Hyvä Juha Sipilä – on aika kuunnella asiantuntijoita

Hallituksenne päättää lähiaikoina päivystysuudistuksesta. Tulette määrittelemään ne sairaalat, jotka saavat ylläpitää täydet päivystyspalvelut. Käytännössä tämä merkitsee niiden sairaaloiden määrittämistä, joihin voi hakeutua hoitoon suureen hädän sattuessa, oli kello mitä tahansa.

Hallituksenne ehdotuksen mukaan Seinäjoen sairaala olisi yksi näistä, Vaasan sairaala ei.

Miksi näin on, sitä ei tiedä kukaan. Päätöstä ei ole haluttu perustella millään muulla, kuin ”kokonaisedunmukaisuudella”. Itse uskon, että perustelut – sikäli kun niitä on – ovat epäpäteviä. Yksi sairaala sinne tai tänne – ei kai se nyt voi olla kovin iso asia – saatatte ajatella.  Tässä tapauksessa se kuitenkin on: Pohjanmaalla asuu 100 000 ihmistä, joiden äidinkieli on ruotsi. Osa heistä on jossain määrin kaksikielisiä, osa ei. Jos pohjanmaalaiset ohjataan vastedes Seinäjoen sairaalaan, he eivät, mitä suuremmalla todennäköisyydellä, tule saamaan palvelua äidinkielellään. Tämän ongelman totesi myös perustuslakivaliokunta, joka yksimielisesti edellytti, että Vaasan keskussairaalan tulisi saada täydet päivystyssairaalaoikeudet.                    

Miksi niin ei sitten tehdä? Minä en keksi mitään muuta selitystä, kuin sen, että Keskustalle ja teille, ministeri Sipilä, tärkeämpää on oman puolueen kannatuksen pönkittäminen kuin kansalaisten tasa-arvoisen kohtelun varmistaminen. Joudunkin nyt ottamaan jopa kärkkäästi kantaa asiaan. 12 sairaalan mallissa pysyminen on harkitsematonta ja suorastaan vahingollista yhdenvertaisuuden perusperiaatteelle tilanteessa, jossa toinenkin vaihtoehto on mahdollinen.

Kaksikielisen hoidon epäämisellä olisi myös muita huolestuttavia seurauksia. Siitä muodostuisi ennakkotapaus, jonka mukaan todettaisiin, että kansalaisten oikeus palveluun omalla kielellään on toissijainen poliittisille tavoitteille. Silloinkin kun se helposti olisi järjestettävissä. Ja tämä olisi suuri periaatteellinen isku Suomen kaksikielisyydelle, asialle, jonka eteen Suomen Keskustakin on aikaisempien puheenjohtajien kausilla tehnyt työtä. Hyvä herra pääministeri, onko niin, että kaksikielisen kulttuurin vaalimisesta on tulossa vähemmistön asia? Onko niin, että te ja hallituksenne ette näe monikulttuurisuuden arvoa koko Suomen kansalle? Onko niin, että ette ole valmiita asettumaan sen henkilön saappaisiin, joka kaikkein pahimmassa hädässä ja kaikkein heikoimmalla hetkellä – vaikkapa onnettomuuden sattuessa – ei saa apua omalla äidinkielellään?

Suomi elää viennistä – näin olette itsekin toistuvasti todennut. Heiveröinen talouskasvumme on, aivan oikein, täysin viennin varassa. Ja sitäkin valitettavampaa on, että vientimme laski jälleen viime vuodesta. Yksi valonpilkku vientitaivaallamme kuitenkin on ja se on Vaasan seutu. Vaasa on yksi vientimoottoreistamme ja kokoonsa nähden tehokkain sellainen. Se on moottori, johon ei kannattaisi heittää väärää polttoainetta. Hallitus on juuri tällä hetkellä kuitenkin tekemässä niin. Olette tietoisella päätöksellä heikentämässä Suomen kilpailukykyä. Siihen meillä ei ole varaa.

Asiantuntemukseen kannattaa luottaa. SITRA on todennut, että hallituksen linja ei tässä kysymyksessä ole perusteltu. THL:n mittaukset osoittavat, että Vaasan keskussairaala on maan kolmen parhaan sairaalan joukossa usealla mittarilla mitattuna.

Asiantuntemus, perustuslaki, talous, ja terve järki. Nämä tulisi nyt asettaa Suomen Keskustan alueellisten tavoitteiden edelle. Huonoja esityksiä saa perua. Se ei ole heikkouden merkki, vaan vahvuuden. Pidetään Seinäjoki 12 sairaalan joukossa, mutta pidetään myös vientimoottori kunnossa, kunnioitetaan kaikkien suomalaisten oikeutta hoivaan ja annetaan vastaavat oikeudet Vaasan keskussairaalalle.

Lopuksi haluan painokkain sanoin ja vakavin ilmein muistuttaa, että RKP uskoo aidosti siihen, että Suomi on kilpailukykyisempi ja vahvempi maa kaksikielisenä kuin yksikielisenä. Ajamme kaksikielisen Suomen, emme ruotsinkielisen Suomen etua. Tämä tuntuu yhä useammin hallitukselta – ja ehkä monelta suomenkieliseltä kansalaiseltakin – unohtuvan.

Farlig nonchalans av grundlagen

Pressmeddelande 25.11.2016
Publiceringsfritt genast

 

Regeringens förslag om en så kallad integrationspeng föll igår i riksdagens grundlagsutskott, som enhälligt konstaterade att man inte kunde gå vidare med beredningen. Regeringen svarade med att dra tillbaka propositionen. Det här överraskar ingen, säger Anders Adlercreutz, riksdagsledamot för SFP och medlem av förvaltningsutskottet som också behandlade propositionen.

– Problemen var påtagliga redan från början, och trots att flera ledamöter från regeringspartierna under remissdebatten försökte tona ner de uppenbara grundlagsmässiga och människorättsmässiga bekymren gick de inte att förbise. Så här går det när man glömmer grundlagen och fakta och driver igenom propositioner som enbart handlar om politik, och uttryckligen om att rädda sannfinländarnas fallande understöd.

Det tillbakadragna lagförslaget motiverades på två sätt – dels ville man skapa en understödsform som är lägre än grunddagpengen, dels handlade det om att sänka kostnaderna för statsfinanserna.

– De här motiveringarna duger inte. Och när de sakkunniga tydligt har konstaterat att förslaget inte främjar integration, inte sparar pengar och leder till att byråkratiträsket fördjupas, är det klart att det här förslaget förtjänar att begravas, säger Adlercreutz.

Sannfinländarna har sagt att de kommer att arbeta vidare med frågan. På twitter beskyller riksdagsledamot Ville Tavio Finland för att vara en grundlagsdiktatur.

– En sådan inställning kan man inte ha som riksdagsledamot. Jag uppmanar statsminister Sipilä att se över sitt stall, säger Adlercreutz.

Perustuslakia ei tule vähätellä

Lehdistötiedote 25.11.2016
Julkaisuvapaa heti

 

Perustuslailla on merkitystä. Hallituksen esitys niin sanotusta kotoutumistuesta kaatui eilen perustuslakivaliokunnassa, joka totesi yksimielisesti, ettei valmistelutyötä voida jatkaa. Hallitus vastasi vetämällä lakiesityksensä takaisin. Tämä ei yllättänyt ketään, sanoo Anders Adlercreutz, RKP:n kansanedustaja. Hän on jäsen hallintovaliokunnassa, joka myös käsitteli esitystä.

– Ongelmat olivat ilmeisiä jo ensi kättelyssä, ja vaikka moni hallituspuolueen kansanedustaja lähetekeskustelun aikana yrittikin vähätellä esityksessä ilmeneviä ilmiselviä perustuslaillisia ja ihmisoikeudellisia ongelmia, niitä on mahdoton ohittaa. Näin käy, jos unohtaa perustuslain ja faktat ja yrittää ainoastaan poliittisin perustein ajaa esitystä läpi väärin perustein. Tässä tapauksessa on aika läpinäkyvää, että tavoitteena on ollut kääntää perussuomalaisten laskeva kannatus.

Hallituksen lakiesitystä perustellaan pääasiassa kahdella seikalla: ensiksikin halutaan luoda tukimuoto, joka on peruspäivärahaa alhaisempi, ja toiseksi halutaan karsia valtiontalouden menoja.

– Nyt on kyse kotoutumistuesta. Esitetyt perustelut eivät ole pitäviä, eivätkä voi kelvata perusteeksi. Asiantuntijat ovat myös selkeästi todenneet, ettei esitys edistä kotoutumista. Se ei myöskään säästä rahaa. Sen sijaan se johtaa byrokratian syvenemiseen. On selvää, että tämä esitys ansaitsee tulla kuopatuksi.

Perussuomalaiset ovat sanoneet, että he aikovat jatkaa asian työstämistä. Sosiaalisessa mediassa kansanedustaja Ville Tavio syyttää Suomea perustuslakidiktatuuriksi. Tällainen puhe ei sovi demokratiaan. Meidän kansanedustajien tulee kunnioittaa perustuslakia. Vetoan pääministeri Sipilään ja pyydän häntä suoristamaan rivinsä, Adlercreutz sanoo.

Puheenvuoro eduskunnan keskustelussa Pariisin ilmastosopimuksesta 18.10.2016

Värderade talman,

Parisavtalet är med stor sannolikhet detta århundradets viktigaste dokument. För en gångs skull har en stor majoritet av världens länder kunnat förena sig inför det hot som den globala klimatuppvärmningen medför. För det är det, ett hot.

Voimme olla iloisia siitä, että ilmastoskeptikkojen määrä vähenee. Tällä hetkellä jopa sen kolmannen hallituspuolueen kanta tuntuu olevan se, että kyse on tosiasiasta, ei humpuukista.

Ja hallitus on tässä suhteessa hallitusohjelman tasolla toiminut hyvin. Hallitusohjelman kirjaukset ovat monella tavalla hyvinkin edistykselliset. Tuontiöljyn puolittaminen, uusiutuvien polttoaineiden osuuden kunnianhimoinen kasvattaminen, biotalouden tukeminen, ne vievät oikeaan suuntaan.

Nämä ovat hyviä asioita. Ja ne kirjattiin ohjelmaan ennen Parisiin kokousta. Kiitos siitä.

Nyt pitäisi kuitenkin päästä toteutukseen, eikä se onnistu ilman ponnisteluja. Päästöjen leikkaaminen 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä ei tule riittämään, vaan tarvitaan enemmän. Tähän viittaavat monet selvitykset. Meidän tulee olla hiilineutraali maa vajaan 30 vuoden kuluttua, ja todennäköisesti hiilinegatiivinen maa vuonna 2050.

Miten me tähän pääsemme?

Arvoisa puhemies – ei se onnistu surffailemalla hiljaa eteenpäin. Ei se onnistu jatkamalla vanhaan malliin. Ei se onnistu vilkuilemalla kilpailijoita sivusta. Se onnistuu ainoastaan olemalla edelläkävijä. Ensimmäinen 40 prosenttia on helppo. Se seuraava tulee olemaan huomattavasti vaikeampi. Siksi on turha nyt juuttua siihen, onko vähennys 37 prosenttia tai 39 prosenttia. Enempään pitää päästä, ja mahdollisimman nopeasti. Kunnianhimon tulee olla korkealla, ja toimet sen mukaiset.

Eteenpäin pitää päästä myös siksi, että tässä juoksussa edelläkävijöillä on paljon voitettavaa. He pääsevät ensin markkinoille. He pääsevät vaikuttamaan siihen, mihin suuntaan kehitys kulkee.

Siksi verotuksen tulee suosia vähähiilisiä ratkaisuja. Siksi hankintojen arviointikriteerinä tulee olla vähähiilisyys. Siksi yritystukien, sikäli kun niitä on, tulee tukea ja kannustaa siihen, että päästöjä alennetaan johdonmukaisesti ja pitkäjänteisesti.

Siksi päästökaupan tuloja ei tule ohjata takaisin saastuttaville yrityksille. Koska silloin ammumme itseämme jalkaan. Pienenä muistan saaneeni 15 markkaa jos olin kuukauden syömättä karkkia. 15 markkaa, se oli iso raha. Mutta en minä sillä karkkia saanut ostaa. Päästökauppatulojen ohjaaminen takaisin päästölähteeseen on, hieman soveltaen, sama asia. Paitsi että tässä saa syödä karkkia karkkilakon aikana. Se ei ole kestävää toimintaa.

Arvoisa puhemies,

Sikäli kun hallitus pysyy kannassaan, että hiilivuotoa on – ja se on hyvin kyseenalainen kanta – niin silloin vähimmäisvaatimus on, siis vähimmäisvaatimus, että nämä tulot ohjataan päästöjä vähentäviin investointeihin. Siksi on tervetullutta, että hallitus on arvioimassa kantaansa uudelleen. Ainoastaan silloin päästökauppa palvelee edes auttavasti tavoitettaan.

Pienistä virroista tulee iso puro. Ilmastotavoitteen saavuttaminen vaatii paljon tekoja, kaikilla yhteiskunnan eri osa-alueilla.

Energiapalettimme tulee olla laaja – paikallista tuotantoa tulee edistää, ja verotuksen sekä lainsäädännön tulee tehdä sen mahdolliseksi, myös taloudellisessa mielessä.

Jokainen kilo kuivaa puuta on sitonut itseensä melkein 2 kiloa hiilidioksidia. Puurakenteinen omakotitalo säilöö 30 tonnin edestä hiilidioksidia. Edistämällä puurakentamista muuttamalla lainsäädäntöä materiaalineutraaliksi edistämme päästötavoitteeseemme pääsemistä. Tässä asiassa hallitus on käsittääkseni pääsemässä eteenpäin. Se on hyvä.

Arvoisa puhemies,

Puolet hiilijalanjäljestämme liittyy rakennuksiimme. Mutta kyse on paljosta muustakin, kuin primäärienergian kulutuksesta. Lähes nollaenergiapaketin tulee edistää kestävyyttä ja vähähiilisyyttä, ei mineraalivillan tai ilmanvaihtokoneistojen menekkiä. Muuten se ajaa meidät ojasta allikkoon.

Värderade talman,

Många bäckar små blir en stor å. Nästa steg är att ratificera Parisavtalet, och sedan är det bara att kavla upp ärmarna. Vårt klimatmål kräver ett brett spektrum åtgärder, och det gläder mig att det på många håll finns åtminstone god vilja.

Låt oss fortsätta så, med en ännu högre ambitionsnivå. Vi hjälper gärna med förverkligandet.

Finland på annan linje än Sverige i gasledningsfrågan

(Insändare i Hufvudstadsbladet 13.10.2016 med Elina Lepomäki, Saml.)

 

Den första Nord Stream-ledningen mellan Ryssland och Tyskland blev klar 2011. Den planerade Nord Stream 2-ledningen planeras löpa parallellt med den gamla, och skall fördubbla den totala kapaciteten. Sedan 2011 har världen emellertid förändrats. Kriget i Ukraina, annekteringen av Krim och den ökade militära aktiviteten i Östersjöområdet har lett till att Europas säkerhetspolitiska omgivning i dag är annorlunda än den var då beslutet om Nord Stream 1 fattades.

Nord Stream-företagets huvudägare är ryska Gazprom. Många andra europeiska länder anser att byggande av den nya gasledningen försvagar EU:s enhetliga Rysslandspolitik, Ukrainas och andra östeuropeiska länders ställning samt den säkerhetspolitiska situationen i Östersjöområdet.

I mitten av september lämnade Nord Stream 2-företaget en projektansökan till Sveriges regering. Sverige är det första av fem länder som gör en tillståndsbedömning av projektet. Nästa år väntas företaget lämna in en ansökan också till Finland, Ryssland, Danmark och Tyskland. I Tyskland understöder regeringen byggandet av gasledningen av energi- och finanspolitiska intressen.

Statsminister Juha Sipilä (C) yttrade sig om Finland ståndpunkt gällande Nord Stream 2-projektet senast i slutet av september i ett svar på ett skriftligt spörsmål. Enligt Sipilä förväntas byggandet av de nya gasledningarna bredvid de befintliga Nord Stream I-ledningarna ”enligt nuvarande bedömningar” inte påverka Finlands säkerhetspolitiska ställning. Några säkerhetshot förväntas inte heller förknippas med byggningsskedet, eftersom projektet är under ”effektiv myndighetstillsyn”. Finland betraktar Nord Stream 2 som ett ekonomiskt projekt.

Finlands inställning skiljer sig märkbart från Sveriges. I Sverige har regeringen och det största oppositionspartiet Moderaterna har tagit ställning mot Nord Stream 2-projektet. Sveriges försvarsminister har pratat om att göra en säkerhetspolitisk utvärdering av frågan. Utrikesminister Margot Wallström har nyligen sagt att Sverige aktivt tänker motsätta sig Nord Stream 2 inom EU. Sverige har också utnämnt ett specialsändebud i frågan och stöds i sin förhållning av de baltiska länderna.

Finland är i likhet med Sverige medlem i EU:s energiunion, vars syfte är att minska på beroendet av vissa bränslen, energileverantörer och tillförselvägar. Startskottet för energiunionen var kriget i Ukraina eftersom flera medlemsländer ansågs vara för beroende av några få energiformer, i praktiken rysk gas. Det är uppenbart att Nord Stream 2-projektet är emot energiunionens målsättningar. Projektet ökar beroendet av en energikälla och en leverantör, Gazprom.

Det skulle bli billigare att öka kapaciteten i de befintliga ledningarna som går genom Östeuropa än att bygga nya. För tillfället används endast lite över hälften av kapaciteten i Nord Stream I-ledningen. Dessa fakta understryker Nord Stream 2-projektets politiska motiv, vilket också vi borde inse. Vi borde i vår egen utvärdering också begrunda projektets säkerhetspolitiska dimensioner ur Finlands – och Europas – synvinkel.

Det är oroväckande om Finland tar en annan ställning än grannländerna i Nord Stream-frågan. Finlands och Sveriges allt tätare samarbete har uppskattats i båda länderna; senast i Sveriges utrikes- och säkerhetspolitiska redogörelse i början av september. Om vi skall gå vidare i vårt säkerhetspolitiska samarbete är det skäl att också koordinera vår utrikespolitik.

Kaasuputkeen tarvitaan naapurien yhteinen kanta / kolumn i HS 8.10.2016

(Kolumn i Helsingin Sanomat med Elina Lepomäki 8.20.2016)

Suomen ja Ruotsin erilaiset ulkopoliittiset linjaukset Nord Stream 2 – hankkeessa vaikeuttavat yhtenäisen turvallisuuspolitiikan rakentamista.

Nord Stream 2 -hankkeen tavoitteena on rakentaa kaksi kaasuputkea Laukaansuusta, venäjäksi Ust-Lugasta, Saksan Greifswaldiin.

Nord Streamin ensimmäisen vaiheen putket valmistuivat tämän vuosikymmenen alussa. Sen jälkeen Euroopan turvallisuuspoliittinen ympäristö on muuttunut olennaisesti Ukrainan sodan, Krimin anastuksen sekä Itämeren alueen lisääntyneen sotilaallisen aktiivisuuden vuoksi.

Nord Stream -yhtiön pääomistaja on venäläinen Gazprom. Monet Euroopan maat katsovat uusien kaasuputkien rakentamisen heikentävän EU:n yhteistä Venäjä-politiikkaa, Ukrainan ja muun Itä-Euroopan asemaa sekä turvallisuuspoliittista tilannetta Itämerellä.

Nord Streamin kakkosvaihetta rakentava yhtiö jätti syyskuun puolivälissä Ruotsin elinkeinoministeriölle projektihakemuksen. Ruotsi on ensimmäinen viidestä maasta, joka tekee projektista lupa-arvion. Ensi vuonna yhtiö jättänee lupa-anomuksen myös Suomelle, Venäjälle, Tanskalle ja Saksalle. Saksassa hallitus kannattaa kaasuputkea: asiaan liittyy energiataloudellinen intressi.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) totesi syyskuun lopussa kirjalliseen kysymykseen antamassaan vastauksessa, että uusien putkien rakentaminen Nord Stream 1 -putkien rinnalle ei “tämän hetkisen arvion mukaan” vaikuta Suomen turvallisuuspoliittiseen asemaan”. Myöskään rakentamisvaiheeseen ei pääministerin mukaan odoteta kohdistuvan turvallisuusuhkia, koska hanke on “tehokkaassa virkamiesvalvonnassa”. Suomi näkee Nord Stream 2:n kaupallisena hankkeena.

Suomen kanta eroaa selvästi Ruotsin kannasta. Ruotsin sosiaalidemokraattinen hallitus ja pääoppositiopuolue maltillinen kokoomus ovat kääntyneet Nord Stream 2 -hanketta vastaan.

Ruotsin puolustusvoimat ja puolustusministeri Peter Hultqvist ovat puhuneet turvallisuuspoliittisen arvion tekemisestä lupa-arvion yhteydessä. Ulkoministeri Margot Wallström kertoi hiljattain valtiopäivillä Ruotsin pyrkivän toimimaan EU:ssa aktiivisesti sen puolesta, ettei toista Nord Stream -putkistoa rakenneta. Ruotsi on nimittänyt asiaa varten erikoislähettilään. Vaikutustyölle Ruotsi on saanut tukea Baltiasta.

Ruotsissa kaasuputkihanke on herättänyt pitkään kriittistä keskustelua, sillä sen rakentaminen edellyttäisi muun muassa Gotlannissa Sliten sataman vuokraamista Nord Stream -yhtiön käyttöön.

Suomessa uusien kaasuputkien rakennusvaiheen logistiikkakeskukset sijaitsevat Kotkassa ja Hangossa. Rakennustöiden valmistelu on jo aloitettu, vaikkei Nord Stream 2:n lupaprosessia ole vielä käynnistetty.

Uusien putkien rakentaminen edellyttää Suomessa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä, valtioneuvoston lupaa talousvyöhykkeen käyttöön sekä vesilain mukaista rakentamislupaa. Kaasuputket kulkevat Suomen ja Ruotsin talousvyöhykkeellä mutteivät niiden aluevesillä. Rantavaltion oikeudet ja velvollisuudet ovat talousvyöhykkeellä rajoitetummat kuin aluevesillä.

Suomi ja Ruotsi ovat mukana EU:n energiaunionissa. Sen tarkoitus on vähentää riippuvuutta yksittäisistä polttoaineista, energiantoimittajista ja toimitusreiteistä. Energiaunioni käynnistettiin Ukrainan sodan vuoksi. Monien jäsenmaiden katsottiin olevan liian riippuvaisia muutamasta energiamuodosta, ennen kaikkea venäläisestä kaasusta.

On ilmeistä, ettei Nord Stream 2 -hanke toimi energiaunionin tavoitteiden puolesta. Se lisää riippuvuutta yhdestä energialähteestä ja yhdestä toimittajasta, Gazpromista.

Nykyisten yhteyksien kapasiteetin nostaminen tulisi halvemmaksi kuin uusien putkien rakentaminen. Nytkin Nord Stream 1:n kapasiteetista on käytössä vain hieman yli puolet. Tästä voi tehdä johtopäätöksen, että Nord Stream 2:lla on poliittiset tarkoitusperät. Suomessa tulisi pohtia hankkeen turvallisuuspoliittisia ulottuvuuksia koko Euroopassa.

On huolestuttavaa, jos Suomi ottaa asiassa eri kannan kuin naapurimaat.

Suomen ja Ruotsin tiivistyvää yhteistyötä turvallisuuspolitiikan saralla on kiitelty molemmissa maissa – viimeksi Ruotsin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selvityksessä syyskuun alussa. Ilman yhtenäistä ulkopolitiikkaa Suomen ja Ruotsin välille on vaikea kuvitella yhtenäistä turvallisuuspolitiikkaa.

Kaasuputkeen tarvitaan naapurien yhteinen kanta

(Vieraskynä-kolumni Helsingin Sanomissa Elina Lepomäen kanssa 8.10.2016)

Suomen ja Ruotsin erilaiset ulkopoliittiset linjaukset Nord Stream 2 – hankkeessa vaikeuttavat yhtenäisen turvallisuuspolitiikan rakentamista.

Nord Stream 2 -hankkeen tavoitteena on rakentaa kaksi kaasuputkea Laukaansuusta, venäjäksi Ust-Lugasta, Saksan Greifswaldiin.

Nord Streamin ensimmäisen vaiheen putket valmistuivat tämän vuosikymmenen alussa. Sen jälkeen Euroopan turvallisuuspoliittinen ympäristö on muuttunut olennaisesti Ukrainan sodan, Krimin anastuksen sekä Itämeren alueen lisääntyneen sotilaallisen aktiivisuuden vuoksi.

Nord Stream -yhtiön pääomistaja on venäläinen Gazprom. Monet Euroopan maat katsovat uusien kaasuputkien rakentamisen heikentävän EU:n yhteistä Venäjä-politiikkaa, Ukrainan ja muun Itä-Euroopan asemaa sekä turvallisuuspoliittista tilannetta Itämerellä.

Nord Streamin kakkosvaihetta rakentava yhtiö jätti syyskuun puolivälissä Ruotsin elinkeinoministeriölle projektihakemuksen. Ruotsi on ensimmäinen viidestä maasta, joka tekee projektista lupa-arvion. Ensi vuonna yhtiö jättänee lupa-anomuksen myös Suomelle, Venäjälle, Tanskalle ja Saksalle. Saksassa hallitus kannattaa kaasuputkea: asiaan liittyy energiataloudellinen intressi.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) totesi syyskuun lopussa kirjalliseen kysymykseen antamassaan vastauksessa, että uusien putkien rakentaminen Nord Stream 1 -putkien rinnalle ei “tämän hetkisen arvion mukaan” vaikuta Suomen turvallisuuspoliittiseen asemaan”. Myöskään rakentamisvaiheeseen ei pääministerin mukaan odoteta kohdistuvan turvallisuusuhkia, koska hanke on “tehokkaassa virkamiesvalvonnassa”. Suomi näkee Nord Stream 2:n kaupallisena hankkeena.

Suomen kanta eroaa selvästi Ruotsin kannasta. Ruotsin sosiaalidemokraattinen hallitus ja pääoppositiopuolue maltillinen kokoomus ovat kääntyneet Nord Stream 2 -hanketta vastaan.

Ruotsin puolustusvoimat ja puolustusministeri Peter Hultqvist ovat puhuneet turvallisuuspoliittisen arvion tekemisestä lupa-arvion yhteydessä. Ulkoministeri Margot Wallström kertoi hiljattain valtiopäivillä Ruotsin pyrkivän toimimaan EU:ssa aktiivisesti sen puolesta, ettei toista Nord Stream -putkistoa rakenneta. Ruotsi on nimittänyt asiaa varten erikoislähettilään. Vaikutustyölle Ruotsi on saanut tukea Baltiasta.

Ruotsissa kaasuputkihanke on herättänyt pitkään kriittistä keskustelua, sillä sen rakentaminen edellyttäisi muun muassa Gotlannissa Sliten sataman vuokraamista Nord Stream -yhtiön käyttöön.

Suomessa uusien kaasuputkien rakennusvaiheen logistiikkakeskukset sijaitsevat Kotkassa ja Hangossa. Rakennustöiden valmistelu on jo aloitettu, vaikkei Nord Stream 2:n lupaprosessia ole vielä käynnistetty.

Uusien putkien rakentaminen edellyttää Suomessa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä, valtioneuvoston lupaa talousvyöhykkeen käyttöön sekä vesilain mukaista rakentamislupaa. Kaasuputket kulkevat Suomen ja Ruotsin talousvyöhykkeellä mutteivät niiden aluevesillä. Rantavaltion oikeudet ja velvollisuudet ovat talousvyöhykkeellä rajoitetummat kuin aluevesillä.

Suomi ja Ruotsi ovat mukana EU:n energiaunionissa. Sen tarkoitus on vähentää riippuvuutta yksittäisistä polttoaineista, energiantoimittajista ja toimitusreiteistä. Energiaunioni käynnistettiin Ukrainan sodan vuoksi. Monien jäsenmaiden katsottiin olevan liian riippuvaisia muutamasta energiamuodosta, ennen kaikkea venäläisestä kaasusta.

On ilmeistä, ettei Nord Stream 2 -hanke toimi energiaunionin tavoitteiden puolesta. Se lisää riippuvuutta yhdestä energialähteestä ja yhdestä toimittajasta, Gazpromista.

Nykyisten yhteyksien kapasiteetin nostaminen tulisi halvemmaksi kuin uusien putkien rakentaminen. Nytkin Nord Stream 1:n kapasiteetista on käytössä vain hieman yli puolet. Tästä voi tehdä johtopäätöksen, että Nord Stream 2:lla on poliittiset tarkoitusperät. Suomessa tulisi pohtia hankkeen turvallisuuspoliittisia ulottuvuuksia koko Euroopassa.

On huolestuttavaa, jos Suomi ottaa asiassa eri kannan kuin naapurimaat.

Suomen ja Ruotsin tiivistyvää yhteistyötä turvallisuuspolitiikan saralla on kiitelty molemmissa maissa – viimeksi Ruotsin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selvityksessä syyskuun alussa. Ilman yhtenäistä ulkopolitiikkaa Suomen ja Ruotsin välille on vaikea kuvitella yhtenäistä turvallisuuspolitiikkaa.

Alin tarina voisi olla toisenlainen

Minuun otti toissa päivänä yhteyttä Ali. Ali on kotoisin Irakista, ja hän on saanut Suomesta turvapaikan. Hän on sen jälkeen pyrkinyt käynnistämään perheenyhdistämisprosessin, mutta huonolla menestyksellä.

Perheenyhdistämistä pitää hakea perheenjäsenten, eli vielä Irakissa oleskelevien vaimon ja kahden tyttären. Irakin kansalaisten osalta perheenyhdistämisprosessi on laitettava vireille hallituksen päätöksen mukaisesti Suomen suurlähetystössä Ankarassa, Turkissa. Tämä on osoittautunut suureksi haasteeksi.

Ali sai rahoitettua sekä vaimolleen ja kahdelle tyttärelleen että itselleen matkat Turkkiin. Viisumeidenkin oli määrä olla kunnossa. Tullessaan Istanbuliin Alia ei kuitenkaan päästetty maahan. Rajalla vedottiin vuonna 2013 perheen osalta aloitettuun ja sittemmin keskeytettyyn turvapaikkaprosessiin. Myöskään Alin perhettä ei päästetty lentokenttää pidemmälle. Tietojeni mukaan Turkki suhtautuu kaiken kaikkiaan äärimmäisen nihkeästi Irakilaisille myönnettävien viisumeihin.  Alin perheelle kävi juuri näin – Ali palautettiin Suomeen, perhe Irakiin.

Nyt näyttää vakavasti siltä, että perheyhdistämistä ei saada käynnistettyä, sillä Alin vaimoa ja kahta tytärtä ei päästetä Turkkiin, missä perheenyhdistämishakemus Suomeen pitäisi jättää sisään. Suomessa oleskeleva Ali ei myöskään pysty täältä panemaan hakemusta vireille, sillä säännöt eivät tällaista menettelyä salli.

Maahanmuuttopolitiikka on viime päivänä taas keskusteluttanut meitä suomalaisia – ja syystä. Alin perheen kohtalo on vain yksi esimerkki turvapaikkahakemusten käsittelyyn liittyvistä ongelmista. Ongelmat näkyvät myös tilastoissa: vuoden alussa Irakilaisten hyväksymisprosentti oli 80 prosentin tietämissä, tällä hetkellä hakemuksista hyväksytään noin 15 prosenttia. Hyväksymisprosentti on huomattavasti alle yleiseurooppalaisen tason, joka on 64 prosenttia. Syitä negatiiviseen kehitykseen on monia, mutta pidän mahdollisena, että sen taustalla on myös poliittisista ohjausta jossain muodossa.

Suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa on leimannut dramatisointi ja tietoinen pyrkimys asettaa esteitä turvapaikkapäätösten tielle. Suomi on kuitenkin selvinnyt hyvin viimeisen vuoden haasteista. Tänne jäävien maahanmuuttajien lukumäärä vastaa jääkiekkomaaottelun yleisön määrää. Reilu 10 000 uussuomalaista vuodessa ei ole meille ylitsepääsemätön haaste.

Perheiden yhdistämisen vaikeuttaminen on ongelma. Esimerkiksi Ruotsiin perheenyhdistämistä hakevat henkilöt voivat täyttää hakemuksensa verkossa. Hakemuksen voi täyttää jo Ruotsissa oleva perheenjäsen tai ulkomailla olevat perheenjäsenet. Vasta päätöksen käsittelyn yhteydessä yhdistämistä toivova perhe matkustaa määrättyyn Ruotsin suurlähetystöön haastattelua varten. Kun perheenyhdistämistä haetaan Suomeen, perhe joutuu matkustamaan ensin hakemusta jättäessä ja uudestaan kun päätöstä käsitellään. Tämä tekee prosessista kalliin ja vaikean. Ruotsi myös käsittelee Irakin kansalaisten hakemuksia sekä Ammanin että Teheranin suurlähetystöissään Ankaran suurlähetystön lisäksi. Tämä olisi meillekin mahdollista. Suomi on kuitenkin rajoittanut irakilaisten ja syyrialaisten hakemuksien ainoastaan Ankaran suurlähetystöön.

Perheiden yhdistämisiin liittyvät ongelmat eivät ole pelkästään tämän hallituksen omallatunnolla. Asioiden tietoinen, turha vaikeuttaminen sen sijaan on. Kun henkilö on saanut häneen kohdistuneen uhan takia turvapaikan, on syytä olettaa, että tämä vaara, tämä uhka myös koskee hänen perhettään. Silloin yhdistämisen käsittelyn tulee olla mahdollisimman helppoa, mahdollisimman sujuvaa ja läpinäkyvää. Kaikki muu on epäinhimillistä, ja arvojemme vastaista. Alin tarinan tulisi olla toisenlainen.

 

Vi riksdagsledamöter skall inte gömma oss bakom folkomröstningens skynke

Pressmeddelande 31.5.2016
Publiceringsfritt genast

Inom de närmaste åren kommer Finland med stor sannolikhet att ta ställning till NATO. I samband med det har diskussionen om en möjlig folkomröstning tagit fart. Riksdagledamot Anders Adlercreutz tycker inte att en folkomröstning är rätt väg.

– Det är väsentligt att vi för en aktiv diskussion om ämnet. Men det är inte rätt att undfly det ansvar man blivit tilldelad som riksdagsledamot. Visst, det skulle vara bekvämt att undvika att ta ställning till frågan och hänvisa till en kommande folkomröstning då man av en väljare blir tillfrågad om hur man förhåller sig till NATO. Som folkvald måste man dock även fatta svåra beslut – och stå för sin åsikt.

– Vi ordnade inte en folkomröstning om Lissabon-fördraget som på många sätt medförde mer djupgående säkerhetpolitiska, ekonomiska och politiska konsekvenser än vad ett potentiellt NATO-medlemskap skulle medföra.

Ett möjligt NATO-medlemskap är ett stort steg för ett land som Finland – inte i praktiken, men som en symbolfråga. Vi ser alliansfriheten som en viktig del av den nationella identiteten. Vår kommande försvarslösning kan se ut på många sätt, och ett ökat nordiskt samarbete är ett av alternativen. Alla de här alternativen bör begrundas. Men det här – liksom all säkerhetspolitik – är en känslig fråga. Den bör beredas försiktigt, med stark utrikes- och försvarspolitisk sakkunskap – och gärna i nära samarbete med Sverige.

– En folkomröstning lämpar sig dåligt för ett ärende som gäller säkerhetspolitik. Vi vet hur aktivt vårt östra grannland på olika sätt strävar till att påverka folkopinionen redan idag. Vi kan blott ana vilken propagandaoffensiv en folkomröstning skulle medföra. Att tala om en fri viljeyttring i det skedet är inte realistiskt, avslutar Adlercreutz.
Tilläggsuppgifter:
Anders Adlercreutz
tel. 044 981 0191

Meidän kansanedustajien ei tule piiloutua kansanäänestyksen taakse

Lehdistötiedote 31.5.2016
Julkaisuvapaa heti

Suomi tulee lähivuosien aikana mitä suurimmalla todennäköisyydellä ottamaan kantaa NATO-jäsenyyteen. Keskustelu mahdollisesta kansanäänestyksestä on saanut viime aikoina uutta vauhtia. Kansanedustaja Anders Adlercreutz ei pidä kansanäänestystä tarkoituksenmukaisena.

– On olennaista, että keskustelemme asiasta aktiivisesti monella tasolla. Kansalaisten ajatuksia on syytä kuunnella, mutta Nato-jäsenyydestä päättämistä ei pidä ulkoistaa kansanäänestykselle. Meidän kansanedustajien ei pidä paeta vastuuta, jonka olemme kansalta saaneet. Seuraavien vaalien alla olisi helppoa olla ottamatta asiaan kantaa ja viitata kansanäänestykseen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että meidän pitää kansanedustajina pystyä tekemään NATO-jäsenyyteen liittyvä vaikea päätös – ja seistä päätöksemme takana, Adlercreutz sanoo.

– Emme järjestäneet kansanäänestystä Lissabonin sopimuksesta, joka toi tullessaan syvällisempiä turvallisuuspoliittisia, taloudellisia ja poliittisia seurauksia kuin mitä mahdollinen Nato-jäsenyys tekisi, Adlercreutz sanoo.

Nato-jäsenyys olisi iso askel Suomelle – ei niinkään käytännössä, vaan ennen kaikkea symbolisella tasolla. Näemme liittoutumattomuuden tärkeänä osana kansallista identiteettiämme. Tulevalle maanpuolustusratkaisulle on olemassa monta vaihtoehtoa ja lisääntyvä pohjoismainen yhteistyö on yksi näistä. Kaikkia vaihtoehtoja tulee edelleen tarkastella ja arvioida tarkkaan. Mahdollinen Nato-jäsenyys on kaikkien turvallisuuspolitiikkaan liittyvien kysymysten lailla erittäin arkaluontoinen asia ja sellaisena sitä tulee myös kohdella. Vaihtoehdot tulee selvittää erityisellä huolellisuudella, vahvaan ulko- ja turvallisuuspoliittiseen osaamiseen pohjautuen – ja mielellään läheisessä yhteistyössä Ruotsin kanssa.

– Kansanäänestys ei ole oikea tapa ratkaista turvallisuuspolitiikkaan liittyviä kysymyksiä. Tiedämme, kuinka aktiivisesti itäinen naapurimme yrittää jo tällä hetkellä vaikuttaa kansalaistemme mielipiteisiin. Voimme vain kuvitella, millaisen propagandahyökkäyksen kohteena olisimme, jos päättäisimme järjestää NATO-jäsenyydestä kansanäänestyksen. Siinä tilanteessa ei olisi realistista puhua kansan vapaasti muodostamasta kannasta, Adlercreutz sanoo.
Lisätietoja:
Anders Adlercreutz
puh. 044 981 0191