Laadukasta lähituotettua ruokaa Kirkkonummelaisille

Lehdistötiedote 13.3.2017
Julkaisuvapaa heti

 

RKP:n valtuustoryhmä Kirkkonummella jättää tänään aloitteen vastuullisen ja kestävän ruoan hankinnasta. Kansanedustaja Anders Adlercreutz on aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja.

Aloite peräänkuuluttaa kunnallista ruoka- tai hankintastrategiaa konkreettisilla kriteereillä, jonka myötä Kirkkonummen koululaisille ja työntekijöille voidaan taata kotimaista, laadukasta ja vastuullisesti tuotettua ruokaa.

Maataloustoiminta Suomessa on kestävää ja vastuullista. On tärkeää, että asetamme samat vaatimukset julkiselle ruoan hankinnalle kuin omalle ruoantuotannollemme. Kirkkonummella elintarviketuotanto on tärkeä elinkeino ja meidän tulisi tukea lähiruoan tuotantoa mahdollisuuksien mukaan, Adlercreutz sanoo.

– Kotimaisella ruoalla on myös vahva työllistämisvaikutus, ja kotimaisista raaka-aineista tuotetun ruoan lasketaan välillisesti työllistävän 300 000 suomalaista. Voimme tukea ruoan lähituotantoa Kirkkonummella ja ympäröivissä kunnissa kunnallisilla lähiruoan hankintakriteereillä. Samalla varmistamme, että kunta tarjoaa laadukasta ruokaa, ruokaa joka on kestävää sekä eettisestä että ympäristöllisestä näkökulmasta.

Adlercreutz toivoo aloitteen saavan valtuustossa laajan kannatuksen.

– Jos toimimme strategisesti ruokahankinnoissa kaikki voittavat – niin lapset, aikuiset, ympäristö kuin yrityksemmekin.

Ryhmäpuheenvuoro eduskunnan keskustelussa Agenda 2030-ohjelmasta ja kestävästä kehityksestä 15.2.2017

Arvoisa puhemies,

On hyvä, että hallitus teki selonteon ja että pääsemme täällä keskustelemaan siitä. Tästä on annettava hallitukselle kiitos.

Selonteosta käy kauttaaltaan ilmi halu tarttua ongelmaan. Se sisältää analyysin ja se kattaa laajan kentän. Kestävä kehitys ei koske vain ympäristöä, ilmastoa, taloutta tai sosiaalikysymyksiä. Agenda2030:ssä on kyse myös kaikkien oikeudesta veteen, työhön ja terveyteen sekä erityisestä huomion kiinnittämisestä naisten ja tyttöjen oikeuksiin.

Kestävyys on se kaikkein merkittävin kysymys.

Arvoisa puhemies,

Samanaikaisesti ei kuitenkaan päästä siitä, että tässä tapauksessa ero sanojen ja todellisuuden välillä on suuri. Jos kestävää kehitystä tarkastellaan kokonaisvaltaisena tavoitteena eli tavoitteena, joka menee kaiken muun edelle, sen ohjausvaikutuksen tulee koskea kaikkia päätöksiä. Ilman poikkeuksia. Nyt asia ei ole näin.

Monella tavalla saa sen käsityksen, että hallitusohjelma ohjaa selontekoa eikä päinvastoin.

Kestävän kehityksen ei pidäkään olla mauste, jota sirottelemme vähän kaikkialle. Ei, sen pitää olla itse pata, jossa keittäminen tapahtuu – se pitää siis asettaa lähtökohdaksi. Sen vuoksi tämän selonteon pitäisi ulottua yli hallituskausien.

Kiireesti ratkaisua vaativa suuri kysymys on ilmastonmuutos. Miten me siihen reagoimme? Määrääkö se politiikkaamme suunnan?

On selvä että panostamme bioenergiaan, mutta mittakaavan pitää olla järkevä. Se ei voi olla ratkaisu koko energiahuoltoomme. On syytä uskoa, että hallituksen visio on liian optimistinen. Myös valtioneuvoston oma tuore selvitys toteaa, että jos metsänhakkuut kasvavat noin 80 miljoonaan kuutiometriin vuodessa, niin hiilinielu puolittuu vuosina 2021-2030. Tämä voidaan nähdä varoituksena ja siksi meidän on turvattava tasapainoinen, kestävä kehitys.

Samanaikaisesti kun kansainvälisellä tasolla puhumme fossiilisten polttoaineiden tukien purkamisesta, kanavoimme päästökaupasta saatavat tulot saastelähteisiin. On itsestään selvää, että päästökaupasta saatavat tulot tulisi käyttää ilmastonmuutosta hillitsevien toimenpiteiden rahoittamiseen.

Arvoisa puhemies,

Kestävässä kehityksessä on kyse globaalista vastuusta. ”Leave no one behind” on kantava periaate Agenda 2030-ohjelmassa. Kehitysapu on tärkeä osa kokonaisuutta.

Aiheetta ei hallitus ole saanut risuja kehitysyhteistyöpolitiikastaan. Samanaikaisesti kun puhumme yhteistyöstä ja globaalista vastuusta leikkasimme viime vuonna 70 prosenttia YK:lle osoitettavista avustuksista.

Emme panosta köyhimpiin – emme edes siinä määrin kuin tässä selonteossa toivotaan.

Tässä toivomme suunnanmuutosta, ja selkeää suunnitelmaa siitä, kuinka pääsemme viralliseen tavoitteeseemme, joka on 0,7 prosenttia BKT:stä.

Kestävä kehitys on myös asioiden tarkastelemista oikeasta näkökulmasta, syiden ja seurausten ymmärtämistä. Kestävä kehitys on vastuullista suhtautumista muuttoliikkeeseen.

Arvoisa puhemies,

Olin joitakin viikkoja sitten Jordaniassa, maassa, jossa on 1,5 miljoonaa Syyrian pakolaista. Se on paljon enemmän kuin Eurooppaan vuonna toissa vuonna saapuneiden pakolaisten määrä. Jordanialaiset kuitenkin selviävät tästä – helppoa se ei ole, mutta he selviävät.

Samanaikaisesti meillä syntyy kansallinen kriisi 35 000 turvapaikanhakijasta, joista ehkä vain 15 000 jää Suomeen. Me suomalaiset voisimme sen sijaan lukea tätä selontekoa – ja panostaa kotoutumiseen täällä kotimaassamme. Ja samalla voisimme toimia kestävän kehityksen mekanismien puolesta Euroopassa, todellisten mekanismien puolesta vastuun jakamiseksi, demokratiakehityksen ja rauhan puolesta toimimiseksi sotaan joutuneissa maissa. Sillä siellä tänne tulleet haluavat ensisijaisesti asua.

Arvoisa puhemies,

Suomi on vastuunsa tunteva kansainvälinen toimija. Olemme parempia kuin useimmat muut. Meidän tulee olla johdonmukaisia ja määrätietoisia, ja ottaa Agenda 2030 lähtökohdaksi niin kansallisille kuin kansainvälisille toimillemme. Meidän tulee myös puhua vahvemmalla äänellä Euroopassa ja osoittaa, että me uskomme tosissamme kansainväliseen yhteistyöhön. Siihen, että yhdessä me olemme vahvempia.

 

 

Gruppanförande på riksdagens debatt om Agenda 2030-programmet för hållbar utveckling 15.2.2017

Värderade talman,

Det är bra att regeringen gör en redogörelse, och att vi här kommer åt att debattera den. Och att implementeringen är direkt underställd regeringen.  Det ska ni ha tack för.

Genom hela den här redogörelsen lyser en vilja att ta i problemet. Det finns analys och den täcker ett brett fält. Hållbar utveckling är inte bara miljö, inte bara klimat, ekonomi eller sociala frågor. Agenda 2030 handlar också om allas rätt till vatten, arbete och hälsa, med särskild fokus på kvinnors och flickors rättigheter.

Hur lever vi hållbart, är den mest elementära frågan man kan ställa sig – om man bor på ett klot, som vi.

Värderade talman,

Samtidigt kommer man inte ifrån det, att ord och verklighet inte alltid möts. Om man ser hållbar utveckling som ett övergripande mål, nånting som går före allt annat, ska det vara styrande i alla beslut. Utan undantag.

Nu är det inte så.

På många sätt får man den uppfattningen att det är regeringsprogrammet som styr redogörelsen och inte tvärtom. Och det borde vara tvärtom.

Hållbar utveckling ska inte vara som en krydda som vi strör ut litet överallt. Nej, den ska vara själva kastrullen som man kokar i – utgångspunkten.

Därför borde det här också vara en redogörelse som skall gälla över regeringsperioder.

Den stora överhängande frågan är klimatförändringen. Vad gör vi här? Är den styrande i vår politik?

En satsning på bioenergi är naturligt i ett land som vårt, men skalan måste vara rimlig. Det kan inte vara lösningen på hela vår energiförsörjning. Det finns skäl att tro att regeringens vision är för optimistisk. Även statsrådets egen färska utredning konstaterar att om den inhemska skogsavverkningen ökar till omkring 80 miljoner kubikmeter per år så beräknas kolsänkan halveras under perioden 2021-2030. Det kan läsas som en varning. Här måste vi trygga en balanserad, hållbar utveckling.

Samtidigt som vi internationellt talar om att montera ned stöden för fossila bränslen kanaliserar vi våra egna inkomster från utsläppshandeln till dem som förorenar. Det här är varken trovärdigt, eller hållbart.

Det borde vara en självklarhet, att utsläppshandelns inkomster går till att finansiera åtgärder som motverkar klimatförändringen.

Värderade talman,

Hållbar utveckling handlar om globalt ansvar. ”Leave no one behind”, är den bärande principen i Agenda 2030. Biståndet är en viktig del av helheten.

Det är inte utan orsak regering fått ris för sin biståndspolitik. Samtidigt som vi talar om samarbete och globalt ansvar, skar vi i fjol ner 70 procent av bidragen till FN.

Vi satsar inte på de fattigaste, ens i den mån denna redogörelse önskar.

Här hoppas vi på en ändring av kursen, och på en klar plan på hur Finland skall nå upp till de 0,7 procent som vi officiellt har som mål.

Hållbar utveckling handlar också om att sätta saker i rätt perspektiv, att förstå orsak och verkan. Hållbar utveckling handlar social kohesion, om en ansvarsfull inställning till t.ex. migration.

Värderade talman,

Jag var i Jordanien för några veckor sedan, ett land med 1,5 miljoner syriska flyktingar. Det är långt flera än det kom till hela Europa under migrationskrisen. Men Jordanien klarar det – det är inte lätt, men de gör det.

Samtidigt gör vi 32 000 asylsökande, av vilka kanske bara 15 000 stannar, till något av en nationell kris. Här kunde vi läsa denna redogörelse i stället – och satsa på integration här hemma. Och samtidigt verka för hållbara mekanismer i Europa, sanna mekanismer för att dela ansvaret och verka för demokratiutveckling och fred i de länder som drabbas. För där vill alla i första hand bo.

Värderade talman,

Finland är en ansvarskännande internationell aktör. Vi är bättre än de flesta. Vi skall vara konsekventa och målmedvetna, ta Agenda 2030 som en utgångspunkt för det vi gör inte bara nationellt utan även internationellt – och komma ihåg, att det är nånting vi vinner på, på många plan. Vi skall också vara en starkare röst i Europa, visa att vi på allvar tror på internationellt samarbete, på att man är starkare tillsammans.

Adlercreutz: Kestävän kehityksen tulisi ohjata hallitusohjelmaa

Lehdistötiedote 15.2.2017
Julkaisuvapaa heti

 

Jos kestävää kehitystä tarkastellaan kokonaisvaltaisena tavoitteena eli tavoitteena, joka menee kaiken muun edelle, sen ohjausvaikutuksen tulee koskea kaikkia päätöksiä, ilman poikkeuksia. Nyt asia ei ole näin, totesi Anders Adlercreutz (RKP) eduskuntakeskustelussa hallituksen selonteosta kestävästä kehityksestä keskiviikkona.

– Monella tavalla saa sen käsityksen, että hallitusohjelma ohjaa selontekoa eikä päinvastoin. Selonteon pitäisi ulottua yli hallituskausien, hän painotti.

Adlercreutz sanoi, että jos Suomi haluaa noudattaa kestävän kehityksen periaatetta se pitäisi myös näkyä siinä, miten me kanavoimme päästöoikeuksien huutokaupasta saatavat tulot.

– Nämä ei pitäisi kanavoida saastuttaviin lähteisiin. Ehdottomasti itsestään selvänä ratkaisuna pitäisi olla päästökaupasta saatavien tulojen käyttäminen ilmastonmuutosta hillitsevien toimenpiteiden rahoittamiseen. Minimivaatimus on, että tulot investoidaan toimiin, jotka vähentävät päästöjämme.

Adlercreutz: Hållbar utveckling bör styra regeringsprogrammet

Pressmeddelande 15.2.2017
Publiceringsfritt genast

 

Om man ser hållbar utveckling som ett övergripande mål, nånting som går före allt annat, ska det vara styrande i alla beslut, utan undantag.  Nu är det inte så, konstaterade Anders Adlercreutz (SFP) då riksdagen på onsdagen diskuterade det globala handlingsprogrammet Agenda 2030.

– På många sätt får man den uppfattningen att det är regeringsprogrammet som styr redogörelsen och inte tvärtom. Eftersom målet är uppställt för år 2030, borde det vara självklart att siktet är inställt över regeringsperioderna.

Adlercreutz tycker att då Finland vill gå in för hållbar utveckling ska det också synas i hur man styr de inkomster som kommer från utsläppshandeln.

– Dessa inkomster borde inte kanaliseras tillbaka till föroreningskällan, som vi i stor utsträckning nu gör. Då motverkar de sitt syfte. Det borde vara en självklarhet, att utsläppshandelns inkomster går till åtgärder som motverkar klimatförändringen. Minimikravet är att de går till innovationsstöd som strävar till att sänka utsläppen.

 

 

 

Jordaniassa eivät polttopullot lennä

Helsingissä pohditaan tällä hetkellä Syyrian tilannetta Suomen isännöimässä konferenssissa. Syyrian kriisi koskettaa välillisesti koko Eurooppaa, mutta naapurimaat kantavat kuitenkin avun tarjoamisessa suurimman kuorman.  Yhdeksän miljoonan asukkaan Jordania elää Lähi-Idän pakolaiskriisin ytimessä. Maahan, jossa suuri osa asukkaista jo ennestään ovat pakolaistaustaisia, on viime vuosien aikana tullut Syyriasta noin 1,5 miljoonaa pakolaista. Suurin osa asuu muiden asukkaiden joukossa, yhteiskunnan sisällä, osa pakolaisleireissä lähellä Syyrian rajaa.

Vierailin viime viikolla Jordaniassa osana YK-ryhmää. Kokemus oli tärkeä ja antoi tervettä perspektiiviä myös Suomen tilanteeseen.

Za’atari on maailman toiseksi suurin pakolaisleiri. Leirillä asuu 80 000 ihmistä viiden neliökilometrin alueella, YK:n valvovan silmän alla. Tilapäiseksi rakennetusta pakolaisleiristä on tullut jossain määrin pysyvä kaupunginosa; soratiet ovat ainakin osittain päällystettyjä ja teltat ovat vaihtuneet peltiparakkeihin. Leirin asukkaat ovat yrittäneet luoda itselleen puitteisiin nähden mahdollisimman normaalin elämän. He ovat esimerkiksi perustaneet alueelle 2 500 yritystä, kaikkea pienistä ruokakojuista metalliverstaisiin.

Tässä tasaisessa arjessa ihmisten on luovittava eteenpäin. Leipä ja vesi pitävät hengissä, mutta ne eivät tuo elämään syvempää merkitystä. Ne eivät luo toivoa tulevaisuudesta, saati paremmasta elämästä. Onkin ilmiselvää, että Kirkon Ulkomaanavun Za’atarin leirillä lapsille ja nuorille järjestämät aktiviteetit ovat aivan avainasemassa näitä syvempiä merkityksiä luotaessa. Kirkon Ulkomaanapu pitää lapsille sirkus- ja jalkapallokoulua, englannin tunteja ja korujentekokursseja. Nämä ehkä äkkiseltään triviaaleilta tuntuvat asiat auttavat lapsia ja nuoria asettamaan itselleen tavoitteita, joita kohti ponnistaa. Tavoitteet tuovat mukanaan lupauksen paremmasta huomisesta. Toiminta näyttääkin lasten kehityksen kannalta aivan kriittiseltä. Jos lapsilta viedään toivo ja mahdollisuus kehittyä, he lamaantuvat.

Za´taria pyörittää siis YK. Koska Jordanialla on maailman toiseksi heikoimmat vesivarat, leirillä on jatkuvia haasteita vesihuollon ja viemäröinnin järjestämisessä. Ruokahuolto 80 000 ihmiselle ei sekään ole helppoa. Ja koska Jordania on sitoutunut tarjoamaan koulutuksen kaikille lapsille, koulujakin pitää olla. Kaikesta huolimatta asiat näyttivät sujuvan ja elämä jatkuvan ilman suurempia ongelmia.

On kuitenkin selvää, että pakolaiskriisi koettelee Jordaniaa sekä taloudellisesti että sosiaalisesti. Aivan kuten Suomessa, paikalliset kokevat pelkoa siitä, että pakolaiset polkevat palkkoja ja vievät jordanialaisten työpaikat. Nämä asiat jordanialainen kansanedustaja Abed Ulayan suoraan otti esille, kun keskustelin hänen kanssaan tilanteesta. ”Haasteita on, eikä tilanne ole helppo”. hän sanoi. Mutta toisaalta: “Islam sanoo, että meidän on autettava. Joten me autamme”.

Jordanialaiset auttavat, koska Koraani sanoo niin. He auttavat kyseenalaistamatta. He eivät heittele polttopulloja, eivätkä marssi kaduilla. Eteeni aukeaa jälleen kerran aivan toisenlainen islam kuin mistä länsi pauhaa.

Pakolaiset itse toivovat, että avuntarve loppuisi mahdollisimman pian ja he pian pääsisivät palaamaan takaisin kotiin. Valitettavasti mikään ei viittaa siihen, että näin tulisi tapahtumaan ainakaan lähitulevaisuudessa. Bashar Al-Assadin joukot ovat niskan päällä, mutta vielä on matkaa siihen, että Syyriassa vallitsisi sellainen rauha, jossa jokainen syyrialainen voisi elää turvallisesti, ilman pelkoa vastustajan kostosta. Kostoon riittää pelkästään se, että on lähtenyt Syyriasta pakoon.

Rauhaa odotellessaan syyrialaiset ovat pakotettuja elämään maanpaossa; pärjäämään Za’tarin kaltaisilla pakolaisleireillä. Ja siihen asti YK, jonka budjetti on riippuvainen jäsenmaidensa hyvästä tahdosta, pyrkii takaamaan siedettävät olosuhteet leireillä asuville pakolaisille.

Suomi leikkasi viime vuonna kehitysavustuksia rajusti, YK-järjestöille annettavaa apua leikattiin 70%. Se ei millään muotoa edesauta sitä ”paikan päällä auttamista”, josta mielellämme puhumme. Itse en halua ajatella sitä surua, joka tapaamiani lapsia kohtaisi, jos heidän rakastamansa sirkuskoulu loppuisi. Se olisi taatusti lapsille pieni maailmanloppu.

Adlercreutz ja Hakapää: Kirkkonummen tulisi hakea jäsenyyttä HINKU-projektiin

Lehdistötiedote 19.12.2016
Julkaisuvapaa heti


Suomi on Pariisin sopimuksen kautta sitoutunut vähentämään kasvihuonepäästöjään huomattavasti. Kunnat ovat tässä ratkaisevassa asemassa. Kirkkonummen kunnanvaltuuston kokouksessa tänään valtuutetut Anders Adlercreutz (r) ja Minna Hakapää (vihr.) jättävät valtuustoaloitteen joka ehdottaa, että Kirkkonummi liittyisi hiilineutraalien kuntien HINKU-hankkeeseen.

”Kaikki päätöksenteko ja toimenpiteet lähtevät paikalliselta tasolta”, toteaa Minna Hakapää. Elleivät suomalaiset kunnat pyri kohti Pariisin sopimuksen tavoitteita, ne jäävät täyttymättä. HINKU-hanke antaa kunnille ne työkalut ja sen neuvonnan jota he tarvitsevat”.

Monet länsiuusmaalaiset kunnat ovat jo hankkeessa mukana. Adlercreutz ja Hakapää näkevät asian myös kilpailunäkökulmasta.

”Kunnat kilpailevat tulevaisuudessa yhä kovemmin palveluista, yrityksistä ja asukkaista. HINKU-kuntana Kirkkonummi parantaisi omaa asemaansa tässä kilpailussa”, Adlercreutz sanoo. ”Ilmastotietoinen kunta on vetovoimainen ja uudistuva kunta”, hän jatkaa.

Hiilijalanjäljen vähentäminen tapahtuu monen toimenpiteen kautta.

”Kyse on maankäytöstä, energiatehokkuudesta ja liikenteestä. Mutta myös esimerkiksi siitä, miten rakennamme ja ylläpidämme kiinteistöjämme. Terve ja kestävä koulu on aina järkevämpi ja hiilijalanjäljeltään kestävämpi koulu on selvästi parempi kuin sairas sellainen”, Adlercreutz ja Hakapää toteavat lopuksi, viitaten viime päivien uutisointeihin Gesterbyn koulukeskuksen tilasta.

Adlercreutz ja Hakapää toivovat, että aloite saa mahdollisimman paljon tukea allekirjoitusten muodossa Kirkkonummen kunnanvaltuustossa. 

Energia- ja ilmastostrategia, eduskunnan keskustelu 30.11.2016

Värderade talman, arvoisa puhemies,

Det råder ingen brist på strategipapper. Somliga tas i beaktande, andra läggs längst ner på hyllan för att samla damm. Somliga är viktiga, andra försumbara.

Värderade talman, denna strategi hör till den förra kategorin.

Klimat och energi om något är av helt avgörande betydelse när vi diskuterar framtidens utmaningar.

Och det här är ett dokument som vi i stort sett kan vara nöjda med.

Arvoisa puhemies,

On hienoa, että meillä on käsissämme energia- ja ilmastostrategia ja on hienoa, että se on näinkin kunnianhimoinen.

On se toki ajastakin kiinni: olemme kaikki heränneet tämän kysymyksen tärkeyteen. Mutta samalla on kiitettävä hallitusta siitä, että se menee näin pitkälle kunnianhimossaan. Tämä dokumentti antaa selkeät suuntaviivat ja avaa monelta osin yksityiskohtaisesti ne toimenpiteet ja vaihtoehdot, joita matkalla on.

Samalla on todettava, että toki tässä näkyy välillä liiankin selvästi hallituksen poliittiset lempilapset, mutta kuitenkin, kiitos tästä.

No, asiaan. Haasteet ovat isot, ja enegiakysymys on siinä keskiössä: miten tuotamme puhdasta energiaa tulevaisuudessa?

Tässä kohtaa strategian johdonmukaisuus sitten hieman lipsuu. Tuulivoimaa kritisoidaan siksi, että sitä syöttötariffien muodossa tuetaan. Mutta ei se pelikenttä ihan neutraali ole muutenkaan.

Turvetta verotetaan juuri sen verran, että se on kivihiiltä edullisempi.

Puuhaketta tuetaan juuri sen verran, että se on turvetta halvempi.

Ja tuulivoimaa tutkitaan juuri sen verran, että perussuomalaiset ovat tyytyväisiä.

Arvoisa puhemies,

Kivihiilen polton jatkamiselle tehdään varaus. Turvetta poltetaan estoitta, vaikka sen ilmastolliset vaikutukset ovat kivihiiltä pahemmat samalla kuin pomminvarmasti puhdasta tuulivoimaa jarrutellaan poliittisista syistä.

Turve on toki suomalaista, ja ymmärrän sen suosimisen siltä kannalta. Mutta ei se ole ilmastollisesti järkevää. Eikä sen varaan kannata strategiaa rakentaa. Maatalouden päästöjen leikkaaminen on päästökaupan ulkopuolisen sektorin suurin haaste. Ja maataloudessa nimenomaan turvesuot sisältävät suurimman päästöleikkauspotentiaalin.

Sopii kysyä: kannattaako tässä tilanteessa – kun päästöjen leikkaus on haasteellista – tukea turvetuotantoa?

Tässä strategiassa on paljon laitettu biotalouden varaan ja sen voi ymmärtää. Suomi on edelläkävijä biopolttoaineiden tuotannossa ja siitä on kehittymässä suuri vientituote. Mutta sen tuotannolla on rajansa.

Moni on huolissaan puuraaka-aineen riittävyydestä. Siitä, että kajoammeko hiilinieluumme, ja sen kautta luonnon monimuotoisuuteen. Huolta ovat kantaneet niin puuteollisuus kuin luontojärjestötkin. Hakkuita ei voi loputtomasti lisätä.

Kuten strategia aivan oikein toteaa, pitkällä tähtäimellä biopolttoaineet tulevat olemaan lähinnä raskaan liikenteen polttoaine. Kevyen liikenteen tulee siirtyä sähköön. Metsävarannoista ei kannata harkitsemattomasti tehdä huonolla hyötysuhteella polttoainetta huonon hyötysuhteen polttomoottoreihin. Mutta sähköllä toimiva liikenne ei yleisty ilman ponnistuksia. Se vaatii verotuksellisia toimenpiteitä, mutta myös infraa ja lainsäädäntöä. Miten saamme rakennettua maan kattavan latausverkon. Miten sallimme sähköajoneuvojen käyttämisen kulutushuippujen tasaajina. Pitäisikö autovero rakentaa uusiksi, jotta saisimme autokantaa uusittua. Missä määrin tulemme tulevaisuudessa edes omistamaan omia kulkuvälineitä. Liikennepalkin jatkokehittely tarjoaa toivottavasti joihinkin näihin kysymyksiin vastauksen.

Värderade talman,

Det här är ett bra dokument, som på många sätt går längre än någonting vi tidigare haft. Det skall regeringen ha tack för. Den ideologiska läsidan till trots är det här nånting vi kan bygga vidare på. Jag tackar för ett gott arbete.

Kiitän hallitusta varsin tasapainoisesta energia- ja ilmastostrategiasta.

Puheenvuoro eduskunnan keskustelussa Pariisin ilmastosopimuksesta 18.10.2016

Värderade talman,

Parisavtalet är med stor sannolikhet detta århundradets viktigaste dokument. För en gångs skull har en stor majoritet av världens länder kunnat förena sig inför det hot som den globala klimatuppvärmningen medför. För det är det, ett hot.

Voimme olla iloisia siitä, että ilmastoskeptikkojen määrä vähenee. Tällä hetkellä jopa sen kolmannen hallituspuolueen kanta tuntuu olevan se, että kyse on tosiasiasta, ei humpuukista.

Ja hallitus on tässä suhteessa hallitusohjelman tasolla toiminut hyvin. Hallitusohjelman kirjaukset ovat monella tavalla hyvinkin edistykselliset. Tuontiöljyn puolittaminen, uusiutuvien polttoaineiden osuuden kunnianhimoinen kasvattaminen, biotalouden tukeminen, ne vievät oikeaan suuntaan.

Nämä ovat hyviä asioita. Ja ne kirjattiin ohjelmaan ennen Parisiin kokousta. Kiitos siitä.

Nyt pitäisi kuitenkin päästä toteutukseen, eikä se onnistu ilman ponnisteluja. Päästöjen leikkaaminen 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä ei tule riittämään, vaan tarvitaan enemmän. Tähän viittaavat monet selvitykset. Meidän tulee olla hiilineutraali maa vajaan 30 vuoden kuluttua, ja todennäköisesti hiilinegatiivinen maa vuonna 2050.

Miten me tähän pääsemme?

Arvoisa puhemies – ei se onnistu surffailemalla hiljaa eteenpäin. Ei se onnistu jatkamalla vanhaan malliin. Ei se onnistu vilkuilemalla kilpailijoita sivusta. Se onnistuu ainoastaan olemalla edelläkävijä. Ensimmäinen 40 prosenttia on helppo. Se seuraava tulee olemaan huomattavasti vaikeampi. Siksi on turha nyt juuttua siihen, onko vähennys 37 prosenttia tai 39 prosenttia. Enempään pitää päästä, ja mahdollisimman nopeasti. Kunnianhimon tulee olla korkealla, ja toimet sen mukaiset.

Eteenpäin pitää päästä myös siksi, että tässä juoksussa edelläkävijöillä on paljon voitettavaa. He pääsevät ensin markkinoille. He pääsevät vaikuttamaan siihen, mihin suuntaan kehitys kulkee.

Siksi verotuksen tulee suosia vähähiilisiä ratkaisuja. Siksi hankintojen arviointikriteerinä tulee olla vähähiilisyys. Siksi yritystukien, sikäli kun niitä on, tulee tukea ja kannustaa siihen, että päästöjä alennetaan johdonmukaisesti ja pitkäjänteisesti.

Siksi päästökaupan tuloja ei tule ohjata takaisin saastuttaville yrityksille. Koska silloin ammumme itseämme jalkaan. Pienenä muistan saaneeni 15 markkaa jos olin kuukauden syömättä karkkia. 15 markkaa, se oli iso raha. Mutta en minä sillä karkkia saanut ostaa. Päästökauppatulojen ohjaaminen takaisin päästölähteeseen on, hieman soveltaen, sama asia. Paitsi että tässä saa syödä karkkia karkkilakon aikana. Se ei ole kestävää toimintaa.

Arvoisa puhemies,

Sikäli kun hallitus pysyy kannassaan, että hiilivuotoa on – ja se on hyvin kyseenalainen kanta – niin silloin vähimmäisvaatimus on, siis vähimmäisvaatimus, että nämä tulot ohjataan päästöjä vähentäviin investointeihin. Siksi on tervetullutta, että hallitus on arvioimassa kantaansa uudelleen. Ainoastaan silloin päästökauppa palvelee edes auttavasti tavoitettaan.

Pienistä virroista tulee iso puro. Ilmastotavoitteen saavuttaminen vaatii paljon tekoja, kaikilla yhteiskunnan eri osa-alueilla.

Energiapalettimme tulee olla laaja – paikallista tuotantoa tulee edistää, ja verotuksen sekä lainsäädännön tulee tehdä sen mahdolliseksi, myös taloudellisessa mielessä.

Jokainen kilo kuivaa puuta on sitonut itseensä melkein 2 kiloa hiilidioksidia. Puurakenteinen omakotitalo säilöö 30 tonnin edestä hiilidioksidia. Edistämällä puurakentamista muuttamalla lainsäädäntöä materiaalineutraaliksi edistämme päästötavoitteeseemme pääsemistä. Tässä asiassa hallitus on käsittääkseni pääsemässä eteenpäin. Se on hyvä.

Arvoisa puhemies,

Puolet hiilijalanjäljestämme liittyy rakennuksiimme. Mutta kyse on paljosta muustakin, kuin primäärienergian kulutuksesta. Lähes nollaenergiapaketin tulee edistää kestävyyttä ja vähähiilisyyttä, ei mineraalivillan tai ilmanvaihtokoneistojen menekkiä. Muuten se ajaa meidät ojasta allikkoon.

Värderade talman,

Många bäckar små blir en stor å. Nästa steg är att ratificera Parisavtalet, och sedan är det bara att kavla upp ärmarna. Vårt klimatmål kräver ett brett spektrum åtgärder, och det gläder mig att det på många håll finns åtminstone god vilja.

Låt oss fortsätta så, med en ännu högre ambitionsnivå. Vi hjälper gärna med förverkligandet.

Energipaletten skall vara bred

(Insändare HBL 8.10.2016)

Både Jarl Ahlbeck och Sten von Troil diskuterar vidare kring energifrågan (HBL 3.10). Det är välkommet.

I vindkraftskritiken tas ofta produktionens otillförlitlighet upp. Det är helt korrekt. Men det är endast ett problem om man utgår ifrån att vi skall förlita oss på en enda energiform. Och det tror ingen – energipaletten är och ska vara diversifierad. Ytterligare är det värt att konstatera att professor Christian Breyer vid Villmanstrands tekniska universitet i sin forskning har visat att till exempel solenergi och vindenergi kompletterar varandra väl vad effekten beträffar.

Både Ahlbäck och von Troil tvivlar på att lagring av energi kommer att bli en reell möjlighet. Med tanke på hur snabbt tekniken har utvecklats är jag själv inte beredd att döma ut lagringen som en del av det pussel som ser till att utbud matchar efterfrågan på elmarknaden. Om det sedan i praktiken är vatten, batterier, power-to-gas – eller en helt annan lösning – återstår att se. Antagligen kommer vi även här att ha flera lösningar i framtiden när nya tekniska framsteg görs.

”Vi var sent ute, och lät våra egna aktörer gå under innan hemmamarknaden hann komma i gång ordentligt.”

Det är helt korrekt, som Ahlbäck skriver, att nya vindkraftverk inte leder till speciellt många inhemska arbetstillfällen. Men det kan vi skylla oss själva för. Vi var sent ute, och lät våra egna aktörer gå under innan hemmamarknaden hann komma i gång ordentligt. Vi skall inte – och får inte – göra samma misstag när det gäller smarta elnät, solenergi, energilagring eller någon av de andra möjligheterna som väntar bakom hörnet.