Adlercreutz: Naturgas är inte en hållbar energikälla

Enligt färska uppgifter ser det ut som att naturgasen, med vissa specialkrav gällande bland annat utsläppsgränser, kan komma att vara en del av den så kallade taxonomin för hållbara investeringar. I den definieras EU:s energipalett för en lång tid framåt.

– Naturgas kan inte klassificeras som en hållbar energikälla. Trots de framsteg som gjordes på mötet i Glasgow i höstas verkar nu politik köra över klimathänsyn. Naturgas är ett fossilt bränsle, och vi måste i första hand minska på just dessa energikällor, säger Svenska riksdagsgruppens ordförande Anders Adlercreutz.

Samtidigt varnar Adlercreutz för naturgasens säkerhets- och utrikespolitiska konsekvenser. Senast i december hotade Belarus president Lukasjenko med att stänga gasleveranserna via Belarus till EU.

– Det här är igen ett tecken på de säkerhetspolitiska problem naturgas lätt leder till. Man har använt naturgasleveranser som ett påtryckningsmedel tidigare, och kommer med säkerhet att göra det också i framtiden. Redan de säkerhetspolitiska aspekterna talar för att EU så snabbt som möjligt måste överge naturgas som energikälla, säger Adlercreutz.

Gasledningen Nord Stream II är nu färdigbyggd, men ibruktagandet kräver ännu godkännande av den tyska energimyndigheten. Ibruktagandet kan därför dröja till andra halvan av år 2022.

– Under processens gång har jag lyft upp den säkerhetspolitiska problematiken kring Nord Stream II. Ledningen strider mot EU:s energiunions målsättningar och gör EU mer beroende av Ryssland som energileverantör. Även om handel i sig kan leda till en positiv utveckling i Ryssland, kan detta inte ses som en förnuftig utveckling, säger Adlercreutz.

– Fastän ledningen i sinom tid tas i bruk är det skäl att nu på allvar se över den europeiska energipaletten. Mellaneuropas beroende av naturgas är också en av orsakerna till de höga energipriserna vi dras med för tillfället. Vi har många bättre och säkrare alternativ att tillgå och det är viktigt att inte taxonomin försinkar den utvecklingen, tillägger Adlercreutz.

Lukashenkaa vastaan ei pidä käyttää Lukashenkan pelikirjaa

Minskissä Lukashenka hieroo käsiään. Mutta tyytyväisiä saatetaan olla myös Varsovassa: koko EU:n huomio kiinnittyy nyt oikeusvaltio-ongelman sijaan Valko-Venäjän ja Puolan raja-alueella käytävään painiin, jossa matkaan huijatut, viattomat sivulliset uhrit piiloutuvat metsään kahden tulen välissä.

Lukashenka kokeilee häikäilemättömästi EU:n sietokykyä. Miten yhtenäinen EU tosiasiassa on? Miten vahvoja ovat EU:n perusarvot? Paljonko vaaditaan siihen, että normioloissa kiveen hakatut periaatteet kyseenalaistetaan tai peräti heitetään romukoppaan?

Tällä hetkellä Lukashenka on voitolla. EU toimii juuri niin kuin hän toivoo. Rajalla on kaaos ja maailmalle leviää kuvia, joiden pohjalta joidenkin ihmisten voi jopa olla vaikea erottaa, kuka on hyvis ja kuka pahis. Valko-Venäjän joukot työntävät ihmisiä rajojen yli, leikkaavat aitaa auki. Vaikeassa tilanteessa Puolan joukot puolestaan työntävät ihmisiä näistä aukoista takaisin. Uhreja tulee päivä päivältä enemmän.

Ei pidä pelata Lukashenkan peliä, sanotaan. Mutta mikä on Lukashenkan peli? Mihin hän pyrkii?

On mielestäni selvää, ettei pelin tavoite ole siirtää mahdollisimman montaa ihmistä rajan yli. Tavoite on saada EU sekaisin ja reagoimaan periaatteidensa vastaisesti. Lukashenka haluaa näyttää, että EU:n periaatteet ovat ohuet ja suhteelliset. Kauniin kuoren alla olemme kaikki samanlaisia. Me ja he. ”Katso, mitä EU tekee näille ihmisille”, toteaa Lukashenka – ja Putin komppaa.

Venäjän hybridivaikuttamisen pelikirja on suoraan luettavissa Russia Todayn sivuilta. Siellä puhutaan maahanmuutosta, EUn ongelmista, koronaepäonnistumisista. Nämä ovat ne narratiivit joita syötetään otolliseen maaperään lännen heikentämiseksi, koska Venäjä tietää, että näihin reagoidaan. Eurooppalainen populistioikeisto on tässä toiminut hyvänä työkaluna. Ajan saatossa se saattaakin huomata olleensa pelinappula ideologisessa sodankäynnissä.

Putin ja Lukashenka toivovat EU-kriittisyyttä, rokoteskeptisyyttä ja paniikinomaista suhtautumista maahanmuutton. Juuri sitä he tuntuvat saavan.

Maahanmuuttoon liittyvää pelkoa käytetään taistelussa kyynisesti hyväksi. Ei tarvita kuin muutama tuhat ihmistä eurooppalaisessa rajametsässä ja eurooppalaiset poliitikot puhuvat kansainvälisten sopimusten irtisanomisesta ja raja-aitojen rakentamisesta. Riippumatta siitä, mikä näiden ihmisten todellinen vaikutus on. Samalla murennetaan iso osa siitä, mitä EU on tai mitä sen toivoisi olevan: yhteisten  arvojen ympärille rakennettu yhteisö, jonka suurin pääoma on sodanjälkeiseen Eurooppaan luotu oikeusvaltioperiaate ja sen varaan rakennettu yhteiskuntamalli.

Kukaan ei halua, että vuoden 2015 pakolaistilanne toistuu. Mutta ne kuvat, jotka nyt välittyvät Puolan rajalta, eivät kerro sellaisesta keinovalikoimasta, jota soveltamalla sen toistumiselta vältytään.

Yhteisen maahanmuuttopolitiikan puuttuminen EU:ssa on ongelma, johon tulee löytää ratkaisu. Silloin tämänkin kriisin hallinta olisi helpompaa. Ongelma ratkaisun synnyttämisessä on, että halutaan poimia rusinat pullasta. Yhteinen turvapaikkapolitiikka olisi iso askel kohti liittovaltiota ja tiukempaa integraatiota. Se ei sinänsä ole ongelma, joskin paradoksaalisesti yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa vaativat tahot yleensä vastustavat liittovaltiokehitystä. Samaan pakettiin kuuluu myös vääjäämättä ns. vastuunjakomekanismi: jos maahanmuuttopolitiikka on yhteinen niin turvapaikan saaneet ihmiset vääjäämättä myös jaetaan kiintiöiden pohjalta eri maihin. Asia, jota yhteistä turvapaikkapolitiikkaa haluavat tahot myös vastustavat.

Mutta palataanpa Puolan metsiin: Miten tällainen hybridivaikuttaminen torjutaan?

Sitä ei torjuta sillä, että toimitaan Lukashenkan toivomalla tavalla. Sitä ei myöskään torjuta sillä, että lietsotaan paniikkia. Eikä sitä myöskään torjuta aidoin tai asein.

Se torjutaan lähettämällä viesti siitä, että EU pystyy toimimaan arvojensa ja sääntöjensä mukaisesti myös kiperän paikan tullen. Arvomme eivät ole myytävänä, ne pätevät niin hyvän kuin pahan sään aikana. Oikeusvaltio ja demokratia ovat kestäviä arvoja ja kovia aseita myös tällaisessa tilanteessa.

Sen sijaan, että ihmisiä ajetaan takaisin metsään, heidän turvapaikkahakemuksia tulisi käsitellä asianmukaisesti . Ja vaikka on totta, että kansainväliset pakolaissopimukset ja niihin liittyvät velvoitteet ovat tehty toisenlaisia tilanteita varten, niin ne kuitenkin sitovat meitä tänään. Kuten oikeusoppineet toistuvasti ja painokkaasti ovat todenneet: He, jotka haluavat turvapaikkaa, saavat asianmukaisen kohtelun. Ottaen huomioon prosessi, jonka kautta nämä ihmiset ovat Eurooppaan tulleet, on syytä uskoa, että useimpien perusteet turvapaikan saamiseksi ovat heikot tai olemattomat. Ne, jotka eivät ole oikeutettuja kansainväliseen suojeluun palautetaan kotiin.

Tämä maksaa ja tämä työllistää. Toisin sanoen, aseina käytettyjen ihmisten torjuminen maksaa. Niin maksaa sukellusveneiden ja hävittäjienkin torjuminen. Pitää kuitenkin muistaa, että nämä ihmiset ovat tässä sivullisia uhreja. Roistot istuvat muualla ja toimet tilanteet hallintaan saamiseksi on kohdistettava heitä kohtaan

Jos tilanne ei EU:n johdonmukaisen toiminnankaan myötä lopu, on työkalupakissa muita tehokkaita keinoja, kuten esimerkiksi  hybridisodankäyntiin syyllistyvien sulkeminen ulos SWIFT-maksujärjestelmästä. Se vaikeuttaisi järjestelmästä ulossuljetun maan kansainvälistä rahaliikennettä huomattavasti. Se on vastatoimi ja varsin tehokas sellainen.

Iso oppi nyt käynnissä olevasta vaikuttamisesta on se, että Nord Stream II:n rakentaminen oli iso virhe. Maakaasua on käytetty ja tullaan käyttämään vaikuttamisen keinona, niin tässä kriisissä kuin seuraavissakin. Nord Stream II:n käyttöönotto ei onneksi ole vielä kirkossa kuulutettu. Tästäkin syystä Euroopan tulisi panostaa mahdollisimman kunnianhimoiseen ilmastopolitiikkaan ja etenkin uusiutuvan energiatuotannon rakentamiseen.

Toimimalla käsillä olevassa tilanteessa johdonmukaisesti oikeusvaltioperiaatteita kunnioittaen, poistamme tehokkaimmin Lukashenkan vipuvartta. Panikoimalla ja luopumalla periaatteistamme on suuri riski, että menetämme sen, mitä sivistykseksi kutsutaan. Se ei ole strategista eikä se ole viisasta. Eikä se edes poista itse ongelmaa. Naivismin ja idiotismin välissä asuu tilannetaju ja harkitsevaisuus, jotka ovat kokonaisturvallisuudesta huolehtimisen tärkeimpiä elementtejä.

Adlercreutz på partidagen: Vår EU-politik kan inte vara en regerings-oppositionsfråga

– Det måste finnas värderingar och saker som står fast, oberoende av om man är i regering eller opposition. EU borde vara en sådan sak, men tyvärr är den det inte mera.

Det poängterade Svenska riksdagsgruppens ordförande Anders Adlercreutz i sitt tal på SFP:s partidag, som i år arrangeras virtuellt.

– Vi i SFP har våra knäckfrågor. För oss är de rättsstaten, jämställdhet, de mänskliga rättigheterna, marknadsekonomin, näringsfrihet – och EU-medlemskapet, för att nämna några. De hör till våra fundament, frågor vi inte förhandlar om, säger Adlercreutz.

Han lyfte fram fördelarna som EU-medlemskapet gett Finland.

– EU betyder trygghet, handel och växelverkan, en större roll i det internationella samfundet. Det betyder ekonomisk nytta för Finland – ca 15 miljarder per år, för att vara exakt. Det betyder att vi har en chans att tackla våra stora globala problem, klimatförändringen till exempel.

– Vi kan inte göra EU till en inrikespolitisk eller en kommunalpolitisk fråga. Inför valet har vissa partier varit berett att spela med vår ekonomi, vårt välstånd, vår export, vår säkerhetspolitik för en kortvarig inrikespolitisk nytta. Det får inte ske igen.

Enligt Adlercreutz måste vi klara av att gemensamt förbinda oss till en konstruktiv och förutsägbar EU-politik.

– Stabilitet är en bristvara i internationell politik, men i Finland har det hittills inte varit så. Vi bör klara av att friställa vissa frågor från partipolitik och framförallt regerings-oppositionspolitik. EU är en sådan fråga.