä, jotta työ nopeutuisi.

Mitä jos rauhoittaisimme turskan

Ilkka Herlin puhuu paljon Itämeren sisäisestä kuormituksesta. Suurin kuormittaja kun nykyisin on pitkään huonosti kohdeltu Itämeri itse.

–Aikaisemmin ulkoisen kuormituksen takia Itämeren pohjassa on valtavia hapettomia alueita. Levämassa laskeutuu pohjalle, hajoaa ja samalla vapauttaa ravinteita. Vapautuneet ravinteet ruokkivat levää, joka kasvaessaan kuluttaa happea ja happikato leviää, Herlin kertoo.

Tällaisissa hapettomissa oloissa Itämeri itse alkaa vapauttaa veteen ravinteita ja sisäisen kuormituksen noidankehä on valmis.

Rehevöitymisen seurauksena kalojen kokonaismäärä kasvaa, mutta lajisto yksipuolistuu ja esimerkiksi kirkasta, hapekasta vettä tarvitsevat lajit vähenevät.

–Hyvä ratkaisu Itämeren elvyttämiseksi olisi rauhoittaa turska, sanoo Ilkka Herlin.

Kilohailikannat ovat päässeet valtaviksi kun liikakalastus on vienyt niitä syövät turskat. Kilohailit puolestaan ruokailevat eläinplanktonilla, jonka väheneminen taas mahdollistaa kasviplanktonin eli levän räjähdymäisen kasvun. Eläinplanktoni kun käyttäisi kasviplanktonia ravintonaan. Turskakannan väheneminen siis lisää ja ylläpitää leväongelmaa.

–Tämä on sellainen iso juttu, jota Suomessa ei oikein hahmota, Herlin jatkaa.

Anders&Ilkka-02085
Ilkka Herlin puhui Anders Adlecreutzin kanssa muun muassa avoimen keskusteluyhteyden merkityksestä Itämeren suojelussa. 
–Diplomatia ja henkilökohtaiset suhteet ovat uskomattoman tärkeitä, Adlecreutz totesi keskustelun lomassa. Jos toinen vastaa puhelinsoittoosi, ollaan jo yksi askel edempänä.
Mitä jos minimoisimme merenkulun riskit

Tällä hetkellä keinot estää vakava öljy- tai kemikaalikatastrofi ovat pelottavan pienet. Itämerellä liikennöi valtava määrä aluksia, joiden kommunikaatiojärjestelmiä voitaisiin merkittävästi tehostaa.

Ilkka Herlin kertoo käyneensä hiljattain Yhdysvalloissa, Piilaaksossa, jossa seurasi muun muassa Google-auton kehittelemistä. Herlin kertoo autoon kehiteltävän ominaisuutta, jonka avulla se pystyy parkkeeraamaan itse itsensä.

–Piilaaksossa käytetään järjettömiä summia pelien kehittelemiseen. Miksei tätä potentiaalia käytetä johonkin kunnolliseen, esimerkiksi merenkulun turvallisuuden päivittämiseen tälle vuosisadalle? Olisi tärkeää asia olisi luoda järjestelmä, joka mahdollistaisi sen, että tankkeri tunnistaisi toisen. Olemassa oleva järjestelmä on riittämätön, ja tulevaisuuteen pitäisi myös varautua.

Seuraavan 20 vuoden kuluessa laivaliikenteen on ennustettu kaksinkertaistuvan. Samalla myös öljy- ja kemikaalionnettomuuksien sekä laittomien öljyvesipäästöjen riski kasvaa.

Mitä jos keskustelisimme enemmän

Yksi asia, joka Ilkka Herlinin puheissa toistuu jatkuvasti, on keskustelun merkitys. Hän mainitsee usein maanviljelijät, joiden kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen asiat ovat menneet eteenpäin. Maanviljelijöillä on paljon tietoa, joka on jo käytössä tai jonka voisi valjastaa käyttöön kestävän ruoantuotannon saavuttamiseksi.

–Pitäisi puhua koko ruokaketjusta eikä pelkästään maanviljelystä. Jokainen meistä syö. Lihantuotanto on kyllä tällä hetkellä yksi suurimmista yksittäisistä ongelmista Itämeren saastumisen kannalta. Lihakarjan lanta tulisi uudelleenkäyttää jalostettuna lannoitteena.

Herlinin mukaan tässä työssä törmää ensimmäiseksi lainsäädännön ongelmiin. Asioita pitäisi ajaa EU:n kautta ja Suomesta käsin.

–Lannan käsittelyyn ei ole keskitytty kunnolla, Herlin tuhahtaa.

Lannan käsittelyn tehostaminen parantaisi ravinteiden kiertoa, edistäisi uusiutuvan energian käyttöä ja näin helpottaisi Itämeren ravinnekuormitusta.

–Lannasta on tullut jäte, koska kasvintuotanto ja lihantuotanto on eriytynyt. Lannan arvokkaat ravinteet pitäisi saada hyötykäyttöön ja pois vesistöjä rehevöittämästä.

Toinen esimerkki keskustelun tehokkuudesta on Suomen ja Venäjän välinen yhteistyö. Herlin kertoo, kuinka lähti ajamaan kemiallista fosforin poistoa Pietarin alueelle. Diplomatian ja henkilökohtaisten suhteiden avulla hanke eteni ensin presidentti Tarja Haloselle, joka soitti Pietarin silloiselle kuvernöörille Valentina Matvienkolle, joka taas soitti presidentti Vladimir Putinille ja sai lopulta Venäjän valtion investoimaan puhdistuslaitokseen.

Herlinin lääke Itämeren suojeluun tuntuukin olevan lähes naurettavan yksinkertainen.

–Keskustelu! Tiedon pitää liikkua ja sen pitää olla mahdollisimman täsmällistä.

Kyläkoulujemme puolesta, kolumni Kirkkonummen Sanomissa 26.3

/0 Comments/in , , /by
Kun muutama päivä sitten vein toiseksi nuorimman poikamme kyläkouluumme Luomassa, törmäsin koulua reunustavan metsän reunassa todella hienoon majaan. Se oli oksista ja kivistä koottu pesä, joka oli rakennettu muutaman pienen koivun varaan. Kun pysähdyin ja otin esille puhelimeni kuvatakseni majan, lapset kerääntyivät ympärilleni iloisesti nauraen. He kertoivat aikaansaannoksestaan ja olivat siitä ilmeisen ylpeitä. Lapset olivat kaikki keskenään eri ikäisiä eli tämä oli selvästi yli luokkarajojen tehty ”projekti”.
Havahduin kotiin ajellessani siihen, että en välttämättä olisi päässyt näkemään tällaista rakentamisen ja keksimisen riemua, mikäli lapseni kävisivät jotakin toista koulua – sellaista, jonka piha olisi asfalttikenttä ja mahdollisuudet leikkiin rajalliset ja ennalta määritellyt.Tämä kokemus oli mahdollinen nimenomaan siksi, että kyseessä on pieni kyläkoulu. Paikka, joka tarjoaa mielikuvitukselle ja temmellykselle tilaa – puolen hehtaarin kokoisen metsän verran.
Voin hyvin ymmärtää, että kyläkouluilla on omat ongelmansa. Jos hyvällä koululla tarkoitetaan sitä, että tarjolla on madollisimman paljon mahdollisimman monia eri oppiaineita tai sitä, että opettajasijaisuuksia on mahdollisimman helppo järjestää, niin silloin isompi koulu voittaa äänestyksessä. Varsinkaan alakoulua ei kuitenkaan tulisi mielestäni arvioida näillä kriteereillä. Pieni alakoulu on hyvä siksi, että se mahdollistaa ainutlaatuisella tavalla sosiaalisten suhteiden solmimisen eri ikäluokkien välillä. Ja kuten Luoman koulun tapauksessa on nähtävissä, se tarjoaa erinomaiset  mahdollisuudet luovaan leikkiin.
Koulusta tulee vuosien saatossa osa paitsi yksittäisen ihmisen, myös koko kyläyhteisön identiteettiä. Mikäli lakkautamme pienet kyläkoulut, menetämme samalla yhteisön koossa pitävän paikan. Koulu on monen pienen kylän sydän. Kun sydän lakkaa sykkimästä, kylä kuihtuu ja kylmenee.
Luoman koulu voi hyvin. Niin voi myös Luoman kylä. Nähtyäni metsän kyljessä komeilleen majan, olin iloinen koko päivän. Soisin saman ilon myös muille vanhemmille ja siksi toivon, että niissä kunnissa joissa jälleen tänä vuonna pohditaan pienen kyläkoulun lakkauttamista arvioitaisiin asiaa uudemman kerran.

Målet måste vara ökad aktivitet – opinion piece in HBL 27.2.2015

/0 Comments/in /by
Svart är inte vitt. Men vårt samhälle är heller inte så enkelt att man kan förenkla det till en  diskussion om motpoler: vi och de, höger och vänster. Diskussionen kring sfp:s skatteprogram fortsätter på hbl:s sidor, och väl så. Anette Karlsson kritiserar i hbl 19.2. sfp:s skatteprogram på många punkter. Och på många sätt känns det som om det  talas i kors.
Jag ser frågan om arvsskatten som en sysselsättningsfråga. Och som ett problem som uttryckligen berör familjeföretagare och jordbrukare. För i deras fall kan arvsskatten vara det som avgör om företaget eller jordbruket kan fortsätta eller inte. Om arbetsplatser består – eller försvinner. I bästa fall begränsar arvsskatten enbart företagets förmåga att investera. I värsta fall är företagets framtid i fara – det kan uppkomma situationer där företagets kapital är bundet i investeringar, dividender inte kan betalas ut, och lån inte går att få.
Sen kan jag  ur en rent nationalekonomisk synpunkt förstå att arvsskatten på annan, mera likvid egendom kan vara befogad. Men om den ena avskaffas ryker förstås även den andra, eftersom vi annars lätt komplicerar vår lagstiftning och banar väg för intrikata skattearrangemang.
Anette Karlsson ser skattelättnader som ett moraliskt problem i denna tid av massarbetslöshet. Även om jag kan förstå tankegången kan det här vara ett relevant argument endast i två fall.
Om en hög skattegrad korrelerar med låg arbetslöshet stämmer argumentet. Men den logiska slutledningen av detta är att man måste strama åt beskattningen tills arbetslösheten sjunker – och det tror jag inte Anette anser heller.
Alternativt kan man se det som omoraliskt ifall syftet  uttryckligen är det, att man vill underlätta medel- eller höginkomsttagarnas börda på bekostnad av de arbetslösa. Och det stämmer inte heller. En sänkning av skattegraden föreslås uttryckligen för att denna antas leda till ökad ekonomisk aktivitet. Det igen antas sänka arbetslösheten, vilket är en bra sak – för alla.
Bevisföringen för trickle-down-principen (antagandet att införandet av skattesänkningar indirekt bidrar till att förbättra de ekonomiska förhållandena för befolkningen som helhet) är inte oproblematisk. Men jag är helt övertygad om att vi i Finland inte kan utgå ifrån att skattegraden är den skruv vi kan dra åt i all oändlighet. Det kan inte ses som en automatisk inkomstgenerator varken på statlig eller på kommunal nivå. Medicinen måste vara den, att vi försöker generera ny aktivitet –  i stället för att suga det sista ur den aktivitet vi har kvar.
 Man kan inte se på denna fråga enbart genom ideologiskt färgade glasögon. Och därför måste vi pröva på nya medel. Visserligen är inte arvsskatten vårt största, eller viktigaste, problem. Viktigare är bl.a. att se till att vi har en god utbildning, en förnuftig och långsiktig  energipolitik, och ett samhällsklimat som främjar företagande. Men någonstans måste vi börja. Varför inte här.

Sjökulla – opinion piece in Kirkkonummen Sanomat 22.2.2015

/0 Comments/in , /by
Harva hanke on puhututtanut kuntapäättäjiä niin paljon kuin Sjökullan oppimiskeskus. Käytännössä siinä on kysymys koululaajennuksen ja päiväkodin rakentamisesta jo olemassa olevan koulun yhteyteen.
Laajennettu Sjökulla on ensimmäinen uusi ruotsinkielinen koulu sitten 1970-luvun alun. Se on myös poliittisen kompromissin tulos, jota on riepoteltu mediassa mielin määrin. On puhuttu luksuskoulusta järven rannalla – välillä propagandamaisesti jopa alppimaisemista. Tosiasia on kuitenkin se, että kyseessä on ihan tavanomainen projekti. Oppimiskeskuksen rakentamisen tavoitteena on tehostaa opetustoimintaa keskittämällä pienissä yksiköissä tapahtuva opetus yhteen paikkaan.
Koko hankkeen kustannusarvio on alhaisempi kuin valtaosa viimeaikaisten koulu- ja päiväkotihankkeiden kustannusarvioista.
Oppimiskeskuksen rakentamista ennakoitiin sulkemalla  Evitskogin koulu  vuonna 2009. Lapset siirrettiin Sjökullaan odottamaan koulun peruskorjausta ja laajennusta. Uuden koulun oli määrä avata ovensa jo vuonna 2013. Neljä vuotta tilapäisjärjestelyjä ahtaissa oloissa on toki pitkä aika, mutta  sitä pidettiin silti vielä inhimillisenä.
Aikaa on kuitenkin vierähtänyt suunniteltua enemmän. Koulu ei valmistunut vuonna 2013, kuten oli suunniteltu, eikä rakentaminen ole vieläkään lähtenyt toden teolla käyntiin. Vaikka urakkasopimuksesta uupuu edelleen allekirjoitukset, rakentamiseen päästäneen tämän vuoden alkupuoliskolla.
Näillä näkymin Sjökullan oppimiskeskus valmistuu parin vuoden kuluttua. Tämä tarkoittaa yli 4 vuotta alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Tänä aikana moni lapsi on kulkenut esikoulusta yläasteelle tilapäisjärjestelyjen varassa. Tämä ei ole oikein, eikä tilanne ole kunnalle kunniaksi. Toivon, kuten moni pohjoiskirkkonummelainen lapsi ja vanhempi, että tämä hanke saadaan vietyä nyt vauhdilla maaliin.

Yrittäjyydestä, kolumni Kirkkonummen Yrittäjien palstalle Kirkkonummen Sanomissa 12.2.2015

/0 Comments/in , /by

Julkisessa keskustelussa yrittäjällä on paljon ystäviä. Ja sietää ollakin. Suomen kasvu lähtee pienyrityksistä. Yrittäjyys ei kuitenkaan ole aina ollut yhtä arvostettua. Ei ole pitkä aika siitä, kun yrittäjäksi tuntuivat haluavan vain hullut tai ne, jotka eivät onnistuneet saamaan virkamiestyötä.

Itse olen toiminut yksityisyrittäjänä viimeiset kaksikymmentä vuotta. Arkkitehtitoimistomme työllistää noin 15 henkeä, mikä on Suomen mittakaavassa paljon. Meillä ei ole enää pienen, aloittelevan toimiston ongelmia, mutta myös liikkeelle lähdön haasteet ovat lähipiiristä tuttuja.

Usein törmään yhden tai kahden hengen yrityksiin, joihin ei uskalleta palkata lisää käsiä. Palkkaamiseen liittyvät riskit johtavat siihen, että töitä paiskitaan vuorokaudet ympäri. Pelko ei ole täysin aiheeton. Esimerkiksi tästä käy lähipiirissäni toimiva yhden hengen konsulttiyritys, jonka perustaja päätyi taistelemaan kahden vuoden ajan oikeudessa irtisanomisperusteisiin liittyvistä asioista työntekijän palkattuaan. Vikaa oli toki myös yrittäjässä. Prosessi kuitenkin musersi tämän yrittäjän mielen ja nyt hän pitää parempana vaihtoehtona jatkaa toimintaa yksin

Näistä tapauksista  meidän pitää päästä irti. Lääkkeiksi kelpaavat esimerkiksi paikallinen sopiminen ja koeajan pidentäminen kuuteen kuukauteen.

Palkkaamisen pitää aina olla mahdollisuus, ei riski. Se on kaikkien etu.

Juttelin hiljattain naisvaltaisella toimialalla toimivan kirkkonummelaisen yrittäjän kanssa. Hänen mielestään perheellisten työntekijöiden kustannukset rasittavat toimintaa kohtuuttomasti. Tasa-arvokysymykset ovat siis vahvasti sidoksissa yrittäjyyteen. Tästä syystä on tärkeää jakaa vanhemmuudesta syntyvät kustannukset niin, etteivät ne lankea ainoastaan äidin työnantajan maksettaviksi.

Vaikka valtio voi ja sen pitää kannustaa yrittämiseen esimerkiksi huoehtimalla siitä, että verotus on ennakoitavissa ja johdomukaista, yrittäjyys lähtee kuitenkin aina ihmisistä. Kirkkonummen yrittäjien kaltaiset yhdistykset tarjoavat elintärkeän mahdollisuuden verkostoitumiselle. Pienyrittäjä, joka hallitsee kirjanpidon koukerot, ei välttämättä osaa markkinoida itseään. Ja toisin päin. Tässä mentoroinnin merkitys kasvaa tärkeäksi. Yhdessä tekemällä menestyksen todennäköisyys moninkertaistuu.

Uskon, että yrittäjyys on nousussa. Järjestämässäni yritysseminaarissa esiintynyt nuori start-up yrittäjä edusti uutta sukupolvea, joka pitää epäonnistumisia luonnollisina askeleina menestymiseen. Tällaista asennetta tarvitsemme lisää. Kaikki nuoriin kohdistuva yrittäjäkasvatus on tärkeä investointi tulevaisuuteen.

Näin vaalien alla poliitikoista kuoriutuu yrittäjien ystäviä. Yksi asia on kuitenkin todennäköinen: yrittäjää ymmärtää parhaiten toinen yrittäjä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Arbete kräver ägandeskap, opinion piece HBL 11.2.2015

/0 Comments/in , /by

Anette Karlsson kritiserar i HBL den i SFP:s valprogram uttalade önskan om att avskaffa arvsskatten och i stället införa en högre skatt på möjlig överlåtelsevinst. Hon säger att det är en utveckling som ökar inkomstskillnaderna och tilltalar de rika.

Arvsskatten i sig är inte ett stort problem. För familjeföretagare som är i bevåg att göra ett generationsskifte – och vi har tiotusentals sådana företag – kan skatten dock vara direkt avgörande. Den kan avgöra om nästa generation har råd att ta över ett företag den med stor sannolikhet redan är engagerad i – eller inte. Och i synnerhet i dessa tider när många företag har en svag balansräkning kan skattepåföljderna vara direkt katastrofala. I bästa fall hämmas deras förmåga att investera, i värsta fall kan företaget vara tvunget att sätta lapp på luckan eller säljas. För att säkra dessa familjeföretags konkurrenskraft och existens måste vi  underlätta generationsskiften. För vi behöver dessa arbetsplatser. Det betyder att arvsskatten i sin helhet måste ses över.

Den stora fråga är hur vi ser på ägandeskap. Som något av ondo, eller något som behövs för att vi skall ha en fungerande samhällsstruktur, folk som investerar och i förlängningen ett dynamiskt och levande företagsklimat.

För det leder till arbetsplatser. Och arbete, som vi alla vet, leder till inkomster.

Påståendet att ett avskaffande av arvsskatten skulle leda till ökade inkomstskillnader är en sanning med modifikation. Ett arv är en befintlig egendom som flyttas över på en arvtagare. Arvet, och egendomen, ökar inte i samband med överflyttningen.  Och skatten på den vinst som en realisation av arvet medför vore i själva verket större än arvsskatten.

Anette vill försäkra sig om att låg- och medelinkomsttagare inte ensamma skall betala för våra gemensamma välfärdstjänster. Det gör de inte idag. Vi har en stark progression i beskattningen.  27 % av befolkningen står för 97% av de intäkter som statsbeskattningen inbringar. Omvänt betalar 73 % av befolkningen 3 % (Skatteåret 2013). Det att allt fler uppgifter flyttas över på kommunerna som ju tillämpar en plattskatt är ett större problem. Om SDP vill minska på låginkomsttagarnas skattebörda är det kommunernas situation de skall underlätta.

 

Skatteflykten är ett problem. Men den avhjälps inte av att man stramar åt vår inkomstbeskattning. Det får lätt motsatt effekt.

Budgeten, klappad och klar

/0 Comments/in , /by

Kyrkslätt kommunfullmäktige godkände i lördags budgeten utan större dramatik. Det blev enstaka röstningar om några klämmar, men ingenting av betydelse. Det här året har varit svårt. Budgeten för år 2014 innebar mycket nedskärningar som bl.a. ledde till permitteringar av i stort sett hela personalen. För tillfället verkar detta års resultat att t.o.m. vara en aning bättre än vad vi budgeterade. Beroende på hur årets sista skatteinbetalningar ser ut och hur specialsjukvårdens kostnader utvecklas kommer vi att stanna på någonting mellan ±0 och -2 m€. Det här är inte goda siffror, men bättre än vi hade väntat oss.

Men hur ser då nästa års budget ut? Skatteöret bibehölls. Fastighetsskatten för fasta bostäder höjdes med 0,05 eftersom det krävdes av staten. Så ingen dramatik på den fronten, även om bl.a. SDP och PS yrkade på en höjning av skatteöret. Själv tycker jag att vi kunde ha höjt fastighetsskatten på fritidsbostäder med motsvarande 0,05 eftersom vi tidigare tagit ett principbeslut på att differensen mellan dessa två skatteslag skall vara konstant, och eftersom höjningen nu enbart drabbar de fast bosatta. Men så blev det inte. Skolor och daghem drabbades inte av ytterligare nedskärningar. På skolsidan kan man glädja sig över en talterapeuttjänst.

Hälsovården däremot kan se fram emot ett tufft år eftersom budgeten är mycket stram. På socialsidan blev det två tjänster till i det förebyggande familjearbetet. Det här är en god, strukturell förändring som på sikt ska leda till att antalet omhändertagna barn minskar. Om man betraktar det helt krasst ekonomiskt, kostar ett barn på anstalt kommunen 100 000€ per år, vilket betyder att dessa familjearbetare lätt betalar igen sig. Utan att ta hänsyn till de kumulativa positiva effekterna det att en familj mår bättre har.

En omtvistad tjänst var den s.k. rådgivande ingenjörsstjänsten byggnadstillsynen fick. Byggnadstillsynen har ett dåligt rykte i Kyrkslätt, och inte utan orsak. Samtidigt är det klart att hela organisationen är överbelastad. Som arkitekt vet jag hur mycket den byråkratiska bördan inom byggnadstillsynen ökat under de senaste 20 åren. Därför tycker jag att tjänsten är motiverad – majoriteten inom sfp höll inte med mig i den frågan. Om tjänsten leder till bättre service, snabbare beslut, och det, att man äntligen kan ta det elektroniska byggnadslovssystemet i bruk, har den betalat igen sig.

Investeringarna då? Trycket på investeringssidan är stort. Under de kommande åren är det tänkt att vi skall bygga både ett nytt skolcentrum i Kyrkslätt och en hälsocentral. Det betyder en kraftig ökning av lånebördan. Nu kan det ju hända att SoTe reformen sätter stopp för detta, och så verkade man resonera i budgetförhandlingarna också. Besluten vad dessa beträffar ligger ännu i framtiden.

Nästa år skall vi köra igång med ett viktigt projekt, bibliotekets utvidgning. Biblioteket har varit i samma utrymmen i över 30 år. Under denna tid har dels biblioteksväsendet förändrats kraftigt, men även Kyrkslätt. Invånarantalet har fördubblats, samtidigt som centrum har utarmats. Ett utvidgat bibliotek kunde vara injektionssprutan som får liv i vårt kommunhjärta igen. Tillsammans med den arkitekttävling om centrum som kommer att hållas nästa år, och Finnsbackas nya daghem, kunde det vara början på något nytt – ett vitaliserat, dynamiskt centrum.

SOTE-soppaa

/0 Comments/in , /by

Tällä hallituskaudella on reformeja ja uudistuksia ajettu kuin käärmettä piippuun. On metropolihallintoa, kuntareformia ja sote-uudistusta. Viimeksi mainittu on pikkuhiljaa konkretisoitumassa ja eilen saimme kuulla arvion siitä, miten tämä tulee vaikuttamaan kuntien terveydenhuollon kustannuksiin. Se ei ollut kaunista luettavaa. Uudistus, jota  on perusteltu kilpailukyvyn kasvattamisella ja laadun parantamisella rankaisee kovalla kädellä niitä kuntia, jotka ovat hoitaneet asiansa hyvin.

Espoo ja Kirkkonummi, esimerkiksi, saavat kantaakseen tuntuvia lisäkustannuksia. Kirkkonummen kohdalla lisäkustannus on vuositasolla jopa 5 miljoonan luokkaa. Espoon lisäkustannus on vuositasolla 30 miljoonaa euroa. Helsinki, jossa kustannukset ovat tällä hetkellä korkeat, saavuttaa selviä säästöjä sote-uudistuksen myötä. Tässä on nähtävissä selkeä Robin Hood-efekti Kauniaisten kaupunginjohtajaa Torsten Wideniä lainatakseni.

Sote-uudistuksessa on nähty tärkeänä kytkeä perus- ja erikossairaanhoito yhteen. Tämä johtaa vääjäämättä siihen, että luodaan isoja hallinnollisia rakenteita. Nykyisen järjetelmän päälle listätään tuotantovastuualue päätöksentekoelimineen ja sen päälle vielä varsinainen Sote – alue omine päätöksentekoelimineen. Nopeaa ja ketterää? Tiedämme, että varsinkin sosiaalipuoli toimii tehokkaammin pienissä yksiköissä. Tiedämme myös, että perusterveyshuolto toimii parhaiten  35000-50000 kuntalaisen yksiköissä. Ehdotettu uudistus tuo mukanaan jotain ihan muuta.

Perus- ja erikoissairaanhoidon kytkeminen yhteen on monella tavalla perusteltua. Perusterveyshuoltoon tehdyt satsaukset näkyvät erikoisterveydenhuollon puolella säästöinä. Ellei näitä kahta kytke toisiinsa ei synny insentiiviä hoitaa potilaita perusterveydenhoidon puolella, tai panostaa ehkäisevään toimintaan. Nyt esitetty malli on kuitenkin raskas, ja kallis. Terveydenhuollon tasojen välisen yhteyden pitäisi olla hoidettavissa ei hallinnollisin rakentein, vaan tietoteknisin. Ja jollakin tavalla pitäisi saada järjestelmä tukemaan ajatusta siitä, että perustason työ kannattaa. Tämä on ollut koko uudistuksen tarkoitus, mutta tämänkaltaiset uutiset maksajista ja saajista sekoittavat tätä keskustelua. Erikoisterveydenhuollon puolelta voisi siirtää monta toimintoa – kunhan resurssit kulkevat mukana –  perusterveydenhuollon piiriin. Kirkkonummelle esim. poliklinikkakäynti Jorvissa maksaa 250€, siinä missä terveyskeskuslääkärikäynti omalla terveysasemalla maksaa 100€.

Jos tieto kulkee vaivatta toimijalta toiselle hoitoketju ei katkea. Tuotantoportaan ja päätöksenteon tulisi olla lähellä käyttäjiä,  ja tuotannollisten yksiköiden  hallittavan kokoisia. Jos kunnilla on aitoa vaikutusvaltaa palveluun ja sen kustannuksiin, niillä on sen myötä myös halua ja kykyä kehittää sitä.