Ajatuksia kansainvälisyydestä

/0 Comments/in , /by

Istun muurilla, joka on rakennettu mustista terävistä laavakivistä. Muuri liittyy valkoiseksi kalkittuun pieneen kivitaloon, jonka katolla kohoaa korkea kartiomainen savupiippu. Edessäni kadulla on joukko ihmisiä, jotka katsovat taakseen ja lähtevät yhtäkkiä juoksemaan kiljuen. Nurkan takaa ilmaantuu iso härkä, joka vetää perässään neljää miestä, jotka valkoisissa paidoissaan ja mustissa hatuissaan yrittävät köyden avulla hillitä ison härän hyökkäyksiä.

Selkäni takana avautuu kiviaitojen pieniin osiin pilkkoma ja sinisten hortensioiden koristama vihreä rinne, joka laskeutuessaan yhdistyy Atlanttiin. Maisema niin edessäni kuin takanani on jotain aivan muuta, kuin mihin olen kotona Kirkkonummella tottunut.

Olen 17-vuotias. Vain kuusi tuntia aikaisemmin olen laskeutunut lentokoneella Azorien saariryhmään kuuluvalle Terceiran saarelle keskelle Atlanttia. Vuosi on 1987.

Tällä saarella tulen asumaan portugalilaisessa perheessä kokonaisen vuoden ajan. Katson ympärilleni ja ymmärrän nopeasti, että vuosi tulee olemaan jotakin aika eksoottista.

”Sopeudu, Anders. Nauti ja sopeudu”, lausun mielessäni.

Minulle vuosi vaihto-oppilaana oli mullistava kokemus. Nykyperspektiivistä tarkasteltuna on helppo todeta, että se muutti elämäni.

Tuolla Azoreilla, kaukana manner-Euroopasta, asuin pienessä amerikkalaisten lahjoittamassa talossa, oikeastaan peltikontissa, johon oli muutama vuosi aikaisemmin tapahtuneen maanjäristyksen aiheuttaman tuhon seurauksena loihdittu nelihenkisen perheen koti. Tässä peltikontissa jaoin huoneeni kuuron veljeni ja käytännössä myös kanojen kanssa. Perhe oli sydämellinen. He jakoivat minulle kaikesta vähästään kaiken sen, minkä tarvitsin elääkseni turvallista elämää. Kävin koulua, sain ystäviä ja opin kielen.

Vaihto-oppilasvuoden aikana jouduin sopeutumaan itselleni täysin uudenlaiseen ympäristöön. Opin asioita, jotka ovat auttaneet minua vahvistamaan suhdettani omaa itseeni, muihin ihmisiin ja koko maailmaan. Kun tänä kesänä ensimmäistä kertaa 28 vuoteen palasin Azoreille tuntui, kun olisin siirtynyt ajassa taaksepäin. Kentällä meitä, vaimoani Iaa ja minua, vastassa oli liuta vanhoja ystäviäni. Kaikki yli kolmekymmentäviisi vuotta sitten kokemani palautui voimallisesti mieleeni. Koin tulevani kotiin. Toiseen kotiini.

Elämässä on monta vuoden pituista jaksoa. Jokainen niistä vaikuttaa meihin eri tavalla. Tätä vuotta edeltänyt vuosi ei minua juuri muuttanut. Tai sitä edeltävä. Vaihto-oppilasvuosi sen sijaan muutti kaiken.

Jätän tässä nyt tarkoituksella vertaamatta vaihto-oppilasvuottani sitä seuranneeseen vuoteen, josta muodostui elämääni mullistava siitäkin. Silloin tapasin vaimoni Ian – missäpä muualla kuin AFS:n kevätkokouksessa Turussa. Minä olin juuri palannut Azoreilta ja Ia puolestaan Australiasta.

Mutta nyt hetkeksi vielä siihen, miten vuosi Portugalissa ja Azoreilla heijastuu tähän päivään ja elämääni nyt, 35 vuotta myöhemmin.

Portugalin kieli avasi minulle oven latinankielisten maiden maailmaan. Portugalia osaavana omaksuin suhteellisen helposti espanjan kielen opiskeluvaihdossa ollessani Barcelonassa 90-luvun puolivälissä. Yhtä lailla matkaan tarttui italian kieli Udinessa, Italiassa opiskeluaikana työskennellessäni. Nyt EU-ministerinä olen aloittamassa ranskan kielen opinnot, sillä ranska on EU-kielenä minulle melkeinpä välttämätön.

Ja vaikka kielitaitoa voisi äkkiseltään pitää funktionaalisena hyötynä, omakohtaiset kokemukset ovat vakuuttaneet minut siitä, että kieli on tie kulttuurin ytimeen. Se, että puhut toisen ihmisen kieltä, kertoo siitä, että välität. Se kertoo halusta tutustua toiseen ihmiseen ja hänen taustaansa.

Tiedän kokemuksesta, että on aivan eri asia neuvotella EU-kokouksessa espanjalaisen kanssa EU:n rahoituksesta, kun hänelle välittyy viesti siitä, että tunnet ja arvostat hänen tapojaan, kieltään ja kulttuuriaan. Google translate pystyy teknisiin suorituksiin, mutta se ei pysty koskaan korvaamaan sitä empatiaa, joka yhdistää ja lähentää ihmisiä.

Tapasin viime viikolla EU-parlamentin puhemiehen Roberta Metsolan. Puhuimme yhteisistä kokemuksistamme ja erityisesti EU:n kruununjalokivestä Erasmus-vaihdosta. Se sai molemmat meistä hymyilemään. Erasmus-vaihto on asia, joka on niin positiivinen kuin joku asia vain voi olla. Ohjelma, joka rakentaa siltoja ja ymmärrystä Euroopan kansojen välille.

Minulla ei ole pienintäkään epäilystä siitä, etteikö Eurooppa olisi huomattavasti parempi ja dynaamisempi paikka, jos Erasmus-vaihto-opiskelijoiden määrä moninkertaistettaisiin. Tai jos sama tehtäisiin AFS-vaihto-oppilaiden osalta. Tässä onkin se vaihtariuden hienouden syvin ydin: toisista kulttuureista ja ihmisistä oppiminen rakentaa ystävyyttä ja ymmärrystä – ja sen kautta mahdollisuuksia toimia yhdessä yhteisten päämäärien eteen.

Vaihto-oppilaaksi lähteminen ei taida olla enää ihan yhtä suosittua kuin 35 vuotta sitten. Ehkä kysymys on siitä, että nykyään suurempi osa  nuorista ihmisistä saa tilaisuuden matkustaa lomilla kaukaisiinkin maihin. Kun itse lähdin vaihto-oppilaaksi, olin matkustanut vain vähän. Lentoni Azoreille oli yksi ensimmäisiä lentomatkoistani. Ne maat, joissa olin ollut, olivat laskettavissa yhden käden sormilla.

Mutta kysymys kuuluu: Voiko lomamatkaa verrata vaihto-oppilasvuoteen? Lomamatka on irtiotto arjesta, kun taas vaihto-oppilasvuosi on arkea, se on täynnä arkisia askareita eli ihan tavallista elämää. Järisyttäviä kokemuksia, mutta myös tylsistymistä ja koti-ikävää.

Koronan aikana Erasmus vaihto-oppilaiden määrä romahti, emmekä ole vieläkään päässeet takaisin sitä edeltäneelle tasolle. Kansainvälisyyden spektri tuntuu kapenevan muutenkin. Kieliä opiskellaan yhä vähemmän ja kaikki tuntuivat ajattelevan pärjäävänsä lingua francalla eli englannilla.

Itse väitän, etteivät lomamatkat tai virtuaalipelaaminen ole monipuolista kansainvälisyyttä. Samaan aikaan kohtaamme globaaleja haasteita, jotka on ratkaistava yhdessä, yli maa- ja kulttuurirajojen. Populismin ja polarisaation sijaan tarvitsemmekin kipeästi Martti Ahtisaaren kaltaisia maailmankansalaisia. Juuri sellaisten kasvattamisessa AFS:llä on tärkeä rooli.

Erilaisuuden ja kansainvälisyyden ymmärtäminen vaatii oman kokemukseni mukaan oman mukavuusalueensa ulkopuolelle astumista. Se edellyttää myös sitä, että sietää epävarmuutta. Kansainvälisyys on erilaisuuden hyväksymistä. Ja vielä tarkemmin ilmaistuna: se on kykyä nähdä arvoa erilaisuudessa.

Kun istuin kivimuurilla pienessä kylässä, Terceiran saarella, ymmärsin, että edessä oleva vuosi tulisi olemaan jotain aivan muuta kuin turvallinen tuttu elämä kotonani Kirkkonummella. Päätin tietoisesti ottaa vastaan kaiken, mikä eteen tulee. Päätin tietoisesti olla utelias ja rohkea. Antaa tilaa odottamattomalle pelon sijaan.

Kerron toisen kokemuksen elämästämme.

Seitsemän vuotta sitten kotiimme tuli 16-vuotias poika Colombiasta, Santiago. Santiago oli – ja on – äärimmäisen lahjakas nuori mies, joka oli jo ennen vaihto-oppilaaksi lähtemistään valmistunut ylioppilaaksi – kaksi vuotta vuosikurssiaan nopeammin. Hän valmistui maan parhaiden joukossa, minkä johdosta Kolumbian presidentti myönsi hänelle avokätisen stipendin sekä opiskelupaikan Bogotan yliopistossa.

Santiagolla oli siis edessään valmis polku suoraan yliopistoon. Hän koki kuitenkin, että ymmärsi maailmaa vielä liian kapeasti ja halusi siksi kansainvälistyä, nähdä maailmaa. Hän oli kuullut Suomesta. Maasta, jossa yhteiskunta toimii ja jossa on ensiluokkainen koulujärjestelmä. Hän ajatteli, että voisi oppia Suomesta asioita, joita hän sittemmin voisi hyödyntää Kolumbian hyväksi.

Ja oli hänellä muitakin tavoitteita. Hän oli jo 16-vuotiaana lahjakas matemaatikko, Kolumbian matematiikkamaajoukkueen jäsen. Vaatimattomana tavoitteenaan hänellä oli jonakin kauniina päivänä voittaa Nobelin fysiikan palkinto.

Mutta ensin hän halusi siis oppia lisää siitä, miten maailma muualla toimii.

Santiago tuli perheeseemme, sai ystäviä, oppi ruotsin kielen ja menestyi koulussa. Keväällä hänen päässään syntyi ajatus: Mitäpä jos hän jäisi sittenkin opiskelemaan Suomeen? Eurooppa tarjoaisi ehkä Kolumbiaa paremman pohjan kansainväliselle tutkijan uralle.

Me iloitsimme Santiagon innostuksesta ja kävimme hänen kanssaan Helsingin yliopistossa fysiikan laitoksen dekaanin juttusilla. Dekaani tunnisti nopeasti Santiagon lahjakkuuden, joka oli ilmeistä. Koska englanninkielistä batchelor-ohjelmaa ei silloin vielä ollut, dekaani kertoi, että he ottavat hänet avosylin vastaan, mutta että hänen tulisi ensin suorittaa opintoja muutaman kuukauden ajan avoimessa yliopistossa tullakseen sitten näyttöjen pohjalta hyväksytyksi tutkinto-opiskelijaksi.

Me tietenkin ajattelimme, että tämä oli hyvä suunnitelma. Mutta migri ajatteli toisin.

Santiago ei saanut oleskelulupaa ja Helsingin yliopiston sijaan hän pääsi korkeilla pisteillä Lundin yliopistoon opiskelemaan. Tällä hetkellä hän kehittää kvanttitietokoneiden algoritmeja Munchenissä

Suomi ei Santiagon kohdalla nähnyt kansainvälisyyttä voimavarana, mikä jätti minuun jäljen. Pettymykseni voimalla teen kaikkeni edistääkseni erilaisia vaihto-ohjelmia ja kansainvälisiä tutkintoja.

Kansainvälisyyteen tulee kasvaa. Kansainvälistymisessä tulee uskaltaa nähdä mahdollisuuksia riskien sijaan. Me tarvitsemme, maailma tarvitsee, yhä enemmän martti ahtisaaria.

Kerroin alussa ensimmäisestä iltapäivästäni vaihto-oppilaana. Kerroin, miltä pienen azorialaisen kylän jokavuotisen juhlan aloittava tourada a corda, härkäjuoksu, kadulla näytti.

Näiden juhlien, joita pienellä saarella oli kymmeniä kesän aikana, katukuvaan kuului myös fado ao desafio -nimistä perinteistä laulua laulava miesduo. Oma vaihto-oppilasisäni muodosti yhden duon toisen puoliskon. Hän oli todellinen mestarilaulaja, jonka koko saari tunsi.

Fado ao desafiossa kaksi miestä laulaa improvisoiden fadoa toisilleen.  Kyseessä on eräänlainen azorilainen versio ”rap battlestä”, eräänlainen kukkotaistelu. Toista laulajaa kuunnellaan, hänen sanomaansa tulkitaan, ja sitten jatketaan hänen aloittamastaan ajatuksesta – tai lähdetään väittelemään hänen kanssaan. Kaksi erilaista laulua muuttuu yhdeksi. Ellei toinen laulaja kuuntele toista, niin kokonaisuudesta ei tule mitään. Ellei toinen ymmärrä toisen sanomaa, niin laulusta tulee puuroa. Laulajien pitää siis uskaltaa kuunnella, ymmärtää ja heittäytyä. Viedä keskustelu uusille tuntemattomille urille.

Vaihto-oppilaskokemuksessa – niin isäntäperheenä kuin vaihto-oppilaana olemisessa – on kyse pitkälti samasta asiasta: kuuntelemisesta, ymmärtämisestä ja heittäytymisestä.

Tällä hetkellä elämäämme rikastuttaa Indonesiasta meille tullut Aesha (joka myös on tänään täällä läsnä). Hän on uskaltanut heittäytyä uuteen seikkailuun jättäessään vuodeksi taakseen tutun ja lämpimän kotiseutunsa Acehin. Acehin, jonne Martti Ahtisaari neuvotteli rauhan 2000-luvun puolivälissä, juuri ennen Aeshan syntymää. Me taas olemme uskaltaneet perheenä heittäytyä uuteen ottamalla Aeshan perheemme jäseneksi. Uskokaa tai älkää, emme aavistaneetkaan, miten vähän tiedämme musliminuoren arjesta

Haluan onnitella 75-vuotiasta AFS:ää ja kiittää järjestöä niistä lukemattomista elämää mullistavista kokemuksista, joita se on tarjonnut niin minulle, vaimolleni, lapsillemme kuin koko perheellemme.

(Puhe AFS Intercultural Programs Finland 75-vuotistilaisuudessa 25.11.2023)

Keynote, UNIFI Sustainability and Responsibility Seminar

/0 Comments/in , , , , , , , /by

Sustainability. What is it? It’s behaving. It’s being responsible. It’s what you teach your kids. But still something we often neglect when it really matters.

The obvious somehow becomes expendable. The factor that is totally crucial for long term viability or even profitability becomes something you postpone, push aside.

The topic of sustainability and responsibility in business is the biggest issue that faces our industries, our world,  today.

Because what we do today defines what the world will look like tomorrow.

Climate change affects everything and everyone in one way or the other. It affects the most basic things in our lives – from where it is possible to live to what kind of food we can grow and eat.

We are dependent on our ecosystems in everything we do. So why not take care of it. Why not give it the attention it deserves?

We know what to do.

We need to reduce our emissions. We need to stop the loss of biodiversity. We need a transition to clean, renewable energy. We need an industrial revolution.

And yes, I say industrial – because our businesses are central in contributing to the transition to a more sustainable economy.

As a fairly small player globally, one might think that what happens in Finland is not that important on a larger scale, but that could not be further from the truth. It’s not about our absolute share of global greenhouse gases. It’s about the positive impact we can make, it’s about our handprint.

I’ll give you one example. The frequency converter, a small device that makes electrical motors more effective, saves 135 000 000 tons of Co2 emissions annually and globally. That handprint comes to a large extent from Vasa, where Vacon, nowadays Danfoss, is one of the trailblazers in the field.

So what happens in Finland does not stay in Finland – we have every opportunity to show leadership and show the way.

By doing this, we are one step ahead – by promoting research and innovation on sustainability related issues we can create new solutions to the challenges we face.

And we all know these challenges need addressing. Therefore the demand for solutions, products and services in line with sustainability standards will grow – and Finnish businesses can be at the forefront of providing these solutions.

As an active member of the Europan Union, we have an important role to play as well.

The EU is the largest single market in the world. This is something of a favourite subject of mine, so if you’ll allow me, I would like to highlight this: it is the largest single market – in the world.

And what does this mean? It’s a market without borders. It means that it allows goods, services, and people to freely move within the union. It allows us to do trade and business with each other.

While creating a broader choice of products and services for all EU citizens, it also creates an opportunity for the EU to set standards.

And when the EU sets standards it has global implications. In a way, it’s as simple as that – when we are ambitious and demand more, the surrounding world needs to do more – if they want to take part in the largest single market in the world.

By looking ahead, by seeing opportunities instead of problems, and by thinking outside of the box instead of sticking our head into the sand we can have a real global impact – both Finland as a nation, and the European Union as a community on the global level.

That is why we need to work with an ambitious and serious agenda on the Green transition and on sustainable growth.

The European Commission introduced the EU Green Deal in December 2019 – almost exactly 4 years ago.

As you all know, the main goal is to make the EU climate neutral by 2050, and transform the EU economy to become more sustainable.

An important milestone in the EU Green Deal is the 2030 goal of reducing green house gas pollution by 55 per cent compared to the levels from 1990.

As the EU loves project names, and acronyms – I really have had to work on those – the goal of reaching this has been named “Fit for 55”, where 15 different legislative proposals have been put forward regarding climate, energy, transport, finance and taxation.

Not all of these are without problems for Finland of course. I would assume most of us have heard things about the Nature restoration law, or “Ennalistamisasetus” in Finnish – or the EU Forest Strategy, filled with acronyms like LULUCF and concepts like taxonomy.

I will not go into these today, but the public discussion around these clearly shows how difficult it will be to reach commonly accepted solutions to the existential problems we are facing.

That being said, it is of course important that EU regulation takes national realities into account. Therefore this government will put effort into be even more effective in influencing EU policy in a timely fashion, before they become decided regulation.

Even though there is a new Commission coming next year, and we have elections coming up and a new European Parliament where political power may shift, we can be fairly certain that the path we are on is the one that we will continue to walk.

The Commission President Ursula von der Leyen kept the green transition as the number one concept also in her recent State of the Union speech.

The new Commission, no matter how it will look like, will begin by shaping the 2040 goals, on our way to 2050. This is one of the major tasks right at the start of the new term.

I think it’s important to make sure that we also see the opportunities that exist within these challenges.

Because even though we face serious challenges in many sectors, we have also done many things right in Finland. It is not a coincidence that our green transition investment pipeline exceeded 100 billion euros.

Us being trailblazers in the green transition is due to us having the cheapest electricity in Northern Europe and the best electricity grid. And those things again, are due to us being ahead in the very same green transition. Is it the Chicken or the egg? Kind of both at the same time.

As Nordic countries we also have an opportunity to carry the issue forward together and set an example for our fellow member states.

Dear friends,

We have to remember that sustainability is a cross-sector concept, in order to affect real change we need to see action on all levels in society.

Higher education plays an important role here.

Finland has been strongly involved in promoting the construction of the European Education Area. We can congratulate ourselves on the fact that Finnish universities have been very successful in the highly competitive European Universities initiative, with 19 universities already participating.

We’ve certainly had challenges recently – Russia’s brutal war of aggression in Ukraine, the pandemic, and heightened tensions in world politics underline the importance of a crisis-resistant society, both at a national and a European level. This highlights the need to make sure students preserve their faith in a better future, and here we all have a responsibility.

Universities, through their research knowledge and expertise, have an important role to play in building crisis resilience and security of supply, and in supporting the EU’s self-sufficiency and strategic autonomy.

Universities can and should be able to respond to the rapidly changing skills needs of the labor market, and support business renewal as well as raising the education levels of the population.

I firmly believe that the free movement of students, researchers and scientists within and outside the EU provides the best added value.

The Erasmus programme, for example, is the crown jewel of European student exchange. I would strongly encourage students, teachers and researchers alike to take part in exchange programmes and the various European cooperation projects that are offered.

My own journey through exchange studies both in Portugal and Spain certainly shaped me and my life. I cast my vote for Finland’s entry into the EU while I was living the European dream, as an Erasmus student in Barcelona.

We know that there will be fierce competition for talent, it’s obviously already happening today, but will be even more fierce tomorrow. Industrial productivity, the prosperity of our societies and the achievement of our climate objectives depend in large part on the ability to retain and attract workers.

This is not only my view, but it is widely shared in the EU member states. In the conclusions of the European Council, this has repeatedly been at the forefront.

The need to strengthen education and research is key when we want to reinforce our strategic autonomy and competitiveness. The emphasis on strong cooperation in education and research is therefore very important for us.

The availability of skilled labour has recently been at the center of many Commission initiatives. All fields are included – some are more vital than others; the clean transition, cybersecurity, the battery industry, digital skills, well educated teachers, knowledge of space and so on.

We must also talk about a commitment to research and development funding. The current government is committed to a historic long-term investment. This will significantly strengthen the capacity of universities and research institutions.

From next year, we will substantially increase the level of national R&D funding towards 4 percent of GDP. Our firm intention is to create a solid basis and conditions for improving Finland’s competitiveness long into the future.

These increases will be targeted at activities with the widest possible impact on productivity and economic growth.

Particular emphasis will be placed on basic research at universities, applied research at universities of applied sciences and on increasing and modernising researcher training, so that we can make the most of this investment.

Finland has also long argued that all EU member states should increase R&D investment towards the commonly agreed EU target of 3 percent of GDP.

We are now setting a good example – and our 4 per cent target and its implementation has indeed attracted a lot of interest from both other member states and also from the European Commission.

Dear friends –

It comes down to this. The green transition is a huge opportunity for all of us. For businesses, for education, for society. Over 100 billions of investments are queueing up at our border. If even a small part of those become reality the benefits are substantial.

This is an industrial revolution and the universities are the factories of the future. We already some of the tools to make it happen. You create more as we speak. The opportunities lie ahead of us. They are  obvious, they are crucial, and fortunately even profitable.  So no more postponements. No pushing aside. Let’s get to it.

(Keynote held att Svenska Handelshögskolan 7.11.2023)

Puhe Eurooppanuorten Linnaseminaarissa 19.8.2023

/1 Comment/in , , /by

Arvoisat kuulijat, arvoisat Eurooppanuoret,

Kiitos kutsusta tulla puhumaan Linnaseminaariinne.

EU, Euroopan unioni – siitä puhumme tänään. Teidän, jotka olette kasvaneet Suomessa meidän jo ollessa EU-jäseniä, on varmaan vaikea ymmärtää, miten houkuttelevalta Euroopan unionin jäsenyys tuntui nuorelta opiskelijalta 90-luvun alussa. Olimme tarponeet läpi YYA-Suomen, pikkuhiljaa lähentyneet länttä ja Eurooppaa, ja yhtäkkiä EU oli käden ulottuvilla.

Keskustelu EU:sta ei ehkä silloin ollut kovin korkeatasoista. EU-keskustelua käytiin pitkälti ruoan hinnan ympärillä – EU:n jäsenyys tekisi ruoasta halpaa – tai pelotteiden kautta – EU romuttaisi maatalouden ja toisi ydinaseet Suomeen. Niin, näitä samojen argumenttien heijastuksia näkyy myös tämän päivän keskustelussa.

Ja ihan kuten silloin, niin EU:n vastustuksessa on tänäänkin usein kyse myös vanhan kaipuusta. Nostalgiasta, toiveajattelusta ja naiiviudesta.

Kun me Suomessa äänestimme jäsenyydestä vuonna 1994 minä itse elin eurooppalaista unelmaa. Olin Erasmus-vaihdossa Barcelonassa opiskelemassa arkkitehtuuria, oppimassa kieltä, juomassa punaviiniä. Eurooppa oli huumaava kokemus. Se, että kyllä-puoli voitti kansanäänestyksessä tuntui itsestään selvältä, mutta mahtavalta. Miten kukaan voisi vastustaa sitä, että Suomesta tulee osa Eurooppaa, ajattelin. En voinut kuvitellakaan, että äänestys voisi päätyä toisin.

EU merkitsi itselleni vapautta ja kansainvälisyyttä. Ja se merkitsee sitä vieläkin.

Olen toiminut eurooppa- ja omistajaohjausministerinä nyt vajaat yhdeksän viikkoa. Ja jos asiat muuten ovat lähteneet verkkaisesti, jopa hieman yskien, liikkeelle, niin EU-asioiden osalta ministerikauteni aloitus oli varsin vauhdikas: Heti hallituksen nimitystä seuraavana päivänä matkasin ensimmäiselle työmatkalleni Tukholmaan.

Siellä osallistuin epäviralliseen eurooppaministerikokoukseen, jonka aikana keskusteltiin mm. EU:n laajentumisesta. Ihan kuten 1994, niin nytkin monet maat kolkuttelevat EU:n ovea.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on saanut meidät taas kerran arvioimaan koko Eurooppaa, koko EU:ta, geopoliittisen pelikentän kautta.

Ei, EU ei ole varsinaisesti turvallisuuspoliittinen unioni. Mutta se tarjoaa yhteisön, ja sen kautta se tarjoaa myös suojaa.

Koska harmaa alue ei ole turvallinen. Kahden välissä ei ole turvallista ajella. Ja vaikka miten haluaisin ajatella, että polarisaatio ei ole hyvästä, niin viimeistään tänään kaikki tiedämme, että väliinputoajat ovat pulassa.

Kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni.

Siksi tämä sota on saanut laajentumiskeskustelun taas liikkeelle. Georgia, Moldova ja ennen kaikkea Ukraina tarvitsevat EU:n tarjoaman poliittisen suojan.

Keskustelu laajentumisesta pitää periaatteessa sisällään myös pohdintaa siitä, minkälaisen unionin me haluamme. Laajentumisprosessissa EU asettaa vaatimuksia ja ehtoja, joihin ehdokasmaiden on pystyttävä vastaamaan. Näiden ehtojen uusien jäsenten tulee täyttää – mutta ne pätevät tietenkin myös vanhoihin.

Laajentumiseen liittyvät ehdot ovat tehokkaita ohjaamaan ehdokasmaita kohti tarvittavia uudistuksia. Tästä keskustelimme ensimmäisessä EU-kokouksessani. Pääsin siis tavallaan heti alkuun EU:ta määrittelevien perusasioiden äärelle: yhdessä edistämme demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia ja markkinataloutta. Liittymiskriteereissä kiteytyy se, miksi EU on olemassa, mitä arvoja haluamme edistää, ja se minne olemme viemässä unionia.

EU on Suomen tärkein poliittinen ja taloudellinen viitekehys ja myös tärkein arvoyhteisö. EU on rauhanprojekti, joka on avannut Suomelle, Suomen kansalaisille ja suomalaisille yrityksille ovet Eurooppaan ja laajemmin koko maailmaan.

EU-jäsenyydellä on suomalaisten vahva tuki, ja olemalla osa yhteisöä meillä on myös kokoamme suurempi mahdollisuus vaikuttaa globaalilla tasolla. Siksi on meidän kaikkien etu, että EU on globaalisti vahva ja toimintakykyinen.

Tämä tuli selväksi viimeistään Venäjän hyökkäyssodan myötä. Silloin turvallisuusympäristömme muuttui merkittävästi ja pitkäkestoisesti. Hyökkäyssota on korostanut sitä, miten tärkeitä yhteiset arvomme ovat ja miten tärkeää on, että EU on toimintakykyinen myös kriisin edessä.

Suomi on osana EU:ta ja yhdessä EU:n kumppanien kanssa vastannut Venäjän hyökkäyssotaan nopeasti, päättäväisesti ja yhtenäisesti. Tätä yhtenäisyyttä on vaalittava ja sen varaan on rakennettava jatkossakin.

Koska on myös selvää, että ennen sotaa varmuutta toimintakyvystä ei ollut. On myös enemmän kuin todennäköistä, että mikäli EU olisi ennen sotaa voinut päättää, että nämä ovat vastatoimemme, jos olisimme viestittäneet Putinille, että hanat katkeavat, putket tukitaan, ovi SWIFT-järjestelmään sulkeutuu, varat jäädytetään ja Ukrainaa tuetaan kaikin keinoin, niin sotaa ei olisi tullut.

Jos olisimme ennen sotaa pystyneet itse kuvittelemaan mitä voi tapahtua, jos olisimme piirtäneet nämä skenaariot, jos olisimme olleet tarpeeksi toimintakykyisiä, niin väitän, että tätä sotaa ei olisi tullut.

Mutta nyt olemme tässä, ja tuen on jatkuttava.

Suomi on tähän mennessä tukenut Ukrainaa 1,74 miljardilla eurolla. Tämä sisältää 1,2 miljardia euroa puolustusmateriaalitukea, yhteensä 17 puolustustarvikepakettia.

Olemmeko auttaneet paljon vai vähän? Jos Suomen tuen suhteuttaa BKT:hen, niin USA:n kohdalla se tarkoittaisi 150 miljardin dollarin tukea.

Se on merkittävä summa kaikilla mittareilla. Ja me olemme pystyneet toimittamaan hyvää, tärkeää tavaraa, koska me olimme varautuneita. Meillä oli, ja on, varastossa sitä tavaraa, jota kriisissä tarvitaan.

Me jatkamme Ukrainan tukemista – niin kauan kuin se on tarpeen.

Hyvät ystävät,

Olemme unionina oppineet paljon viimeisten vuosien aikana.

Elina Valtonen, Antero Vartia ja minä teimme vuonna 2016 kirjallisen kysymyksen, jossa kyseenalaistimme NordStream II -putken rakentamisen siksi, että se mielestämme sisälsi selviä turvallisuuspoliittisia ulottuvuuksia ja riskejä. Tämän Venäjän toimet olivat silloin jo tehneet selväksi. Kysymystä seurasi silloin tuohtumusta kollegojemme joukossa ja vastaus oli, että putki on pelkkä ympäristökysymys.

Nyt tiedämme paremmin.

Venäjän hyökkäyssodan myötä energiariippuvuuksien vaikutukset Eurooppaan ovat tulleet selväksi kaikille. Hyökkäyssotaa seurannut energiakriisi osoitti, kuinka tärkeää on, että Eurooppa ei ole riippuvainen unionin ulkopuolelta tuodusta fossiilienergiasta. Fossiilittomaan energiantuotantoon siirtyminen on tärkeää, jotta voimme vähentää riippuvuuksiamme ja samalla vähentää Venäjän mahdollisuuksia horjuttaa Eurooppaa ja yhtenäisyyttämme.

Samalla meidän on suojeltava ja vahvistettava demokratiaa. Eri hybridivaikuttamisen keinot ja disinformaation levittäminen ovat omiaan nakertamaan uskoa poliittisen järjestelmään ja kylvämään kahtiajakoa ja eripuraa.

Demokratiavajeen syntymiseen johtavaa kehitystä on pyrittävä ennaltaehkäisemään sekä unionissa että jäsenmaissa. Tässä oikeusvaltiomekanismilla on tärkeä rooli. Se on prosessi, jossa komissio, EU:n neuvosto ja Euroopan parlamentti käy vuosittaista vuoropuhelua jäsenmaiden kanssa oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen ja sen edistämiseen liittyvistä asioista.

Kun meillä on monella tapaa tulonsiirtoihin ja osittaiseen yhteisvastuuseen perustava unioni, on pelisääntöjen oltava kaikille samat. Jos otat EU:n jäsenenä rahaa vastaan, sinun tulee myös pelata yhteisten sääntöjen mukaan. Ja ajatus siitä, että Ukrainan tukea, yhden esimerkin mainitakseni, käytetään panttivankina jotta jokin maa saisi muita etuja, on kestämätön. Sääntöjen tulee olla kaikille samat. Muuten pakka ei pysy kasassa.

Siksi sisäisen toimivuuden ja sen myötä uskottavuuden vahvistaminen on mielestäni EU:n tämän hetken ensisijainen haaste.

Oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen ja vahvistamiseen tähtäävillä toimilla ja sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää puolustamalla vahvistamme unionia kokonaisuutena, rakennamme keskinäistä luottamusta, kasvatamme resilienssiämme ulkoisia haasteita vastaan ja vahvistamme uskottavuuttamme globaalilla tasolla.

Hyvät ystävät,

EU tekee Euroopasta kilpailukykyisen talousalueen. EU mahdollistaa paremmin globaalien haasteiden, kuten ilmastonmuutoksen ja biodiversiteettikadon torjunnan. Tällaiset maiden rajat ylittävät ongelmat eivät ole ratkaistavissa ilman EU:n vahvaa panostusta – nämä haasteet on ratkottava yhteisin voimin, yhdessä toimien.

EU:n suurimpiin vahvuuksiin kuulukin se, että muodostamme maailman suurimman sisämarkkinan. Kun EU-asettaa markkinoillaan kauppaa käyville maille vaatimuksia, on EU:n ulkopuolisten maiden usein järkevä seurata esimerkkiä. Tähän voimamme perustuu.

Koska EU on globaali toimija globaalissa maailmassa, emme voi sulkea silmiämme siltä, että elämme jatkossakin keskinäisriippuvaisessa maailmassa. Emme siis voi sivuuttaa esimerkiksi Kiinan kasvavaa vaikutusvaltaa, mutta meidän on tunnistettava haavoittuvuutemme paremmin ja pyrittävä paikkaamaan niitä mahdollisimman tehokkaasti.

Samalla on täysin olennaista kehittää EU:n omia vahvuuksia unionin kilpailukyvyn varmistamiseksi. Vapaaseen liikkuvuuteen perustuvat sisämarkkinat, avoin ja sääntöpohjainen kauppapolitiikka sekä markkinaehtoiset ratkaisut ovat avainasemassa, jotta eurooppalaisista innovaatioista voi syntyä globaaleja ratkaisuja.

Haitallisten riippuvuuksien vähentämiseen ja toimitusketjujen monipuolistamiseen tarvitaan kauppaa ja kumppanuuksien rakentamista. Silloin on tärkeä varmistaa, että kumppanuudet rakentuvat hyviin ja terveisiin suhteisiin.

Siksi tarvitsemme myös EU:n, joka pystyy toimimaan tehokkaasti Kiinan vastapainona tiiviissä yhteistyössä USA:n kanssa. Transatlanttinen kumppanuutemme Yhdysvaltojen kanssa on EU:n ja sen jäsenmaiden kaikkein tärkein ja strategisin suhde. USA on toki myös kilpailija, mutta ennen kaikkea kumppani.

Tällä yhteistyöllä on ratkaiseva merkitys myös siinä, että saavutamme ulkopoliittiset tavoitteemme tehokkaammin.

Tästä tukemme Ukrainalle Venäjän hyökkäyssodan jälkeen on keskeinen esimerkki. On selvää, että esimerkiksi taloudelliset sanktiot purevat paremmin, kun niitä toteuttavat samanaikaisesti useampi taho.

Ja kuten aiemmin mainitsin, yhteistyötä ei tarvita vain tästä talouden ja turvallisuuden näkökulmasta. Myös kaikissa globaaleissa haasteissa yhteistyö on keskeistä

Yhteistyö Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välillä luo vakautta ja vaurautta Atlantin molemmin puolin, sekä laajemminkin. EU:n ja Yhdysvaltojen välinen taloudellinen suhde on monella tapaa globaalin kaupan ja investointien peruskallio. On tärkeää, että myös taloussuhteemme toimii.

Kahden suuren talouden välillä suhde ei kuitenkaan aina ole ilman ryppyjä. Tällä hetkellä minua huolettaa Yhdysvaltojen IRA-elvytys, eli Inflation Reduction Act, ja sen vaikutus eurooppalaisten ja tietenkin suomalaisten yritysten vientiin ja näin olleen koko EU:n kilpailukykyyn.

Elämme koronan jälkeisessä maailmassa, mutta uskottelemme itsellemme vielä, että näin ei ole. On suuri vaara siitä, että jätämme valtiotukihanat auki ja sen kautta sekoitamme paitsi oman kilpailukykymme myös sisämarkkinamme.

Tarvitsemme yhteisiä pelisääntöjä, vapaata kauppaa ja kilpailuneutraliteetin vahvistamista – emme välineitä, joilla vääristetään markkinoita ja jotka vievät meidät uusprotektionismin tielle.

Hyvät kuulijat,

EU-jäsenyydellä on suomalaisten vahva tuki.

Viimeisimmän EVA:n Arvo- ja asennetutkimuksen mukaan 64 prosenttia suomalaisista suhtautuu EU:hun myönteisesti. The European Social Surveyn mukaan jopa yli 80 prosenttia suomalaisista suhtautuu positiivisesti EU-jäsenyyteen. Etenkin nuoret suhtautuvat myönteisesti EU:hun.

Nämä luvut ovat iloinen asia.

Suomalaisten näkökulmasta yksi pidetyimmistä EU:n tuomista eduista on ollut vapaa liikkuvuus: oikeus asua, työskennellä ja opiskella missä tahansa EU-maassa. Sisämarkkinat avaavat mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille kansainvälistyä ja kasvaa. Osana EU:ta Suomi on kokoaan suurempi – EU-jäsenvaltiona olemme mukana vaikuttamassa siihen, mihin suuntaan sekä unioni että maailma kehittyvät.

Suomi on jatkossakin aktiivinen, luotettava ja ratkaisuhakuinen jäsenvaltio. Me haluamme kilpailukykyisen ja globaalilla tasolla vahvan unionin. Edistämme mm. puhtaan energian investointeja, luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä ja syvenevää puolustusyhteistyötä EU:ssa.

Ja jos – ja kun – emme aina ole tyytyväisiä EU:n päätöksiin, meidän on ymmärrettävä katsoa peiliin: me olemme osa EU:ta, emme passiivinen toimija. Jos päätökset eivät tunnu Suomen edun mukaisilta, meidän on kehityttävä vaikuttamistyössämme paremmiksi.

Ratkaisu ei ole EU-erolla flirttailu. Ja ei, jos ero ei nyt ole ajankohtainen, koska, ja tässä siteeraan erästä julkisuudessa käytyä keskustelua: ”tiedostamme yhä vallitsevan maailmantilanteen” ja koska ”jakaantunut Länsi-Eurooppa olisi heikompi totalitaaristen maiden uhan alla”, niin ei se ole sitä tulevaisuudessakaan.

Suomen maantieteellinen sijainti ei nimittäin muutu. Euroopan sijainti kahden suurvallan välissä ja Venäjän naapurissa ei sekään muutu. EU vahvistaa yksittäisten valtioiden kyvykkyyksiä niin kauppapoliittisesti kuin turvallisuuspoliittisestikin. On vaikea nähdä, että globaali kilpailu muuttuisi tavalla, joka suosisi pieniä valtioita isojen toimijoiden sijaan.

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Ja naiivi flirttailu EU-erolla on vastuutonta äänten kalastelua.

Hyvät Eurooppanuoret, hyvät Linnaseminaariin osallistujat,

Tämän viikonlopun aikana teillä on, ja on ollut, ohjelmassa monia tärkeitä ja kiinnostavia aiheita vihreästä siirtymästä ja nuorten hyvinvoinnista ja osaamisesta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

Iloitsen erityisesti siitä, että teidän on huomenna määrä kuulla mahdollisuuksista EU-uriin – eurooppaministerinä toivon, että Suomesta hakeuduttaisiin EU-virkoihin paljon nykyistä innokkaammin.

Myös opiskelijavaihtoa tulisi edistää ja siitä tulee pitää aktiivisesti huolta. Suomesta ulkomaille lähtevien opiskelijoiden määrä on pudonnut kolmannekseen viime vuosikymmenen puoliväliin verrattuna. Tämä on huolestuttava kehityssuunta ja asia, johon on kiinnitettävä huomiota. Samalla tarvitsemme myös ulkomaisia opiskelijoita ja opiskelijavaihtoa Suomeen.

On nimittäin harha ajatella, että kansainvälisyyttä synnytetään kotisohvalta käsin. On mentävä rajojemme ulkopuolelle ja opittava itse. Itse elin vuoden vaihto-oppilaana Portugalissa 17-vuotiaana. Opin portugalin kielen, ja opin rakastamaan niin fadoa kuin kuivattua turskaa. Opiskeluaikanani työskentelin Italiassa. Opin italian kielen ja ymmärtämään Palladion nerouden. Jatkoin Barcelonaan, rakastuin paellaan ja Gaudíin.

Hyvät ystävät: lähtekää ulkomaille, oppikaa kieliä, rakastukaa Eurooppaan.

Haluaisin, että mahdollisimman moni näkisi ja saisi itse kokea kansainvälisyyden ja kansainvälisten kokemusten hyödyn ja niiden tuoman rikkauden. Siksi tarvitsemme Eurooppanuorten kaltaisia toimijoita – järjestöjä, jotka edistävät eurooppamyönteisyyttä ja kansainvälisyyttä. Sitä tarvitsemme erityisesti tänään. Toivon teille onnea ja men

Hyvää itsenäisyyspäivää 2022 – Glad självständighetsdag 2022

/0 Comments/in , , , , , /by

Kun ohjusiskut Kiovaan alkoivat, ukrainalainen kansanedustaja Inna Sovsun lähetti perheensä  maaseudulle. Itse hän jäi kaupunkiin hoitamaan työtään. Puhuin hänen kanssaan vain muutama viikko sodan alkamisen jälkeen. Hän kertoi, miten selviää arjestaan ja miten sota on yhdistänyt ukrainalaiset. Hän kertoi myös ystävistään ja siitä, miten he tukevat toinen toisiaan. Hän kertoi kollegastaan, joka parhaillaan taisteli etelä-ukrainassa. 

Ukrainan sota on saanut meidät taas kerran pohtimaan omaa asemaamme. Mitä itsenäisyys on, ja etenkin, mitä sen eteen on tehty. Miten se on saavutettu?

On helppo nähdä yhtäläisyyksiä Ukrainan ja Suomen välillä. Aivan kuten Putin aliarvioi tällä hetkellä Ukrainaa, Stalin aliarvioi aikoinaan meidän kykyämme yhdistyä kansakuntana ja unohtaa pienet erimielisyytemme ulkoisen uhan edessä. Putin ja Stalin kuvittelivat, että maan sisäiset poliittiset erimielisyydet takaisivat heille helpon voiton. 

Toisin kävi. Tällä hetkellä sotilaallinen voitto Ukrainassa tuntuu Putinin näkökulmasta mahdottomalta. 

Kaikenlaista muuta hän on sen sijaan saanut aikaan. Palaan siihen hetkeen kuluttua. 

Putins krig i Ukraina borde vara totalt främmande för vår tid. Ett krig där man erövrar mark, vill radera ett folk, begår krigsbrott på löpande band, i vilket man påstår sig vara inbegripen i ett heligt krig, det är inte av denna världen. Det är inte 2000 talet, det är inte den civilisation vi byggt upp. 

Det är inte ett krig våra barn borde se i denna värld. 

Men samtidigt är det bekant. Narrativet är bekant. Skälen är bekanta. Motiveringarna känner vi igen. Våra krig var i mycket ett krig mellan olika världsbilder. Det samma ser vi nu i Ukraina. 

Hyvät ystävät,

Suomen ensimmäisinä itsenäisyyden vuosina loimme nykyisen yhteiskuntajärjestyksemme. Ståhlberg, tuo oikeusvaltiomme ehkä merkittävin rakentaja, iski perustuslain paalut niin syvälle, että ne kestivät tulevat sodatkin. 

Nyt tätä järjestystä halutaan murtaa. Siitäkin on kysymys, kun Putin hyökkää Ukrainaan. 

Halutaan saada meitä luopumaan oikeusvaltiosta, oikeuksistamme, tasa-arvosta, ja ennen kaikkea sääntöihin perustuvasta kansainvälisestä sodanjälkeisestä maailmanjärjestyksestä, 

Se ei onnistu. Sen sijaan EU on tänään yhtenäisempi kuin koskaan ja Venäjän näkymät ovat kaiken kaikkiaan synkät. 

Bästa vänner,

Vår rättsstat klarade kriget tack vare alla dem som kämpade för vår frihet. Och nu klarar Europa också denna prövning. Rättsstaten består, det internationella samfundet är resilient. 

Detta år har medfört stora förändringar. Vi har vaknat till en ny verklighet. En verklighet, där vi klart ser, att det ibland är värt att ha stöd av varandra. För Finlands del raserades många murar detta år. När jag för ett år sedan talade för att vi borde börja vår NATO-medlemskapsprocess trodde jag inte att vi skulle vara här nu. För all del, inte många av oss trodde heller på att vi skulle ha ett krig i Europa. Inte jag heller. 

Politiikkaa seuratessa tuntuu usein siltä, että keskustelu pyörii hyvin pienten kysymysten äärellä. Tänä vuonna on kuitenkin myös syntynyt isoja päätöksiä, päätöksiä, joita olemme tehneet yhdessä. 

Suomi ei seiso yksin. Nato-jäsenyyden myötä saamme turvaa. 

Tämä ei tarkoita, etteikö omaa puolustustamme pitäis hoitaa ihan niin kuin olemme tehneet tähänkin saakka. Päävastuu säilyy meillä ja tämä on vastuu, johon me suomalaiset mielellämme sitoudumme. Maanpuolustustahto on Suomessa vahva. Ja syystä. 

Nato-medlemskapet betyder inte att vi inte kan avsäga oss vårt ansvar för att försvara Finland. Det ansvaret är fortfarande vårt. Och tack vare den tradition, den inställning vi haft under hela vår självständighet är vi väl rustade. Vi är förberedda för kriser av flera slag. 

Men säkerhet byggs inte enbart med vapen. Säkerhet och självständighet byggs av en gemensam syn på samhället, på en förståelse och en tillit till varandra. På tron på att du vill mig gott, och att jag kan bistå dig. 

Turvallisuus rakentuu monesta asiasta. Tämän vuoden aikana keskustelu on pitkälti pyörinyt sotilaallisen turvallisuuden ympärillä. Syy siihen, on Putinin julmassa sodassa. 

Mutta kun turvallisuutta vahvistamme tulee muistaa kaikki sen osat. Tulee muistaa yhteisöllisyys, luottamus, yhteydenpito. 

Turvallisuus on sitä, että joskus koputtaa naapurin ovea, ja tarkistaa, että kaikki on, kuten pitää. Turvallisuus on sitä, että voi lainata maitoa naapurilta, jos se jäi ostamatta. 

Turvallisuus om yhteiskunnan läpi kulkevaa luottamusta. Se helpottaa arkea. Se auttaa eteenpäin – ja isompienkin töyssyjen yli. 

Tästä talvesta voi hyvinkin tulla monelle ihmiselle hankala. Energian hinnat ovat uudella tavalla nostaneet omavaraisuuden keskusteluun. Inflaatio kiristää monen kukkaroa. Näidenkin haasteiden yli pääsemme luottamuksen ja yhteistyön turvin. 

Kyrkslätt är en trygg kommun att bo i. Vi vet var vi står, vi känner till vår historia. Det ger också trygghet. Identitet ger trygghet. Vi flyter inte i ett tomrum utan växer fast i våra erfarenheter, i våra vänner, i de berättelser vi hör. 

Minnen bevaras inte om de inte flyttas vidare. Idag är en utmärkt dag för att göra just detta. Om självständigheten är den grund Finland vilar på så är minnena dess armeringsstål. Trådar som stärker den, som förenar den med bygget ovanför och som garanterar att inte bara det som byggs idag, utan också imorgon håller och kan vila på ett stabilt fundament. 

Muistot tukevat tulevaisuutta. Ja tulevaisuus näyttää kaikesta huolimatta hyvältä. Se minkä olemme oppineet viimeisten vuosien aikana, tulee auttamaan meitä tästä eteenpäin. Uskon niin.

Hyvät sotiemme veteraanit, lotat. Hyvät kuntalaiset, hyvät ystävät.

Bästa lottor och veteraner, bästa vänner.

Itsenäisyys on kaiken perusta. Se ei ole ilmainen. Sitä koetellaan joka päivä. Moni ihminen eri puolilla maailmaa tietää mitä sen menettäminen tarkoittaa. Tänään meidän on syytä olla erityisen kiitollisia siitä, mitä meillä on. 

Kirkkonummen kunnan puolesta haluan toivottaa teille oikein hyvää ja arvokasta itsenäisyyspäivää 

Å Kyrkslätts kommuns vägnar vill jag önska er en god självständighetsdag fylld med varma minnen och tacksamhet. 

Puhe kutsuntatilaisuudessa Kirkkonummella

/0 Comments/in , , , /by

Ympärillänne on tuttuja, ihmisiä, mutta myös tuntemattomia ihmisiä. Joihinkin olette törmänneet koulussa, harrastuksissa, joihinkin ette ollenkaan. 

Kutsunnoissa jokainen suomalainen nuori mies, ja kohta nuori nainen, joutuu ottamaan kantaa siihen, haluaako suorittaa varusmiespalveluksen. Miten minä haluan palvella tätä yhteiskuntaa? Se on kysymys joka tulee toistumaan elämänne aikana. Sen vastaus tulee myös vaihtelemaan. 

Suoritatte sitten varusmiespalveluksen tai siviilipalveluksen, niin joudutte tämän kysymään itseltänne. 

Se, että koko ikäluokka näin kokoontuu on hieno asia. Varusmiespalveluksen parhaita puolia on nimenomaan tämä – jaettu, yhteinen kokemus. 

Tämä on viimeinen kerta elämässänne, jolloin koko ikäluokkaa kokoontuu, taustasta riippumatta, jokaisen erilaisista tulevaisuudensuunnitelmista riippumatta. Tässä piilee varusmiespalveluksen voima. 

Bästa ungdomar. 

Ni är kallade på uppbåd, och genom det får ni ta ställning till hur ni vill tjäna Finland. Det år en fråga som ni kommer att ställas många gånger om, genom ert liv. 

Ni är kanske oroliga för hurdan värnplikten blir. Ni har kanske hört historier. Ni är kanske fulla av förväntningar. Idag kan ni också få svar på många av de frågor ni har. 

I ljuset av det som händer världen så har man också här hos oss igen kunnat konstatera att vi valt rätt. Det, att vårt försvar vilar på en stor reserv och en allmän värnplikt har visat sig vara rätt val. 

Men det finns andra goda saker med det. Jag påstår, att det, att hela årskullen samlas så här, det, att en stor del av den fullföljer värnplikten också fyller en annan funktion. Det ger en delad upplevelse, en upplevelse, under vilken man får leva tillsammans med i de flesta fall helt okända människor. Man delar varandras vardag, man andas samma luft, man delar upplevelser. 

Det här är en unik upplevelse som ger bestående minnen, och som bidrar till att skapa en nationell enighet. 

En enighet som behövs, inte bara i goda tider, utan framförallt i krissituationer. 

Se, että me säilytimme varusmiespalveluksen tilanteessa, jossa muut maat sen purkivat, on osoittautunut oikeaksi ratkaisuksi. 

Ja itse uskon vahvasti, että se paitsi vahvistaa puolustusvoimia, myös tarjoaa kokemuksia, joiden varaan on hyvä rakentaa omaa tulevaisuuttaan, omaa uraa, omaa elämää. Näin koin itse oman varusmiespalvelukseni. 

Hyvät nuoret. 

Maailma on tilanteessa, jota kukaan meistä ei olisi voinut arvata vuosi sitten. Euroopassa käydään järjetöntä hyökkäyssotaa kaikkia pelisääntöjä ja sitovia kansainvälisiä sopimuksia rikkoen. 

Veikkaan, että myös te seuraatte tilannetta herkeämättä. 

Ukrainan sota on opettanut meille monta asiaa. Myös sen, että varautua pitää. 

Samaan aikaan on myös syytä huomata, että me olemme varautuneet myös haastaviin aikoihin. Meillä on kykyä vastata mahdollisesti eteen tuleviin haasteisiin. 

On myös syytä muistaa, että meihin ei tällä hetkellä kohdistu välitöntä uhkaa. 

Ja itse olen erityisen iloinen siitä, että Suomi on astumassa Natoon, joka toki tuo oman vivahteensa myös varusmiespalvelukseen, mutta joka ennen kaikkea tarjoaa meille turvaa ja selkänojaa. 

Tällä hetkellä hakemuksen ratifiointi on kahden maan hyväksyntää vailla. Se on tietenkin hieman hankala tilanne. Mutta ei meillä hätää ole. Voimme odottaa rauhassa. Meillä on muiden maiden tuki ja hyvät omat kyvykkyydet. 

Bästa ungdomar. Även om Nato-ansökan dröjer tack vare några länders aningen tvivelaktiga spel går det ingen nöd på oss. Om vi måste vänta så väntar vi. VI har flera länders stöd. 

Finlands försvar handlar inte bara om försvarsmakten. Det handlar om ett samspel inom hela samhället. Det handlar om det, att oberoende av vilket tjänstgöringssätt man väljer, så stöder man varandra. Det finländska samhällets superkraft är förtroendet. Det, att vi litar på varandra, att vi stöder varandra. 

Hyvät nuoret. Teillä on edessänne mielenkiintoinen puoli vuosi tai vuosi. Tulette kokemaan paljon, tulette saamaan uusia ystäviä, Tulette saamaan muistoja ja ihmissuhteita, joista on iloa puolen vuosisadankin päästä. Pitäkää sitä etuoikeutena, koska siitä on kysymys. 

Kirkkonummen kunnan puolesta haluan kiittää teitä siitä, että jatkatte sitä pitkää ketjua, jonka varaan tämän maan turvallisuutta on rakennettu. Tack för att ni är här idag. 

Adlercreutz puoluekokouksessa: Nato vie Pohjoismaat uuteen aikaan

/0 Comments/in , , , , /by

Suomi ei ole koskaan aiemmin saanut yhtä paljon positiivista huomiota kuin nyt, sanoi Ruotsalaisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anders Adlercreutz puheessaan RKP:n puoluepäivillä.

-Suomi on menestystarina. Kansainvälinen media nostaa esille Suomen resilienssin. Suomen päättäväisyyden. Suomi näyttäytyy mediassa vakaana, turvallisena ja demokraattisena maana. Meidän ei tule puhua harmaasta vyöhykkeestä. Meidän tulee puhua tästä ajasta jonakin uutena, suurena mahdollisuutena, toteaa Adlercreutz.

– Nyt on oikea momentum, ei ainoastaan RKP:lle vaan koko Suomelle. Nyt ei tule pelkästään avata ovia viennille vaan potkaista ne sisään. Kaikelle suomalaiselle on kysyntää, toteaa Adlercreutz.

Adlercreutz nosti esiin miten Suomen ja Ruotsin yhteinen päätös hakea Naton jäsenyyttä samalla mahdollistaa tiiviimmän pohjoismaisen integraation.

-Pohjoismainen yhteistyö herättää vain positiivisia tunteita. Pohjoismaat ovat maailman paras aluebrändi. Pohjoismaat, jotka nyt yhdessä myös liittyvät Naton jäseniksi tulevat kasvattamaan painoarvoaan, toteaa Adlercreutz.

-Meidän ei kuitenkaan tule tyytyä tähän. On lukemattomia tapoja syventää yhteistyötä entisestään. Voisimme helpottaa työskentelyä naapurimaissamme. Skoonelaisen voisi olla yhtä luonnollista opiskella Tampereella kuin Vaasalaisen Uumajassa. Voisimme tehdä työperäisestä maahan muuttamisesta helpompaa. Tutkinnoistamme pitää tehdä vastaavuuksiltaan samanarvoisia ja pohjoismaisen identiteetin tulee olla todellisuutta kaikilla tasoilla, kaikessa kanssakäynnissä viranomaisten kanssa. Meidän tulee tarkastella työkulttuuriamme, jotta Suomi olisi houkutteleva opiskelukohde esimerkiksi nuorille ruotsalaisille opiskelijoille, visioi Adlercreutz.

Ryhmäpuheenvuoro valtiopäivien avauskeskustelussa 9.2.2021

/0 Comments/in , , /by

Ärade talman, arvoisa puhemies,

Trivialisointi ja karrikointi on helppoa, samoin ihmisten ja ihmisryhmien lokeroiminen. Ummistamme silmämme ja vetoamme ennakkoluuloihin ja ennakkokäsityksiin. Se on tuttua meille kaikille politiikantekijöille. Ja vaikka tiedämme liiankin hyvin, mihin se johtaa, emme aina pysty vastustamaan kiusausta. Mutta silmien ummistaminen tosiasioilta eli todellisuudelta ei vie eteenpäin. Se johtaa epäolennaisiin ja toisarvoisiin toimenpiteisiin todellisten ja konkreettisten sijaan.

När vi inleder arbetet i år är det bra att se var vi står. Att se fakta. Vad vi har gjort och vad vi har framför oss. Inte vad vi tror, vad vi befarar, utan vad vi vet. Inför coronakrisen hade vi inget facit. Alla länder stod inför en helt ny uppgift. Också vi, också denna regering och riksdag.

Vi har inte i dag ett slutbetyg att ta till. Men vi kan avlägga en mellanrapport. Finland kan i dag skatta sig lycklig för att vara ett av de länder som kommer ut ur krisen med minst blessyrer. Vi har klarat oss bra enligt alla mätare — både de epidemiologiska och de ekonomiska. Vår sjukvård har prövats, men hållits igång. Vår ekonomi har gungat, men klarat sig.

Arvoisa puhemies,

Viime vuonna tehtiin jo konkreettisia rakenteellisia uudistuksia, joiden tulokset näkyvät tänä vuonna.

Se, että jokaisella lapsella taas on subjektiivinen oikeus täyspäiväiseen varhaiskasvatukseen, on iso tasa-arvokysymys. Se hyödyttää kaikkia.

Oppivelvollisuuden pidentäminen on merkittävä uudistus. Se on rakenteellinen koulutusuudistus, jota sekä opettajat että ekonomistit kannattavat — jo se itsessään on harvinaista. Se on satsaus nuoriin.

Syksyllä päätettiin monista konkreettisista työllisyyttä parantavista toimenpiteistä, jotka pysyvällä tavalla vievät työmarkkinoiden tasapainoa myönteiseen suuntaan. Eläkeputki lakkautetaan ja samalla yli 55-vuotiaita kannustetaan ja tuetaan aktiivisuuteen työmarkkinoilla ja jaksamiseen työelämässä.

Jo nyt tämä hallitus — epidemiologisesta ja taloudellisesta kriisistä huolimatta — on tehnyt yhtä merkittäviä toimenpiteitä työllisyyden parantamiseksi kuin edellinen hallitus koko hallituskautensa aikana. Edellisen hallituksen aloittamaa työtä on jatkettu.

Ärade talman,

Också regeringens halvtidsgranskning i april kommer att ha fokus på åtgärder som höjer sysselsättningsgraden. SFP och svenska riksdagsgruppen vill se lokala avtal. Vi vill se en utvidgning av hushållsavdraget. Vi vill förbättra sysselsättningstjänsterna och se över det inkomstrelaterade arbetslöshetsunderstödet.

I en situation där den internationella konjunkturen är svår att förutspå är det väsentligt att vi själva gör allt vad vi kan för att säkerställa en dynamisk och konkurrenskraftig ekonomi.

Coronakrisen resulterade förra året i ett rekordstort underskott. Men det verkar bli mindre än befarat. Att det har krympt något är bra, eftersom det betyder att vi snabbare kan nå en balans i den offentliga ekonomin. Under våren måste den vägkarta som åtgärdar hållbarhetsunderskottet uppdateras och konkretiseras.

I sinom tid — inte nu — behövs också förnuftiga, välavvägda anpassningsåtgärder.

Ärade talman,

Det är viktigt att vi 2021 ser vår roll i Norden, men också vår roll i Europa.

Arvoisa puhemies,

Suomesta tuli vuodenvaihteessa Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajamaa.

Koronaepidemia ja sen myötä tehdyt rajoitukset eivät saa sokaista meitä pohjoismaiselta yhteistyöltä. Päinvastoin Suomen puheenjohtajuuskaudella meidän tulee elävöittää pohjoismaisten naapureidemme välisiä suhteita. Meidän tulee vahvistaa maailman parasta yhteisöä ja maailman vahvinta aluebrändiä. Koronasta huolimatta, ja erityisesti tämän mullistavan pandemian jälkeen, on yhtä tärkeää kuin ennenkin, että ihmiset ja yritykset voivat toimia vapaasti Pohjoismaissa ja että me yhdessä samanmielisten naapureidemme kanssa pyrimme vastaamaan yhteisiin haasteisiimme.

Arvoisa puhemies,

Aloitin puhumalla yksinkertaistuksista, joita usein teemme poliittisessa retoriikassa. Sellainen ajatus, että me nykymaailmassa voisimme valita olla kantamatta globaalia vastuuta tai vastuuta ympäristöstä, on täysin vieras RKP:lle. Ajatus siitä, että voisimme harjoittaa politiikkaa, joka ei perustu oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle, on mahdoton.

Nämä ovat universaaleja arvoja, jotka ohjaavat ja joiden tulee ohjata Suomen politiikkaa hallituksen kokoonpanosta riippumatta.

Arvoisa puhemies, ärade talman, ne eivät vie vasemmalle tai oikealle, ne vievät eteenpäin.

Ryhmäpuheenvuoro vuoden 2021 budjetin palautekeskustelussa 15.12.2020

/2 Comments/in , , , /by

Arvoisa puhemies,

OECD julkisti Suomea koskevan maaraporttinsa viime torstaina. Analyysin johtopäätökset eivät ole yllättäviä, ja raportissa käsitellään paljon samoja kysymyksiä kuin mitä valtiovarainvaliokuntakin budjettimietinnössään tuo esiin.
Kyse on tutuista kipukohdista: valtio velkaantuu ja työllisyysaste jää jälkeen. Tämä viesti on otettava vakavasti. Vaikka tämänhetkisessä koronatilanteessa meillä ei juuri ole talouspoliittisia vaihtoehtoja, meidän on kyettävä nopeasti rakentamaan uskottava ja konkreettinen polku julkisen talouden tasapainottamiseen.

Koska siitä, arvoisa puhemies, mitä nyt vaaditaan, vallitsee suuri yksimielisyys. Meidän on pidettävä talous toiminnassa ja noustava aallonpohjasta.

On hyvä huomata, että oppositio on samaa mieltä tästä asiasta, vaikka toisenlaisiakin äänenpainoja on ollut havaittavissa silloin kun se on tuntunut tarkoituksenmukaiselta.

Mutta yksityiskohdissa on eroja.

On selvää, että meidän ei nyt tule tehdä rajuja leikkauksia vanhustenhuoltoon eikä koskea tulevien eläkeläisten eläkkeisiin, kuten Kokoomus on esittänyt.

Ei ole myöskään järkevää heikentää tuntuvasti maahanmuuttajien mahdollisuuksia kotoutua Suomeen, kuten Perussuomalaiset on esittänyt, tai kyseenalaistaa meidän kansainvälisiä velvoitteitamme tilanteessa, jossa kansainvälinen yhteistyö on tärkeämpää kuin koskaan aiemmin.

Tai kuvitella, että voisimme sekä ottaa vastaan EU:n elpymispanostuksia että jättää oman osuutemme maksamatta, kuten Kristillisdemokraatit vaikuttavat ehdottavan.

Ärade talman,

När det gäller arbetslösheten bland de som är över 55 år kan vi inte slå oss för bröstet. Det är synd att arbetsmarknadsparterna inte kom till en gemensam syn i frågan och nu är det upp till regeringen att fatta beslut. Det system vi har idag leder otvetydigt till åldersdiskriminering och ojämlikhet. När vi uppehåller incitament till att inte hålla kvar de äldre i arbete, att inte satsa på dem, skjuter vi oss själva i foten.

SFP och Svenska riksdagsgruppen vill se reformer som ökar flexibiliteten. För att kunna finansiera välfärdsstaten måste vi hålla sysselsättningsgraden så hög som möjlig. Vi bör avskaffa behovsprövningen av utländsk arbetskraft. Vi behöver en reform som möjliggör lokala avtal och som samtidigt stärker förtroendet på arbetsplatsen. Det senare kunde ske till exempel genom att ge arbetstagarna en roll i företagens ledning, via exempelvis en styrelseplats. Det skulle gagna alla.

Arvoisa puhemies,

Valtiovarainvaliokunta tuo mietinnössään esiin mielenterveyden ongelmat. Niillä on merkitystä julkisen talouden kannalta, koska mielenterveyden häiriöistä on tullut yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen syy. Vuonna 2018 julkistetun terveysraportin mukaan mielenterveysongelmien suorat ja epäsuorat kustannukset ovat Suomessa OECD-maiden korkeimpia, jopa 5,3 prosenttia BKT:stä, eli noin 11 miljardia euroa vuositasolla. Koska avuntarve on lisääntynyt entisestään koronaepidemian aikana, on ehdottoman välttämätöntä parantaa ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä ja hoidon saatavuutta, kuten valtiovarainvaliokunta lausumassaan korostaa.

Ärade talman,

I regeringsprogrammet är målet att Finland ska vara klimatneutralt 2035. I budgetpropositionen 2021 reserveras omkring 2,1 miljarder euro för klimatåtgärderna, vilket är ungefär lika mycket som 2020 och cirka 534 miljoner euro mer än i ordinarie budgeten för 2019. Vi ska i synnerhet minska utsläppen från trafiken, vi ska förbättra kollektivtrafiken. Vi värnar om den biologiska mångfalden. Vi ökar användningen av förnybar energi och främjar cirkulär ekonomi.

Arvoisa puhemies,

Mietinnössään valtiovarainvaliokunta vaatii, että sukupuolivaikutusten arviointia tulisi parantaa ministeriöiden budjettiprosesseissa. Varsinkin työllisyyspolitiikkaa tulee arvioida sukupuolivaikutusten näkökulmasta. Tämä ei ole aivan yksinkertaista mutta sitäkin tärkeämpää. Tämä on mitä suurimmassa määrin kilpailukykykysymys. Jos me tietoisesti ylläpidämme epätasa-arvoa edistäviä rakenteita, emme pysty toimimaan tehokkaasti. Ja tuottavuus kärsii.

Elämme haastavia aikoja. Ja vaikka tiettyjä päätöksiä usein mielellään lykätään, rakenneuudistusten tekemättä jättämistä ei voi puolustella. Oppivelvollisuutta pidennetään ensi vuonna. Se on tärkeää. Mutta kaikki perustuu siihen, että työllisyysastetta saadaan nostettua, ja tältä osin on vielä paljon tehtävää.

Puhe puoluevaltuustossa 7.3.2020

/0 Comments/in , /by

För ett par veckor sedan debatterade vi de överskuldsattas situation i riksdagen. Många finländare har problem med ekonomin. Många skuldsätter sig när de inte borde. Men framförallt har vi många som i tiderna haft problem men som sedan kommit på fötter, betalt sina skulder och gått vidare. Men tyvärr belastas de ännu av kreditmärkningar. 

I sitt anförande räknade Anna-Maja upp vad regeringen tänker göra åt saken. Och det var en diger lista, så gott som allt som i åratal efterlysts av de sakkunniga. 

Och det här är bara ett exempel. Saker händer, världen förbättras, ett steg i taget. 

Samtidigt vet vi också vilka våra utmaningar är. Vi gör nu satsningar men vi måste också betala för dem. Därför är de sysselsättande åtgärderna inte valbara, utan ett imperativ. Utan en sysselsättningsgrad på 75% kan vi inte gå vidare. Vi kommer inte vidare. 

Det kräver lösingar. Det kräver ett fördomsfritt sinne. Det kräver en vilja att ibland sätta sina käpphästar åt sidan och kompromissa. 

Och det tvivlar jag inte på att vi kan.

För vi vet också, att oppositionen inte bjuder på några lösningar. 

Vi hade igår frågetimme. Vi diskuterade en viktig fråga, en fråga som har betydelse för hela EU. Och det här var sannfinländarnas inlägg. Jussi Halla-aho steg upp och sade: 

”Kreikka on invaasion kohteena. Rajan yli ei pyri Syyrian sotaa pakenevia naisia ja lapsia, vaan Turkin liikkeelle ajamia nuoria miehiä, jotka huutavat Allahu akbaria”.

Invasion, Allahu akbar. Det här är oppositionens lösning. Att skrämmas. Att skapa oro. Att skapa misstro. 

I alla frågor. 

När Jussi Halla-aho blev tillfrågad om vilken deras främsta sysselsättande åtgärd var talade han om bostadspriser. Att lägre boendekostnader vore lösniingen. Utan att presentera några årgärder. 

Visst, det vore fint om boendet kostade mindre. Och det kunde säkert bidra till en ökad rörlighet. Men inte är det en sysselsättande åtgärd och visst måste vi kunna be mera av vårt näststörsta parti. 

Vi kan kräva att man har mer ett bättre svar på den arbetskraftsbrist som vi liders av här i söder och i Österbotten än att ”man skall höja lönerna”. 

Vi kan kräva verkliga lösningar för en bättre integration än att man föreslår – men en del stöd från samlingspartiet – att alla medel för integration dras in. 

Vi kan kräva, att man då man säger att man borde hjälpa lokalt, på ort och ställe,  verkligen vill göra det, i stället för att föreslå att vårt bistånd dras in.

Eller ta Samlingspartiets asylpolitiska åtgärdsprogram som presenterade igår. Men Redan i den första punkten går det fel.. Redan i första punkter faller de för sådan populism att de slår huvudet i grundlagen. Vi kan kräva att de kan bättre än så.  

Det här känns som självklara saker, men, tro mig, i riksdagen, bland vissa partier, är det inte själkvklart. 

Så det här är terrängen vi jobbar i. 

Men vi erbjuder lösingar. Det om Anna-Maja nämnde här tidigare, bara en sådan liten sak som det, att vi sänker industrins energiskatt till EUs miniminivå öppnar för många möjligheter. Det hjälper städer som Helsingfors och Vasa att frångå kolkraften, visst. Men den kan också ha en förvånansvärt stor sysselsättande effekt. 

I min hemkommun, Kyrkslätt, leder detta beslut antagligen till att man bygger ett datacenter som indirekt ger en sysselsättande effekt på 1000 årsverken. En investering på ungefär 2 miljarder euro som inte bara skapar jobb utan även minskar på våra utsläpp. 

I och med att energisvinnet, ungefär 90% av effekten, leds ut i fjärrvärmenätet kan fossila kraftverk stängas. Ett datacenter som skapar ekonomisk aktivitet kommer att värma upp en stor del av Esbo och Kyrkslätt och samtidigt bidra till att våra utsläpp minskar med upp till 0,75 megaton på årsnivå. 

Så inte heller där har sannfinlädarna rätt. Klimatåtgärder bromsar inte vår ekonomi utan tvärtom, de sätter fart på den. 

Samtidigt är det viktigt att vi också ser till att det finns möjlighet för utveckling. Att de som fattar beslut kan se på regionen som helhet. För några dagar sedan firade man i Vasa. Om en dryg vecka kommer vi att samlas i Ekenäs, för att slåss för västra nylands konkurrenskraft. 

Om man skall bygga ett hållbart samhälle måste man se utöver regerings och oppositionsgränsen. Man måste se ut utöver den egna kommunen. Man måste ibland se över det vatten som skiljer oss – vare sig det är här hos oss eller ner vid medelhavet.  Och man måste se längre än till nästa dag. 

Och det gör Svenska riksdagsgruppen. Tack bästa partifullmäktige. Det är roligt att se er här idag. Det är en glädje att få arbeta tillsammans med er. 

Itsenäisyyspäivän puhe

/0 Comments/in , /by

Jos Euroopan kaduilla sata vuotta sitten olisi tiedusteltu mitä ihmiset luulevat pienestä piskuisesta Maasta Euroopan pohjoisosassa nimeltään Suomi, niin aika moni olisi ajatellut että se on ohimenevä tapaus. Kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta onpa se köyhä, ja tuleehan noita. 

Tulihan niitä, mutta Suomi pysyi. Tähän päivään mennessä 102 vuotta. Ja toisin kuin silloin näytti, niin olen vakuuttunut siitä, että olemme täällä, Suomi-nimisenä kansankuntana vielä 100 vuoden kuluttua. 

Sadan vuoden aikana on tapahtunut paljon. Euroopan köyhimmästö maasta olemme nousseet melkein jokaisella mittarilla maailman parhaiden joukkoon. 

Bästa vänner. Det var inte många som satsade en slant på Finland år 1917, år 1939, eller 1944. Men här är vi fortfarande, med 102 år på nacken. 

Under dessa år har mycket hänt. Vi är inte mera Europas kanske fattigaste, mest underutvecklade land, utan ett av världens mest framgångsrika. Världens lyckligaste land, världens stabilaste land, världens säkraste land, och fortfarande – mest olympiska medaljer i de olympiska sommarspelen räknat per capita. 

Det är ett land att vara stolt över. Idag på självständighetsdagen men också varje dag. 

Monella mittarilla pärjäämme hyvin. Mutta me tiedämme myös että se ei ole tullut ilmaiseksi. 

Jokin aika sitten tapasin rintamaveteraanin, joka kertoi, miten hän päätyi sotaan. Hän oli kaverinsa kansa pyöräillyt Helsingistä Kirkkonummen Meiko järvelle uimaan kesäkuussa 1941. Paluumatkalla toisen pojan pyörän rengas puhkesi, ja kun he paikkasivat sitä auringonpaisteessa, ohikulkija kertoi, että sota oli alkanut.. Pojat palasivat nopeasti kotiin Helsinkiin, ja muutaman päivän päästä tapaamani rintamaveteraani ilmoittautui vapaaehtoiseksi. 

Vieraillessani eräässä vanhainkodissa Kristiinankaupungissa sain kuulla toisen tarinan. Gunnar osallistui taisteluun Suomenlahdella. Kun venäläiset sotilaat ottivat saaren haltuunsa, hän yritti paeta uimalla läheiseen saareen. Hänet vangittiin, ja seuraavat vuodet kuluivat Siperiassa.

Kun hän vuosia myöhemmin palasi, hänen oma äitinsä ei enää häntä tunnistanut.

Sodan jälkeen nämä kaksi nuorta palasivat arkeen. Näiden kokemusten jälkeen heidän oli yritettävä sopeutua jälleen tavalliseen elämään. Me emme voi ymmärtää, minkälaista se oli.

Mutta olemme siitä äärettömän kiitollisia. 

Bästa vänner. 

Liksom Finland så har Kyrkslätt kommit en lång väg. 

Kyrkslätt av idag är en unik miljö. Vi har dels vår historia, en tradition och rötter som går inte bara till krigstiden utan mycket längre än så. Vi har landsbygd men också stad, jordbruk men också högteknologisk verksamhet. Nya bostadsområden men också en kyrka mitt i byn, en kyrka som påminner om det arv denna generation förvaltar. 

Som ordförande för kommunfullmäktige försöker jag förvalta detta materiella och andliga arv som skapats under flera generationer. Ett arv som har lett till att vi också idag är en attraktiv kommun som lockar människor till sig, en kommun i vilken både gammal och ung kan trivas, leva och utvecklas. 

Hyvät ystävät. 

Kunnanvaltuuston puheenjohtajana yritän itse vaalia sekä henkistä että materiaalista perintöä, jonka olemme yhdessä usean sukupolven kanssa luoneet. Tämä perintö on johtanut siihen, että Kirkkonummesta on kasvanut kunta, jossa asukkaat, niin nuoret kuin vanhat, viihtyvät. 

Hyvät ystävät, sotiemme veteraanit, hyvät naiset ja herrat. 

Bästa vänner. 

Kirkkonummen kunnan puolesta haluan toivottaa teille kaikille hyvää itenäisyyspäivää. 

Glad självständighetsdag.