Pojista, koulusta ja tasa-arvosta.
Tämän päivän Helsingin Sanomien artikkeli ”Kouluihin on luotu järjestelmä, jossa pojat näyttäytyvät epäonnistujina” osuu samaan ajan hetkeen, jossa Yhdysvaltain presidentinvaalien tuloksen uutisoidaan ratkenneen nuorten miesten pahaa oloa parhaiten tulkinneen ehdokkaan hyväksi.
Tasa-arvoliikkeen toinen aalto (ensimmäisen voi ajatella ajoittuvan 1800-luvun loppupuolelle) 1960–1980-luvuilla puolusti aiheellisesti naisten oikeuksia perheessä, seksuaalisuudessa ja työelämässä. Tasa-arvossa otettiinkin noilla elämän osa-alueilla edistysaskeleita seuraavina vuosikymmeninä.
Samaa aikaan maailma on muuttunut monella tapaa: Elämme keskellä suurta teknologista murrosta ja maailmanlaajuista globalisaatiota. Nämä muutokset ovat vaikuttaneet meidän kaikkien elämään, mutta ehkä eniten ns. perinteisiin miesrooleihin ja miesvaltaisiin ammatteihin ja työtilaisuuksiin. Nämä muutokset näkyvät nyt reaktioina niin politiikassa kuin yhteiskunnassa laajemminkin Myös koulussa, tulevaisuustehtaassa, näkyy uusi eroja sukupuolten välillä.
Suomalainen koulu ei ole tästä poikkeus. Tarkastellessamme PISA-tuloksia, näemme merkittävän sukupuolivinoutuman: Tytöt eivät pärjää juuri aikaisempaa huonommin. Poikien oppimistulokset ovat sen sijaan laskeneet huomattavasti. Samaan aikaan pojat voivat henkisesti tyttöjä paremmin.
Jokin koulussamme aiheuttaa aikaisempaa enemmän tyttöjen ja poikien eriytymistä niin koulukokemuksessa kuin itse koulussa pärjäämisessä.
Tarvitsemme kouluun tasa-arvoliikkeen, joka kykenee tarkastelemaan oppilaita monipuolisesti. Ei pelkästään sukupuolen kautta, vaan, kuten jutussa mainitaan, monen eri näkökulman kautta.
Me olemme kaikki erilaisia väistämättä erilaisten taustojemme ja kokemustemme johdosta. Tarvitsemme tasa-arvotyötä, joka lähtee ihmisten jakamattomasta ihmisarvosta ja näkee erilaisuuden – myös erilaiset sukupuolet – rikkautena. Tällaisen liikkeen ytimessä on halu kuunnella erilaisia näkökulmia ja halu hyödyntää jokaisen ihmisen vahvuuksia yhteiskuntaa rakennettaessa.
Juuri tällaisesta sukupuoliajattelusta vapaasta ja erilaisten tarpeiden näkemiseen ja erilaisuuden arvostamiseen perustuvasta tasa-arvosta toivoisin suomalaisen koulujärjestelmän tulevan tunnetuksi.
Helsingin Sanomien artikkeliin on haastateltu poikien sielunelämää ja koulukokemuksia pitkään tutkinutta ja tutkijana arvostamaani Harry Lunabbaa. Muistan hänen korostaneen viitisen vuotta sitten hänen kanssani jutellessani, ettei pojille tarjoudu riittävästi tilaisuuksia syvälliseen kanssakäymiseen aikuisten kanssa. Voisi kuvitella, ettei tilanne ole ainakaan parantunut älykännyköiden käytön entisestään lisäännyttyä.
Kun kohtaamattomuuteen vielä lisää tutkimuksissa nousseen huolen siitä, että algoritmit kohdentavat sisältöjä voimakkaaasti käyttäjän ilmoitetun sukupuolen mukaan on selvää, että kehityksessä piilee eriytymisen ja segregaation vaara.
Jokainen lapsi ja jokainen nuori kaipaa kohdatuksi tulemista. Kasvattajien on ammattinsa puolesta ymmärrettävä kunkin lapsen ja nuoren kehitysvaihetta.
Lääketieteellisesti tosiasia on, että pojat kehittyvät tyttöjä myöhemmin. Tämä ei ole puute, vaan tosiasia, joka on yksinkertaisesti vain huomioitava opetuksessa. Kuten Lunabba toteaa: ”…yläasteella itseohjautuvuus voi olla monelle pojalle hankalaa, eli he hyötyisivät aikuislähtöisemmästä opetuksesta.”
Perinteisesti on ehkä ajateltu, että poikien kanssa yhteyttä haetaan puuhastelemalla ja tyttöjen kanssa juttelemalla. Itse ajattelen, että kaikki lapset ja nuoret ansaitsevat molempia.
Koulun tärkeä tehtävä on opettaa lapsia ja nuoria kohtaamaan muut empaattisesti. Tämä edellyttää jatkuvia empaattisia kohtaamisia heidän kanssaan. Esimerkillä johtamista.
Meillä aikuisilla on vastuu uuden ajan tasa-arvon edistämisestä. Sellaisen tasa-arvon, jossa jokainen kokee olevansa arvostettu ja kuultu sukupuolestaan riippumatta.
Neljän pojan ja yhden tytön isänä ja opetusministerinä toivon, että suomalainen koulu onnistuu tasa-arvotyössä ottamaan tasapuolisesti huomioon erilaisten oppijoiden tarpeet.
Opettajien koulutus on Suomessa korkeatasoista ja uskon, että pääsemme kouluissa pitkälle pitämällä asiaa aktiivisesti esillä.
Koulujen opetuksessa on tärkeää tehdä näkyväksi kulttuurihistoriamme kaikki ulottuvuudet
(Texten hittas här på svenska )
Koulun tehtävä on opettaa elämässä tarvittavia taitoja ja sivistystä.
Sivistykseen liittyy kulttuurihistorian ja taiteen tunteminen. Eurooppalainen ja suomalainen kulttuurihistoria on vahvasti kytköksissä kristillisen kirkon ajatteluun ja toimintaan. Tästä seuraa se, että esimerkiksi renessanssin maalaustaiteeseen on mahdotonta perehtyä irrallaan siihen liittyvästä uskonnollisesta symboliikasta. Barokkimusiikkiin taas ei pääse sisälle ymmärtämättä sen yhteyttä kirkkoon, eikä suomalaisen arkkitehtuurin historiaa voi tuntea, jos ohittaa kirkollisen rakentamisen perinteet.
Koulujen opetuksessa on tärkeää tehdä näkyväksi kulttuurihistoriamme kaikki ulottuvuudet ja se on mahdollista tehdä niin, että kaikkiin uskontokuntiin kuuluvat voivat olla siitä osallisia. Näen, että Händelin konserttiin osallistumisessa kysymys on ennen kaikkea kulttuurihistorian opetuksesta ja tämän selväksi tekeminen mahdollistaa kaikkien osallistumisen opetukseen.
Mitä laajempi ymmärrys meillä on kulttuurihistoriastamme sen paremmat edellytykset meillä on selviytyä erilaisista tässä ajan hetkessä esiintyvistä haasteista. Jotta voisimme tietää minne olemme menossa, meidän tulee tietää mistä olemme tulleet. Kannustan kouluja jatkossakin tarjoamaan oppilailleen mahdollisimman laajan kattauksen kulttuurihistoriaamme; niin Händeliä, Botticelliä, Simbergiä kuin Engeliäkin, joiden kaikkien taide ammentaa kristillisestä perinteestä.
Huomionarvoista on, että monet suomalaiset nykytaiteilijatkin – vaikkapa Heikki Marila, Marita Liulia, Eija-Liisa Ahtila, Pirkko Saisio tai Kaija Saariaho, joitakin mainitakseni – ovat ammentaneet inspiraatiota taiteeseensa kristillisestä tematiikasta ja hengellisyydestä.
Erilaisten kulttuuristen vaikutteiden ja maailmankatsomusten mahdollisimman syvällistä ymmärtämistä voi pitää suomalaisen perusopetuksen keskeisenä tavoitteena. On eri asia vaatia tunnustamaan jotakin uskontoa tai maailmankatsomusta, kuin tarjota ikkuna erilaisiin kulttuurisiin ilmiöihin ja niihin liittyviin ajattelumalleihin.
Opetusministeri Adlercreutz: Koulussa on tarkoitus oppia, ei tuijottaa ruutua
Laki koskien mobiililaitteiden käytön rajoittamista koulussa etenee. Osassa kouluja laitteiden käyttöä rajoitetaan jo yhteistyössä oppilaiden kanssa, mutta lainsäädäntö ei ole ollut tämän osalta tarpeeksi selkeä. Nyt lakia muutetaan, jotta rajoittamiselle löytyy tuki sääntelystä.
– Oppitunnin aikana ei ole tarkoitus, että istutaan tuijottamassa puhelinta. Toki kännyköitä voidaan käyttää myös opetuksessa, ja se on asia erikseen, mutta muuten puhelimet eivät kuulu luokkahuoneeseen, RKP:n puheenjohtaja ja opetusministeri Anders Adlercreutz sanoo.
– Puhelimet vievät tällä hetkellä liikaa aikaa nuorten ja myös monien aikuisten arjesta. Erityisesti koulussa tarvitaan selkeät säännöt sille, mikä on hyväksyttävää. Tässä lainsäädäntö on jäänyt jälkeen todellisuudesta, mutta nyt korjaamme tämän, Adlercreutz sanoo.
Suomalaisten oppilaiden oppimistulokset ovat menossa väärään suuntaan. Lukutaito on heikentynyt, ja tutkimusten mukaan osasyynä on kännyköiden liiallinen käyttö.
– Kun uutta tietoa vilahtaa ohi näytöllä jatkuvalla syötöllä ja se aika, jonka käytät yhteen asiaan kerrallaan on muutama sekunti, menetät lopulta kyvyn keskittyä ja omaksua tietoa, Adlercreutz sanoo.
– Koulussa on myös kyse siitä, että opitaan sosiaalisissa tilanteissa toimimista yhdessä muiden kanssa. Tämä ei onnistu, jos istuu ja tuijottaa puhelinta, Adlercreutz sanoo.
Opetusministeri Anders Adlercreutz on tänään lähettänyt lausuntokierrokselle lakiesityksen matkapuhelinten käytön rajoittamiseksi koulussa. Tavoitteena on, että laki tulisi voimaan syksyllä 2024.
Lisätietoja: Erityisavustaja Andreas Elfving, tel. 050 310 0274
Koulutus ja sivistys hallituksen budjetin 2026 keskiössä
/0 Comments/in 1 koulutus, blog, budjetti, Eduskunta, Hallitus, Lehdistötiedote, Pressmeddelande, Regeringen, SFP RKP, Uncategorized /by AndersRKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz esitteli tänään opetusministeriön vuoden 2026 talousarvioehdotuksen eduskunnan budjettikeskustelussa. Varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa ja toisella asteella tehdään panostuksia, joilla pyritään vahvistamaan laatua, tasa-arvoa ja uskoa tulevaisuuteen.
– Hallitus panostaa merkittävästi koulutukseen vuoden 2026 budjetissa. Vahvistamme peruskoulua ja varhaiskasvatusta, panostamme kieliin ja tasa-arvoon sekä turvaamme koulutuksen koko maassa. Tavoitteena on, että jokainen lapsi ja nuori saa oikeanlaista tukea ja mahdollisuuden onnistua, Adlercreutz sanoo.
Perusopetukseen ja varhaiskasvatukseen esitetään 50 miljoonan euron lisäystä. Tämä tarkoittaa lisää resursseja esimerkiksi oppimisen tuen uudistukseen liittyviin toimenpiteisiin. Lisäksi varataan 6 miljoonaa euroa varhaiskasvatuksen henkilöstöpulan helpottamiseen. Myös puoliväliriihen päätökset vahvistaa maahanmuuttajataustaisten lasten kielten oppimista toteutetaan.
– Koulun kielen osaaminen on oppimisen edellytys. Hallitus panostaa nyt siihen, että maahanmuuttajilla on siihen tarvittavat edellytykset. Siksi panostamme suomi ja ruotsi toisena kielenä -opetukseen ja vahvistamme valmistavaa opetusta, Adlercreutz sanoo.
Toisen asteen opiskelijoiden oikeutta oppimisen tukeen ja erityisopetukseen vahvistetaan. Ammatillisessa koulutuksessa uudistus tulee voimaan 1.8.2026, lukiokoulutuksessa se tuli voimaan jo tämän syksyn alussa.
– Tavoitteena on sujuvoittaa siirtymiä koulutusasteiden välillä, vähentää keskeyttämisiä, parantaa opiskelijoiden mahdollisuuksia suorittaa tutkinto loppuun ja vahvistaa heidän hyvinvointiaan. Jokaisella nuorella on oltava todellinen mahdollisuus valmistua. Lisäksi varmistamme, että opetus on laadukasta, Adlercreutz sanoo.
Adlercreutz on myös tyytyväinen siihen, että kahdeksanvuotinen pilottihanke, jossa ammatillisen koulutuksen järjestäjät voivat nykyistä laajemmin sovittaa koulutustarjontaa alueen työvoimatarpeisiin, käynnistyy ensi vuonna.
Vahvistetaan kouluyhteisöä tervehtimällä toisiamme
/0 Comments/in 1 koulutus, blog, Hallitus, Lehdistötiedote, SFP RKP, Uncategorized /by AndersTänään käynnistettiin Hei!-kampanja kouluissa ympäri maata. Kampanja kannustaa koko kouluyhteisöä – sekä oppilaita että opettajia – tervehtimään toisiaan arjessa.
Kampanjan aloitteentekijä on RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz. Hänen mukaansa vahvempi yhteisöllisyys kouluissa voi vaikuttaa myönteisesti sekä viihtyvyyteen että oppimiseen.
– Hei-sana merkitsee paljon. Tervehtiminen voi tuntua pieneltä eleeltä, mutta sillä voi olla suuri merkitys yksilön kannalta. Tervehtimällä osoitetaan, että toinen on nähty ja kohdattu, sanoo Adlercreutz.
Adlercreutz korostaa, että vahvempi yhteisöllisyys koulussa voi johtaa vähäisempään kiusaamiseen ja syrjäytymiseen. Tutkimustulokset osoittavat myös, että osallistava kulttuuri vahvistaa turvallisuutta koulussa ja ehkäisee yksinäisyyttä.
– Tervehtimällä toisiamme luomme yhteyden toisiimme ja osoitamme kunnioitusta. Kun oppilaat ja aikuiset koulussa tottuvat kohtaamaan toisensa ystävällisesti, luodaan pohjaa turvallisemmalle ja osallistavammalle ympäristölle kaikille. Se puolestaan tukee oppimista, Adlercreutz sanoo.
– Siksi kannustan kaikkia kouluja osallistumaan kampanjaan. Toivon, että opettajat yhdessä oppilaiden kanssa keksivät uusia ja hauskoja tapoja ottaa tervehtiminen osaksi koulun arkipäivän rutiineja, Adlercreutz päättää.
Lukutaito on elinikäisen oppimisen perusta
/0 Comments/in 1 koulutus, blog, budjetti, Hallitus, Lehdistötiedote, opetus, SFP RKP /by AndersLukutaito on avain siihen, että ymmärrämme, miten maailma toimii. Kansainvälisenä lukutaitopäivänä opetusministeri ja RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz haluaa nostaa esiin lukutaidon merkityksen sille, että kaikki voivat yhdenvertaisesti osallistua yhteiskuntaan.
– Suomi on jo monien vuosien ajan painottanut, että lapsille ja nuorille annetaan vahvat valmiudet sekä lukemisessa että digitaalisessa osaamisessa. Hallitus on panostanut peruskoulun alempiin vuosiluokkiin ja vahvistanut lukemisen tukea. Kuluvasta lukukaudesta alkaen olemme lisänneet äidinkielen ja kirjallisuuden viikkotunteja alakoulussa, sillä juuri lukutaito on kaiken muun oppimisen perusta, Adlercreutz sanoo.
Tämän vuoden teema, Lukutaidon edistäminen digitaalisella aikakaudella, korostaa, että lukutaito on nykyään paljon enemmän kuin vain paperilta lukemista ja kirjoittamista. Se tarkoittaa myös kykyä tarkastella tietoa kriittisesti, ymmärtää digitaalisia ympäristöjä ja tuottaa itse sisältöä turvallisesti ja osallistavasti.
– Suomessa olemme määrätietoisesti panostaneet digitaaliseen lukutaitoon, ja lapsemme saavat varhain valmiuksia ajatella kriittisesti ja analysoida tietoa. Samalla haasteita on yhä, sekä kansallisesti että globaalisti. Suomi on lukutaidossa maailman kärkeä, mutta samalla ei saa unohtaa sitä tosiasiaa, että satoja miljoonia ihmisiä eri puolilla maailmaa edelleen on vailla lukemisen ja kirjoittamisen perustaitoja, Adlercreutz sanoo.
– Lukutaito on elinikäisen oppimisen perusta. Kun investoimme lukemiseen ja medialukutaitoon, investoimme lastemme ja nuortemme tulevaisuuteen. Kyse ei ole vain siitä, mitä koulussa tehdään, vaan myös me vanhemmat voimme omalla esimerkillämme vaikuttaa asenteisiin lukemista kohtaan, Adlercreutz painottaa.