Turvaamme ylioppilastutkinnon rahoituksen
Vuoden 2025 talousarviossa Ylioppilastutkintolautakunnan määrärahaa pienennettiin 787 000 eurolla edellisvuoteen verrattuna, mikä vastaa noin kymmentä prosenttia vuoden 2024 menoista. Suurin osa lautakunnan toimintamenoista koostuu asiantuntijoille maksettavista palkkioista kokeiden laatimisesta ja koesuoritusten arvostelusta.
Ylioppilastutkintolautakunta tiedotti keväällä 2025, että talouden sopeutustoimet vaikuttaisivat ylioppilastutkinnon järjestämiseen vuodesta 2026 alkaen. Vuosien 2026–2027 säästöt olisi katettu muun muassa alentamalla sensoreiden arvostelupalkkioita viidellä prosentilla sekä kehittämällä kokeiden rakenteita ja tehtävätyyppejä siten, että arvostelutyön määrä vähenisi. Tämä olisi tarkoittanut avovastausten määrän vähentämistä, monivalintatehtävien lisäämistä sekä vastausten merkkimäärien rajoittamista.
Opetusministeri, RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz on siksi päättänyt, että täydentävässä talousarvioesityksessä tehdään opetus- ja kulttuuriministeriön sisäinen määrärahojen siirto, joka kattaa vuoden 2025 talousarviossa tehdyn sopeutuksen.
– Ylioppilastutkinnolla on suuri merkitys. Sen tulee mitata tietoja ja sivistystä kokonaisvaltaisesti. Rahoituksen turvaamisen tavoitteena on varmistaa, ettei äkillisiä säästötoimenpiteitä tarvitse toteuttaa tavalla, joka vaikuttaisi tutkinnon sisältöön tai rakenteeseen, sanoo Adlercreutz sanoo.
– Tavoitteena on, ettei monivalintatehtävien käyttöä laajenneta aiemmin ilmoitetulla tavalla, eikä vastausten sallittua pituutta lyhennetä esimerkiksi äidinkielen kokeessa tai muissa aineissa, Adlercreutz sanoo.
Lukutaito on elinikäisen oppimisen perusta
Lukutaito on avain siihen, että ymmärrämme, miten maailma toimii. Kansainvälisenä lukutaitopäivänä opetusministeri ja RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz haluaa nostaa esiin lukutaidon merkityksen sille, että kaikki voivat yhdenvertaisesti osallistua yhteiskuntaan.
– Suomi on jo monien vuosien ajan painottanut, että lapsille ja nuorille annetaan vahvat valmiudet sekä lukemisessa että digitaalisessa osaamisessa. Hallitus on panostanut peruskoulun alempiin vuosiluokkiin ja vahvistanut lukemisen tukea. Kuluvasta lukukaudesta alkaen olemme lisänneet äidinkielen ja kirjallisuuden viikkotunteja alakoulussa, sillä juuri lukutaito on kaiken muun oppimisen perusta, Adlercreutz sanoo.
Tämän vuoden teema, Lukutaidon edistäminen digitaalisella aikakaudella, korostaa, että lukutaito on nykyään paljon enemmän kuin vain paperilta lukemista ja kirjoittamista. Se tarkoittaa myös kykyä tarkastella tietoa kriittisesti, ymmärtää digitaalisia ympäristöjä ja tuottaa itse sisältöä turvallisesti ja osallistavasti.
– Suomessa olemme määrätietoisesti panostaneet digitaaliseen lukutaitoon, ja lapsemme saavat varhain valmiuksia ajatella kriittisesti ja analysoida tietoa. Samalla haasteita on yhä, sekä kansallisesti että globaalisti. Suomi on lukutaidossa maailman kärkeä, mutta samalla ei saa unohtaa sitä tosiasiaa, että satoja miljoonia ihmisiä eri puolilla maailmaa edelleen on vailla lukemisen ja kirjoittamisen perustaitoja, Adlercreutz sanoo.
– Lukutaito on elinikäisen oppimisen perusta. Kun investoimme lukemiseen ja medialukutaitoon, investoimme lastemme ja nuortemme tulevaisuuteen. Kyse ei ole vain siitä, mitä koulussa tehdään, vaan myös me vanhemmat voimme omalla esimerkillämme vaikuttaa asenteisiin lukemista kohtaan, Adlercreutz painottaa.
Siirretään kesäloma kahdella viikolla eteenpäin
RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz katsoo, että kesäloman aloitusta tulisi siirtää kahdella viikolla eteenpäin. Suomi kulkee epätahdissa muun Euroopan kanssa, ja monilla perheillä on haasteita lomien ja työaikataulujen yhteensovittamisessa kesäkuukausina. Vaikka Suomi on monella tapaa lähentynyt Pohjoismaita ja EU:ta, eroamme naapurimaistamme merkittävästi kesäloman ajankohdan suhteen.
– Nykyinen järjestelmämme on monella tapaa menneisyydestä. Nykyään työelämän vuosikello on erilainen eikä sidoksissa kylvöön ja sadonkorjuuseen, sanoo Adlercreutz.
Adlercreutzin mukaan aikana, jolloin olemme yhä riippuvaisempia muusta maailmasta ja jolloin suuri osa yhteistyöstä tapahtuu ulkomaisten toimijoiden kanssa, olisi luonnollinen askel, että aikataulumme olisivat samat kuin pohjoismaisilla naapureillamme.
– Useimmissa tapauksissa vanhemmille on helpompaa pitää lomaa heinä- ja elokuussa kuin kesäkuussa. Kesäloman siirtäminen kahdella viikolla eteenpäin helpottaisi sekä perheiden että yritysten tilannetta, Adlercreutz sanoo.
Adlercreutz haluaa nähdä kesäloman siirron ratkaisuna sekä perheiden lomasuunnittelun ja hyvinvoinnin että yritysten toimintaedellytysten kannalta – puhumattakaan kotimaisesta matkailusta ja pidemmästä kesäsesongista suuressa osassa maata.
– Esimerkiksi saariston palvelut ovat sidoksissa kouluvuoteen, kun kotimainen matkailusesonki loppuu äkillisesti koulujen alkaessa. Koska suuri osa eurooppalaisesta matkailusta ajoittuu elokuulle, tämä on haaste, jolla on suoria seurauksia yrityksillemme – kuinka houkutella turisteja Suomeen, jos kotimainen kysyntä loppuu koulujen alkaessa, mikä tietenkin vaikuttaa palveluiden saatavuuteen, Adlercreutz toteaa.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt selvityksen, jonka tavoitteena on kartoittaa sekä mahdollisuudet että haasteet kesäloman siirtämisessä. Adlercreutzin mukaan on jo selvää, että haasteita on, ja niiden ratkaisemiseksi tarvitaan rakentavaa keskustelua ja uusia ratkaisuja.
– Tämä on monimutkaisempi kysymys kuin voisi ensi silmäyksellä ajatella. Kyse on myös varhaiskasvatuksesta, ylioppilaskirjoitusten ja korkeakoulujen valintojen aikatauluista ja monesta muusta asiasta. Samalla on tärkeää, ettei kevätlukukaudesta tule liian pitkä – pidempi pääsiäisloma voisi siinä olla luonteva osa ratkaisua, sanoo Adlercreutz.
– Kun selvitys on valmis, näemme, löydämmekö yhteisymmärryksen hallituksessa. Koska kyse on aloitteesta, joka ei sisälly hallitusohjelmaan, tarvitaan poliittisia keskusteluja asiasta, kun siihen asti pääsemme. Toivon, että voimme löytää ratkaisuja haasteisiin. Missä on tahtoa, siellä on tie, Adlercreutz sanoo.
Det glada oväsendet
/0 Comments/in 1 koulutus, Uncategorized, Insändare, Regeringen, SFP RKP, opetus /by AndersFörmågan att koncentrera oss är trots allt fortfarande en färdighet som behövs i denna värld, oberoende av den teknologiska, digitala revolution som pågår runt omkring oss.
I en kommun har basketställningarna behövt grävas fram från kommunens förråd. Barnen saknade nämligen lekar och spel under rasterna, eftersom mobiltelefonerna enligt skolans beslut skulle lämnas i ryggsäcken.
I en annan kommun berättade rektorn att ljudnivån numera är hög under rasterna. Barnen sitter inte längre tysta och ensamma, utan pratar med varandra, leker och spelar. Ibland uppstår det förstås små gräl, men oväsendet är mestadels positivt: äkta, direkt interaktion och gemenskap.
När höstterminen nu hunnit till oktober verkar mobilförbudet, som trädde i kraft i början av augusti, ha förändrat vardagen och den inre dynamiken i många skolor i en positiv riktning.
Även om lagen endast begränsar användningen under lektionstid, har många skolor – till min glädje och enligt min uppmaning – valt att begränsa användningen även under rasterna. Lika centralt som att skolan lär ut att läsa, räkna och förstå vårt samhälle, är att den lär ut interaktion och sociala färdigheter. Dessa lär man sig genom att göra saker tillsammans, tala och lyssna, diskutera.
Och det kräver tid och utrymme.
Enligt en svensk studie tillbringar barn utanför skolan över sex timmar om dagen framför en skärm. Tidsanvändning är på många sätt ett nollsummespel – en timme som ägnas åt en sak är bort från något annat.
När begränsningen av mobilanvändning under lektionstid verkar leda till att användningen minskar även på rasterna, finns det skäl att hoppas att samma positiva effekt också visar sig på fritiden. Då kan vi vara på väg att lösa den centrala utmaningen för utbildningen: de sjunkande inlärningsresultaten.
Jag tror starkt att huvudorsaken till de försämrade inlärningsresultaten finns i vår försvagade koncentrationsförmåga. Det är något som drabbar både oss vuxna och de unga.
En orsak till detta är den lilla apparat som surrar och vibrerar i fickan och i väskan. Den har distraherat oss bort från den verklighet där vi kunde sitta stilla i en timme och vända på bokens sidor, utan avbrott.
Förmågan att koncentrera oss är trots allt fortfarande en färdighet som behövs i denna värld, oberoende av den teknologiska, digitala revolution som pågår runtomkring oss.
Skolans uppgift är att lära unga de centrala färdigheter världen kräver av dem. Behovet av digital kompetens är naturligtvis en central fråga. Vi kan inte blunda för det. Men i vår tid behöver vi fortfarande förmågan att fördjupa oss, att koncentrera oss och att vara långsamma. Man kan säga att det är en förutsättning för djup inlärning.
Förhoppningsvis leder lagändringen till att mobiltelefonerna spelar en något mindre roll i barnens och ungdomarnas liv. Och inte genom det bara till livligare raster, utan också till mer eftertanke, koncentration, fördjupning och därigenom en bättre förmåga att lära sig nytt om världen och om oss själva.
Långsamhet behövs i denna snabba värld.
Turvaamme ylioppilastutkinnon rahoituksen
/0 Comments/in 1 koulutus, blog, budjetti, Lehdistötiedote, opetus, SFP RKP /by AndersVuoden 2025 talousarviossa Ylioppilastutkintolautakunnan määrärahaa pienennettiin 787 000 eurolla edellisvuoteen verrattuna, mikä vastaa noin kymmentä prosenttia vuoden 2024 menoista. Suurin osa lautakunnan toimintamenoista koostuu asiantuntijoille maksettavista palkkioista kokeiden laatimisesta ja koesuoritusten arvostelusta.
Ylioppilastutkintolautakunta tiedotti keväällä 2025, että talouden sopeutustoimet vaikuttaisivat ylioppilastutkinnon järjestämiseen vuodesta 2026 alkaen. Vuosien 2026–2027 säästöt olisi katettu muun muassa alentamalla sensoreiden arvostelupalkkioita viidellä prosentilla sekä kehittämällä kokeiden rakenteita ja tehtävätyyppejä siten, että arvostelutyön määrä vähenisi. Tämä olisi tarkoittanut avovastausten määrän vähentämistä, monivalintatehtävien lisäämistä sekä vastausten merkkimäärien rajoittamista.
Opetusministeri, RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz on siksi päättänyt, että täydentävässä talousarvioesityksessä tehdään opetus- ja kulttuuriministeriön sisäinen määrärahojen siirto, joka kattaa vuoden 2025 talousarviossa tehdyn sopeutuksen.
– Ylioppilastutkinnolla on suuri merkitys. Sen tulee mitata tietoja ja sivistystä kokonaisvaltaisesti. Rahoituksen turvaamisen tavoitteena on varmistaa, ettei äkillisiä säästötoimenpiteitä tarvitse toteuttaa tavalla, joka vaikuttaisi tutkinnon sisältöön tai rakenteeseen, sanoo Adlercreutz sanoo.
– Tavoitteena on, ettei monivalintatehtävien käyttöä laajenneta aiemmin ilmoitetulla tavalla, eikä vastausten sallittua pituutta lyhennetä esimerkiksi äidinkielen kokeessa tai muissa aineissa, Adlercreutz sanoo.
Mielekästä melua
/0 Comments/in 1 koulutus, blog, Mielipidekirjoitus, SFP RKP /by AndersEräässä kunnassa kaivettiin kunnan varastossa olleet koripallotelineet esille. Lapset kaipasivat pelejä ja leikkiä välitunnilla, kun kännykät olivat koulun päätöksellä päätetty jättää reppuun.
Toisessa kunnassa rehtori kertoi, että välitunneilla nykyään on kova melu. Lapset eivät enää istu hiljaa itsekseen välitunneilla, vaan juttelevat keskenään, leikkivät ja pelaavat. Saattaa joukkoon mahtua jokunen kinastelukin, mutta meteli on pääasiassa positiivista: oikeaa, suoraa vuorovaikutusta ja yhdessä olemista.
Kun syyslukukausi on ehtinyt jo lokakuuhun elokuun alusta voimaan tullut kännykkäkielto näyttää muuttaneen monen koulun arjen ja sisäisen dynamiikan positiiviseen suuntaan. Vaikka lain kielto rajoittuu ainoastaan oppitunteihin, moni koulu on ilokseni ja kehotukseni mukaisesti päättänyt rajoittaa käyttöä myös välituntien aikana.
Aivan yhtä keskeistä kuin se, että koulu opettaa lukemaan, laskemaan ja tuntemaan yhteiskuntaamme, on se, että se opettaa vuorovaikutusta ja sosiaalisia taitoja. Niitä opitaan toimimalla yhdessä, puhumalla ja kuuntelemalla, keskustelemalla.
Ja se vaatii aikaa ja tilaa.
Erään ruotsalaisen tutkimuksen mukaan lapsi viettää koulun ulkopuolella jopa yli 6 tuntia päivässä ruudun äärellä. Ajankäyttö on monella tavalla nollasummapeli. Tunti, jota käytetään yhteen asiaan, on pois jostain toisesta.
Kun kännykän käytön rajoittaminen oppitunnilla näyttää johtavan siihen, että käyttö vähenee myös tuntien välissä, on syytä odottaa, että sama positiivinen vaikutus näkyisi myös vapaa-ajalla.
Silloin saatamme olla matkalla sen ratkaisemiseksi, mikä on se keskeinen koulutuksen haaste: laskevat oppimistulokset.
Minä uskon vahvasti siihen, että pääsyyllinen oppimistulosten laskuun löytyy heikentyneestä keskittymiskyvystämme. Se on asia, josta kärsimme niin me vanhemmat kuin nuoretkin.
Yksi syy tähän on taskussamme pörisevä ja värähtelevä laite. Se on ohjannut meidät pois todellisuudesta, jossa saatoimme istua tunnin paikallamme ja kääntää kirjan sivuja, keskeytyksettä. Ja se on taito, jota tarvitaan myös tässä maailmassa.
Koulun tehtävä on opettaa nuorille niitä keskeisiä taitoja, joita maailma heiltä edellyttää. Digitaalinen kompetenssi on tietenkin yksi niistä. Emme voi ummistaa silmiämme maailmalta. Mutta tässä ajassa tarvitsemme vielä ja yhä kykyä syventyä, keskittyä ja olla hitaita. Voi sanoa, että se on syväoppimisen edellytys.
Toivottavasti se, että kännykät lakimuutoksen myötä näyttelevät hieman pienempää roolia lasten ja nuorten mielessä johtaa paitsi meluisimipiin välitunteihin myös hitauteen, keskittymiseen, syventymisen ja sen kautta parempaan kykyyn oppia uutta maailmasta ja itsestämme. Hitaus on uusi nopea.