Koulujen opetuksessa on tärkeää tehdä näkyväksi kulttuurihistoriamme kaikki ulottuvuudet
(Texten hittas här på svenska )
Koulun tehtävä on opettaa elämässä tarvittavia taitoja ja sivistystä.
Sivistykseen liittyy kulttuurihistorian ja taiteen tunteminen. Eurooppalainen ja suomalainen kulttuurihistoria on vahvasti kytköksissä kristillisen kirkon ajatteluun ja toimintaan. Tästä seuraa se, että esimerkiksi renessanssin maalaustaiteeseen on mahdotonta perehtyä irrallaan siihen liittyvästä uskonnollisesta symboliikasta. Barokkimusiikkiin taas ei pääse sisälle ymmärtämättä sen yhteyttä kirkkoon, eikä suomalaisen arkkitehtuurin historiaa voi tuntea, jos ohittaa kirkollisen rakentamisen perinteet.
Koulujen opetuksessa on tärkeää tehdä näkyväksi kulttuurihistoriamme kaikki ulottuvuudet ja se on mahdollista tehdä niin, että kaikkiin uskontokuntiin kuuluvat voivat olla siitä osallisia. Näen, että Händelin konserttiin osallistumisessa kysymys on ennen kaikkea kulttuurihistorian opetuksesta ja tämän selväksi tekeminen mahdollistaa kaikkien osallistumisen opetukseen.
Mitä laajempi ymmärrys meillä on kulttuurihistoriastamme sen paremmat edellytykset meillä on selviytyä erilaisista tässä ajan hetkessä esiintyvistä haasteista. Jotta voisimme tietää minne olemme menossa, meidän tulee tietää mistä olemme tulleet. Kannustan kouluja jatkossakin tarjoamaan oppilailleen mahdollisimman laajan kattauksen kulttuurihistoriaamme; niin Händeliä, Botticelliä, Simbergiä kuin Engeliäkin, joiden kaikkien taide ammentaa kristillisestä perinteestä.
Huomionarvoista on, että monet suomalaiset nykytaiteilijatkin – vaikkapa Heikki Marila, Marita Liulia, Eija-Liisa Ahtila, Pirkko Saisio tai Kaija Saariaho, joitakin mainitakseni – ovat ammentaneet inspiraatiota taiteeseensa kristillisestä tematiikasta ja hengellisyydestä.
Erilaisten kulttuuristen vaikutteiden ja maailmankatsomusten mahdollisimman syvällistä ymmärtämistä voi pitää suomalaisen perusopetuksen keskeisenä tavoitteena. On eri asia vaatia tunnustamaan jotakin uskontoa tai maailmankatsomusta, kuin tarjota ikkuna erilaisiin kulttuurisiin ilmiöihin ja niihin liittyviin ajattelumalleihin.
Opetusministeri Adlercreutz: Koulussa on tarkoitus oppia, ei tuijottaa ruutua
Laki koskien mobiililaitteiden käytön rajoittamista koulussa etenee. Osassa kouluja laitteiden käyttöä rajoitetaan jo yhteistyössä oppilaiden kanssa, mutta lainsäädäntö ei ole ollut tämän osalta tarpeeksi selkeä. Nyt lakia muutetaan, jotta rajoittamiselle löytyy tuki sääntelystä.
– Oppitunnin aikana ei ole tarkoitus, että istutaan tuijottamassa puhelinta. Toki kännyköitä voidaan käyttää myös opetuksessa, ja se on asia erikseen, mutta muuten puhelimet eivät kuulu luokkahuoneeseen, RKP:n puheenjohtaja ja opetusministeri Anders Adlercreutz sanoo.
– Puhelimet vievät tällä hetkellä liikaa aikaa nuorten ja myös monien aikuisten arjesta. Erityisesti koulussa tarvitaan selkeät säännöt sille, mikä on hyväksyttävää. Tässä lainsäädäntö on jäänyt jälkeen todellisuudesta, mutta nyt korjaamme tämän, Adlercreutz sanoo.
Suomalaisten oppilaiden oppimistulokset ovat menossa väärään suuntaan. Lukutaito on heikentynyt, ja tutkimusten mukaan osasyynä on kännyköiden liiallinen käyttö.
– Kun uutta tietoa vilahtaa ohi näytöllä jatkuvalla syötöllä ja se aika, jonka käytät yhteen asiaan kerrallaan on muutama sekunti, menetät lopulta kyvyn keskittyä ja omaksua tietoa, Adlercreutz sanoo.
– Koulussa on myös kyse siitä, että opitaan sosiaalisissa tilanteissa toimimista yhdessä muiden kanssa. Tämä ei onnistu, jos istuu ja tuijottaa puhelinta, Adlercreutz sanoo.
Opetusministeri Anders Adlercreutz on tänään lähettänyt lausuntokierrokselle lakiesityksen matkapuhelinten käytön rajoittamiseksi koulussa. Tavoitteena on, että laki tulisi voimaan syksyllä 2024.
Lisätietoja: Erityisavustaja Andreas Elfving, tel. 050 310 0274
Om att läsa och förstå – ”den finländska grundskolan är en verklig framgångssaga”
Den finländska skolan har ett väldigt gott rykte och av goda skäl. Vi har en bra grundskola i Finland.
Orsakerna är säkert många och har att göra med traditioner och kultur, men en helt avgörande faktor är också vår kunniga och motiverade lärarkår.
Det är rätt ovanligt internationellt sett att det krävs en magisterexamen för att få undervisa i grundskolan.
Vår lärarutbildning håller dessutom hög klass. På den internationella lärardagen som firades den 5 oktober, fick vi alla orsak att visa uppskattning till våra lärare, både gamla och nya.
Länge var Finlands resultat i de internationella Pisaundersökningarna på topp globalt, och det är de fortfarande. Finlands resultat har ändå sjunkit.
Den senaste undersökningen är från år 2022 och visade på en fortsatt sjunkande trend. I samband med den har Jyväskylä universitet analyserat resultatet speciellt för elever med invandrarbakgrund.
Resultaten för elever med invandringsbakgrund har gått ner, om än mindre än för den övriga befolkningen. Skillnaderna mellan elever med invandringsbakgrund och övriga har alltså minskat en aning, men fortfarande lämnar resultaten mycket i övrigt att önska.
Resultatet skapade en hel del diskussion som inte till alla delar varit objektiv och saklig.
Rubriker som antyder att grupper av elever inte har färdigheter som krävs för att man ska klara sig i samhället är alltså i bästa fall grovt missvisande och värsta fall rent illvilliga. Därför vill jag poängtera några saker:
Det spelar en roll hur länge man har bott i Finland. Det är självklart att ett barn som bott här i två år inte är lika språkkunnigt som någon som bott här i tolv år.
När man ser på första generationens invandrare är båda alternativen möjliga i Pisatestet.
Barnen som deltagit i testet har alltså bott olika länge i Finland. Språkkunskaper byggs över tid, och vi måste ge barnen det stöd de behöver för att utvecklas och lyckas.
De största faktorerna för elevernas resultat är läskunnighet och socioekonomisk bakgrund. Att vara invandrare innebär inte i sig att man presterar sämre.
Och vare sig det finns 5 procent eller 50 procent elever med invandrarbakgrund i en skola påverkar det inte övriga elevers resultat. Däremot kan det försvåra inlärningen av finska eller svenska eftersom nationalspråkens ställning då lätt är svag i skolans vardag.
Därför är det så viktigt att arbeta mot segregation. Och det är därför som vi satsar 50 miljoner euro per år för den så kallade jämställdhetsfinansieringen. Kommunerna har här ett viktigt ansvar i att fördela resurserna rätt.
Resultaten som nu analyserats kommer alltså från år 2022, medan undervisningsministern ännu hette Li Andersson och den förra regeringen satt vid makten.
Den sittande regeringen har fått utstå mycket kritik, men resultaten visar på att vi gör rätt saker i skolan just nu.
Vi ökar antalet veckotimmar i läsning och matematik i lågstadiet. En fullständigt avgörande faktor för all inlärning är att de grundläggande kunskaperna är i skick.
Kan man inte läsa och skriva är det svårt att ta till sig ny information. Vi förnyar också stödet för inlärningen och strävar till att öka andelen barn med invandrarbakgrund som deltar i småbarnsfostran.
Regeringen gör satsningar på ungefär 200 miljoner på vår grundskola. Det är mycket pengar i en tid av svåra inbesparingar.
Den finländska grundskolan är en verklig framgångssaga.
Jag vågar gå så långt att jag påstår att den är orsaken till att vi idag lever i ett av världens bästa länder, om inte det bästa.
Våra skolor förtjänar rätt resursering och arbetsro, och alla elever förtjänar det stöd de behöver, oberoende av bakgrund.
Jag är glad över förmånen att nu få vara med och utveckla denna finländska kronjuvel — jag är övertygad om att vi är på rätt väg.
Publicerad i Åbo Underrättelser 11.10.2024
Mielekästä melua
/0 Comments/in 1 koulutus, blog, Mielipidekirjoitus, SFP RKP /by AndersEräässä kunnassa kaivettiin kunnan varastossa olleet koripallotelineet esille. Lapset kaipasivat pelejä ja leikkiä välitunnilla, kun kännykät olivat koulun päätöksellä päätetty jättää reppuun.
Toisessa kunnassa rehtori kertoi, että välitunneilla nykyään on kova melu. Lapset eivät enää istu hiljaa itsekseen välitunneilla, vaan juttelevat keskenään, leikkivät ja pelaavat. Saattaa joukkoon mahtua jokunen kinastelukin, mutta meteli on pääasiassa positiivista: oikeaa, suoraa vuorovaikutusta ja yhdessä olemista.
Kun syyslukukausi on ehtinyt jo lokakuuhun elokuun alusta voimaan tullut kännykkäkielto näyttää muuttaneen monen koulun arjen ja sisäisen dynamiikan positiiviseen suuntaan. Vaikka lain kielto rajoittuu ainoastaan oppitunteihin, moni koulu on ilokseni ja kehotukseni mukaisesti päättänyt rajoittaa käyttöä myös välituntien aikana.
Aivan yhtä keskeistä kuin se, että koulu opettaa lukemaan, laskemaan ja tuntemaan yhteiskuntaamme, on se, että se opettaa vuorovaikutusta ja sosiaalisia taitoja. Niitä opitaan toimimalla yhdessä, puhumalla ja kuuntelemalla, keskustelemalla.
Ja se vaatii aikaa ja tilaa.
Erään ruotsalaisen tutkimuksen mukaan lapsi viettää koulun ulkopuolella jopa yli 6 tuntia päivässä ruudun äärellä. Ajankäyttö on monella tavalla nollasummapeli. Tunti, jota käytetään yhteen asiaan, on pois jostain toisesta.
Kun kännykän käytön rajoittaminen oppitunnilla näyttää johtavan siihen, että käyttö vähenee myös tuntien välissä, on syytä odottaa, että sama positiivinen vaikutus näkyisi myös vapaa-ajalla.
Silloin saatamme olla matkalla sen ratkaisemiseksi, mikä on se keskeinen koulutuksen haaste: laskevat oppimistulokset.
Minä uskon vahvasti siihen, että pääsyyllinen oppimistulosten laskuun löytyy heikentyneestä keskittymiskyvystämme. Se on asia, josta kärsimme niin me vanhemmat kuin nuoretkin.
Yksi syy tähän on taskussamme pörisevä ja värähtelevä laite. Se on ohjannut meidät pois todellisuudesta, jossa saatoimme istua tunnin paikallamme ja kääntää kirjan sivuja, keskeytyksettä. Ja se on taito, jota tarvitaan myös tässä maailmassa.
Koulun tehtävä on opettaa nuorille niitä keskeisiä taitoja, joita maailma heiltä edellyttää. Digitaalinen kompetenssi on tietenkin yksi niistä. Emme voi ummistaa silmiämme maailmalta. Mutta tässä ajassa tarvitsemme vielä ja yhä kykyä syventyä, keskittyä ja olla hitaita. Voi sanoa, että se on syväoppimisen edellytys.
Toivottavasti se, että kännykät lakimuutoksen myötä näyttelevät hieman pienempää roolia lasten ja nuorten mielessä johtaa paitsi meluisimipiin välitunteihin myös hitauteen, keskittymiseen, syventymisen ja sen kautta parempaan kykyyn oppia uutta maailmasta ja itsestämme. Hitaus on uusi nopea.
Koulutus ja sivistys hallituksen budjetin 2026 keskiössä
/0 Comments/in 1 koulutus, blog, budjetti, Eduskunta, Hallitus, Lehdistötiedote, Pressmeddelande, Regeringen, SFP RKP, Uncategorized /by AndersRKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz esitteli tänään opetusministeriön vuoden 2026 talousarvioehdotuksen eduskunnan budjettikeskustelussa. Varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa ja toisella asteella tehdään panostuksia, joilla pyritään vahvistamaan laatua, tasa-arvoa ja uskoa tulevaisuuteen.
– Hallitus panostaa merkittävästi koulutukseen vuoden 2026 budjetissa. Vahvistamme peruskoulua ja varhaiskasvatusta, panostamme kieliin ja tasa-arvoon sekä turvaamme koulutuksen koko maassa. Tavoitteena on, että jokainen lapsi ja nuori saa oikeanlaista tukea ja mahdollisuuden onnistua, Adlercreutz sanoo.
Perusopetukseen ja varhaiskasvatukseen esitetään 50 miljoonan euron lisäystä. Tämä tarkoittaa lisää resursseja esimerkiksi oppimisen tuen uudistukseen liittyviin toimenpiteisiin. Lisäksi varataan 6 miljoonaa euroa varhaiskasvatuksen henkilöstöpulan helpottamiseen. Myös puoliväliriihen päätökset vahvistaa maahanmuuttajataustaisten lasten kielten oppimista toteutetaan.
– Koulun kielen osaaminen on oppimisen edellytys. Hallitus panostaa nyt siihen, että maahanmuuttajilla on siihen tarvittavat edellytykset. Siksi panostamme suomi ja ruotsi toisena kielenä -opetukseen ja vahvistamme valmistavaa opetusta, Adlercreutz sanoo.
Toisen asteen opiskelijoiden oikeutta oppimisen tukeen ja erityisopetukseen vahvistetaan. Ammatillisessa koulutuksessa uudistus tulee voimaan 1.8.2026, lukiokoulutuksessa se tuli voimaan jo tämän syksyn alussa.
– Tavoitteena on sujuvoittaa siirtymiä koulutusasteiden välillä, vähentää keskeyttämisiä, parantaa opiskelijoiden mahdollisuuksia suorittaa tutkinto loppuun ja vahvistaa heidän hyvinvointiaan. Jokaisella nuorella on oltava todellinen mahdollisuus valmistua. Lisäksi varmistamme, että opetus on laadukasta, Adlercreutz sanoo.
Adlercreutz on myös tyytyväinen siihen, että kahdeksanvuotinen pilottihanke, jossa ammatillisen koulutuksen järjestäjät voivat nykyistä laajemmin sovittaa koulutustarjontaa alueen työvoimatarpeisiin, käynnistyy ensi vuonna.
Vahvistetaan kouluyhteisöä tervehtimällä toisiamme
/0 Comments/in 1 koulutus, blog, Hallitus, Lehdistötiedote, SFP RKP, Uncategorized /by AndersTänään käynnistettiin Hei!-kampanja kouluissa ympäri maata. Kampanja kannustaa koko kouluyhteisöä – sekä oppilaita että opettajia – tervehtimään toisiaan arjessa.
Kampanjan aloitteentekijä on RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz. Hänen mukaansa vahvempi yhteisöllisyys kouluissa voi vaikuttaa myönteisesti sekä viihtyvyyteen että oppimiseen.
– Hei-sana merkitsee paljon. Tervehtiminen voi tuntua pieneltä eleeltä, mutta sillä voi olla suuri merkitys yksilön kannalta. Tervehtimällä osoitetaan, että toinen on nähty ja kohdattu, sanoo Adlercreutz.
Adlercreutz korostaa, että vahvempi yhteisöllisyys koulussa voi johtaa vähäisempään kiusaamiseen ja syrjäytymiseen. Tutkimustulokset osoittavat myös, että osallistava kulttuuri vahvistaa turvallisuutta koulussa ja ehkäisee yksinäisyyttä.
– Tervehtimällä toisiamme luomme yhteyden toisiimme ja osoitamme kunnioitusta. Kun oppilaat ja aikuiset koulussa tottuvat kohtaamaan toisensa ystävällisesti, luodaan pohjaa turvallisemmalle ja osallistavammalle ympäristölle kaikille. Se puolestaan tukee oppimista, Adlercreutz sanoo.
– Siksi kannustan kaikkia kouluja osallistumaan kampanjaan. Toivon, että opettajat yhdessä oppilaiden kanssa keksivät uusia ja hauskoja tapoja ottaa tervehtiminen osaksi koulun arkipäivän rutiineja, Adlercreutz päättää.