Syksyllä kännykät poistuvat luokkahuoneista
Tänään eduskunta on hyväksynyt lakimuutoksen, joka kieltää puhelimien käytön oppituntien aikana. Lakimuutos astuu voimaan koulun alkaessa syksyllä. Samalla kouluille annetaan mahdollisuus rajoittaa puhelimien käyttöä myös välituntien aikana omissa järjestyssäännöissään. Lain myötä kouluilla on myös velvollisuus laatia järjestyssäännöt, jotka koskevat digitaalisten laitteiden käyttöä ja säilytystä koko koulupäivän ajan.
– Olen iloinen, että hallitus on saanut tämän tärkeän lain maaliin. Lakimuutoksen myötä annamme oppilaille paremmat mahdollisuudet keskittyä opetukseen ja opettajille työkalut, joita he tarvitsevat oppimisrauhan luomiseen, sanoo opetusministeri ja RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz.
Lakimuutos ei tarkoita sitä, että digitaaliset välineet katoaisivat kouluista. Päinvastoin, teknologia tulee jatkossakin olemaan luonnollinen osa opetusta opetussuunnitelmien mukaisesti. Tarkoituksena on puuttua nimenomaan häiritsevään ja hallitsemattomaan mobiililaitteiden käyttöön, joka haittaa oppimista.
– Koulu ei ole pelkästään paikka, jossa opitaan. Se on myös paikka, jossa kehitetään sosiaalisia taitoja. Kun katse on jatkuvasti kiinni näytössä, on vaikeampi olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Siksi haluamme antaa oppilaille paremmat mahdollisuudet merkitykselliseen yhdessäoloon koulupäivän aikana, sanoo Adlercreutz.
Tutkimukset osoittavat, että maltillinen digitaalisten resurssien käyttö tukee oppimista, mutta liiallinen käyttö heikentää keskittymiskykyä. Adlercreutz toivoo, että lakimuutos ei pelkästään paranna työrauhaa kouluissa, vaan edistää myös parempia oppimistuloksia ja lisää kiinnostusta lukemiseen.
– Meidän aikuisten on myös ymmärrettävä, että olemme nuorille esimerkkejä. Tämä lakimuutos toimii muistutuksena meille kaikille siitä, että puhelimen sivuun laittaminen on hyödyllistä myös meille, sanoo Adlercreutz.
Lukeminen antaa paljon muutakin kuin tietoa
Tänään on maailman kirjapäivä. Samaan aikaan vietetään kansallista lukuviikkoa, jonka teemana tänä vuonna on ”Löydä lukufiilis”. Teema tuntuu tärkeältä, sillä yhä useamman nuoren lukutaito heikkenee huolestuttavasti.
– Jotta kaikilla lapsilla ja nuorilla olisi myöhemmin elämässään yhtäläiset mahdollisuudet, on ratkaisevan tärkeää, että he saavat vahvan perustan lukemiselle. Hyvät oppimistulokset korreloivat vahvasti hyvän luetun ymmärtämisen ja sujuvan lukemisen kanssa. Hyvä lukutaito on avainasemassa, jotta voi osallistua aktiivisesti yhteiskunnassa, sanoo RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz.
– Olen erityisen huolissani siitä, että lapset, jotka jo nyt kamppailevat eniten, jäävät eniten jälkeen lukutaidossa. Meidän on varmistettava, että kaikki lapset saavat tarvitsemansa tuen ja resurssit lukutaitonsa kehittämiseksi, Adlercreutz jatkaa.
Lukukeskuksen uusi raportti osoittaa, että lapset, jotka kasvavat kodeissa, joissa aikuiset osoittavat kiinnostusta lukemista kohtaan ja joissa kirjat ovat luonnollinen osa jokapäiväistä elämää, kehittävät vahvemman lukutaidon. Tämä puolestaan vaikuttaa myönteisesti lasten oppimiseen ja henkilökohtaiseen kehitykseen sekä koulussa että myöhemmin elämässä. Siksi on tärkeää, että aikuiset lukevat yhdessä lasten kanssa, että kouluissa varataan aikaa lukemiseen ja että kirjoja on helposti saatavilla kotona, luokkahuoneessa ja kirjastossa.
– Lukeminen ei ole vain tiedon omaksumista. Se voi olla myös tapa rentoutua, levätä tai yksinkertaisesti rauhoittua. Lukemalla harjoittelemme keskittymistä ja kärsivällisyyttä. Oman lukutunnelman löytäminen voi viedä aikaa, ja joskus tuntuu, ettei sitä aikaa ole. Mutta usein juuri stressaavimpina hetkinä tarvitsemme kirjaa eniten, Adlercreutz toteaa lopuksi.
Suomen ja Viron yhteinen julistus korostaa koulutuksen ja medialukutaidon merkitystä tekoälyn aikakaudella
Opetusministeri Anders Adlercreutz tapasi 18. helmikuuta Tallinnassa Viron opetus- ja tiedeministeri Kristina Kallaksen. Vierailun aikana julkaistiin Suomen ja Viron yhteisjulistus digitalisaatiosta, medialukutaidosta ja tekoälystä. Ministerit keskustelivat näistä teemoista myös asiantuntijoiden ja opiskelijoiden kanssa.
Maiden yhteisen julistuksen tarkoituksena on korostaa, että tekoäly, digitalisaatio ja medialukutaito ovat olennaisia kansalaistaitoja, joita tulisi kehittää jatkuvasti. Julistuksen mukaan on tärkeää olla mukana päättämässä siitä, miltä tekoälyn käyttö ja rooli Suomessa, Virossa ja Euroopassa näyttävät tulevaisuudessa. On tärkeää, että johtajuus asiassa on omissa käsissämme.
– Koulutuksella on keskeinen rooli digitalisaatiossa ja tekoälyn kehittämisessä. Mitä tietoisempia olemme, mitä koulutetumpia olemme ja mitä osallistavampia olemme, sitä vahvempia olemme kohtaamaan mahdolliset eteemme tulevat haasteet. Suomi ja Viro tahtovat toimia tässä etulinjassa, toteaa ministeri Anders Adlercreutz.
Yhteisjulistus allekirjoitettiin Tallinnan valtionlukiossa Pelgulinna Riigigümnaasiumissa. Ministerit keskustelivat tilaisuudessa opiskelijoiden kanssa kriittisen ajattelun tärkeydestä, resilienssistä ja sosiaalisen median roolista osana informaatioympäristöä.
Kahdenvälisessä tapaamisessa ministerit keskustelivat muun muassa Suomessa annetusta hallituksen esityksestä koskien oppilaiden omien mobiililaitteiden käyttöä kouluissa. Keskustelun jälkeen ministerit tapasivat aiheista vastaavia asiantuntijoita.
Lisäksi ohjelmassa on vierailut Rakett69-tiedestudiolla ja tyttöjen harrastuskerho Unicorn Squadissa, joka tarjoaa teknologiakasvatusta erityisesti 8–12-vuotiaille tytöille.
Kuva: HTM, Raimo Roht
En svår ria med gott resultat
/0 Comments/in 1 koulutus, 2 yrittäminen, Uncategorized, budjetti, Insändare, Regeringen, SFP RKP /by AndersOm några veckor ger regeringen sin budget till riksdagen. Våra egna förhandlingar slutfördes i början av förra veckan i en situation där det både finns goda och sämre nyheter att ta avstamp i.
Mitt i allt tumult både innanför och utanför våra gränser har man kunnat börja ana lite ljusningar också inom ekonomin. Samtidigt präglades budgetrian förberedelser också av en annan nyhet: Det att Fitch bedömning av Finlands kreditvärdighet sänktes i somras gjorde det helt klart att anpassningar måste göras, till en summa på en miljard euro på 2027 års nivå.
Rians startskott avfyrades redan i början av augusti när finansministeriets budgetförslag kom. Bland annat det att ett stor del av de inbesparingar som föreslogs riktade sig till utbildningssektorn gjorde att förhandlingarna blev utmanande. Vi hade ett gemensamt mål, men olika syner på vad som är klokt och ändamålsenligt.
Det resultat vi kom ut med är jag ändå nöjd med. Vi kunde undvika nedskärningar i social- och hälsovård och utbildningens finansiering rördes inte heller. Efter flera varv av anpassningar behövde vi inte heller gå åt den viktiga tredje sektorns finansiering.
Nästa år ökar igen grundskolans anslag medan vi också kan sänka skatten på arbete för en stor del av befolkningen. Det är i linje med regeringens linje om att stärka de grundläggande färdigheterna i skolan samtidigt som vi stärker incitamenten för arbete och tillväxt.
Vi tar också fram en modell för att sysselsätta ungdomar. Den första arbetsplatsen är enormt viktigt och en sysselsättningssedel kan sänka tröskeln att ge en ungdom en första chans i arbetslivet. Det här var något SFP drivit och nu går förslaget vidare ledsagat av en stark finansiering.
För vår regions del betyder budgeten också att viktiga vägprojekt som Getbergets planskilda korsning och Prysmians avtag går vidare. Med tanke på de arbetsplatser som planeras i området är det viktigt att trafikarrangemangen också stöder tillväxten.
Samtidigt som jag är nöjd med resultatet kan jag inte var glad över den diskussion som pågick kring budgetrian.
Att vara politiker och riksdagsledamot innebär ett speciellt ansvar. Då kan man inte slänga ur sig vad som helst. Med ord formar vi verkligheten. Och ord som nedvärderar delar av befolkningen trasar sönder den gemenskap och det förtroende som vi är beroende av – också med tanke på den tillväxt vi behöver.
Jag hoppas och förutsätter att alla nu tillsammans kan fokusera på det arbete som vi fått förtroendet att sköta – ett arbete för landets bästa.
Siirretään kesäloma kahdella viikolla eteenpäin
/0 Comments/in 1 koulutus, blog, Lehdistötiedote, opetus, SFP RKP, Utbildning /by AndersRKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz katsoo, että kesäloman aloitusta tulisi siirtää kahdella viikolla eteenpäin. Suomi kulkee epätahdissa muun Euroopan kanssa, ja monilla perheillä on haasteita lomien ja työaikataulujen yhteensovittamisessa kesäkuukausina. Vaikka Suomi on monella tapaa lähentynyt Pohjoismaita ja EU:ta, eroamme naapurimaistamme merkittävästi kesäloman ajankohdan suhteen.
– Nykyinen järjestelmämme on monella tapaa menneisyydestä. Nykyään työelämän vuosikello on erilainen eikä sidoksissa kylvöön ja sadonkorjuuseen, sanoo Adlercreutz.
Adlercreutzin mukaan aikana, jolloin olemme yhä riippuvaisempia muusta maailmasta ja jolloin suuri osa yhteistyöstä tapahtuu ulkomaisten toimijoiden kanssa, olisi luonnollinen askel, että aikataulumme olisivat samat kuin pohjoismaisilla naapureillamme.
– Useimmissa tapauksissa vanhemmille on helpompaa pitää lomaa heinä- ja elokuussa kuin kesäkuussa. Kesäloman siirtäminen kahdella viikolla eteenpäin helpottaisi sekä perheiden että yritysten tilannetta, Adlercreutz sanoo.
Adlercreutz haluaa nähdä kesäloman siirron ratkaisuna sekä perheiden lomasuunnittelun ja hyvinvoinnin että yritysten toimintaedellytysten kannalta – puhumattakaan kotimaisesta matkailusta ja pidemmästä kesäsesongista suuressa osassa maata.
– Esimerkiksi saariston palvelut ovat sidoksissa kouluvuoteen, kun kotimainen matkailusesonki loppuu äkillisesti koulujen alkaessa. Koska suuri osa eurooppalaisesta matkailusta ajoittuu elokuulle, tämä on haaste, jolla on suoria seurauksia yrityksillemme – kuinka houkutella turisteja Suomeen, jos kotimainen kysyntä loppuu koulujen alkaessa, mikä tietenkin vaikuttaa palveluiden saatavuuteen, Adlercreutz toteaa.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt selvityksen, jonka tavoitteena on kartoittaa sekä mahdollisuudet että haasteet kesäloman siirtämisessä. Adlercreutzin mukaan on jo selvää, että haasteita on, ja niiden ratkaisemiseksi tarvitaan rakentavaa keskustelua ja uusia ratkaisuja.
– Tämä on monimutkaisempi kysymys kuin voisi ensi silmäyksellä ajatella. Kyse on myös varhaiskasvatuksesta, ylioppilaskirjoitusten ja korkeakoulujen valintojen aikatauluista ja monesta muusta asiasta. Samalla on tärkeää, ettei kevätlukukaudesta tule liian pitkä – pidempi pääsiäisloma voisi siinä olla luonteva osa ratkaisua, sanoo Adlercreutz.
– Kun selvitys on valmis, näemme, löydämmekö yhteisymmärryksen hallituksessa. Koska kyse on aloitteesta, joka ei sisälly hallitusohjelmaan, tarvitaan poliittisia keskusteluja asiasta, kun siihen asti pääsemme. Toivon, että voimme löytää ratkaisuja haasteisiin. Missä on tahtoa, siellä on tie, Adlercreutz sanoo.
Tutkimuksen vapaus ei ole sattumaa – eikä silmänlumetta
/0 Comments/in 1 koulutus, blog, Mielipidekirjoitus, SFP RKP /by AndersYksittäisen tutkimushankkeen rahoitus on jälleen herättänyt keskustelua. Erityisesti sosiaalisessa mediassa on kyseenalaistettu Suomen Akatemian päätös rahoittaa hanketta, joka tutkii kauneussalonkeja, hoivatyötä ja rodullistettuja kohtaamisia. Tutkimuksen aihetta on pidetty jopa verovarojen väärinkäyttönä.
Tällainen keskustelu osoittaa, kuinka helposti tieteen perusperiaatteet unohtuvat.
Suomen Akatemian rahoituspäätökset eivät ole poliittisia valintoja tai mielipidekysymyksiä. Niistä vastaa tutkimusneuvosto, jonka toimintaa ohjaa eduskunnan säätämä laki. Jokainen hakemus arvioidaan kansainvälisessä vertaisarvioinnissa, jossa asiantuntijat tarkastelevat tieteellistä laatua ja vaikuttavuutta – ei otsikon iskevyyttä tai poliittista hyötyä.
Tutkimus jakautuu karkeasti kahteen lajiin: soveltavaan ja perustutkimukseen. Soveltava tutkimus tähtää konkreettisiin ratkaisuihin, kuten uusiin lääkkeisiin tai puhtaan energian ratkaisuihin. Perustutkimus taas pyrkii ymmärtämään maailmaa, yhteiskuntaa ja ihmisyyttä syvemmin – ilman suoraa sovellustavoitetta. Juuri se luo pohjan ajattelulle ja teorioille, joista myös soveltava tutkimus ammentaa.
Molempia tarvitaan. Ja molemmat tutkimuksen lajit elävät osana kansainvälistä tiedeyhteisöä, jossa Suomi on arvostettu, akateemisen vapauden periaatteisiin sitoutunut toimija.
Erityisesti perustutkimuksessa on tärkeää, että aihekirjo on laaja. Tarvitsemme sekä luonnontieteitä että taidetta ja humanistisia tieteitä, jotka valottavat ihmisyyden, motiivien ja yhteiskunnallisten ilmiöiden syvyyksiä.
Tutkimusta saa ja pitääkin arvioida. Tieteeseen kuuluu kriittinen tarkastelu ja avoin keskustelu. Tutkimuksen sisältöä ei kuitenkaan pidä ohjata hallitusohjelman, someraivon tai poliitikkojen maailmankuvan pohjalta.
Meidän on tuettava tutkijoita silloinkin, kun he tarkastelevat vaikeita tai poliittisesti herkkiä aiheita. Tutkijoiden ei tule pelätä, että heidän työnsä johtaa kohuun tai julkiseen ripitykseen. Yhteiskunnan ja päättäjien vastuulla on suojella tätä vapautta – ei kaventaa sitä.
Tutkimuksen tulee voida tarkastella maailmaa kriittisesti, myös näkökulmista, jotka eivät heti avaudu kaikille. Esimerkiksi naisten, maahanmuuttajien ja matalapalkkaisilla aloilla työskentelevien ihmisten arkeen liittyvä tutkimus tuo näkyviin ilmiöitä, jotka muuten saattaisivat jäädä katveeseen.
Tieteen vapaus ei tarkoita, että rahaa käytetään sattumanvaraisesti. Se tarkoittaa, ettei tutkimuksen sisältöä alisteta poliittiselle ohjaukselle. Vain näin varmistamme, että tutkimus voi synnyttää uutta ajattelua, tietoa ja toimintaa – ei tunnepohjalta, vaan tutkittuun tietoon nojaten. Poliittisesti ohjattu, ideologisoitu tutkimus olisi nimenomaan sattumanvaraista – ja mitä todennäköisimmin myös veronmaksajan näkökulmasta tuhlaavan tehotonta.
Jos poliitikot alkavat määritellä, mitä sanoja tai aiheita tutkimuksessa saa käyttää – kuten ”feminismi” tai ”rodullistettu”, ”ilmastonmuutos”, ”tasa-arvo”, ”Nato” tai ”ydinvoima” – ajaudumme vaarallisen ennakkosensuurin tielle. Samalla murennamme juuri sen perustan, jota vapaa tiede ja aito innovaatio edellyttävät.
Se on askel kohti kehitystä, joka monessa maassa on jo alkanut nakertaa demokratiaa.
Tunnettu suomalainen filosofi Georg Henrik von Wright varoitti jo 1980-luvulla, että länsimainen sivilisaatio on vaarassa vajota välineellisen järjen ylivallan alle: “Me osaamme yhä tarkemmin mitata, miten tehdään, mutta emme enää kysy, miksi.”
Kun tiedon arvoa mitataan yksinomaan sen taloudellisella hyödynnettävyydellä, unohtuu sivistyksen syvempi tehtävä: se auttaa meitä ymmärtämään ihmisyhteisöjä, arvoja ja olemassaolon tarkoitusta.
Tässä ajassa tarvitsemme enemmän kuin koskaan kriittistä, uteliasta ja ennakkoluulotonta ajattelua – emme vähemmän.
Tieteen vapaus on suomalaisen demokratian, koulutuksen ja tulevaisuuden ytimessä. Pidetään siitä kiinni.