Konkurrenskraft växer ur en motiverad personal / HBL 31.10.2014

Vi bor i ett land för ingenjörer. Vi uppskattar tekniska innovationer och leder människor med siffror som grund. Vi förlitar oss hellre på flödesscheman än på fantasi och intuition. I en stor del av våra företag fäster vi inte tillräcklig uppmärksamhet vid personalen, och hur vi leder dem.

För att komma upp på grön kvist igen måste vi bli bättre på att leda och motivera människor. Det är den kortaste och snabbaste vägen till ett högre välstånd – både ekonomiskt och socialt. Enligt den i Ungern födde psykologen Mihaly Csikszentmihaly är vår motivationsgrad direkt beroende av hur väl våra arbetsuppgifter överensstämmer med våra förmåga. För att vi skall förbli motiverade krävs det att vårt arbete ställer höga, men inte orimliga krav. I vårt arbete skall vi få använda våra verkliga styrkor och inte tvingas använda energi för att gömma eller eliminera våra svagheter.

I undersökningar om arbetstrivsel framkommer det att öppenhet och samarbete är nyckelord då det gäller sporra människors kreativitet och motivation. En anställd skall ha en klar bild av företagets målsättningar och hur man tror att de skall nås. Varje anställd måste kunna gestalta sin egen roll i detta pussel. Teamarbete som betonar den enskilda individens styrkor stärker samhörigheten och gör det möjligt för verkliga innovationer att födas.

En positiv företagskultur som värdesätter  kollektiva framgångar är ofta viktigare än pompösa strategideklarationer. Finska företag har inte råd att fortsätta på en linje som fokuserar på individer och personkulter. Ett företag är en organism med många – och olika – beståndsdelar.  Vi måste i högre grad betona gott ledarskap och försäkra oss om att vi har gemensamma, inte från ovan stipulerade, mål.

Minne matka, Venäjä?

Jussi Konttinen kirjoittaa tämän päivän Helsingin Sanomissa mutkikkaasta suhteestaan Venäjään. Jaan hänen kokemuksensa. Opiskelin venäjää yläasteella ja lukiossa, vielä yliopistossakin. Kielitaito ei kehittynyt auttavaa paremmaksi, mutta mielenkiinto maahan ja sen kulttuuriin jäi.

Olen käynyt Venäjällä useasti ja jokaisella kerralla vastassa on ollut kiehtova kansanluonne. Sitä sävyttää vahva romanttinen vire, johon liittyy usko kohtaloon sekä yksilön että koko kansakunnan tasolla. Venäläisellä on vahva suhde historiaansa ja mytologinen suhde luontoon. Muistan vieläkin, miten erikoiselta tuntui, kun 17-vuotiaana vietin muutaman viikon kouluvaihdossa Moskovassa. Asuin Hrustsevin aikaisessa kerrostalossa, jossa mikään ei toiminut. Sain syömästäni ruoasta vatsataudin, jonka perheen äiti hoiti poppaskonstein kuntoon – komerossaan hänellä oli kasapäin yrttejä, josta synty parantava liemi. Luonto tarjosi rohdot Neuvostotodellisuudessa, Moskovan esikaupungissa, jossa luonnolla ei ollut muuten juuri mitään sijaa.

Neuvostoaikana ihmisten arkea tuntui värittävän huumori. Tämän päivän Venäjä näyttäytyy kovin erilaisena.

Tunnen toimittajan, joka asui Neuvostoliitossa 1970-luvulla ja kirjoitti maan asioista pitkään senkin jälkeen. Hän oli käynyt hiljattain Moskovassa ja kertoi järkyttyneensä siitä, miten läpitunkeva tämänhetkinen propagandakoneisto on. Neuvostoliiton aikainen sensuuri ei ollut kuulemma mitään tähän päivään verrattuna. Saman voi todeta, kun käy Russia Todayn verkkosivuilla (RT.com). Itse vierailen siellä aika ajoin ymmärtääkseni, miten asioista venäläisessä mediassa raportoidaan. Varsinkin uutisia seuraavat lukijakommentit ovat karmaisevaa luettavaa. Jokin aika sitten ärsyynnyin siinä määrin Ukraina-kirjoittelusta ja muun maailman leimaamisesta fasistiseksi, että kopioin viestiketjuun Wikipedian määritelmän fasisimista. Viesti näkyi ketjussa 5 sekunnin ajan, ennen kuin se häpyi savuna ilmaan ja ruutuun ponnahti ilmoitus ”you are banned”. Kovin on sananvapauden rima Venäjällä matala.

Tällä hetkellä tuntuu, että pakotteista ei hevin luovuta. Krimin palauttaminen lienee Putinille mahdotonta, ja EU:lle tuskin mikään muu kelpaa. Samaan aikaan Venäjältä kantautuu jo viestejä siitä, että pakotteet alkavat purra. Rosneft pyysi muutama päivä sitten 49 miljardin dollarin lainaa valtiolta. Samalla Siluanov totesi, että öljyn 100 dollarin tynnyrihintaan ja pakotteiden poistamiseen perustuvaa budjettia joudutaan tarkistamaan. Jos pakotteet purevat, mutta niiden poistaminen ei tule kysymykseen poliittisen pattitilanteen takia, on syytä olla aidosti huolissaan siitä, mitä Putin keksii seuraavaksi.

Utveckla Kustbanan / insändare i HBL 19.9

Kustbanan. Denna nagel i utvecklingens öga. Plågad av alltför många hållplatser, jobbiga passagerare, snö på vintern och hetta på somrarna. Under det senaste året har VR och Trafikverket på många sätt försökt utveckla produkten, kustbanan. 

Först beslöt man att Mankby hållplats skulle stängas – färre hållplatser leder ju till att det finns ”förutsättningar för att utveckla bannätet” som det sades. Sedan lyckades man genom utpressning få Kyrkslätt att gå med på en indragning av Bobäck hållplats. Y-tåget till Karis ville man sluta trafikera för att det störde Åbo-tågets framfart. 

Det senaste initiativet blev vi varse om genom Turun Sanomat den 2 september. Paula Risikko och Ville Niinistö har sinsemellan kommit överens om att arbetet med den s.k. ELSA-banan skall inledas, detta i hopp om att få EU-finansiering. Det betyder med relativt stor säkerhet att kustbanan inte kommer att utvecklas. Det kan t.o.m. på sikt betyda att den dras in. I stället för att lägga till ett extra spår, i stället för att utveckla det befintliga nätet vill man köra igång med ett gigantiskt projekt som till astronomiska kostnader skall löpa genom skog och mark från Helsingfors till Åbo.

Finland skall byggas hållbart. Utvecklingen skall gå framåt, men det skall inte ske genom att vi kasserar gamla strukturer. Hållbar utveckling betyder att man utvecklar befintliga centra. Att man bygger ut och förtätar där det redan finns bebyggelse. Att man tar vara på befintlig samhällsteknik och utvecklar den. ELSA-banan uppfyller inga av dessa krav om den innebär att man samtidigt demonterar de befintliga förbindelserna. 

Om kustbanan inte utvecklas stannar Västnyland. Kustbanan är oumbärlig för att det skall finnas företagsverksamhet och ekonomisk tillväxt väster om Esbo. Regeringen måste klart markera detta – nästa regeringsprogram måste betona kustbanans betydelse för hela södra Finland.

Kohtuullinen perintövero on kaikkien etu / insändare HS 19.9

Mika Pahlsten puolustaa sukupolvenvaihdoksiin kohdistuvaa perintäverotusta (HS 14.9.). Hänen mielipiteensä rakentuu kahdelle väitteelle: 1) perintövero on oikeudenmukainen, sillä perijällä ei ole ollut osuutta yritysvarallisuuden kerryttämisessä ja 2) valtio tarvitsee kipeästi verotuloja. 

Rahaa toki tarvitaan, mutta mihin hintaan? Etenkin huonoina taloudellisina aikoina yrityksen kyky selvitä aallonpohjan yli on suoraan verrannollinen sen taseen vahvuuteen. Mikäli sukupolvenvaihdos tapahtuu aikana, jolloin yritysten toimintaedellytykset ovat jo lähtökohtaisesti huonot, on koko yrityksen olemassaolo sukupolvenvaihdoksen takia uhattuna.

Perheyrityksen perijällä, joka yleensä on ollut yrityksessä ihan tavallinen palkollinen sukupolvenvaihdokseen saakka, on harvoin taskussaan perintöveron suuruisia summia. Ainoa tapa rahoittaa perintövero on nostaa yrityksestä osinkoa, vaikka jokainen viivan alle jäänyt euro pitäisi käyttää kilpailukyvyn parantamiseen. On myös mahdollista, että koko yrityksen varallisuus on sidottuna investointeihin, jolloin osinkoja ei voi maksaa ja lainan saanti voi olla mahdotonta. Yrityksen edellytykset investoida, kehittää toimintaansa ja työllistää heikentyvätkin usein kohtalokkaasti sukupolvenvaihdoksen hetkellä.

Perintöverokeskustelua tuntuu värittävän käsitys, jonka mukaan sukupolvenvaihdoksissa siirtyy kultamunia munivia rahantekokoneita peukaloja pyörittäville perillisille. Todellisuus on kuitenkin toinen. Tyypillinen perheyritys ei ole osinkoja sylkevä sijoitusliike, vaan pikemminkin 10-20 henkilöä työllistävä konepaja- tai rakennus-alan yritys, jonka tase ei puolen vuosikymmenen matalasuhdanteen jälkeen mitenkään mahdollista ylisuurten osinkojen maksamista omistajilleen. Usein perilliset ovat olleet pitkään mukana toiminnassa ja he ovat sitoutuneita jatkamaan yrityksen kehittämistä. Työllisyyden näkökulmasta uskallan väittää, että he ovat yhteiskunnalle parempi omistaja kuin kasvoton pääomasijoittaja, joka ostaa yrityksen silloin kun yrityksen talous ei kestä sukupolvenvaihdoksen myötä syntyvää verotaakkaa. Aina ei tosin myynti ole edes vaihtoehto; voi syntyä tilanteita, joissa sukupolvenvaihdos on ainoa tapa saada yritys jatkumaan ja sen luomat työpaikat säilymään. Voidaan syystä ajatella, että sujuvat sukupolvenvaihdokset vaikuttavat suoraan työpaikkojen määrään yhteiskunnassa

EU:ssa 2/3 maista ei verota sukupolvenvaihdoksia lainkaan. Ainoastaan alle puolen tusinaa maata verottaa perintöä Suomea kireämmin. Tämä asettaa meidät epäedulliseen kilpailuasemaan ja toimii kannustimena siirtää omistusta pois Suomesta. Raha liikkuu kevyesti ja pääkonttorit vaihtavat paikkaa ketterästi. Kilpailukykymme nimissä meidän tulisi seurata Ruotsin esimerkkiä ja verottaa yritysomistusta vasta mahdollisessa myyntitilanteessa. 


Ylisuuret tuloerot eivät ole hyväksi yhteiskunnalle. Yritysten sukupolvenvaihdokset eivät kuitenkaan ole se paikka, missä tuloeroja tulisi tasata.Yritys ei ole staattinen likvidi kappale omaisuutta, vaan sen arvo riippuu siitä, miten se pärjää markkinoilla. Yhteiskunnan edun mukaista on varmistua siitä, että yrityksillämme on edellytykset menestyä, työllistää ja kasvaa. Nykyinen perintöverojärjestelmämme ei tue tätä tavoitetta. 

Om skoltrafiken

Det har säkert inte undgått någon skolbarnsförälder i Kyrkslätt att vi övergått till att använda HSL-producerad busstrafik. Den 11.8 trädde det nya systemet i kraft, samma dag som skolorna började. Redan innan övergången var det klart att det fanns problem i tidtabellerna. Efter övergången blev vi varse om  att kapaciteten inte heller räckte till. Inte nog med att en del skolbarns skolresor förlängdes med upp till två timmar, barn blev också kvar på hållplatsen eftersom de inte rymdes in i bussarna.

Övergångem till Busstrafik i HSL:s regi för mycket gott med sig. På det stora hela kommer det att leda till en smidigare kollektivtrafik. Men samtidigt måste man förstå att skoskjutsar inte är vilken trafik som helst. Tidtabellerna måste kunna optimeras så att bussarna avgår i rimlig tid efter att skolan slutat, och så att barn inte behöver vänta orimligt länge på en tom skolgård på morgonen. Det här är varken svårt eller orimligt, det bör kunna åtgärdas. Men för att vi skall kunna åtgärda problemen behövs data. Björn Elfström har lagt upp en enkät på nätet som jag hoppas att så många som möjligt fyller i. Formuläret hittar ni här. HSL arrangerar en facebook diskussion på nätet idag 15.8 mellan kl. 14-15, diskussionen hittar ni här.

Kommunstyrelsen beslöt i våras att införa programmet Koululiitu, ett program för utvärdering av skolvägens trygghet. Även jag understödde beslutet. Tanken var att man genom Koululiitu skulle få ett verktyg med vilket man objektivt kan utvärdera skolvägars trygghet, något som inverkar på huruvida ett barn har rätt till skolskjuts eller inte. På basen av den korta erfarenhet vi haft av Koululiitu kan man konstatera att allt inte fallit väl ut. Det verkar uppenbart att programmet inte är lämpat för glesbygden. Vägar som helt klart är otrygga har klassificerats som trygga, vilket t.ex. barn som bor längs med Volsvägen fått erfara. Kouliiitu fråntar inte kommunen ansvaret att använda sunt förnuft, tills programmet förbättrats måste bedömningarna kompletteras med en mänsklig, subjektiv analys.

Politiikkaa Jeesuksen jalanjäljissä?

Luin hämmentyneenä HS:ssa 22.7. julkaistua artikkelia perussuomalaisten nuorten puheenjohtajasta Simon Elosta. Elo mainitsee esikuvakseen Jeesuksen ja tämän elämänviisauden, jonka mukaan meidän tulisi kohdella muita ihmisiä niin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan. Tämän jälkeen alkaa Elon poliittisen ohjelman esittely, jossa avainkohtia ovat maahanmuuttajien pisteytys laatukriteerein, homoliittojen tasa-arvoisuuden vastustaminen sekä suomalaisten kielellisten oikeuksien kaventaminen. Raamattua ja Jeesusta ankarastikin tulkiten on vaikea ymmärtää, miten perussuomalaisen Elon arvomaailma vastaa lähimmäisenrakkauden ja tasa-arvoisuuden vaatimukseen.


Ihmisen perusinhimilliseen olemukseen kuuluu jonkinasteinen pelko ja vastustus itselle vieraita asioita kohtaan. Globalisoituvassa maailmassa on kuitenkin mielestäni tärkeää edistää ajatusmalleja, jotka tähtäävät erilaisuuden ymmärtämiseen ja vaalimiseen. Tuomitsemisen paikka on silloin, kun jokin ideologia tai yksilö loukkaa lakia tai ihmisoikeuksia. Onkin paikallaan kysyä, onko Suomen kaksikielisyydestä, homojen liitoista tai maahanmuuttajista muodostumassa jokin todellinen ongelma tai uhka meille suomalaisille? Perussuomalaisten agendaa tarkasteltaessa voisi arvella näin olevan.

Itse näen monikulttuurisuuden ja suvaitsevuuden edellytyksenä hyvinvoivan Suomen rakentamiselle. Meidän tulisi siirtää huomio asioihin, joilla on aidosti merkitystä maamme kilpailukyvylle. Tällaisia ovat esimerkiksi koulussa ja työssä viihtyminen sekä yritteliäisyyteen ja yrittäjyyteen kannustaminen. Näiden seikkojen toteutuminen edellyttää avointa ja uteliasta suhtautumista ympäröiviin ihmisiin. 

Suhtaudun kriittisesti Simon Elon ajatuksiin, sillä maailmasta on muodostumassa yhä monimutkaisempi ja vuorovaikutteisempi paikka, jossa ihmisten pitää kyetä kommunikoimaan rakentavasti etnisten ja kulttuuristen rajojen yli. Toivoisin lasteni kasvavan Suomessa, jossa ihmiset tervehtisivät toisiaan iloisesti hymyillen ja mahdollisimman monella kielellä. Pelon ja kateuden maahan on vaikea kylvää toivon, onnen ja menestyksen siemeniä. Uskoisin Jeesuksen olleen samaa mieltä.

Säilyykö Höstsol sittenkin?

Kunnanhallitus päätti maanantain kokouksessaan täpärästi äänin 7-6, että se käyttää otto-oikeuttaan päiväkoti Höstsolin lakkauttamispäätöksessä. Tämä tarkoittaa sitä, että aikaisempi lakkautuspäätös kumotaan, ja että asia siirtyy kunnanhallituksen ja toivottavasti sieltä eteenpäin valtuuston päätettäväksi.

Edelleen on hyvin mahdollista, että kunnanhallitus päättää lakkauttaa Höstsolin. Se olisi suuri vahinko  sekä päiväkodin asiakkaille että sen henkilökunnalle. Toimiva, edullinen yksikkö joutuisi väistymään suuren päiväkodin tieltä. Jos näin käy, niin jotain hyvää keskustelu on kuitenkin tuonutnmukanaan; Kirkkonummella on ryhdytty kyseenalaistamaan massiivisten, yli 105 lapsen päiväkotiyksiköiden mielekkyys. Katse on siirtynyt piirun verran lähemmäs päiväkohoidon todellisesta kohderyhmää eli lapsia.

Kirkkonummen pitäisikin lapsiperheiden (valta)kuntana osoittaa nykyistä parempaa ymmärrystä siitä, että erilaisilla lapsilla ja erikaisilla lapsiperheillä on erilaisia tarpeita. Olen iloinen myös siitä, että päiväkodin jatkosta päätettäessä on käyty perinpohjaista keskustelua siitä, MITEN tällaisia lakkautuspäätöksiä tehdään, ja MITEN niistä vanhemmille tiedotetaan. Näiden prosessien hoidossa kunnassamme on vielä paljon opettelemien varaa. hs Pidän erittäin perusteltuna, että Höstsol saisi jatkaa.Toivon tämän osalta viisasta yhteistä päätöksentekoa lasten ja lapsiperheiden parhaaksi.

Toinen erä

Toinen valtuustokokous on takana, ja vielä hieman uuvuttaa. Tunnelma oli sen verran riehakas, että kokous keskeytettiin pari kertaa. Kokouksessa käsiteltiin kunnan lausuntoa kuntarakennelakiluonnoksesta. Sisällöltään lausunto oli odotetun varautunut, ja se oli epäilemättä näiltä osin enemmistön mieleen. RKP:n ryhmämme esitti  muutamia täsmennyksiä, jotka kuitenkin valitettavasti kohtaisivat vastarintaa. Halusimme poistaa epämääräisiä viittauksia metropolialueeseen, jota vastaus ei koskenut. Halusimme painottaa että kielilakia tulee noudattaa. Olisimme myös lisänneet toteamuksen siitä, että Siuntion ja Inkoon kanssa Kirkkonummi muodostaisi noin 50000 asukkaan kunnan. Tämä luku on esitetty SOTE-alueen muodostamisen ehtona. Varsinkin kielilakiviittauksen kohtaama vastustus ihmetytti – sitä luulisi että lain noudattamista vaativa kirjaus ei voisi olla ristiriitainen asia. No, neljän vuoden aikan ehtii epäilemättä tulla muitakin pettymyksiä.. Jätin yhdessä Minna Hakapään (vihr) kanssa kokouksen yhteydessä alla olevan valtuustoaloitteen. Se sai ilahduttavasti 38 allekirjoitusta, ja se luvattiin tuoda käsiteltäväksi toukokuun kokoukseen. Jos kaikki sen allekirjoittaneet äänestävät toukokuussa säilyttämisen puolesta, niin Höstsol jatkaa. Äänestyskäyttäytymisestä ei kuitenkaan ole takeita. Maanantain kokouksessa esitettiin päivähoitoselvityskeskustelun lomassa perättömiä väitteitä Höstsolin säilyttämisen aiheuttamista talousseuraamuksista. Ellei sitten ajattele että vaihtoehtoinen kustannus on 0€, että lapset jätettäisiin ilman hoitopaikkaa. En kuitenkaan millään usko, että se oli näitä näkökantoja esittäneiden valtuutettujen ajatus. No, mene ja tiedä. Toukokuussa pitää varmistaa, että esitetyt numerot ovat oikeat.