Puhe eduskunnan välikysymyskeskustelussa ammatillisen koulutuksen leikkauksista ja koulutuksen eriarvoistumisesta 15.3.2017

Värderade talman,

Inför varje reform, inför varje förändring, är det bra att se var man ligger. Vilket som är utgångsläget. Och sedan dra sina slutsatser.

Och vi vet var vi är. I en nordisk jämförelse har Finland det högsta antalet så kallade NEET-ungdomar – neither in employment nor in education or training. År 2015 var det här antalet 15,7 procent. Det är nästan dubbelt så många som i de övriga nordiska länderna.

Arvoisa puhemies,

Tämänkin uudistuksen kohdalla olisi ollut syytä pohtia: missä me olemme tänään? Ja vetää siitä tarvittavat johtopäätökset. Kysyä siinä kohtaa – onko nyt oikea hetki leikata 190 miljoonaa toiseen asteen koulutuksesta.

Missä me siis olemme? Suomessa on Pohjoismaiden korkein osuus niin sanottuja NEET-nuoria, nuoria jotka ovat koulutusjärjestelmän tai työmarkkinoiden ulkopuolella. Muissa pohjoismaissa osuus on alle 10 prosenttia – meillä se oli vuonna 2015 lähes 16 prosenttia.

Tämä leikkaus – joka tulee vaikuttamaan koulutuksen laatuun, koulutuksen saavutettavuuteen, koulutuspaikkojen määrään, koulutusohjelmien monipuolisuuteen – tämä leikkaus iskee juuri tähän ryhmään, tekee koulutukseen pääsyn vaikeammaksi. Ja ellei koulutukseen pääse, jos siitä tehdään entistä vaikeampaa ja hankalampaa, niin silloin työllistymisen todennäköisyys putoaa entisestään.

Mitä me sanomme näille nuorille, jonka usko Suomeen vuoden 2016 Nuorisobarometrin mukaan on romahtanut?

THL ei valitettavasti tarjoa mitään lohtua tässä asiassa, näin THL lausuu:

”Koulutuksen ulkopuolelle jääminen on useiden tutkimusten mukaan syrjäytymisen riskitekijä. Heikko menestyminen peruskoulussa johtaa helposti toisen asteen koulutuksesta karsiutumiseen ja tämä puolestaan epävarmaan työmarkkina-asemaan. Työttömyys, pitkittynyt työttömyys ja toimeentulo-ongelmat ovat selvästi yleisempiä vain perusasteen koulutuksen suorittaneilla verrattuna koulutetumpiin nuoriin aikuisiin. Pelkän peruskoulun suorittaneilla on lisäksi useissa tutkimuksissa havaittu terveyteen ja etenkin psyykkiseen terveyteen liittyviä ongelmia sekä muita elämänhallinnan ongelmia.”

Tätä saattaa siis olla tarjolla.

Tähän leikkaukseen liittyy paitsi ilmiselvä syrjäytymisen kiihdyttämisen riski, myös vakava epätasa-arvo-ongelma.

Värderade talman – det här är också en jämlikhetsfråga.

Tillgängligheten till utbildning på andra stadiet är inte jämlik idag. Tillgängligheten till utbildning på svenska är redan nu sämre, och kan inte på något sätt anses vara jämställd med de utbildningsmöjligheter som finns på majoritetsspråket.

Den här reformen kommer att öka på denna ojämlikhet.

Ta till exempel Axxell, som sköter en stor del av utbildningen på andra stadiet. De har redan skurit ner antalet anställda med 25 procent. Enheten i Karis, till exempel, har ytterligare drabbats extra hårt i och med regeringens åtgärder som lett till försämring av kollektivtrafiken i västra Nyland. Och nu blir situationen ännu sämre.

Bästa regering – värna om jämlikheten, det att alla finländare skall ha likvärdiga möjligheter till utbildning på lika villkor. Överallt i landet, på båda nationalspråken.

Itse uudistuksessa on hyvääkin. On hyvä, että hakuaika on jatkuva. On hyvä, että tutkintorakennetta uudistetaan. On hyvä, että rajat ammattiopintojen ja aikuisopintojen välillä murretaan. On myös hyvä, että työelämässä oppimista edistetään – Keski-Euroopasta voisimme oppia oppisopimuskäytännön osalta paljon.

Arvoisa puhemies,

Nämä hyvät asiat olisivat olleet mahdollisia myös ilman resurssien rajuja leikkauksia. Leikkauksia, jotka entisestään uhkaavat kiihdyttää syrjäytymiskierrettä. Yhdymme edustaja Niinistön esittämään epäluottamuslauseeseen.

Valfriheten borde testas i landskapen

Pressmeddelande 1.3.2017
Publiceringsfritt genast

 

Valfriheten som kopplats till vårdreformen har de senaste dagarna fått mycket kritik. SFP:s riksdagsledamot Anders Adlercreutz anser att valfriheten borde testas på bredare skala än man nu gjort. I nuläget pågår det valfrihetstest på fem orter, där olika tillvägagångssätt testas i praktiken.

– Lokala försök är bra, men de ger inte en bild av hur valfriheten fungerar på landskapsnivå. Regeringens linje är nu att man 1.1.2019 kör igång ett enda stort valfrihetsförsök för hela Finland. Risken är stor att systemet inte fungerar på önskat sätt, säger Adlercreutz.

Ifall vårdreformen framskrider som planerat grundas det landskap, vilka i praktiken ansvarar för valfriheten. Landskapen skiljer sig märkbart från varandra. Till exempel Nylands landskap är ca. 22 gånger större än landskapet Mellersta Österbotten.

– Valfriheten borde först testas i några landskap. Ifall detta system fungerar, kan det sedan stegvis tas i bruk i resten av landet. Innan man testat valfriheten i hela landskapet istället för enskilda hälsocentraler kan vi inte veta hur det i praktiken fungerar.

Valinnanvapautta pitää kokeilla maakunnissa

Lehdistötiedote 1.3.2017
Julkaisuvapaa heti

 

Sote-uudistukseen liitetty valinnanvapaus on viime päivien aikana saanut runsaasti kritiikkiä. RKP:n kansanedustaja Anders Adlercreutz katsoo, että valinnanvapautta tulisi kokeilla nykyistä laajemmassa mittakaavassa. Tällä hetkellä viidellä paikkakunnalla on käynnissä valinnanvapauskokeilu, jossa erilaisia valinnanvapauden toteutustapoja testataan käytännössä.

– Paikalliset kokeilut ovat hyviä mutta niiden avulla ei saada tietoa siitä, miten valinnanvapaus toimii kokonaisissa maakunnissa. Hallituksen linja on tällä hetkellä, että 1.1.2019 Suomeen tulisi yksi iso valinnanvapauskokeilu. Riski on suuri, että systeemi ei toimikaan toivotulla tavalla, sanoo Adlercreutz.

Mikäli sote-uudistus etenee, perustetaan Suomeen maakuntia, joiden vastuulla valinnanvapaus käytännössä on. Maakunnat eroavat kooltaan merkittävästi toisistaan. Esimerkiksi Uusimaa on noin 22 kertaa suurempi kuin Kainuun tai Keski-Pohjanmaan maakunnat.

– Valinnanvapaus tulisi ensiksi ottaa kokeiluun muutamassa maakunnassa. Jos järjestelmä on toimiva, voidaan se askeleittain ulottaa koko maahan. Vasta sitten, kun valinnanvapautta kokeillaan kokonaisessa maakunnassa eikä vain yksittäisissä terveyskeskuksissa, voidaan todella tietää miten se toimii.

Ryhmäpuheenvuoro eduskunnan keskustelussa Agenda 2030-ohjelmasta ja kestävästä kehityksestä 15.2.2017

Arvoisa puhemies,

On hyvä, että hallitus teki selonteon ja että pääsemme täällä keskustelemaan siitä. Tästä on annettava hallitukselle kiitos.

Selonteosta käy kauttaaltaan ilmi halu tarttua ongelmaan. Se sisältää analyysin ja se kattaa laajan kentän. Kestävä kehitys ei koske vain ympäristöä, ilmastoa, taloutta tai sosiaalikysymyksiä. Agenda2030:ssä on kyse myös kaikkien oikeudesta veteen, työhön ja terveyteen sekä erityisestä huomion kiinnittämisestä naisten ja tyttöjen oikeuksiin.

Kestävyys on se kaikkein merkittävin kysymys.

Arvoisa puhemies,

Samanaikaisesti ei kuitenkaan päästä siitä, että tässä tapauksessa ero sanojen ja todellisuuden välillä on suuri. Jos kestävää kehitystä tarkastellaan kokonaisvaltaisena tavoitteena eli tavoitteena, joka menee kaiken muun edelle, sen ohjausvaikutuksen tulee koskea kaikkia päätöksiä. Ilman poikkeuksia. Nyt asia ei ole näin.

Monella tavalla saa sen käsityksen, että hallitusohjelma ohjaa selontekoa eikä päinvastoin.

Kestävän kehityksen ei pidäkään olla mauste, jota sirottelemme vähän kaikkialle. Ei, sen pitää olla itse pata, jossa keittäminen tapahtuu – se pitää siis asettaa lähtökohdaksi. Sen vuoksi tämän selonteon pitäisi ulottua yli hallituskausien.

Kiireesti ratkaisua vaativa suuri kysymys on ilmastonmuutos. Miten me siihen reagoimme? Määrääkö se politiikkaamme suunnan?

On selvä että panostamme bioenergiaan, mutta mittakaavan pitää olla järkevä. Se ei voi olla ratkaisu koko energiahuoltoomme. On syytä uskoa, että hallituksen visio on liian optimistinen. Myös valtioneuvoston oma tuore selvitys toteaa, että jos metsänhakkuut kasvavat noin 80 miljoonaan kuutiometriin vuodessa, niin hiilinielu puolittuu vuosina 2021-2030. Tämä voidaan nähdä varoituksena ja siksi meidän on turvattava tasapainoinen, kestävä kehitys.

Samanaikaisesti kun kansainvälisellä tasolla puhumme fossiilisten polttoaineiden tukien purkamisesta, kanavoimme päästökaupasta saatavat tulot saastelähteisiin. On itsestään selvää, että päästökaupasta saatavat tulot tulisi käyttää ilmastonmuutosta hillitsevien toimenpiteiden rahoittamiseen.

Arvoisa puhemies,

Kestävässä kehityksessä on kyse globaalista vastuusta. ”Leave no one behind” on kantava periaate Agenda 2030-ohjelmassa. Kehitysapu on tärkeä osa kokonaisuutta.

Aiheetta ei hallitus ole saanut risuja kehitysyhteistyöpolitiikastaan. Samanaikaisesti kun puhumme yhteistyöstä ja globaalista vastuusta leikkasimme viime vuonna 70 prosenttia YK:lle osoitettavista avustuksista.

Emme panosta köyhimpiin – emme edes siinä määrin kuin tässä selonteossa toivotaan.

Tässä toivomme suunnanmuutosta, ja selkeää suunnitelmaa siitä, kuinka pääsemme viralliseen tavoitteeseemme, joka on 0,7 prosenttia BKT:stä.

Kestävä kehitys on myös asioiden tarkastelemista oikeasta näkökulmasta, syiden ja seurausten ymmärtämistä. Kestävä kehitys on vastuullista suhtautumista muuttoliikkeeseen.

Arvoisa puhemies,

Olin joitakin viikkoja sitten Jordaniassa, maassa, jossa on 1,5 miljoonaa Syyrian pakolaista. Se on paljon enemmän kuin Eurooppaan vuonna toissa vuonna saapuneiden pakolaisten määrä. Jordanialaiset kuitenkin selviävät tästä – helppoa se ei ole, mutta he selviävät.

Samanaikaisesti meillä syntyy kansallinen kriisi 35 000 turvapaikanhakijasta, joista ehkä vain 15 000 jää Suomeen. Me suomalaiset voisimme sen sijaan lukea tätä selontekoa – ja panostaa kotoutumiseen täällä kotimaassamme. Ja samalla voisimme toimia kestävän kehityksen mekanismien puolesta Euroopassa, todellisten mekanismien puolesta vastuun jakamiseksi, demokratiakehityksen ja rauhan puolesta toimimiseksi sotaan joutuneissa maissa. Sillä siellä tänne tulleet haluavat ensisijaisesti asua.

Arvoisa puhemies,

Suomi on vastuunsa tunteva kansainvälinen toimija. Olemme parempia kuin useimmat muut. Meidän tulee olla johdonmukaisia ja määrätietoisia, ja ottaa Agenda 2030 lähtökohdaksi niin kansallisille kuin kansainvälisille toimillemme. Meidän tulee myös puhua vahvemmalla äänellä Euroopassa ja osoittaa, että me uskomme tosissamme kansainväliseen yhteistyöhön. Siihen, että yhdessä me olemme vahvempia.

 

 

Gruppanförande på riksdagens debatt om Agenda 2030-programmet för hållbar utveckling 15.2.2017

Värderade talman,

Det är bra att regeringen gör en redogörelse, och att vi här kommer åt att debattera den. Och att implementeringen är direkt underställd regeringen.  Det ska ni ha tack för.

Genom hela den här redogörelsen lyser en vilja att ta i problemet. Det finns analys och den täcker ett brett fält. Hållbar utveckling är inte bara miljö, inte bara klimat, ekonomi eller sociala frågor. Agenda 2030 handlar också om allas rätt till vatten, arbete och hälsa, med särskild fokus på kvinnors och flickors rättigheter.

Hur lever vi hållbart, är den mest elementära frågan man kan ställa sig – om man bor på ett klot, som vi.

Värderade talman,

Samtidigt kommer man inte ifrån det, att ord och verklighet inte alltid möts. Om man ser hållbar utveckling som ett övergripande mål, nånting som går före allt annat, ska det vara styrande i alla beslut. Utan undantag.

Nu är det inte så.

På många sätt får man den uppfattningen att det är regeringsprogrammet som styr redogörelsen och inte tvärtom. Och det borde vara tvärtom.

Hållbar utveckling ska inte vara som en krydda som vi strör ut litet överallt. Nej, den ska vara själva kastrullen som man kokar i – utgångspunkten.

Därför borde det här också vara en redogörelse som skall gälla över regeringsperioder.

Den stora överhängande frågan är klimatförändringen. Vad gör vi här? Är den styrande i vår politik?

En satsning på bioenergi är naturligt i ett land som vårt, men skalan måste vara rimlig. Det kan inte vara lösningen på hela vår energiförsörjning. Det finns skäl att tro att regeringens vision är för optimistisk. Även statsrådets egen färska utredning konstaterar att om den inhemska skogsavverkningen ökar till omkring 80 miljoner kubikmeter per år så beräknas kolsänkan halveras under perioden 2021-2030. Det kan läsas som en varning. Här måste vi trygga en balanserad, hållbar utveckling.

Samtidigt som vi internationellt talar om att montera ned stöden för fossila bränslen kanaliserar vi våra egna inkomster från utsläppshandeln till dem som förorenar. Det här är varken trovärdigt, eller hållbart.

Det borde vara en självklarhet, att utsläppshandelns inkomster går till att finansiera åtgärder som motverkar klimatförändringen.

Värderade talman,

Hållbar utveckling handlar om globalt ansvar. ”Leave no one behind”, är den bärande principen i Agenda 2030. Biståndet är en viktig del av helheten.

Det är inte utan orsak regering fått ris för sin biståndspolitik. Samtidigt som vi talar om samarbete och globalt ansvar, skar vi i fjol ner 70 procent av bidragen till FN.

Vi satsar inte på de fattigaste, ens i den mån denna redogörelse önskar.

Här hoppas vi på en ändring av kursen, och på en klar plan på hur Finland skall nå upp till de 0,7 procent som vi officiellt har som mål.

Hållbar utveckling handlar också om att sätta saker i rätt perspektiv, att förstå orsak och verkan. Hållbar utveckling handlar social kohesion, om en ansvarsfull inställning till t.ex. migration.

Värderade talman,

Jag var i Jordanien för några veckor sedan, ett land med 1,5 miljoner syriska flyktingar. Det är långt flera än det kom till hela Europa under migrationskrisen. Men Jordanien klarar det – det är inte lätt, men de gör det.

Samtidigt gör vi 32 000 asylsökande, av vilka kanske bara 15 000 stannar, till något av en nationell kris. Här kunde vi läsa denna redogörelse i stället – och satsa på integration här hemma. Och samtidigt verka för hållbara mekanismer i Europa, sanna mekanismer för att dela ansvaret och verka för demokratiutveckling och fred i de länder som drabbas. För där vill alla i första hand bo.

Värderade talman,

Finland är en ansvarskännande internationell aktör. Vi är bättre än de flesta. Vi skall vara konsekventa och målmedvetna, ta Agenda 2030 som en utgångspunkt för det vi gör inte bara nationellt utan även internationellt – och komma ihåg, att det är nånting vi vinner på, på många plan. Vi skall också vara en starkare röst i Europa, visa att vi på allvar tror på internationellt samarbete, på att man är starkare tillsammans.

Adlercreutz: Kestävän kehityksen tulisi ohjata hallitusohjelmaa

Lehdistötiedote 15.2.2017
Julkaisuvapaa heti

 

Jos kestävää kehitystä tarkastellaan kokonaisvaltaisena tavoitteena eli tavoitteena, joka menee kaiken muun edelle, sen ohjausvaikutuksen tulee koskea kaikkia päätöksiä, ilman poikkeuksia. Nyt asia ei ole näin, totesi Anders Adlercreutz (RKP) eduskuntakeskustelussa hallituksen selonteosta kestävästä kehityksestä keskiviikkona.

– Monella tavalla saa sen käsityksen, että hallitusohjelma ohjaa selontekoa eikä päinvastoin. Selonteon pitäisi ulottua yli hallituskausien, hän painotti.

Adlercreutz sanoi, että jos Suomi haluaa noudattaa kestävän kehityksen periaatetta se pitäisi myös näkyä siinä, miten me kanavoimme päästöoikeuksien huutokaupasta saatavat tulot.

– Nämä ei pitäisi kanavoida saastuttaviin lähteisiin. Ehdottomasti itsestään selvänä ratkaisuna pitäisi olla päästökaupasta saatavien tulojen käyttäminen ilmastonmuutosta hillitsevien toimenpiteiden rahoittamiseen. Minimivaatimus on, että tulot investoidaan toimiin, jotka vähentävät päästöjämme.

Adlercreutz: Hållbar utveckling bör styra regeringsprogrammet

Pressmeddelande 15.2.2017
Publiceringsfritt genast

 

Om man ser hållbar utveckling som ett övergripande mål, nånting som går före allt annat, ska det vara styrande i alla beslut, utan undantag.  Nu är det inte så, konstaterade Anders Adlercreutz (SFP) då riksdagen på onsdagen diskuterade det globala handlingsprogrammet Agenda 2030.

– På många sätt får man den uppfattningen att det är regeringsprogrammet som styr redogörelsen och inte tvärtom. Eftersom målet är uppställt för år 2030, borde det vara självklart att siktet är inställt över regeringsperioderna.

Adlercreutz tycker att då Finland vill gå in för hållbar utveckling ska det också synas i hur man styr de inkomster som kommer från utsläppshandeln.

– Dessa inkomster borde inte kanaliseras tillbaka till föroreningskällan, som vi i stor utsträckning nu gör. Då motverkar de sitt syfte. Det borde vara en självklarhet, att utsläppshandelns inkomster går till åtgärder som motverkar klimatförändringen. Minimikravet är att de går till innovationsstöd som strävar till att sänka utsläppen.

 

 

 

Näyttävä mahalasku – vai mahdollisuus uudistua? / KS 12.2.2017

Ministeri Bernerin liikenneuudistus oli huomattavan kunnianhimoinen ja poliittisesti rohkea projekti, joka kuitenkin kaatui paitsi selviin puutteisiinsa myös muiden hallituspuolueiden vastustukseen.

Nyt hankkeelle yritetään luoda uusi mahdollisuus. Työtä jatketaan parlamentaarisessa ryhmässä, jossa kaikilla puolueilla on edustus. Työn tulisi olla valmis ensi vuoden puolella. Eli aikaa on, mikä myös kertoo siitä, että kyseessä ei ole mikään pieni eikä vähäpätöinen uudistus.

Mitä sitten on uudistuksen takana eli miksi siihen alunperin ryhdyttiin? Selvää on, että liikenne on murroksessa. Jo Pariisin ilmastosopimuksen takia liikenne on suurten haasteiden edessä. Meidän pitäisi  puolittaa liikenteen aiheuttamat päästöt vuoteen 2030. Ja se muutos ei tapahdu, ellei sitä aktiivisesti tueta ja käynnistetä. Tämä merkitsee myös sitä, että nykyinen polttoaineen verotukseen pohjautuva veronkeruumalli tulee jossain vaiheessa tiensä päähän. Sähköautot valtaavat tiet ja polttomoottorit siirtyvät – joskaan ei yössä tai kahdessa – syrjään.

Tämän lisäksi saatamme hyvinkin olla 10 vuoden aikajänteellä tilanteessa, jossa ikioma auto on harvinaisuus. Jakamistalous tekee tuloaan ja robottiautot saattavat olla lähempänä kuin luulemmekaan. Kaliforniassa ne jo kurvailevat rajatuilla alueilla.

Toinen uudistusta puoltava asia on tiestömme huono kunto. Miten saisimme jatkuvan alibudjetoinnin kuriin ja tieverkostomme kilpailukykyiseksi?

Näistä hyvin perustelluista kysymyksistä siis lähdettiin liikkeelle. Ja mahalaskusta huolimatta ministeri Berner kysyi ne juuri oikeat kysymykset. Vastaukset eivät vaan vielä vastanneet niihin tyydyttävästi. Itse arvostan hankkeen kunnianhimoa,  mutta esitän tähän mennessä tehtyyn esitykseen myös kriittisesti muutamia kommentteja. Tässä niistä muutama:

Jos ongelmamme on tiestön alibudjetointi, niin silloin tyydyttävä vastaus ei voi olla se, että siirretään koko tieomaisuus ulkoiseen yhtiöön ikään kuin suojaan poliitikoilta. Teiden tulee kilpailla yhteisistä rahoistamme ihan kuten koulutuksen ja terveydenhuollon. Ei voi olla sellaista ”pyhää lehmää”, jolle suodaan tarvittavat rahat automaattisesti tilanteessa, jossa vaikkapa päivähoidosta tai koulutuksesta leikataan. Siksi yhtiöittäminen on mielestäni huono ratkaisu. Toinen asia on se, että meidän politikkojen pitää pystyä järkevään budjetointiin. Meidän tulee luoda sellaiset pitkäjänteiset budjettityökalut, jotka takaavat pitkäjänteisen tieverkon kehitykseen ja ylläpidon.

Entä sitten autovero? Verotuksen tulisi painottua auton käyttöön ja siksi autoveroa on hyvä laskea asteittain niin, että suositaan vähäpäästöisiä ajoneuvoja. Näin voisimme myös nopeuttaa sähköautojen yleistymistä. Hallitus on esittänyt tavoitteen päästä 250 000 sähköauton kantaan vuoteen 2030 mennessä. Tämä tavoite ei kuitenkaan ole kovin kunnianhimoinen. Ministeri Bernerin esitys veron poistamisesta kertaheitolla olisi myös paitsi sekoittanut autokaupan myös suosinut eniten  saastuttavimpia autoja. Siksi sen hyväksyminen ei olisi järkevää.

Uudistuksen valmistelun aikana eniten kansallista keskustelua herätti matkan pituuteen perustuva käyttömaksu. Se synnytti suurta vastustusta myös hallituksen sisällä. Lopullisessa esityksessä puollettiin aikaan perustuvaa maksua. Tämä oli valitettava ratkaisu, sillä aikaan perustuva maksu ei korreloi auton käytön kanssa, vaan päinvastoin kannustaa ajamaan mahdollisimman paljon. Tähän verrattuna nykyinen polttoaineen verotukseen perustuvaa malli ohjaa huomattavasti paremmin järkevää auton käyttöä ja sen myötä vähentää päästöjä. Nykyinen malli on myös huomattavasti esitettyä yksinkertaisempi. Aikanaan, kun sähköautojen määrä nousee huomattavasti, on varmaan syytä siirtyä matkan pituuteen pohjautuvan malliin. Uskon että siinä vaiheessa myös tietoturvahaasteet on voitettu.

Näihin kommentteihin odotan parlamentaariselta työryhmältä vastausta. Samalla toivon työryhmälle työrauhaa, ja rakentavaa otetta. Berner on oikeassa siinä, että maailma muuttuu liikenteen osalta nopeasti ja uudistusta tarvitaan. Siinä tilanteessa ei ole kenenkään etu nojata vanhaan ja tuttuun.

Jordaniassa eivät polttopullot lennä

Helsingissä pohditaan tällä hetkellä Syyrian tilannetta Suomen isännöimässä konferenssissa. Syyrian kriisi koskettaa välillisesti koko Eurooppaa, mutta naapurimaat kantavat kuitenkin avun tarjoamisessa suurimman kuorman.  Yhdeksän miljoonan asukkaan Jordania elää Lähi-Idän pakolaiskriisin ytimessä. Maahan, jossa suuri osa asukkaista jo ennestään ovat pakolaistaustaisia, on viime vuosien aikana tullut Syyriasta noin 1,5 miljoonaa pakolaista. Suurin osa asuu muiden asukkaiden joukossa, yhteiskunnan sisällä, osa pakolaisleireissä lähellä Syyrian rajaa.

Vierailin viime viikolla Jordaniassa osana YK-ryhmää. Kokemus oli tärkeä ja antoi tervettä perspektiiviä myös Suomen tilanteeseen.

Za’atari on maailman toiseksi suurin pakolaisleiri. Leirillä asuu 80 000 ihmistä viiden neliökilometrin alueella, YK:n valvovan silmän alla. Tilapäiseksi rakennetusta pakolaisleiristä on tullut jossain määrin pysyvä kaupunginosa; soratiet ovat ainakin osittain päällystettyjä ja teltat ovat vaihtuneet peltiparakkeihin. Leirin asukkaat ovat yrittäneet luoda itselleen puitteisiin nähden mahdollisimman normaalin elämän. He ovat esimerkiksi perustaneet alueelle 2 500 yritystä, kaikkea pienistä ruokakojuista metalliverstaisiin.

Tässä tasaisessa arjessa ihmisten on luovittava eteenpäin. Leipä ja vesi pitävät hengissä, mutta ne eivät tuo elämään syvempää merkitystä. Ne eivät luo toivoa tulevaisuudesta, saati paremmasta elämästä. Onkin ilmiselvää, että Kirkon Ulkomaanavun Za’atarin leirillä lapsille ja nuorille järjestämät aktiviteetit ovat aivan avainasemassa näitä syvempiä merkityksiä luotaessa. Kirkon Ulkomaanapu pitää lapsille sirkus- ja jalkapallokoulua, englannin tunteja ja korujentekokursseja. Nämä ehkä äkkiseltään triviaaleilta tuntuvat asiat auttavat lapsia ja nuoria asettamaan itselleen tavoitteita, joita kohti ponnistaa. Tavoitteet tuovat mukanaan lupauksen paremmasta huomisesta. Toiminta näyttääkin lasten kehityksen kannalta aivan kriittiseltä. Jos lapsilta viedään toivo ja mahdollisuus kehittyä, he lamaantuvat.

Za´taria pyörittää siis YK. Koska Jordanialla on maailman toiseksi heikoimmat vesivarat, leirillä on jatkuvia haasteita vesihuollon ja viemäröinnin järjestämisessä. Ruokahuolto 80 000 ihmiselle ei sekään ole helppoa. Ja koska Jordania on sitoutunut tarjoamaan koulutuksen kaikille lapsille, koulujakin pitää olla. Kaikesta huolimatta asiat näyttivät sujuvan ja elämä jatkuvan ilman suurempia ongelmia.

On kuitenkin selvää, että pakolaiskriisi koettelee Jordaniaa sekä taloudellisesti että sosiaalisesti. Aivan kuten Suomessa, paikalliset kokevat pelkoa siitä, että pakolaiset polkevat palkkoja ja vievät jordanialaisten työpaikat. Nämä asiat jordanialainen kansanedustaja Abed Ulayan suoraan otti esille, kun keskustelin hänen kanssaan tilanteesta. ”Haasteita on, eikä tilanne ole helppo”. hän sanoi. Mutta toisaalta: “Islam sanoo, että meidän on autettava. Joten me autamme”.

Jordanialaiset auttavat, koska Koraani sanoo niin. He auttavat kyseenalaistamatta. He eivät heittele polttopulloja, eivätkä marssi kaduilla. Eteeni aukeaa jälleen kerran aivan toisenlainen islam kuin mistä länsi pauhaa.

Pakolaiset itse toivovat, että avuntarve loppuisi mahdollisimman pian ja he pian pääsisivät palaamaan takaisin kotiin. Valitettavasti mikään ei viittaa siihen, että näin tulisi tapahtumaan ainakaan lähitulevaisuudessa. Bashar Al-Assadin joukot ovat niskan päällä, mutta vielä on matkaa siihen, että Syyriassa vallitsisi sellainen rauha, jossa jokainen syyrialainen voisi elää turvallisesti, ilman pelkoa vastustajan kostosta. Kostoon riittää pelkästään se, että on lähtenyt Syyriasta pakoon.

Rauhaa odotellessaan syyrialaiset ovat pakotettuja elämään maanpaossa; pärjäämään Za’tarin kaltaisilla pakolaisleireillä. Ja siihen asti YK, jonka budjetti on riippuvainen jäsenmaidensa hyvästä tahdosta, pyrkii takaamaan siedettävät olosuhteet leireillä asuville pakolaisille.

Suomi leikkasi viime vuonna kehitysavustuksia rajusti, YK-järjestöille annettavaa apua leikattiin 70%. Se ei millään muotoa edesauta sitä ”paikan päällä auttamista”, josta mielellämme puhumme. Itse en halua ajatella sitä surua, joka tapaamiani lapsia kohtaisi, jos heidän rakastamansa sirkuskoulu loppuisi. Se olisi taatusti lapsille pieni maailmanloppu.

Regeringen borde ta sig en funderare / mielipidekirjoitus HBL 27.1.2017

Med snart två år bakom oss kan vi utan tvekan säga att Sipiläs regering inte bara belastas av en hel del ideologiska utmaningar, utan även av praktiska sådana. Justitiekansler Jonkkas uttalande om problemen i lagberedningen är bara toppen av isberget, ett isberg som hotar att köra hela regeringen i sank. När riksdagen igen börjar sitt arbete om en dryg vecka kommer Juha Sipilä att avge rapport om lagberedningens bekymmer för riksdagen. Det återstår att se vad han säger, men om han inte konkret tar tag i de uppenbara problemen kan man inte dra någon annan slutsats än att han inte inser allvaret i situationen.

Katainens regering hade sina utmaningar, det förnekar ingen. Men frågan är om inte Sipilä börjar komma ikapp den vad absurditeter gäller.

Minister Berners trafikreform, som trots sina uppenbara brister på många sätt är ett modigt politiskt projekt, sköts inte ner av oppositionen utan av de egna.

Som bäst försöker man driva igenom en ekonomiskt förkastlig båt- och motorcykelskatt som utrikesminister Soini för ett drygt år sedan prisade: ”Nu skall vi sätta dit juppiskotrarna och lustjakterna”. Nu försöker Sannfinländarna lägga skulden på regeringskumpanerna. Få se hur det går med den saken.

Jourreformen var heller ingen fjäder i hatten för Sipiläs regering. Det uppenbara ignorerandet av fakta – och grundlagen – går inte att förbise. Integrationspengen försökte Sannfinländarna driva igenom för att lappa sitt sinande understöd. Trots att så gott som ingen expertis stödde förslaget lätt Sipilä dem hålla sig – och se det absurda lagförslaget stupa i grundlagsutskottet.

Social- och hälsovårdsreformen igen styrs av politiska passioner, inte av pragmatik. Centerns dröm om en landskapsmodell och Samlingspartiets vurm för fritt val är det enda som gäller – trots att så gott som all expertis varnar för de uppenbara problem som finns i den presenterade modellen, och den risk för skenande kostnader som den innebär. Social- och hälsovårdsminister Mattila avfärdar bekymren med att konstatera att ”Sannfinländarna främst koncentrerar sig på invandringsfrågor”.

De här är bara några i en lång lista på sorgliga exempel. Visst, att tro att rationalitet alltid skall driva agendan i den politiska processen är naivt. Men regeringens oförmåga att se den stora bilden för detaljerna är skrämmande. Nu är det dags att visa att man är sin roll mogen.

Varför inte börja här: ett av Juha Sipiläs mer oövertänkta vallöften var löftet om att skära ner antalet ministrar. De problem regeringen står inför beror bara till en del på det löftet, men att åtgärda det vore ett bra första steg, ett bevis på att han kan tänka om. Minister Lindström är en kapabel man som tyvärr har tilldelats en för stor portfölj. Vi behöver en separat justitieminister som mer än gärna kunde vara en jurist. Helt som professor Erik Bonsdorff konstaterade är en sammansatt jordbruks- och miljöministersportfölj inte heller oproblematisk. Låt minister Tiilikainen sköta jordbruket, och tillsätt en separat miljöminister. Och för klarhetens skull vore det skäl för Sipilä att ge ägarstyrningsportföljen åt näringslivsminister Lintilä.

Ge sedan ministrarna en tillräcklig mängd stödtrupper, och tid för en ordentlig beredning av lagförslagen.

Det är lätt att tappa målet när mycket händer, men Finland är förtjänt av strategiskt tänkande och en handlingskraftig regering. En regering som kan justera målet efter att situationer förändras, och som inte låter partipolitik gå framom nationens bästa.