Syksyllä kännykät poistuvat luokkahuoneista
Tänään eduskunta on hyväksynyt lakimuutoksen, joka kieltää puhelimien käytön oppituntien aikana. Lakimuutos astuu voimaan koulun alkaessa syksyllä. Samalla kouluille annetaan mahdollisuus rajoittaa puhelimien käyttöä myös välituntien aikana omissa järjestyssäännöissään. Lain myötä kouluilla on myös velvollisuus laatia järjestyssäännöt, jotka koskevat digitaalisten laitteiden käyttöä ja säilytystä koko koulupäivän ajan.
– Olen iloinen, että hallitus on saanut tämän tärkeän lain maaliin. Lakimuutoksen myötä annamme oppilaille paremmat mahdollisuudet keskittyä opetukseen ja opettajille työkalut, joita he tarvitsevat oppimisrauhan luomiseen, sanoo opetusministeri ja RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz.
Lakimuutos ei tarkoita sitä, että digitaaliset välineet katoaisivat kouluista. Päinvastoin, teknologia tulee jatkossakin olemaan luonnollinen osa opetusta opetussuunnitelmien mukaisesti. Tarkoituksena on puuttua nimenomaan häiritsevään ja hallitsemattomaan mobiililaitteiden käyttöön, joka haittaa oppimista.
– Koulu ei ole pelkästään paikka, jossa opitaan. Se on myös paikka, jossa kehitetään sosiaalisia taitoja. Kun katse on jatkuvasti kiinni näytössä, on vaikeampi olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Siksi haluamme antaa oppilaille paremmat mahdollisuudet merkitykselliseen yhdessäoloon koulupäivän aikana, sanoo Adlercreutz.
Tutkimukset osoittavat, että maltillinen digitaalisten resurssien käyttö tukee oppimista, mutta liiallinen käyttö heikentää keskittymiskykyä. Adlercreutz toivoo, että lakimuutos ei pelkästään paranna työrauhaa kouluissa, vaan edistää myös parempia oppimistuloksia ja lisää kiinnostusta lukemiseen.
– Meidän aikuisten on myös ymmärrettävä, että olemme nuorille esimerkkejä. Tämä lakimuutos toimii muistutuksena meille kaikille siitä, että puhelimen sivuun laittaminen on hyödyllistä myös meille, sanoo Adlercreutz.
Lukeminen antaa paljon muutakin kuin tietoa
Tänään on maailman kirjapäivä. Samaan aikaan vietetään kansallista lukuviikkoa, jonka teemana tänä vuonna on ”Löydä lukufiilis”. Teema tuntuu tärkeältä, sillä yhä useamman nuoren lukutaito heikkenee huolestuttavasti.
– Jotta kaikilla lapsilla ja nuorilla olisi myöhemmin elämässään yhtäläiset mahdollisuudet, on ratkaisevan tärkeää, että he saavat vahvan perustan lukemiselle. Hyvät oppimistulokset korreloivat vahvasti hyvän luetun ymmärtämisen ja sujuvan lukemisen kanssa. Hyvä lukutaito on avainasemassa, jotta voi osallistua aktiivisesti yhteiskunnassa, sanoo RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz.
– Olen erityisen huolissani siitä, että lapset, jotka jo nyt kamppailevat eniten, jäävät eniten jälkeen lukutaidossa. Meidän on varmistettava, että kaikki lapset saavat tarvitsemansa tuen ja resurssit lukutaitonsa kehittämiseksi, Adlercreutz jatkaa.
Lukukeskuksen uusi raportti osoittaa, että lapset, jotka kasvavat kodeissa, joissa aikuiset osoittavat kiinnostusta lukemista kohtaan ja joissa kirjat ovat luonnollinen osa jokapäiväistä elämää, kehittävät vahvemman lukutaidon. Tämä puolestaan vaikuttaa myönteisesti lasten oppimiseen ja henkilökohtaiseen kehitykseen sekä koulussa että myöhemmin elämässä. Siksi on tärkeää, että aikuiset lukevat yhdessä lasten kanssa, että kouluissa varataan aikaa lukemiseen ja että kirjoja on helposti saatavilla kotona, luokkahuoneessa ja kirjastossa.
– Lukeminen ei ole vain tiedon omaksumista. Se voi olla myös tapa rentoutua, levätä tai yksinkertaisesti rauhoittua. Lukemalla harjoittelemme keskittymistä ja kärsivällisyyttä. Oman lukutunnelman löytäminen voi viedä aikaa, ja joskus tuntuu, ettei sitä aikaa ole. Mutta usein juuri stressaavimpina hetkinä tarvitsemme kirjaa eniten, Adlercreutz toteaa lopuksi.
Suomen ja Viron yhteinen julistus korostaa koulutuksen ja medialukutaidon merkitystä tekoälyn aikakaudella
Opetusministeri Anders Adlercreutz tapasi 18. helmikuuta Tallinnassa Viron opetus- ja tiedeministeri Kristina Kallaksen. Vierailun aikana julkaistiin Suomen ja Viron yhteisjulistus digitalisaatiosta, medialukutaidosta ja tekoälystä. Ministerit keskustelivat näistä teemoista myös asiantuntijoiden ja opiskelijoiden kanssa.
Maiden yhteisen julistuksen tarkoituksena on korostaa, että tekoäly, digitalisaatio ja medialukutaito ovat olennaisia kansalaistaitoja, joita tulisi kehittää jatkuvasti. Julistuksen mukaan on tärkeää olla mukana päättämässä siitä, miltä tekoälyn käyttö ja rooli Suomessa, Virossa ja Euroopassa näyttävät tulevaisuudessa. On tärkeää, että johtajuus asiassa on omissa käsissämme.
– Koulutuksella on keskeinen rooli digitalisaatiossa ja tekoälyn kehittämisessä. Mitä tietoisempia olemme, mitä koulutetumpia olemme ja mitä osallistavampia olemme, sitä vahvempia olemme kohtaamaan mahdolliset eteemme tulevat haasteet. Suomi ja Viro tahtovat toimia tässä etulinjassa, toteaa ministeri Anders Adlercreutz.
Yhteisjulistus allekirjoitettiin Tallinnan valtionlukiossa Pelgulinna Riigigümnaasiumissa. Ministerit keskustelivat tilaisuudessa opiskelijoiden kanssa kriittisen ajattelun tärkeydestä, resilienssistä ja sosiaalisen median roolista osana informaatioympäristöä.
Kahdenvälisessä tapaamisessa ministerit keskustelivat muun muassa Suomessa annetusta hallituksen esityksestä koskien oppilaiden omien mobiililaitteiden käyttöä kouluissa. Keskustelun jälkeen ministerit tapasivat aiheista vastaavia asiantuntijoita.
Lisäksi ohjelmassa on vierailut Rakett69-tiedestudiolla ja tyttöjen harrastuskerho Unicorn Squadissa, joka tarjoaa teknologiakasvatusta erityisesti 8–12-vuotiaille tytöille.
Kuva: HTM, Raimo Roht
Katedralskolan i Åbo – finländska utbildningstraditionens ryggrad
/0 Comments/in 1 koulutus, Uncategorized, Insändare, Regeringen, SFP RKP, opetus, Utbildning /by AndersOm en dryg vecka uppmärksammas bildningens långa anor i Åbo. Katedralskolan, Finlands äldsta skola, firar 750-årsjubileum i år och invigningen av jubileumsåret äger rum. En tidsresa tillbaka till 1200-talet känns nästan hisnande – så mycket har hunnit hända på sju och ett halvt sekel. Finland har levt igenom medeltiden, reformationen, stormaktstiden, upplysningen, autonomin, självständigheten, krigstiden – och välfärdsstatens uppbyggnad.
Vid tiden då Katedralskolan grundades var utbildning något för de få, men dess betydelse för samhället som helhet var redan då uppenbar.
Det jubileumsfirande som vi nästa vecka inleder tillhör inte bara skolan själv, utan hela Åbo, hela Svenskfinland och i förlängningen hela Finland. Vid tiden då Katedralskolan grundades var utbildning något för de få, men dess betydelse för samhället som helhet var redan då uppenbar. Åbo var Finlands centrum för förvaltning, kyrkligt liv och lärdom, och just här växte den struktur fram som lade grunden för vårt senare skolväsen.
Man kan alltså med fog säga att Katedralskolan utgör själva ryggraden i den finländska utbildningstraditionen. Utan denna skola hade vi till exempel knappast haft Kungliga Akademin i Åbo år 1640 – och därmed inte heller det universitetssystem som i dag är en självklar del av vårt samhälle.
Efter att först få fira Katedralskolans 750 år känns det extra passande att lite senare i februari få presentera det framtidsarbete inom grundskolan som vi har arbetat med på Undervisnings- och kulturministeriet denna regeringsperiod.
Syftet med framtidsarbetet är att ta fram en vision som tar sikte på en önskad framtid, hur den grundläggande utbildningen ska se ut år 2045 och vilka färdigheter som eleverna behöver lära sig i framtiden.
Under denna regeringsperiod har vi haft fokus på att stärka de grundläggande färdigheterna, att läsa, skriva och räkna. Vi har sedan augusti 2026 till exempel utökat veckotimmarna i dessa ämnen samt reformerat stödet för lärande, så att alla som behöver stöd ska få det i ett så tidigt skede som möjligt. Samtidigt är det viktigt att elever och studerande erbjuds möjlighet att lära sig nya kunskaper och färdigheter som behövs i framtidens samhälle.
Det är just det framtidsarbetet fokuserar på.
Förutom att det fortsättningsvis finns ett behov att stärka de grundläggande färdigheterna handlar det också om teman som berör till exempel artificiell intelligens och teknik samt ekologisk och social hållbarhet. Alla dessa är stora, samhällsomvälvande fenomen som vi vet att behöver tacklas också framöver.
Skolans uppgift är på många sätt allomfattande.
Samtidigt som syftet är att lära ut den kompetens som behövs för att kunna fungera i samhället – det vill säga de grundläggande färdigheterna – handlar det om att ge unga människor verktyg att förstå världen, att tänka kritiskt, att samarbeta och att ta ansvar.
Också när svaren inte är enkla.
Katedralskolans erfarenhet av att allt detta – att leva i tiden, lära ut de färdigheter som unga behöver och samtidigt vara en bärande aktör genom århundradena förtjänar en eloge. Låt oss tillsammans blicka framåt på de kommande seklen.
Olemme enemman kuin osiemme summa
/0 Comments/in 1 koulutus, blog, Lehdistötiedote, SFP RKP, Uncategorized /by AndersVuosien varrella olen monta kertaa saanut johdattaa vierailijaryhmiä Eduskuntatalossa. Teen sen mielelläni itse, sillä se antaa mahdollisuuden keskustella kävijöiden kanssa – mutta myös pysähtyä itse sen äärelle, mitä Eduskuntatalo edustaa.
Kun vuonna 1923 päätettiin, että vastikään itsenäistynyt Suomi saisi oman eduskuntatalon, oli hyvin vähän merkkejä siitä, että olisimme yhä itsenäinen maa 102 vuotta myöhemmin. Euroopassa sodan jäljet savusivat edelleen, ja Venäjällä vallitsi paikoin levottomuutta. Suomi oli yksi Euroopan köyhimmistä maista.
Mutta uskoimme itseemme. Ja 100 vuotta sitten, vuonna 1925, julkistettiin kilpailun voittanut ehdotus. Se oli yhdistelmä vaikutteita sekä meidän omasta että muista arkkitehtuuriperinteistä ja sen pohjalta taloa lähdettiin rakentamaan.
Päättäjät uskoivat Suomeen ja siihen, että demokratia tarvitsee symbolin – sellaisen, joka olisi maamme ja demokratiamme arvoinen. He näkivät kauas.
Tänä päivänä tuntuu usein siltä, ettei meiltä löydy samanlaista uskoa tulevaisuuteen. Se on paradoksaalista, kun ajattelee, miten moni asia puhuu puolestamme – toisin kuin sata vuotta sitten.
Opetusministerinä matkustan ajoittain myös ulkomaille, ja toimin sen kautta eräänlaisena lähettiläänä maallemme ja erityisesti koulujärjestelmällemme. Vastaanotto on kaikkialla erittäin myönteinen. Suomea katsotaan ylöspäin. Kouluamme arvostetaan, ja maamme ”kansalliseen brändiin” liitetään lähes yksinomaan positiivisia asioita.
En voi olla ajattelematta, että täällä kotona keskustelumme juuttuvat ajoittain hyvin toisenlaisiin mielikuviin. Mikään maa ei voi olla kaikkea, mutta paljon voi olla. Ja Suomi on paljon.
Koulumme on edelleen hyvä. Sijoitumme yhä korkealle kansainvälisissä vertailuissa. Aikuisemme ovat PIAAC-tutkimuksen – eli aikuisten PISA-testin – mukaan maailman parhaita. Meillä on vahva lehdistönvapaus, hyvin matala korruptio, kohtuullisen sujuva byrokratia ja hyvä elämänlaatu. Myös työn ja vapaa-ajan tasapaino on monella tapaa kunnossa.
On täysin totta, että haasteita riittää. Julkinen talous ei ole tasapainossa. Talouskasvu on liian hidasta. Mutta on yhtä totta, ettei ole realistista odottaa sijoitusten ja investointien virtaavan maahan, jos emme itse näe ympärillämme olevia mahdollisuuksia.
On myös tärkeää ymmärtää, ettemme itse tiedä kaikkea parhaiten. Siksi tarvitsemme ideoita myös ulkopuolelta. Kasvua on vaikea synnyttää, jos toimimme vain oman kansallisen nollasummapelin sisällä.
Suomen vahvuudet – turvallisuus ja keskinäinen luottamus – ovat maailman mittakaavassa ainutlaatuisia asioita. Niitä voisi käyttää vetovoimatekijöinä, joilla houkutella osaamista ja pääomaa Suomeen. Mutta se edellyttää meiltä hieman enemmän uteliaisuutta, avoimuutta ja yhteistyöhalua.
Olemme itsenäisyytemme aikana kohdanneet suuria haasteita monesti. Usein olemme löytäneet tien eteenpäin juuri siksi, että olemme ennakkoluulottomasti uskoneet itseemme – niin sodan kuin rauhankin aikana.
Itsenäisyyspäivä tarjoaa mainion mahdollisuuden muistuttaa itseämme siitä, mitä meillä on, mitä aikaisemmat sukupolvet ovat tehneet puolestamme ja miten usein olemme yhdessä olleet enemmän kuin osiemme summa. Hyvää itsenäisyyspäivää.
Skolan behöver riktning, stöd och höjda ambitioner
/0 Comments/in 1 koulutus, Uncategorized, Insändare, SFP RKP, opetus, Utbildning /by AndersNär vi nu är kalibrerade för några sekunders videosnuttar kan det kännas omöjligt att läsa en längre text. Därför måste skolan aktivt arbeta med uthållighet och förmågan att klara av tristess ibland.
Skolan har en helt central roll när vi talar om Finlands framtid.
Eftersom den är så central är det viktigt att vi inte fastnar i ett letande efter syndabockar eller i en längtan efter svunna tider när vi diskuterar dess utveckling.
Skolan påverkas av samhället runtomkring den. Den är inte en isolerad ö. Samtidigt som det är viktigt att ta lärdom av det förflutna är det därför också klart att dagens utmaningar kräver lösningar som passar in i nutiden.
Det finns orsak att med oro se på de försämrade inlärningsresultaten.
Därför analyserar vi vid Undervisnings- och kulturministeriet som bäst orsakerna som ligger bakom de senaste årtiondenas utveckling – och bilden är komplex. Här vill jag ändå lyfta fram några centrala aspekter.
Digitaliseringen har förändrat verkligheten för våra barn och unga.
Koncentrationsförmågan utmanas av en verklighet i vilken vi ständigt bombarderas av en kaskad av budskap från olika apparater.
Lösningen är ändå inte att ta bort alla digitala läromedel från skolan, utan vi behöver hantera frågan pragmatiskt och pedagogiskt. Här har förstås lärarna och skolan en stark roll, men också hemma behöver vi stöda våra barn genom en sund inställning till skärmar.
Förmågan att fokusera och kunna koncentrera sig under längre perioder är avgörande för lärandet. När vi idag i vardagen är kalibrerade för 15–30 sekunders videosnuttar kan det kännas omöjligt att till exempel läsa ett längre kapitel i en bok. Just därför måste skolan aktivt arbeta med uthållighet och förmågan att till och med klara av tristess ibland.
Vi löser inte våra utmaningar om vi letar efter syndabockar på fel grunder på fel ställen.
Också den fysiska lärmiljön spelar stor roll: buller, stora öppna klassrum och för stora grupper är problem som kan åtgärdas.
Samtidigt måste vi vara tydliga med vad de försämrade inlärningsresultaten inte beror på. Skulden till det, att våra Pisaresultat dalat är inte ett ökat antal elever med utländsk bakgrund. Det visar forskningen. Vi löser inte våra utmaningar om vi letar efter syndabockar på fel grunder på fel ställen.
Skolans största tillgång är våra lärare. Under åren har deras arbetsbild ändå breddats.
Vi behöver värna lärarnas självständighet och ge dem förutsättningar att utvecklas. Vi behöver inte mera kontroll eller nya mätare.
Förväntningarna från hemmen har ökat, ibland mer än vad som kan anses rimligt.
Lärarens uppdrag är ändå först och främst att undervisa. Vi behöver värna lärarnas självständighet och ge dem förutsättningar att utvecklas. Vi behöver inte mera kontroll eller nya mätare.
Arbetsro och högre krav kräver tydliga spelregler. Att ta bort mobiltelefoner från klassrummen har redan gett tydligt positiva resultat.
Grundläggande färdigheter – att läsa, skriva och räkna – kräver tillräckligt med tid. De tre nya årsveckotimmarna i dessa ämnen i de lägre årskurserna som vi infört är därför viktiga.
Utmaningar finns också efter den grundläggande utbildningen – men där finns framför allt möjligheter.
Om 20 år kan yrkesutbildning bra vara den mest attraktiva vägen för unga.
Praktiska färdigheter, problemlösning och arbetslivskompetens blir centrala i 2030- och 2040-talens ekonomiska verklighet. Därför behöver hela utbildningssektorn klara av att leva i en tid av snabb förändring.
Vi löser inte skolans problem genom att skylla på invandring, skärmar eller hur läroplanen ser ut.
Problemen löser vi genom att stöda lärare och elever, höja ambitionsnivån och stärka strukturerna – samtidigt.
Vid sidan av kunskap behöver vi dessutom mer empati, mer samarbetsförmåga och en inställning som präglas av livslångt lärande. Det här är inte ”mjuka” värden, utan kärnan i framtidens konkurrenskraft.
Som undervisningsminister ser jag grundskolan som helt central för vår framtid. Låt oss höja ribban tillsammans.
Den kommande kompetensgarantin är nästa steg. Vi måste trygga arbetsro både för lärare och elever, och ge varje barn chansen att nå sin potential – med blicken riktad framåt, inte bakåt.