Utbyte berikar
(Ledare i tidningen Hem & Skola 3/16)
Vårt nästäldsta barn, vår dotter Ilon, åkte iväg på ett utbyteselevsår till Costa Rica i slutet av augusti. Ett år ute i det okända för att pröva sina vingar, och kanske få några nya som växer ut.
Men hennes rum här hemma hos oss förblev inte tomt länge – i början av augusti fick vi en ny familjemedlem. Santiago, från Popayan på den colombianska högplatån, kom till oss för ett år som utbyteselev. I ett år skall han bo hos oss, bli en del av vår familj, och gå i svenskspråkigt gymnasium i Grankulla. Skolan började genast, och han blev otroligt väl emottagen.
Allt tyder på att han kommer att ha ett fint år – han är full av iver och tar emot de nya utmaningarna med öppna armar. För visst handlar det också om utmaningar – att som 17-åring bo i en främmande kultur hos främmande människor, i ett land där vädret är underligt och folk talar ett förbryllande språk – nej flera förbryllande språk – är inte lätt. Det fick jag själv erfara när jag i slutet av 80-talet tillbringade ett år ute på en ö i Atlanten, på Azorerna.
Varför vill då en colombian som Santiago komma till Finland? Det här är en fråga som vi allt som oftast ställer utlänningar som bland många andra länder valt Finland som sitt mål. När vi ställde Santiago, eller Santtu som han redan döpts till, den här frågan kom svaret genast. Han var frustrerad över korruptionen och bekymren i sitt eget land. Han ville bidra till att göra det bättre, till att få det att fungera bättre. Men för att kunna dra sitt strå till stacken behövde han lite vägkost. Och Finland verkade ha en fungerande modell. En hög utbildningsnivå, ett fungerande skolsystem och obefintlig korruption. Han ville veta hur det här går ihop.
Det är bra att emellanåt påminna sig om hur bra vi har det. Hur bra vår skola fungerar. Under hösten har diskussionen om den nya läroplanen gått het, och många är oroliga för att vi kastar bort det vi har, att det här inte är rätt väg. Själv är jag inte orolig. Jag tror att det är bra att vi ökar samverkan mellan hem och skola. Att eleverna får fokusera på större helheter, och att vi hellre än att fixera oss vid specifik kunskap, ser på lärandet som en process. En process som man kan lära sig, och som bär långt in i framtiden.
Santiago har redan på några få dagar blivit imponerad av hur väl individen beaktas i vår skola. Det är också en styrka.
Utbyte då – är det för alla? Alla kan inte åka utomlands för ett år för att lära sig nytt. Det passar inte alla, och det kostar en hel del. Men utbyte på nära håll ger också mycket. Även om vårt land är litet skiljer sig olika delar mycket från varandra. Och även om Svenskfinland är ännu mindre, har vi också våra egna särdrag. Särdrag som vi kan lära oss av, och som vi kan dela med oss av.
Skolelever i Svenskfinland kan åka iväg på utbyte. Inom ramen för programmet Skolkontakt, som finansieras av Kulturfonden, kan en klass åka på utbyte till en annan skola. En klass från Korsholm kan komma till Kyrkslätt, eller en från Helsingfors till exempelvis Mariehamn. Det här är en möjlighet att dels knyta kontakter som kan vara för livet, men också att lära sig något nytt av varandra. De kan vara ett alternativ till en traditionell lägerskola. Kontakta oss på Hem och Skola så berättar vi mera.
Perheenyhdistämistä ei saa vaikeuttaa
Käsittelimme viime viikolla hallituksen esitystä perheenyhdistämisten vaikeuttamisesta.
Kun viime vuonna Suomeen rupesi tulemaan turvapaikanhakijoita, huomio keskittyi siihen, että he olivat miehiä – missä ovat naiset? No, nyt kun naisia ja lapsia olisi tulossa tänne hallitusti perheenyhdistämisten kautta, niin se halutaan estää.
Mielellään puhutaan maahanmuuton hallitsemattomuudesta. Nyt olisi tarjolla hallittavissa oleva vaihtoehto – ja nyt se halutaan estää.
No ketkä radikalisoituvat? Nimenomaan yksin tänne tulleet alaikäiset. Heitä on vastaanottokeskuksissa tällä hetkellä pari tuhatta. Heidän riskinsä radikalisoitua on suurin. He tarvitsevat perheensä. Nyt se halutaan estää.
Mitä tämä esitys pitää sisällään? Se pitää sisällään tulorajan, jonka alle tippuu puolet meistä suomalaisista. Tulorajan, joka kohdistuu niin alaikäisiin kun aikuisiin. Alaikäisenä tänne tulevan pitäisi tienata 2600€ verojen jälkeen jotta hän saisi vanhempansa ja veljensä tänne. Näitä alaikäisiä on tällä hetkellä Suomessa noin 2000. Mitä hallitus aikoo tehdä heille? Tuomitaanko heidät elämään vailla perhettä?
Ministeri Orpo sanoi, että esitys on tarpeellinen. Tarpeellinen minkä asian kannalta? Se saattaa hyvinkin olla tarpeellinen hallituksen koossa pysymisen kannalta, koska näyttää yhä enemmän siltä, että sekä Kokoomus että Keskusta ovat Perussuomalaisten panttivankeina Valtionneuvostossa. Tämä esitys on saumaton osa ns Nuivaa manifestia, ei Kokoomuksen tai Keskustan aatemaailmaa – sellaisina kuin ne olen mieltänyt.
Puheenvuoro eduskunnan välikysymyskeskustelussa 6.4.2016
Värderade talman, Arvoisa puhemies,
Har regeringen en vision? Har regeringen en bild av den framtid vi marscherar emot? Onko hallituksella visio?
Vastaus tähän on meille kaikille selvä. Ei ole visiota, ei ole strategiaa, ei ole priorisointeja. On ainoastaan höylä, joka biotaloutta lukuunottamatta näivettää kaikki Oy Suomi AB:n menestyksen rakenteet. Ei ole kykyä maalata kuvaa tulevaisuuden Suomesta, Suomesta joka olisi menestyvä, houkutteleva ja edelläkävijä.
Johtaminen ei ole pelkästään fiskaalinen toimenpide, se ei ole pelkästään numeroiden pyörittämistä. Johtamiseen kuuluu se, että tietää mihin on menossa, että tunnistaa matkan varrella olevat askelmerkit.
Hallituksen tien päässä oleva maali on tiedossa – sen OECD kertoi meille raportissaan hiljattain. Jos nämä toimet toteutuvat, ellei koulutustason luisua saada pysäytettyä, ellei hallitus luovu tietoisista pyrkimyksistään heikentää koulutustasoamme – silloin annamme puolen prosentin vuosittaisen BKT-kasvun luisua läpi sormiemme. Siihen meillä ei ole varaa.
Joka ikisessä laitoksessa, joka ikisessa yrityksessä ympäri Suomea on tehostamisen varaa. Jokainen meistäkin voi tehdä työnsä tehokkaamminn ja nopeammin. Mutta tehostamisen tie ei ole tämä.
Mikä on yliopistojemme tehokkuus? Siirtelevätkö professorit siellä papereita kahvinjuonnin lomassa turhan panttina? Eivät, mutta näiden leikkausten, näiden toimien suunta vie siihen. Sanotaan, että ”tulisi karsia turhaa hallintoa”. Näiden leikkausten myötä karsitaan toki paljosta, muun muassa kaikista niistä tukitoimista jotka tekevät opiskelusta tehokkaampaa, ja nopeampaa, niistä palveluista jotka antavat opettajille tilaa opettaa. Mutta se ei vie tehokkuuteen, vaan tehottomuuteen. Ydintehtävä jää pimentoon.
Arvoisa puhemies,
Mikä on sitten nykytilanne, onko yliopistoissa tyhjää, laiskaa kapasiteettia?
Tutkimusten mukaan suomalaiset yliopistot ovat maailman huippuluokkaa kustannustehokkuudessa. Opintosuorituksen hinta on Suomessa alhainen.
Mutta tämä ei riitä.
Hallitus on nyt valinnut juustohöyläyksen linjan. Sen sijaan että se pureutuisi rakenteisiin se leikkaa tasaisesti kaikilta – paitsi tietenkin siitä ainoasta huippuyksiköstämme, Helsingin yliopistosta, siitä hallitus leikkaa vielä muutama kymmenen miljoonaa lisää, vuositasolla. Tämä ei ole rohkeutta. Tämä on vastuun pakoilua, ja tasaista kurjistamista. Rohkeaa olisi tarttua rakenteisiin. Sitä voisi jopa kutsua kehittämiseksi. Ei tätä.
Olemme varmaan tässä vaiheessa päässeet yhteisymmärrykseen siitä, että valittu tie on väärä. Olemmehan.
Arvoisa puhemies,
Leikkaukset eivät kuitenkaan lopu tähän. Kovaan käsittelyyn joutuu myös innovaatiotehdas Suomi. Sama tehdas, joka suoltaa ulos patentteja tahtiin, josta useimmat muut maat voivat ainoastaan uneksia. Mutta miten kauan?
On virheitä toki tehty aikaisemminkin. Jostain syystä TEKESin tutkimusrahoitus on ollut suosittu temmellyskenttä. Tutkimus vaatii kuitenkin pitkäjänteisyyttä ja keskittymistä. Nykyinen poukkoilu johtaa tehottomuteen ja hankkeiden keskeyttämiseen. Tutkimukseen ja kehitystyöhön, kuten koulutukseen yleensä, ei sovi kvartaalitalouden tahti. Se että rahanhakumekanismeja joudutaan luomaan budjettivuosittain uudelleen, se että projektit ovat aina ja ikuisesti vaakalaudalla vie energiaa oikealta työltä.
Mitä sitten on tapahtumassa? Haluan nostaa esille muutaman yksityiskohdan.
Ensin nostetaan SHOKit pystyyn, sitten ne ajetaan alas. Samalla jo tehdyt investoinnint valuvat hiekkaan.
Pelkästään VTT:hen kohdistetut leikkaukset ovat itse asiassa nimellisiin leikkauksiin nähden moninkertaiset. VTT käyttää omaa rahoitustaan osarahoituksen muihin projektiin, tyyppillisesti noin 1/4 verran, mikä tarkoittaa että 20 miljoonan leikkaus VTT:ltä itse asiassa on moninkertainen.
Arvoisa puhemies,
Mihin häipyi usko siihen, että koulutus on suurin kilpailukykyetumme? Minne hävisivät lupaukset, minne hävisi selkäranka?
Värderade talman – Finland är förtjänt av en vision – Suomi ansaitsee vision.
Adlercreutz: Lukioon pyrkiminen lukuaineiden keskiarvon pohjalta vanhanaikaista
/0 Comments/in 1 koulutus, Lehdistötiedote /by AndersAdlercreutz: Lukioon pyrkiminen lukuaineiden keskiarvon pohjalta vanhanaikaista
Viikon päästä iso määrä nuoria jatkaa koulupolkuaan lukiossa. Lukioon pääsyä on ohjannut peruskoulun päästötodistuksen lukuaineiden keskiarvo. RKP:n kansanedustaja ja Hem och Skola -järjestön puheenjohtaja Anders Adlercreutz peräänkuuluttaa julkista keskustelua siitä, millainen rooli liikunnalla ja taideaineilla eli toisin sanoen ”ei-lukuaineilla”, pitäisi olla nuorten kykyjen arvioimisessa.
Lukiopaikoista käydään kovaa kisaa ja sisäänpääsy on kiinni lukuaineiden keskiarvosta. Tilanteessa, jossa työteon tavat muuttuvat ja jossa tekoäly ja teknologinen murros tulee vaikuttamaan tulevaisuuden työelämän tarpeisiin huomattavasti, on mielestäni syytä pohtia muiden kuin lukuaineiden roolin kasvattamista nuorten kyvykkyyden arvioimisessa. Mielestäni näiden aineiden huomiotta jättämisen selitykseksi ei riitä se, että niissä menestymisen objektiivinen arvioiminen on haasteellista. Olen varma, että tämä asia on ratkaistavissa, toteaa Adlercreutz.
– Kiinalaisen verkkokauppajätin Ali Baban perustaja Jack Ma totesi hiljattain World Economic Forumissa, että ”Everything we teach should be different from machines. If we do not change the way we teach, 30 years from now we will be in trouble”. Toisin sanoen, meidän tulisi opettaa sitä, mikä erottaa meitä koneista. Ja meidän tulisi nähdä muutoksen tarve nyt.
Liikunta, kotitalous ja käsityöt kehittävät itseilmaisun ja elämänhallinnan taitoja, jotka ovat arvokkaita yhä enemmän itseohjautuvuutta ja luovuutta edellyttävässä työelämässä. Taideaineet, kuten kuvaamataito ja musiikki kehittävät valmiuksia ei-verbaaliseen viestintään ja tunteiden tulkintaan – kaikki tärkeitä taitoja paitsi tulevaisuuden työelämässä myös yleisen hyvinvoinnin kannalta, Adlercreutz sanoo.
Adlercreutz: Gymnasieantagning på basen av medeltal endast i läseämnen bör omprövas
/0 Comments/in 1 koulutus, Pressmeddelande /by AndersAdlercreutz: Gymnasieantagning på basen av medeltal endast i läseämnen bör omprövas
Om en vecka fortsätter många skolelever sin skolbana i gymnasiet. Gymnasieantagningen baserar sig på medeltalet i de sk läseämnena. Anders Adlercreutz, riksdagsledamot för SFP och ordförande för Hem och Skola i Finland, efterlyser en offentlig diskussion om hur konst- och färdighetsämnen, ämnen som inte hör till gruppen läseämnen, borde beaktas i bedömningen av ungdomars färdigheter.
Kampen om studieplatserna är hård. Framtidens arbetsliv kommer att präglas av de förändringar artificiell intelligens och teknologins utveckling kommer att föra med sig. I den situationen är det värt att fundera på om vi borde ge icke-läsämnen en större tyngd. Det, att det är svårt att bedöma dem objektivt skall inte var ett hinder – jag är säker på att den frågan går att lösa, säger Adlercreutz.
– ”Everything we teach should be different from machines. If we do not change the way we teach, 30 years from now we will be in trouble”, sade Jack Ma, den kinesiska nätbutikjättens Ali Babas grundare, nyligen på World Economic Forum. Vi bör lära ut det, som skiljer oss från maskiner. Och vi måste se behovet av förändring nu.
Gymnastik, hushållslära samt teknisk och textilslöjd ger färdigheter som behövs i ett arbetsliv som i allt högre grad kräver självständigt agerande och kreativitet. Konstämnen som musik och bildkonst ger färdigheter i icke verbal kommunikation, skapande verksamhet och att tolka känslor – färdigheter som alla är viktiga inte bara i framtidens arbetsliv utan för ett allmänt välbefinnande, säger Adlercreutz.
Tulevaisuuden koulusta
/0 Comments/in 1 koulutus, lastensuojelu, ohjelma, opetus /by AndersViiden lapsen isänä koen olevani hyvin perillä peruskoulutukseen liittyvistä asioista. Omat lapseni ovat viihtyneet opin tiellä ja saaneet tarvitsemaansa tukea ja kannustusta, mutta olen kohdannut myös vanhempia, joilla on päinvastaisia kokemuksia. Oma tulkintani on, että opettajien työ on viimeisen vuosikymmenen aikana muuttunut dramaattisesti: lapset ovat informaatioteknologian ja tiedon saannin osalta yhä useammin edellä opettajaansa.
Opettajien kasvatuksellinen rooli korostuu entisestään: sekä lähdekritiikki että sosiaaliset vuorovaikutustaidot opitaan vain elämänkokemuksen kautta. Tällaisten taitojen välittäminen edellyttää mahdollisuutta opettajan ja oppilaan kahdenkeskiseen vuorovaikutukseen ryhmäopetuksen lisäksi. Luokkakoot eivät saa kasvaa kohtuuttoman isoiksi.
Olemme saaneet iloita vuosien ajan loistavista Pisa-tutkimustuloksista. Lastemme ja nuortemme tiedollinen osaaminen on siis huippuluokkaa eurooppalaisella mittapuulla mitattuna. Näitä saavutuksia vähättelemättä uskon, että meidän pitäisi kiinnittää tulevaisuudessa entistä enemmän huomiota lasten ja nuorten itsenäisen ajattelun tukemiseen, hyvän itsetunnon ja sosiaalisten taitojen rakentamiseen ja annetun tiedon aktiiviseen kyseenalaistamiseen.
Suomi on maailman kymmenen innovatiivisimman maan joukossa kun tarkastelemme myönnettyjen patenttien määrää per asukas. Kun keksintö tai tuote pitäisi saada markkinoille, jäämme kuitenkin herkästi muiden eurooppalaisten maiden jalkoihin.
Globalisoituminen ja digitalisoituminen edellyttävät uudenlaisia valmiuksia, kuten sosiaalisten verkostojen määrätietoista rakentamista, lähdekriittisyyttä, poikkitieteellistä ajattelua ja tiedon luovaa soveltamista.