Lisää soraa raiteille

Viime viikon lopulla saimme kuulla, että valtaosa Helsingin ja Turun välillä kulkevista pikajunista ei tulevaisuudessa enää pysähdy Kirkkonummella. Tämä on valitettavasti vain yksi monista viime aikoina tehdyistä rantaradan palvelutasoa heikentävistä päätöksistä.

Alkusyksystä päätettiin lakkauttaa Y-juna. Tämä oli päätös, joka jättää Inkoon maaliskuun lopusta lähtien vaille junaliikennettä. Koska ratkaisu heikentää Siuntion asukkaiden elämänlaatua, Siuntio tarttui ministeriön kehotuksesta itse toimeen ja neuvotteli sopimuksen HSL:n kanssa. Näin saatiin Y-junan tarjoamat yhteydet edes osittain palautettua – hinta tosin oli makea, eivätkä palautetut vuorot palvele parhaalla mahdollisella tavalla koululaisia ja pääkaupungissa työssä käyviä.

Isku iskun perään

Reilu kuukausi myöhemmin HSL äänesti täpärästi Mankin ja Luoman asemien lakkauttamisen puolesta. VR vaati seisakkeista luopumista käynnistääkseen Siuntion ja Helsingin välistä Y-junaa osittain korvaavan liikenteen. Tämäkin päätös aiheuttaa kunnille ja yhteiskunnalle lisää kustannukisa uusien bussivuorojen muodossa.

Näiden kahden junaliikenteeseen kohdistuneen vastaiskun olisi luullut riittävän jopa kiihkeimmille rantaradan vastustajille, mutta ei. Jostakin syystä Helsinki-Turku -välillä on VR:lle sen verran symboliarvoa, että näiden kahden kaupungin yhdistävän reitin nopeuttamiseksi ollaan valmiita uhraamaan lähiliikenteen palvelurakenne. Sen sijaan, että ryhdyttäisiin toimiin rantaradan saattamiseksi kauttaaltaan kaksiraiteiseksi, yritetään nyt putsata rata paikallisliikennematkustajista. Seuraukset saavat jopa surkuhupaisia piirteitä: miten voi olla järkevää ajaa Kirkkonummen ohi pysähtymättä ja kustantaa sen sijaan näiltä asemilta mukaan pyrkiville bussikuljetus Karjaalle, jossa he pystyvät nousemaan kaukojunan kyytiin?

VR:n suunnittelijohtaja Tuomisen näkemys tilanteesta on suorastaan surkuhupaisa. Hän toteaa lausunnossaan: ”Näin saamme kokemuksia uudenlaisesta, eri matkustusmuodot yhdistävästä palvelusta”. Eli sen sijaan että kuljetettaisiin matkustajia junalla pisteestä A  pisteeseen C, kokeillaan mallia, jossa kulkuneuvoa vaihdetaan pisteessä B. Kuka VR:llä on valmis ja kykenevä talonpoikaisjärjen käyttöön?

Junalla vai autolla?

Palvelun sujuvuutta kirkkonummelaisilla on jatkossa aikaa pohtia Turkuun matkustaessaan: ensin noustaan Kirkkonummella paikallisjunaan ja matkataan 40 minuuttia Helsinkiin, missä noustaan Helsinki-Turku pikajunaan ja matkataan puoli tuntia takaisin samaan pisteeseen mistä Kirkkonummella noustiin ja jatketaan siitä sitten Turkuun. Vaihtoehtoisesti istutaan tunnin bussissa Kirkkonummen ja Karjaan välillä. Onko ihme, jos yhä useampi tässä tilanteessa suosii yksityisautoilua?

Syksyn junakeskustelun sivujuonne oli keskustelu mahdollisesta tulevasta junaliikenteen yksityistämisestä. Itse olen suhtautunut asiaan skeptisesti. Pidän joukkoliikennettä luonteeltaan subventointia vaativana toimintana, jolla ohjataan ihmisten käyttäytymistä. Kannattavuus tulee välillisesti kansalaisten toiminnan tehostumisesta ja ympäristöystävällisyydestä.

Viime aikojen kokemukset siitä, minkälaisena VR näkee tehtävänsä ja vastuunsa joukkoliikenteen ylläpitämisessä ja kehittämisessä asettaa koko kysymyksen kuitenkin uuteen valoon. Jääkö muuta vaihtoehtoa, kuin antaa uusille, asiakaspalveluun tottuneille toimijoille mahdollisuus?

 

 

Ketä varten junat kulkevat? Mielipidekirjoitus HBL:ssä 24.11.2016

Det är inte lätt att vara tågresenär i Nyland. Y-tågets vara eller icke vara har dominerat debatten under hösten, men i skuggan av den händer andra saker – saker som man utgick ifrån att var avvärjda.

HRT:s styrelse beslöt på tisdagen med rösterna 6-6 – där ordförandens röst avgjorde – att Mankby och Bobäck stationer dras in fr.o.m. 28.3.2016.

Det här beslutet kom som en kalldusch för invånarna – men inte som en total överraskning, vilket de som följt med debatten bl.a. på denna tidnings sidor väl vet. År 2013 blev Kyrkslätts kommun flera gånger tillfrågad om kommunen kunde gå med på en indragning. Kommunstyrelsen svarade nej en gång, två gånger, men vek sig den tredje med rösterna 6-7 efter att Trafikverket hotat med att dra in delfinansieringen på 4 miljoner euro för ombyggnaden av Tolls hållplats. En offentlig aktör i monopolställning idkade regelrätt utpressning på en kommun, och det gav resultat.

Efter det har Kyrkslätts kommun – liksom även HRT självt – konstaterat att frågan skall iakttas i ljus av den kommande markanvändningen. För ett år sedan gjorde jag tillsammans med Minna Hakapää (De gröna) en fullmäktigemotion som koordinerades med en motsvarande i Esbo. Motionen gick ut på att Kyrkslätt och Esbo tillsammans skulle verka för att via planering säkerställa ett tillräckligt befolkningsunderlag för tåglinjerna. Båda motionerna fick stort understöd.

Trots detta beslöt HRT i tisdags om en nedläggning, trots att Esbo redan intensifierat planeringen av Mankby, och Kyrkslätts arbete med delgeneralplanen i Bobäck satt igång.

Vad ligger bakom det hela? Flera saker. Dels vill VR försnabba Åbotågets framfart på kustbanan, dels är banan i dåligt skick över lag. Det finns en ovilja att investera i hållplatserna och man vill bli av med övergångarna.

Driftsekonomi handlar det inte om – åtminstone inte i en större skala. Det är billigare att stanna på en befintlig hållplats än att grunda nya busslinjer för att ersätta den service som försvinner.

Det argumentet som lyser med sin frånvaro är tågresenärens. Vem bygger vi räls för? Är det för tågen – eller är det för passagerarna? Om svaret är det förra är saken klar – vi stänger alla hållplatser mellan Åbo och Helsingfors.

Om svaret är det senare – om tågen och vår kollektivtrafik finns till för passagerarna – då skall HRT tänka om. Och vi skall efterlysa en ärlig debatt om vår kollektivtrafik – och om statens, VR:s och HRT:s ansvar.

 

RKP:n ryhmäpuheenvuoro, budjettivaltuusto 16.11.2015

Herr ordförande, bästa fullmäktigeledamöter

Det finns mycket vi kan vara stolta över här i Kyrkslätt, mycket som gör oss till en konkurrenskraftig kommun. 25 km från en europeisk huvudstad kan man bo nära naturen. På många ställen har vi kollektivtrafik som i praktiken stannar utanför dörren. Man kan bo både i  staden, och på landet – och ändå ha tillgång till all den service man kan tänka sig. Vi har en utbildad, språkkunnig befolkning, och en gynnsam åldersstruktur. Vi har en god skattebas som många kommuner i landet blott kan drömma om. Vi har alla förutsättningar att lyckas – att vara attraktiva, att vara föregångare

Trots det är det klart att omvärldens problem även inverkar på oss. Vi är inte en isolerad ö, utan  även vi får tampas med ekonomiska utmaningar. Det här har knappast undgått någon. Inte kommuninvånarna, som förundrat sig över hur det kommer sig att skolböckerna knappt hålls ihop. Inte de kommunanställda, som i många avseenden fått tänja sig till sitt yttersta. Nuläget är inte gott, och vi har många orosmoln framför oss. Hur utvecklar sig arbetslösheten? Hur skall vi lyckas aktivera de långtidsarbetslösa? Hur skall vi locka företag att etablera sig i Kyrkslätt? De här är våra viktigaste frågor. Om vi lyckas med dem löser sig resten av sig självt.

Vi har en budgetöverenskommelse vi kan vara nöjda med. Ingen av oss har fått allt den har velat ha, alla har fått ge avkall på något. Budgetens slutsumma kan vi i dagens läge vara nöjda med. Efter många år av sakta stigande skattetryck har vi i år hållit fast vid de skattesatser vi beslöt om förra året. Det är bra. Samtidigt har ingen sektor kommit lätt undan i år. Vård- och omsorgssektorn är tvungen att dra åt svångremmen, liksom även skolsektorn. POP-pengarna som i många år såg till att vi kunde undvara en extra resurs till de barn som behöver det, finns inte mera. Det här kommer att synas i barnens vardag.

Skolmaterialanslagen är inte heller tillräckliga, och man kan fråga sig om budgeten till den delen är realistisk. Åldringsvården är trängd och kräver ökade insatser. De nuvarande lösningarna räcker inte till, våra äldre förtjänar bättre.

I sambandet med projekteringen av den kommande hälsocentralen bör åldringsvårdens resurser och utrymmen ses över.

I bästa fall är en budget en kvalificerad gissning. Det finns många osäkerhetsfaktorer. Specialsjukvården utfall kommer ofta som en överraskning, och HRT fortsätter att vara en skenande kostnad. Här hoppas vi på en förbättring.

Det finns hopp: Vår ekonomiuppföljning har förbättrats markant de senaste åren, vilket gör det lättare att korrigera skutans färd under året. Det tackar vår grupp ekonomidirektör Arvola för.

En växande kommun klarar sig inte utan investeringarna – inte heller Kyrkslätt. De närmaste åren har vi många stora projekt på kommande. En ny skola i centrum, en ny hälsocentral, bibliotekets utvidgning. Alla dessa projekt är viktiga, och alla kan ha en strategisk betydelse. När vi bygger nytt är det alltid en möjlighet, en chans att inte bara inhysa en funktion, utan även att stärka vårt brand. Vår kommuns hjärta är vårt centrum. I och med bibliotekets utvidgning har vi en chans att få det att slå igen. Och det vi sett hittills, det lovar mycket.

RKP on erityisen iloinen siitä, että saamme muutaman vuoden kuluttua iloita uudesta oppimiskeskuksesta Etelä-kirkkonummella. Tämä tulee helpottamaan merkittävästi monen oppilaan ja perheen elämää. Olemme erityisen iloisia siitä, että tämä uusi oppimiskeskus sisältää tilat sekä ruotsin- että suomenkielisille koulu- ja varhaiskasvatustoimille – vihdoinkin yhden ja saman katon alla. Mitä enemmän lapsemme kohtaavat toisen kieliryhmän jäseniä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä he motivoituvat lukemaan toista kotimaista kieltä. Tästä kehitysaskelesta hyötyy paitsi jokainen lapsi yksilönä, myös koko Kirkkonummi. Uranuurtajan rooli kielikasvatuksessa sopii Kirkkonummelle väestöpohjansa johdosta erinomaisesti ja auttaa meitä rakentamaan vahvaa kuntaprofiilia.

Meillä on myös monta vaikeaa päätöstä edessämme. Lautakunnilla on näissä asioissa suuri vastuu, kuten kunnanhallituksellakin. Luottamus on tässä yhteydessä tärkein mahdollinen pääomamme.

RKP:ssa toivomme tämän luottamuksen lisääntyvän. Toivomme että työnjako muodostuisi aiempaakin selkeämmäksi ja peräänkuulutamme lautakunnille heille kuuluvaa vastuuta. Todellisesta vastuusta kumpuaa motivaatio ja halu vaikuttaa. Kunnanhallituksen tulee muistaa tämä asia  ja käyttää otto-oikeuttaan jatkossa aiempaa harkitummin.

Maailma ympärillämme on myllerryksessä. Syyrian kriisi, Irakin tapahtumat ja Ukrainan sisällissota – nämä kaikki vaikuttavat myös elämään Kirkkonummella. Elokuussa jouduimme yllättäen ottamaan kantaa vastaanottokeskuksen sijoittamiseen Evitskogiin. Kuukausi sen jälkeen päädyimme avaamaan toisen keskuksen Aavarantaan. Nämä toimenpiteet ovat ymmärrettävästi puhututtaneet kuntalaisia. Kunnan väkiluvun nouseminen 1000 ihmisellä muutamassa kuukaudessa heijastuu usean kuntalaisen arkeen. Me haluaisimme nähdä tämän mahdollisuutena. Siksi olemmekin iloisia siitä, että talousarvion kotouttamistoimenpiteiden määrärahaa on kasvatettu. Onnistunut integraatioprosessi takaa sen, että kuntaamme muuttaneet pakolaiset – ne jotka tänne asettuvat – tuottavat jatkossa hyvinvointia meille kaikille.

Valtuustoryhmämme haluaa kiittää lämpimästi kaikkia kunnan työntekijöitä, kuntalaisia ja luottamushenkilöitä kuluneesta vuodesta. Seisomme talousarvioehdotuksen takana. Vi stöder budgetförslaget.

Sjökulla – mielipidekirjoitus Kirkkonummen Sanomissa 22.2.2015

Harva hanke on puhututtanut kuntapäättäjiä niin paljon kuin Sjökullan oppimiskeskus. Käytännössä siinä on kysymys koululaajennuksen ja päiväkodin rakentamisesta jo olemassa olevan koulun yhteyteen.
Laajennettu Sjökulla on ensimmäinen uusi ruotsinkielinen koulu sitten 1970-luvun alun. Se on myös poliittisen kompromissin tulos, jota on riepoteltu mediassa mielin määrin. On puhuttu luksuskoulusta järven rannalla – välillä propagandamaisesti jopa alppimaisemista. Tosiasia on kuitenkin se, että kyseessä on ihan tavanomainen projekti. Oppimiskeskuksen rakentamisen tavoitteena on tehostaa opetustoimintaa keskittämällä pienissä yksiköissä tapahtuva opetus yhteen paikkaan.
Koko hankkeen kustannusarvio on alhaisempi kuin valtaosa viimeaikaisten koulu- ja päiväkotihankkeiden kustannusarvioista.
Oppimiskeskuksen rakentamista ennakoitiin sulkemalla  Evitskogin koulu  vuonna 2009. Lapset siirrettiin Sjökullaan odottamaan koulun peruskorjausta ja laajennusta. Uuden koulun oli määrä avata ovensa jo vuonna 2013. Neljä vuotta tilapäisjärjestelyjä ahtaissa oloissa on toki pitkä aika, mutta  sitä pidettiin silti vielä inhimillisenä.
Aikaa on kuitenkin vierähtänyt suunniteltua enemmän. Koulu ei valmistunut vuonna 2013, kuten oli suunniteltu, eikä rakentaminen ole vieläkään lähtenyt toden teolla käyntiin. Vaikka urakkasopimuksesta uupuu edelleen allekirjoitukset, rakentamiseen päästäneen tämän vuoden alkupuoliskolla.
Näillä näkymin Sjökullan oppimiskeskus valmistuu parin vuoden kuluttua. Tämä tarkoittaa yli 4 vuotta alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Tänä aikana moni lapsi on kulkenut esikoulusta yläasteelle tilapäisjärjestelyjen varassa. Tämä ei ole oikein, eikä tilanne ole kunnalle kunniaksi. Toivon, kuten moni pohjoiskirkkonummelainen lapsi ja vanhempi, että tämä hanke saadaan vietyä nyt vauhdilla maaliin.

Valtuustoaloite Mankin ja Luoman maankäytön suunnittelun koordinoimiseksi 15.12.2014

Tiivistelmä
Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että vuonna 2015 aloitettavan Luoman osayleiskaavatyön yhteydessä tehdään yhteistyössä Espoon kaupungin kanssa kokonaistarkastelu Luoman ja Mankin alueen rakentamismahdollisuuksista. Tavoitteena on luoda sellainen rautatieliikenteen käyttäjäkuntapohja joka mahdollistaisi seisakkeiden säilymisen tai uuden perustamisen alueelle.

Perustelu
Luoman seisakkeen tulevaisuus on viime vuosina ollut vaakalaudalla – aivan kuten Jorvaksen ja Tolsan seisakkeet edellisinä vuosikymmeninä. HSL:n hallitus linjasi kuitenkin kokouksessaan 21.10.2014, että liikennöinti voi jatkua vuoden 2016 jälkeenkin, mikäli on osoitettavissa että alueelle on tulossa merkittävästi uutta käyttäjäkuntaa.

Espoon kaupunginvaltuustossa jätettiin 8.12.2014 aloite, jossa esitetään että Mankin ja Luoman maankäyttöä tutkittaisiin isompana kokonaisuutena kuntarajojen yli. Tavoitteena on, että maankäytön suunnittelun kautta saataisiin luotua rakentamisen tiivistämisen myötä edellytykset seisakkeiden säilymiselle.
Me allekirjoittaneet esitämme, että Kirkkonummi ottaa tämän aloitteen huomioon tulevassa Luoman alueen osayleiskaavoitustyössä, ja tutkii yhteistyössä Espoon kaupungin kanssa Luoman ja Mankin alueiden yritystoiminta- ja  asuntorakentamisen tiivistämisen mahdollisuuksia erityisesti rautatien ja Kehä III vaikutusalueilla. Tavoitteena on luoda sellainen rautatieliikenteen käyttäjäkuntapohja joka mahdollistaisi seisakkeiden säilymisen tai uuden perustamisen alueelle.

SOTE-soppaa

Tällä hallituskaudella on reformeja ja uudistuksia ajettu kuin käärmettä piippuun. On metropolihallintoa, kuntareformia ja sote-uudistusta. Viimeksi mainittu on pikkuhiljaa konkretisoitumassa ja eilen saimme kuulla arvion siitä, miten tämä tulee vaikuttamaan kuntien terveydenhuollon kustannuksiin.

Se ei ollut kaunista luettavaa. Uudistus, jota  on perusteltu kilpailukyvyn kasvattamisella ja laadun parantamisella rankaisee kovalla kädellä niitä kuntia, jotka ovat hoitaneet asiansa hyvin. Espoo ja Kirkkonummi, esimerkiksi, saavat kantaakseen tuntuvia lisäkustannuksia. Kirkkonummen kohdalla lisäkustannus on vuositasolla jopa 5 miljoonan luokkaa. Espoon lisäkustannus on vuositasolla 30 miljoonaa euroa. Helsinki, jossa kustannukset ovat tällä hetkellä korkeat, saavuttaa selviä säästöjä sote-uudistuksen myötä. Tässä on nähtävissä selkeä Robin Hood-efekti Kauniaisten kaupunginjohtajaa Torsten Wideniä lainatakseni.

Sote-uudistuksessa on nähty tärkeänä kytkeä perus- ja erikossairaanhoito yhteen. Tämä johtaa vääjäämättä siihen, että luodaan isoja hallinnollisia rakenteita. Nykyisen järjetelmän päälle listätään tuotantovastuualue päätöksentekoelimineen ja sen päälle vielä varsinainen Sote – alue omine päätöksentekoelimineen. Nopeaa ja ketterää?

Tiedämme, että varsinkin sosiaalipuoli toimii tehokkaammin pienissä yksiköissä. Tiedämme myös, että perusterveyshuolto toimii parhaiten  35000-50000 kuntalaisen yksiköissä. Ehdotettu uudistus tuo mukanaan jotain ihan muuta.

Perus- ja erikoissairaanhoidon kytkeminen yhteen on monella tavalla perusteltua. Perusterveyshuoltoon tehdyt satsaukset näkyvät erikoisterveydenhuollon puolella säästöinä. Ellei näitä kahta kytke toisiinsa ei synny insentiiviä hoitaa potilaita perusterveydenhoidon puolella, tai panostaa ehkäisevään toimintaan. Nyt esitetty malli on kuitenkin raskas, ja kallis. Terveydenhuollon tasojen välisen yhteyden pitäisi olla hoidettavissa ei hallinnollisin rakentein, vaan tietoteknisin. Ja jollakin tavalla pitäisi saada järjestelmä tukemaan ajatusta siitä, että perustason työ kannattaa. Tämä on ollut koko uudistuksen tarkoitus, mutta tämänkaltaiset uutiset maksajista ja saajista sekoittavat tätä keskustelua.

Erikoisterveydenhuollon puolelta voisi siirtää monta toimintoa – kunhan resurssit kulkevat mukana –  perusterveydenhuollon piiriin. Kirkkonummelle esim. poliklinikkakäynti Jorvissa maksaa 250€, siinä missä terveyskeskuslääkärikäynti omalla terveysasemalla maksaa 100€.

Jos tieto kulkee vaivatta toimijalta toiselle hoitoketju ei katkea. Tuotantoportaan ja päätöksenteon tulisi olla lähellä käyttäjiä,  ja tuotannollisten yksiköiden  hallittavan kokoisia. Jos kunnilla on aitoa vaikutusvaltaa palveluun ja sen kustannuksiin, niillä on sen myötä myös halua ja kykyä kehittää sitä.

 

Budgeten, klappad och klar

Kyrkslätt kommunfullmäktige godkände i lördags budgeten utan större dramatik. Det blev enstaka röstningar om några klämmar, men ingenting av betydelse.

Det här året har varit svårt. Budgeten för år 2014 innebar mycket nedskärningar som bl.a. ledde till permitteringar av i stort sett hela personalen. För tillfället verkar detta års resultat att t.o.m. vara en aning bättre än vad vi budgeterade. Beroende på hur årets sista skatteinbetalningar ser ut och hur specialsjukvårdens kostnader utvecklas kommer vi att stanna på någonting mellan ±0 och -2 m€. Det här är inte goda siffror, men bättre än vi hade väntat oss.

Men hur ser då nästa års budget ut? Skatteöret bibehölls. Fastighetsskatten för fasta bostäder höjdes med 0,05 eftersom det krävdes av staten. Så ingen dramatik på den fronten, även om bl.a. SDP och PS yrkade på en höjning av skatteöret. Själv tycker jag att vi kunde ha höjt fastighetsskatten på fritidsbostäder med motsvarande 0,05 eftersom vi tidigare tagit ett principbeslut på att differensen mellan dessa två skatteslag skall vara konstant, och eftersom höjningen nu enbart drabbar de fast bosatta. Men så blev det inte.

Skolor och daghem drabbades inte av ytterligare nedskärningar. På skolsidan kan man glädja sig över en talterapeuttjänst. Hälsovården däremot kan se fram emot ett tufft år eftersom budgeten är mycket stram. På socialsidan blev det två tjänster till i det förebyggande familjearbetet. Det här är en god, strukturell förändring som på sikt ska leda till att antalet omhändertagna barn minskar. Om man betraktar det helt krasst ekonomiskt, kostar ett barn på anstalt kommunen 100 000€ per år, vilket betyder att dessa familjearbetare lätt betalar igen sig. Utan att ta hänsyn till de kumulativa positiva effekterna det att en familj mår bättre har.

En omtvistad tjänst var den s.k. rådgivande ingenjörsstjänsten byggnadstillsynen fick. Byggnadstillsynen har ett dåligt rykte i Kyrkslätt, och inte utan orsak. Samtidigt är det klart att hela organisationen är överbelastad. Som arkitekt vet jag hur mycket den byråkratiska bördan inom byggnadstillsynen ökat under de senaste 20 åren. Därför tycker jag att tjänsten är motiverad – majoriteten inom sfp höll inte med mig i den frågan. Om tjänsten leder till bättre service, snabbare beslut, och det, att man äntligen kan ta det elektroniska byggnadslovssystemet i bruk, har den betalat igen sig.

Investeringarna då? Trycket på investeringssidan är stort. Under de kommande åren är det tänkt att vi skall bygga både ett nytt skolcentrum i Kyrkslätt och en hälsocentral. Det betyder en kraftig ökning av lånebördan. Nu kan det ju hända att SoTe reformen sätter stopp för detta, och så verkade man resonera i budgetförhandlingarna också. Besluten vad dessa beträffar ligger ännu i framtiden.

Nästa år skall vi köra igång med ett viktigt projekt, bibliotekets utvidgning. Biblioteket har varit i samma utrymmen i över 30 år. Under denna tid har dels biblioteksväsendet förändrats kraftigt, men även Kyrkslätt. Invånarantalet har fördubblats, samtidigt som centrum har utarmats. Ett utvidgat bibliotek kunde vara injektionssprutan som får liv i vårt kommunhjärta igen. Tillsammans med den arkitekttävling om centrum som kommer att hållas nästa år, och Finnsbackas nya daghem, kunde det vara början på något nytt – ett vitaliserat, dynamiskt centrum.

 

 

 

 

Kirjastosta – mielipidekirjoitus KS 23.11

Kirkkonummelta löytyy erityisen hieno palvelu. Kunnallinen palvelu, joka on toiminut samoissa tiloissa jo 30 vuotta, aikana jolloin kunnan väliluku on kaksinkertaistunut. Tämä palvelu on kirjasto – kunnallisista palveluista ehkä se demokraattisin – se tarjoaa maksutonta sivistystä ja iloa kaikille jotka sitä hakevat.

Muutaman vuoden ajan kirjaston laajentaminen on ollut kunnan suunnitelmissa. Porkkanana suunnitelman toteuttamiselle on ollut valtion myöntämä 29% tuki laajennukselle. Tuesta huolimatta hanke poistettiin viime vuonna investointiohjelmasta. Moni ajatteli silloin, että kirjaston laajeneminen pysähtyy siihen. Iloksemme olemme kuitenkin saaneet näiden talousarvioneuvottelujen alla kuulla, että näin ei suinkaan ole. Mikäli me nyt päätämme käynnistää hankkeen, niin tukea on vielä luvassa. Mutta se vaatii positiivista päätöstä kunnanvaltuustolta. Kirjaston laajennus on mukana kunnanjohtajan pohjaehdotuksessa, kunnanhallituksen esityksessä ja toivottavasti myös valtuuston käsittelyn jälkeen.

Miksi laajennus tulisi rakentaa?

Kirkkonummen kirjasto on poikkeuksellisen hyvä.  Kirjasto on myöskäyttäjien määrällä mitaten kunnallisista palveluista käytetyin. Liki 80 % kuntalaisista – vauvasta vaariin – käyttää kirjastopalvelujamme. Kuntalaisbarometrin tyytyväisyysmittauksissa kirjasto on myös saanut vuosi vuoden jälkeen parhaat arvosanat.

Kirkkonummella kirjasto tekee tiivistä yhteistyötä koulujen ja päiväkotien kanssa. Lukemisen taitoa kehitetään määrätietoisesti läpi koko lapsuuden ja nuoruuden. Kirjasto palvelee monessa tapauksessa myös koulukirjastona. Jatkossa kirjaston rooli lisääntyy senioriväestön hyvinvoinnin vahvistajana – jo nyt ikäihmisten tietokonetohtorin vastaanotolle on jonoa.

Kirjastomme on jatkuvasti kehittänyt toimintaansa tilanpuutteesta huolimatta. Seinät tulevat kuitenkin vastaan. Laajennuksen myötä kirjasto saisi kunnolliset lasten- ja nuortenosastot. Laajennuksesta löytyisi keskustan kaipaama nuorten tila ja musiikkileikkikoululle luokat. Kirjasto olisi monitoimitalo, jossa tilat olisivat myös koulun, yhdistysten sekä mm. kansalaisopiston ja musiikkiopiston käytössä.

Kirjasto olisi monitoimitila joka parantaisi ei pelkästään kirjoista kiinnostuneiden kuntalaisten palveluja, vaan lukuisten järjestöjen ja harrastusseurojen toimintaedellytyksiä. Ja jos näin suuren tehon saavuttaa vielä valtion tuen kyydittämänä, niin silloin tilaisuuteen olisi syytä tarttua.

Keskustan tilanteen tunnemme kaikki. Se ei kuntaamme mairittele. Palvelut katoavat kauppakeskuksiin, eikä väkeä torilla juuri näy.  Muutama kuukausi sitten teimme päätöksen rakentaa päiväkoti Finnsbackaan. Se tukee keskustan kehittämistä. Ensi vuodeksi on suunnitteilla torialuetta käsittävä arkkitehtuurikilpailu. Se on luonteva seuraava askel sille, että kuntalaiset saisivat torinsa takaisin. Kirjaston laajentaminen tukisi myös tätä tavoitetta. Uudistunut kirjasto toisi keskustaan ihmisvirtoja – koululaisia, eläkeläisiä, lapsia ja vanhempia. Se virkistäisi myös alueen yrityselämää ja vähittäiskauppaa.

 Keskustan elävöittämisen tulisi olla etusijalla kun pohdimme Kirkkonummen vetovoimatekijöitä ja mihin panostamme. Meillä on nyt tilaisuus valtion tuella piristää keskustaamme. Älkäämme menettäkö tätä tilaisuutta.

Mutta talous – onko meillä tähän varaa? Kuntatalous on joukko valintoja. Ja tänään tilanne on kieltämättä tukala. Kirkkonummi päättää kuitenkin itse tulevaisuudestaan. Me määrittelemme itse minkälaisen kunnan rakennamme. Me voimme käpertyä puolustusasemiin, tai aktiivisesti yrittää muokata Kirkkonummea ja sen kuvaa. Elävä keskusta on oleellinen vetovoimatekijä, ja uudistunut kirjasto olisi sen sydän.

 

Anders Adlercreutz, kunnanvaltuutettu, rkp

Minna Hakapää, kunnanvaltuutettu, vihreät

 

 

 

Om skoltrafiken

Det har säkert inte undgått någon skolbarnsförälder i Kyrkslätt att vi övergått till att använda HSL-producerad busstrafik. Den 11.8 trädde det nya systemet i kraft, samma dag som skolorna började. Redan innan övergången var det klart att det fanns problem i tidtabellerna. Efter övergången blev vi varse om  att kapaciteten inte heller räckte till. Inte nog med att en del skolbarns skolresor förlängdes med upp till två timmar, barn blev också kvar på hållplatsen eftersom de inte rymdes in i bussarna.

Övergångem till Busstrafik i HSL:s regi för mycket gott med sig. På det stora hela kommer det att leda till en smidigare kollektivtrafik. Men samtidigt måste man förstå att skoskjutsar inte är vilken trafik som helst. Tidtabellerna måste kunna optimeras så att bussarna avgår i rimlig tid efter att skolan slutat, och så att barn inte behöver vänta orimligt länge på en tom skolgård på morgonen. Det här är varken svårt eller orimligt, det bör kunna åtgärdas.

Men för att vi skall kunna åtgärda problemen behövs data. Björn Elfström har lagt upp en enkät på nätet som jag hoppas att så många som möjligt fyller i. Formuläret hittar ni här.

HSL arrangerar en facebook diskussion på nätet idag 15.8 mellan kl. 14-15, diskussionen hittar ni här.

Kommunstyrelsen beslöt i våras att införa programmet Koululiitu, ett program för utvärdering av skolvägens trygghet. Även jag understödde beslutet. Tanken var att man genom Koululiitu skulle få ett verktyg med vilket man objektivt kan utvärdera skolvägars trygghet, något som inverkar på huruvida ett barn har rätt till skolskjuts eller inte. På basen av den korta erfarenhet vi haft av Koululiitu kan man konstatera att allt inte fallit väl ut.

Det verkar uppenbart att programmet inte är lämpat för glesbygden. Vägar som helt klart är otrygga har klassificerats som trygga, vilket t.ex. barn som bor längs med Volsvägen fått erfara. Kouliiitu fråntar inte kommunen ansvaret att använda sunt förnuft, tills programmet förbättrats måste bedömningarna kompletteras med en mänsklig, subjektiv analys.

Den som spar han betalar senare?

Kirkkonummella on ovat meneillään tiukimmat budjettineuvottelut pitkään aikaan. Veronkorotuksista huolimatta edessä on vaikeita päätöksiä. Mitä leikaita, mitä vähentää? Mitä investointeja toteuttaa, mitä siirtää? Mitä poistaa investointiohjelmasta kokonaan? Kuntatalouden tila on valitettavasti sellainen, että pitää löytyä kykyä priorisoida. Yksinkertainen ja yhteiskunnallisessa keskustelussa usein esitetty kysymys kuuluu, mikä säästö tuottaa aidosti säästöä, mikä säästö todellisuudessa lisää kuluja. Rakennusinvestointien kohdalla tarkastelu on kohtalaisen yksinkertaista, mutta palvelujen osalta tilanne on huomattavasti mutkikkaampi. Varsinkin perusturvan puolella on hyvin vaikea ennakoida säästöjen vaikutuksia tulevaisuuteen. Toivottavasti päätöksenteko peruturvakysymyksissä perustuu yhden vaalikauden yli ulottuvaan skenaarioon. Saatan kantaa ensimmäisen valtuustokauden edustajalle ominaista naiiviuden viittaa, mutta varsinkin lasten ja nuorten asioiden osalta en hevin luovu idealistisiltakaan kuulostavista tavoitteista.

Aikaisemmin syksyllä Kirkkonummella järjestettiin Emmi Wehka-ahon toimesta seminaari, joka pohti lastensuojelun työkalupalettia ja tilaa. Puhujia oli paikalla sekä Mannerheimin Lastensuojeluliitosta että Lastensuojelun keskusliitosta. Päällimmäisenä illasta jäi mieleen se, että matalan kynnyksen palvelut ovat äärimmäisen tehokkaita. Mitä nopeammin ongelmat huomataan, sen edullisempaa on niiden hoitaminen. Mitä helpompi ihmisten on hakea apua ongelmiinsa, sitä herkemmin sitä haetaan. Tämä tulisi muistaa sosiaalipalvelujen leikkauksista päätettäessä. Jos säästämme lastensuojelun matalan kynnyksen toiminnasta saatamme törmätä huimiin kustannuksiin tulevaisuudessa. Tähän meillä ei ole varaa väestön ikärakennekin huomioiden. Tästä on jopa laskelmia: jos investoidaan vauvavaiheessa riskiperheisiin 1 eur, se palautuu yhteisölle 6 eurona; koulukiusaamiseen puuttumisella ”netotaan” 8 eur verran ja käytöshäiriöön investoimalla 84 eur (Viite: European Psychiatry 2012; 27: 68-80, hyvän ystäväni Linnea Karlssonin avustuksella löydettyä tietoa).

Tarvitsemme lähitulevaisuudessa kipeämmin kuin koskaan terveitä ja täysjärkisiä nuoria huolehtimaan ikääntyvistä vanhemmistaan ja isovanhemmistaan. Lasten ja nuorten asioita on käsiteltävä investointeina, ei kuluina. Eikä luonnollisesti ainoastaan taloudellisista, vaan myös inhimmillisistä syistä.  Jos ja kun perusturvan menoja pitää priorisoida, nämä ovat omalla asteikollani korkeimmalla.