Politiikan linjavetoja perheyrityksiä kuunnellen

/0 Comments/in , , , , /by

Perheyritysten liitto jäsenten näkemykset talouden tilasta ja tulevaisuudesta antavat meille poliitikoille tärkeitä eväitä poliittisten linjausten tekemiseen. Se, että luottamus talouteen on perheyritysten keskuudessa romahtanut, on asia, joka signaloi nopeaa muutostarvetta. Kaksi huolta nousevat muiden edelle: työvoiman saatavuus sekä veropolitiikan muutokset.

Työvoiman saatavuus nousee toistuvasti esille kärkihaasteena. Toisaalta kyse on työmarkkinoiden kannustimista ja toisaalta työperäisen maahanmuuton prosesseista.

Itse näen tähän seuraavat ratkaisut:

Työperäisen maahanmuuton prosessit on laitettava viipymättä kuntoon. Tähän on jo ryhdytty, mutta on syytä vakavasti pohtia sitä, onko Migri oikea viranomainen hoitamaan ylipäätään työperäisen maahanmuuton kysymyksiä. Nyt samassa putkessa on sekä humanitäärinen että työperäinen maahanmuutto, ja putki on pahasti tukossa.

Lisäksi: Sellaisen yrityksen, joka on hoitanut työnantajavelvoitteensa moitteettomasti työperäiseen maahanmuuttoon liittyen, tulisi voida ns. ”sertifioituna yrityksenä” ohittaa rekrytoinneissaan pitkät lupajonot.

Tarvitsemme paikallisempaa sopimista. Olen itse luonut tähän ratkaisumallin, joka on julkaistu Liberan pamfletissa.

Ansiosidonnainen työttömyystuki tulee ulottaa kaikille, mutta se tulisi porrastaa Tanskan mallin mukaisesti. Tämä parantaisi kannustimia työnhakuun.

Veropolitiikan tulee olla kannustavaa ja ennen kaikkea ennustettavaa. Suurista verotuslinjoista pitää pystyä sopimaan parlamentaarisesti ja pitkäjänteisesti. Verotus ei voi olla jokaisen budjettiriihen pelinappula.

Suomalaista omistamista pitää vahvistaa. Tarvitsemme Suomeen ulkomaista pääomaa, mutta myös sukupolvenvaihdosten helpottamista: perintövero tulee korvata myyntivoittoverolla, joka maksetaan vain, mikäli perintö myydään, Ruotsin mallin mukaisesti.

Olen vakuuttunut, että näillä toimilla myös Perheyritysten liiton jäsenten usko tulevaisuuteen vahvistuisi

Kulttuurilla politikointi ei pelasta kulttuuria

/0 Comments/in , , , , /by

En suhtaudu kovin suopeasti sellaiseen soutamiseen ja huopaamiseen, jota juuri nyt kohtaamme poliittisessa päätöksenteossa. Jokaisen hallituspuolueen tulee kantaa yhteisesti vastuu budjettileikkauksista. Ja niin ikävää kuin se onkin, leikkauksia on tälläkin hallituskaudella välttämätöntä tehdä.

Toisin kuin viimeaikaisista uutisoinneista voisi päätellä, kaikki hallituspuolueet ovat olleet tietoisia siitä, että Veikkauksen voittovaroihin perustuvaa rahoitusta tullaan leikkaamaan. Kaikki puolueet ovat olleet yhdessä näistä päättämässä. 

Kulttuurialan leikkausten taustalla on Veikkauksen voittovarojen eettisyyden kyseenalaistaminen. Asia on nostettu täysin aiheellisesti tarkasteluun, sillä on ongelmallista, että kulttuurin tukemiseen tarkoitetut varat tulevat osin peliriippuvaisilta. Ongelmien hillitseminen on johtanut tulojen pienenemiseen. Toinen Veikkauksen voittovaroihin liittyvä ongelma on se, että niiden taso ailahtelee vuodesta toiseen ja lisäksi ne ovat laskussa. Aiempaa matalampaa tasoa on pyritty budjetissa paikkaamaan, mutta tässä ei ole onnistuttu täysimääräisesti. 

Syyskuussa hallituksen sisäisissä neuvotteluissa sovittiin näiden säästöjen allokoinnista. Tämän seurauksena myös kulttuuriin kohdistuvien tukien leikkaukset konkretisoituivat. Leikkausten määrän Antti Kurvinen kertoi julkisuuteen aivan, kuten ministerin kuuluukin. 

En pidä siitä, että yksikään puolue välttelee päätöksenteon osalta vastuutaan. Kaikki puolueet kuittasivat tehdyt leikkaukset. 

On selvää, että alkuperäistä ja yhdessä tehtyä päätöstä voidaan korjata, jos korjaukseen todetaan olevan aihetta. Tällainen päätösten pyörittäminen herättää ymmärrettävästi paljon kysymyksiä – etenkin ottaen huomioon, että vuoden 2023 budjetti tulee olemaan vuoden 2022 budjettia kireämpi. Kiristyksiä tulee vielä enemmän. Niiden tekeminen tulee mahdottomaksi, jos tehtyjen päätösten takana ei seistä.

Mutta palataan tähän käsillä olevaan tilanteeseen. Meidän on mahdollista allokoida veikkausvaroja uudelleen tietoisina siitä, että leikkaustarve siirtyy jollekin toiselle sektorille. Sellaista vaihtoehtoa ei ole, että paisuttaisimme budjettia. Olemme asettaneet menojen kokonaissummalle katon. Veikkausvaroja ja valtion budjettia voidaan tarkastella erillään ja veikkausvarojen vähentymistä voidaan kompensoida valtion budjetista. Kokonaispotti on kuitenkin vakio – ainakin niin kauan kuin menokattoa kunnioitetaan. Ja sitä soisin meidän päättäjien kunnioittavan.

Kaiken tämän sanottuani totean kuuluvani niihin, jotka ovat aidosti huolissaan kulttuurialan tilanteesta. Ennen kaikkea siksi, että uskon kulttuurielämän tilan korreloivan vahvasti maan henkisen hyvinvoinnin kanssa. Ruotsissa luovien alojen osuus BKT:sta on kaksinkertainen verrattuna Suomeen ja katson, että meidän tulisi pyrkiä samanlaiseen suhteeseen. Toivon, että jatkossa varojen allokointia tehtäisiin tämän pyrkimyksen pohjalta. Siksi olen myös iloinen siitä, että ensi vuoden tilannetta nyt pyritään korjaamaan.

Adlercreutz puoluekokouksessa: EU-politiikkamme ei voi olla hallitus-oppositio-kysymys

/0 Comments/in , , , /by

– On oltava arvoja ja asioita, jotka pysyvät, riippumatta siitä istuuko hallituksessa vai oppositiossa. EUn tulisi olla sellainen asia, mutta valitettavasti niin ei enää ole.

Näin totesi Ruotsalaisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anders Adlercreutz puheessaan RKP:n puoluekokouksessa, joka tänä vuonna järjestettiin virtuaalisesti.

– Meillä RKP:ssä on omat kynnyskysymyksemme. Meille ne ovat oikeusvaltio, tasa-arvo, ihmisoikeudet, markkinatalous, elinkeinonvapaus – ja EU-jäsenyys, muutamia mainitakseni. Ne kuuluvat perustuksiimme, kysymyksiin, joista emme neuvottele, Adlercreutz sanoo.

Hän nosti esiin EU-jäsenyyden Suomelle antamat hyödyt.

– EU tarkoittaa turvallisuutta, kauppaa ja vuorovaikutusta, suurempaa roolia kansainvälisessä yhteisössä. Se tarkoittaa taloudellista hyötyä Suomelle – tarkemmin ottaen noin 15 miljardia vuodessa. Se tarkoittaa sitä, että meillä on mahdollisuus puuttua aikamme suuriin globaaleihin ongelmiin, kuten esimerkiksi ilmastonmuutokseen.

– EU:sta ei saa tehdä sisäpoliittista tai kunnallispoliittista kysymystä. Vaalien alla tietyt puolueet ovat olleet valmiita leikkimään Suomen taloudella, hyvinvoinnilla, viennillä ja turvallisuuspolitiikalla lyhytaikaisen sisäpoliittisen hyödyn saavuttamiseksi. Tämä ei saa toistua.

Adlercreutzin mukaan meidän on kyettävä yhdessä sitoutumaan rakentavaan ja ennakoitavaan EU-politiikkaan.

– Vakaudesta on kansainvälisessä politiikassa pulaa, mutta Suomessa näin ei toistaiseksi ole ollut. Meidän on kyettävä pitämään tietyt kysymykset erillään puoluepolitiikasta ja ennen kaikkea hallitus-oppositiopolitiikasta. EU on sellainen kysymys.

 

Lisätietoja:
Anders Adlercreutz, 044 981 0191

 

Puhe keskustelussa vaalien siirtämisestä

/0 Comments/in , , /by

Politiikassa voi joko rakentaa tai hajoittaa. 

Voi joko rakentaa luottamusta tai epäluottamusta. 

Voi joko olla johdonmukainen, tai kääntyä tuulen mukana. 

Arvoisa puhemies. 

Kun päätös vaalien siirtämisestä syntyi 8 puolueen yhteisenä päätöksenä, Perussuomalaisten riveistä lähdettiin heti viljelemään salaliittoteorioita. Asiasta oli sovittu. Vaaleja ei yritettykään pitää. Kaikki oli pelkkää peliä. 

Suomalaisen yhteiskunnan vahvin pääoma on luottamus. Ja se on perustunut siihen, että emme puhu mitä sylki suuhun tuo. Että pysymme totuudessa. Että emme levitä salaliittoteorioita vain siksi, että siitä saa somessa peukkuja. 

Tämä luottamus ei nimittäin ole itsestäänselvyys. On ollut aika, jolloin sitä ei ole ollut. Ja ne ajat eivät ole olleet helppoja, riemukkaita, ne eivät olleet menestyksen aikoja kenellekään. Vaan vaikeita kaikille. 

Siihen ei ole syytä palata. Luottamusta ei pidä hajoittaa. 

Mikä on demokratiassa tärkeää? 

Onko se sitä, että pysymme tiukasti suunnitelmassa, silloinkin kun huoli siitä, että siitä voi koitua vahinkoa ihmisille ja demokratian toteutumiselle?

Vai onko se sitä, että pyrimme yhteisesti sopimaan tavoista, joilla voimme varmistua siitä, että demokratia toteutuisi mahdollisimman hyvin?

Ajattelen että se on se jälkimmäinen. Uskon,  että valtaosa suomalaisista yhtyy tähän. 

Vastuulliseen politiikkaan kuuluu johdonmukaisuus. Poliittiseen peliin se ei välttämättä kuulu. 

Perussuomalaiset olivat sitä mieltä, että vaalit ovat turvalliset. Että ne tulisi järjestää, vaikka terveysviranomaiset olivat toista mieltä. 

Kunnes olivatkin sitä mieltä, että että oli jätetty tekemättä asioita, jotta ne olisivat turvalliset. Toki kertomatta mitä olisi pitänyt tehdä – samalla myöntäen, että ensimmäinen kanta, se että vaalit ovat turvalliset, oli poliittista peliä. 

Perustuslakivaliokunnassa – joka tässä on mietintövaliokunta – he yhtyivät yhteiseen kantaan. 

Mutta täällä salissa he eivät enää yhdykään. Tuoden tänne myös esityksen, jota he eivät esittäneet valiokunnassa, koska tietävät, että se olisi suoraan ammuttu asiantuntijoiden suulla alas. 

Tämä ei ole johdonmukaisuutta. Se on poliittista peliä, lyhyttä peliä pikavoittojen toivossa. 

Tosiasia on se, että jos ottaa terveysviranomaisten kannan todesta, niin mikään toimi ei olisi riittänyt, Totta on myös se, että paljon oli tehty. Ainut työkalupakkiin jäänyt asia, ennakkoäänestyksen pidentäminen, ja sillä olisi ainoastaan ollut marginaalinen merkitys. Se ei olisi missään nimessä vaikuttanut tähän tilanteeseen. 

Demokratiaa tulee puolustaa. Sitä tässä nyt tehdään. Kukaan ei tiedä mikä tilanne tulee olemaan kesäkuun alussa. On kuitenkin syytä uskoa, että tilanne silloin on huomattavasti parempi. 

Koko eduskunnan tulee tukea oikeusministeri Henrikssonia tässä työssä. Työssä, jota hän on hoitanut hyvin, työssä demokratian toteutumisen puolesta.

Politik skall basera sig på konsekvens och ansvar  

På en vilja att bygga, och att inte riva. 

Anna-Maja Henriksson har föredömligt jobbat för att demokratin skall fullbordas. Hon förtjänar hela riksdagens stöd i detta arbete. 

Tehokas kotitalousvähennys on helppo, tylsä ja muuttumaton.

/2 Comments/in , , , , /by

Tämän hallituskauden aikana työllisyydestä on puhuttu paljon ja hyvästä syystä. Hallitus tekee isoja panostuksia muun muassa koulutukseen ja nämä panostukset pitää myös rahoittaa. Samaan aikaan näemme, että Suomen talouden viime vuosikymmenien ongelma eli kestävyysvaje ei ota korjaantuakseen.

Tässä keskustelussa myös kotitalousvähennys on noussut tarkastelun kohteeksi. Mikä on sen vaikutus talouteen? Kuka hyötyy siitä ja parantaako se työllisyyttä?

Äskettäin ilmestynyt Valtion taloudellinen tutkimuskeskuksen ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen yhteinen raportti kyseenalaistaa kotitalousvähennyksen hyödyt. Tämä loppupäätelmä on yllättävä ja se on herättänyt laajalti keskustelua. Voiko olla niin, että – raportin otsikkoa lainatakseni – ”kotitalousvähennys ei lisää työllisyyttä tai kitke harmaata taloutta”?

Tutkimuksen pohjalta ei voi mielestäni vetää otsikon mukaista yksiselitteistä johtopäätöstä asiasta. Selvää on tosin, että poliittisessa retoriikassa vähennyksen merkitystä on liioiteltu.

Tutkimus herättää muutaman ilmeisen kysymyksen sen lähtökohdista: Tarkastelun kohteeksi valitut vuodet ovat Suomen ja Ruotsin osalta 2007 ja 2009. Ne sijoittuvat keskelle finanssikriisiä. Tämä seikka pyritään ottamaan tutkimuksessa huomioon, mutta se on mielestäni joka tapauksessa lähtökohtana ongelmallinen. Vertailu eri palveluiden välillä on myös osin puutteellista: remonttipalveluja ei osteta samoin perustein kuin autokorjauspalveluita. Myöskään kotisiivouspalveluiden määrän kasvuun liittyy vaikeasti todennettavissa olevia oletuksia. Ja lopuksi, tutkimuksessa on rajattu iso osa vähennyksien käyttäjistä tutkimuksen ulkopuolelle, eikä siinä ole haastateltu palvelujen tarjoajia.

En mene tässä syvällisemmin itse tutkimukseen. Siitä voi mielestäni kuitenkin päätellä, että pienet muutokset vähennyksessä eivät vaikuta suuresti käyttäytymiseemme kuluttajina. Sen pohjalta voidaan myös kyseenalaistaa se, että vähennyksellä olisi kokonaistalouden näkökulmasta positiivinen vaikutus.

Siitä huolimatta: Hinta vaikuttaa ostopäätökseen. Jo tämän pohjalta voi olettaa, että vähennys kasvattaa kysyntää ja vähentää harmaata taloutta, ellei katso, että kotitalousvähennyksen piirissä olevat palvelut ole sellaisia, joita hankitaan aivan eri pohjalta.

Vähennystä kritisoidaan siksi, että se ”suosii hyvätuloisia”. Vähennystä käyttävien mediaaniansio on noin 3000€. Se on hieman keskiansiotasoa korkeampi, mutta en kutsuisi 3000 € kuukaudessa tienaavia hyvätuloisiksi tavalla, joka alleviivaa tuen palvelevan erityisesti hyväosaisia. Moni keskituloinen perheellinen ihminen pystyy ehkä käymään töissä juuri siksi, että saa arjen kaaokseen tukea kodin ulkopuolelta. Sama koskee vaikkapa vanhenevista vanhemmistaan huolta pitäviä ja edelleen työssä käyviä ihmisiä. Kotitaloustuen taloutta tukevat vaikutukset ovatkin näin moninaisia . On myös selvää, että vähennys suosii heitä,  jotka maksavat veroja, joista kulu voidaan vähentää. Veropolitiikan fokus ei voi olla ainoastaan tulonjakomekanismeissa.

Väitän, että kotitalousvähennys lisää hyvinvointia. Jos voin palkata apua, minulle jää aikaa muuhun: perheeseen, lapsiin, vanheneviin vanhempiin ja omasta hyvinvoinnistani huolehtimiseen.

Sen sijaan, että vähennystä säädetään muutaman vuoden välein – ja muutoksia on tehty kokonaiset yhdeksän kertaa sitten vähennyksen käyttöönoton vuonna 2001 – siitä tulisi tehdä tylsä ja ennakoitavissa oleva. Tämän tulisi olla kaiken veropolitiikan perusta.

Ei pidä olla niin, että kansalaisen joka vuosi tulee selvittää vähennyksen taso verottajan verkkosivulta. Vähennyksen tulee olla ennustettavissa oleva ja yksinkertainen. Vain silloin se vaikuttaa käyttäytymiseen ja vain silloin sillä on edellytyksiä tuottaa niitä hyötyjä, joita sillä tavoittelemme.

Meidän ei tule pelata ja veivata kotitalousvähennyksen kanssa. Tehkäämme siitä helppo ja ymmärrettävä. Mekanismi, jota voidaan käyttää yhä laajemmin niin nuorten kuin iäkkäämpien kansalaisten arjen helpottamiseen.

 

(mielipidekirjoitus Kirkkonummen Sanomissa 7.2.2021)

Meidän on oltava muutos, jota etsimme

/0 Comments/in , , , , /by

Tällä hetkellä häntä ohjaa koiraa, kiistelemme keinoista ja puolustamme etuja, ymmärtämättä täysin kirkkaasti kokonaiskuvaa ja sitä, mitä rahoilla pitäisi tehdä ja millä aikavälillä. Syntyy lillukanvarsikeskustelua, joka vie meitä yhtä paljon taakse- kuin eteenpäin.

Eduskunnan täysistunnossa pitämässäni puheessa korostin sitä, että Suomi on selvinnyt kuluneesta puolesta vuodesta kohtalaisen pienillä vaurioilla. Tämä pitää paikkansa. Tämän blogin myötä haluan siirtää katseen tulevaisuuteen. 

Harjoittelusta tositoimiin

Suhtaudun menneisiin kuukausiin harjoitusleirinä: Olemme harjoitelleet kriisissä toimimista niin koulujen, työpaikkojen kuin terveydenhuoltojärjestelmämme näkökulmasta. Olemme keksineet keinoja pitää yllä ihmissuhteita tilanteessa, jossa normaali kanssakäyminen on rajoitettua. Olemme oppineet lisää viruksesta ja sen käyttäytymisestä.

Tämä kaikki on vaatinut paitsi hermoja myös puhdasta rahaa. Olemme velkaantuneet merkittävästi ostaessamme aikaa ja toimintakykyä. 

Nyt harjoitusleiri on lopussa ja meidän on otettava vastaan seuraava, mahdollisesti ensimmäistä iskua huomattavasti kovempi tälli. Skenaario, jossa virus leviää vielä aiempaa aggressiivisemmin ja jossa perinteistä teollisuutta harjoittavien yritystemme tilauskirjat jatkavat ohenemistaan, on täysin mahdollinen. Sanon tämän, vaikka mielelläni kauppaisinkin toisenlaista näkymää.

Tällaisessa tilanteessa mitataan kansakunnan kykyä yhteistoimintaan. Nostan tämän toistuvasti esille, sillä monet historialliset tapahtumat osoittavat, että asenne ja tahtotila vaikuttavat kriisistä selviämisen lopputulokseen.

Yhteistoiminta kumpuaa halusta ymmärtää toista

Olen itse yrittäjä ja olen naimisissa yrittäjän kanssa. Eläydyn ja samaistun kymmenien ja satojen tuhansien yrittäjien elämään.  Viiden lapsen isänä olen saanut toimia erilaisissa kouluun ja harrastuksiin liittyvissä luottamustehtävissä. Niiden kautta olen nähnyt erilaisten perheiden haasteita ja ymmärtänyt, että vaikka monissa suomalaisissa perheissä asiat ovat hyvällä tolalla, on myös paljon lapsia, äitejä ja isiä, joiden asiat eivät ole kunnossa. Usein nämä ongelmat limittyvät toisiinsa muodostaen monimutkaisia vyyhtejä. Poliitikkona työskennellessäni silmäni ovat puolestaan avautuneet ymmärtämään etujärjestöjen näkökulmaa, vähemmistöjen huolia ja  isojen yritysten ratkaisuja. 

Uskon, että toisten saappaisiin astumista eli empatiakykyä on pakko harjoitella aktiivisesti. On aivan selvää, että maailmaa olisi helpointa katsoa omasta vinkkelistä. Tällaiselle asenteelle olkapäälläni istuva apina kuitenkin nauraa säälivästi; luulen, että suurin osa meistä kyllä tietää, milloin syyllistymme henkiseen laiskuuteen. 

Meissä ihmisissä on varmasti henkistä laiskuutta vakiomäärä. En rehellisyyden nimissä usko, että ihminen olisi muuttunut tässä suhteessa vuosisatojen kuluessa kovin paljoa. On kuitenkin mahdollista, että sosiaalinen media ruokkii henkistä laiskuutta: on helppo kokea hyväksyntää samanmielisten kuplassa ja elää omia näkemyksiä vahvistaen sen sijaan, että kyseenalaistaisi niitä. Kriisin keskellä haluan nostaa esille huoleni tällaisen ilmiön tuhoisuudesta.

Oppositiopolitiikka on parlamentarismin tae

Hyvä oppositiopolitiikka kyseenalaistaa hallituksen tekemisiä: se repii auki päätöksenteon perusteet ja vaatii lisäselvityksiä. Se puuttuu asioiden vaillinaiseen valmisteluun ja prosessien ontumiseen. Se nostaa esille vaihtoehtoja, joita hallitus ei näe. Oppositiopolitiikka on parlamentarismin toteutumisen tae.

Tällä hetkellä politiikka on valitettavan usein henkilöihin menevää. Oppositio syyllistyy asioiden vaillinaiseen valmisteluun ja käyttää opponoidessaan tarkoitushakuisesti kontekstista irrotettuja tai joskus jopa valheellisia väitteitä. Ja kyllä, sama toistuu toiseenkin suuntaan. Joku voisi tietysti kutsua tätä tavanomaiseksi politikoinniksi, mutta itse suhtaudun tällaiseen politikointiin erityisen kriittisesti yhteiskunnallisessa tilanteessa, joka on kaikin puolin haasteellinen jo valmiiksi.

Päätöksentekoa pitää uudistaa 

Ihailemme Ruotsia, jonka on onnistunut synnyttämään useita kansainvälisesti merkittäviä brändejä. Ihailemme Viroa, jonka on pienestä koostaan huolimatta onnistunut synnyttämään yrittäjyydelle houkuttelevat olosuhteet. Ihailemme Islantia, jonka on onnistunut nousemaan etäisenä saarivaltiona konkurssista tekemällä useita sosiaalisia uudistuksia. Kaikkien toiminnassa on korostunut halu avata yhteiskuntaa uudenlaiselle ajattelulle ja uudenlaisille toimintamalleille. 

Myös Suomi on uuden edessä. Selvitäksemme nyt otetusta velasta, meidän on ajateltava monia asioita ja aloja uudestaan. Myös päätöksentekoa pitää uudistaa. Korkea koulutusasteemme antaa hyvät edellytykset uudistumiselle, mutta on olennaista ymmärtää, että näin syvästi velkaantuneina myös aika on rahaa. 

Uusien toimintamallien löytäminen edellyttää uudenlaista yhteistyötä kaikilta markkinoilla toimivilta: työmarkkinajärjestöiltä, hallitukselta, eduskunnalta, yrityksiltä. Kaikkien on oltava valmiita ryömimään poteroistaan ja kuunneltava aidosti toistensa ajatuksia. Kaikkien on oltava valmiita näkemään uudet toimintatavat välttämättöminä. Ja ennen kaikkea: Kaikkien on oltava valmiita luottamaan siihen, että kaikki osapuolet haluavat Suomelle hyvää. Perinteinen vasemmisto-oikeisto jargon tuntuu erityisen väsyneeltä tämän tavoitteen saavuttamisen näkökulmasta. Etenkin koska – rehellisyyden nimissä – meidän vasemmistomme ei ole erityisen vasemmalla, eikä meidän oikeistomme erityisen oikealla.

Yhdessä tuotettu visio päätöksenteon pohjaksi

Jotta uudistustyössä voidaan onnistua, meidän pitäisi koota kaikki yhteiskunnalliset toimijat yhden pöydän ääreen ja antaa tehtäväksi luoda kuva menestyvästä Suomesta. Tässä vaiheessa vain taivas on rajana; keinoista puhutaan vasta seuraavassa vaiheessa. Kysymys siis kuuluu: Millainen on se Suomi, jonka pystymme rakentamaan, jos hyödynnämme kaikki vahvuutemme täysimääräisesti?

Keinot tulevat käsittelyyn vasta vision ollessa kirkas. Olen taipuvainen uskomaan, että keinot kyllä löytyvät, sillä kukapa ei haluaisi edistää menestyvän Suomen rakentumista?

Tällä hetkellä häntä ohjaa koiraa, kiistelemme keinoista ja puolustamme etuja, ymmärtämättä täysin kirkkaasti kokonaiskuvaa ja sitä, mitä rahoilla pitäisi tehdä ja millä aikavälillä. Syntyy lillukanvarsikeskustelua, joka vie meitä yhtä paljon taakse- kuin eteenpäin.

Meillä on hyvät edellytykset menestyä

Huolimatta isosta velkataakasta – tai ehkä jopa sen ansiosta – mikään ei estä meitä menestymästä. Suomea pitäisi tarkastella Suomi Oy:nä. Harva yritys ajattelee, että yrityksen onnistumisen mahdollisuudet ovat mitättömät, vaikka tulevaisuutta rakennettaisiinkin velkarahalla. Päin vastoin, halu ja paine onnistua, ovat entistäkin kovempia. 

Kun visio on kirkas, pystymme kohdistamaan lainatut rahat oikein. Pystymme pistämään rahan poikimaan, kuten sanonta kuuluu. Kirkkaan vision rakentamiseentarvitaan kuitenkin kaikkien osaamista. Tulevaisuuden rakentamiseen tarvitaan luottamusta, ei pelon kylvämistä ja vastakkainasettelua.

–

Adlercreutz ja Hopsu: Sote-uudistus käymässä kalliiksi Uudenmaan palveluille

/0 Comments/in , , , , , /by

Sote-uudistuksen tavoitteena on turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille suomalaisille, parantaa palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta, kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, vastata ikääntymisen ja syntyvyyden laskun aiheuttamiin haasteisiin sekä hillitä kustannusten kasvua. Näitä tulee tavoitella rakenteen muuttamisen kautta, ei tulonsiirtoja toteuttamalla.

Hallituksen esityksessä on samoja haasteita kuin edellisessäkin sote-yrityksessä. Kasvukuntien investointeja ja kasvun edellytyksiä ei pystytä turvaamaan, kun verotuloista merkittävä osa siirretään pois ja jaetaan valtion kautta sote-maakunnille. Kunnilla kuitenkin säilyvät jo olemassa olevat lainat ja tulevat investointivelvoitteet mm. kouluihin, päiväkoteihin sekä liikenteen ja asumisen vaatimaan infraan.

Sote-palveluiden ja kuntiin jäävien palveluiden kustannuslaskelmiin käytetyt kertoimet jättävät myös toivomisen varaa. Valtaosa rahoituksesta määräytyisi sairastavuuteen ja sosioekonomisiin tekijöihin perustuvan sote-palvelukertoimen mukaan. Kertoimet eivät riittävästi huomioi kuntien väkimäärää, vieraskielisen väestön osuutta, kaupungeille tyypillisiä segregaation hoidon kuluja, tai ollenkaan esimerkiksi maan eri osien erilaisia vuokra- ja tilakuluja. Ja kun tarkoitus on pitää ihmiset terveinä, on nurinkurista ”palkita” maakuntia sairaista ihmisistä. Myös kuntien taloudellisen lähtötilanteen arvio on puutteellinen muun muassa koronakriisin suuren vaikutuksen vuoksi. Tämä ehtii kuitenkin tarkentua ennen kuin esitys viedään eduskuntaan.

Esityksen mukaan Uudenmaan maksuosuus kasvaisi siirtymäkauden 2023–2029 aikana yhteensä 1,25 miljardia euroa. Uusimaa rahoittaa jo nykyisellään valtionosuustasauksina muun Suomen hyvinvointia lähes 600 miljoonaa euroa vuodessa.

Lisäksi malli kohtelee epäoikeudenmukaisesti niitä Uudenmaan kuntia, jotka ovat pystyneet pitämään sote-kustannukset keskimääräistä pienempinä. Näiltä verotulonleikkaus käytännössä vähentää kuntiin jäävään palveluun eli pääasiassa koulutukseen käytettävää rahoitusta.

Olisikin todella tärkeää toteuttaa arvio uudistuksen vaikutuksista kuntiin jääviin palveluihin. Suomen menestyksen takana on ollut korkea osaaminen. Kasvavat sosiaali- ja terveydenhoidon kulut eivät saa sitä kyseenalaistaa jatkossakaan.

Kuntien kantokykyä parantavaa rakenteellista uudistusta on yritetty jo moneen otteeseen, ja ratkaisua odotetaan. On tärkeää, että nyt sote-esityksen kuulemis- ja lausuntokierroksella saadut hyvät huomiot ja vakavat palautteet huomioidaan hallituksen jatkokäsittelyssä ja työ tehdään huolella.

 

Mielipidekirjoitus Kirkkonummen Sanomissa 4.10.2020. kansanedustaja Inka Hopsun (vihr.) kanssa.

Avoin kirje oppositiolle

/25 Comments/in , , , /by

Hallitukselta tulee edellyttää toimia ja perusteluja päätöksille. Opposition tehtävänä on kritisoida hallitusta. Tilanteessa, joka on yhteiskunnallisesti erityisen haasteellinen, koen perusteltuna edellyttää hallituspuolueen edustajana oppositiolta kuitenkin älyllistä rehellisyyttä ja johdonmukaista otetta argumentoinnissa. 

Jos poliittinen kenttä hahmottuu vastakkainasettelujen kautta – me vastaan ne, hallitus vastaan oppositio, hän vastaan minä – niin politiikkaa on hyvin haasteellista tehdä ratkaisukeskeisesti. Noususuhdanteessa vastakkainasettelu harvoin on kohtalokasta, mutta kriisissä se voi sitä olla. 

Ja vielä kertauksen vuoksi listaus asioista, jotka tekevät juuri tästä historian ajankohdasta poikkeuksellisen vaikeasti hallittavan: 1) Ilmastonmuutos edellyttää isoa elinkeinoelämän rakennemuutosta, 2) korona lamaannuttaa tai vähintäänkin hidastaa muutenkin hitaassa kasvussa ollutta suomalaista taloutta, 3) Suomen väestö vanhenee kovalla vauhdilla, mikä kasvattaa kestävyysvajetta, 4) maailma moninapaistuu ja Kiinan rooli kasvaa, 5) luonnon biodiversiteettikriisi uhkaa ruoantuotantoa ja elämän jatkuvuutta laajemminkin.

Nämä ovat kaikki asioita, jotka ovat olleet edellistenkin hallitusten agendalla, mutteivät koskaan yhtä painavasti kuin nyt. Paine uudistua ei ole vain kansallinen, vaan sitä ajaa myös nopeasti uudistuva EU-regulaatio.

Nyt käsillä olevassa tilanteessa huomaan katsovani historiassa taaksepäin ja pohtivani tapaa, jolla vain muutamaa vuosikymmentä aiemmin veljessotaa käynyt Suomen kansa yhdisti voimansa toisen maailmansodan puhjetessa. On hetkiä, jolloin on moraalisesti erityisen arveluttavaa ajaa henkilökohtaista tai puoluekohtaista agendaa. On hetkiä, joina on perusteltua suhtautua kriittisesti politiikaan, jossa ylimielisyydestä tehdään hyve ja tarkoituksellisesta ymmärtämättömyydestä ase. Nyt on sellainen hetki.

Mistä siis käytännössä puhun?

Puhun Suomen taloudellisesta tilanteesta ja hallituksen pyrkimyksestä tehdä tasapainoisia ratkaisuja vakaan tulevaisuuden eteen. Tämä hallitus on edistänyt teollisuuden kilpailukykyä poistosäännöillä ja sähköveron alentamisella, säätänyt tuloveroasteikkoa alas päin, jättänyt koskematta pääomaverotukseen tai yhtiöiden verotukseen. Se on myös helpottanut lomautuksia ja parantanut yrittäjien sosiaaliturvaa. Juuri nyt hallitus on aikeissa kiristää työnhakuvelvoitetta ja tekee niin ikään toimia ikäihmisten työllisyyden parantamiseksi. Kaikki toimia, joita on vaikea pitää elinkeinoelämän vastaisina.

Oppositio löytää kuitenkin räksytettävää. Hallituksen budjettiesityksestä käyty keskustelu on mielestäni hyvä esimerkki tarkoituksellisen polarisaation varaan rakennetusta keskustelukulttuurista, joka ei vie meitä mihinkään. 

11 miljardia velkaa ei ole kenellekään mieluinen asia. Hallitus ei ole tehnyt velkaantumispäätöksiä kevein mielin tai äänestäjiä miellyttääkseen. Kyse on pyrkimyksestä hallita kriisiä. 11  miljardia euroa on pienempi kuin fiskaalisesti konservatiivisen Hollannin vaje, mutta todennäköisesti hieman isompi kuin Ruotsin. Ruotsissa julkisen talouden alijäämä näyttäisi kuitenkin olevan ensi vuonna reilusti Suomea isompi. Se, että muutkin velkaantuvat, ei luonnollisestikaan tee Suomen velkaantumisesta yhtään vähemmän dramaattista, mutta se kertoo siitä, ettei vaihtoehtoisten keinojen synnyttäminen lyhyessä ajassa onnistu noin vain muiltakaan hallituksilta. Olemme onnistuneet viruksen torjunnassa hyvin. Niin hyvin, kuin voi mielestäni toivoa. Suomen talous on supistunut kriisin aikana vähemmän kuin EU-maissa keskimäärin. 

On ihan oikeutettua perätä hallitukselta jatkossa lisää toimenpiteitä, joilla varmistetaan elinkeinoelämän vahva pulssi. Oikeistopoliitikkona kuulunkin niihin, joille hyvinvointi kulkee käsi kädessä terveen yrityselämän kanssa. Samaan aikaan seuraan myös hyvin tarkalla silmällä maailman tapahtumia ja näen, mitä tapahtuu kun ekosysteemin eri osat irrotetaan toisistaan. Osaoptimoinnilla voidaan hetkauttaa pörssikursseja, mutta sillä ei välttämättä luoda kestävää kehitystä.

Jos vaikkapa mietitään, mikä tekee Suomesta ulkomaalaisten sijoittajien näkökulmasta houkuttelevan maan, on yhteiskunnallinen tasa-arvo ja tasapaino, hyvä koulutus, turvallisuus ja korruption olemattomuus merkittäviä asioita. Tästä syystä vastuullinen talouspolitiikka on myös sosiaalipolitiikkaa. Ennen kaikkea haluan oman puolueeni tekevän politiikkaa, jota leimaa pitkän aikavälin kestävään kehitykseen sitoutuminen. Pikavoitot ovat huijausta, trumpismia.

Tänä vuonna hallitus joutuu lainaamaan yhteensä lähes 20 miljardia euroa. Se on todella paljon. Isolle yleisölle on reilua tehdä selväksi, että tämä johtuu jostain muusta kuin täydellisestä talouden mekanismien ymmärtämättömyydestä, kuten oppositio asian haluaa ilmaista. Totuus on, että iso osa valtion velasta on seurausta verotulojen äkillisestä pudotuksesta koronan lamaannutettua talouden. Osa taas on seurausta siitä, että hallitus on tässä tilanteessa tukenut voimakkaasti yrityksiä. Se on siis tehnyt juuri sitä, mitä yritykset ovat siltä toivoneetkin. Tuen suuntaamista voi tietysti halutessaan kritisoida ja tämä on asia, josta pitääkin käydä avointa ja rakentavaa keskustelua. Olemme viisaampia nyt jaettujen tukien taloutta elvyttävistä vaikutuksista vasta vähän pidemmällä aikavälillä.

Paitsi että oppositio on etääntynyt asiapohjaisesta argumentoinnista, sitä voi mielestäni ihan aiheellisesti kritisoida myös epäjohdonmukaisuudesta. Se on peräänkuuluttanut vuoron perään niin lisärajoituksia kuin niiden purkamista. On myös syytetty hallitusta koronan levittämisestä, kun Uudenmaan sulku purettiin. On jopa toivottu Uuden-Seelannin mallin mukaista viruksen tukahduttamista. Nyt jälkeen päin on helppo todeta, ettei se ehkä kuitenkaan olisi ollut oikea väylä. Uudessa-Seelannissa talous on sukeltanut toistakymmentä prosenttia.

Kriisissä on äärimmäisen vaikea tehdä oikeita päätöksiä. Tilanteen ollessa päällä on usein vain tehtävä paras valistunut arvaus. Mutta isossa kuvassa valinnat ovat olleet – kompastumisista ja välillä epäselvästä viestinnästä huolimatta – uskoakseni oikean suuntaisia. 

Mutta palatkaamme vielä hetkeksi ensi vuoden budjettiin. Kuten jo yllä totesin, alijäämä on äärimmäisen vakava asia ja talous tulee saada mahdollisimman nopeasti tasapainoon. Juuri tähän vaadittavassa työssä tarvittaisiin nyt ennennäkemättömän rakentavaa yhteistyötä sekä poliittisten puolueiden että työnantajien ja työntekijöiden keskusjärjestöjen kesken. Jopa sen tason yhteistyötä, että se voidaan mahdollisesti tulevaisuudessa kokea koko kolmikannan rakennemuutoksena. Maailma muuttuu ja parhaiten pärjäävät ne kansat, jotka luovat nahkansa muutoksessa nopeiten. Kekseliäisyyttä tämä vaatii ja olisi naiivia kuvitella, että tämä kekseliäisyys asuisi yksin hallituksessa. Voin luvata, että näin kuvittelevat saavat pettyä ikuisesti. Mutta hallitus voi toimillaan kiirehtiä tai hidastaa rakenneuudistusta.

Millaista rakenneuudistusta sitten itse peräänkuulutan? Mitä lupaan omille äänestäjilleni? No ensinnäkin lupaan, että minulla on 20 henkilöä työllistävänä yrittäjänä kirkas käsitys siitä, missä työpaikkoja synnytetään. Niitä synnytetään yrityksissä. Meidän suomalaisten hyvinvointi syntyy menestyvissä yrityksissä työskentelevien ihmisten työstä. 

Rakenneuudistuksen suhteen on aiheellista kysyä, millaisissa yrityksissä tulevaisuuden työpaikat asuvat. Oma arvioni on, että ne asuvat luovassa taloudessa, pitkälle jalostetussa metsäteollisuudessa, pitkälle jalostetussa maataloudessa, clean techissä, digitaalisia ratkaisuja tuottavissa yrityksissä sekä perinteisemmissä, mutta pitkälle automatisoiduissa teollisissa yrityksissä mm. konepajateollisuudessa. Lisäksi tarvitaan hyvin digitalisoitua kolmatta sektoria, joka aiempaa tehokkaammin hoidettuna pystyy suuntaaman ihmistyövoiman inhimilliseen hoivaan ja vaativaan koulutukseen.

Yhteenvetona: itselleni mieluinen politiikka tunnistaa ekosysteemin moniulotteisuuden ja kompleksisuuden. Se näkee, mitä isossa kuvassa tapahtuu (vrt. lista megatrendeistä) ja luo kaikille yhteiskunnan aloille ja toimijoille mahdollisimman hyvät edellytykset uudistua ja innovoida. Poliittisen keskustelun äänensävy voi joko voimaannuttaa tai lamaannuttaa. Tästä tosiasiasta jokaisen poliitikon on syytä kantaa vastuuta. 

Ruotsalainen eduskuntaryhmä: Menestyvä Suomi – myös pandemian jälkeen

/0 Comments/in , , , /by

RKP:n eduskuntaryhmä hyväksyi 15 kohdan työllisyystoimenpideohjelman

Koronapandemian seuraukset ovat luoneet ankaran toimintaympäristön yrityksille. Tarvitsemme toisaalta määrätietoisia työelämäuudistuksia, toisaalta luottamusta kasvattavia toimenpiteitä, jotta yritykset uskaltaisivat taas investoida ja palkata henkilöstöä. 15 kohdan toimenpideohjelma hyväksyttiin Ruotsalaisen eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Hangossa.

– Kun julkista taloutta pyritään tasapainottamaan, on ensisijaisen tärkeää tarjota yrityksille vakaa ja ennakoitava toimintaympäristö, sanoo RKP:n puheenjohtaja, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson.

Ohjelmasta Henriksson nostaa esiin panostukset parempaan työpaikkahyvinvointiin ja motivoituneiden työntekijöiden tärkeyteen. Henriksson painottaa myös kotitalousvähennyksen työllistävää vaikutusta ja näkee ikääntyneissä huomattavan potentiaalin hallituksen työllisyystavoitteen saavuttamiseksi.

– On tärkeää, että ihmiset viihtyvät työelämässä pidempään. Meidän on löydettävä malleja, jotka verotuksessa kannustavat yhdistämään eläkkeen eri työpanoksiin. Aina pitäisi olla kannattavaa työskennellä eläkeläisenä. Samalla haluamme korottaa kotitalousvähennyksen 7 500 euroon tukeaksemme yrittäjyyttä ja parantaaksemme työllisyyttä, Henriksson sanoo.

RKP:n eduskuntaryhmä painottaa toimenpideohjelmassaan, ettei työn verotusta saa kiristää. Eduskuntaryhmä haluaa sallia paikallisen sopimisen pienille ja keskisuurille järjestäytymättömille yrityksille. Ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan tulisi olla korkeampi tukikauden alkuvaiheessa, jotta se kannustaisi nopeampaan työelämään paluuseen.

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anders Adlercreutz painottaa laajan rintaman työllisyystoimien tärkeyttä.

– Hallitusohjelma rakentuu korkeamman työllisyysasteen varaan. Meidän panostuksemme ovat riippuvaisia siitä. Samalla meidän on saatava yritykset luottamaan tulevaan. Yritysten tulisi saada lupaus, että yhteisöveron taso ei nouse. Toimenpideohjelmassa esitämme sekä ylimääräistä tutkimus- ja kehitysvähennystä, ja peräänkuulutamme vahvempaa yritysten ja yliopistojen välistä yhteistyötä kestävien innovatiivisten ratkaisujen löytämiseksi ja vihreän siirtymän nopeuttamiseksi, Adlercreutz sanoo.

– RKP:n eduskuntaryhmä haluaa myös vahvistaa yrittäjien sosiaaliturvaa. Tarvitsemme lisää yrittäjiksi haluavia ja lisää yrityksiä, jotka uskaltavat investoida. Sitä kautta saamme lisää työpaikkoja, toteaa pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri Thomas Blomqvist.

– Myös valmisteilla olevan sosiaaliturvauudistuksen kantavana ajatuksena on työnteon kannattavuus. On tapana sanoa, että työnteko on parasta sosiaaliturvaa, mutta meillä on silti oltava riittävä sosiaaliturva niille, joilla ei syystä tai toisesta ole työtä. Tarvitsemme joustavuutta työn ja vapaa-ajan yhdistämiseen. Siksi myös suunniteltu perhevapaauudistus, joka tasa-arvoistaa työmarkkinoita, on viipymättä vietävä maaliin, Blomqvist sanoo.

Ruotsalaisen eduskuntaryhmän kaksipäiväinen kesäkokous päättyy torstaina vierailuilla paikallisiin yrityksiin muun muassa Hangon satamassa.

Toimenpideohjelma kokonaisuudessaan. Lue tästä!

Adlercreutz: Työllisyystoimet eivät voi odottaa

/0 Comments/in , , , /by

– Koronakriisi vaikuttaa voimakkaasti koko Suomen talouteen ja vaikeuttaa huomattavasti hallitusohjelman 75 prosentin työllisyystavoitteen saavuttamista. Kriisin varjolla ei kuitenkaan pidä siirtää työllisyystoimia eteenpäin. Nyt tarvitsemme rakenteellisia uudistuksia ja määrätietoisia toimia, jotta saamme Suomen jaloilleen.

Tätä mieltä on Ruotsalaisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anders Adlercreutz. Hän peräänkuuluttaa myös kunnianhimon nostoa.

– Emme tiedä milloin seuraava pandemia – tai muu kriisi – jälleen iskee. Mitä tasapanoisempi julkinen taloutemme silloin on, sitä paremmin kykenemme vastaamaan siihen kriisiin. Vaikka edelleen elämme keskellä pandemiaa, emme saa unohtaa työllisyystavoitettamme. Tämä haaste ei helpotu odottamalla. On myös syytä tähdätä korkeammalle: työelämäprofessori Vesa Vihriälän mukaan voisimme päästä 77–78 prosentin työllisyystasoon viidessä vuodessa. Tähän meidän tulee tähdätä.

– Kyse on myös niiden ihmisten auttamisesta, joilla on tällä hetkellä vaikeaa. Moni on juuri nyt taloudellisesti epävarmassa tilanteessa lomautuksen tai irtisanomisen takia. Työn menettäminen on henkilökohtainen tragedia. Työpaikka on myös paras sosiaaliturva.

Vuoden neljän ensimmäisen lisätalousarvion myötä valtion tämän vuoden lainanotto lähentelee 20 miljardin euron rajaa.

– Meidän on nyt voimakkaasti elvytettävä talouttamme, mutta meidän tulee myös luoda kartta sen tasapainottamiseksi. Tarvitaan luottamusta sekä omaan henkilökohtaiseen talouteen että julkiseen talouteen, jotta pääsemme palaamaan normaaleihin olosuhteisiin. Meillä ei ole aikaa odottaa. Tarvitsemme konkreettisia työllisyystoimenpiteitä, jotka lisäävät sekä työvoiman kysyntää että tarjontaa.