Lukutaito on elinikäisen oppimisen perusta
Lukutaito on avain siihen, että ymmärrämme, miten maailma toimii. Kansainvälisenä lukutaitopäivänä opetusministeri ja RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz haluaa nostaa esiin lukutaidon merkityksen sille, että kaikki voivat yhdenvertaisesti osallistua yhteiskuntaan.
– Suomi on jo monien vuosien ajan painottanut, että lapsille ja nuorille annetaan vahvat valmiudet sekä lukemisessa että digitaalisessa osaamisessa. Hallitus on panostanut peruskoulun alempiin vuosiluokkiin ja vahvistanut lukemisen tukea. Kuluvasta lukukaudesta alkaen olemme lisänneet äidinkielen ja kirjallisuuden viikkotunteja alakoulussa, sillä juuri lukutaito on kaiken muun oppimisen perusta, Adlercreutz sanoo.
Tämän vuoden teema, Lukutaidon edistäminen digitaalisella aikakaudella, korostaa, että lukutaito on nykyään paljon enemmän kuin vain paperilta lukemista ja kirjoittamista. Se tarkoittaa myös kykyä tarkastella tietoa kriittisesti, ymmärtää digitaalisia ympäristöjä ja tuottaa itse sisältöä turvallisesti ja osallistavasti.
– Suomessa olemme määrätietoisesti panostaneet digitaaliseen lukutaitoon, ja lapsemme saavat varhain valmiuksia ajatella kriittisesti ja analysoida tietoa. Samalla haasteita on yhä, sekä kansallisesti että globaalisti. Suomi on lukutaidossa maailman kärkeä, mutta samalla ei saa unohtaa sitä tosiasiaa, että satoja miljoonia ihmisiä eri puolilla maailmaa edelleen on vailla lukemisen ja kirjoittamisen perustaitoja, Adlercreutz sanoo.
– Lukutaito on elinikäisen oppimisen perusta. Kun investoimme lukemiseen ja medialukutaitoon, investoimme lastemme ja nuortemme tulevaisuuteen. Kyse ei ole vain siitä, mitä koulussa tehdään, vaan myös me vanhemmat voimme omalla esimerkillämme vaikuttaa asenteisiin lukemista kohtaan, Adlercreutz painottaa.
Siirretään kesäloma kahdella viikolla eteenpäin
RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz katsoo, että kesäloman aloitusta tulisi siirtää kahdella viikolla eteenpäin. Suomi kulkee epätahdissa muun Euroopan kanssa, ja monilla perheillä on haasteita lomien ja työaikataulujen yhteensovittamisessa kesäkuukausina. Vaikka Suomi on monella tapaa lähentynyt Pohjoismaita ja EU:ta, eroamme naapurimaistamme merkittävästi kesäloman ajankohdan suhteen.
– Nykyinen järjestelmämme on monella tapaa menneisyydestä. Nykyään työelämän vuosikello on erilainen eikä sidoksissa kylvöön ja sadonkorjuuseen, sanoo Adlercreutz.
Adlercreutzin mukaan aikana, jolloin olemme yhä riippuvaisempia muusta maailmasta ja jolloin suuri osa yhteistyöstä tapahtuu ulkomaisten toimijoiden kanssa, olisi luonnollinen askel, että aikataulumme olisivat samat kuin pohjoismaisilla naapureillamme.
– Useimmissa tapauksissa vanhemmille on helpompaa pitää lomaa heinä- ja elokuussa kuin kesäkuussa. Kesäloman siirtäminen kahdella viikolla eteenpäin helpottaisi sekä perheiden että yritysten tilannetta, Adlercreutz sanoo.
Adlercreutz haluaa nähdä kesäloman siirron ratkaisuna sekä perheiden lomasuunnittelun ja hyvinvoinnin että yritysten toimintaedellytysten kannalta – puhumattakaan kotimaisesta matkailusta ja pidemmästä kesäsesongista suuressa osassa maata.
– Esimerkiksi saariston palvelut ovat sidoksissa kouluvuoteen, kun kotimainen matkailusesonki loppuu äkillisesti koulujen alkaessa. Koska suuri osa eurooppalaisesta matkailusta ajoittuu elokuulle, tämä on haaste, jolla on suoria seurauksia yrityksillemme – kuinka houkutella turisteja Suomeen, jos kotimainen kysyntä loppuu koulujen alkaessa, mikä tietenkin vaikuttaa palveluiden saatavuuteen, Adlercreutz toteaa.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt selvityksen, jonka tavoitteena on kartoittaa sekä mahdollisuudet että haasteet kesäloman siirtämisessä. Adlercreutzin mukaan on jo selvää, että haasteita on, ja niiden ratkaisemiseksi tarvitaan rakentavaa keskustelua ja uusia ratkaisuja.
– Tämä on monimutkaisempi kysymys kuin voisi ensi silmäyksellä ajatella. Kyse on myös varhaiskasvatuksesta, ylioppilaskirjoitusten ja korkeakoulujen valintojen aikatauluista ja monesta muusta asiasta. Samalla on tärkeää, ettei kevätlukukaudesta tule liian pitkä – pidempi pääsiäisloma voisi siinä olla luonteva osa ratkaisua, sanoo Adlercreutz.
– Kun selvitys on valmis, näemme, löydämmekö yhteisymmärryksen hallituksessa. Koska kyse on aloitteesta, joka ei sisälly hallitusohjelmaan, tarvitaan poliittisia keskusteluja asiasta, kun siihen asti pääsemme. Toivon, että voimme löytää ratkaisuja haasteisiin. Missä on tahtoa, siellä on tie, Adlercreutz sanoo.
Sivistys syntyy yhdessä – kiitos kuluneesta lukuvuodesta
(på svenska här)
Kevätjuhlan aikaan katse kääntyy koulun päätähtiin – lapsiin ja nuoriin. Heihin, joiden vuoksi koulu on olemassa. Mutta haluan suunnata katseen myös hieman taemmas: koteihin ja luokkahuoneisiin, joissa arjen opetustyö on tehty. Perheisiin, joissa lapsia on tuettu, rohkaistu ja ohjattu päivästä toiseen. Opettajiin ja muihin koulun aikuisiin, jotka ovat jokainen tavallaan olleet mukana kasvattamassa vastuullisia, ajattelevia kansalaisia.
Vanhemmuus on pitkäjänteisintä yhteiskuntatyötä, mitä on. Se näkyy väsyneissä aamuissa ja ruokapöydän keskusteluissa. Se kantaa, vaikkei lapsi aina ymmärrä, miten suuri merkitys sillä on.
Ja opettajat – te teette työtänne kuin hiljaisen vastarintaliikkeen jäsenet ajassa, jossa nopeus usein korvaa syvyyden ja tehokkuus inhimillisyyden. Te vaalitte sivistystä, ihmisyyttä ja ihmisten välistä yhteyttä. Teette työtä, jonka arvo on mittaamaton, mutta jonka vaikutukset näkyvät joskus vasta vuosien, jopa vuosikymmenten päästä.
Tämän vuoden aikana olen saanut vierailla kymmenissä kouluissa ympäri Suomea. Olen nähnyt, miten te opettajat teette ihmeitä ja kuullut erilaisia tarinoita siitä, miten lapset ovat kasvaneet omassa ajattelussaan, luovuudessaan ja rohkeudessaan. Olen kohdannut vanhempia, jotka ovat oman arkensa keskellä kantaneet lasten rinnalla hiljaista vastuuta ja luoneet uskoa tulevaan. Haluan kiittää teitä siitä.
Me elämme ajassa, johon epävarmuus tuntuu tulleen jäädäkseen. Myös moni nuori kantaa huolta tulevaisuudestaan ja moni meistä aikuisista miettii, millaiseen maailmaan olemme lapsemme oikein synnyttäneet. Juuri tässä ajassa korostuvat ne arvot, joiden varaan suomalainen yhteiskunta on rakennettu: sivistys, ihmisyys ja yhteisöllisyys.
Kuten nobelisti Malala Yousafzai on muistuttanut: “Yksi lapsi, yksi opettaja, yksi kirja ja yksi kynä voivat muuttaa maailman.” Tai, kuten arkkipiispa Desmond Tutu on kuvannut afrikkalaista ubuntu-ajatusta: “Ihminen on ihminen toisten ihmisten kautta.” Me olemme, koska olemme yhdessä.
Hallitus ymmärtää koulutuksen ja sivistyksen keskeisen merkityksen suomalaiselle tulevaisuudelle. Juuri siksi olemme halunneet investoida nimenomaan peruskoulutukseen. Tiedämme, että laadukas, tasa-arvoinen koulutus on suomalaisen demokratian kivijalka.
Samaan aikaan ajattelen, ettei kaikki kehitys tai kehittäminen ole kiinni rahasta. On asioita, jotka syntyvät arvovalinnoista, kohtaamisista, asenteista ja yhteisestä suunnasta. On asioita, joita ei voi ostaa, mutta joita ilman mikään yhteiskunta ei pysy koossa: luottamus, toivo, ihmisarvo ja yhteisöllisyys.
Siksi olen iloinen voidessani kertoa, että opetus- ja kulttuuriministeriössä valmistellaan parhaillaan kampanjaa, joka on tarkoitus tuoda kouluihin syyslukukauden aikana. Sen ydin on yksinkertainen: ohjelma vahvistaa arjen kohtaamisia. Se kannustaa tervehtimään, katsomaan silmiin, huomaamaan toisen – rakentamaan yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta pienillä huomaavaisilla teoilla.
Kun tällainen myönteinen tapa kohdata toisemme juurtuu osaksi koulupäivää, se alkaa helposti elää myös koulun seinien ulkopuolella. Lapset ja nuoret vievät sen kotiin, harrastuksiin ja lopulta aikuisuuteen. Veden pinnan päälle muodostuu renkaita. Ja saattaakin käydä niin, että ”mitä pienet edellä, sitä isot perässä.”
Filosofi Georg Henrik von Wright muistutti aikoinaan, että todellinen sivistys ei ole vain pääomaa, vaan vastuunkantoa. Se on eettinen velvoite pitää huolta toisista ja tulevaisuudesta. Te – niin vanhemmat kuin opettajat – toteutatte tätä velvoitetta joka päivä. Teidän työnne jälki näkyy siinä, että Suomi on edelleen maa, jossa voi kasvaa rauhassa, oppia ja luottaa tulevaan.
Lukuvuoden päättyessä haluan sanoa lämpimän ja vilpittömän kiitoksen: ei vain opetuksesta tai tukemisesta, vaan siitä, että olette olleet rakentamassa toivoa. Kasvatatte yhdessä uusia sukupolvia, jotka osaavat, ymmärtävät ja välittävät. Sukupolvia, jotka ovat edellisiä viisaampia.
Hyvää kesää niin opettajille kuin vanhemmille!
Mielekästä melua
/0 Comments/in 1 koulutus, blog, Mielipidekirjoitus, SFP RKP /by AndersEräässä kunnassa kaivettiin kunnan varastossa olleet koripallotelineet esille. Lapset kaipasivat pelejä ja leikkiä välitunnilla, kun kännykät olivat koulun päätöksellä päätetty jättää reppuun.
Toisessa kunnassa rehtori kertoi, että välitunneilla nykyään on kova melu. Lapset eivät enää istu hiljaa itsekseen välitunneilla, vaan juttelevat keskenään, leikkivät ja pelaavat. Saattaa joukkoon mahtua jokunen kinastelukin, mutta meteli on pääasiassa positiivista: oikeaa, suoraa vuorovaikutusta ja yhdessä olemista.
Kun syyslukukausi on ehtinyt jo lokakuuhun elokuun alusta voimaan tullut kännykkäkielto näyttää muuttaneen monen koulun arjen ja sisäisen dynamiikan positiiviseen suuntaan. Vaikka lain kielto rajoittuu ainoastaan oppitunteihin, moni koulu on ilokseni ja kehotukseni mukaisesti päättänyt rajoittaa käyttöä myös välituntien aikana.
Aivan yhtä keskeistä kuin se, että koulu opettaa lukemaan, laskemaan ja tuntemaan yhteiskuntaamme, on se, että se opettaa vuorovaikutusta ja sosiaalisia taitoja. Niitä opitaan toimimalla yhdessä, puhumalla ja kuuntelemalla, keskustelemalla.
Ja se vaatii aikaa ja tilaa.
Erään ruotsalaisen tutkimuksen mukaan lapsi viettää koulun ulkopuolella jopa yli 6 tuntia päivässä ruudun äärellä. Ajankäyttö on monella tavalla nollasummapeli. Tunti, jota käytetään yhteen asiaan, on pois jostain toisesta.
Kun kännykän käytön rajoittaminen oppitunnilla näyttää johtavan siihen, että käyttö vähenee myös tuntien välissä, on syytä odottaa, että sama positiivinen vaikutus näkyisi myös vapaa-ajalla.
Silloin saatamme olla matkalla sen ratkaisemiseksi, mikä on se keskeinen koulutuksen haaste: laskevat oppimistulokset.
Minä uskon vahvasti siihen, että pääsyyllinen oppimistulosten laskuun löytyy heikentyneestä keskittymiskyvystämme. Se on asia, josta kärsimme niin me vanhemmat kuin nuoretkin.
Yksi syy tähän on taskussamme pörisevä ja värähtelevä laite. Se on ohjannut meidät pois todellisuudesta, jossa saatoimme istua tunnin paikallamme ja kääntää kirjan sivuja, keskeytyksettä. Ja se on taito, jota tarvitaan myös tässä maailmassa.
Koulun tehtävä on opettaa nuorille niitä keskeisiä taitoja, joita maailma heiltä edellyttää. Digitaalinen kompetenssi on tietenkin yksi niistä. Emme voi ummistaa silmiämme maailmalta. Mutta tässä ajassa tarvitsemme vielä ja yhä kykyä syventyä, keskittyä ja olla hitaita. Voi sanoa, että se on syväoppimisen edellytys.
Toivottavasti se, että kännykät lakimuutoksen myötä näyttelevät hieman pienempää roolia lasten ja nuorten mielessä johtaa paitsi meluisimipiin välitunteihin myös hitauteen, keskittymiseen, syventymisen ja sen kautta parempaan kykyyn oppia uutta maailmasta ja itsestämme. Hitaus on uusi nopea.
Koulutus ja sivistys hallituksen budjetin 2026 keskiössä
/0 Comments/in 1 koulutus, blog, budjetti, Eduskunta, Hallitus, Lehdistötiedote, Pressmeddelande, Regeringen, SFP RKP, Uncategorized /by AndersRKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz esitteli tänään opetusministeriön vuoden 2026 talousarvioehdotuksen eduskunnan budjettikeskustelussa. Varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa ja toisella asteella tehdään panostuksia, joilla pyritään vahvistamaan laatua, tasa-arvoa ja uskoa tulevaisuuteen.
– Hallitus panostaa merkittävästi koulutukseen vuoden 2026 budjetissa. Vahvistamme peruskoulua ja varhaiskasvatusta, panostamme kieliin ja tasa-arvoon sekä turvaamme koulutuksen koko maassa. Tavoitteena on, että jokainen lapsi ja nuori saa oikeanlaista tukea ja mahdollisuuden onnistua, Adlercreutz sanoo.
Perusopetukseen ja varhaiskasvatukseen esitetään 50 miljoonan euron lisäystä. Tämä tarkoittaa lisää resursseja esimerkiksi oppimisen tuen uudistukseen liittyviin toimenpiteisiin. Lisäksi varataan 6 miljoonaa euroa varhaiskasvatuksen henkilöstöpulan helpottamiseen. Myös puoliväliriihen päätökset vahvistaa maahanmuuttajataustaisten lasten kielten oppimista toteutetaan.
– Koulun kielen osaaminen on oppimisen edellytys. Hallitus panostaa nyt siihen, että maahanmuuttajilla on siihen tarvittavat edellytykset. Siksi panostamme suomi ja ruotsi toisena kielenä -opetukseen ja vahvistamme valmistavaa opetusta, Adlercreutz sanoo.
Toisen asteen opiskelijoiden oikeutta oppimisen tukeen ja erityisopetukseen vahvistetaan. Ammatillisessa koulutuksessa uudistus tulee voimaan 1.8.2026, lukiokoulutuksessa se tuli voimaan jo tämän syksyn alussa.
– Tavoitteena on sujuvoittaa siirtymiä koulutusasteiden välillä, vähentää keskeyttämisiä, parantaa opiskelijoiden mahdollisuuksia suorittaa tutkinto loppuun ja vahvistaa heidän hyvinvointiaan. Jokaisella nuorella on oltava todellinen mahdollisuus valmistua. Lisäksi varmistamme, että opetus on laadukasta, Adlercreutz sanoo.
Adlercreutz on myös tyytyväinen siihen, että kahdeksanvuotinen pilottihanke, jossa ammatillisen koulutuksen järjestäjät voivat nykyistä laajemmin sovittaa koulutustarjontaa alueen työvoimatarpeisiin, käynnistyy ensi vuonna.
Vahvistetaan kouluyhteisöä tervehtimällä toisiamme
/0 Comments/in 1 koulutus, blog, Hallitus, Lehdistötiedote, SFP RKP, Uncategorized /by AndersTänään käynnistettiin Hei!-kampanja kouluissa ympäri maata. Kampanja kannustaa koko kouluyhteisöä – sekä oppilaita että opettajia – tervehtimään toisiaan arjessa.
Kampanjan aloitteentekijä on RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz. Hänen mukaansa vahvempi yhteisöllisyys kouluissa voi vaikuttaa myönteisesti sekä viihtyvyyteen että oppimiseen.
– Hei-sana merkitsee paljon. Tervehtiminen voi tuntua pieneltä eleeltä, mutta sillä voi olla suuri merkitys yksilön kannalta. Tervehtimällä osoitetaan, että toinen on nähty ja kohdattu, sanoo Adlercreutz.
Adlercreutz korostaa, että vahvempi yhteisöllisyys koulussa voi johtaa vähäisempään kiusaamiseen ja syrjäytymiseen. Tutkimustulokset osoittavat myös, että osallistava kulttuuri vahvistaa turvallisuutta koulussa ja ehkäisee yksinäisyyttä.
– Tervehtimällä toisiamme luomme yhteyden toisiimme ja osoitamme kunnioitusta. Kun oppilaat ja aikuiset koulussa tottuvat kohtaamaan toisensa ystävällisesti, luodaan pohjaa turvallisemmalle ja osallistavammalle ympäristölle kaikille. Se puolestaan tukee oppimista, Adlercreutz sanoo.
– Siksi kannustan kaikkia kouluja osallistumaan kampanjaan. Toivon, että opettajat yhdessä oppilaiden kanssa keksivät uusia ja hauskoja tapoja ottaa tervehtiminen osaksi koulun arkipäivän rutiineja, Adlercreutz päättää.