Missä on kauppojen vastuuntunto?

/2 Comments/in , /by

Erilaiset arvoketjut ovat muuttuneet paljon viidessäkymmenessä vuodessa. Muutos on tuskin missään niin näkyvää kuin maataloustuottajien arjessa.

Syitä on useita: sähkön hinta on noussut ja sähkön siirtohinnat ovat järjettömiä. Lannoitteiden hinnat ovat kaksinkertaistuneet. Kaiken kukkuraksi tuotantokustannuksia nostaa nyt myös Ukrainan sota. Tuotannon kulut nousevat, mutta maatalouden tuottajahinnat eivät seuraa perässä. Kotimainen päivittäistavarakauppamme on duopoli, vaikka saksalainen haastaja yrittääkin ravistella tuttua asetelmaa.

Päivittäistavarakaupat syyttävät tilanteesta tukkukauppoja. Tukkukauppiaat syyttävät elintarvikeyrityksiä ja toteavat, etteivät he neuvottele tuottaja­hintoja. Elintarvikeyritykset taas vaativat kaikkea tai ei mitään: joko myyt meille kaiken tai voit pitää kaurasi ja sianlihasi. Maataloustuottajan neuvotteluvoima on olematon.

Samalla kun alkutuottajien taloudellinen ahdinko syvenee, on kotimainen ruoka suositumpaa kuin koskaan. Ostamme mielellämme lähellä tuotettua ja puhdasta ruokaa. Arvostuksemme ei kuitenkaan välity ruoan alkutuottajalle.

Useilla aloilla alustatalous on mullistanut liiketoiminta­logiikan. Esimerkkejä on lukuisia: hotelliyrittäjä ei enää omista kiinteistöjä, vaan toimii tahona, joka yhdistää asiakkaan majoitustilaan. Keskipitkällä aikavälillä samanlainen raken­teellinen muutos tarvitaan myös ruuantuotannon arvoketjuun, joka kulkee pellolta ruokapöytäämme.

Nyt on oikea hetki haastaa kaupan alan toimijat sosiaalisen vastuunkannon nimissä. Sen sijaan, että ruokakauppa­ketjut hyödyntävät omia tuotemerkkejään hintojen alas ajamiseen, voisivat ne valjastaa ne konkreettisen vastuullisuus­työn ajureiksi. Ketjuilla on nimittäin täysi määräysvalta siihen, mitä he omilla tuotemerkeillään tekevät.

Mediassa nähdyn ja satoja tuhansia, ehkä miljoonia maksavan ”vastuullisuusmainonnan” sijaan kaupat voisivat kantaa todellista vastuuta luomalla ”Parempi Pirkka” tai ”Reilu Rainbow” -tuoteperheitä, joiden tuotteita ostoskärryyn kerätessään kuluttajat tietäisivät hinnan sisältävän reilusti paremman korvauksen Matti Maanviljelijälle. Tällai­sella uudistuksella kaupat vahvistaisivat maatalouden elinvoimaisuutta ja kantaisi vastuuta kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumisesta.

Mielipidekirjoitus Maaseudun tulevaisuudessa 21.3.2022.

Yksi pääsky ei kesää tee, taloudessakaan. 

/0 Comments/in , , , , , , , /by

Katja Ylisiurua kirjoittaa taloudesta Kirkkonummen Sanomissa, kritisoiden samalla kunnan tämän vuoden budjettia. Koen tarpeelliseksi vastata hänen kirjoitukseensa.  

Erikoissairaanhoidon kulut, jotka meillä näkyvät pääasiassa HUS:ille kulkeutuvina maksuina, olivat tänä vuonna siinä mielessä iloinen yllätys, että kunta sai 1,7 miljoonan euron palautuksen. Ylisiurua katsoo, että tämä kertoo siitä, että olemme turhaan pyrkineet pitämään menopuolta kurissa. 

Tämä ei pidä paikkansa. 

Erikoissairaanhoidon kulut ovat pääosin olleet negatiivinen yllätys kuntataloudellemme. Se, että nyt tuli palautuksia, ei ole arkipäivää. 

Kunnan talous ei isossa kuvassa valitettavasti ole kovin hyvässä kunnossa. Investoinnit rasittavat talouttamme. Kertyneitä ylijäämiä ei ole kuin noin 8 miljoonaa ja kunta on ongelmissa kun ne on käytetty. Siksi menokuria on noudatettava. On myös syytä huomata, että kuntataloutta on vahvasti tuettu valtion suunnalta viimeisten kahden vuoden aikana. Se tuki on poistumassa. 

Tämän vuoden budjetti on edellisen vuoden budjettia isompi. Mutta maltti on oltava mukana. 

Vuodet 2021 ja 2022 ovat SOTE-uudistuksen taloudellisen ratkaisun takia tärkeässä roolissa kun kunnan taloutta suunnitellaan hyvinvointialueiden käynnistämisen jälkeistä aikaa ajatellen. Kuntaan jäävien toimintojen rahoitus on nimittäin suoraan riippuvainen siitä, miten paljon rahaa on käytetty hyvinvointialueelle siirtyviin palveluihin. 

Se tarkoittaa, että lisäpanostukset sosiaali- ja terveyspuoleen vuosien 2021 ja 2022 aikana näkyvät negatiivisesti vuodesta 2023 eteenpäin kuntaan jäävien palveluiden rahoituksessa. 

Eli lisäpanostus vaikka perusterveydenhuoltoon, joka hyvinkin saattaisi tulla tarpeeseen, maksetaan tulevaisuudessa moninkertaisesti sen kautta, että se vähentää kuntaan jäävien palvelujen rahoitusta. Eli ei ainoastaan kerran, vaan niin kauan kuin nyt sovittu rahoitusmalli on voimassa. 

Eli se kustannus heikentää kuntaan jäävien ennaltaehkäisevien  palvelujen rahoitusta pitkäksi ajaksi tulevaisuuteen. 

Siksi kyse ei ole näivettämisestä, kuten Ylisiurua kirjoittaa, vaan nimenomaan siitä, että olemalla nyt maltillinen menojen kanssa varmistetaan se, että kunnalla on mahdollisuus tarjota ennaltaehkäiseviä palveluja, opetusta ja paljon muuta tulevina vuosina. 

Yksi pääsky ei kesää tee. Eikä satunnainen HUS:ilta tullut palautus tarkoita sitä, etteikö tarkan markan ajat olisi edessä kuntataloudessa – jotta voisimme panostaa kaikkien hyvinvointiin, pitkäjänteisesti. 

 

Kirkkonummen kouluhankkeita ei ole varaa horjuttaa

/0 Comments/in , , /by

Kunnassamme on iso investointiohjelma. Moni koulu on käyttöikänsä päässä ja tilapäiset rakennusratkaisut täyttävät jo liian monet koulupihat.

Se, että rakennushankkeita on monta tarkoittaa käytännössä sitä, että investointiohjelma rahallisesti on iso. Koulurakennushankkeet tuovat mukanaan myös merkittäviä logistisia haasteita: kun yhtä suunnitellaan, toista rakennetaan ja kolmatta puretaan. Oppilaat siirtyvät väliaikaisesta rakennuksesta toiseen. Tämä logistinen haaste luo tarpeen optimoida myös tilapäisten rakennusten käyttöä – mikään muu ei olisi taloudenpidollisesti perusteltua. Kokonaisuuden johtaminen on vaativa, mutta tärkeä tehtävä.

Tästä näkökulmasta en voi olla painottamatta sitä, että iso kuva on pidettävät mielessä. Jos yksi hanke viivästyy, se haittaa helposti myös seuraavan toteutumista. Gesterbyn koulukeskuksen hankesuunnitelma palautettiin pari viikkoa sitten kolmannen kerran valmisteluun kunnanhallituksen toimesta. Olen tästä erittäin huolissani.

Gesterbyn koulukeskushanke, joka pitää sisällään mm. Gesterbyn koulun ja Winellska skolanin on tärkeä. On valitettavaa, että sitä kyseenalaistetaan kevyin perustein. Hanke ei ole ylimitoitettu, pikemminkin päinvastoin. Se on tällaisenaan mitoitettu nykyistä pienemmälle oppilasmäärälle. Se ei ole myöskään ylihintainen, vaan sen kustannusarvio on linjassa vastaavien hankkeiden kanssa. Sen pilkkominen tai vaiheistaminen loisi varmuudella monimutkaisuutta ja riskejä ja todennäköisesti ei säästöjä.

Olen huolissani myös siitä, että eri kouluhankkeista on tulossa väline vastakkainasettelun rakentamiselle, vaikka tilanteen tulisi olla täysin päinvastainen: yhden hankkeen maaliin saattaminen helpottaa seuraavan toteutumista.

Isojen päätösten tekeminen ei ole helppoa. Joskus on hyvä ottaa hengähdystauko. Mutta vastuulliseen päätöksentekoon kuuluu kokonaiskuvan hahmottaminen. Koulutilojen osalta tilanne on selvä: Kuntamme koululaisten arki ei rauhoitu, ellemme saa näitä isoja hankkeita maaliin. Gesterby, Nissniku, Kantvik, lukiokampus – lista on pitkä. Jokainen niistä on hoidettava vastuullisesti kuntoon.

Kuntamme vetovoiman näkökulmasta hyvien koulutilojen merkitystä ei voi aliarvioida. Emme voi riskeerata nuorten kuntalaistemme tulevaisuuden toimintakykyä. Investointiohjelmassa on joitakin asioita, joissa liikkumatilaa ei ole. Terveet koulurakennukset on tällainen. Kysymys on viime kädessä lasten ja heitä opettavien aikuisten suojelemisesta.

 

Mielipidekirjoitus Kirkkonummen Sanomissa 23.5.2021.

Adlercreutz ja Hopsu: Sote-uudistus käymässä kalliiksi Uudenmaan palveluille

/0 Comments/in , , , , , /by

Sote-uudistuksen tavoitteena on turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille suomalaisille, parantaa palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta, kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, vastata ikääntymisen ja syntyvyyden laskun aiheuttamiin haasteisiin sekä hillitä kustannusten kasvua. Näitä tulee tavoitella rakenteen muuttamisen kautta, ei tulonsiirtoja toteuttamalla.

Hallituksen esityksessä on samoja haasteita kuin edellisessäkin sote-yrityksessä. Kasvukuntien investointeja ja kasvun edellytyksiä ei pystytä turvaamaan, kun verotuloista merkittävä osa siirretään pois ja jaetaan valtion kautta sote-maakunnille. Kunnilla kuitenkin säilyvät jo olemassa olevat lainat ja tulevat investointivelvoitteet mm. kouluihin, päiväkoteihin sekä liikenteen ja asumisen vaatimaan infraan.

Sote-palveluiden ja kuntiin jäävien palveluiden kustannuslaskelmiin käytetyt kertoimet jättävät myös toivomisen varaa. Valtaosa rahoituksesta määräytyisi sairastavuuteen ja sosioekonomisiin tekijöihin perustuvan sote-palvelukertoimen mukaan. Kertoimet eivät riittävästi huomioi kuntien väkimäärää, vieraskielisen väestön osuutta, kaupungeille tyypillisiä segregaation hoidon kuluja, tai ollenkaan esimerkiksi maan eri osien erilaisia vuokra- ja tilakuluja. Ja kun tarkoitus on pitää ihmiset terveinä, on nurinkurista ”palkita” maakuntia sairaista ihmisistä. Myös kuntien taloudellisen lähtötilanteen arvio on puutteellinen muun muassa koronakriisin suuren vaikutuksen vuoksi. Tämä ehtii kuitenkin tarkentua ennen kuin esitys viedään eduskuntaan.

Esityksen mukaan Uudenmaan maksuosuus kasvaisi siirtymäkauden 2023–2029 aikana yhteensä 1,25 miljardia euroa. Uusimaa rahoittaa jo nykyisellään valtionosuustasauksina muun Suomen hyvinvointia lähes 600 miljoonaa euroa vuodessa.

Lisäksi malli kohtelee epäoikeudenmukaisesti niitä Uudenmaan kuntia, jotka ovat pystyneet pitämään sote-kustannukset keskimääräistä pienempinä. Näiltä verotulonleikkaus käytännössä vähentää kuntiin jäävään palveluun eli pääasiassa koulutukseen käytettävää rahoitusta.

Olisikin todella tärkeää toteuttaa arvio uudistuksen vaikutuksista kuntiin jääviin palveluihin. Suomen menestyksen takana on ollut korkea osaaminen. Kasvavat sosiaali- ja terveydenhoidon kulut eivät saa sitä kyseenalaistaa jatkossakaan.

Kuntien kantokykyä parantavaa rakenteellista uudistusta on yritetty jo moneen otteeseen, ja ratkaisua odotetaan. On tärkeää, että nyt sote-esityksen kuulemis- ja lausuntokierroksella saadut hyvät huomiot ja vakavat palautteet huomioidaan hallituksen jatkokäsittelyssä ja työ tehdään huolella.

 

Mielipidekirjoitus Kirkkonummen Sanomissa 4.10.2020. kansanedustaja Inka Hopsun (vihr.) kanssa.

Kuntia tuetaan ja työllisyys on etusijalla

/1 Comment/in , /by

Leena Meri kirjoitti Kirkkonummen Sanomissa 13.9. omia näkemyksiään toisaalta työllisyyspolitiikasta, toisaalta kuntatalouden tilasta.

Meri on siinä oikeassa, että kuntien taloudellinen tilanne on heikko. Viime vuosi oli kuntahistorian heikoimpia ja tänään vuonna korona iski oman kauhansa soppaan. Se, että Suomen talous koronan seurauksena sukeltaa 4-5 prosenttia, jättää karmaisevan jälkensä paitsi valtion talouteen myös kuntatalouteen.

Kirkkonummen kunnankin kohdalla pitkäaikaistyöttömien sakkomaksut ovat tuntuva menoerä. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että kuntatasollakin teemme ponnekkaasti työllisyystoimia.

Tähän loppuivat kirjoituksen totuuden siemenet. Meri väittää, että hallitus on jättänyt kunnat oman onnensa nojaan. Jo Kirkkonummen kunnan tilanne todistaa, että todellisuus on toinen. Tämä vuosi tulee olemaan vaikea, mutta tilanne näyttää nyt paremmalta kuin puoli vuotta sitten. Se on seurausta siitä, että kuntia on tuettu. Ensi vuoden osalta ei voi olla kovin optimistinen, mutta hallituksen budjettiesityksessä tulee olemaan mukana tuntuvat korvaukset niin koronatestauksista, rokotuksista, sairaanhoitopiirien kuluista kuin hoitovelastakin.

Jo aiemmissa lisätalousarvioissa hallitus on eri toimin pyrkinyt helpottamaan kuntien taloudellista tilannetta. Huhtikuussa kunnille ohjattiin 547 miljoonaa euroa verotulojen menetyksiin maksettaviin korvauksiin. Tätä summaa korjataan nyt syyskuussa tulleessa viidennessä lisätalousarviossa, sillä tarve olikin arvioitua pienempi. Mittavin tukipaketti tuli kesäkuussa neljännen lisätalousarvion yhteydessä, jolloin kuntia tuettiin 1,4 miljardin euron toimenpidekokonaisuudella. Siihen sisältyi mm. 550 miljoonan euron määräaikainen peruspalvelujen valtionosuuden nosto, 410 miljoonan euron kuntien yhteisövero-osuuden määräaikainen korottaminen sekä 200 miljoonan euron suora valtionavustus sairaanhoitopiireille. Noin kolmannes valtionosuuden lisäyksistä kohdentui Uudenmaan kunnille.

Vuoden 2021 budjettiin hallitus tekee 300 miljoonan euron kertaluontoisen korotuksen kuntien valtionosuuksiin. Vielä syksyllä tulevaan kuudenteen lisätalousarvioon sisällytetään lisäksi vielä 400 miljoonaa euroa kunnille ja 200 miljoonaa euroa sairaanhoitopiireille.

Hallitus on kuullut kuntien hätähuudon ja pyrkii monin toimin helpottamaan niiden taloudellista tilannetta. Valtio velkaantuu kuntien sijaan. Mm. tämän seurauksena ensi vuoden budjetti on raskaasti alijäämäinen.  Tämän alijäämän kurominen umpeen on tulevien vuosien suurin haasteemme.

Kaikkein oleellisinta talouden kannalta on se, että talous pyörii. Että taloutta ei tarvitse toistamiseen liki sulkea. Siksi on myös oikein, että valtion suunnalta tehdään nyt melkein kahden miljardin panostus testauksiin ja rokotuksiin.

Meri kysyy työllisyystoimien perään. Vaikka Perussuomalaiset eivät itse ole niitä juuri esittäneet niin kysymys on perusteltu. Siitä huolimatta, että suhdanne on heikko, niin työllisyystoimia ei voi lykätä. Tämän syksyn budjettiriihen yhteydessä tehtiin päätökset toimista, joiden yhteisvaikutus on yli 30 000 työpaikkaa. Perussuomalaiset näyttävät vastustavan isoa osaa näistä. Tekemättä ei kuitenkaan voi jättää ja tekemistä tosiaan riittää, sillä rima on asetettava tuntuvasti korkeammalle.

 

Mielipidekirjoitus Kirkkonummen Sanomissa 20.9.2020.