Adlercreutz vaikuttunut nuorista ammattilaisista Taitaja2025 -tapahtumassa
Suomi tarvitsee osaavia ammattilaisia myös tulevaisuudessa. Tällä viikolla Turussa järjestettävässä Taitaja2025-tapahtumassa kokoontuu satoja nuoria sekä Suomesta että useista muista maista kilpailemaan eri ammattitaidon lajeissa – rakennusalasta ja teollisuudesta palveluihin, ohjelmointiin, mediasuunnitteluun ja vaatteiden ompeluun. RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz osallistui tapahtumaan ja tutustui muun muassa kansainväliseen kokkikilpailuun, jossa Suomi ja Sveitsi–Ranska ottivat toisistaan mittaa.
– Olen todella vaikuttunut Suomen kokkimaajoukkueesta . Kilpakeittiöissä näkyi korkeatasoinen ammattimaisuus, keskittyminen ja taito. Tapahtumassa huokui se, kuinka vahvaa osaamista nuorillamme on, sanoo Adlercreutz.
Tämän vuoden Taitaja-tapahtuman teemana on ”Ammattitaidolla tulevaisuuteen”, mikä on hyvin ajankohtainen aihe aikana, jolloin työmarkkinat muuttuvat nopeasti. Hallitus on käynnistänyt uudistuksia ammatillisen koulutuksen vahvistamiseksi ja tulossa on muun muassa kokeilu, jolla lisätään koulutuksen järjestäjien autonomiaa muokata koulutusta paikallisten tarpeiden mukaan.
– On ratkaisevan tärkeää, että koulutuksemme todella valmistavat opiskelijoita tulevaisuuteen. Meidän on annettava nuorillemme välineet kasvaa, kehittyä ja pärjätä jatkuvasti muuttuvassa työelämässä. Taitaja2025 osoittaa selvästi, kuinka korkeatasoista ammatillinen koulutuksemme on, Adlercreutz sanoo.
Syksyllä kännykät poistuvat luokkahuoneista
Tänään eduskunta on hyväksynyt lakimuutoksen, joka kieltää puhelimien käytön oppituntien aikana. Lakimuutos astuu voimaan koulun alkaessa syksyllä. Samalla kouluille annetaan mahdollisuus rajoittaa puhelimien käyttöä myös välituntien aikana omissa järjestyssäännöissään. Lain myötä kouluilla on myös velvollisuus laatia järjestyssäännöt, jotka koskevat digitaalisten laitteiden käyttöä ja säilytystä koko koulupäivän ajan.
– Olen iloinen, että hallitus on saanut tämän tärkeän lain maaliin. Lakimuutoksen myötä annamme oppilaille paremmat mahdollisuudet keskittyä opetukseen ja opettajille työkalut, joita he tarvitsevat oppimisrauhan luomiseen, sanoo opetusministeri ja RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz.
Lakimuutos ei tarkoita sitä, että digitaaliset välineet katoaisivat kouluista. Päinvastoin, teknologia tulee jatkossakin olemaan luonnollinen osa opetusta opetussuunnitelmien mukaisesti. Tarkoituksena on puuttua nimenomaan häiritsevään ja hallitsemattomaan mobiililaitteiden käyttöön, joka haittaa oppimista.
– Koulu ei ole pelkästään paikka, jossa opitaan. Se on myös paikka, jossa kehitetään sosiaalisia taitoja. Kun katse on jatkuvasti kiinni näytössä, on vaikeampi olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Siksi haluamme antaa oppilaille paremmat mahdollisuudet merkitykselliseen yhdessäoloon koulupäivän aikana, sanoo Adlercreutz.
Tutkimukset osoittavat, että maltillinen digitaalisten resurssien käyttö tukee oppimista, mutta liiallinen käyttö heikentää keskittymiskykyä. Adlercreutz toivoo, että lakimuutos ei pelkästään paranna työrauhaa kouluissa, vaan edistää myös parempia oppimistuloksia ja lisää kiinnostusta lukemiseen.
– Meidän aikuisten on myös ymmärrettävä, että olemme nuorille esimerkkejä. Tämä lakimuutos toimii muistutuksena meille kaikille siitä, että puhelimen sivuun laittaminen on hyödyllistä myös meille, sanoo Adlercreutz.
Lukeminen antaa paljon muutakin kuin tietoa
Tänään on maailman kirjapäivä. Samaan aikaan vietetään kansallista lukuviikkoa, jonka teemana tänä vuonna on ”Löydä lukufiilis”. Teema tuntuu tärkeältä, sillä yhä useamman nuoren lukutaito heikkenee huolestuttavasti.
– Jotta kaikilla lapsilla ja nuorilla olisi myöhemmin elämässään yhtäläiset mahdollisuudet, on ratkaisevan tärkeää, että he saavat vahvan perustan lukemiselle. Hyvät oppimistulokset korreloivat vahvasti hyvän luetun ymmärtämisen ja sujuvan lukemisen kanssa. Hyvä lukutaito on avainasemassa, jotta voi osallistua aktiivisesti yhteiskunnassa, sanoo RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz.
– Olen erityisen huolissani siitä, että lapset, jotka jo nyt kamppailevat eniten, jäävät eniten jälkeen lukutaidossa. Meidän on varmistettava, että kaikki lapset saavat tarvitsemansa tuen ja resurssit lukutaitonsa kehittämiseksi, Adlercreutz jatkaa.
Lukukeskuksen uusi raportti osoittaa, että lapset, jotka kasvavat kodeissa, joissa aikuiset osoittavat kiinnostusta lukemista kohtaan ja joissa kirjat ovat luonnollinen osa jokapäiväistä elämää, kehittävät vahvemman lukutaidon. Tämä puolestaan vaikuttaa myönteisesti lasten oppimiseen ja henkilökohtaiseen kehitykseen sekä koulussa että myöhemmin elämässä. Siksi on tärkeää, että aikuiset lukevat yhdessä lasten kanssa, että kouluissa varataan aikaa lukemiseen ja että kirjoja on helposti saatavilla kotona, luokkahuoneessa ja kirjastossa.
– Lukeminen ei ole vain tiedon omaksumista. Se voi olla myös tapa rentoutua, levätä tai yksinkertaisesti rauhoittua. Lukemalla harjoittelemme keskittymistä ja kärsivällisyyttä. Oman lukutunnelman löytäminen voi viedä aikaa, ja joskus tuntuu, ettei sitä aikaa ole. Mutta usein juuri stressaavimpina hetkinä tarvitsemme kirjaa eniten, Adlercreutz toteaa lopuksi.
Olemme enemman kuin osiemme summa
/0 Comments/in 1 koulutus, blog, Lehdistötiedote, SFP RKP, Uncategorized /by AndersVuosien varrella olen monta kertaa saanut johdattaa vierailijaryhmiä Eduskuntatalossa. Teen sen mielelläni itse, sillä se antaa mahdollisuuden keskustella kävijöiden kanssa – mutta myös pysähtyä itse sen äärelle, mitä Eduskuntatalo edustaa.
Kun vuonna 1923 päätettiin, että vastikään itsenäistynyt Suomi saisi oman eduskuntatalon, oli hyvin vähän merkkejä siitä, että olisimme yhä itsenäinen maa 102 vuotta myöhemmin. Euroopassa sodan jäljet savusivat edelleen, ja Venäjällä vallitsi paikoin levottomuutta. Suomi oli yksi Euroopan köyhimmistä maista.
Mutta uskoimme itseemme. Ja 100 vuotta sitten, vuonna 1925, julkistettiin kilpailun voittanut ehdotus. Se oli yhdistelmä vaikutteita sekä meidän omasta että muista arkkitehtuuriperinteistä ja sen pohjalta taloa lähdettiin rakentamaan.
Päättäjät uskoivat Suomeen ja siihen, että demokratia tarvitsee symbolin – sellaisen, joka olisi maamme ja demokratiamme arvoinen. He näkivät kauas.
Tänä päivänä tuntuu usein siltä, ettei meiltä löydy samanlaista uskoa tulevaisuuteen. Se on paradoksaalista, kun ajattelee, miten moni asia puhuu puolestamme – toisin kuin sata vuotta sitten.
Opetusministerinä matkustan ajoittain myös ulkomaille, ja toimin sen kautta eräänlaisena lähettiläänä maallemme ja erityisesti koulujärjestelmällemme. Vastaanotto on kaikkialla erittäin myönteinen. Suomea katsotaan ylöspäin. Kouluamme arvostetaan, ja maamme ”kansalliseen brändiin” liitetään lähes yksinomaan positiivisia asioita.
En voi olla ajattelematta, että täällä kotona keskustelumme juuttuvat ajoittain hyvin toisenlaisiin mielikuviin. Mikään maa ei voi olla kaikkea, mutta paljon voi olla. Ja Suomi on paljon.
Koulumme on edelleen hyvä. Sijoitumme yhä korkealle kansainvälisissä vertailuissa. Aikuisemme ovat PIAAC-tutkimuksen – eli aikuisten PISA-testin – mukaan maailman parhaita. Meillä on vahva lehdistönvapaus, hyvin matala korruptio, kohtuullisen sujuva byrokratia ja hyvä elämänlaatu. Myös työn ja vapaa-ajan tasapaino on monella tapaa kunnossa.
On täysin totta, että haasteita riittää. Julkinen talous ei ole tasapainossa. Talouskasvu on liian hidasta. Mutta on yhtä totta, ettei ole realistista odottaa sijoitusten ja investointien virtaavan maahan, jos emme itse näe ympärillämme olevia mahdollisuuksia.
On myös tärkeää ymmärtää, ettemme itse tiedä kaikkea parhaiten. Siksi tarvitsemme ideoita myös ulkopuolelta. Kasvua on vaikea synnyttää, jos toimimme vain oman kansallisen nollasummapelin sisällä.
Suomen vahvuudet – turvallisuus ja keskinäinen luottamus – ovat maailman mittakaavassa ainutlaatuisia asioita. Niitä voisi käyttää vetovoimatekijöinä, joilla houkutella osaamista ja pääomaa Suomeen. Mutta se edellyttää meiltä hieman enemmän uteliaisuutta, avoimuutta ja yhteistyöhalua.
Olemme itsenäisyytemme aikana kohdanneet suuria haasteita monesti. Usein olemme löytäneet tien eteenpäin juuri siksi, että olemme ennakkoluulottomasti uskoneet itseemme – niin sodan kuin rauhankin aikana.
Itsenäisyyspäivä tarjoaa mainion mahdollisuuden muistuttaa itseämme siitä, mitä meillä on, mitä aikaisemmat sukupolvet ovat tehneet puolestamme ja miten usein olemme yhdessä olleet enemmän kuin osiemme summa. Hyvää itsenäisyyspäivää.
Skolan behöver riktning, stöd och höjda ambitioner
/0 Comments/in 1 koulutus, Uncategorized, Insändare, SFP RKP, opetus, Utbildning /by AndersNär vi nu är kalibrerade för några sekunders videosnuttar kan det kännas omöjligt att läsa en längre text. Därför måste skolan aktivt arbeta med uthållighet och förmågan att klara av tristess ibland.
Skolan har en helt central roll när vi talar om Finlands framtid.
Eftersom den är så central är det viktigt att vi inte fastnar i ett letande efter syndabockar eller i en längtan efter svunna tider när vi diskuterar dess utveckling.
Skolan påverkas av samhället runtomkring den. Den är inte en isolerad ö. Samtidigt som det är viktigt att ta lärdom av det förflutna är det därför också klart att dagens utmaningar kräver lösningar som passar in i nutiden.
Det finns orsak att med oro se på de försämrade inlärningsresultaten.
Därför analyserar vi vid Undervisnings- och kulturministeriet som bäst orsakerna som ligger bakom de senaste årtiondenas utveckling – och bilden är komplex. Här vill jag ändå lyfta fram några centrala aspekter.
Digitaliseringen har förändrat verkligheten för våra barn och unga.
Koncentrationsförmågan utmanas av en verklighet i vilken vi ständigt bombarderas av en kaskad av budskap från olika apparater.
Lösningen är ändå inte att ta bort alla digitala läromedel från skolan, utan vi behöver hantera frågan pragmatiskt och pedagogiskt. Här har förstås lärarna och skolan en stark roll, men också hemma behöver vi stöda våra barn genom en sund inställning till skärmar.
Förmågan att fokusera och kunna koncentrera sig under längre perioder är avgörande för lärandet. När vi idag i vardagen är kalibrerade för 15–30 sekunders videosnuttar kan det kännas omöjligt att till exempel läsa ett längre kapitel i en bok. Just därför måste skolan aktivt arbeta med uthållighet och förmågan att till och med klara av tristess ibland.
Vi löser inte våra utmaningar om vi letar efter syndabockar på fel grunder på fel ställen.
Också den fysiska lärmiljön spelar stor roll: buller, stora öppna klassrum och för stora grupper är problem som kan åtgärdas.
Samtidigt måste vi vara tydliga med vad de försämrade inlärningsresultaten inte beror på. Skulden till det, att våra Pisaresultat dalat är inte ett ökat antal elever med utländsk bakgrund. Det visar forskningen. Vi löser inte våra utmaningar om vi letar efter syndabockar på fel grunder på fel ställen.
Skolans största tillgång är våra lärare. Under åren har deras arbetsbild ändå breddats.
Vi behöver värna lärarnas självständighet och ge dem förutsättningar att utvecklas. Vi behöver inte mera kontroll eller nya mätare.
Förväntningarna från hemmen har ökat, ibland mer än vad som kan anses rimligt.
Lärarens uppdrag är ändå först och främst att undervisa. Vi behöver värna lärarnas självständighet och ge dem förutsättningar att utvecklas. Vi behöver inte mera kontroll eller nya mätare.
Arbetsro och högre krav kräver tydliga spelregler. Att ta bort mobiltelefoner från klassrummen har redan gett tydligt positiva resultat.
Grundläggande färdigheter – att läsa, skriva och räkna – kräver tillräckligt med tid. De tre nya årsveckotimmarna i dessa ämnen i de lägre årskurserna som vi infört är därför viktiga.
Utmaningar finns också efter den grundläggande utbildningen – men där finns framför allt möjligheter.
Om 20 år kan yrkesutbildning bra vara den mest attraktiva vägen för unga.
Praktiska färdigheter, problemlösning och arbetslivskompetens blir centrala i 2030- och 2040-talens ekonomiska verklighet. Därför behöver hela utbildningssektorn klara av att leva i en tid av snabb förändring.
Vi löser inte skolans problem genom att skylla på invandring, skärmar eller hur läroplanen ser ut.
Problemen löser vi genom att stöda lärare och elever, höja ambitionsnivån och stärka strukturerna – samtidigt.
Vid sidan av kunskap behöver vi dessutom mer empati, mer samarbetsförmåga och en inställning som präglas av livslångt lärande. Det här är inte ”mjuka” värden, utan kärnan i framtidens konkurrenskraft.
Som undervisningsminister ser jag grundskolan som helt central för vår framtid. Låt oss höja ribban tillsammans.
Den kommande kompetensgarantin är nästa steg. Vi måste trygga arbetsro både för lärare och elever, och ge varje barn chansen att nå sin potential – med blicken riktad framåt, inte bakåt.
Koulu tarvitsee suunnan, tukea ja vaatimustason nostoa
/0 Comments/in 1 koulutus, blog, Mielipidekirjoitus, opetus, SFP RKP /by AndersKoulu on suomalaisen tulevaisuuden ydin. Nimenomaan koulun merkityksen takia on oleellista, että keskustelu sen suunnasta ei typisty yhteen syylliseen tai yhteen menneisyyteen katsovaan ratkaisuun. “Vanhaa hyvää koulua” voi ymmärrettävästi kaivata, mutta nykyiset haasteet eivät ratkea eilisen ajattelulla. Opetus- ja kulttuuriministeriössä pureudumme parhaillaan heikentyneiden oppimistulosten juurisyihin ja vastaus kysymykseen ”miksi” on monisyinen.
Digitalisaatio on muuttanut lapsuuden arkea. Keskittymiskyky kuormittuu, ärsykkeet kilpailevat huomiosta. Ratkaisu ei ole teknologia vastaan kirja, vaan pedagogiikka, joka annostelee ja ohjaa käyttötapoja. Tämä annostelu on koulupäivän osalta opettajien ammattitaidon varassa. Kodit voivat tässä työssä auttaa terveitä digikäytäntöjä kotona vaalimalla.
Keskittymiskyky ja pitkäjänteisyys ovat keskeisiä oppimisen moottoreita. Kun maailma kalibroi meidät kuluttamaan valmiiksi pureskeltuja syötteitä 15 tai 30 sekunnin annospaloina voi 30 sivua pitkän luvun lukeminen tuntua ylipääsemättömän raskaalta. Keskittymiskyvyn heikkeneminen on iso syyllinen haasteisiimme ja siksi koulun keskeinen haaste onkin opettaa meidät sietämään hitautta, jopa tylsyyttä. Vain pitkäjänteisyyden harjaannuttaminen johtaa parempiin oppimistuloksiin.
Myös oppimisympäristöissä kohdattava melu, avoimet tilat ja paikoitellen liian isot ryhmäkoot ovat asioita, jotka ovat korjattavissa. Yhteiskunnan monimuotoistuminen edellyttää resursseja ja oikein tuettuna heterogeenisyys on voimavara, joka auttaa menestymään.
Samalla on syytä muistuttaa kaikkia suomalaisia siitä, mistä ei ole kyse: PISA-tulosten laskun syyllinen ei ole nuori, jonka tausta löytyy Suomen ulkopuolelta. Sellaista väitettä ei tue myöskään tutkimustieto.
Koulujärjestelmämme keskeinen ja kriittinen vahvuus on opettajakunta. Opettajien työssä on kuitenkin tapahtunut työnkuvan hiljainen laajentuminen; kodit odottavat opettajilta asioita, joita heiltä ei voi odottaa. Opettajien tehtävä on opettaa ja tätä ydintehtävä on suojattava.
Työn motivoivuuden ytimessä on autonomia. Tämä pätee myös opettajiin ja siksi heidän autonomiaansa tulee vaalia. Kyse on aivan keskeisestä työn vetoimaan vaikuttavasta tekijästä. Korjaustoimenpiteissä pitää siksi keskittyä seikkoihin, jotka parantavat heidän työssä onnistumisen edellytyksiä. Täydennyskoulutus, työn itsenäisyys ja oman työn ja pedagogiikan kehittäminen ovat kriittisiä kysymyksiä.
Työrauha ja vaatimustaso on mahdollista palauttaa selkeillä pelisäännöillä – ei rangaistuskulttuurilla. Kännyköiden poistolla luokkahuoneista näyttää jo olleen dramaattisen positiivisia vaikutuksia monessa koulussa. Perustaidot – lukeminen, kirjoittaminen ja laskeminen – tarvitsevat päivittäisen rytmin. Siksi tämän syksyn alusta alakouluun tulleet 3 vuosiviikkotuntia lisää vahvistavat lukemista ja laskemista ovat tärkeitä.
Tukipalvelut tuodaan lähemmäs luokkaa ja yhteistyötä kotien sekä nuorisotyön kanssa vahvistetaan. Mittareita uudistetaan niin, että tieto tukee oppimista.
Haastetta on myös peruskoulun ulkopuolella. Mutta siellä on ennen kaikkea mahdollisuuksia: On mahdollista, että 20 vuoden kuluttua ammatilliset opinnot ovat Suomen tavoitelluimpia koulutuspolkuja. Kädentaidot, ongelmanratkaisukyky ja työelämäosaaminen ovat 2030- ja 2040-lukujen kovaa ydintä. Juuri siksi koulutusjärjestelmän on kyettävä elämään ajassa, jossa muutos on eksponentiaalista. Emme saa jähmettyä nostalgian varjoon.
Koulun ongelmia ei ratkota maahanmuuttoa, teknologiaa tai opetussuunnitelmaa syyttämällä. Ne ratkotaan tukemalla opettajia ja oppilaita, nostamalla vaatimustasoa ja vahvistamalla rakenteita – kaikkia samanaikaisesti.
Suomi tarvitsee tiedollisen osaamisen rinnalle empatiaa, yhteistyökykyä, itsesäätelyä ja elinikäisen oppimisen identiteettiä. Nämä eivät ole “pehmeitä lisukkeita” vaan teknologisen aikakauden kilpailukykyä.
Opetusministerinä näen peruskoulun tulevaisuuden infrastruktuurina. Nostetaan yhdessä rimaa – valmisteilla oleva osaamistakuu on tämän työn seuraava askel. Varmistetaan opettajien työrauha ja annetaan jokaiselle lapselle mahdollisuus yltää potentiaaliinsa – eteenpäin katsoen, ei taaksepäin peruuttaen.
(Kirjoitus Maaseudun Tulevaisuudessa 14.11.2025)