Adlercreutz ja Rehn-Kivi: Kantatie 51 saa valaistuksen Karjaalle asti

Jatkossa ei tarvitse ajaa Karjaalle pimeää tietä pitkin. Viime vuonna eduskunnan valtiovarainvaliokunta myönsi rahoitusta kantatie 51:n valaistuksen laajentamiseen. Ensi vuonna työ jatkuu. Valtiovarainvaliokunta myönsi tänään puoli miljoonaa euroa 51:n valaistukseen Inkoosta Karjaalle asti. Länsi-Uudenmaan edustajat valtiovarainvaliokunnassa Anders Adlercreutz (RKP) ja Veronica Rehn-Kivi (RKP) ovat erittäin tyytyväisiä, että pitkäjänteinen työ kantaa nyt hedelmää.

– Olen iloinen, että useat teiden parannushankkeet saavat nyt rahoitusta. Johtoajatuksena hankkeita valittaessa oli panostukset liikenneturvallisuuteen. Valaistus kantatie 51:n varrella, jossa riistakolareita sattuu päivittäin, on pitkään toivottu parannustoimenpide ja tärkeä hanke Länsi-Uudenmaan liikenneturvallisuuden kannalta, Rehn-Kivi sanoo, Rkp:n edustaja valtiovarainvaliokunnan liikennejaostossa. 

– Kun 51:n saa valaistuksen Karjaalle asti, se konkreettisesti edistää sitä, että myös Länsi-Uusimaa koetaan vahvemmin osaksi pääkaupunkiseutua. On aivan eri asia matkustaa kotiin pimeää tietä pitkin kuin ajaa valaistulla 51:llä. Olen vakuuttunut, että valaistus parantaa paitsi liikenteen turvallisuutta myös alueen elinvoimaisuutta, Adlercreutz sanoo.

Kansanedustajat korostavat, että myös paikallinen työ on ollut tärkeää.  

– Projektien läpivieminen on aina helpompaa, kun niitä tuetaan paikallisesti. Olemme iloisia siitä tuesta, jonka paikalliset poliitikot ovat hankkeelle antaneet, Adlercreutz sanoo.

Adlercreutz budjettiriihestä: Vauhtia energiamurrokseen

Tänään päättyneessä budjettiriihessään hallitus päätti laajoista toimista energiamurroksen vauhdittamiseksi. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anders Adlercreutz on päätöksiin tyytyväinen.

– On suuri ilmastoteko siirtää kaukolämpöverkkoon lämpöä tuottavat konesalit, lämpöpumput ja sähkökattilat veroluokkaan II. Tämä mahdollistaa sekä turpeen että kivihiilen alasajon. Lämpöpumppuja ja sähkökattiloita voidaan nyt kustannustehokkaasti käyttää halvan sähkön talteenottoon ja sen varastointiin kaukolämpöjärjestelmässä. Kuntien lämmityksestä voi täten tulla fossiilivapaata, Adlercreutz sanoo.

Adlercreutzin mukaan on merkittävää, että hallitus nyt on saavuttanut päästövähennystavoitteensa – jopa ylittänyt sen.

– Tavoitteemme olla hiilineutraaleja vuonna 2035 on hyvin kunnianhimoinen. Hallituksen tuoreilla päätöksillä tulemme saavuttamaan tämän tavoitteen. On myös syytä huomioida, että nämä päätökset lisäksi vahvistavat kotimaista teollisuuttamme, joka on peräänkuuluttanut ilmastotoimia. He tietävät, että puhtaat ratkaisut ovat kasvava markkina. Elinkeinoelämä on aivan oikeassa: luomalla ennustettavat kotimaiset markkinat cleantech-teollisuudelle syntyy referenssiprojekteja, jotka vauhdittavat vientiä. Tämän takia pitkäjänteinen ja ennustettava ilmastopolitiikka on niin tärkeää – sekä täysin yhdistettävissä hyvinvointiin ja talouskasvuun.

Anders Adlercreutz: EU:n tulee olla ilmastopolitiikan suunnannäyttäjä

Ilmastopolitiikasta on syytä puhua selkokielellä, korostaa Ruotsalaisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anders Adlercreutz.

 – Suomen osalta ilmastokysymykset eivät ole vain hallituksen asia. Yhtälailla opposition tulee ymmärtää tilanteen vakavuus. Kyseessä on suuri muutos, joka avaa myös uusia mahdollisuuksia. Siksi on myös aivan selvää, että EU:ta tarvitaan, jotta voimme vastata tähän maailmanlaajuiseen haasteeseen,  jonka edessä seisomme, Adlercreutz sanoo.

Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n eilen julkistaman raportin mukaan on mahdollista, että jo 2030-luvulla saavutamme 1,5 asteen ilmaston lämpenemisen. Monien asiantuntijoiden mukaan se on kipukynnys.

EU esitteli oman ilmastopakettinsa heinäkuussa. Toimenpidepaketti tarkoittaa sitä, että EU vähentää nettopäästöjään vähintään 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.

– Globaalista näkökulmasta Suomen toimilla on vain rajallinen merkitys. Mutta se, mitä EU tekee, on ehdottoman tärkeää. Osana EU:ta me voimme ja meidän pitää työskennellä oikeudenmukaisen, kunnianhimoisen, maailmanlaajuisen ilmastopolitiikan puolesta. Se hyödyttää myös yrityksiämme ja sen kautta talouttamme, Adlercreutz sanoo.

Hän korostaa, että jos EU asettaa vaatimuksia, ja jos unioni maailman suurimpana markkina-alueena asettaa tiettyjä standardeja, myös muun maailman on reagoitava.

– Vahva ja toimiva EU voi olla maailmanlaajuisen ilmastopolitiikan johtaja. Tämän syksyn COP26-ilmastokokous Glasgowssa voi toivottavasti olla se positiivinen virstanpylväs, jonka nyt tarvitsemme.

– Myös päästökauppaa on vahvistettava. Hiilibudjetistamme jäljellä oleva osa tulee liittää päästökauppaan, ja markkinamekanismeja on mukautettava siten, että ne tukevat tavoitteitamme päästöjen vähentämiseksi, Adlercreutz korostaa.

Landskapsplanens depåmarkering kör projektet in i en återvändsgränd

En förutsättning för utvecklandet av huvudstadsregionens närtrafik är att vi bygger två stora järnvägsdepåer för underhåll – eller flera mindre. Den nuvarande depån i Ilmala räcker inte för att täcka tågtrafikens växande behov.

I förslaget till landskapsplan som behandlas i Nylands landskapsfullmäktige 9.6.2020 har planbeteckningen placerats vid gränsen mellan Mankby och Bobäck. Marken i detta område består av leråker och omgivningen utgör ett kulturlandskap som formats under hundratals år. Om depån placeras här kommer den att bli en mycket synlig anläggning som starkt definierar området.

Platsen är strukturellt problematisk och landskapsmässigt katastrofal. Enbart pålningskostnaderna räknas i tiotals miljoner euro. Det faktum att landskapsplanens planbetäckning gjorts i ett så omstritt område främjar inte projektet, utan kör in det i en återvändsgränd.

Det är också ifrågasatt att planbetäckningen gjordes innan utredningen för depåalternativen blev färdig. Så här blev planbetäckningen möjligen en faktor som styrde utredningen, även om marschordningen borde vara den motsatta.

Kommunerna har planeringsmonopol och jag har svårt att tro att Esbo eller Kyrkslätt skulle ge sig in i att planera depån på ett så här problematiskt område. För Kyrkslätts del skulle depån starkt definiera det jämt växande bostadsområdet i Mankby. På Esbos sida ligger det förslagna nära Glasdalens växande bostadsområde.

Jag tror inte heller att det i huvudstadsregionen inte skulle finnas ett område där depån kunde placeras med märkbart mindre miljökonsekvenser och mindre kostnader. Förslaget för depåns placering tar inte heller i beaktande kollektivtrafikens kommande utvecklingsutsikter.

För att vi skulle kunna göra en verklig bedömning – inklusive en grundlig miljökonsekvensbedömning – borde vi ha flera alternativ för placeringen av depån. Sådana alternativ som tittar långt in i framtiden och inte bara några år framåt. Utgående från dessa alternativ borde sedan en offentlig debatt föras om alternativen innan de under de sista metrarna av planeringsprocessen markeras ut på planekartorna.

Redan länge har en av egenheterna i det finska byggandets varit att nya bostadsområden planeras på åkrar. Det har känts lätt, till och med behändigt. Det är en alltför lätt lösning. En lösning för ett lat sinne. En åker är inte bara ett tomt utrymme. Den är inte impediment. Varje åker har en lång historia. Åkern är en del av ekosystemet och kolets kretslopp. Den är en väsentlig del av vårt landskap. Ur ett bredare perspektiv är varje åker en del av vår självförsörjning. Så också i detta fall.

Kyrkslätts kommun har – av förståeliga skäl – konstaterat att förslaget att placera depån i Bobäck inte kan godkännas. Via deT skulle kommunen få bära depåområdets negativa konsekvenser samtidigt som fördelarna skulle bli få. Ur ett landskaps- och tekniskt perspektiv skulle en depå i Mankby vara lika problematisk. Depån är viktig för hela huvudstadsregionens närtrafik, men dess placering enligt landskapsplanen är inte en bra lösning.

Jag hoppas att landskapsfullmäktige förstår detta då beslutet fattas. Den omstridda planbetäckningen vid gränsen mellan Mankby och Bobäck främjar inte projektet, utan kör det in i en återvändsgränd. Planebeteckningen bör därför strykas.

Maakuntakaavan varikkomerkintä ajaa koko hankkeen umpikujaan

Pääkaupunkiseudun lähiliikenteen kehittäminen edellyttää, että rakennamme kaksi isoa kunnossapitovarikkoa – tai useamman pienemmän. Nykyinen varikko Ilmalassa ei riitä tyydyttämään kasvavan junaliikenteen tarpeita.

Maakuntakaavaehdotuksessa, joka käsitellään maakuntavaltuustossa 9.6.2020, on uuden varikon varikkomerkintä sijoitettu Mankin ja Luoman rajalle. Tällä kohdin maa on savipeltoa ja ympäristö on satojen vuosien aikana muokkautunutta kulttuurimaisemaa. Mikäli varikko sijoitetaan nyt ehdotettuun paikkaan, siitä tulee hyvin näkyvä, koko lähialuetta vahvasti määrittelevä laitos.

Paikka on rakenteellisesti ongelmallinen ja maisemallisesti katastrofaalinen. Pelkät paalutuskustannukset lasketaan kymmenissä miljoonissa euroissa. Se, että merkintä on maakuntakaavassa näin kiistanalaisessa paikassa ei edistä hanketta, vaan vesittää sitä.

Pidän myös hyvin kyseenalaisena, että merkintä sijoitettiin kaavaan ennen kuin varikkovaihtoehtoja arvioiva selvitys valmistui. Näin kaavamerkinnästä tuli mahdollisesti selvitystä ohjaava tekijä, vaikka marssijärjestyksen pitäisi olla päinvastainen.

Kunnilla on kaavoitusmonopoli ja minun on vaikea uskoa, että Espoo tai Kirkkonummi lähtisivät kaavoittamaan varikkoa näin ongelmalliseen paikkaan. Kirkkonummen osalta varikko määrittelisi jatkossa hyvin vahvasti jatkuvasti kasvavaa Masalan asuinaluetta. Espoon puolella ehdotettu sijainti liittyy puolestaan läheisesti kasvavaan Lasilaakson alueeseen.

En myöskään aidosti usko, etteikö pääkaupunkiseudulta löytyisi aluetta, johon varikko olisi mahdollista sijoittaa huomattavasti pienemmin ympäristövaikutuksin ja pienemmin kustannuksin. Ehdotettu varikkosijainti ei myöskään ota huomioon tulevia joukkoliikenteen kehitysnäkymiä.

Jotta voisimme tehdä oikean arvion – ympäristövaikutusarviointeineen – tulisi nyt esittää sijainnille lisää vaihtoehtoja. Sellaisia vaihtoehtoja, jotka katsovat pidemmälle tulevaisuuteen, eivät pelkästään muutaman vuoden päähän. Näistä vaihtoehdoista tulisi sitten käydä julkista keskustelua ennen kuin ne pitkän kaavaprosessin viime metreillä löytävät tiensä kaavakarttoihin.

Suomalaisen rakentamisen erikoisuus on pitkään ollut se, että uusia alueita sijoitetaan pelloille. Se on tuntunut helpolta, jopa kätevältä ratkaisulta. Se on kuitenkin laiskan mielen ratkaisu. Pelto ei ainoastaan ole tyhjä tila. Se ei ole joutomaata. Jokaiseen peltoon liittyy pitkä historia. Pelto on osa ekosysteemiä ja hiilen kiertokulkua. Se on olennainen osa maisemaamme. Isossa kuvassa jokainen pelto on myös pala omavaraisuuttamme. Niin tässäkin tapauksessa.

Kirkkonummen kunta on todennut, ymmärrettävistä syistä, ettei se pidä esitettyä varikkosijoitusta Luomaan hyväksyttynä.  Sen myötä kunta ottaisi vastatakseen varikkoalueen ongelmat, hyötyjen jäädessä hyvin vähäisiksi. Maisemallisesti ja teknisesti Mankin sijoitus on yhtä ongelmallinen. Varikko on tärkeä koko pääkaupunkiseudun lähiliikenteen kannalta, mutta maakuntakaavan mukainen sijainti ei ole hyvä ratkaisu.

Toivon, että maakuntavaltuusto päätöksessään ymmärtää tämän. Kiistanalainen kaavamerkintä Mankin ja Luoman rajalla ei edistä hanketta, vaan ajaa sen umpikujaan. Kaavamerkintä tulee siksi poistaa.

Finland behöver en hållbar ekonomisk återhämtning

Coronakrisen kommer att ta slut, förr eller senare. Det står ändå klart redan i dag att den kommer att lämna djupa spår i vår ekonomi och i vårt samhälle. Även om vi tills vidare på ett rent siffermässigt plan lyckats tackla själva viruset bra har många trots det förlorat en nära anhörig.

Coronaviruset sköljde över oss som en störtvåg, och världen kommer att se annorlunda ut efteråt. Många saker har förändrats, men många saker består. Finlands läge på världskartan är detsamma. Vår säkerhetspolitiska situation är densamma. Våra utmaningar är desamma. Och klimatet är fortfarande detsamma.

I sinom tid blir det åter aktuellt att tackla de frågor som nu fått vänta – bland dessa klimatförändringen. För klimatförändringen är fortfarande hela mänsklighetens största existentiella hotbild. Coronakrisen och problemen i stunden ska inte ses som en ursäkt för att tappa perspektivet framåt.

Den Internationella energibyrån (International Energy Agency) förutspår att de globala koldioxidutsläppen kan minska med upp till åtta procent 2020. Denna minskning skulle vara sex gånger större än den som skedde efter finanskrisen, och dubbelt så stor som alla minskningar sammanlagt sedan andra världskriget.

Då den globala samhällsekonomin åter kör i gång är faran att utsläppen hastigt börjar öka igen. Detta hände också efter finanskrisen – då ökade utsläppen med nästan sex procent 2010.

Coronakrisen har visat hur krävande globalt samarbete fortfarande är. Motsättningar mellan olika länder har ökat trots att vi kämpar mot ett gemensamt hot. Detta ger oroväckande signaler för det globala klimatsamarbetet. Samarbete behövs nu mer än någonsin. Det här gäller inte minst inom EU, som drabbats speciellt hårt.

Om man tittar in i framtidens marknad är det mycket som är grumligt. Men jag ser ingen orsak till att rena lösningar och klimatvänlig teknologi inte fortfarande skulle vara en garanterat växande framtidsbransch. Detta ska Finland satsa på.

Av dessa orsaker är det viktigt att vägen framåt fokuserar både på ökad ekonomisk hållbarhet och hållbarhet ur miljö- och klimatsynvinkel. En omfattande ekonomisk recession skulle bromsa vårt klimatarbete.

Regeringsprogrammet skrevs i en helt annan ekonomisk situation. Som sig bör reflekterades den verklighet vi levde i då i programmet. Trots att världen runtomkring oss i dag ser helt annorlunda ut är de strategiska målen fortfarande gångbara och viktiga: klimatneutralitet, jämställdhet, kunnande, hållbarhet. Samtidigt är det självklart att stegen med vilka vi vill nå dessa mål måste omvärderas och omprioriteras.

Här träder politiken in i krisen. När systemet är i gungning finns det möjlighet att med små knuffar göra stora förflyttningar. Därför måste också knuffarna vara väl avvägda. De måste föra oss i rätt riktning: mot kolneutralitet och en hållbar cirkulär ekonomi.

För att stödja den ekonomiska återhämtningen ur krisen föreslår jubileumsfonden Sitra till exempel en skatteomställning som förflyttar tyngdpunkten från beskattning av arbete till beskattning av konsumtion. Detta skulle inverka positivt på både ekonomin, sysselsättningen och klimatet. Detta är något som Svenska folkpartiet också lyft fram i flera sammanhang.

En ekonomisk strukturomvandling kombinerad med medvetna satsningar på att stärka de ekosystem som bildas när högskolor och företag hittar varandra skulle stärka våra företags verksamhetsförutsättningar. Det skulle också ge dem en innovativ hemmamarknad att ta avstamp från för att bli globala aktörer i den kommande gröna omställningen. Här kunde Finland på ett mycket konkret sätt gå i täten – och skörda frukterna.

De lärdomar som arbetslivet tvingas anamma under krisen kan bana väg för ett mer flexibelt arbetsliv. Vi har nu sett att flexibilitet på ett lokalt plan kan både underlätta vardagen och vara till gagn för både företaget och de anställda. Om vi på vår väg ut ur krisen anammar dessa lärdomar – flexibilitet och lokalt beslutsfattande i våra företag, en ambitiös klimatpolitik och hållbara ekonomiska reformer – kan vi komma ut ur krisen inte bara helskinnade, utan med stärkt konkurrenskraft.

Energiavero, datakeskus ja sen ilmastohyödyt

Jukka K. Ylikoski kyseenalaistaa 23.2. Kirkkonummen Sanomissa Kirkkonummelle mahdollisesti – ja toivottavasti – tulevan datakeskusten ilmastohyödyn. Ylikoski epäilee kirjoituksessaan esittämiäni lukemia ilmastohyödyistä.

Esittämäni lukemat eivät luonnollisestikaan ole minun keksimiäni, vaan ne perustuvat Fortumin energia-asiantuntijoiden laskelmiin. Fortum taas tietää uskoakseni parhaiten, miten heidän laitoksessaan mahdollisesti käytettävä sähkö tuotetaan ja toisaalta mitä fossiilisia polttoaineita käyttäviä laitoksia datakeskuksen käyttöönoton myötä voitaisiin poistaa käytöstä.

Nimenomaan tästä laskelmissa on kysymys: kaukolämpöverkkoon menevä hukkalämpö mahdollistaa tiettyjen polttoon perustuvien laitosten sulkemisen. Tällöin ei myöskään tule käyttää – kuten Ylikoski kirjoituksessaan tekee – laskenta-arvona keskimääräisiä kaukolämmön päästöjä, vaan nimenomaan poistettavan kapasiteetin päästöjä.

Suomen sähköntuotanto on suhteellisen fossiilivapaata. Tämä on yksi syy siihen, miksi teollisuuden sähköveron alentaminen on ilmastoteko. Esimerkiksi Saksassa vaikutus olisi toisenlainen.

Jos tarkastelemme haastetta, jonka edessä Helen, Helsingin Energia, on kun kivihiilivoimalat 2020-luvulla ajetaan alas, niin tähänkin haasteeseen on tämän myötä helpompi vastata. Kun hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti myös kaukolämpöverkkoon kytketyt lämpöpumput siirtyvät alempaan sähköveroluokkaan, yhtälö on huomattavasti helpompi ratkaista.

Teollisuutemme osalta tilanne on pitkälti sama. Muutoksen myötä on entistä houkuttelevampaa siirtyä polttoon perustuvista energianlähteistä sähköön.

Toinen puoli keskustelusta on itse sähkön tuotanto. Tämän yhtälön ratkaisemiseksi tarvitsemme useita toimia. Tarvitsemme paremmat sähkönsiirtoyhteydet muihin Pohjoismaihin. Tarvitsemme toimia jotka mahdollistavat kulutusjouston sekä sen, että sähkön tuottaminen ja syöttäminen paikallisesti takaisin verkkoon olisi oikeasti kannattavaa. Ja sähköistymisen myötä tarvitsemme toki myös lisää tuotantokapasiteettia.

Jatkan mielelläni keskusteluja näistä haasteista Ylikosken kanssa esimerkiksi kahvikupillisen äärellä.

 

Mielipidekirjoitus Kirkkonummen Sanomissa 1.3.2020.

Adlercreutz: Sähköveron alentaminen tarjoaa mahdollisuuden ilmastoystävällisiin investointeihin

– En halua kuulla enää kenenkään väittävän, ettei ilmastotyötä ja kilpailukykyistä elinkeinoelämää voida yhdistää, Ruotsalaisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anders Adlercreutz sanoo ja viittaa Perussuomalaisten eduskuntakeskustelussa esittämään jatkuvaan ilmastotavoitteiden kyseenalaistamiseen.

Hallituksen energiaverotuksen kokonaisuudistuksen yhteydessä teollisuuden sähkövero tullaan laskemaan EU:n minimitasolle. Jo nyt tuleva veroalennus on polkaissut käyntiin useita suuria investointeja.

– Olemme Suomessa jo kauan saaneet seurata sivusta, kun Ruotsi on pärjännyt meitä paremmin kasvavilla datakeskusmarkkinoilla. Nyt voimme aavistaa tulevan muutoksen. Sekä Kirkkonummella että Inkoossa on suuria projekteja lähtökuopissa. Kyse ei ole ainoastaan tietokapasiteetista, vaan myös todellisesta ilmastoteosta. Kirkkonummelle suunniteltu 250 megawatin datakeskus ei vain luo 1000 uutta työpaikkaa, vaan tulee myös syöttämään ylijäämälämpönsä kaukolämpöverkkoon. Tällä ylijäämälämmöllä voidaan pitkällä tähtäimellä lämmittää jopa 100 000 omakotitaloa, Adlercreutz sanoo.

Hiilivoiman käyttö kielletään Suomessa vuonna 2029, ja tämän jälkeen myös turpeen energiakäytöstä tullaan asteittain luopumaan.

– Tarvitsemme uusia korvaavia energialähteitä. Näiden datakeskuksien avulle voimme vahvistaa Suomen roolia globaalina digitalisaation edelläkävijänä ja samalla korvata sen saastuttavan energiatuotannon, josta haluamme päästä eroon. Ainoastaan Kirkkonummen yksikkö tulee vähentämään päästöjämme noin 0,75 megatonnilla hiilidioksidia. Tämä vastaa noin neljää prosenttia siitä mitä vaaditaan, että saavutamme päästövähennystavoitteemme.

Hyvää Uutta Vuotta!

Joulutauon jälkeen alkaa uusi vuosi. Se on kuin puhdas kirjoittamaton sivu. Ja joka kerta uuden vuosiluvun kirjoittaminen tuntuu aluksi vieraalta ja oudolta. Vuosi 2020. Minäkin tulen takuuvarmasti kirjoittamaan luvun väärin monta kertaa seuraavien viikkojen aikana. Vuosi, joka joskus odotti kaukaisessa tulevaisuudessa, on nyt täällä. 

Kun aikoinaan teinipoikana selailin sarjakuvahyllyä Bruno Vinbergin kaupassa Jorvaksessa, silmäni pysähtyivät usein kiehtovaan avaruusaiheiseen lehteen nimeltä ”1999”. Se kertoi siitä kaukaisesta tulevaisuudesta, jossa lentäisimme ympäri mitä mielikuvituksellisimmissa vempaimissa. Vuosi 1999 siinsi tuolloin jossain kaukana tulevaisuudessa. 

Ja nyt vuonna 2020 vuosi 1999 on jo menneisyyttä. 

Moni asia muuttuu hitaammin kuin mitä kuvittelemme. Jotkut asiat taas muuttuvat yhdessä yössä. Vuonna 2020 käytämme vielä aika normaalin oloisia autoja. Muutama vuosi sitten rantarataa pitkin kulkivat vielä ne samat punakeltaiset junat, joita käytettiin 70-luvulla. Kun me muutimme Kirkkonummelle vuonna 1972 vanhempani kertoivat siskolleni, että kuntaan kohta tulee uimahalli. Ja tulihan se – liki 30 vuotta myöhemmin. 

Tänään Kirkkonummi muuttuu varsin nopeasti. Osittain syistä, joita emme itse voi ohjata. Meillä on monta kouluprojektia käynnissä, mikä on sekä positiivinen että negatiivinen asia. Negatiivinen siksi, että se kertoo vanhoissa kouluissa ilmenneistä sisäilmaongelmista. Positiivinen siksi, että sen myötä saame luotua kunnasta entistä vetovoimaisemman. Kun tulevaisuudessa jokin lapsiperhe pohti Kirkkonummelle muuttoa, vanhemmat voivat olla varmoja siitä, että lasten kouluympäristö on paitsi nykyaikainen, myös terveellinen. 

Monen vuoden SOTE-epävarmuuden aiheuttaman odotuksen jälkeen työ hyvinvontikeskuksen rakentamiseksi on alkanut. Riippumatta siitä, miten SOTEn kanssa käy, tulemme tarvitsemaan SOTE-palveluja Kirkkonummella. Uusien tilojen myötä varmistamme sen, että palveluja löytyy. 

Kirkon kupeeseen nousevaa uusittua kirjastoa viimeistellään parhaillaan. Samaan aikaan työ koko keskustan kehittämiseksi jatkuu. Kirkkoharjun koulun muutto avaa uusia mahdollisuuksia. Tori, kirkko, kirjasto ja aikanaan kirjaston taakse nouseva lukiokampus luovat pohjaa uudelle vetovoimaiselle kuntakeskukselle, joka palvelee sekä nuoria että vanhempia kuntalaisia. 

Kun uudistusvauhti on kovimmillaan tulee investointitarpeisiin suhtautua myös kriittisesti. Mitä kannattaa tehdä ja mitä ei? Kyse on aina myös taloudellisesta pärjäämisestä. Onko käsillä oleva panostus sellainen, joka maksaa itsensä takaisin? Kestävän kehityksen kysymykset ovat nekin äärimmäisen tärkeitä kun mietimme Kirkkonummen kehittämistä. 

Kuntana olemme sitoutuneet Hinku-ohjelmaan. Se ohjaa kunnan kehitystä ja edellyttää, että leikkaamme ilmastopäästöjämme voimakkaasti vuoteen 2030 mennessä. Tämän tavoitteen tulee ohjata myös elinkeinoelämämme kehitystä. Kuntana meillä on monta vahvuutta. Me sijaitsemme lähellä Helsinkiä, mikä tekee meistä kiinnostavan kotikunnan erikokoisille yrityksille. Myös maatilatalous on tärkeä kuntataloutemme pilari.

Toivon, että jokainen meistä kirkkonummelaisista innostuisi kokeilemaan mahdollisimman usein paikallisesti tuotettuja palveluja ja tuotteita. Tällä tavalla tuemme aidosti paikallista yrittäjyyttä. Mitä parempi ja innostavampi paikka Kirkkonummi on yrittää, sitä paremmin voimme kaikki.

Ja lopuksi: Minulla on unelma, jonka jaoin teidän kaikkien kanssa jo vuosi sitten. Unelmoin, että Kirkkonummesta tulisi koko Suomen kohteliain kunta. Toivon, että me kaikki tervehtisimme toisiamme  kun tapaamme lenkillä, parkkipaikalla tai jalkapallokentän laidalla. Iloinen ”hei” on halpa tapa luoda hyvinvointia ja viihtyisyyttä meidän kuntalaisten kesken. Ihan pokkana vaan siis tervehtimään ja luomaan uutta tulevaisuutta kanssani. 

Olen äärimmäisen iloinen, että saan luotsata kunnanvaltuustoa. Olen myös kiitollinen kaikista niistä kommenteista ja vinkeistä, joita olen kuluneen vuoden aikana teiltä saanut. Pidetään lippu korkealla myös vuonna 2020. Kuntamme on yhtä kuin me kaikki yhdessä. 

Adlercreutz: Hiilineutraalius vaatii taloudellisia ohjauskeinoja

Ilmastonmuutoksen torjumiseen tarvitaan taloudellisia ohjauskeinoja ja markkinalähtöisiä toimenpiteitä, Ruotsalaisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anders Adlercreutz painottaa.

– Sääntely ja kiellot ovat välttämättömiä, mutta kun poliittisilla päätöksillä määritellään, mikä on toivottua ja ei toivottua kulutuskäyttäytymistä, on hyvä tiedostaa, että tavoitteiden saavuttaminen voi olla epävarmaa. Voimme määrittää hinnan päästöille välillisillä keinoilla, kuten veroilla ja muilla mekanismeilla. Siten sitoudumme päästötavoitteeseen ja sen saavuttamiseen kustannustehokkaasti sen sijaan, että sitoudumme yksittäisiin ratkaisuihin, Adlercreutz sanoo.

Adlercreutz järjesti maanantaina seminaarin taloudellisten ohjauskeinojen ja markkinalähtöisten keksintöjen potentiaalista ratkaisuina ilmastokriisiin.

Usein keskustelussa talous ja yksilön oikeudet asetetaan ilmastotavoitteita vastaan. Adlercreutzin mukaan tämä vastakkainasettelu on harhaanjohtavaa.

– Oikeilla ohjauskeinoilla voimme torjua ilmastonmuutosta ja samalla luoda taloudellista hyvinvointia. Suomen toimiessa edelläkävijänä syntyy kotimaanmarkkinat, jolla cleantech-yrityksille on kysyntää, ja lisäksi niillä on edellytykset kasvuun ja aloittaa tuotteidensa vienti. Tällä tavalla yritysten myönteinen vaikutus näkyy paitsi paikallisesti, myös globaalisti, Adlercreutz sanoo.

Hallitus tulee vuodenvaihteen jälkeen esittämään konkreettisia toimenpiteitä, joilla hallitusohjelman ilmastotavoitteet saavutetaan.