V-käyrä, U-käyrä, L-käyrä – koronakevään toipumisen käyrää on tässä vaiheessa vaikea ennustaa. Epätietoisuus on suuri. Miten vientikumppaneidemme taloudet lähtevät vetämään? Entä tuleeko kenties se pelätty toinen aalto sotkemaan kaikkien suunnitelmat lopullisesti?

Tässä sietämättömässä epätietoisuudessa yrityksemme tällä hetkellä navigoivat. Kotimainen kulutus näyttäisi lähtevän liikkeelle, mutta kansainvälisellä tasolla talouteen ja kysynnän kehittymiseen sisältyy isoja kysymysmerkkejä.

Tällaisessa tilanteessa on elintärkeää, ettei epätietoisuutta ruokita myös kotimaassa.

On selvää, ja välttämätöntä, että huomattavien elvyttävien toimien rinnalla tehdään linjauksia myös talouden tasapainottamistoimista. Näiden toimien keskiössä tulee olla työllisyystoimet, mutta myös menoleikkaukset ja mahdolliset verojen tarkistukset.

Monet yritykset pohtivat tulevaisuuttaan. Uskaltaisivatko ne investoida, palkata uusia ihmisiä, viedä eteenpäin sitä tuotekehitysprojektia, joka edellyttää vuoden sisällä merkittäviä laitehankintoja?

Tässä tilanteessa yritykset eivät kaipaa lisää epävarmuutta siitä, miten heidän kulurakenteensa kehittyy, miten investointipanostukset vaikuttavat verotukseen tai miten he yrityksen mahdollisesta tuloksesta joutuvat maksamaan veroa.

Eräs ystäväni toimii yrityskonsulttina veroasioissa. Hän kertoi minulle, miten vaikeaa hänen on keksiä hyvää vastausta yritysten kysellessä, miksi niiden tulisi jäädä Suomeen. Yritysten on luonnollista kysyä itseltään, mikseivät ne siirtäisi toimintojaan esimerkiksi Viroon, missä verotus on pysynyt ennustettavana jo yli kahden vuosikymmenen ajan?

Meidän tulee epävakaan maailmantilanteen kohdalla pyrkiä juuri tällaisen vakauden lisäämiseen.

Toivoisin pohdintaa siitä, miten luomme Suomesta entistä ennustettavamman ja houkuttelevamman investointiympäristön. Taloutta pitää sopeuttaa, se on itsestäänselvyys, mutta epätietoisuus vie pohjaa tulevalta kasvulta. Tarvitsemme pitkän tähtäimen sitoumuksen yritysverotuksen tasosta ja investointikannustimista.

Meidän pitää voida kertoa yrityksillemme, ettei yhteisöveroa nosteta. Että pääomaveron nykyinen taso pätee myös huomenna. Etteivät sopeutustoimet rasita niiden kulurakennetta. Meidän pitää myös voida sinetöidä nämä lupaukset lupauksella siitä, että tulemme panostamaan osaavan työvoiman kouluttamiseen myös jatkossa.

Tarvitsemme kriisin jälkimainingeissa, epävarmuutta hälventääksemme, kilpailukykylupauksen.

Suomen Yrittäjien vaikuttajafoorumin paneelissa paikallinen sopiminen nousi odotetusti puheenaiheeksi. Paikallisen sopimisen edistäminen on pitkään ollut erityisesti yrittäjäkentän fokuksessa. Ja hyvästä syystä: suomalaisen työelämän yhtenä kummajaisena on ollut se, että (yleissitovuuden seurauksena) järjestäytymättömissä yrityksissä paikallinen sopiminen on (ollut paikoin jopa) vaikeampaa kuin järjestäytyneissä. Olemme lainsäädännön keinoin rajoittaneet jouhevampaa sopimista osassa yrityksiä.

Työllisyyttä voi ja sitä myös tulee kohentaa monin eri tavoin. Pitkällä tähtäimellä koulutus on varmin keino rakentaa työllisyyttä ja yritysten kilpailukykyä. Palkkatuella voimme auttaa sellaisia henkilöitä takaisin työelämään, jotka sinne eivät muuten ehkä pääse. Sosiaaliturvaa ja työttömyysturvaa säätämällä puolestaan voimme vaikuttaa työnteon kannustimiin.

Mutta mikään näistä ei – mahdollisesti palkkatukea lukuun ottamatta – vaikuta yrittäjän kannustimiin kasvattaa toimintaansa tai palkata työvoimaa.

Vielä viisikymmentä vuotta sitten oli varsin normaalia, että nuori mies tai nainen marssi 18-vuotiaana tehtaan portista sisään olettaen, että hän työskentelee siellä eläkepäiviinsä asti. Monestakin syystä todellisuus on tänään erilainen.

Tänään useimmilla aloilla on itsestään selvää, että työpaikka vaihtuu useampaan otteeseen elämän aikana. On todennäköistä, että emme vaihda ainoastaan edes tehtäviä jonkun tietyn osaamisalueen sisällä, vaan saatamme joutua vaihtamaan jopa ammattia. Siinä tilanteessa on ensiarvoisen tärkeää, että koulutusmahdollisuuksia tarjotaan, ja että näiden vaihtojen, vääjäämättömien muutosten, saumakohtia hiotaan.

Kaikista työllistymiseen vaikuttavista tekijöistä yksi on ylitse muiden: yrittäjän kynnys palkata lisää ihmiskäsiä. Ja tässä kohden puhun yrittäjän kokemuksella. Paikallinen jousto poistaisi yrittäjän yhden suuren huolen. Se tarjoaisi yrittäjälle näkymän siihen, että hän ei jää perheineen pulaan, jos kaikki ei menekään aivan nappiin.

On siis korkea aika purkaa paikallisen sopimisen esteet. On myös aika rakentaa parempaa luottamusta työpaikoilla. Paikallisen sopimisen kiellon purkamisen vastapainoksi voisi esittää, että yritysten hallituksissa olisi läsnä myös työntekijäpuolen edustus tietystä yrityskokoluokasta ylöspäin.

Blogi Verkkouutisissa 11.2.2020. / Blogg i Verkkouutiset 11.2.2020.