Insändare i Kirkkonummen Sanomat om indragningen av Y-tåget 24.9.2015

/0 Kommentarer/i , , /av

Leikkaamalla joukkoliikenteestä ei luoda kilpailukykyistä pääkaupunkiseutua 

 

Karjaan ja Helsingin välinen Y-juna on viime vuosien aikana joutunut vaaravyöhykkeeseen jo useaan otteeseen. Tiistaina saimme kuulla liikenne- ja viestintäministeriön aikomuksesta lakkauttaa Y-juna ensi vuoden maaliskuussa osana toimenpidettä jolla 6 % valtion VR:ltä hankkimasta ns. ostoliikenteestä lopetetaan. Julkinen liikenne tulee siten heikentymään Uudellamaalla, Suomen kasvukeskuksessa, vain reilu vuosi sen jälkeen, kun Y-juna viimeksi pelastettiin.

Linjoja ja asemia lakkautetaan ympäri maata. Lakkautettavissa olevien asemien matkailijamääriä vertailtaessa voimme todeta, että esimerkiksi Siuntion asemalta lähtevä päivittäinen matkailijamäärä on kolminkertainen verrattuna toiseksi käytetyimpään, nyt lakkautettavaksi aiottuun asemaan, ja jopa 265-kertainen verrattuna niistä pienimpään. Lakkautuslistalla olevien asemien joukossa sekä Siuntion että Inkoon asemat pärjäävät hyvin, vaikka niiden läpi kulkeekin vain rajoitetusti aamu- ja iltavuoroja. Tästä kaikesta on vaikeaa olla tekemättä sitä johtopäätöstä, että Keskustavetoisella aluepolitiikalla on ollut ratkaiseva rooli päätöksenteossa. Pääkaupunkiseudun kehittäminen ei ilmeisesti ole prioriteettilistalla korkealla.

Infrastruktuurin kehittämisen pitäisi aina perustua pitkäjänteisyyteen. Jos valtio velvoittaa kuntia rakentamaan raideliikenteen varteen, niin valtion tehtävä on myös turvata kyseisen liikenteen jatkuvuus. Sekä kunnat että ihmiset ovat suunnitelleet tulevaisuutensa näiden päätösten varaan. Jos Y-junaa koskevaa päätöstä ei oteta uudelleen harkintaan, sekä Inkoo että Siuntio jäävät kokonaan ilman raideliikennettä ensi vuoden maaliskuusta lähtien. Tämä voikin asettaa monen perheen päätöksen asettua Länsi-Uudellemaalle aivan toiseen valoon. Mitä hallitus sanoo inkoolaiselle sairaanhoitajalle, joka on riippuvainen ensimmäisestä aamujunasta päästäkseen ajoissa töihin Helsinkiin? Tai siuntiolaiselle oppilaalle, joka on juuri aloittanut erikoislukion pääkaupungissa? Nämä ihmiset voivat nyt joutua vaihtamaan työtä tai koulua.

On samaan aikaan selvää, että pois jäävä raideliikenne on korvattava muilla julkisilla vaihtoehdoilla. Inkoon ja Siuntion osalta tämä tarkoittanee uusia linja-autovuoroja. Kirkkonummella joudutaan mitä todennäköisimmin lisäämään HSL:n junavuoroja. Kaikki vaihtoehdot kasvattavat väistämättä kuntien kustannuksia. Lopputulos siis on, että rahaa vain siirretään taskusta toiseen samalla kun palvelu heikkenee ja ympäristö kärsii. Tämä ei ole missään nimessä pitkäjänteisen kehityksen mukaista.

Pääkaupunkiseudun korkeista asumiskustannuksista puhutaan tällä hetkellä paljon sekä siitä, miten se on talouskehitykselle haitaksi. Yksi tapa saada varat riittämään täällä asumiseen, työskentelemiseen ja perheen perustamiseen on ollut kehyskuntiin asumaan hakeutuminen. Nämä kehyskunnat tarvitsevat julkista liikennettään.

Anförande i interpellationsdebatten om utbildningen 22.9.2015

/0 Kommentarer/i , /av

Visst är vi ett underligt folk. Ju sämre det går, desto mer vill vi piska oss. Det är i vår folksjäl. Men är det vägen till framgång?

Vilken är Finlands konkurrensfördel? Varför skulle ett utländsk företag villa komma till Finland för att etablera ett kontor? Det lockas inte hit för att vår budget visar ett 500m€ mindre underskott än föregående år. Eller för att man kan köpa en tysk bil lite billigare än året innan.

De kommer hit för att man här har tillgång till världens bästa arbetskraft.

Det är en konkurrensfördel. Den kan vi inte förlora.

Arvoisa puhemies. Vaikka ajat olisivat miten huonot tahansa, niin väitän, että ei löydy sellaista ekonomistia, joka sanoo että suurimmat leikkaukset kannattaa kohdistaa opetukseen ja tutkimukseen. Että huomiselta kannattaa katkaista siivet, jotta iltapäivä olisi hieman lämpimämpi. Sillä niin tämä hallitus tekee.

Niin sanottu strateginen hallitusohjelma on täysin epästrateginen. Kamrerin lailla se katsoo ainoastaan tätä vuotta, nostamatta katsettaan tulevaisuuteen. Strategia pitää sisällään kyvyn tehdä painotuksia. Kyvyn sanoa, että tämä on arvokasta, tämän varaan rakennamme paremman huomisen. Nyt rakennetaan tasaista surkeutta, jämna plågor, toisella kotimaisella. Hallituksen toiminnasta puuttuu strateginen näkemys.

Jos huono päätös huonon päätöksen perään perustellaan ainoastaan hallitusohjelmalla, niin silloin hallitusohjelma ei ole strateginen, vaan mekaaninen.

Yliopistokoulutuksesta leikataan rankalla kädellä. Pelkästään Helsingin yliopistoon kohdistuu leikkauksia yli 100m€ vuositasolla. Samalla sanotaan hallitusohjelmassa, että opetuksen laatu ei saa heikentyä. Tämä on suunnattoman naivia. Tietenkin se heikentyy. Jos yliopiston rahoituksesta viedään 15%, niin se näkyy toiminnassa. Se tarkoittaa, että tiedekuntia lakkautetaan ja tutkimusta vähennetään. Jo nyt voi huomata tapahtuvan aivovuotoa Suomesta ulkomaille. Tämä tulee kiihtymään entisestään.

Äskettäin saimme lukea, että Helsingin yliopisto on 100 parhaan yliopiston joukossa maailmassa. Onko se sitä enää huomenna? Mitä tapahtuu niille 2,5 miljardille eurolle sekä niille 40000 työpaikalle, jotka Helsingin yliopisto tutkimusten mukaan välillisesti synnyttää?

Ja Helsingin yliopisto on vain yksi esimerkki monen joukossa. Suomi tarvitsee yliopistonsa.

Arvoisa puhemies.

En elä siinä harhakuvitelmassa, että innovaatiot syntyisivät pelkästään korkeakoulujen tai yliopistojen seinien sisällä. Mutta ne jotka tekevät innovaatiot – tutkijat, insinöörit, pellepelottomat – he saavat oppinsa niissä. Ja jos oppi on hyvää, niin he keksivät – kunhan saavat siihen tilaisuuden.

Pääministeri Sipilä, älä vie heiltä tätä mahdollisuutta. Uskalla uskoa tulevaisuuteen. Toimi strategisesti.

On puhuttu tuottavuusloikasta. Kilpailukyvyn parantamisesta. Tähän tarvitaan koulutusta. Hyvä koulutus on paras talouskasvun tae. Me olemme jo nyt liukumassa alaspäin OECD-maiden koulutustasomittauksissa. Tätä vauhtia olemme pian keskitason alapuolella. Tämä liukuminen tulee pysäyttää, eikä sitä ainakaan kannata kiihdyttää.

Samaan aikaan kun tasa-arvo heikentyy, myös sosiaalinen tausta alkaa vaikuttamaan yhä vahvemmin koulutustasoon. Kuulostaako tämä tuottavuusloikkareseptiltä? Kuulostaako tämä yhteiskunnalta, joka osaa valjastaa parhaat voimat käyttöönsä? Kuulostaako tämä strategiselta päätöksenteolta.

Ei minustakaan.

Värderade talman.

Vi måste våga satsa på framtiden. Tänk om.

Konkurrenskraft kräver kollektivtrafik – kasta inte grus på skenorna! Insändare i HBL 18.9.2015

/0 Kommentarer/i , , , /av

Under de senaste åren har Y-tåget mellan Karis och Helsingfors hamnat i farozonen flera gånger. På tisdagen fick vi höra att Kommunikationsministeriet tänker dra in tåget från och med mars nästa år. Det innebär att 6 procent av den så kallade köptrafik som staten köper av VR kommer att dras in. Kollektivtrafiken försämras då i Nyland, Finlands tillväxtcentrum, bara ett drygt år efter att ärendet avvärjdes senaste gång.

När man jämför trafikmängden mellan de stationer som läggs ner kan man konstatera att mängden resenärer per dag i till exempel Sjundeå är tre gånger fler än på den näst största nedläggningshotade stationen – och 265 gånger fler än på den minsta nedläggningshotade stationen. I detta sällskap klarar sig Sjundeå och Ingå väl, trots att de endast haft ett begränsat antal turer under morgon och kväll. Man kan inte undgå att dra slutsatsen att en Centerstyrd regionalpolitik har varit avgörande i den här frågan.

Infrastruktur måste bygga på långsiktighet. Om staten förpliktar kommunerna att till exempel bygga längs med järnvägarna är det statens uppgift att se till att den infrastruktur som kommuner – och människor – ombetts planera sin framtid enligt finns kvar. Om beslutet om Y-tåget inte omprövas kommer både Sjundeås och Ingås stationer stå oanvända från och med mars nästa år. Flera familjers val att slå sig ner i Västnyland kommer att stå i en helt annan dager än då valet gjordes. Vad säger regeringen åt sjuksköterskan från Ingå som är beroende av första morgontåget för att hinna på jobb till Helsingfors? Eller åt skoleleven från Sjundeå som börjat i specialgymnasium i huvudstaden? De är nu möjligtvis tvungna att byta jobb, eller skola.

Samtidigt är det klart att spårtrafiken måste ersättas med något annat kollektivt alternativ – för Ingås och Sjundeås del innebär det bussar, och för Kyrkslätts del antagligen fler tågturer i HRT:s regi. Detta innebär ökade utgifter för kommunerna. Slutsumman blir alltså att pengar helt enkelt flyttas från en ficka till en annan, samtidigt som servicen försämras och miljön blir lidande. Det är inte ett recept för långsiktig utveckling.

Det talas mycket om de höga bostadspriserna i huvudstadsregionen, och om hur det hämmar den ekonomiska utvecklingen. Ett sätt att ha råd att bo där – att ha råd att slå sig ner, arbeta och bilda familj – har varit att bosätta sig i kranskommunerna. Och dessa kranskommuner behöver sin kollektivtrafik.

Anförande i remissdebatten om pensionsreformen 8.9.2015

/0 Kommentarer/i /av

En pensionsreform är ingen oviktig sak. Det är inget man kan ta lättvindigt, eller något man kan utackordera åt någon annan att sköta. Det är i allra högsta grad en strategisk fråga som har ett stort inflytande på vårt arbetsliv och  vår konkurrenskraft.

Därför måste man ta reformen på allvar, man måste våga leda.

Den reform som nu presenteras för oss i fel riktning. Den stöder inte utbildning, den stöder inte jämställdhet, den stöder inte vår konkurrenskraft.

Eläkeuudistusta ei voi ulkoistaa, koska se on liian tärkeä asia. Se on tärkeä kilpailukyvyllemme, ja tulevaisuuden työelämän rakenteelle. Se on jopa tasa-arvokysymys.

Nyt esitetty uudistus helpottaa kestävyysvajetta, ja pidentää työuria. Nämä ovat hyviä asioita. Mutta siihen ne hyvät asiat loppuvatkin.

Mitä tämä malli kertoo nuorelle  joka haluaa nostaa osaamistaan. Houkutteleeko se opiskelemaan?

Mitä se kertoo vanhemmalle joka päättää jäädä kotiin hoitamaan lastaan, voiko hän luottaa siihen, että menetetty eläke on kurottavissa kiinni?

Ei, tämä uudistus ei tue osaamista, eikä se tue tasa-arvoa. Ellei tähän yhdistetä vanhempainvapaan uudistusta – ja jotenkin minusta tuntuu että se ei ole tämän hallituksen agendalla – niin tämä muutos siirtää kelloa useita vuosikymmeniä taaksepäin.

Arvoisa puhemies

Tämä uudistus rakentuu työelämämallille joka ei ole tätä päivää. Se kehoittaa menemään koulun penkiltä suoraan työelämään. Meidän ei tule sementoida vanhoja, väistyviä rakenteita, vaan miettiä tulevaisuuden vaatimuksia.

Ja sitä tämä malli ei tee

Vi skall inte cementera gamla strukturer, utan våga tänka framåt. Pensionsreformen bör stöda utbildning och jämställdhet – för de är basen för vår konkurrenskraft. Tänk om, regering. Tänk om.

Skriftligt spörsmål om kustbanan 26.8.2015

/0 Kommentarer/i , , /av
SKRIFTLIGT SPÖRSMÅL

Förbättra kustbanan

Till riksdagens talman

EU har startat ett trafikprojekt och reseverat ca 26 miljarder euro för att utveckla stambansnätet i Europa. Tågförbindelsen mellan Åbo och Helsingfors är en del av den europiska stambanan. Kustbanan är utan tvekan en av de viktigaste delarna av infrastrukturen i södra Finland.

Kustbanan fungerar idag långt ifrån perfekt. Ett av de största problemen är förseningar i såväl när- som fjärrtågstrafiken. Problemet kunde relativt lätt åtgärdas exempelvis genom att bygga dubbla spår. De här åtgärderna skulle vara helt i linje med den av den tidigare riksdagen godkända Trafikpolitiska redogörelsen (2012), som slår fast att vi ska satsa på att förbättra befintlig infrastruktur i stället för att bygga nytt.

Trafikverket har gjort utredningar på vad det skulle innebära att bygga en ny höghastighetsjärnväg mellan Esbo-Lojo-Salo. Vi undertecknare anser att det inte finns hållbara motiveringar för att bygga en ny höghastighetsjärnväg. Passagarerarmängderna är inte tillräckligt stora för att göra tågtrafiken lönsam. Ytterligare anser vi att vi i den rådande ekonomiska situationen inte har råd med ett nybygge som beräknas kosta 1,5 miljarder euro. De EU-medel som finns tillgängliga ska användas för att förbättra den befintliga kustbanan. Istället för att bygga nytt ska vi satsa på den infrastruktur vi redan har. I Finland har vi dessutom nyligen byggt och utvecklat motorvägen mellan Åbo och Helsingfors via Lojo, vilket gör att inte finns grunder för att satsa på att bygga en ny höghastighetsjärnväg för samma sträcka.

Goda trafikförbindelser är en förutsättning för att man skall kunna bo, arbeta och verka i Västra Nyland. Området har över 100 000 invånare varav tusentals arbetar inom metropolområdet. Då huvudstadsregionen växer så ökar också behovet av bostäder – ett behov som Västra Nyland såväl kan som vill svara på. För att området ska utvecklas och bli ett reellt boendealternativ för allt flera måste det finnas pålitliga, effektiva och miljövänliga sätt att röra sig i regionen, något som kustbanan har potential att erbjuda. Kustbanan är en viktig länk inte enbart mellan Västra Nyland och metropolen, utan också mellan kommunerna i regionen, samt mellan Åboregionen och Helsingfors. Längs med kustbanan finns det också flera industri- och hamnområden som är beroende av goda förbindelser på såväl räls som väg.

Vi undertecknare ser att ett sätt att lösa problemen vore att bygga ut dubbla spår längs åtminstone de sträckor som är högtrafikerade. Med dubbla spår skulle man kunna eliminera onödigt väntande på passerande tåg och således kunna åtgärda förseningar. Det skulle möjliggöra mer pålitliga tidtabeller för såväl företag som privatpersoner och vara såväl Västra Nyland som Åbo regionen till gagn. Därför behövs det nu snabbt en utredning och kostnadsberäkningar över vad förbättringar på kustbanan skulle komma att kosta.

Med hänvisning till det som anförs ovan får vi i den ordning 27 § riksdagens arbetsordning föreskriver ställa följande spörsmål till den minister som saken gäller:

Vad ämnar regeringen vidta för åtgärder för att förbättra kustbanan?

 

Helsingfors den 24 augusti 2015

Thomas Blomqvist /sv

Anders Adlercreutz /sv

 

 

Insändare om flyktingfrågan i HBL 22.8.2015

/0 Kommentarer/i /av

För en dryg vecka öppnades med mycket kort varsel en tillfällig mottagningscentral för asylsökande i Evitskog i Kyrkslätt. Mottagningscentralen har plats för upp till 250 människor. Det är fråga om ett tillfälligt arrangemang – i det närmaste en nödlösning – då Helsingfors stads faciliteter inte längre kan inhysa det stora antalet asylsökande som kommit till Finland under sommaren. I år har det hittills redan anlänt över 1000 fler asylsökande än under hela fjolåret.

Grundandet av mottagningscentralen har väckt frågor, och debatten i sociala medier har varit livlig. När något sker i näromgivningen väcker det diskussion – det är ett tecken på ett aktivt och engagerat samhälle. Men det är samtidigt en diskussion som måste utgå ifrån fakta och lösningar, den skall inte blåsa upp rädsla och oro.

Reaktionerna har varierat. Människor har engagerat sig genom att erbjuda hjälp, men det finns också en viss oro för vad mottagningscentret för med sig. Och oron är förståelig, för det är fråga om en stor omvälvning i en liten by. Evitskogs invånarantal steg över en natt med nästan 50%. Det är en utmaning för byn, men vi måste komma ihåg att det också är en utmaning för flyktingarna. De hade knappast Finland i tankarna när de var tvungna att fly sitt land. Men här är de nu, efter en resa som för många tagit över ett år. Här är de, i en miljö som är mycket olik den de är vana vid – ofta utan familj, släkt och vänner.

Hur de klarar sig här, hur de acklimatiserar sig i Finland ifall de får uppehållstillstånd, hänger naturligtvis till en stor del på dem själva men helt klart också på oss finländare. Vi har ett ansvar för hur integrationsprocessen går. Flyktingarna kommer hit till Finland med en vilja och ett hopp om att kunna börja ett nytt liv. Att få en chans att slå sig ner. Vårt ansvar är att se dem framför allt som medmänniskor, att glömma epiteten krig och flykting. Och att ta som utgångspunkt att vi inte bara ger, utan också får.

Varken Finland – eller Kyrkslätt – existerar i ett vakuum. Vi påverkas av de händelser som sker i vår omvärld. Vi nås av teknologiska genombrott, av världsekonomins fluktuationer, men också av kriser och krig. Miljontals människor kan inte leva i sina hem idag. De flesta stannar i sina hemländer eller söker skydd i närområdet. En liten del tar sig till Europa. Och en bråkdel hamnar i Finland. Men det att situationen eskalerat på många håll i världen reflekteras även hit.

Varje människa har rätt att söka asyl i ett annat land; det här är en rätt som bottnar i andra världskrigets händelser. Också vi finländare har varit tvungna att fly vårt land, för inte alltför många årtionden sedan. Vi kan inte bara visa medmänsklighet och respektera varandras rättigheter så länge det sker på någon annans bakgård. Det som sker utomlands syns nu i vår vardag. En man som för ett halvt år sedan klev in i en liten gummibåt i Medelhavet vill nu försöka börja ett nytt, tryggare liv här uppe.  Vårt ansvar är att hjälpa efter bästa förmåga.

Skriftligt spörsmål om energibeviset för småhus 19.8.2015

/0 Kommentarer/i , /av

Carl Haglund, Anders Adlercreutz (sv)

Skriftligt spörsmål om energibevis för småhus

Till riksdagens talman

Riksdagen förutsatte enhälligt (plenum 17.6.2014) att regeringen omedelbart vidtar åtgärder för att göra energibeviset för småhus mera lättförståeligt genom att man avlägsnar de jämförelseproblem som energiformsfaktorerna för tillfället skapar.

Dessutom konstaterade förra riksdagen och miljöutskottet att användningen av olika energiformsfaktorerna är oklar och svårförståelig för konsumenten. Därför vore det mera ändamålsenligt att jämföra de värden som grundar sig på beräknad energikonsumtion mellan byggnader.

I samband med miljöutskottets möte tisdagen 16.6.2015 framställdes ett fortsatt förvekligande av ändringsarbetet gällande energibeviset. För miljöutskottet föredrogs att ändringsarbetet görs enligt alternativ I i rapporten som framställts av den arbetsgrupp som tillsattes för att behandla ärendet.

Alternativ I innehåller ändå i praktiken inga förändringar i förhållande till det tidigare energibeviset. Alternativ I innebär fortsättningsvis att olika energiformsfaktorer används för att definiera indikatorerna för energieffektivitet, vilket redan tidigare har ansetts utgöra en central orsak till jämförelseproblematiken.

Den beräknade förbrukningen av köpt energi är förvisso framställd som ett siffervärde, men detta tillägg utgör i vår mening inte en förändring som skulle ge konsumenterna något mervärde i förhållande till nuvarande energibevis och som skulle uppfylla den föregående riksdagens enhälliga vilja.

I enlighet med riksdagens vilja borde indikatorn för energieffektivitet vara baserad på beräknad mängd köpt energi. Ytterligare bör den med energiformskoefficienter korrigerade energiförbrukningen presenteras som ett siffervärde. Detta är förenligt med direktivet, vilket även framgår tydligt i motiveringarna till arbetsgruppens alternativ III och alternativ V. Ett förändringsarbete vore enkelt att genomföra genom att förena dessa alternativ.

I hänvisning till det som anförs ovan ställer vi i enlighet med det som riksdagens arbetsordning 27 § föreskriver följande spörsmål till den minister som saken gäller:

Vad ämnar regeringen göra för att åtgärda de brister som framkommit i fråga om indikatorer för energieffektivitet under den föregående riksdagsperioden?

 

Helsingfors 19.8.2015

 

Carl Haglund (sv)

Anders Adlercreutz (sv)

Masalan tekonurmikentän avajaiset 15.8.2015, puhe

/0 Kommentarer/i /av

 

Hyvät ystävät, futarit, tytöt ja pojat.

 

Tämä on totisesti hieno päivä!

 

Kun Andreas Backman kertoi minulle viime talvena, että Masalaan on alettu puuhata tekonurmikenttää niin ajattelin, että onpa mielettömän hieno asia. Mutta kun hän sitten lisäsi, että sen on tarkoitus olla valmis jo kesän lopulla, niin  ajattelin että voi Andreasta, Siperia opettaa. Eihän tällaista hanketta noin nopeasti voi saada maaliin.

 

Mutta mitä vielä! Vain vuosi sen jälkeen, kun tämä päättäväinen porukka tarttui toimeen, kenttä on valmiina koko komeudessaan. Pehmeää, hienoa ruohoa, joka seireenien lailla kutsuu juoksemaan ja pelaamaan. Masalan Maracaná.  Jopa kaltaiseni seniori-futarin lahje alkaa vipattamaan…

 

Asiat eivät ikinä vaan tapahdu. Jonkun pitää pistää ne tapahtumaan. Tänne Masalaan on toivottu tekonurmea todella pitkään, ja nyt se vihdoin on täällä. Tämä hanke ei kuitenkaan lähtenyt kuntaportaasta, budjettivääntöjen kautta, vaan joukosta kovan luokan aktivisteja, tomeria pelaajia ja heidän vanhempiaan.  Andreas, Eetu , Petteri , Markko , Päivi , Annika  , Hannamaija , Kimmo ja moni muu.

 

 Luulen että tämä on ollut hyvä tie. Nyt kenttään on sitouduttu, sen eteen on puurrettu. Niin lapset kuin vanhemmatkin voivat kokea sen aidosti omakseen.

 

Kentän rahoitukseen on osallistunut huima määrä ihmisiä. Se, että kokee päässeensä vaikuttamaan lähiympäristöönsä vaikuttaa varmasti myös siihen, miten sen kokee ja miten sitä arvostaa. Pari vuotta sitten valmistunut Frami oli mahtava juttu Masalalle. Veikkolan tekonurmi on sekin ylpeyden aihe, sen sai aikaan asukkaat, ei kunta. Ja tämä tekonurmi tulee olemaan ylepyden aihe sekin.

 

 Itse olen Jorvaksesta kotoisin ja muistan, miten tärkeä kylän puurakenteinen jääkiekkokaukalo oli meille lapsille. Talvella siellä luisteltiin, kesällä pyöräiltiin ja pelattiin jalkapalloa. Kun kaukalo 80-luvulla purettiin, se oli kova isku kylälle.
Jokainen kylä tarvitsee muita paikkoja merkityksellisemmän paikan, sydämen. Jos mietitte Masalaa, niin uskon, että tämä uusi nurmikenttä ja sitä ympäröivät pelikentät sykkivät Masalassa muita paikkoja vahvimmin. Olette siis vahvistaneet kylän sydäntä. 

 

 Olen siviiliammatiltani arkkitehti. Olen urani aikana  päässyt suunnittelemaan lukuisia julkisia tiloja. Kun urani alussa 90-luvun puolivälissä opiskelin Barcelonassa, pääsin tutustumaan sikäläiseen tapaan rakentaa julkisia tiloja. Siellä sovellettiin määritietoisesti strategiaa, jonka mukaan  torit ja aukiot tuli rakentaa poikkeuksellisen hienoiksi. Poliittisilla päättäjillä oli siis ymmärrystä siitä, että laadukkaat kaupunkitilat poikivat siellä asuville yhteisölle paljon hyvää. Ne koettiin investointeina tulevaisuuteen. Ja näinhän se juuri on: pikkuhiljaa ihmiset oppivat arvostamaan kaunista ja toimivaa ympäristöä.

 

 Kauniista aukioista on tullut Barcelonassa standardi, jonka turistitkin kokevat kaupungissa vieraillessaan. Ne nostavat näin sekä taloudellista hyvinvointia että siellä asuvien ihmisten päivittäistä elämänlaatua. Kun katselen täällä nyt ympärilleni ja asetun nuoren, uutta asuinpaikkaa etsivän perheen saappaisiin, en yhtään yllättyisi, vaikka moni tekisi muuttopäätöksen alueelle näiden hienojen harrastusmahdollisuuksien valossa.

 

Uskon siis sekä kansalaisaktivismiin että laadukkaasti rakennettuun ympäristöön. Meidän tulee jatkossakin panostaa jalkakäytäviin, toreihin, aukioihin – ja urheilupaikkoihin. Nämä panostukset saavat ihmiset kunnioittamaan ympäristöään, ja sen kautta myös toisiaan. 

 

 Ei, tämä projekti ei ole ollut vaivaton – ei halpakaan. Kenttään on investoitu ihmistyön lisäksi merkittävät 200 tuhatta euroa. Kun pari iltaa sitten seisoskelin iltakävelyn päätteeksi kentän reunalla ja katselin isoa joukkoa teinejä, joilla oli käynnissä rankkarikisa koin, että nämä kenttään investoidut rahat poikivat reaaliajassa. Ne poikivat tavalla, jota ei voi edes mitata pelkästään rahassa – olkoonkin, että myös siinä.

 

Haluan lämpimästi kiittää itseni ja lasteni, sekä varmasti myös muiden kirkkonummelaisten vanhempien ja heidän lastensa puolesta kaikkia teitä, jotka olette ponnistelleet tämän unelman toteutumiseksi. Kiitos!

 

 

 

Hyvä Timo,

/2 Kommentarer/i /av

Puoli vuotta on pitkä aika. Yhtenä päivänä oppositiossa, seuraavana hallituksessa – vallan kahvassa. Päätöksiä tekemässä.

Toimiaan voi perustella monella tavalla. Vakaumuksella, tiedolla, jopa olosuhteilla – tai vallan himolla. Miten sinä perustelet päätöksiäsi? Tiedän että sinulla on tietoa. Uskoin, että sinulla on vakaumuskin, mutta tällä hetkellä politiikkasi näyttää siltä, kuin sitä johtaisi ennen kaikkea vallan himo.

Miksi ajattelen näin?

Et ole halunnut irtisanoutua kansanedustaja Olli Immosen kirjoitteluista. Ollia ehkä harjataan, mutta hänen tekojaan ei tuomita. Sanot, etteivät Perussuomalaiset hyväksy vihapuhetta, mutta et suostu liittämään vihapuhe-määrettä Immosen teksteihin. Omaan politiikkaasi kohdistuvaan facebook-kommentointiin kylläkin. Näyttää siltä, että pelkäät johtamista. Pelkäät, että ajaisit puolueesi ns. maahanmuuttokriittisen siiven (joka puoluekokouksen perusteella tuntuu olevan pikemminkin enemmistö) ulos puolueesta. Media on lempeästi yrittänyt auttaa sinua suosta keskittymällä esittämään sinun ja puolueesi näkökulmia tapahtumiin sen sijaan, että fokus olisi ollut sanomisissanne eli itse sisällöissä. Sana uhriutuminen kuuluukin nyt jokaisen suomalaisen sanavarastoon.

Sinä olet nyt ministeri. Se on johtajan asema. Siinä pätevät johtajalle asetetut vaatimukset. Silloin ei voi pahan paikan tullen piiloutua mökille, vaan olla valmiudessa kommentoimaan asioita, jotka kansalaisista tuntuvat uhkaavilta. Asettaa maan etu oman ja puolueen edun edelle. Sinä sen sijaan tunnut käyvän pysyvää vaalikampanjaa.

Olet perustellut toistuvia takinkääntöjäsi hallituksessa pysymisellä. Vielä vuosi sitten närkästyit toimittajalle, joka halusi varmistuksen kannalle, jonka mukaan Perussuomalaiset eivät koskaan voisi olla Kreikkaa tukevassa hallituksessa. ”Eikö toimittaja ymmärrä mitä sanon”, kysyit. Kyllä toimittaja hyvin ymmärsi. Ymmärsivät äänestäjätkin ja sen ymmärryksen turvin pärjäsitte vaaleissa kohtalaisen hyvin – olkoonkin että kannatuksenne hieman suli oppositiossa ollessanne.

Olen itsekin joskus haikaillut Ruotsin blokkipolitiikan perään. Selkeiden vaihtoehtojen politiikkaan, jossa tietää saavansa sitä mitä tilaa. Sinä pyrit nyt rakentamaan tällaista blokkia. On olemassa ”punavihreä suvaitsevaisto” ja sitten se maan mainio hallitus. Oletko kysynyt Juhalta ja Alexilta miten he kokevat tämän ”suvaitsevaiston”? Entä mikä tarkkaan ottaen on vaihtoehto sille? Suvaitsemattomuusto?

Tätä maata ovat rakentaneet monet aatteet. Sosiaalidemokratia on pitkälti vastuussa hyvinvointivaltiomme perustasta. Sen harjoittama politiikka on ollut monella tasolla ansiokasta, vaikka hyvinvointivaltiota rakennettaessa on nykynäkökulmasta tarkasteltuna ehkä joillakin alueilla menty liian pitkälle. Sinun kannaltasi olennaista olisi ehkö tunnustaa, että iso osa omista kannattajistasi tulee punaisen suunnalta. Vai uskotko todella, että tämän joukon arvomaailma on hetkessä heilahtanut jyrkästi oikealle? Minun on vaikea tätä uskoa.

Vihreällä aatteella taas on kannatusta joka puolueessa, eikä vihreiden arvojen vähätteleminen mielestäni sovi Suomen tai maailman tulevaisuudesta välittävälle poliitikolle. Näitä taustoja vasten: mitä yrität saavuttaa demonisoimalla kerta toisensa jälkeen tämän ns. punavihreän suvaitsevaiston? Sen, joka on niin paha, että se kannattaa pitää ulkona hallituksesta keinolla millä hyvänsä – vaikka tämä edellyttäisi jopa omista periaatteistasi luopumista. Haluatko tosissasi luoda vastakkainasettelun, joka Suomessa oli todellisuutta sata vuotta sitten? Retoriikan taidoillasi saattaisit siihen pystyäkin. Kansalaisia vastakkain asettelemallako Suomi nostetaan tämänhetkisestä ahdingosta?

Suvaitsevaisuus. Miten ruma sana se on? Kehotan sinua etsimään maailman historiasta sellaisia kehitysaskeleita, jotka eivät olisi vaatineet pientä annosta suvaitsevaisuutta toteutuakseen. Moni uskomaton innovaatiokin on edellyttänyt kykyä nähdä poikkeavuus ja outous mielenkiintoisena eikä pelottavana asiana. Entä millaisia historiallisia tapahtumia voi liittää vastakkainasettelua lietsovaan retoriikkaan?

Timo – Suomi tarvitsee avarakatseisuutta, suvaitsevaisuutta ja yhteistyötä enemmän kuin koskaan ennen. Puolueesi puolestaan tarvitsee johtajuutta ja sitä, että kerrot selkeästi mitä mieltä olet. Osoitat mikä on oikein, mikä väärin. Sillä kuten joku viisas on joskus todennut: ”Eivät ne sanat, vaan ne teot”.

Yhteistyön, ei vastakkainasettelun toivossa,

Anders

Taltur vid SETAs regnbågspolitikseminarium 25.6.2015

/0 Kommentarer/i /av

Hyvät kuulijat,

Kiitos kutsusta tähän seminaariin!

Ilahduin kovasti, kun Aija tarjosi minulle tilaisuutta lausua täällä muutaman sanan juuri Pride-juhlan kynnyksellä. Seksuaalivähemmistöjen asia on minulle tärkeä. Mielestäni sen pitäisi olla tärkeä kaikille suomalaisille.

Kuulun itsekin vähemmistöön, kielivähemmistöön. Suomenruotsalaisten määrä korreloi aika tarkaan seksuaalivähemmistöjen määrän kanssa Suomessa. Ja vaikka ymmärrän, että jotkut teistä saattavat pitää vertausta kornina, jopa rivona, niin uskon, että oma lähtökohtani antaa minulle eväitä ymmärtää muidenkin vähemmistöjen asiaa. Kokemus siitä, että omia oikeuksia kyseenalaistetaan ja pelko siitä, ettei uskalla ilmaista itseään valtaväestöstä poikkeavalla tavalla, saa tuntemaan yhteenkuuluvuutta muihin vähemmistöihin.

Samaan hengenvetoon voin todeta tuntevani kiitollisuutta siitä,  etten ole joutunut taistelemaan perusoikeuksistani, kuten oikeudesta mennä naimisiin rakastamani ihmisen kanssa tai oikeudestani unelmoida perheestä.

Itselleni tasa-arvoasiat ovat itsestäänselvyys. Olen kasvanut liberaalissa perheessä, jonka ystäväpiiri on aina ollut monikulttuurinen. Kaikenlainen erilaisuus on ollut vahvasti arjessa läsnä – niin kielellinen kuin seksuaalinenkin erilaisuus. Tälläkin hetkellä omaan ydinperheeseeni lukeutuu ihmisiä puolesta tusinasta eri kulttuureja. Aivan läheisimpään ystäväpiiriin kuuluu niin sateenkaari kuin adoptioperheitä, joten pääsen seuraamaan erilaisten perheiden elämää lähietäisyydeltä.

Minulla itselläni on viisi lasta. Heitä tarkkaillessani näen, miten yksilöllisiä ja erilaisia he kaikki ovat. En halua edes ajatella mahdollisuutta, että yksikäään heistä joutuisi piilottelemaan ominaisuuksiaan tai elämään vastoin omaa vakaumustaan.

Yksi suurimmista motiiveistani kansanedustajan työssä onkin omalta osaltani vaikuttaa lainsäädännön ja arvokeskustelun kautta siihen, että Suomesta kasvaisi arvoliberaalimpi paikka elää. Maa, jossa ihmiset uskaltaisivat elää omina itsenään. Maa, jossa jokaisen itsetuntoa ravittaisiin pienestä pitäen nujertamisen sijaan. Tästä syystä olen erittäin tyytyväinen siihen, että minulle avautui paikka työelämä- ja tasa-arvovaliokunnasta.

Mitä tulee ihmisten yleiseen suvaitsevuuteen, näkisin että olemme astuneet huiman askelen eteenpän sitten omien kouluvuosieni. 80-luku ei millään muotoa ollut suvaitsevaisuuden kulta-aikaa Suomessa. Kaikenlainen erilaisuus polkeutui hyvin materiaalisten arvojen jalkoihin, vaikka kansainvälisesti katsottuna seksuaalivähemmistöjen oikeuksista käytävään keskusteluun alkoikin tulla uutta pontta. Sitten tuli Keith Haringin, Freddy Mercuryn kuolemat – AIDS heitti uuden varjon seksuualivähemmistöjen päälle ja nosti ennakkoluulojen aallon  korkeammaksi kuin pitkään aikaan.

Tänään olemme mielestäni kaukana noista tunnelmista ja asenteista. Yksi tärkeimmistä syistä muutokseen on uskoakseni ollut liikkuvuuden ja tiedon lisääntyminen. Erilaisuuden sieto kun on vahvasti sidoksissa omakohtaisiin kokemuksiin: ”kappas, tuo on suomenruotsalainen, mutta ihan tavallinen”. ”kappas, tuo on homo, mutta ihan tavallinen”; ”kappas, tuolla lapsella on kaksi äitiä, mutta ihan tavalliselta vaikuttaa”… Kaikki tämä siksi, että tavallisuuteen pyrkiminen tuntuu olevan meillä ihmisillä, jopa vähemmistöillä, veressä.

Huolimatta positiivisesta kehityksestä on selvää, että tässä hetkessä elävän yksittäisen ihmisen kohdalla asiat tuntuvat etenevän piinallisen hitaasti. Vuosikin on pitkä aika, jos odottaa lupaa saada mennä naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa. Tai mahdollisuutta päästä leikkaukseen, joka vapauttaisi olemaan se joka oikeasti on.

Pienin, mutta määrätietoisin askelin eteenpäin siis. Viime vuonna saimme tasa-arvoisen avioliittolain joka lähti kansalaisaloitteesta. Sen allekikrjoitti aika nopeassa ajassa yli 166 000 suomalaista, mikä on mielestäni hyvä määrä. Huomionarvoista on, ettei aloite lähtenyt eduskunnasta, vaan siihen tarvittiin asialle omistautuneiden ihmisten joukko. Ihmisiä, joilla on riittävästi toivoa, uskoa ja tahtoa. Tämä kaikki kertoo siitä, että kansalaisjärjestöjä tarvitaan kipeästi. Tarvitaan ihmisiä, jotka pakottavat yhteiskunnan päättäjät näkemään epäkohdat ja korjaustarpeet. Tarvitaan 15-vuotiaan tyttäreni kaltaisia ihmisiä – ja nyt puhun ennen kaikkea erittäin ylpeänä isänä – jotka lintsaavat koulusta tai töistä marssiakseen tasa-arvoisen avioliittolain puolesta.

Aivan lopuksi: kohtalaisen arvokonservatiivisesta hallituksesta huolimatta suhtaudun tulevaisuuteen hyvin valoisasti. Syy on seuraavassa sukupolvessa. Vanhempien lasteni reaktioissa äänestystulokseen näkyi nimenomaan huoli siitä, miten tasa-arvoasioiden nyt Suomessa käy. Voisi olettaa, että kysymys olisi nimenomaan liberaalin perheen kasvateista, mutta haastateltuani tytärtäni olen ymmärtänyt, että huoli on yleinen ja sen jakaa iso osa luokkatovereista. Päätän tämän pienen puheenvuoroni Martin Luther Kingin sanoihin: ”Moraalisen universumin kaari on pitkä, mutta se taipuu kohti oikeudenmukaisuutta.”

Seuraavan kansalaisaloitteen allekirjoittakoon ei 166 000, vaan 1 166 000 kansalaista.

 

Toivon, että olette yhteydessä milloin ikinä uskotte, että minusta voi olla teille hyötyä.

Kiitos ja hyvää Pride-viikkoa!