Työllisyyshaaste on akuutti mutta ei mustavalkoinen

På svenska här.

Viime päivinä sosiaalisessa mediassa on käyty vilkasta keskustelua ulkomailla syntyneiden henkilöiden työttömyydestä. Keskustelun lähtölaukaus oli ETLA:n julkaisema kirjoitus. Luvut ovat huonoja, mutta ne on asetettava oikeisiin mittasuhteisiin. Sekä ilmiön laajuutta että sen syitä on tarkasteltava asiallisesti.

Palaan tähän myöhemmin tekstissä.

Keskustelussa sivuun jää kuitenkin kysymys, josta nimenomaan pitäisi puhua: nuorten työttömyys, yksi keskeisimmistä tulevaisuuskysymyksistämme. Viime vuoden lopussa alle 30-vuotiaita työttömiä oli jo lähes 90 000. Vertailun vuoksi: työttömiä maahanmuuttajia on runsaat 50 000.

Ensimmäisen työpaikan saaminen on äärimmäisen vaikeaa. Ja mitä pidempään ihminen on työelämän ulkopuolella, sitä vaikeammaksi tilanne käy.

Keskeinen kysymys on tietenkin, miten talouskasvua voidaan vauhdittaa. Samalla on kuitenkin toteutettava tietoisia toimia, joilla työllistymisen kynnystä madalletaan.

RKP esitti viime kesänä uutta työllistämisen mallia alle 30-vuotiaille. Se on nyt toteutettu nuorten työllisyyssetelin myötä. Sen avulla työnantaja voi saada 50 prosentin palkkakustannustuen palkatessaan nuoren työntekijän.

Nuoren yrittäjyyden tukeminen on toinen kehittämisen arvoinen ajatus. Kasvuryhmän ehdotus yrittäjyyskasvatuksen tekemisestä pakolliseksi oppiaineeksi on pohdinnan arvoinen. Kolmas keino on joustavien opintomahdollisuuksien lisääminen – osaamista pitää pystyä päivittämään.

Kyse on sekä työn mahdollistamisesta opintojen aikana että siitä, miten valmistumisen jälkeen löydetään reitti työelämään. Voitaisiinko yrityksiä kannustaa tarjoamaan opiskelijoille opinnäytetyöpaikkoja, jotka toimisivat eräänlaisena ohituskaistana työmarkkinoille? Ja miten varmistamme, että jokaiselle opiskelijalle löytyy valmistumisen edellyttämä harjoittelupaikka?

Puolueemme tulee lähiaikoina esittelemään omat ehdotuksemme tilanteen helpottamiseksi.

Sitten toiseen kokonaisuuteen.

Työttömistä vajaat 15 prosenttia on syntynyt ulkomailla. Osuus on toki merkittävä, mutta se ei ole työttömyyden kokonaiskuva eikä keskeisin ongelmamme.

Viime vuoden aikana työttömyys on itse asiassa kasvanut nopeammin Suomessa syntyneiden kuin maahan muuttaneiden keskuudessa.

ETLAn kirjoituksen perusteella HS:ssä julkaistu artikkeli on levinnyt laajasti – usein ilmeisesti oletuksella, ettei kukaan jaksa lukea sitä kokonaan. Siitä tehdyt johtopäätökset ovat sekä harhaanjohtavia että monin tavoin virheellisiä.

Suomessa on noin 350 000 työtöntä. Heistä reilu 50 000 on maahanmuuttajia.

Se, että sekä maahanmuuttajien että nuorten työttömyys on kasvanut, kertoo siitä, että molemmat ryhmät ovat asemassa, jossa työttömyys iskee ensimmäisenä taloustilanteen heikentyessä. Kokeneet työntekijät pitävät kiinni työpaikoistaan, kun taas ne, jotka ovat vasta astuneet työmarkkinoille, ovat suuremmassa vaarassa tulla irtisanotuiksi.

Maahanmuuttajien työttömyys heikkeni jyrkästi muutama vuosi sitten, mutta viime aikoina kehitys on ollut parempaa – tai tarkemmin sanottuna vähemmän huonoa – kuin valtaväestön keskuudessa. Suomen kokonais­työttömyys kuuluu tällä hetkellä EU:n korkeimpiin, mikä on äärimmäisen huolestuttavaa.

Samalla on syytä huomata, että ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä on Suomessa yksi Länsi-Euroopan alhaisimmista ja selvästi alle EU:n keskiarvon. Tämä ei viittaa suoraan työllisyystilanteen ja maahanmuuton väliseen korrelaatioon.

Ja samoin: korkea työttömyys ei ole huonon taloustilanteen syy. Huono taloustilanne on korkean työttömyyden syy.

On myös syytä muistaa, että suurin yksittäinen ryhmä viime vuosina Suomeen tulleista on sotaa paenneet ukrainalaiset. Tämä näkyy selvästi tilastoissa. Ukrainalaiset on suurin työttömien maahanmuuttajien ryhmä.

Haaste on silti todellinen. Mitä siis pitäisi tehdä?

Suomalaiset työmarkkinat ovat vaikeat vastikään maahan saapuneille. Tutkimukset osoittavat, että etnisyys ja nimi vaikuttavat merkittävästi työllistymismahdollisuuksiin. Tämä on asia, joka muuttuu hitaasti asenteiden muuttuessa. Kielitaito on toinen keskeinen este. Helppoja ratkaisuja ei ole.

Asenteista puhuttaessa on myös selvää, että maahanmuuttajien syyllistäminen työttömyydestä pahentaa tilannetta entisestään.

On lisäksi hyvä muistaa, että 2000-luvulla työllisten määrän kasvu on perustunut maahanmuuttoon. Samalla tuottavuuden kasvu on ollut yleisesti heikkoa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että talouskasvu olisi ollut vieläkin vaatimattomampaa ilman maahanmuuttoa.

Suomalaisen yhteiskunnan keskeinen eetos on yhdenvertaisuus. Ei siksi, että se on kaunis sana, vaan siksi, että se myös merkitsee tehokkuutta. Yhdenvertaisuus perustuu ajatukseen siitä, että kaikki resurssit hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti ilman keinotekoisia esteitä, jotka liittyvät sukupuoleen, etnisyyteen tai muihin ominaisuuksiin ja vaikeuttavat kaikkien osallistumista yhteiskunnan rakentamiseen.

Siksi tietyn ihmisryhmän syyllistäminen johtaa väistämättä entistä polarisoituneempaan – ja huonompaan – tilanteeseen. Työllisyyden vahvistaminen on yhteinen haaste, joka edellyttää laaja-alaisia toimia, analyyttista terävyyttä ja systeemistä ajattelua.