Ärade talman

Vi debatterar idag vårt regeringsprogram, som tillkommit under aldrig tidigare skådat medialt intresse. Och väl så, för vi lever i utmanande tider.

Det har talats om process-scheman, bokstavskombinationer, kontorslandskap, effektivitet. Men med facit på hand kan man inte undgå att tänka – har processen fått övertag på bekostnad av innehållet?

I valkampanjens hetta kastas löften ut aningslöst både vitt och brett. Efter valet kommer dock vardagen – våra vänner sannfinländarna har krupit till korset och tagit tillbaka bloggskrivelser, sin EU/politik, sitt invandringspolitiska program och mycket annat.

Med tanke på regeringens funktionsduglighet hade det varit välkommet om det olyckliga yttrandet om ett decimerat statsråd även det hade kastats i historiens och valfläskets sopkorg, men så gjordes inte. Vi har ett onekligen ambitiöst regeringsprogram, men det riskerar att allvarligt invalidiseras av ett statsråd, som av rent populistiska skäl fått en minst sagt märklig struktur. I en tid som kräver stora insatser vad sysselsättningen gäller bestämmer man att slå samman arbetskraftsministerposten med justitieministerns. Samtidigt, som vi vet – eller borde veta- att också rättsväsendet har det svårt.  Vad säger det om regeringens värderingar?

Är inte sysselsättningen en topp-prioritet? Har justitieministeriet varit överresurserat?

Vi är många i salen som tycker att sysselsättningen är en prioritet. Och att rättsväsendet är viktigt.

Utbildningen står även den inför stora utmaningar – i synnerhet med tanke på de nedskärningar som nu planeras. Trots det väljer man att kombinera undervisningsministerportföljen med kulturministerns? Samtidigt som man skär ner på statssekreterarnas och medarbetarnas antal.  Vad säger det om regeringens värderingar?

Ärade statsminister – vi förtjänar en funktionsduglig regering. Jag är allvarligt oroad över hur regeringen prioriterar. Och jag är oroligt för dubbelministrarna Lindströms, Grahn -Laasonens och Tiilikainens hälsa.

Arvoisa puhemies. Prosessikaavion vaaleanpunaisen , pehmeän sumun syleilyssä pesuveden mukana uhkaa mennä ei pelkästään lapsi, vaan kokonainen sukupolvi. Sisällöllä on merkitystä, ja rakenne kertoo prioriteeteista.

Toivon totisesti että jaksatte itsellenne aiheuttamistanne vaikeuksista huolimatta. Koska Suomi tarvitsee toimintakykyisen hallituksen.

Arvoisa puhemies. Hallitusohjelma on kieltämättä kunnianhimoinen. Ja siinä on monta ilahduttavaa piirrettä. Uskon että se tulee helpottamaan yrittäjän arkea. Arkkitehtinä tervehdin erityisellä ilolla määräysviidakon purkutalkoita mitä tulee esimerkiksi energiamääräysten soveltamiseen.

Toinen ilon aihe on kunnianhimoinen energiapolitiikka. Uskon että tämä luo edellytykset paitsi vaihtotaseen parantamiselle, myös kotimaisen teollisuuden kehittämiselle ja kasvamiselle. Ja se sanoo ääneen sen, minkä kaikki tiedämme – tulevaisuuden energialähteet muodostuvat monesta eri virrasta – hevosenlannastakin Toivokaamme että aika jolloin Oy Suomi Ab saattoi kaataa 10 miljardia euroa energiasaaviin joka on täynnä reikiä, on ohi.

Suurimmat ongelmat hallitusohjelmassa liittyvät koulutukseen. Hyvä koulutus on tärkein kilpailuvalttimme. Siitä huolimatta erityisesti yliopistokoulutus joutuu nyt rankkojen leikkausten kohteeksi. Tämä linjaus ei ole omiaan houkuttelemaan maahamme ulkomaisia huippuosaajia, eikä viemään yliopistojamme lähemmäs maailman kärkeä. Pelkästään Helsingin Yliopiston rahoituksesta tullaan viemään indeksitarkistusten lisäksi  vuositasolla 30 M €. Summa vastaa usean tiedekunnan budjettia, ja se tulee väistämättä näkymään toiminnassa. Osaamista tulee priorisoida, ei autokauppaa. Saksalaisilla autotehtailla menee tarpeeksi hyvin ilman vetoapua Suomesta. Meidän tulee rakentaa tulevaisuutta, omaa tulevaisuuttamme.

Myös opintotukea ollaan leikkaamassa raskaalla kädellä, mikä on ristiriidassa sen kanssa että samalla pyritään lyhentämään opiskeluaikoja. Toimenpide ja tahtotila eivät ole yhteen sovitettavissa. Suurin syy opiskeluaikojen pitenemiseen on nimenomaan opiskelijoiden tarve tehdä töitä. Voisin ymmärtää painotuksen siirtämisen opintolainan suuntaan, jos pakettiin lisättäisiin Ruotsin tai Englannin tapainen järjestelmä, jossa takaisinmaksu sidotaan tulevaan tulotasoon. Mikäli ainoastaan leikataan opintotukea, opintoajat tulevat pidentymään. Erityisesti vähävaraisimmat joutuvat yhä suuremmassa määrin jättämään haaveet opiskelusta väliin. Tutkimukset  osoittavat selvästi, että opiskelun kustannustaakan suuruudella on suora yhteys sosiaalisen mobiliteetin vähenemiseen. Eli köyhät pysyvät köyhinä, hyväosaiset hyväosaisina.

Arvoisa puhemies. Tämäkö on hallituksen tahtotila?

Vaalilupauksilla on tosiaankin tapa unohtua. Koulutuspoliittinen lupaus olisi  kuitenkin ollut syytä pitää mielessä kun Smolnassa istuitte. Mutta pahvilaput häviävät nin helposti. Ensi kerralla lupaus kannattaa tatuoida otsaan.

Ärade talman. Det finns mycket som är bra i regeringsprogrammet. Satsningarna på företagsamhet, energi, och förnuftigare byggbestämmelser, för att nämna några. Men det är ingen idé att bygga en framtid om vi samtidigt raserar fundamenten. Vår utbildning är vår främsta konkurrensfördel. Därom rådde en rörande enighet ännu för en månad sedan.

Glöm inte det.

Jag understöder ledamot Henrikssons förslag till misstroende

Hallitusneuvottelut olivat ilmeisen tehokkaat, mikä lupaa hyvää. Samaan aikaan on mielestäni syytä olla huolissaan siitä, miten tehokkuus, tai pikemminkin mielikuva tehokkuudesta, uhkaa ajaa sisällön yli. Sipilän ”insinööriotetta” on kiitelty, mutta siinä piilee myös vaara. Prosessi ei saa olla lopputulosta tärkeämpi. Yksittäisiä ministerisalkkuja tarkasteltaessa olen hämmentynyt sekä oikeus- ja työministerin valinnasta että näiden kahden ministeriön yhdistämisestä aikana, jolloin työministerin salkku olisi poikkeuksellisen tärkeä.

Nopean päätöksenteon eli tehokkuuden muodon saanut populismi näkyy mielestäni hallituksen linjauksessa vähentää ministerien, valtiosihteerien ja avustajien määrää. Tällä päätöksellä ei ole todellisuudessa mitään yhteyttä toiminnan tehostamiseen – pikemminkin päinvastoin. On todellinen riski, että Suomeen syntyy virkamieshallinto. Vertaisin tilannetta yritykseen, jota yritettäisiin johtaa asiantuntijoiden toimesta, ilman priorisointeja, ilman arvokeskustelua. Samoin on tärkeää, ettei työn laatu kärsi ihmisten ylikuormittumisesta. Tuplaministerin roolin täytyy olla sekä fyysisesti että psyykkisesti raskas.

Eilen esitetyssä hallitusohjelmassa on paljon hyvää ja paljon sellaista, joka saa seisomaan varpaillaan. Verotuksen osalta voin yhtyä ohjelmaan, joskin tällä saralla olisi voitu mielestäni astua eteenpäin vieläkin rohkeammin. Esimerkiksi perintöveron osalta olisimme voineet siirtyä Ruotsin mallin mukaiseen ratkaisuun – etenkin kun sen on arvioitu olevan kustannusneutraali keskipitkällä aikavälillä. Ruotsin mallilla on myös katsottu olevan selkeä työllistävä vaikutus.

Uuden hallitusohjelman helmiä olivat myös kirjaus siitä, että selvitetään mahdollisuus tehdä yrityksen verotettavasta tuloksesta varaus investointien helpottamiseksi. Mukaan tuli myös tavoite saada pienten yritysten alv-tilitykset maksuperusteisiksi. Näiden uudistusten lisäksi halutaan myös korottaa ansiotulovähennyksiä, mikä helpottaa matalatuloisten tilannetta.

Kriittisellä mielellä arvioin päätöstä rajoittaa subjektiivista oikeutta päivähoitoon. Ymmärtäisin tätä pyrkimystä, mikäli siitä koituisi suuria säästöjä. Selvitysten perusteella muutos kuitenkin pikemminkin hankaloittaa päiväkotien toimintaa, sillä sen myötä valmiiksi mutkikkaaseen palapeliin pitää lisätä puolipäivähoitoa tarvitsevat lapset. Päätös tuntuu siis ainakin ilman syvällisempää faktatietoa harkitsemattomalta.

Mutta keskittykäämme nyt vielä hetkeksi hyviin asioihin. Arkkitehtina iloitsen siitä, että rakennusten invamääräyksiä ymmärretään vihdoin höllentää. Tältä osin olisin tosin pitänyt  järkevämpänä soveltaa periaatetta, jossa vaatimus olisi se, että esimerkiksi asuntojen kylpyhuoneet olisivat muutettavissa pienin muutostöin esteettömiksi sen sijaan että jokaisessa rakennuksessa pitää nyt tehdyn ehdotuksen mukaan olla tietty määrä esteettömiä asuntoja. Tällainen ratkaisu sopii mielestäni huonosti omistusasuntopohjaiseen rakennuskantaamme. Positiivista on myös se, että rakentamisen energiamääräyksiä tullaan tarkastamaan. Tämä helpottaa tilanneissa, joissa toimistoja muutetaan asunnoiksi tai vanhoja rakennuksia peruskorjataan.

Sitten energiakysymyksiin. Olen monessa yhteydessä peräänkuuluttanut aiempaa strategisempaa energiapolitiikkaa. Hallitusohjelma nostaa tämän asian hyvällä tavalla esille. Kauneusvirheeksi jää turpeen pitäminen energiavalikoimassa. Turve ei ole uusiutuva luonnonvara kuin äärimmäisen teoreettisessa mielessä. Se myöskään ole ympäristöystävällinen. Uskon, että se jäi valikoimiin Keskustan ja Perussuomalaisten painostuksesta.

Suurimmat ongelmat hallitusohjelmassa liittyvät koulutukseen. Olen sitä mieltä, että koulutus on yksi tärkeimmistä kilpailuvalteistamme. Siitä huolimatta erityisesti yliopistokoulutus joutuu nyt rankkojen leikkausten kohteeksi. Tämä linjaus ei ole omiaan houkuttelemaan maahamme ulkomaisia huippuosaajia. Pelkästään Helsingin Yliopiston rahoituksesta tullaan viemään indeksitarkistusten lisäksi  vuositasolla 30 M €. Summa vastaa usean tiedekunnan budjettia, mikä tulee väistämättä näkymään toiminnassa.

Myös opintotukea ollaan leikkaamassa raskaalla kädellä, mikä on ristiriidassa sen kanssa että samalla pyritään lyhentämään opiskeluaikoja. Toimenpide ja tahtotila eivät ole yhteen sovitettavissa. Suurin syy opiskeluaikojen pitenemiseen on nimenomaan opiskelijoiden tarve tehdä töitä. Voisin ymmärtää painotuksen siirtämisen opintolainan suuntaan, jos pakettiin lisättäisiin Ruotsin ja Englannin tapainen järjestelmä, jossa takaisinmaksu sidotaan tulevaan tulotasoon. Mikäli ainoastaan leikataan opintotukea, opintoajat tulevat pidentymään. Erityisesti vähävaraisimmat joutuvat jättämään haaveet opiskelusta väliin. Tutkimukset puolestaan osoittavat selvästi, että opiskelun kustannustaakan suuruudella on suora yhteys sosiaalisen mobiliteetin vähenemiseen. Eli köyhät pysyvät köyhinä, hyväosaiset hyväosaisina.

Suomen talousmurheiden keskellä kehitysapu on asia, johon liittyy tunteita: ”Miksi meidän pitäisi syytää velkaantuvana maana rahaa muiden ongelmien ratkaisemiseen.” Tällaisen asenteen omaavia on mielestäni hyvä muistuttaa siitä, että kehitysapu ei ole yksinomaan jaloa auttamista, vaan myös mitä suuremmissa määrin ulkopolitiikkaa. Nyt päätetty 300 M€ vähennys on merkittävä ja se tarkoittaa suoraan myös sitä, että vaikutusvaltamme maailmalla pienenee. Vaikkei Suomi voi ratkaista yksin esimerkiksi Välimeren pakolaistilannetta, meidän on viisasta sitoutua talkoisiin. Jos ja kun kuitenkin  haluamme olla osa yhteisöä.

Summa summarum: nyt tehdyt päätökset ovat saaneet minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että oppositiopoliitikkona tehtäväni  on osallistua ”Suomi suosta -talkoisiin” käymällä avointa ja vaativaakin keskustelua keinoista. Talouskurimuksen selättämiseen liittyvistä päämääristä olen hallituksen kanssa pitkälti samaa mieltä: työllisyystilannetta on parannettava, vientiä on piristettävä ja yrittäjyyttä tuettava. Nämä asiat on pidettävä prioriteettilistan kärjessä. Ja aivan niin kuin lennon alussa on totuttu kuulemaan: ”Vie happinaamari ensin omille kasvoillesi ja auta vasta sen jälkeen muita.” Eli jos Suomen taloustilannetta ei saada korjattua, ei ole kohta mitään mistä kiistellä. Suhteellisuudentaju pitää kuitenkin säilyttää. Stubbimainen kolmen kohdan neuvoni hallitukselle kuuluukin:

1) Leikkauksia pitää tehdä, mutta jokainen leikkaus pitää pystyä perustelemaan osana isompaa kokonaisuutta.

2) Jokainen päätös on nähtävä kauaskantoisena.

3) Väärässä kohtaa ei pidä säästää.

Ja vielä lopuksi: Vain tehty työ tuottaa ja niin kauan kuin elämme maailmassa, joka noudattaa markkinatalouden lainalaisuuksia, maamme menee eteenpäin vain työn voimalla. Työttömyydellä on rinnakkaisvaikutuksia, jotka vaikuttavat negatiivisesti kansantalouteen; työttömyydestä seuraa usein masennusta ja syrjäytymistä. Mielenterveysongelmat taas tekevät ihmisistä työkyvyttömiä. Kierre on valmis. Nuorena hankittu työkokemus on tärkeää, joten nuorten työllistäminen on toivoakseni yksi tämän hallituskauden alun tärkeimmistä tavoitteista.

P.S. Soini näytti kohteliaasti kieltäytyvät valtiovarainministerin salkusta. Haluan muistuttaa Soinia hallitustyön perussäännöistä: hallituksessa kaikki ovat vastuussa kaikista tehdyistä päätöksistä – myös Kreikan talouteen liittyvistä. Se mitä en halua todistaa, on oppositio hallituksen sisällä. Hallitus jättäköön opponoinnin meille muille.

Om en hög skattegrad korrelerar med låg arbetslöshet stämmer argumentet. Men den logiska slutledningen av detta är att man måste strama åt beskattningen tills arbetslösheten sjunker – och det tror jag inte Anette anser heller.