Kirjallinen kysymys Y-junasta ja valtion velvollisuudesta sopimusosapuolena 1.10.2015

SKRIFTLIGT SPÖRSMÅL

Y-tågens framtid och statens skyldighet som avtalspart

Till riksdagens talman

Den 15.9.2015 kom Trafik- och kommunikationsministeriet med meddelande om att dra in stödet för Y-tåget. Beslutet drabbar kommunerna längs kustbanan samt dess invånare drastiskt, och innebär att både Sjundeå och Ingå helt blir utan tågtrafiksförbindelser och måste stänga sina stationer.  Kommunerna har inte beretts tillfälle att höras trots att ändringarna genomgående påverkar kommunernas trafikmässiga ställning. Ministeriet har inte heller begärt ett utlåtande om förändringen.

Kommunikationsministeriet har 3.12.2009 ingått ett tioårigt avtal om ensamrätt med VR och enligt avtalet om ensamrätt 2012-2019 ska nedskärningarna av trafiken inte leda till försämring av trafikutbudet i enlighet med den offentliga servicens förpliktelser och definition av servicenivå. Om Trafikidkaren önskar genomföra ändringar som parterna gemensamt kommit överens om, är de fallspecifika övergångstiderna maximalt 1–3 år. Ändringarna kan gälla utökning eller minskning av tågturer samt ändringar i tågens hållplatspraxis och om dessa avtalas skriftligt. Det verkar således klart att nedskärningen i tågtrafik tycks bryta mot avtalet om ensamrätt.

Kommunerna i västra Nyland har i årtionden arbetat för att bygga upp strukturer kring stationerna – i enlighet med de starka signaler som kommit från statsförvaltningen. Markanvändnings- och bygglagen stakar ut riktlinjen och utgående från lagen har de riksomfattande riktlinjerna för områdesanvändning uppgjorts. I statsrådets beslut om riktlinjerna sägs klart att i södra Finland utgår områdesstrukturen från spårtrafik. Vidare slår man fast att områden ska utvecklas så att bebyggelsen förtätas och att man befrämjar den spårbundna trafiken. Statens mål på denna punkt har alltså varit klara i tiotals år. Dessutom är utveckling av kollektivtrafiken och särskilt den spårbundna trafiken något man satsat på för att uppfylla målen i EU:s och Finlands egna klimatstrategi.

Utgående från lagen och de riksomfattande riktlinjerna har Nylands landskapsplan uppgjorts och sedermera godkänts av Miljöministeriet. Olika myndigheter har en skyldighet att medverka till att landskapsplanen uppfylls. På basen av landskapsplanen har sedan kommunerna gjort upp sina generalplaner och utvecklat områdena runt tågbanan. Strategin har varit medveten från alla parters håll och skett i ett samspel mellan kommuner, landskap och statsmakten. Områdena runt stationerna har medvetet utvecklats av kommunerna och numera är tågtrafiken en viktig faktor i kommunutvecklingen. Nedläggningsplanerna strider helt mot detta och de landskapsplaner som gjorts.

Förverkligandet av tågindragning försvårar människornas vardag och leder till att privatbilismen, helt i strid med statsrådets intention, ökar. De som inte har bil måste i värsta fall byta arbete eller bostad trots att de borde ha kunnat lita på att staten i enlighet med sina mångåriga riktlinjer fortsätter utveckla den spårbundna trafiken. För att förtroendet för staten som avtalspart ska bestå måste statsmakten ompröva sitt beslut alternativt trygga andra former av kollektivtrafik utan avbrott.

 

Med hänvisning till det som anförs ovan får vi i den ordning 27 § riksdagens arbetsordning föreskriver ställa följande spörsmål till den minister som saken gäller:

 

– Vad tänker statsrådet göra för att uppfylla sina skyldigheter att utveckla den spårbundna trafiken i Södra Finland och i detta fall specifikt i Västra Nyland?

– Hur tänker statsrådet se till att kollektivtrafiken upprätthålls utan avbrott i Västra Nyland?

– Hur tänker statsrådet agera för att bibehålla sin trovärdighet som avtalspart i markanvändningsfrågor?

Helsingfors den 30 september 2015

 

Anders Adlercreutz /sv

Carl Haglund /sv

Thomas Blomqvist /sv

 

Konkurrenskraft kräver kollektivtrafik – kasta inte grus på skenorna! Insändare i HBL 18.9.2015

Under de senaste åren har Y-tåget mellan Karis och Helsingfors hamnat i farozonen flera gånger. På tisdagen fick vi höra att Kommunikationsministeriet tänker dra in tåget från och med mars nästa år. Det innebär att 6 procent av den så kallade köptrafik som staten köper av VR kommer att dras in. Kollektivtrafiken försämras då i Nyland, Finlands tillväxtcentrum, bara ett drygt år efter att ärendet avvärjdes senaste gång.

När man jämför trafikmängden mellan de stationer som läggs ner kan man konstatera att mängden resenärer per dag i till exempel Sjundeå är tre gånger fler än på den näst största nedläggningshotade stationen – och 265 gånger fler än på den minsta nedläggningshotade stationen. I detta sällskap klarar sig Sjundeå och Ingå väl, trots att de endast haft ett begränsat antal turer under morgon och kväll. Man kan inte undgå att dra slutsatsen att en Centerstyrd regionalpolitik har varit avgörande i den här frågan.

Infrastruktur måste bygga på långsiktighet. Om staten förpliktar kommunerna att till exempel bygga längs med järnvägarna är det statens uppgift att se till att den infrastruktur som kommuner – och människor – ombetts planera sin framtid enligt finns kvar. Om beslutet om Y-tåget inte omprövas kommer både Sjundeås och Ingås stationer stå oanvända från och med mars nästa år. Flera familjers val att slå sig ner i Västnyland kommer att stå i en helt annan dager än då valet gjordes. Vad säger regeringen åt sjuksköterskan från Ingå som är beroende av första morgontåget för att hinna på jobb till Helsingfors? Eller åt skoleleven från Sjundeå som börjat i specialgymnasium i huvudstaden? De är nu möjligtvis tvungna att byta jobb, eller skola.

Samtidigt är det klart att spårtrafiken måste ersättas med något annat kollektivt alternativ – för Ingås och Sjundeås del innebär det bussar, och för Kyrkslätts del antagligen fler tågturer i HRT:s regi. Detta innebär ökade utgifter för kommunerna. Slutsumman blir alltså att pengar helt enkelt flyttas från en ficka till en annan, samtidigt som servicen försämras och miljön blir lidande. Det är inte ett recept för långsiktig utveckling.

Det talas mycket om de höga bostadspriserna i huvudstadsregionen, och om hur det hämmar den ekonomiska utvecklingen. Ett sätt att ha råd att bo där – att ha råd att slå sig ner, arbeta och bilda familj – har varit att bosätta sig i kranskommunerna. Och dessa kranskommuner behöver sin kollektivtrafik.

Kirjallinen kysymys energiatodistuksesta 19.8.2015

Carl Haglund, Anders Adlercreutz (r)

Kirjallinen kysymys pientalojen energiatodistuksista

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunta edellytti yksimielisesti (täysistunto 17.6.2014), että hallitus ryhtyy kiireellisesti toimenpiteisiin pientalojen energiatodistuksen sisällölliseksi muuttamiseksi helpommin ymmärrettäväksi poistamalla energiamuotojen kertoimien aiheuttamat vertailtavuusongelmat.

Lisäksi edellinen eduskunta ja ympäristövaliokunta totesivat, että energiatodistuksessa eri energiamuotojen kertoimien käyttö ei ole kuluttajan kannalta selkeää ja ymmärrettävää, vaan tarkoituksenmukaisempaa olisi vertailla rakennusten laskennalliseen kulutukseen perustuvia arvoja keskenään.

Ympäristövaliokunnan kokouksessa tiistaina 16.6.2015 esiteltiin energiatodistuksen muutostyön jatkototeutusta. Ympäristövaliokunnalle esitettiin, että muutostyön jatkototeutus tehtäisiin asian käsittelyä varten perustetun työryhmän raportin vaihtoehdon I mukaisesti.

Vaihtoehto I ei kuitenkaan sisällä käytännössä mitään muutosta aiempaan energiatodistukseen. Vaihtoehto I sisältää edelleen eri energiamuotojen kertoimien käytön energiatehokkuusindikaattoria määriteltäessä, jonka kuitenkin jo aiemmin katsottiin olevan keskeinen syy vertailtavuusongelmaan.

Laskentaan perustuva ostoenergian kulutus on toki esitetty lukuarvona, mutta kyseinen lisäys ei johda mielestämme käytännössä sellaiseen muutokseen, josta kuluttajalle olisi lisähyötyä nykyiseen energiatodistukseen verrattuna ja joka täyttäisi edellisen eduskunnan yksimielisen tahdon.

Eduskunnan tahdon mukaisesti tulisi määrittää energiatehokkuusindikaattori laskennalliseen ostoenergiaan perustuvaksi ja esittää eri energiamuotokertoimien lukuarvoilla painotettu energiankulutus lukuarvona. Tämän sallii myös direktiivi ja tämä direktiivinmukaisuus käy ilmi selkeästi työryhmän vaihtoehtojen III ja V perusteluista, joiden yhdistelmällä muutostyö olisi helposti toteutettavissa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen

ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta edellisen eduskunnan aikana esille tulleet epäkohdat energiatehokkuusindikaattorin osalta voidaan korjata?

Helsingissä 19.8.2015

 

Carl Haglund (r)

Anders Adlercreutz (r)

Jyrki Mäkynen: olisiko vastakkainasettelun aika ohi?

Suomen Yrittäjien uusi puheenjohtaja Jyrki Mäkynen asettaa Maaseudun Tulevaisuudessa 24.11 julkaistussa artikkelissa ympäristön ja yrittäjyyden vastakkain. Tämä tuntuu kohtuuttomalta asettelulta. Ei ympäristölainsäädäntö  todellisuudessa – puutteistaan huolimatta – estä suomalaisia yrittäjiä menestymästä. Ei ainakaan, kun asiaa tarkastellaan vähänkään isommassa mittakaavassa. Lainsäädäntöhän on mahdollistanut jopa Talvivaaran kaltaisen hankkeen toteutumisen.

Kaiken kaikkiaan soisin Suomen Yrittäjien näkevän juuri päinvastaisen liiketoiminnan, kuten Cleantechin, suurena potentiaalina. Lisäksi osittain suojeltukin luonto mahdollistaa lukuisia kiinnostavia business-mahdollisuuksia maailmassa, jossa koskemattomat alueet ovat ainutlaatuinen ilmiö. Suomen kilpailuetuna ei voi enää konservatiivisesti pitää raaka-ainevarantoja metsässä tai maan alla, vaan hyvin koulutettua, luovaa väestöä, joka pystyy innovoimaan uusia tuotteita ja business-malleja muita nopeammin.Tämä ei luonnollisestikaan tarkoita kaiken teollisuuden alasajamista, vaan entistä parempaa fokusta korkean lisäarvon tuotteiden synnyttämiseen. Tuleva menestystarina ei rakennu savupiipputeollisuuden varaan, se juna meni jo Kiinaan.

Kauppalehdessä Mäkynen korjaa hieman sanomisiaan, ja nostaa esille ei niinkään luonnonsuojelun, vaan kaavoituksen ja rakennuslupien myöntämisen hitauden ja siihen liittyvän byrokratian suurimpana ongelmana. Tähän voin minäkin varauksella yhtyä. Lupien saanti on joskus tuskallisen hidasta, ja siinä tilanteessa on helppo ymmärtää että yrittäjä tuskastuu. Tasapainoilu yhteisen hyvän ja yksilön hyvän välillä on vaikeaa. Kuten myös yhteisen hyvän määritteleminen.

Rakentamisessa tietty hitaus on jopa hyvä asia, mutta investointia harkitsevalle yrittäjälle ei. Rakentamiseen liittyvää lupaprosessi pitäisi kansallisesti yhtenäistää, sähköistää ja nopeuttaa. Laadun kuitenkaan siitä kärsimättä.

Raideliikenne pitää kehyskunnat tuottavina

Etelä-Suomen asuinkeskukset ja yritystoiminta rakentuvat toimivien liikenneyhteyksien kuten – pääkaupunkiseudun tapauksessa – junaratojen varrelle.  Huolellisesti suunniteltu liikenneverkosto luo pohjan ekologiselle ja ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittavalle yhdyskuntarakenteelle, joten sen kehittämiseen tulee suhtautua asian vaatimalla vakavuudella. Kehitystyöhön pitää osallistaa sekä radan varrella asuvat ihmiset että sen varrella toimivat yritykset. Samaan aikaan kun huomioimme uuden rakentamisen myötä syntyvät tarpeet, meidän on muistettava, että Etelä-Suomi on vanhaa maatalousaluetta: vanhoja kyliä ja rakennuskeskittymiä ei tule unohtaa uutta kehitettäessä.

Uudet isot taajamat rakennetaan liikenneväylien varteen, mutta kaavoituksen tulisi huomioida myös pienempien kyläyhteisöjen elin-kelpoisuuden turvaaminen ja vahvistaminen.

Koko Uusimaa Helsingistä länteen on rivi junaradan varrelle nousseita taajamia. Tämän radan eli Rantaradan kehitystä on laiminlyöty jo pidempään. Tuiki tarpeelliseen toiseen raiteeseen ei ole investoitu ja asemia on lakkautettu. Viime vuonna Karjaalle ja Inkoolle elintärkeän Y-junan liikennöinti uhattiin lopettaa kokonaan. Lisää pilviä Rantaradan päälle kerryttävät aikeet rakentaa Helsingin ja Turun välille kokonaan uusi ELSA-rata. Toteutuessaan tämä uusi rata uhkaa Rantaradan kehittämistä ja voi johtaa jopa koko Rantaradan lakkauttamiseen.

Yhteiskuntaa tulee kehittää, mutta kehityksen ei tarvitse merkitä vanhojen rakenteiden alasajoa. Toimenpiteiden pitää noudattaa kestävän kehityksen periaatteita. Rantaradan tapauksessa tämä tarkoittaa, hallituksen liikennepoliittisen selonteon mukaisesti, että vaalitaan olemassa olevaa yhdyskuntatekniikkaa ja kehitetään sitä. ELSA-rata ei täytä näitä tavoitteita, mikäli se johtaa rantaradan alasajoon. Kannatettavaa sen sijaan on, että Pohjois-Espoo, Vihti ja Lohja liitetään pääkaupunkiseudun paikallisjunaverkkoon.

Ellei Rantarataan panosteta, Länsi-Uudellamaalla ei ole kunnollisia edellytyksiä kasvaa ja kehittyä. Rantarata on välttämätön Espoon länsipuolella sijaitsevien yritysten ja asukkaiden hyvinvoinnille. Hallituksen tulee selkeästi tunnustaa tämä.

Seuraavaan hallitusohjelmaan on tehtävä kirjaus Rantaradan kehittämisen tarpeellisuudesta.

Yksikin homekoulu on liikaa

Arkkitehtina rakentaminen ja yhdyskuntasuunnittelu ovat lähellä sydäntäni. Pitkä, lähes kahdenkymmenen vuoden ura on pitänyt sisällään niin päiväkotien, koulujen, asuintalojen kuin terveyskeskustenkin suunnittelua. Kaavoituskysymykset ovat osa jokapäiväistä työtä. Tällä saralla puhun siis paisti sydämestä, myös pitkästä kokemuksesta.

Homekoulu, purkuvalmis päiväkoti tai sairaala, jonka potilaat joutuvat evakkoon kattovuodon takia. Siinä muutama esimerkki siitä, miten nykyrakentaminen näkyy lehtien palstoilla. Uutisoinnista syntyy helposti käsitys, että Suomessa ei suunnitella hyvää. Suomalainen suunnittelu on kuitenkin maailmanlaajuisestikin tarkasteltuna hyvällä tasolla. Hankinta- ja rakentamisprosesseissa on sen sijaan paljon parantamisen varaa.

Säästämme usein väärissä paikoissa. Rakennusmateriaaleja ei aina esimerkiksi valita elinkaaritarkastelun pohjalta, vaan yksipuolisesti rakentamisaikataulun tai logistiikan näkökulmasta. Usein töitä myös aikataulutetaan tai johdetaan väärin. Tarkkasilmäinen saattaa ison työmaan ohi kulkiessaan huomata eristepinoja, jotka vettyvät suojaamattomina sateessa. Hometalon syntyyn ei paljon muuta tarvita. Hankkeet käynnistyvät usein turhan hitaasti, minkä seurauksena aikataulut tulevat loppupäässä vastaan. Rakennusten viimeistelyvaihe on herkkää aikaa, sillä usein juuri tällöin tapahtuneet virheet aiheuttavat ongelmia. Nämä ovat kaikki priorisointikysymyksiä, joihin on vaikea puuttua lainsäädännöllä. Lääkkeeksi on tarjottava ammattimaista palveluiden ostamista ja tarjoamista.

Se mihin lainsäädännöllä voidaan helpoimmin vaikuttaa on hankinnan laatu. Hankintalakia tulkitaan monessa kunnassa siten, että palvelun tarjoajaa tarkastellaan ainoastaan hinnan perusteella.

Tänä päivänä on enemmän sääntö kuin poikkeus, että julkisen rakennuksen suunnittelijaksi ja toteuttajaksi valitaan halvimmat palveluntarjoajat.

Ei vaadi suurta älliä ymmärtää, että suunnittelu- ja rakennusmarkkinoilla vallitsevat samat lait kuin muillakin aloilla: halvimman hinnan tarjoaa se, joka aikoo käyttää työhön vähiten aikaa, on kyse sitten suunnitelusta tai toteutuksesta. Hankintalakia tulisikin muuttaa niin, että päättäjillä olisi edellytykset valita rakennushankkeeseen kumppanit, jotka omaavat todelliset edellytykset laadukkaan rakennuksen synnyttämiseen ja jotka suhtautuvat hankkeeseen sen vaatimalla vakavuudella. Lain muutoksen seurauksena syntyisi päiväkoteja ja kouluja, jotka tarjoaisivat aidosti parhaa oppimis- ja työskentely-ympäristön sekä sairaaloita, jotka edesauttavat toipumista ja hoitotyötä. Rakennuksia jotka eivät ole pelkästään kuvaus tilaohjelmasta, vaan jotka tukevat siinä tapahtuvaa toimintaa, ja sillä tavalla synnyttävät jopa säästöjä. Ja mikä tärkeintä: laatukriteerit täyttäviä rakennuksia, joissa asioivien tai asuvien ihmisten ei tarvitse olla huolissaan hengitysilman puhtaudesta tai työskentelyn turvallisuudesta.

Utveckla Kustbanan / insändare i HBL 19.9

Kustbanan. Denna nagel i utvecklingens öga. Plågad av alltför många hållplatser, jobbiga passagerare, snö på vintern och hetta på somrarna. Under det senaste året har VR och Trafikverket på många sätt försökt utveckla produkten, kustbanan. 

Först beslöt man att Mankby hållplats skulle stängas – färre hållplatser leder ju till att det finns ”förutsättningar för att utveckla bannätet” som det sades. Sedan lyckades man genom utpressning få Kyrkslätt att gå med på en indragning av Bobäck hållplats. Y-tåget till Karis ville man sluta trafikera för att det störde Åbo-tågets framfart. 

Det senaste initiativet blev vi varse om genom Turun Sanomat den 2 september. Paula Risikko och Ville Niinistö har sinsemellan kommit överens om att arbetet med den s.k. ELSA-banan skall inledas, detta i hopp om att få EU-finansiering. Det betyder med relativt stor säkerhet att kustbanan inte kommer att utvecklas. Det kan t.o.m. på sikt betyda att den dras in. I stället för att lägga till ett extra spår, i stället för att utveckla det befintliga nätet vill man köra igång med ett gigantiskt projekt som till astronomiska kostnader skall löpa genom skog och mark från Helsingfors till Åbo.

Finland skall byggas hållbart. Utvecklingen skall gå framåt, men det skall inte ske genom att vi kasserar gamla strukturer. Hållbar utveckling betyder att man utvecklar befintliga centra. Att man bygger ut och förtätar där det redan finns bebyggelse. Att man tar vara på befintlig samhällsteknik och utvecklar den. ELSA-banan uppfyller inga av dessa krav om den innebär att man samtidigt demonterar de befintliga förbindelserna. 

Om kustbanan inte utvecklas stannar Västnyland. Kustbanan är oumbärlig för att det skall finnas företagsverksamhet och ekonomisk tillväxt väster om Esbo. Regeringen måste klart markera detta – nästa regeringsprogram måste betona kustbanans betydelse för hela södra Finland.

Luoman seisake vaakalaudalla

Helsingissä vietettiin viime viikolla autotonta päivää. HSL tarjosi edullisia matkoja ja kehotti kaikkia asukkaita jättämään auton kotiin. Oikealla asialla ovat: joukkoliikennettä tulisi suosia jo taloudellisistakin syistä. Paljon hyvää tahtoa herättävä tempaus taitaa kuitenkin olla puhdasta PR:ää. Samaan aikaan kun kaikkia radanvarsien kehyskuntia tulisi kehittää vähentämällä riippuvuutta autoista, HSL ehdottaa sekä Mankin että Luoman junaseisakkeiden lakkauttamista. On enemmän kuin aiheellista ruotia tällaisen ehdotuksen taustoja. Onko kysymyksessä todellakin HSL:n strategian mukainen ehdotus, vai jonkun yksittäisen johtajan bonustavoitteita tukeva päätös? Järjelliseltä ei ehdotus vaikuta, sillä Kirkkonummi on voimakkaasti kasvava kunta, jossa kaavoitustyö on vielä pahasti kesken. Päätöksiä tulisikin nyt tehdä pitkällä aikajänteellä, sillä kerran suljettua asemaa on myöhemmin todella kallista elvyttää.

Asemien lakkauttamista perustellaan liikenteen sujuvuuden lisäämisellä. Seisakkeet, nuo liikenteen sujuvuuden kiusankappaleet… Niin, mukavampaahan junilla olisi ajella, jos ei tarvitsisi pysähdellä poimimaan matkustajia. Luoman aseman lakkautusta perustellaan myös sillä, että seisake on nykyisellään liian lyhyt: se vaatisi pidentämistä, jotta pitkät junayksiköt mahtuisivat pysähtymään kokonaisuudessaan seisakkeen alueelle. Seisakkeen pidentäminen tuntuisi kuitenkin lakkauttamispäätöstä fiksummalta vedolta, sillä jatkuvasti kehittyvän kunnan matkustajamäärät eivät ainakaan nykyisestä pienene.

Päätösehdotuksessa kunta ilmaisi lausunnossaan suostuvansa lakkauttamiseen. Keskustelun jälkeen kunnanhallitus muutti kuitenkin lausunnon päinvastaiseksi: kunta ei suostu siihen että Luoman seisake suljetaan. Tänään asia on jälleen kunnanhallituksen asialistalla. Käytävillä on käyty ankaraa kauppaa Luoman asemasta: päätösehdotuksessa lukee, että Tolsan aseman perusparannusta, joka on noin 8m€ kokoinen hanke, aikaistetaan vuosille 2014-2016 mikäli kunta suostuu lakkauttamaan Luoman aseman. Tässä pelataan kovilla panoksilla ja asetetaan kaksi aluetta vastakkain. Kunnan intresseissä ei voi olla sisäisen ristiriidan luomien kunnan omien asukkaiden välille.

Asemien lakkauttaminen on HSL:n hallituksen asialistalla 1.10. Hallituksessa Kirkkonummella on hyvin pieni edustus, joten nyt on syytä vaikuttaa myös muiden kuntien päättäjiin. Luettelo hallituksen jäsenistä löytyy täältä: http://www.hsl.fi/paatoksenteko