Homekoulut on saatava kuriin.

Päänsärkyä ja kutittavia silmiä. Valuvia neniä ja pahoinvointia. Pitkittyvää yskää ja kuumeilua.

Näistä oireista kärsivät liian monet koululaiset kunnassamme. Masalan koulun liikuntasali todettiin korjauskelvottomaksi. Kantvikin päiväkodin ongelmat ovat puhututtaneet pitkään. Pitkään listaan ongelmakouluista on viimeisten vuosien aikana lisätty myös Gesterbyn koulukeskus.

Winellska skolanissa on luokkia joissa 20% oppilaista ovat toistuvasti sairaita. Pieniä, toistuvia korjauksia tehdään koko ajan. Ja joskus korjausten aikana tapahtuu lisää vaurioita, kuten vuoden takaisessa kattokorjauksessa tapahtui. Tämän syksyn ylioppilaskirjoitukset tehtiin kylmässä, korjauksen alla olevassa voimistelusalissa, jossa lattian tehtävää hoitivat sinne tuodut vanerilevy.

Mistä tämä johtuu? Syitä on monta. On kyse ongelmallisista rakenneratkaisuista. Winellska skolan rakennettiin 60-luvun lopussa, Gesterbyn koulu 70-luvun alussa. Tiedämme että osa silloin käytetyistä ratkaisuista olivat suorastaan vahingollisia. Mutta on kyse muustakin. On kyse väärästä hoidosta, väärästä huollosta. Siitä, että vastuukysymykset ovat epäselvät, ja että kukaan ei kanna kiinteistöistä päivittäistä kokonaisvastuuta. Saattaa olla kysymys siitä, että ongelmien ilmetessä tehdään pieniä, kosmeettisia korjauksia tilanteessa, jossa pitäisi pureutua juurisyihin.  Ja voi olla niinkin pienestä asiasta kiinni, kuin että ilmanvaihtoa vähennetään viikonlopuksi. Tästä käytännöstä ollaan onneksi luopumassa.

Viimeistään nyt meidän olisi syytä herätä ongelmaan, pohtimaan sitä, miten me rakennamme ja miten me rakennuksiamme ylläpidämme ja käytämme.

Kun me kuntana teemma hankintapäätöksiä, meidän tulisi uskaltaa panostaa laatuun, koska se on hankintalain puitteissa mahdollista. Mutta se vaatii tahtoa – ja osaamista. Halvin rakennusurakka on harvoin edullisin – se todettiin viimeksi Winellska Skolanin kattoa korjattaessa. Ja halvin suunnittelija tuottaa harvoin tehokkaimpia tiloja, kuten kävi ilmi Sepänkannaksen päiväkotia suunniteltaessa. Meidän tulee uskaltaa olla se kunta, joka rakentaessaan lapsilleen tai työntekijöilleen tiloja katsoo seuraavan vuoden budjettia pidemmälle.

Masalan koulun liikuntasali on kohta valmis. Kantivikin päiväkodin tilanteelle on tulossa korjaus. Lähiaikoina tehdään perusteellinen selvitys Gesterbyn koulukeskuksen tilasta. Selvityksen jälkeen löydettyihin ongelmiin tulee puuttua perusteellisesti, ja suurella vakavuudella. Lapsemme viettävät suuren osuuden päivästään koulu- ja päiväkotirakennuksissa. Niissä ei saa olla tällaisia puutteita. Ja ennen kun aloitamme uusien rakentamisen, nykyisten tulee olla kunnossa.

Puheenvuoro eduskunnan välikysymyskeskustelussa 6.4.2016

Värderade talman, Arvoisa puhemies,

Har regeringen en vision? Har regeringen en bild av den framtid vi marscherar emot? Onko hallituksella visio?

Vastaus tähän on meille kaikille selvä. Ei ole visiota, ei ole strategiaa, ei ole priorisointeja. On ainoastaan höylä, joka biotaloutta lukuunottamatta näivettää kaikki Oy Suomi AB:n menestyksen rakenteet.  Ei ole kykyä maalata kuvaa tulevaisuuden Suomesta, Suomesta joka olisi menestyvä, houkutteleva ja edelläkävijä.

Johtaminen ei ole pelkästään fiskaalinen toimenpide, se ei ole pelkästään numeroiden pyörittämistä. Johtamiseen kuuluu se, että tietää mihin on menossa, että tunnistaa matkan varrella olevat askelmerkit.

Hallituksen tien päässä oleva maali on tiedossa –  sen OECD kertoi meille raportissaan hiljattain. Jos nämä toimet toteutuvat, ellei koulutustason luisua saada pysäytettyä, ellei hallitus luovu tietoisista pyrkimyksistään heikentää koulutustasoamme – silloin annamme puolen prosentin vuosittaisen BKT-kasvun luisua läpi sormiemme. Siihen meillä ei ole varaa.

Joka ikisessä laitoksessa, joka ikisessa yrityksessä ympäri Suomea on tehostamisen varaa. Jokainen meistäkin voi tehdä työnsä tehokkaamminn ja nopeammin. Mutta tehostamisen tie ei ole tämä.

Mikä on yliopistojemme tehokkuus? Siirtelevätkö professorit siellä papereita kahvinjuonnin lomassa turhan panttina? Eivät, mutta näiden leikkausten, näiden toimien suunta vie siihen. Sanotaan, että ”tulisi karsia turhaa hallintoa”. Näiden leikkausten myötä karsitaan toki paljosta, muun muassa kaikista niistä tukitoimista jotka tekevät opiskelusta tehokkaampaa, ja nopeampaa, niistä palveluista jotka antavat opettajille tilaa opettaa. Mutta se ei vie tehokkuuteen, vaan tehottomuuteen. Ydintehtävä jää pimentoon.

Arvoisa puhemies,

Mikä on sitten nykytilanne, onko yliopistoissa tyhjää, laiskaa kapasiteettia?

Tutkimusten mukaan suomalaiset yliopistot ovat maailman huippuluokkaa kustannustehokkuudessa. Opintosuorituksen hinta on Suomessa alhainen.

Mutta tämä ei riitä.

Hallitus on nyt valinnut juustohöyläyksen linjan. Sen sijaan että se pureutuisi rakenteisiin se leikkaa tasaisesti kaikilta – paitsi tietenkin siitä ainoasta huippuyksiköstämme, Helsingin yliopistosta,  siitä hallitus leikkaa vielä muutama kymmenen miljoonaa lisää, vuositasolla. Tämä ei ole rohkeutta. Tämä on vastuun pakoilua, ja tasaista kurjistamista. Rohkeaa olisi tarttua rakenteisiin. Sitä voisi jopa kutsua kehittämiseksi. Ei tätä.

Olemme varmaan tässä vaiheessa päässeet yhteisymmärrykseen siitä, että valittu tie on väärä. Olemmehan.

Arvoisa puhemies,

Leikkaukset eivät kuitenkaan lopu tähän. Kovaan käsittelyyn joutuu myös innovaatiotehdas Suomi. Sama tehdas, joka suoltaa ulos patentteja tahtiin, josta useimmat muut maat voivat ainoastaan uneksia. Mutta miten kauan?

On virheitä toki tehty aikaisemminkin. Jostain syystä TEKESin tutkimusrahoitus on ollut suosittu temmellyskenttä. Tutkimus vaatii kuitenkin pitkäjänteisyyttä ja keskittymistä. Nykyinen poukkoilu johtaa tehottomuteen ja hankkeiden keskeyttämiseen. Tutkimukseen ja kehitystyöhön, kuten koulutukseen yleensä, ei sovi kvartaalitalouden tahti. Se että rahanhakumekanismeja joudutaan luomaan budjettivuosittain uudelleen, se että projektit ovat aina ja ikuisesti vaakalaudalla vie energiaa oikealta työltä.

Mitä sitten on tapahtumassa? Haluan nostaa esille muutaman yksityiskohdan.

Ensin nostetaan SHOKit pystyyn, sitten ne ajetaan alas. Samalla jo tehdyt investoinnint valuvat hiekkaan.

Pelkästään VTT:hen kohdistetut leikkaukset ovat itse asiassa nimellisiin leikkauksiin nähden moninkertaiset. VTT käyttää omaa rahoitustaan osarahoituksen muihin projektiin, tyyppillisesti noin 1/4 verran, mikä tarkoittaa että 20 miljoonan leikkaus VTT:ltä itse asiassa on moninkertainen.

Arvoisa puhemies,

Mihin häipyi usko siihen, että koulutus on suurin kilpailukykyetumme? Minne hävisivät lupaukset, minne hävisi selkäranka?

Värderade talman – Finland är förtjänt av en vision – Suomi ansaitsee vision.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on säilytettävä / insändare i KS

Suomessa on tarjottu jo pitkään päivähoitopalveluita. Kuitenkin vasta 90-luvulla oikeus varhaiskasvatukseen tehtiin subjektiiviseksi. Sen ansiosta kaikki lapset pääsivät korkealaatuiseen varhaiskasvatukseen ja samalla naiset saivat tasa-arvoisemmat mahdollisuudet osallistua työmarkkinoille.

Nyt subjektiivinen päivähoito-oikeus on uhan alla. Hallitus esittää, että oikeus päivähoitoon tulisi tarveharkintaiseksi riippuen siitä, onko perheestä joku kotona esimerkiksi työttömyyden tai muun syyn vuoksi. Lähtökohta esityksille on säästötoimenpiteet.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen ei kuitenkaan ole millään tavalla perusteltua. Sillä ei saavuteta todellisuudessa lainkaan säästöjä, joita hallitus väittää niistä tulevan. Esityksen laskelmat ovat epäselvät ja perustuvat yli kymmenen vuotta vanhoihin tilastoihin. Tästä ovat huomauttaneet muun muassa Kuntaliitto ja valtiovarainministeriö. Edellinen hallitus luopui vastaavasta esityksestä, kun todellisia säästövaikutuksia ei silloinkaan ollut.

Sen sijaan vaikutukset lapsiin, tasa-arvoon ja kilpailukykyyn ovat huomattavat. Laadukkaalla varhaiskasvatuksella on tutkitusti selkeä yhteys lasten oppimistuloksiin ja pärjäämiseen myöhemmin. Ei ole oikein, että lapselta viedään mahdollisuus jatkuvuuteen ja säännölliseen varhaiskasvatukseen, kun jatkuvasti epävarmemmilla työmarkkinoilla työskentelevät vanhemmat ovat satunnaisesti pätkiä töissä ja sitten jälleen kotona. Samalla vaikeutetaan erityisen paljon epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien naisten mahdollisuuksiin osallistua työmarkkinoille.

Palveluiden tuottamisen näkökulmasta uusi laki aiheuttaa huomattavan epätasa-arvoisen tilanteen. Yksityisillä päiväkodeilla on mahdollisuus valita asiakkaikseen kokopäiväiseen hoitoon oikeutettuja perheitä tai heitä, joilla on varaa maksaa lisähoidosta. Samalla julkisella puolella joudutaan tasapainoilemaan entistä enemmän sen kanssa, kenellä on oikeus mihin määrään tunteja, joudutaanko pitämään tyhjänä paikkoja muuttuvien perhetilanteiden takia ja kuinka monta työntekijää oikeastaan tarvitaankaan. Tämä tulee vain kasvattamaan eriarvoisuutta yhteiskunnassa.

Tässä lakiesityksessä ei ole kyse taloudesta, säästöistä tai vanhempien tilanteesta. Kyse on lapsista, heidän oikeudestaan kasvatukseen ja yhteiskunnan panostuksista tulevaisuuteen. Subjektiivisesta oikeudesta kokopäiväiseen hoitoon ei saa luopua.

Anders Adlercreutz, RKP

Kansanedustaja

Nasima Razmyar, SDP

Kansanedustaja

Puhe koulutusleikkauksia koskevassa välikysymyskeskustelussa 22.9.2015

Visst är vi ett underligt folk. Ju sämre det går, desto mer vill vi piska oss. Det är i vår folksjäl. Men är det vägen till framgång?

Vilken är Finlands konkurrensfördel? Varför skulle ett utländsk företag villa komma till Finland för att etablera ett kontor? Det lockas inte hit för att vår budget visar ett 500m€ mindre underskott än föregående år. Eller för att man kan köpa en tysk bil lite billigare än året innan.

De kommer hit för att man här har tillgång till världens bästa arbetskraft.

Det är en konkurrensfördel. Den kan vi inte förlora.

Arvoisa puhemies. Vaikka ajat olisivat miten huonot tahansa, niin väitän, että ei löydy sellaista ekonomistia, joka sanoo että suurimmat leikkaukset kannattaa kohdistaa opetukseen ja tutkimukseen. Että huomiselta kannattaa katkaista siivet, jotta iltapäivä olisi hieman lämpimämpi. Sillä niin tämä hallitus tekee.

Niin sanottu strateginen hallitusohjelma on täysin epästrateginen. Kamrerin lailla se katsoo ainoastaan tätä vuotta, nostamatta katsettaan tulevaisuuteen. Strategia pitää sisällään kyvyn tehdä painotuksia. Kyvyn sanoa, että tämä on arvokasta, tämän varaan rakennamme paremman huomisen. Nyt rakennetaan tasaista surkeutta, jämna plågor, toisella kotimaisella. Hallituksen toiminnasta puuttuu strateginen näkemys.

Jos huono päätös huonon päätöksen perään perustellaan ainoastaan hallitusohjelmalla, niin silloin hallitusohjelma ei ole strateginen, vaan mekaaninen.

Yliopistokoulutuksesta leikataan rankalla kädellä. Pelkästään Helsingin yliopistoon kohdistuu leikkauksia yli 100m€ vuositasolla. Samalla sanotaan hallitusohjelmassa, että opetuksen laatu ei saa heikentyä. Tämä on suunnattoman naivia. Tietenkin se heikentyy. Jos yliopiston rahoituksesta viedään 15%, niin se näkyy toiminnassa. Se tarkoittaa, että tiedekuntia lakkautetaan ja tutkimusta vähennetään. Jo nyt voi huomata tapahtuvan aivovuotoa Suomesta ulkomaille. Tämä tulee kiihtymään entisestään.

Äskettäin saimme lukea, että Helsingin yliopisto on 100 parhaan yliopiston joukossa maailmassa. Onko se sitä enää huomenna? Mitä tapahtuu niille 2,5 miljardille eurolle sekä niille 40000 työpaikalle, jotka Helsingin yliopisto tutkimusten mukaan välillisesti synnyttää?

Ja Helsingin yliopisto on vain yksi esimerkki monen joukossa. Suomi tarvitsee yliopistonsa.

Arvoisa puhemies.

En elä siinä harhakuvitelmassa, että innovaatiot syntyisivät pelkästään korkeakoulujen tai yliopistojen seinien sisällä. Mutta ne jotka tekevät innovaatiot – tutkijat, insinöörit, pellepelottomat – he saavat oppinsa niissä. Ja jos oppi on hyvää, niin he keksivät – kunhan saavat siihen tilaisuuden.

Pääministeri Sipilä, älä vie heiltä tätä mahdollisuutta. Uskalla uskoa tulevaisuuteen. Toimi strategisesti.

On puhuttu tuottavuusloikasta. Kilpailukyvyn parantamisesta. Tähän tarvitaan koulutusta. Hyvä koulutus on paras talouskasvun tae. Me olemme jo nyt liukumassa alaspäin OECD-maiden koulutustasomittauksissa. Tätä vauhtia olemme pian keskitason alapuolella. Tämä liukuminen tulee pysäyttää, eikä sitä ainakaan kannata kiihdyttää.

Samaan aikaan kun tasa-arvo heikentyy, myös sosiaalinen tausta alkaa vaikuttamaan yhä vahvemmin koulutustasoon. Kuulostaako tämä tuottavuusloikkareseptiltä? Kuulostaako tämä yhteiskunnalta, joka osaa valjastaa parhaat voimat käyttöönsä? Kuulostaako tämä strategiselta päätöksenteolta.

Ei minustakaan.

Värderade talman.

Vi måste våga satsa på framtiden. Tänk om.

Kyläkoulujemme puolesta, kolumni Kirkkonummen Sanomissa 26.3

Kun muutama päivä sitten vein toiseksi nuorimman poikamme kyläkouluumme Luomassa, törmäsin koulua reunustavan metsän reunassa todella hienoon majaan. Se oli oksista ja kivistä koottu pesä, joka oli rakennettu muutaman pienen koivun varaan. Kun pysähdyin ja otin esille puhelimeni kuvatakseni majan, lapset kerääntyivät ympärilleni iloisesti nauraen. He kertoivat aikaansaannoksestaan ja olivat siitä ilmeisen ylpeitä. Lapset olivat kaikki keskenään eri ikäisiä eli tämä oli selvästi yli luokkarajojen tehty ”projekti”.
Havahduin kotiin ajellessani siihen, että en välttämättä olisi päässyt näkemään tällaista rakentamisen ja keksimisen riemua, mikäli lapseni kävisivät jotakin toista koulua – sellaista, jonka piha olisi asfalttikenttä ja mahdollisuudet leikkiin rajalliset ja ennalta määritellyt.Tämä kokemus oli mahdollinen nimenomaan siksi, että kyseessä on pieni kyläkoulu. Paikka, joka tarjoaa mielikuvitukselle ja temmellykselle tilaa – puolen hehtaarin kokoisen metsän verran.
Voin hyvin ymmärtää, että kyläkouluilla on omat ongelmansa. Jos hyvällä koululla tarkoitetaan sitä, että tarjolla on madollisimman paljon mahdollisimman monia eri oppiaineita tai sitä, että opettajasijaisuuksia on mahdollisimman helppo järjestää, niin silloin isompi koulu voittaa äänestyksessä. Varsinkaan alakoulua ei kuitenkaan tulisi mielestäni arvioida näillä kriteereillä. Pieni alakoulu on hyvä siksi, että se mahdollistaa ainutlaatuisella tavalla sosiaalisten suhteiden solmimisen eri ikäluokkien välillä. Ja kuten Luoman koulun tapauksessa on nähtävissä, se tarjoaa erinomaiset  mahdollisuudet luovaan leikkiin.
Koulusta tulee vuosien saatossa osa paitsi yksittäisen ihmisen, myös koko kyläyhteisön identiteettiä. Mikäli lakkautamme pienet kyläkoulut, menetämme samalla yhteisön koossa pitävän paikan. Koulu on monen pienen kylän sydän. Kun sydän lakkaa sykkimästä, kylä kuihtuu ja kylmenee.
Luoman koulu voi hyvin. Niin voi myös Luoman kylä. Nähtyäni metsän kyljessä komeilleen majan, olin iloinen koko päivän. Soisin saman ilon myös muille vanhemmille ja siksi toivon, että niissä kunnissa joissa jälleen tänä vuonna pohditaan pienen kyläkoulun lakkauttamista arvioitaisiin asiaa uudemman kerran.

Sjökulla – mielipidekirjoitus Kirkkonummen Sanomissa 22.2.2015

Harva hanke on puhututtanut kuntapäättäjiä niin paljon kuin Sjökullan oppimiskeskus. Käytännössä siinä on kysymys koululaajennuksen ja päiväkodin rakentamisesta jo olemassa olevan koulun yhteyteen.
Laajennettu Sjökulla on ensimmäinen uusi ruotsinkielinen koulu sitten 1970-luvun alun. Se on myös poliittisen kompromissin tulos, jota on riepoteltu mediassa mielin määrin. On puhuttu luksuskoulusta järven rannalla – välillä propagandamaisesti jopa alppimaisemista. Tosiasia on kuitenkin se, että kyseessä on ihan tavanomainen projekti. Oppimiskeskuksen rakentamisen tavoitteena on tehostaa opetustoimintaa keskittämällä pienissä yksiköissä tapahtuva opetus yhteen paikkaan.
Koko hankkeen kustannusarvio on alhaisempi kuin valtaosa viimeaikaisten koulu- ja päiväkotihankkeiden kustannusarvioista.
Oppimiskeskuksen rakentamista ennakoitiin sulkemalla  Evitskogin koulu  vuonna 2009. Lapset siirrettiin Sjökullaan odottamaan koulun peruskorjausta ja laajennusta. Uuden koulun oli määrä avata ovensa jo vuonna 2013. Neljä vuotta tilapäisjärjestelyjä ahtaissa oloissa on toki pitkä aika, mutta  sitä pidettiin silti vielä inhimillisenä.
Aikaa on kuitenkin vierähtänyt suunniteltua enemmän. Koulu ei valmistunut vuonna 2013, kuten oli suunniteltu, eikä rakentaminen ole vieläkään lähtenyt toden teolla käyntiin. Vaikka urakkasopimuksesta uupuu edelleen allekirjoitukset, rakentamiseen päästäneen tämän vuoden alkupuoliskolla.
Näillä näkymin Sjökullan oppimiskeskus valmistuu parin vuoden kuluttua. Tämä tarkoittaa yli 4 vuotta alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Tänä aikana moni lapsi on kulkenut esikoulusta yläasteelle tilapäisjärjestelyjen varassa. Tämä ei ole oikein, eikä tilanne ole kunnalle kunniaksi. Toivon, kuten moni pohjoiskirkkonummelainen lapsi ja vanhempi, että tämä hanke saadaan vietyä nyt vauhdilla maaliin.

Liikuntatunnit kasvattavat sosiaalisia taitoja, mielipidekirjoitus HS 10.1.2015

Koululaisten liikunnasta saamien arvosanojen tulisi mielestäni heijastaa muitakin kuin fyysiseen suoriutumiseen liittyviä taitoja. Haluankin kyseenalaistaa Mai Allon (HS 4.1.) huolen siitä, etteivät liikunnallisesti lahjakkaat oppilaat tule jatkossa riittävästi palkituiksi, mikäli osallistumisintoa ja motivaatiota aletaan korostaa arvosteluperusteina.

Urheilullisesti lahjakkaat oppilaat harrastavat lähes poikkeuksetta yhtä tai useampaa liikuntalajia myös kouluajan ulkopuolella. Heillä on mahdollisuus tulla arvioiduiksi ja palkituiksi näissä foorumeissa. Kouluaineessa pärjäämiseen pitäisi lähtökohtaisesti riittää kouluopetuksen antamat eväät. Jokaisen oppiaineen arvostelussa onkin tästä syystä tärkeä painottaa useita erilaisia taitoja. Liikunnassa, kuten useimmissa muissakin kouluaineissa, pitkäjänteisyys (motivoituneisuus ja into) sekä tiimityö (sosiaaliset taidot) ovat kriittisiä menestystekijöitä.

Liikuntatunnit tarjoavat erilaisten joukkuelajien muodossa poikkeuksellisen hyvän maaperän tiimityön opetteluun. Menestys on harvoin mahdollista ilman saumatonta yhteistyötä oppilaiden välillä. Opettajan ammattitaitoa on tunnistaa erilaisten oppilaiden vahvuudet ja tehdä joukkuelajin roolitukset siten, että liikuntakokemuksesta tulee kaikille myönteinen. Lasten ja nuorten kannalta on tervettä ottaa vastaan niin voitot kuin häviötkin kollektiivisesti. Paljon epärakentavampaa on synnyttää tilanteita, missä luokan heikoimmat raahautuvat maalirajan yli minuutteja voittajan jälkeen.

Työelämä arvostaa yritteliäisyyttä ja ryhmätyötaitoja jo tällä hetkellä yli monien muiden ominaisuuksien. Tämä tulee ottaa huomioon myös liikuntaopetuksen kehittämisessä.

Små steg är även de värda att ta

Jag stannade upp inför den här bilden när jag besökte Bobäck skolas luciamorgonmål i fredags. På väggen hade barnen satt upp teckningar med tankar kring skoltrivsel och mobbning. På en tavla stod det: ”Det mobbas inte så mycket i vår skola”, med hjärtan runt omkring.
När man ställer upp i val skall man stipulera sina mål. Man skall markera vad man vill jobba för och vad man står för. Själv vill jag att det skall vara lättare för småföretagare att anställa och växa. Att det skall vara lättare att kombinera familj och arbete. Att vår skola skall  fortsätta att utvecklas, att vi skall bygga förnuftigt, utveckla vår infrastruktur och rena Östersjön. Det här är ju mycket för en riksdagskandidat att sträva efter. Det gäller att vara nöjd med små steg, små indikationer på att vi är på väg i rätt riktning. Men man måste måla upp stora bilder,  annars har man inget mål att sikta på.
Nu är det egentligen  så, att jag är ganska säker på  att mobbning inte är ett problem i den här skolan. Men det dyker säkert upp fall emellanåt. Små framsteg är bra, även om man inte kan vara helt nöjd förrän problemet är ur världen. Och dessa framsteg skall också uppmärksammas. Om fyra år hoppas jag att jag kan säga att det inte smutsas ner så mycket i Östersjön. Eller att det är lite lättare att kombinera arbete, företagsamhet och familj.
I bästa fall står det då på väggen i skolan ”Det mobbas inte i vår skola” – med många hjärtan runt omkring.

Budgeten, klappad och klar

Kyrkslätt kommunfullmäktige godkände i lördags budgeten utan större dramatik. Det blev enstaka röstningar om några klämmar, men ingenting av betydelse.

Det här året har varit svårt. Budgeten för år 2014 innebar mycket nedskärningar som bl.a. ledde till permitteringar av i stort sett hela personalen. För tillfället verkar detta års resultat att t.o.m. vara en aning bättre än vad vi budgeterade. Beroende på hur årets sista skatteinbetalningar ser ut och hur specialsjukvårdens kostnader utvecklas kommer vi att stanna på någonting mellan ±0 och -2 m€. Det här är inte goda siffror, men bättre än vi hade väntat oss.

Men hur ser då nästa års budget ut? Skatteöret bibehölls. Fastighetsskatten för fasta bostäder höjdes med 0,05 eftersom det krävdes av staten. Så ingen dramatik på den fronten, även om bl.a. SDP och PS yrkade på en höjning av skatteöret. Själv tycker jag att vi kunde ha höjt fastighetsskatten på fritidsbostäder med motsvarande 0,05 eftersom vi tidigare tagit ett principbeslut på att differensen mellan dessa två skatteslag skall vara konstant, och eftersom höjningen nu enbart drabbar de fast bosatta. Men så blev det inte.

Skolor och daghem drabbades inte av ytterligare nedskärningar. På skolsidan kan man glädja sig över en talterapeuttjänst. Hälsovården däremot kan se fram emot ett tufft år eftersom budgeten är mycket stram. På socialsidan blev det två tjänster till i det förebyggande familjearbetet. Det här är en god, strukturell förändring som på sikt ska leda till att antalet omhändertagna barn minskar. Om man betraktar det helt krasst ekonomiskt, kostar ett barn på anstalt kommunen 100 000€ per år, vilket betyder att dessa familjearbetare lätt betalar igen sig. Utan att ta hänsyn till de kumulativa positiva effekterna det att en familj mår bättre har.

En omtvistad tjänst var den s.k. rådgivande ingenjörsstjänsten byggnadstillsynen fick. Byggnadstillsynen har ett dåligt rykte i Kyrkslätt, och inte utan orsak. Samtidigt är det klart att hela organisationen är överbelastad. Som arkitekt vet jag hur mycket den byråkratiska bördan inom byggnadstillsynen ökat under de senaste 20 åren. Därför tycker jag att tjänsten är motiverad – majoriteten inom sfp höll inte med mig i den frågan. Om tjänsten leder till bättre service, snabbare beslut, och det, att man äntligen kan ta det elektroniska byggnadslovssystemet i bruk, har den betalat igen sig.

Investeringarna då? Trycket på investeringssidan är stort. Under de kommande åren är det tänkt att vi skall bygga både ett nytt skolcentrum i Kyrkslätt och en hälsocentral. Det betyder en kraftig ökning av lånebördan. Nu kan det ju hända att SoTe reformen sätter stopp för detta, och så verkade man resonera i budgetförhandlingarna också. Besluten vad dessa beträffar ligger ännu i framtiden.

Nästa år skall vi köra igång med ett viktigt projekt, bibliotekets utvidgning. Biblioteket har varit i samma utrymmen i över 30 år. Under denna tid har dels biblioteksväsendet förändrats kraftigt, men även Kyrkslätt. Invånarantalet har fördubblats, samtidigt som centrum har utarmats. Ett utvidgat bibliotek kunde vara injektionssprutan som får liv i vårt kommunhjärta igen. Tillsammans med den arkitekttävling om centrum som kommer att hållas nästa år, och Finnsbackas nya daghem, kunde det vara början på något nytt – ett vitaliserat, dynamiskt centrum.

 

 

 

 

Tulevaisuuden koulusta


  1. Subjektiivinen oikeus päivähoitoon on palautettava. Sen poistaminen ei tuonut säästöjä, se lisäsi byrokratiaa ja loi eriarvoisuutta.
  2. Opinnonohjaajan, koulukuraattorin ja -psykologin tulisi olla osa koulupäivää. Näin ennaltaehkäisemme syrjäytymistä ja edistämme sitä, että jokainen 9-luokkalainen löytää tiensä toiselle asteelle.
  3. Korkeakoulujen ja yliopistojen rahoitus on turvattava, pitkäjänteisesti. Näin ennaltaehkäisemme Suomesta tapahtuvaa aivovuotoa.

Viiden lapsen isänä koen olevani hyvin perillä peruskoulutukseen liittyvistä asioista. Omat lapseni ovat viihtyneet opin tiellä ja saaneet tarvitsemaansa tukea ja kannustusta, mutta olen kohdannut myös vanhempia, joilla on päinvastaisia kokemuksia. Oma tulkintani on, että opettajien työ on viimeisen vuosikymmenen aikana muuttunut dramaattisesti: lapset ovat informaatioteknologian ja tiedon saannin osalta yhä useammin edellä opettajaansa.

Opettajien kasvatuksellinen rooli korostuu entisestään: sekä lähdekritiikki että sosiaaliset vuorovaikutustaidot opitaan vain elämänkokemuksen kautta. Tällaisten taitojen välittäminen edellyttää mahdollisuutta opettajan ja oppilaan kahdenkeskiseen vuorovaikutukseen ryhmäopetuksen lisäksi. Luokkakoot eivät saa kasvaa kohtuuttoman isoiksi.

Olemme saaneet iloita vuosien ajan loistavista Pisa-tutkimustuloksista. Lastemme ja nuortemme tiedollinen osaaminen on siis huippuluokkaa eurooppalaisella mittapuulla mitattuna. Näitä saavutuksia vähättelemättä uskon, että meidän pitäisi kiinnittää tulevaisuudessa entistä enemmän huomiota lasten ja nuorten itsenäisen ajattelun tukemiseen, hyvän itsetunnon ja sosiaalisten taitojen rakentamiseen ja annetun tiedon aktiiviseen kyseenalaistamiseen.

Suomi on maailman kymmenen innovatiivisimman maan joukossa kun tarkastelemme myönnettyjen patenttien määrää per asukas. Kun keksintö tai tuote pitäisi saada markkinoille, jäämme kuitenkin herkästi muiden eurooppalaisten maiden jalkoihin.

Näkemykseni on, että ilman koulutusjärjestelmämme aktiivista uudistamista emme pärjää tulevaisuuden kilpailussa.

Globalisoituminen ja digitalisoituminen edellyttävät uudenlaisia valmiuksia, kuten sosiaalisten verkostojen määrätietoista rakentamista, lähdekriittisyyttä, poikkitieteellistä ajattelua ja tiedon luovaa soveltamista.